Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Nämä kommentit eivät kerro mitään hyvää kommentoijasta:
”Vähän säälittävä mummeli mutta kaivaa parka omaa kuoppaansa.”
”Kuin joku koira, joka odottaa makupalaa?”
”Itse kouluttaisin mummelia niin, että jokaisesta sopimusrikkomuksesta seuraa vuorokausi jäähyä. Minuuttikin etuajassa tapaamiseen--->mahdollisuus nähdä lasta seuraavan kerran ylihuomenna. Ihan sama, vaikka hän olisikin vieraassa kaupungissa hotellissa vain lapsenlasta nähdäkseen.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehittää anopin suhteen tekniikka, että hyötyisin mahdollisimman paljon hänestä perinnön kautta mutta anopista olisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. Anopilla on paljon omaisuutta ja hän on jo iäkäs 65v ja sokeritautinen. Hän syö pillereitä tautiinsa mutta on lisätauteja mm korkea verenpaine ja lihavahko.
En kestä anoppia kylässä sekuntiakaan. Mieheni on ainoa lapsi joten mamma jättää meille ison perinnön. Sen verran haluan olla ärsyttämättä ettei hän jätä minua pois rahoistaan.
Testamentissa rajattu pojan lokkipuoliso pois.
T. Anoppi
Minun anoppinipa ehdotti, että minä ja mieheni ostaisimme appivanhemmille TALON, jonka sitten heidän kuoltuaan perisimme yhdessä miehen siskojen kanssa.
Tämäpä oikein reilu ehdotus! Eiku, hetkinen!
No kyllähän tuo oli oikein reilu ehdotus! Tasajako kaikkien sisarusten kanssa....jep jep
Mitä hittoa näiden sekopää appivanhempien päässä lainehtii?Jos yhtään lohduttaa, niin minun anoppini vaati, että meillä pitää olla avioehto. Tämä ok.
Mutta kun minun omaisuuteni olisi pitänyt siirtää miehen nimiin, etten kätevästi omistaisi enää mitään....minulla oli kuitenkin kokonaan maksettu omistusasunto silloin kun yhteen mentiin. Plus tietty astiat ja huonekalut, vähän osakkeita ja säästöjä.Se kun kuulemma on naisen osa lähteä kalsarit muovipussissa maantielle, jos herra niin päättää. En suostunut, olin siis hyvin vaikea ja ymmärtämätön ihminen. Tyhmäkin lisäksi.
Naisen osa? Ei taida olla feministi tämä sun anoppi?
Joo. On se kumma, kun miniällä ei ole halua elää samanlaista elämää kuin anoppi aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehittää anopin suhteen tekniikka, että hyötyisin mahdollisimman paljon hänestä perinnön kautta mutta anopista olisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. Anopilla on paljon omaisuutta ja hän on jo iäkäs 65v ja sokeritautinen. Hän syö pillereitä tautiinsa mutta on lisätauteja mm korkea verenpaine ja lihavahko.
En kestä anoppia kylässä sekuntiakaan. Mieheni on ainoa lapsi joten mamma jättää meille ison perinnön. Sen verran haluan olla ärsyttämättä ettei hän jätä minua pois rahoistaan.
Testamentissa rajattu pojan lokkipuoliso pois.
T. Anoppi
Minun anoppinipa ehdotti, että minä ja mieheni ostaisimme appivanhemmille TALON, jonka sitten heidän kuoltuaan perisimme yhdessä miehen siskojen kanssa.
Tämäpä oikein reilu ehdotus! Eiku, hetkinen!
Nauroin ääneen kun kuulin tämän. Anoppi tietysti jumalattoman loukkaantunut ja haukkuu nyt minua, kun estin poikaansa "auttamasta".
Mun anoppi ei sentään taloa ole pojaltansa pyytänyt, mutta anoppi tuo miehelleni korjattavaksi kaiken elektroniikkajätteseen kuuluvan omaisuutensa. Hän odottaa, että mieheni korjaa kaiken tuossa tuokiossa, ostaa puuttuvat välineet, varaosat jne omasta pussistaan. Aikaa työssä käyvällä kahden koululaisen isällä on tietysti rajattomasti, ja hän mieluusti selvittää miksi 1982 Anttilasta ostettu kynttelikkö ei toimi.
Noita toisen kotia sisustavia mummeleita ihmettelen. Mitähän ne sanoisivat, kun sinne rynnisi karmit kaulassa ja kertoisi että 1960-luku haluaa kalusteensa takaisin, ja korvaisi kaiken minimalistisella skandinaavisella valkoisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit eivät kerro mitään hyvää kommentoijasta:
”Vähän säälittävä mummeli mutta kaivaa parka omaa kuoppaansa.”
”Kuin joku koira, joka odottaa makupalaa?”
”Itse kouluttaisin mummelia niin, että jokaisesta sopimusrikkomuksesta seuraa vuorokausi jäähyä. Minuuttikin etuajassa tapaamiseen--->mahdollisuus nähdä lasta seuraavan kerran ylihuomenna. Ihan sama, vaikka hän olisikin vieraassa kaupungissa hotellissa vain lapsenlasta nähdäkseen.”
Niin, sinulla ei ole aavistustakaan, mitä nuo ihmiset ovat kokeneet anoppinsa kynsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on toisaalta ihan hirveä ja toisaalta niin lohduttava. Miksi ihmeessä niin moni isoäiti on niin sekaisin?
Omassa tapauksessani kysymys ei ole edes anopista, vaan omasta äidistäni. Hän on aina ollut hankala ihminen, mutta uskoin, että lastenlasten suhteen hän pystyisi hillitsemään itsensä.
No, alkuun menikin ihan hyvin. Sitten tuli pikkuhiljaa juuri tätä, että repi vauvan sylistäni ja lähti toiseen huoneeseen. Jos vauva itkeskeli mummolassa vaikka väsymystään, isoäiti yritti ohittaa minut ja sanoi, että josko vauva rauhoittuisi HÄNEN läsnäolostaan. Mitä hittoa? Isoäiti alkoi juoksuttaa minua asiassa jos toisessakin ja käyttäytyi niin kuin lapsi olisi hänen ja minä olisin joku pikkuassistentti. Piti vauvaa sylissä ja selitti vauvalle "kyllä Anna (vauvan nimi) sinun vanhempasi ovat ikäviä, kun sitä ja sitä tekevät". Ja nämä teot ovat siis nykyaikaisia neuvolan neuvoja, eikä isoäidin tuliteriä neuvoja 40 vuoden takaa. Mitätöi äitiyttäni aina sopivissa kohdin (se nyt ei sinänsä ole uutta, kun kasvoin 18 vuotta kodissa, jossa vuoroin sai rakkautta ja vuoroin ääretöntä halveksuntaa.). Mummo puhuu myös sekavia, miten sisareni lapset ovat mieluummin mummon kanssa kuin omien vanhempienssa kanssa. Mummon luona kun on "niin hyvä olla".
Tiedän, että tämä ei tässä ketjussa ole pahimmasta päästä, mutta ahdistavaa silti. Mikä hitto siinä on, että toisten vanhemmuutta ei voi kunnioittaa? Nyt olen päätökseni tehnyt, että mummolassa käydään mahdollisimman harvoin.
Ja kyllä, mummolle on puhuttu rajoista ja käytöstavoista, mutta jos ei mene perille niin ei mene perille. Jotkut eivät vaan pysty muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
En minäkään saanut. 3 lasta ja koskaan ei isovanhempi ole hoitanut. tein yrittäjänä joka päivä töitä osapäiväisenä,kun lapset olivat vauvaikäisiä.
Se hoitaa, joka tekee lapset,tai sitten pitää palkata hoitaja. Isovanhemmat on aikanaan omansa hoitaneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Ei ole velvollisuuttakaan hoitaa
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on toisaalta ihan hirveä ja toisaalta niin lohduttava. Miksi ihmeessä niin moni isoäiti on niin sekaisin?
Omassa tapauksessani kysymys ei ole edes anopista, vaan omasta äidistäni. Hän on aina ollut hankala ihminen, mutta uskoin, että lastenlasten suhteen hän pystyisi hillitsemään itsensä.
No, alkuun menikin ihan hyvin. Sitten tuli pikkuhiljaa juuri tätä, että repi vauvan sylistäni ja lähti toiseen huoneeseen. Jos vauva itkeskeli mummolassa vaikka väsymystään, isoäiti yritti ohittaa minut ja sanoi, että josko vauva rauhoittuisi HÄNEN läsnäolostaan. Mitä hittoa? Isoäiti alkoi juoksuttaa minua asiassa jos toisessakin ja käyttäytyi niin kuin lapsi olisi hänen ja minä olisin joku pikkuassistentti. Piti vauvaa sylissä ja selitti vauvalle "kyllä Anna (vauvan nimi) sinun vanhempasi ovat ikäviä, kun sitä ja sitä tekevät". Ja nämä teot ovat siis nykyaikaisia neuvolan neuvoja, eikä isoäidin tuliteriä neuvoja 40 vuoden takaa. Mitätöi äitiyttäni aina sopivissa kohdin (se nyt ei sinänsä ole uutta, kun kasvoin 18 vuotta kodissa, jossa vuoroin sai rakkautta ja vuoroin ääretöntä halveksuntaa.). Mummo puhuu myös sekavia, miten sisareni lapset ovat mieluummin mummon kanssa kuin omien vanhempienssa kanssa. Mummon luona kun on "niin hyvä olla".
Tiedän, että tämä ei tässä ketjussa ole pahimmasta päästä, mutta ahdistavaa silti. Mikä hitto siinä on, että toisten vanhemmuutta ei voi kunnioittaa? Nyt olen päätökseni tehnyt, että mummolassa käydään mahdollisimman harvoin.
Ja kyllä, mummolle on puhuttu rajoista ja käytöstavoista, mutta jos ei mene perille niin ei mene perille. Jotkut eivät vaan pysty muuttumaan.
Kyllähän mekin yritettiin puhua, mutta ihan turhaan. Mä vaan olin tyhmä kun en osannut arvostaa jatkuvaa arvostelua ja meidän asioihin puuttumista. Tai kuten anoppi asian ilmaisi, meidän auttamista, kun minä ja mies ei mitään osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
En minäkään saanut. 3 lasta ja koskaan ei isovanhempi ole hoitanut. tein yrittäjänä joka päivä töitä osapäiväisenä,kun lapset olivat vauvaikäisiä.
Se hoitaa, joka tekee lapset,tai sitten pitää palkata hoitaja. Isovanhemmat on aikanaan omansa hoitaneet
Tämä on ihan totta. On olemassa perheitä, jotka ainakin näyttävät elävän symbioosissa isovanhempien kanssa. On perheitä, joilla syystä tai toisesta eivät ole tekemisissä isovanhempien kanssa. Useimmat kai tuosta väliltä.
Kyllä se vauvojen ja lasten hoitaminen on vanhempien vastuulla, ei isovanhempien. Jos itsellä on muuta, ja hoitoapua tarvitaan, niin silloin hoito järjestetään mahdollisuuksien puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
En minäkään saanut. 3 lasta ja koskaan ei isovanhempi ole hoitanut. tein yrittäjänä joka päivä töitä osapäiväisenä,kun lapset olivat vauvaikäisiä.
Se hoitaa, joka tekee lapset,tai sitten pitää palkata hoitaja. Isovanhemmat on aikanaan omansa hoitaneet
Tämä on ihan totta. On olemassa perheitä, jotka ainakin näyttävät elävän symbioosissa isovanhempien kanssa. On perheitä, joilla syystä tai toisesta eivät ole tekemisissä isovanhempien kanssa. Useimmat kai tuosta väliltä.
Kyllä se vauvojen ja lasten hoitaminen on vanhempien vastuulla, ei isovanhempien. Jos itsellä on muuta, ja hoitoapua tarvitaan, niin silloin hoito järjestetään mahdollisuuksien puitteissa.
Tämähän ei ole ketjun aihe ollenkaan.
Ketjun aihe on se, että VANHEMMAT päättää siitä lastensa elämästä. Ei mummot ja kumminkaimat.
Ja tämä on selkeästi iso ongelma, koska vanhempia ei kunnioiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni jätti usein muutaman viikon ikäisen lapsensa mummolaan viikoksi kun lähti miehensä kanssa kotio viihteelle muutaman sadan kilometrin päähän. Ja pari vuotiaana vauva kutsui mummuaan äidiksi.
Tiedän tapauksen että mummo omi lapsen lapsensa ittelleen lupaa kysymättä. Käveli ohi jatkuvasti vanhempien päätäntävallan omista lapsistaan. Vetosi siihen että hän on vanhempi ja tietää lapset ja niiden asiat paremmin. Kun vanhemmat kovistelivat vastaan oli mummo pelottava, ilkeä ja pahansuopa palkaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveristani tuli reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran mummo, ja meno on nykyään aikalailla tämän ketjun kauhutarinoiden mukaista. Olen ajoittanut omat ruoka- ja kahvitaukoni niin etten vahingossakaan törmää häneen, koska "mummun kulta" on pääosassa. Aina ja kaikkialla. Muut eivät pysty kahvitunnilla keskustelemaan mistään muusta aiheesta, koska "mummun kultaa" hierotaan väkisin kaikkien naamoille. Kyllä, on sanottu ihan suoraankin, että aiheesta ei ihan koko ajan tarvitse puhua, mutta ehei. Ei mene perille. On myös aika paljon pois töistä, koska pitää olla hoitamassa "mummun kultaa, kun ei se miniä osaa." On myös pyytänyt esimieheltämme uutta työhuonetta, jotta voi tarvittaessa tuoda "mummun kullan" mukanaan töihin.
Miniä on karmea, epäkiitollinen harakka joka ei ymmärrä omaa parastaan. Miniä on ilkeä, kun ei pääsyä "mummun kultaa" yökylään. Miniä on huono äiti eikä tiedä mistään mitään. Miniä on täysin kelvoton kaikin puolin, eikä selviä äitiydestä ilman supermummua, joka lailla myrskytuulen on aina valmis pelastamaan. "Mummun kullan" kuvia esitellään kaikille jotka haluavat tai eivät halua niitä katsoa.
Se, mitä tämä supermummu ei tiedä, on se, että eräs toinen tiimistämme on hänen poikansa ystävä. Ja tietää näiden mummun tarinoiden (todennäköisesti) todellisen laidan. Hän kuitenkin on mm. hätämajoittanut ystävänsä, kelvottoman miniän ja "mummun kullan" kun supermummu on punaviinipäissään riehunut heidän talonsa pihalla toisena iltana peräkkäin tuhannen tuomiovuoren voimalla, koska edellisenä iltana riehunnan keskeytti virkavalta ja mummu vietiin putkaan selviämään. Lähestymiskieltoa ovat joutuneet hakemaan. Noista aiemmin mainituista kuvista, tämä perheen ystävä on vahvistanut etteivät kuvat edes ole tästä "mummun kullasta", olisiko ihan Googlen kuvahaun tuloksia. Tekee pahaa katsoa tuota sekoilua vierestä, hän tuntuu ihan oikeasti itse uskovan tarinoitaan. Ennen tätä mummoutta oli ihan normaali, eikä mitenkään erityisesti puhunut pojastaan tai miniästään.
Mun äitini tappelee verissäpäin itselleen aina heinäkuun, hiihtolomaviikon ja syyslomaviikon. Ja sitten alkaa se ruinaaminen yhteisestä lomanvietosta.
Hävettää niiden hänen kollegojensa puolesta, kun heillä on pieniä lapsia ja koululaisia.
Minulla on tälläinen työkaveri. Vaatii ja väkisin vääntelehtii itselleen joulut ja juurikin lomaviikot jotta voi olla lastenlastensa kanssa. Mitään muuta elämää hänellä ei ole eikä ikinä puhu että elämässään olisi muita ihmisiä kuin omat lapset ja niiden lapset. En tosin ihmettele yhtään hän kun on luonteeltaan täysin sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveristani tuli reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran mummo, ja meno on nykyään aikalailla tämän ketjun kauhutarinoiden mukaista. Olen ajoittanut omat ruoka- ja kahvitaukoni niin etten vahingossakaan törmää häneen, koska "mummun kulta" on pääosassa. Aina ja kaikkialla. Muut eivät pysty kahvitunnilla keskustelemaan mistään muusta aiheesta, koska "mummun kultaa" hierotaan väkisin kaikkien naamoille. Kyllä, on sanottu ihan suoraankin, että aiheesta ei ihan koko ajan tarvitse puhua, mutta ehei. Ei mene perille. On myös aika paljon pois töistä, koska pitää olla hoitamassa "mummun kultaa, kun ei se miniä osaa." On myös pyytänyt esimieheltämme uutta työhuonetta, jotta voi tarvittaessa tuoda "mummun kullan" mukanaan töihin.
Miniä on karmea, epäkiitollinen harakka joka ei ymmärrä omaa parastaan. Miniä on ilkeä, kun ei pääsyä "mummun kultaa" yökylään. Miniä on huono äiti eikä tiedä mistään mitään. Miniä on täysin kelvoton kaikin puolin, eikä selviä äitiydestä ilman supermummua, joka lailla myrskytuulen on aina valmis pelastamaan. "Mummun kullan" kuvia esitellään kaikille jotka haluavat tai eivät halua niitä katsoa.
Se, mitä tämä supermummu ei tiedä, on se, että eräs toinen tiimistämme on hänen poikansa ystävä. Ja tietää näiden mummun tarinoiden (todennäköisesti) todellisen laidan. Hän kuitenkin on mm. hätämajoittanut ystävänsä, kelvottoman miniän ja "mummun kullan" kun supermummu on punaviinipäissään riehunut heidän talonsa pihalla toisena iltana peräkkäin tuhannen tuomiovuoren voimalla, koska edellisenä iltana riehunnan keskeytti virkavalta ja mummu vietiin putkaan selviämään. Lähestymiskieltoa ovat joutuneet hakemaan. Noista aiemmin mainituista kuvista, tämä perheen ystävä on vahvistanut etteivät kuvat edes ole tästä "mummun kullasta", olisiko ihan Googlen kuvahaun tuloksia. Tekee pahaa katsoa tuota sekoilua vierestä, hän tuntuu ihan oikeasti itse uskovan tarinoitaan. Ennen tätä mummoutta oli ihan normaali, eikä mitenkään erityisesti puhunut pojastaan tai miniästään.
Mun äitini tappelee verissäpäin itselleen aina heinäkuun, hiihtolomaviikon ja syyslomaviikon. Ja sitten alkaa se ruinaaminen yhteisestä lomanvietosta.
Hävettää niiden hänen kollegojensa puolesta, kun heillä on pieniä lapsia ja koululaisia.
Minulla on tälläinen työkaveri. Vaatii ja väkisin vääntelehtii itselleen joulut ja juurikin lomaviikot jotta voi olla lastenlastensa kanssa. Mitään muuta elämää hänellä ei ole eikä ikinä puhu että elämässään olisi muita ihmisiä kuin omat lapset ja niiden lapset. En tosin ihmettele yhtään hän kun on luonteeltaan täysin sietämätön.
Mulla oli myös tällainen työkaveri. Lomat oli periaatteessa kiertävällä systeemillä, mutta jostain syystä tämä yksi oli vapaa valitsemaan lomat kuten haluaa. Pomo koki pääsevänsä helpommalla, kun "Martta" sai päättää ihan itse lomansa. Oli kyllä muutenkin hankala tapaus, ei halunnut opetella mitään uutta jne. Kuulemma just näitä hirviöitä, jotka pitivät itsestään selvyytenä, että lapset, joilla on jo oma perhe, viettävät esim joulunsa äidin kanssa.
Arvatkaa, olimmeko pahoillamme, kun yt-luuta lakaisi tämän henkilön kortistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveristani tuli reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran mummo, ja meno on nykyään aikalailla tämän ketjun kauhutarinoiden mukaista. Olen ajoittanut omat ruoka- ja kahvitaukoni niin etten vahingossakaan törmää häneen, koska "mummun kulta" on pääosassa. Aina ja kaikkialla. Muut eivät pysty kahvitunnilla keskustelemaan mistään muusta aiheesta, koska "mummun kultaa" hierotaan väkisin kaikkien naamoille. Kyllä, on sanottu ihan suoraankin, että aiheesta ei ihan koko ajan tarvitse puhua, mutta ehei. Ei mene perille. On myös aika paljon pois töistä, koska pitää olla hoitamassa "mummun kultaa, kun ei se miniä osaa." On myös pyytänyt esimieheltämme uutta työhuonetta, jotta voi tarvittaessa tuoda "mummun kullan" mukanaan töihin.
Miniä on karmea, epäkiitollinen harakka joka ei ymmärrä omaa parastaan. Miniä on ilkeä, kun ei pääsyä "mummun kultaa" yökylään. Miniä on huono äiti eikä tiedä mistään mitään. Miniä on täysin kelvoton kaikin puolin, eikä selviä äitiydestä ilman supermummua, joka lailla myrskytuulen on aina valmis pelastamaan. "Mummun kullan" kuvia esitellään kaikille jotka haluavat tai eivät halua niitä katsoa.
Se, mitä tämä supermummu ei tiedä, on se, että eräs toinen tiimistämme on hänen poikansa ystävä. Ja tietää näiden mummun tarinoiden (todennäköisesti) todellisen laidan. Hän kuitenkin on mm. hätämajoittanut ystävänsä, kelvottoman miniän ja "mummun kullan" kun supermummu on punaviinipäissään riehunut heidän talonsa pihalla toisena iltana peräkkäin tuhannen tuomiovuoren voimalla, koska edellisenä iltana riehunnan keskeytti virkavalta ja mummu vietiin putkaan selviämään. Lähestymiskieltoa ovat joutuneet hakemaan. Noista aiemmin mainituista kuvista, tämä perheen ystävä on vahvistanut etteivät kuvat edes ole tästä "mummun kullasta", olisiko ihan Googlen kuvahaun tuloksia. Tekee pahaa katsoa tuota sekoilua vierestä, hän tuntuu ihan oikeasti itse uskovan tarinoitaan. Ennen tätä mummoutta oli ihan normaali, eikä mitenkään erityisesti puhunut pojastaan tai miniästään.
Mun äitini tappelee verissäpäin itselleen aina heinäkuun, hiihtolomaviikon ja syyslomaviikon. Ja sitten alkaa se ruinaaminen yhteisestä lomanvietosta.
Hävettää niiden hänen kollegojensa puolesta, kun heillä on pieniä lapsia ja koululaisia.
Minulla on tälläinen työkaveri. Vaatii ja väkisin vääntelehtii itselleen joulut ja juurikin lomaviikot jotta voi olla lastenlastensa kanssa. Mitään muuta elämää hänellä ei ole eikä ikinä puhu että elämässään olisi muita ihmisiä kuin omat lapset ja niiden lapset. En tosin ihmettele yhtään hän kun on luonteeltaan täysin sietämätön.
Mulla oli myös tällainen työkaveri. Lomat oli periaatteessa kiertävällä systeemillä, mutta jostain syystä tämä yksi oli vapaa valitsemaan lomat kuten haluaa. Pomo koki pääsevänsä helpommalla, kun "Martta" sai päättää ihan itse lomansa. Oli kyllä muutenkin hankala tapaus, ei halunnut opetella mitään uutta jne. Kuulemma just näitä hirviöitä, jotka pitivät itsestään selvyytenä, että lapset, joilla on jo oma perhe, viettävät esim joulunsa äidin kanssa.
Arvatkaa, olimmeko pahoillamme, kun yt-luuta lakaisi tämän henkilön kortistoon?
Ollaan myös arveltu tuota samaa että lepsu pomo antaa tän supermummon päsmäröidä jotta pääsee helpommalla.
Koronan ajasta jää hyvä tunne kun saa olla rauhassa eikä tarvitse kutsua eikä ottaa vastaan epämieluisia ylimielisiä epäkohteliaita väkisintunkeutuvia määräileviä omaisia.
On ollut niin rauhallista ilman miniää. Mutta kai se pitää nyt päästää kun niin innokkaasti anoppilaan tunkee.
Vierailija kirjoitti:
Koronan ajasta jää hyvä tunne kun saa olla rauhassa eikä tarvitse kutsua eikä ottaa vastaan epämieluisia ylimielisiä epäkohteliaita väkisintunkeutuvia määräileviä omaisia.
On ollut niin rauhallista ilman miniää. Mutta kai se pitää nyt päästää kun niin innokkaasti anoppilaan tunkee.
Ja tämä liittyy ketjun aiheeseen miten?
Taitaa olla katkera mummu taas kiukustunut, kun ei ole syyslomalla päässyt miniän perheen luokse haukkumaan miniänsä kasvatustaitoja.
Alue: Aihe vapaa
äkkiä yhtä kirjoitusta epäillään feikiksi kumma juttu, kaikkien muiden pikku äippien kusipäiset tekstit on totta mutta tämä ei voi olla koska muuten tämä vuoden äiti olisi idiootti ja niinhä ei voi olla. noniin jatkakaa ja kannustakaa toisianne mitä mahtavimpiin satuihin ja olkaa verisesti loukkantuneita anopeille.