Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.

Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.

Mikset ostanut itse asuntoa ja autoa?

Hölmö. Tuo on provokirjoitus. Jonkun hullun mummon fantasia.

Ja lisäksi noin viides kerta, kun täsmälleen sama kirjoitus tulee tähän ketjuun.

Lapsellani on kohta synttärit. Kutsuttiin sukulaisia, ja sattui niin hyvin, että synttärit ovat samana viikonloppuna kuin anopin reissu. Saatu viestejä ja puheluita, että kinkerit pitää siirtää. Kun lopetettiin vastaaminen painostaviin viesteihin, anoppi tuli käymään. Voi v... Kaikille muille kutsutuille ajankohta käy, joten ei siirretä. Mies oli jo taipumassa äitinsä tahtoon, kun tämä räjäytti itsesäälipommin kyynelehtimisineen. Säälittävää manipulointia.

Onpas mielenkiintoinen ketju.

Oma lapseni on jo 10-vuotias ja äitini sinänsä normaali, mutta tuli tästä ketjusta muistojakin mieleen. Lapsen ollessa vauva/taapero jouduin vetämään tiukkojakin rajoja. Meillä ongelma oli lähinnä siinä, että kuka on lapsen äiti ja kellä on määräysvalta. Olin nuori äiti ja yh, mikä varmaan vaikutti asiaan äitini näkökulmasta, mutta minua se ärsytti. Jos olisin ollut naimisissa, tuskinpa elämäämme ja lapsen kasvatukseen olisi yritetty puuttua samalla tavalla. Olin siis jotenkin vajavainen äitinä ja perheenä vain siksi, ettei minulla ollut miestä. (En omasta mielestäni.)

Jos lapsella oli asiaa, isoäiti kiirehti ensimmäisenä vastaamaan ja passaamaan. Vaikka lapsi olisi sanonut äiti, isoäiti saattoi vastata siihen että mitä.

Minä en halunnut alle 2-vuotiaalle syötettävän herkkuja. Tätä kierrettiin leipomalla itse piirakkaa, kiisseleitä jne, ne eivät kuulemma olleet herkkuja. Marjapiirakka nyt ainakin on minun mielestäni herkku. Isoäiti väänsi tästä joskus itkuakin, että ei tarvitse tulla enää tänne kun ei ruoat kelpaa. Jooh... Yritin ihan asiallisesti puhua aiheesta mutta kun ei niin ei. Asia ei olisi muuten ollut ongelma, mutta olin kotiäiti ja saatoimme käydä mummolassa parikin kertaa viikossa, ja joka kerta oli herkkuja tarjolla.

Jos lapsi pyysi jotain ja minä sanoin ei, isoäiti puuttui asiaan ja asettui lapsen puolelle. Ota vaan, kyllä se sopii, äiti on niin tylsimys. Tällaista settiä onkin viisasta puhua uhmaikäiselle. Jouduin sanomaan monta kertaa tiukastikin, että meidän pitäisi vetää yhtä köyttä etkä sinä voi asettua minun ja lapsen väliin. Jossain vaiheessa isoäiti tajusi asian ja sanoo nykyään lapselle, että tehdään niin kuin äiti sanoo. Ehkä 4-5 vuotta siinä meni.

Myös tuota tapahtui, että isoäiti otti lapsen syliin ja antoi ymmärtää olevansa parempi hoitaja kuin äiti. Että hän lukee paremmin lapsen tarpeita kuin minä. Todella raskasta.

Koen, että vasta mentyäni työelämään ja saatuani elämään muutakin sisältöä kuin äitiyden, meillä alkoi muodostua omannäköinen perhe-elämä, jossa äitini ei ollut osallinen. Tämä oli ratkaisevaa oman äiti-identiteettini kannalta. Minulla ei ollut ketään, joka olisi tukenut äitiyttäni ja kannustanut, että osaan kyllä ja olen hyvä äiti. Omaa äitiyttäni mitätöivä isoäiti ei todellakaan auttanut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkinä kaikille mummoista kärsiville, että mummoista pääsee kyllä eroon, jos haluaa. Sanokaa ja tehkää jotain loukkaavaa, niin jonkin ajan päästä muori todennäköisesti jättää häiritsemättä teitä.

Itse en vielä ole mummo eikä minusta todennäköisesti sellaista tulekaan, mutta vähän outo asenne tässä keskustelussa minusta on.

Ymmärrän mummon höpsähtämisen lapsenlapsen. Toisaalta en hyväksy enkä ymmärrä sitä, että mummo tai kukaan muukaan yrittää omia lapsen. Asia pitäisi saada korjattua jotenkin.

Äärikeino on tietysti yksinkertainen. Näyttäkää mummolle vaikka tämä keskusteluketju, niin eiköhän mummo ota etäisyyttä.

Tämä asenne on niin uskomaton ja valitettavasti yleinen. Että jos ei saa tehdä niin kuin mummi haluaa, ei olla sitten ollenkaan tekemisissä! Oikeasti, aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin uhmaikäinen? Kaikissa ihmissuhteissa pitää yleensä joustaa ja tulla vastaan. Tuskinpa mummi on avioliitossaankaan luovinut siten, että my way or highway. Tai heittänyt omia lapsia pihalle, jos lapset eivät tehneet kuten mummi sanoo. Miksi lapsenlapsi ollaan silti valmiita nakkaamaan elämästä ulos, jos ei mennä mummin mielen mukaan? Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkkinä kaikille mummoista kärsiville, että mummoista pääsee kyllä eroon, jos haluaa. Sanokaa ja tehkää jotain loukkaavaa, niin jonkin ajan päästä muori todennäköisesti jättää häiritsemättä teitä.

Itse en vielä ole mummo eikä minusta todennäköisesti sellaista tulekaan, mutta vähän outo asenne tässä keskustelussa minusta on.

Ymmärrän mummon höpsähtämisen lapsenlapsen. Toisaalta en hyväksy enkä ymmärrä sitä, että mummo tai kukaan muukaan yrittää omia lapsen. Asia pitäisi saada korjattua jotenkin.

Äärikeino on tietysti yksinkertainen. Näyttäkää mummolle vaikka tämä keskusteluketju, niin eiköhän mummo ota etäisyyttä.

Tämä asenne on niin uskomaton ja valitettavasti yleinen. Että jos ei saa tehdä niin kuin mummi haluaa, ei olla sitten ollenkaan tekemisissä! Oikeasti, aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin uhmaikäinen? Kaikissa ihmissuhteissa pitää yleensä joustaa ja tulla vastaan. Tuskinpa mummi on avioliitossaankaan luovinut siten, että my way or highway. Tai heittänyt omia lapsia pihalle, jos lapset eivät tehneet kuten mummi sanoo. Miksi lapsenlapsi ollaan silti valmiita nakkaamaan elämästä ulos, jos ei mennä mummin mielen mukaan? Sairasta.

Narsistille tuo on mahdollista. Perhe ei voi hyvin, mutta sehän ei narsistia kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on niitä hössöjä, joiden voi antaa olla tekemisissä lasten kanssa kun vähän opastaa ja rajoittaa, ja sitten niitä hössöjä, joiden vuorovaikutus on lapsen kehitykselle haitallista usein tavatessa. En usko, että vaikka vauva yhdestä huonosta vuorovaikutustilanteesta traumatisoituu, mutta mitä enemmän lapsi kasvaa niin sen enemmän hän luo itsestään ja vanhemmistaan käsitystä muiden kautta.

Esimerkiksi mun pikkusisko on sellainen harmiton hössö. On saattanut joskus mun kuullen heittää "ei kerrota äidille" ilkikurisen hymyn ja kanssa, mutta olen kyllä 99% varma ettei tuollaista sano lapselle kun häntä hoitaa. Joskus saattanut rynnätä mun ohitse lasta lohduttamaan, mutta siperia on opettanut lapsen huutaessa äiti itkien. Uskon että tuollaisissa tilanteissa on yhdistynyt nuoruus, vauvakuume ja ehkä tietynlainen nuoruuteen liittyvä rajattomuus sisarusta kohtaan.

Se mikä puolestaan on sitä vakavemman luokan "hössöyttä" (lainausmerkeissä, koska sanana rajattomuus olisi parempi) on kun joku tietoisesti asettuu vanhemman ja lapsen väliin, ja tarkoituksellisesti vaikeuttaa vanhemman suhdetta lapseensa. Sellaisesta on leikki kaukana. Tämä voi näkyä niin, että vanhempaa mitätöidään vanhempana ja hänelle luodaan tunne, ettei ole hyvä vanhempi lapselleen, tai sitten niin, että lasta manipuloidaan vanhempaa vastaan. Ja tällaistahan voi tapahtua myös parisuhteessa äidin ja isän kesken.

Varmasti joku miettii, että kuka hullu noin toimisi. No kyllä niitä on. Ovat sellaisia, jotka ovat niin pahasti jääneet ilman rakkautta ja rajoja lapsena, etteivät tiedä mihin itse loppuvat ja mistä toinen alkaa. Isovanhempi näkee lapsenlapsesta tilaisuuden kokea tärkeyttä, ihailua itseään kohtaan, rakkautta&,läheisyyttä vanhemman roolista käsin jne. Mun ex-anoppi oli tällainen toisen miniänsä ja poikansa perhettä kohtaan. Sen kiukun mikä sihisi pystyi hengitysilmassa aistimaan, kun lapsi halusi äitinsä syliin. Kasvot olivat kireinä ärtymyksestä kälyn läheisyydessä, vaikka ei sanaakaan sanonut, niin viesti oli selvä: miksi sinä tänne tulit, olisi tullut vain lapsi isänsä kanssa. Oli kaikkea näitä mitä tässäkin ketjussa ollut, mm. keinutteli vauvaa sylissä hokien "äidin rakas" itseään tarkoittaen (silloin muuten kysyin exältä, että eikö hänestä äitinsä käyttäydy hullusti), yritti kaikin tavoin saada lapsen irti äidistä, riemuitsi ihan silminnähden kun lapsi tuli minun syliini ja sanoi jotenkin näin: Eikö olekin Emma-täti ihanin, paras ja lämpimin syli täällä. En muista tarkalleen kun tästä on jo kauan, mutta sen muistan että teki selvän viittauksen että minulla syli olisi "ihanampi" kuin äitinsä. Niin ja erittäin koomisena on jäänyt mieleen kerta, kun yritti saada minut ja exän sanomaan, että lapsi näyttää enemmän mummoltaan kuin äidiltään.

En kyllä tiedä miten tuolla porukalla menee nykyään, mutta nyt äitinä itse olen iloinen että erottiin exän kanssa.

Minä olen tuollainen harmiton hössö kuten sisaresi. Vasta tämä ketju on saanut minut tajuamaan, että joku äiti voi kokea käytökseni rajattomaksi. Menen siis esim. helposti ensimmäisenä lohduttamaan lasta, mutta olen oikeasti ajatellut että menen joutessani, ettei sen äidin aina tarvitse.

Voi olla, että olen joskus jopa selän takana jonkun äidin arvovaltaa murentanut. Mutta itselläni ei ole lapsia, olen vain lasten täti, ja koen että olen pikemminkin kuin kaveri, tai juuri sen verran vanhempi lapsi että se voi niitä muita lapsia vahtia. Siis niiden lasten mielikuvissa, en oletakaan että ne pitävät minua ihan täysivaltaisena ja äitiinsä verrattavana aikuisena vaan se "ei kerrota äidille" on pikemminkin lasten leikkiä.

Enkä siis tietenkään antaisi lasten syödä mitään mikä on niille pahaksi, mutta jos lapsi ei ole vaikka tahtounut pitää pipoa päässään en ole tehnyt siitä tappelua; olen huomannut että moni aikuinen ei muista miten kamalan kuuma leikkiessä tulee, vallankin jos on itse viluista sorttia ja lapsensa hikipää. Mutta nyt tajuan että luultavasti ei olisi pitänyt sanoa "panet sitten pipon takaisin kun mennään takaisin ettei äitisi näe." Sori siitä.

En usko että suurin osa tässä ketjusta puhuu tuollaisesta satunnaisesta arviointikyvyn puutteesta (siis sattuuhan niitä meille äideillekin ja paljon), vaan enemmänkin sellaisesta, että on täysin aistittavissa ja kosketeltavissa, että äidin halutaan siirtyvän "sivuun" muiden sukulaisten tieltä. Esimerkiksi tuo että mummo kutsuu itseään äidiksi lapsenlapselle viestii kyllä jonkinasteisesta taantumisesta ja harhaisesta kuvitelmasta, että voisi olla tällekin lapselle äiti. Se tuntuu (oikeasta) äidistä ihan hyvästä syystäkin pelottavalta ja ahdistavalta. Samaan linjaan kuuluu ap:n anopin tarve viettää vauvan kanssa aikaa kahden ja ähistä ja puhdista hänen ympärillään kuin olisi äiti. Jos et itse ole "leikkinyt äitiä" tädin roolista käsin, niin voit olla ihan huoletta. Minusta nuo ovat aika ymmärrettäviä heittoja nuoren ja lapsettoman tädin suusta. Ole siis ihan huoletta. Jos joskus teet jotain, mistä herää ajatus että toiminkohan hölmösti, niin sitä voi reippaasti huijata, että sori, nyt en ajatellut tätä loppuun, en tarkoittanut murentaa arvovaltaasi.

-se jota lainasit

Todistin itse jokin aika sitten, miten lapsi kysyi "äiti?" ja mummi vastasi siihen "no?". Lapsen äiti ei ollut paikalla.

Todella omituista. Kyseinen mummi sopii muutenkin tähän ketjuun erinomaisesti...

Miksi haukut täällä hyvää tahtovaa anoppiasi, häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haukut täällä hyvää tahtovaa anoppiasi, häpeä.

Miksei se anopin ”hyvä” tunnu hyvältä? Vaan päinvastoin.

No ei ole ap:ssakaan kehumista.

Millainen miniä, sellainen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haukut täällä hyvää tahtovaa anoppiasi, häpeä.

No kun se anoppi tahtoo hyväävain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

]

Olen samaa mieltä totta puhuen :( Olen kerran yrittänyt tuota etten antanut vauvaa vaikka oli kädet ojossa, sanoin että pidän nyt itse. Pahoitti mielensä tosi pahasti, istui kyyryssä sohvalla sen jälkeen. Kun en reagoinut tuohon "mököttämiseen", alkoi siivoamaan aggressiivisesti ja sanoi lopulta että "sinä saat pitää vauvaa kotona!" Hämmennyin niin että annoin vauvan hänelle. Nyt on harvennettu tapaamista mutta koko ajan tulee surkuttelevia viestejä ja miehelleni laittoi viimeksi ettei ole pystynyt nukkumaan. Mies säälii häntä!

ap

En usko, että tämä on totta. Kuka aikuinen istuu ”selkä kyyryssä” osoittaen mieltään toisten sohvalla? Ja noi viestit, cmoon?

Siis jos toi olis totta, niin toi nainenhan olis siis sairas/tunut mieleltään ja tarvitsee asiantuntija-apua, ei sättimistä netissä.

Voi kuule ku tietäisit vaa 😂 Voin ihan hyvin kuvitella omankin anopin käyttäytyvän noin.

Edellinen draamatuskohtaus omalle anopille tuli kun en tervehtinyt häntä tarpeeksi iloisesti ja riemulla 😝

Mun anoppi käyttäytyi myöskin tismalleen noin, ja viestejä tuli minulle keskellä yötä. Mm kysyttiin miten minä voin nukkua kun olen niin julma. Näitä vinksahtaneita valitettavasti löytyy yllätävän paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä joka epäilee anopin mielenterveyttä kannattaa puhua asiasta lääkärille eikä täälä huudella asiattomuuksia, muuten alamme epäillä miniän omaa mielenterveyttä.

Mitä asiatonta on siinä, että kertoo anoppinsa tai minkä tahansa muun sukulaisensa täysin kajahtaneista tempauksista?

Olishan se vähän aikuismaisempaa kun kertoisit omista mokistasi niin ei tarvi vanhempia ihmisiä pilkata. Eikö sulle kukaan opettanut koskaan käytöstapoja ja vanhemman ihmisen kunnioitusta.

Jo edesmennyt äitini opetti, että kunnioitus ansaitaan. Sitä ei koskaan vaadita. Korkea ikä ei ole mikään automaattinen peruste kunnioitukselle. Oma käytös on, vanhuksellakin.

Kunnioittaminen ja kynnysmattona oleminen on kaksi täysin eri asiaa. Nämä mummot vaativat kunnioitusta mutta oikeasti tarkoittavat tottelemista. Ja tietenkin, heidän käytöksestä ei saisi sanoa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Millainen miniä, sellainen anoppi.

Kyllä he ovat kaksi erillistä yksilöä. Nuo kommentit ovat lapsellisia tyyliin "Eiku sinä olet ilkeä, eiku sinä! No sinä olit ilkeä ensin. Ei, sinä olit ensin!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä joka epäilee anopin mielenterveyttä kannattaa puhua asiasta lääkärille eikä täälä huudella asiattomuuksia, muuten alamme epäillä miniän omaa mielenterveyttä.

Mitä asiatonta on siinä, että kertoo anoppinsa tai minkä tahansa muun sukulaisensa täysin kajahtaneista tempauksista?

Olishan se vähän aikuismaisempaa kun kertoisit omista mokistasi niin ei tarvi vanhempia ihmisiä pilkata. Eikö sulle kukaan opettanut koskaan käytöstapoja ja vanhemman ihmisen kunnioitusta.

Jo edesmennyt äitini opetti, että kunnioitus ansaitaan. Sitä ei koskaan vaadita. Korkea ikä ei ole mikään automaattinen peruste kunnioitukselle. Oma käytös on, vanhuksellakin.

Kunnioittaminen ja kynnysmattona oleminen on kaksi täysin eri asiaa. Nämä mummot vaativat kunnioitusta mutta oikeasti tarkoittavat tottelemista. Ja tietenkin, heidän käytöksestä ei saisi sanoa yhtään mitään.

Anoppini haukkui mun vanhemmat kehnosta kasvatustyöstä, kun mä en osaa kunnioittaa vanhempia ihmisiä. Isäni totesi, että ovat opettaneet mut kunnioittamaan vain niitä, jotka kunnioituksen käytöksellään ansaitsevat. Anoppi lähti ovet paukkuen lapsen synttäreiltä. Oli aika wtf-hetki. Mieheni häpesi äitiään taas kerran.

Miten kehittää anopin suhteen tekniikka, että hyötyisin mahdollisimman paljon hänestä perinnön kautta mutta anopista olisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. Anopilla on paljon omaisuutta ja hän on jo iäkäs 65v ja sokeritautinen. Hän syö pillereitä tautiinsa mutta on lisätauteja mm korkea verenpaine ja lihavahko.

En kestä anoppia kylässä sekuntiakaan. Mieheni on ainoa lapsi joten mamma jättää meille ison perinnön. Sen verran haluan olla ärsyttämättä ettei hän jätä minua pois rahoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten kehittää anopin suhteen tekniikka, että hyötyisin mahdollisimman paljon hänestä perinnön kautta mutta anopista olisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. Anopilla on paljon omaisuutta ja hän on jo iäkäs 65v ja sokeritautinen. Hän syö pillereitä tautiinsa mutta on lisätauteja mm korkea verenpaine ja lihavahko.

En kestä anoppia kylässä sekuntiakaan. Mieheni on ainoa lapsi joten mamma jättää meille ison perinnön. Sen verran haluan olla ärsyttämättä ettei hän jätä minua pois rahoistaan.

Testamentissa rajattu pojan lokkipuoliso pois.

T. Anoppi

Hei anoppi, joka tehtailet noita feikkiviestejä kuvitteellisen miniän nimissä! Kaivat omaa kuoppaasi sillä, että niillä todistat, että joudut keksimään päästäsi huonon miniän tarinan. Olet ilmeisesti isoäiti from hell.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kehittää anopin suhteen tekniikka, että hyötyisin mahdollisimman paljon hänestä perinnön kautta mutta anopista olisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. Anopilla on paljon omaisuutta ja hän on jo iäkäs 65v ja sokeritautinen. Hän syö pillereitä tautiinsa mutta on lisätauteja mm korkea verenpaine ja lihavahko.

En kestä anoppia kylässä sekuntiakaan. Mieheni on ainoa lapsi joten mamma jättää meille ison perinnön. Sen verran haluan olla ärsyttämättä ettei hän jätä minua pois rahoistaan.

Testamentissa rajattu pojan lokkipuoliso pois.

T. Anoppi

Minun anoppi kertoi hyvissä ajoin, että puolisona en saa mitään. Hänen ilmeensä oli kyllä hyvä kun totesin, että se on hyvä, muutenkin vaadin avioehdon. Myöhemmin hän onki tietoonsa vuosituloni ja taivasteli, että miten muka voin tienata sellaisia summia. Sukulaisille kuitenkin kertoo kuinka kovilla mieheni on kun joutuu elättämään minutkin.

Täällä on menossa ensikohtaaminen ketjun teemana olevan isoäidin kanssa koko pitkän korona-ajan jälkeen. Voi taivas, jos jotain hyvää on koronasta ollut niin se että on saatu olla rauhassa tältä showlta.

Meillä on kaupungissa sijaitsevassa okt:ssa meneillään remonttia ja kyseessä anoppi, joka asuu kaukana. Halusi välttämättä useamman viikon reissun nyt kun matkaan lähti, joten päädyttiin siihen että meillä ei kyllä nyt todellakaan onnistu yöpyminen viikkotolkulla kun pari päivääkin on jo ihan kestokyvyn rajoilla. Saatiin aikaiseksi ratkaisu, että isoäiti menee ihan lähellä sijaitsevaan hotelliin.

Meillä pyörii nyt ihan normaali etätyö- ja päiväkotiarki, ja lapsi vierastaa isoäitiään voimakkaasti, koska tämä käyttäytyy niin omituisesti jo pikkulapsenkin silmään. Sovittiin siis jo kauan ennen vierailun alkua, että sovitaan ihan päiväkohtaisesti, koska vietetään yhteistä aikaa ja koska ei. Ja että rauhoitetaan vierailuilta tietyt kohdat päivästä, esim se hetki kun pitää aamulla saada aikaiseksi se lähtö päiväkotiin ja on aikataulu päällä. Ok? Eikö kuulostakin selkeältä ja ihan reilulta? Eikö teistä vieraan asemassa olisi ihan mieluisaakin viettää osa päivästä ihan rauhassa ja toteuttaa oman mielen mukaista ohjelmaa?

No, tämän isoäidin kanssa se ei toimi. Tänä aamuna näin yläkerran ikkunasta, että rouva kävelee jo ainakin toista kertaa hiitaaasti talomme ohi. Ja kuinka ollakaan, päiväkotiin lähtiessä ihan sattumalta talon edessä törmättiin, kuten eilenkin. Ja eilen lapsen nukkumaanmenoajan lähestyessä, kun isoäidille oli jo tunti sitten sanottu hyvää yötä, alkoi yhtäkkiä takaterassilta kuulua jotain ääntä. "Huuu... huu huu..." Kun menin tilannetta tarkistamaan, niin anoppi siellä selkä kyyryssä ja silmät lautasen kokoisina kuiskaili tätä huhuiluaan. Kuulemma tuli takaovesta ja varovaisesti niin ei pelästytä lasta niin kovasti. Siis juuri tällainen epänormaali sekoilu lasta nimenomaan vieroksuttaa - isoäiti on kuin jokin saalistaja, joka vaanii väsymättä kohdettaan.

Eilisaamuna, kun olin yöpaidassa alkamassa pukeutumaan, näinkin ikkunan läpi anopin naaman katsomassa ikkunasta sisään. Muutenkin päivystää pihassamme koko ajan ja kiertää katsomassa, näkisikö meistä ikkunasta jonkin vilauksen. Siis todella kuumottavaa tehdä etätöitä ja olla videopalaverissa, kun ikkunan takana saattaa kohta seisoa joku tuijottamassa ja huiskuttamassa.

Siis hyvä tavaton, miten on mahdollista että joku aikuinen ihminen ei keksi itselleen mitään mukavampaa tekemistä kuin kärkkyä alistuvin katsein ikkunan takana? Kuin joku koira, joka odottaa makupalaa? Eikö olisi mukavampaa mennä kävelemään puistoon tai merenrantaan tai lukea vaikka kirjaa, tai mennä elokuviin tai mitä ikinä, kun tietää että sillä isäntäväellä ei ole aikaa olla seurana ennen kuin kello xx.xx? En suurin surminkaan voi kuvitella että tekisin tuollaista, siis ainakaan sen jälkeen kun olen jo täyttänyt 12 ja päässyt yli ensi-ihastuksesta ja ymmärtänyt, että kodin ympärillä stalkkaus on ahdistavaa.

On alkanut jo miehelle avautua, että kokee häntä syrjittävän ja on niin epäreilua, että häntä ei oteta kunnolla perheeseen mukaan. Tämä on niin hullua. Jos hän olisi normaali ihminen, niin ei olisi MITÄÄN, ei niin mitään ongelmaa siinä että viettää keskenään aikaa olohuoneessamme päivällä. Mutta kun ei ole , hän tulee silloin siihen työhuoneeseemme juttuseuraa etsimään.

Antakaa voimia.