Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miniä ei halua anoppia joka taas haluu nähdä lapsia
Ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen kun miniä asuu kaukana. Vävy on mukavampi ja asuu lähellä.
Jouluksi lähdemme reissuun miehen kanssa, saa miniä loihtia jouluruut ja hoitaa koko hässäkän.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen kun miniä asuu kaukana. Vävy on mukavampi ja asuu lähellä.
Jouluksi lähdemme reissuun miehen kanssa, saa miniä loihtia jouluruut ja hoitaa koko hässäkän.
Ei sen tietenkään sitä tarvitse tehdä ja kai poikasi osaa kokata kun nini erinomainen olet?
Tyhmäkö olet. Ainahan lapsi on ollut eräänlainen eläketurva. Laitokseen se toki Suomessakin tekijänsä survoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on niitä hössöjä, joiden voi antaa olla tekemisissä lasten kanssa kun vähän opastaa ja rajoittaa, ja sitten niitä hössöjä, joiden vuorovaikutus on lapsen kehitykselle haitallista usein tavatessa. En usko, että vaikka vauva yhdestä huonosta vuorovaikutustilanteesta traumatisoituu, mutta mitä enemmän lapsi kasvaa niin sen enemmän hän luo itsestään ja vanhemmistaan käsitystä muiden kautta.
Esimerkiksi mun pikkusisko on sellainen harmiton hössö. On saattanut joskus mun kuullen heittää "ei kerrota äidille" ilkikurisen hymyn ja kanssa, mutta olen kyllä 99% varma ettei tuollaista sano lapselle kun häntä hoitaa. Joskus saattanut rynnätä mun ohitse lasta lohduttamaan, mutta siperia on opettanut lapsen huutaessa äiti itkien. Uskon että tuollaisissa tilanteissa on yhdistynyt nuoruus, vauvakuume ja ehkä tietynlainen nuoruuteen liittyvä rajattomuus sisarusta kohtaan.
Se mikä puolestaan on sitä vakavemman luokan "hössöyttä" (lainausmerkeissä, koska sanana rajattomuus olisi parempi) on kun joku tietoisesti asettuu vanhemman ja lapsen väliin, ja tarkoituksellisesti vaikeuttaa vanhemman suhdetta lapseensa. Sellaisesta on leikki kaukana. Tämä voi näkyä niin, että vanhempaa mitätöidään vanhempana ja hänelle luodaan tunne, ettei ole hyvä vanhempi lapselleen, tai sitten niin, että lasta manipuloidaan vanhempaa vastaan. Ja tällaistahan voi tapahtua myös parisuhteessa äidin ja isän kesken.
Varmasti joku miettii, että kuka hullu noin toimisi. No kyllä niitä on. Ovat sellaisia, jotka ovat niin pahasti jääneet ilman rakkautta ja rajoja lapsena, etteivät tiedä mihin itse loppuvat ja mistä toinen alkaa. Isovanhempi näkee lapsenlapsesta tilaisuuden kokea tärkeyttä, ihailua itseään kohtaan, rakkautta&,läheisyyttä vanhemman roolista käsin jne. Mun ex-anoppi oli tällainen toisen miniänsä ja poikansa perhettä kohtaan. Sen kiukun mikä sihisi pystyi hengitysilmassa aistimaan, kun lapsi halusi äitinsä syliin. Kasvot olivat kireinä ärtymyksestä kälyn läheisyydessä, vaikka ei sanaakaan sanonut, niin viesti oli selvä: miksi sinä tänne tulit, olisi tullut vain lapsi isänsä kanssa. Oli kaikkea näitä mitä tässäkin ketjussa ollut, mm. keinutteli vauvaa sylissä hokien "äidin rakas" itseään tarkoittaen (silloin muuten kysyin exältä, että eikö hänestä äitinsä käyttäydy hullusti), yritti kaikin tavoin saada lapsen irti äidistä, riemuitsi ihan silminnähden kun lapsi tuli minun syliini ja sanoi jotenkin näin: Eikö olekin Emma-täti ihanin, paras ja lämpimin syli täällä. En muista tarkalleen kun tästä on jo kauan, mutta sen muistan että teki selvän viittauksen että minulla syli olisi "ihanampi" kuin äitinsä. Niin ja erittäin koomisena on jäänyt mieleen kerta, kun yritti saada minut ja exän sanomaan, että lapsi näyttää enemmän mummoltaan kuin äidiltään.
En kyllä tiedä miten tuolla porukalla menee nykyään, mutta nyt äitinä itse olen iloinen että erottiin exän kanssa.
Minä olen tuollainen harmiton hössö kuten sisaresi. Vasta tämä ketju on saanut minut tajuamaan, että joku äiti voi kokea käytökseni rajattomaksi. Menen siis esim. helposti ensimmäisenä lohduttamaan lasta, mutta olen oikeasti ajatellut että menen joutessani, ettei sen äidin aina tarvitse.
Voi olla, että olen joskus jopa selän takana jonkun äidin arvovaltaa murentanut. Mutta itselläni ei ole lapsia, olen vain lasten täti, ja koen että olen pikemminkin kuin kaveri, tai juuri sen verran vanhempi lapsi että se voi niitä muita lapsia vahtia. Siis niiden lasten mielikuvissa, en oletakaan että ne pitävät minua ihan täysivaltaisena ja äitiinsä verrattavana aikuisena vaan se "ei kerrota äidille" on pikemminkin lasten leikkiä.
Enkä siis tietenkään antaisi lasten syödä mitään mikä on niille pahaksi, mutta jos lapsi ei ole vaikka tahtounut pitää pipoa päässään en ole tehnyt siitä tappelua; olen huomannut että moni aikuinen ei muista miten kamalan kuuma leikkiessä tulee, vallankin jos on itse viluista sorttia ja lapsensa hikipää. Mutta nyt tajuan että luultavasti ei olisi pitänyt sanoa "panet sitten pipon takaisin kun mennään takaisin ettei äitisi näe." Sori siitä.
En usko että suurin osa tässä ketjusta puhuu tuollaisesta satunnaisesta arviointikyvyn puutteesta (siis sattuuhan niitä meille äideillekin ja paljon), vaan enemmänkin sellaisesta, että on täysin aistittavissa ja kosketeltavissa, että äidin halutaan siirtyvän "sivuun" muiden sukulaisten tieltä. Esimerkiksi tuo että mummo kutsuu itseään äidiksi lapsenlapselle viestii kyllä jonkinasteisesta taantumisesta ja harhaisesta kuvitelmasta, että voisi olla tällekin lapselle äiti. Se tuntuu (oikeasta) äidistä ihan hyvästä syystäkin pelottavalta ja ahdistavalta. Samaan linjaan kuuluu ap:n anopin tarve viettää vauvan kanssa aikaa kahden ja ähistä ja puhdista hänen ympärillään kuin olisi äiti. Jos et itse ole "leikkinyt äitiä" tädin roolista käsin, niin voit olla ihan huoletta. Minusta nuo ovat aika ymmärrettäviä heittoja nuoren ja lapsettoman tädin suusta. Ole siis ihan huoletta. Jos joskus teet jotain, mistä herää ajatus että toiminkohan hölmösti, niin sitä voi reippaasti huijata, että sori, nyt en ajatellut tätä loppuun, en tarkoittanut murentaa arvovaltaasi.
-se jota lainasit
Todistin itse jokin aika sitten, miten lapsi kysyi "äiti?" ja mummi vastasi siihen "no?". Lapsen äiti ei ollut paikalla.
Todella omituista. Kyseinen mummi sopii muutenkin tähän ketjuun erinomaisesti...
Minun anoppini teki tätä ja miehen kanssa pidettiin monta "puhuttelua" aiheesta. Siis vastaili kun lapsi pyysi äitiä, mutta lisäksi puhutteli itseään äitinä lapsille. Toki ymmärtäisin tämän jonkinlaisena automaationa, jos anopilla itselläänkin olisi ollut vaikka 10-vuotias lapsi, mutta kun omista vanhin oli jo 30. Ei meidän koululaisille onneksi enää tätä tee, kun nämä sanovat itsekin, että mitä sinä mummo sekoilet. Kun lapset olivat pieniä, niin tämä oli ihan normaalia käytöstä hänelle. Vieraiden edessä taisi hillitä tuota käytöstä.
Minä en ole koskaan pystynyt jättämään lapsiani anopille hoitoon. En edes nyt kun ovat isompia. Yksi syy on tähän on ihan kirkkaasti tuo äidin leikkiminen lapsille. En pysty luottamaan häneen. Toki muitakin juttuja on, mutta tämä oli pahin. Varsinkin kun yhden lapsemme kielen kehitys oli aikoinaan pahasti jäljessä, asiaa tutkittiin paljon, niin tuntui vielä pahemmalta sillä tiesin että omalle lapselle tuollainen on haastavaa ja mikä pahinta, olisi hyvinkin saattanut alkaa kutsumaan mummoa äidikseen, jos olisi usein nähty.
Tää on kyllä todella surullista. Miten joku voi toimia noin. Ei kyllä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme pikku poikaa, ja näin miten veljen tyttis oli loppu, heillä oli 4kk vauva. Ehdotin että ottaisin vauvan yöhoitoon, se sopi. Veljelle sanoin varastin teidän vauvan.
Kaikki sujui uskomattoman hyvin, yksi yösyöttö tuttipullosta.
Olen hepulina lapsiin, ja vauvakuume jyllää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos muissa perheissä jo rokotesuoja päättänyt korona-ajan hiljaiselon? Meillä on. Ketjun ongelmasta kärsivä isoäiti on päässyt kylään. Jo on ehtinyt sattua ja tapahtua.
* Hän on asiaa miettinyt ja päätynyt että meidän pitää ottaa lapset pois perhepäivähoidosta. Lapset kärsivät kun joutuvat olemaan vieraitten ihmisten kanssa kun olisi oma isoäitikin. Isoäiti voi muuttaa meille ja hoitaa lapsia aina puoli päivää ja me sitten hoidamme loput jotenkin. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan muiden lasten kanssa, eikä hänellä ole mitään ongelmia koskaan ollut sosiaalisissa suhteissa, näin ilmoitti. (Niin eikö muuten neuvolassa ole ihmetelty että noin pienet joutuvat hoitoon vaikka on isoäiti perheessä?)
* Kun astui sisään, alkoi samalla ovenavauksella merkkaamaan reviiriään. Olohuoneen seinälle oli yllätyslahjana hänen kouluikäisenä tekemä ristipistotyö.
* Ja kyllähän sieltä kontista löytyi kaikenlaista muutakin pientä rihkamaa mille ei enää hänellä ole tarvetta, osa ihan meitä varten shoppailtu kotimme koristukseksi. Tästä asiasta on puhuttu ainakin 50 kertaa, on kerrottu että ei haluta muutenkin täyteen kotiin yhtään mitään ylimääräistä, mutta ei vaan mene jakeluun millään.
* Lähdin nukuttamaan pienempää rattaissa. Kerroin, että karjalanpaisti on uunissa, syömme 1,5 tunnin päästä. Kun tulin takaisin, isoäiti olikin keittänyt toiseen ruokaan varaamistani aineksista jauhelihakeiton jonka riemukkaasti nosti katettuun pöytään. Meillä on se karjalanpaisti tänään, sanoin. Niiiin, sanoi isoäiti, mutta kun minä en tiennyt että onko siinä mitään syömistä lapsille niin laitoin ruokaa josta heillekin riittää. (?!?!?!)
Vasta alle 24h takana. Antakaa voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos muissa perheissä jo rokotesuoja päättänyt korona-ajan hiljaiselon? Meillä on. Ketjun ongelmasta kärsivä isoäiti on päässyt kylään. Jo on ehtinyt sattua ja tapahtua.
* Hän on asiaa miettinyt ja päätynyt että meidän pitää ottaa lapset pois perhepäivähoidosta. Lapset kärsivät kun joutuvat olemaan vieraitten ihmisten kanssa kun olisi oma isoäitikin. Isoäiti voi muuttaa meille ja hoitaa lapsia aina puoli päivää ja me sitten hoidamme loput jotenkin. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan muiden lasten kanssa, eikä hänellä ole mitään ongelmia koskaan ollut sosiaalisissa suhteissa, näin ilmoitti. (Niin eikö muuten neuvolassa ole ihmetelty että noin pienet joutuvat hoitoon vaikka on isoäiti perheessä?)
* Kun astui sisään, alkoi samalla ovenavauksella merkkaamaan reviiriään. Olohuoneen seinälle oli yllätyslahjana hänen kouluikäisenä tekemä ristipistotyö.
* Ja kyllähän sieltä kontista löytyi kaikenlaista muutakin pientä rihkamaa mille ei enää hänellä ole tarvetta, osa ihan meitä varten shoppailtu kotimme koristukseksi. Tästä asiasta on puhuttu ainakin 50 kertaa, on kerrottu että ei haluta muutenkin täyteen kotiin yhtään mitään ylimääräistä, mutta ei vaan mene jakeluun millään.
* Lähdin nukuttamaan pienempää rattaissa. Kerroin, että karjalanpaisti on uunissa, syömme 1,5 tunnin päästä. Kun tulin takaisin, isoäiti olikin keittänyt toiseen ruokaan varaamistani aineksista jauhelihakeiton jonka riemukkaasti nosti katettuun pöytään. Meillä on se karjalanpaisti tänään, sanoin. Niiiin, sanoi isoäiti, mutta kun minä en tiennyt että onko siinä mitään syömistä lapsille niin laitoin ruokaa josta heillekin riittää. (?!?!?!)
Vasta alle 24h takana. Antakaa voimia.
Voimia sulle. Onpa surullisen kuuloista toimintaa. Mulle tuttua ennen kun dg narsisti kummitäti hoveineen mellasti , se mellastus loppui poliisin väliintuloon ja vieläkin pitää ovikellon soidessa varmistaa kuka oven takana on. Surullisinta näissä tarinoissa on ettei rajaton ymmärrä käyttäytyvänsä sairaasti ja väärin. Hyvää Joulua sinulle kaikesta huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos muissa perheissä jo rokotesuoja päättänyt korona-ajan hiljaiselon? Meillä on. Ketjun ongelmasta kärsivä isoäiti on päässyt kylään. Jo on ehtinyt sattua ja tapahtua.
* Hän on asiaa miettinyt ja päätynyt että meidän pitää ottaa lapset pois perhepäivähoidosta. Lapset kärsivät kun joutuvat olemaan vieraitten ihmisten kanssa kun olisi oma isoäitikin. Isoäiti voi muuttaa meille ja hoitaa lapsia aina puoli päivää ja me sitten hoidamme loput jotenkin. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan muiden lasten kanssa, eikä hänellä ole mitään ongelmia koskaan ollut sosiaalisissa suhteissa, näin ilmoitti. (Niin eikö muuten neuvolassa ole ihmetelty että noin pienet joutuvat hoitoon vaikka on isoäiti perheessä?)
* Kun astui sisään, alkoi samalla ovenavauksella merkkaamaan reviiriään. Olohuoneen seinälle oli yllätyslahjana hänen kouluikäisenä tekemä ristipistotyö.
* Ja kyllähän sieltä kontista löytyi kaikenlaista muutakin pientä rihkamaa mille ei enää hänellä ole tarvetta, osa ihan meitä varten shoppailtu kotimme koristukseksi. Tästä asiasta on puhuttu ainakin 50 kertaa, on kerrottu että ei haluta muutenkin täyteen kotiin yhtään mitään ylimääräistä, mutta ei vaan mene jakeluun millään.
* Lähdin nukuttamaan pienempää rattaissa. Kerroin, että karjalanpaisti on uunissa, syömme 1,5 tunnin päästä. Kun tulin takaisin, isoäiti olikin keittänyt toiseen ruokaan varaamistani aineksista jauhelihakeiton jonka riemukkaasti nosti katettuun pöytään. Meillä on se karjalanpaisti tänään, sanoin. Niiiin, sanoi isoäiti, mutta kun minä en tiennyt että onko siinä mitään syömistä lapsille niin laitoin ruokaa josta heillekin riittää. (?!?!?!)
Vasta alle 24h takana. Antakaa voimia.
Millä logiikalla karjalanpaistissa ei olisi lapsille syömistä? Oikein hyvä esimerkki mitätöinnistä ja rajattomuudesta.
Ja voi päivähoito. Mekään ei oltaisi saatu viedä lapsia päiväkotiin, kun hän hoitaa! Lapsille tulee niin pitkä päivä pois kotoa. En tiedä, miten mun ja mieheni työpäivä olisi yhtään lyhentynyt, jos anoppi olisi "hoitanut". Päiväkoti oli työmatkan varrella, anoppila taas toisessa suunnassa. Anoppi myös viittaa kintaalla esim lapsen allergioihin, kaveriksi riittää sisarus ja anopin koirat, ulkoilla ei tarvitse kun on kylmä (eli alle+10) jne. Olisi ollut tosi virikkeellinen hoitopaikka lapsille.... tätä taisteltiin varmaan vuosi. Lopetti vasta silloin, kun välit alkoi rakoilemaan oikein kunnolla. Ei olla ikinä jätetty lapsia anoppilaan yökylään, mikä kuulemma on epäreilua, kun lapset ovat olleet yökylässä mun vanhempien luona, miehen siskon luona, kavereillakin. Johtuisikohan luottamuksen puutteesta ja huolettomasta asenteesta, esim arvaamattomasti käyttäytyvä koira on ok jättää pienten lasten kanssa ilman valvontaa.
Olen pahoillani puolestasi, toivottavasti selvisitte anopin vierailusta. Toivottavasti seuraava visiitti on vasta sitten, kun anoppi osaa käyttäytyä! Ihan pohdittavaksi: mikä olisi pahinta, mitä voi sattua, mikäli ette päästä anoppia kyläilemään, kun onhan tuollainen käytös ihan törkeetä.
Vierailija kirjoitti:
Onkos muissa perheissä jo rokotesuoja päättänyt korona-ajan hiljaiselon? Meillä on. Ketjun ongelmasta kärsivä isoäiti on päässyt kylään. Jo on ehtinyt sattua ja tapahtua.
* Hän on asiaa miettinyt ja päätynyt että meidän pitää ottaa lapset pois perhepäivähoidosta. Lapset kärsivät kun joutuvat olemaan vieraitten ihmisten kanssa kun olisi oma isoäitikin. Isoäiti voi muuttaa meille ja hoitaa lapsia aina puoli päivää ja me sitten hoidamme loput jotenkin. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan muiden lasten kanssa, eikä hänellä ole mitään ongelmia koskaan ollut sosiaalisissa suhteissa, näin ilmoitti. (Niin eikö muuten neuvolassa ole ihmetelty että noin pienet joutuvat hoitoon vaikka on isoäiti perheessä?)
* Kun astui sisään, alkoi samalla ovenavauksella merkkaamaan reviiriään. Olohuoneen seinälle oli yllätyslahjana hänen kouluikäisenä tekemä ristipistotyö.
* Ja kyllähän sieltä kontista löytyi kaikenlaista muutakin pientä rihkamaa mille ei enää hänellä ole tarvetta, osa ihan meitä varten shoppailtu kotimme koristukseksi. Tästä asiasta on puhuttu ainakin 50 kertaa, on kerrottu että ei haluta muutenkin täyteen kotiin yhtään mitään ylimääräistä, mutta ei vaan mene jakeluun millään.
* Lähdin nukuttamaan pienempää rattaissa. Kerroin, että karjalanpaisti on uunissa, syömme 1,5 tunnin päästä. Kun tulin takaisin, isoäiti olikin keittänyt toiseen ruokaan varaamistani aineksista jauhelihakeiton jonka riemukkaasti nosti katettuun pöytään. Meillä on se karjalanpaisti tänään, sanoin. Niiiin, sanoi isoäiti, mutta kun minä en tiennyt että onko siinä mitään syömistä lapsille niin laitoin ruokaa josta heillekin riittää. (?!?!?!)
Vasta alle 24h takana. Antakaa voimia.
Voimaa, sisko! Tarvitset jokaisen liikenevän rippusen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut aina poika isokokoinen syntymästä asti. Anoppi oli sitten miehen siskolle todennut, että lapsi on vähän liian iso. Tuntui pahalta. Minusta on loukkaavaa sanoa noin omasta lapsenlapsesta.
Kännykässä anopilla on taustakuvana miehen siskon lapsen kuva, joka on siis vanhempi kuin meidän lapsi.
Kerran kun olimme kylässä kaikki anopin luona, niin anoppi kehui miehen siskon lapsen housuja, mutta meidän lapsen housuista ei puhuttu mitään.
Piteli meidän lasta sylissä ja kuiskutteli lapsen korvaan lapsen ollessa 1kk " onko äiti laulanut sulle"
Tää koon arvostelu oli meille pahin juttu. Vieläkin aivan puistattaa tuollainen pienen vauvan arvostelu. Ei kyllä helpolla unohdu.
Normaalijärkinen isovanhempi haluaisi vahvistaa sinun ja miehesi suhdetta vauvaan ; vanhemmuuttanne. Rakkautensa lapsenlapseensa saa kyllä osoittaa, mutta lapsi ei ole mikään lelu. Jos ihminen sitouttaa tarvitsevaa vauvaa oman mielenterveytensä tarpeisiin, on se sairasta.
Muutamaviikkoinen vauva on herkkä saamaan erilaisia tauteja ja on vielä symbioosissa äitinsä kanssa. En antaisi vauvaa välttämättä myöhemminkään isoäidin hoivattavaksi. Jotenkin minulle tulee turvaton olo tuosta isoäidin käyttäytymisestä. Lisäksi sinä tuoreena äitinä tarvitset paljon voimia ja jaksamista.
Voimia sinulle ja hae ulkopuolista keskusteluapua ammattilaiselta tuohon tilanteeseen.
Koronan loppuessa joskus pitää taas huolia miniä kylään. Tämä on paha suustaan arvostelee ja väheksyy anoppiaan. On niin ollakseen tämä miniä. On ikävä kun anopin pitää väkisin tavata koppavaa miniä. Miniä on paisunut hirveäksi vapaaksi muttei laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina poika isokokoinen syntymästä asti. Anoppi oli sitten miehen siskolle todennut, että lapsi on vähän liian iso. Tuntui pahalta. Minusta on loukkaavaa sanoa noin omasta lapsenlapsesta.
Kännykässä anopilla on taustakuvana miehen siskon lapsen kuva, joka on siis vanhempi kuin meidän lapsi.
Kerran kun olimme kylässä kaikki anopin luona, niin anoppi kehui miehen siskon lapsen housuja, mutta meidän lapsen housuista ei puhuttu mitään.
Piteli meidän lasta sylissä ja kuiskutteli lapsen korvaan lapsen ollessa 1kk " onko äiti laulanut sulle"
Tää koon arvostelu oli meille pahin juttu. Vieläkin aivan puistattaa tuollainen pienen vauvan arvostelu. Ei kyllä helpolla unohdu.
On kyllä tosi rumaa arvostella lasta. Ymmärrän ihan täysin, että ei unohdu, minusta jopa jollain tavalla anteeksiantamatonta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina poika isokokoinen syntymästä asti. Anoppi oli sitten miehen siskolle todennut, että lapsi on vähän liian iso. Tuntui pahalta. Minusta on loukkaavaa sanoa noin omasta lapsenlapsesta.
Kännykässä anopilla on taustakuvana miehen siskon lapsen kuva, joka on siis vanhempi kuin meidän lapsi.
Kerran kun olimme kylässä kaikki anopin luona, niin anoppi kehui miehen siskon lapsen housuja, mutta meidän lapsen housuista ei puhuttu mitään.
Piteli meidän lasta sylissä ja kuiskutteli lapsen korvaan lapsen ollessa 1kk " onko äiti laulanut sulle"
Tää koon arvostelu oli meille pahin juttu. Vieläkin aivan puistattaa tuollainen pienen vauvan arvostelu. Ei kyllä helpolla unohdu.
Mun esikoinen oli syntyessään iso. Se oli anopin mielestä mahtavaa, kun on komia poika.
Seuraava sitten oli täysaikainen, mutta vain 2.5 kiloinen vauva. Sitä vauvan pienuutta päiviteltiin suureen ääneen, useampaan otteeseen. Ja kaupan päälle anoppi oli ihan varma, että vauva on jotenkin vammainen, kun ei noin PIENTÄ vauvaa voi ollakaan. Tätä teoriaa levitti totuutena pitkin kylää, kun ei ole normaalia tuollainen pienuus.
Mitään pahaa anoppi ei ikinä ole meille halunnut, eikä levittänyt meidän perheestä totuudesta poikkeavaa informaatiota. Ihan kyynelsilmin mille näin on anoppi väittänyt, kun kerroin miksi emme kerro perheemme asioita anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina poika isokokoinen syntymästä asti. Anoppi oli sitten miehen siskolle todennut, että lapsi on vähän liian iso. Tuntui pahalta. Minusta on loukkaavaa sanoa noin omasta lapsenlapsesta.
Kännykässä anopilla on taustakuvana miehen siskon lapsen kuva, joka on siis vanhempi kuin meidän lapsi.
Kerran kun olimme kylässä kaikki anopin luona, niin anoppi kehui miehen siskon lapsen housuja, mutta meidän lapsen housuista ei puhuttu mitään.
Piteli meidän lasta sylissä ja kuiskutteli lapsen korvaan lapsen ollessa 1kk " onko äiti laulanut sulle"
Tää koon arvostelu oli meille pahin juttu. Vieläkin aivan puistattaa tuollainen pienen vauvan arvostelu. Ei kyllä helpolla unohdu.
On kyllä tosi rumaa arvostella lasta. Ymmärrän ihan täysin, että ei unohdu, minusta jopa jollain tavalla anteeksiantamatonta käytöstä.
Mä en antaisi lapsen koon arvostelua anteeksi, koska se on pelkkää ilkeyttä tuollainen.
Alue: Aihe vapaa
Yleensä miniä ei halua anoppia joka taas haluu nähdä lapsia