Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
No tottahan se on? Mikä pakko on saada vauva yökylään ja juuri sille mummille?
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?
Elämme lopun aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
No tottahan se on? Mikä pakko on saada vauva yökylään ja juuri sille mummille?
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?
Tuossa olisi varmaan ollut syytä olla yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
No tottahan se on? Mikä pakko on saada vauva yökylään ja juuri sille mummille?
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?
Semmoinen satu sitten tällä kertaa. Jännä, että aina näissä mummusen tarinoissa hän on se joka uhraa itsensä, saamatta lainkaan arvostusta tai kiitosta, hänen päälleen suurin piirtein syljetään. Marttyyrin oma näkemys tilanteesta on hivenen eri, kun mitä muut näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen päivitys meillä, että meillä oli ajatus kokeilla jättää 3v viimein hoitoon anopille kauppareissun ajaksi. Lapsi ei halunnut jäädä ja minä en perääni itkevää vasta hylkää. Anoppi loukkaantui kovasti ja tiuski, että miten muka kahden kanssa tulen pärjäämään, kun en huutoa kestä. Tästä hyvästä mies on viimeiset 4kk saanut vierailla lapsen kanssa anopin luona kaksin. Ihan hyvin taas menee kun ei itse tarvitse sinne mennä!
Meillä mummu on hoitanut viimeksi viisi vuotta sitten. Homma loppui kuin seinään, kun tuli ilmi törkeää laiminlyömistä. Käytiin nyt äitienpäivänä mummolassa, niin mummu alkoi lepertää lapsille, että nyt kesällä lapset saavat tulla mökille mummun kaveriksi.
Joo. Eivät ole menossa. Luottamus ei ole palautunut. Vanhempi lapsista ei edes halua sinne, nuorempi kyllä, koska mummulla on koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Apua. Joo tiedän että on vanha ketju, mutta mikä herran nimeen on "lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasolla"? Vauvan punasolut tykkää kaikkein eniten kultamummin punasoluista tai jotain?
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
No tottahan se on? Mikä pakko on saada vauva yökylään ja juuri sille mummille?
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?
Tuossa olisi varmaan ollut syytä olla yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
On varmaan ollutkin ja muuallekin ilmoitellut ja vainonnut tytärtään loputtomiin.
Voisi olla minun äitini noinen satuineen. Teki mm 78 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan samaistua moneen tekstiin. Minulla vaikea suhde mieheni vanhempiin, koska äiti on edelleen mustasukkainen pojastaan ja isä ei kestä yhtään eriäviä mielipiteitä. Ovat riitaantuneet sukulaistensa kanssa ym. joten vika ei voi olla vain minussa, miniässä. Konflikteja on ollut useita vuosien aikana. Mieheni voisi olla vähemmän tossukka asettamalla rajoja. Toki on etääntynyt vanhemmistaan, kun ei itsekään jaksa jatkuvaa pelkoa, että vanhempansa taas pimahtavat. Ensimmäisen lapsen syntyminen nosti taas helvetin valloilleen. Tästä lopullisesti sisuuntuneena olen ilmoittanut miehelle, että minä asetan rajat, jos hän ei uskalla. Minä suojelen vauvaamme. Ensin pimahdetaan, että halusimme tietää vauvan sukupuolen, sitten häiriköidään synnytyssairaalaan vaikean synnytyksen jälkeen vauvan sukunimestä (emme ole naimisissa). Vauvan synnyttyä anopin suu käy koko ajan, mitä minun pitää tehdä, vastoin synnytyssairaalassa saatua opastusta ja neuvolan ohjeita. Pidän liikaa vauvaa sylissä ja lähellä (vauvasta tulee kulman vaikea ja rasittava, pitäisi vain syöttää ja laittaa sänkyyn). En saisi ostaa vauvalle liikaa vaatteita ym ym ym. Viime tapaamisen jälkeen mitta täyttyi lopullisesti: repi vauvan kaksi kertaa sylistäni, toisella kertaa vei toiseen huoneeseen (vaikka teimme lähtöä), olisi antanut pienen kovan leivonnaisen vauvalle, joka muutaman kk eikä edes lähellä kiinteiden ensimaisteluita. Anoppi väänsi myös melkein krokotiilinkyyneliä, että kai vauva saa ilma hoitoa. Halusi, että vauvamme olisi ilman vaippaa heidän vetoisella lattialla ilmakylpemässä (itselle tuli jo pervo fiilis moisesta vänkäämisestä). Aneli vaipan ottamista pois. Lähetteli vielä illalla minulle hoito-ohjeita kännykkään. Ei, vauva ei pääse hoitoon ikinä eikä tuo hirviöämmä saa nähdä vauvaa ennen kuin tuo lapsen isäkin alkaa laittaa rajoja. Omat vanhempani kunnioittavat näkemyksiämme ja kuuntelevat mielenkiinnolla, miten ohjeistukset muuttuneet sitten minun vauva-ajan. Sanon myös suoraan äidilleni eikä äitini ole uhriutunut. Omat isovanhempani olivat ihania ja minulla oli lämpimät välit. Surullista, että omalle lapselle ei tule lämpimiä välejä toisiin isovanhempiin. Ensin minua haukuttiin vuositolkulla enkä osaa näköjään hoitaa edes omaa vauvaani. Lisäksi käyttädytään kuin hullut, kun pitää repiä vauvaa.
Mua kannustettiin laittamaan anoppilassa ryömimisikäinen lattialle koirankarvalauttojen keskelle. en oikein innostunut, kun lapsi tuon ikäisenä tunkee suuhunsa kaiken, ja vaatteet oli puolen tunnin jälkeen siinä kunnossa, että ne sai kotona pistää suoraan pyykkikoriin.
Lapset tunkevat suuhunsa jäätä, kissankakkaa, hiekkaa ja lampaanpapanoita. Lapset likaa vaatteensa sekunnissa. Kukaan ei tiettävästi ole kuollut koirankarvoihin. Mutta onhan se tietty maailmanloppu, jos lattialla on vauvan lisäksi roskia...
Jokseenkin erikoista. Meillä ei lapset syö eläinten paskaa, ei kissojen eikä lampaiden..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan samaistua moneen tekstiin. Minulla vaikea suhde mieheni vanhempiin, koska äiti on edelleen mustasukkainen pojastaan ja isä ei kestä yhtään eriäviä mielipiteitä. Ovat riitaantuneet sukulaistensa kanssa ym. joten vika ei voi olla vain minussa, miniässä. Konflikteja on ollut useita vuosien aikana. Mieheni voisi olla vähemmän tossukka asettamalla rajoja. Toki on etääntynyt vanhemmistaan, kun ei itsekään jaksa jatkuvaa pelkoa, että vanhempansa taas pimahtavat. Ensimmäisen lapsen syntyminen nosti taas helvetin valloilleen. Tästä lopullisesti sisuuntuneena olen ilmoittanut miehelle, että minä asetan rajat, jos hän ei uskalla. Minä suojelen vauvaamme. Ensin pimahdetaan, että halusimme tietää vauvan sukupuolen, sitten häiriköidään synnytyssairaalaan vaikean synnytyksen jälkeen vauvan sukunimestä (emme ole naimisissa). Vauvan synnyttyä anopin suu käy koko ajan, mitä minun pitää tehdä, vastoin synnytyssairaalassa saatua opastusta ja neuvolan ohjeita. Pidän liikaa vauvaa sylissä ja lähellä (vauvasta tulee kulman vaikea ja rasittava, pitäisi vain syöttää ja laittaa sänkyyn). En saisi ostaa vauvalle liikaa vaatteita ym ym ym. Viime tapaamisen jälkeen mitta täyttyi lopullisesti: repi vauvan kaksi kertaa sylistäni, toisella kertaa vei toiseen huoneeseen (vaikka teimme lähtöä), olisi antanut pienen kovan leivonnaisen vauvalle, joka muutaman kk eikä edes lähellä kiinteiden ensimaisteluita. Anoppi väänsi myös melkein krokotiilinkyyneliä, että kai vauva saa ilma hoitoa. Halusi, että vauvamme olisi ilman vaippaa heidän vetoisella lattialla ilmakylpemässä (itselle tuli jo pervo fiilis moisesta vänkäämisestä). Aneli vaipan ottamista pois. Lähetteli vielä illalla minulle hoito-ohjeita kännykkään. Ei, vauva ei pääse hoitoon ikinä eikä tuo hirviöämmä saa nähdä vauvaa ennen kuin tuo lapsen isäkin alkaa laittaa rajoja. Omat vanhempani kunnioittavat näkemyksiämme ja kuuntelevat mielenkiinnolla, miten ohjeistukset muuttuneet sitten minun vauva-ajan. Sanon myös suoraan äidilleni eikä äitini ole uhriutunut. Omat isovanhempani olivat ihania ja minulla oli lämpimät välit. Surullista, että omalle lapselle ei tule lämpimiä välejä toisiin isovanhempiin. Ensin minua haukuttiin vuositolkulla enkä osaa näköjään hoitaa edes omaa vauvaani. Lisäksi käyttädytään kuin hullut, kun pitää repiä vauvaa.
Mua kannustettiin laittamaan anoppilassa ryömimisikäinen lattialle koirankarvalauttojen keskelle. en oikein innostunut, kun lapsi tuon ikäisenä tunkee suuhunsa kaiken, ja vaatteet oli puolen tunnin jälkeen siinä kunnossa, että ne sai kotona pistää suoraan pyykkikoriin.
Lapset tunkevat suuhunsa jäätä, kissankakkaa, hiekkaa ja lampaanpapanoita. Lapset likaa vaatteensa sekunnissa. Kukaan ei tiettävästi ole kuollut koirankarvoihin. Mutta onhan se tietty maailmanloppu, jos lattialla on vauvan lisäksi roskia...
Jokseenkin erikoista. Meillä ei lapset syö eläinten paskaa, ei kissojen eikä lampaiden..
Ei kyllä meilläkään. Eivätkä ole siivousvälineiden korvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Apua. Joo tiedän että on vanha ketju, mutta mikä herran nimeen on "lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasolla"? Vauvan punasolut tykkää kaikkein eniten kultamummin punasoluista tai jotain?
Huhhuh.
Vähän oksettava ajatus, että isovanhempi antaisi geenejään lapsenlapselle. Samoja geenejä on toki, mutta ei meidän lasten isovanhemmat olleet läsnä edes ajatuksen tasolla, kun meillä on lapsia tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Minä vähän veikkaan, että näitä joko joku tarinoi luodakseen kuvaa kuinka myöhemmin kaduttaa jos nyt ei ota mummoja huomioon, tai sitten on ehkä vielä vähän kehittymistä edessä elämässä. Kaikella rakkaudella siis, jos näin on.
Tämä ikä on opettanut jo sen, että eniten kaduttaa ne omat vanhemmuuden virheet ja oman läsnäolon puute lapsia kohtaan. Ei se miten aikuisia kohteli, vaan se miten niitä pieniä ja avuttomia lapsia kohteli. Milloin oli liian ankara, milloin vei liikaa hoitoon, miksi ei hoitanut itse päivähoidon sijaan kun olivat vielä äidissä kiinni jne. Ei niistä yöunia menetä, mutta se on sellaista ajan tuottamaa oivallusta ja kypsymistä.
Uskonpa että hyvin harvalla kaduttaa että olisi pitänyt antaa mummojen osallistua enemmän (ellei ole esimerkiksi välit menneet täysin ja niitä ei ole yritetty edes paikata tai muuta jotain oikeasti traagista suhteessa). Oikeasti lähes kaikilla kaduttaa vanhemmuuttaan se, että olisinpa ollut lempeämpi ja rennompi omia lapsia kohtaan, tehnyt vähemmän töitä, laittanut lapset edelle tai vaikkapa sekin etten tehnyt enemmän jo nuorena juuri niin kuin halusin vaan laitoin muut aikuiset edelle. Toki kaikki eivät tätä oivalla, tai oivaltavat ehkä lastenlasten myötä ja jotkut vasta saattohoidossa. Mutta kyllä ihmiset suurimmat katumiset liittyvät aina niihin omiin lapsiin tai puolisoonkin.
Ehkäpä osa mummoista sitten yrittää paikata noita asioita lastenlasten kanssa, vaikka oikeasti korjausliikehän pitäisi tehdä niiden omien aikuisten lasten kanssa.
T. Yksi kuusikymppinen, jolla ei siis ole mitään anoppiongelmia, vaan ihan mielenkiinnolla seuraan ketjua. Ei ole vielä lapsenlapsiakaan.
Ei mitään tarinointia ollut tässä. Täysin totta! Ei se sitä poista, että on monta muutakun asiaa, joita olisin toivonut tehneeni toisin lasteni kanssa!
Nämä isovanhempiasiat liittyy siihen, että vain äitini on hengissä ja hänkin on huonossa kunnossa.Olen saanut perspektiiviä siihen pikkulapsiaikaan ja todellakin olisin voinut enemmän antaa lasten olla vanhempiemme kanssa. Kai tässä iässä on enemmän myötätuntoa niitä vanhempiakin kohtaan.
En itse ajattele niin, että omat vanhempani olisivat mielummin korjanneet välit minuun. He osoittivat sen rakkautensa minuun lasten kautta. Heille he olivat parempia kuin minulle. Saattaa johtua siitä, että olen sinut oman lapsuuteni kanssa nykyään.
Mene muualle satuilemaan.
Puutun tähän väliin vaikket minulle vastaakaan että kyllä meillä ainakin satuillaan, lapsenlapsille joka kerta kun näemme. Eetu Ensimmäinen, vitsinimi esikois-lapsenlapselleni- istuu mummon kainalossa ja luemme, olemme vaan. Sanoo monesti kotonaan äitilleen että nyt pittää päästä mummolaan! Toivon että tuntee samoja mukavia tunteita kuin minä Liisa-mummun kanssa. Hän kuunteli minun, pikku tytön juttuja ja otti ne todesta, paljon kerroin sellaista mitä en kellekään toiselle tohtinut. Annetaan näiden meille kaikille niin rakkaiden lasten nauttia kun saavat elää vapaata hauskaa lapsen elämää...
Vai oikein Eetu-Peetu-Ensimmäiselle mummeli lueskelee, ja Eetuli-Peetuli sannoo, että nyt pittää mummulaan päästä! Hellanlettas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt itsekseni, että mistä tuollainen käytös kumpuaa. Siis että halutaan että miniä tai oma tytär jakaa äitiyden tavallaan isoäidin kanssa. Tai jopa antaa sen mummolle. Siitähän tässä ketjussa on kuitenkin kyse, isovanhempi ei kykene mummon rooliin, sillä hän haluaa olla äidin roolissa.
Yksi mikä tuli mieleeni on se että kenties tällainen ihminen on äärimmäisen heikko itsetuntoinen ja empatiakyvytön, ja täten on tavallaan käyttänyt omia lapsiaan saadakseen omalta äidiltä, anopiltaan, sisaruksiltaan ja puolison sisaruksilta hyväksyntää ja arvostusta. Lapsia ei ole nähty omina yksilöinä tarpeineen tunteineen vaan heitä on "jaettu" muille ikään kuin edustaen äitiään. Tavallaan lapset ovat olleet äitinsä jatke ja kun äiti on antanut lapsensa hoitoon, mummolaan kesäksi yms. niin hän on antanut siinä itseään ja ajatellut että saa sillä arvostusta. Samalla kuitenkin äitiys on jäänyt vaillinaiseksi ja suhde omiin lapsiin vajavaiseksi, ja äiti on seurannut sivusta muiden aitoa yhteyttä lapsiinsa tajuten että hänellä ei ole sitä samaa. Sitten kenties teini-iässä tai aikuisiässä lapsia aletaankin yhtäkkiä kohdella kuin pikkulapsia, koska itsellä on vaikeaa sietää se ettei aitoa vanhempi-lapsi suhdetta päässyt koskaan syntymään. Kontrollilla tai syyllistämisellä yritetään korvata ja paikata sitä isoa reikää mikä suhteessa on. Kun lapsenlapsi vihdoin syntyy niin tällaisella isovanhemmalla on kolme väärää luuloa: 1) hänen lapsensa on pikkulapseen verrattavissa 2) hänen lapsenlapsi on itsensä jatke ja 3) hänen tyttärensä/miniänsä tulee jakaa tuo äitiys (jota hän ei itse ikinä täysipainoisesti kokenut) hänen kanssaan. Niinhän hänkin teki!
Toinen mikä tulee mieleen on se, että hän ei näe itseään muuna kuin äitinä. Äitiys on se millä hän on saanut arvostusta ja hyväksyntää, ja kun sukuun tulee uusi nuori äiti, niin hän näkeekin sen itsensä kilpailijana ja yrittää tavallaan ryöstää sen nuoren äidin osan. Kyseessä on siis kilpailu, josta toinen ei ole edes tietoinen. Oma anoppini alkoi joka käänteessä korostaa olevansa äiti kun minä tulin raskaaksi. Jopa joulukorttiin kirjoitti sinä vuonna hyvää joulua x:lle ja y:lle terveisin äiti. Aina sitä ennen oli kirjoittanut terveisin: Martta.
Hyviä pohdintoja. Olen miettinyt myös sitä, että lapsen syntymä ja äidiksi tuleminen on naiselle voimakas kokemus. Kun se kokemus tulee lähelle oman lapsen saadessa omaa lastaan ja äidisi/isäksi kasvaessa, voi olla että isovanhempi kokee tulevansa uudestaan äidiksi. Jo ihan pienen vauvan hajut ja äänet, synnyttäneen naisen haju ja olemus jne. tuo mieleen ajan tuoreena äitinä. Tuostahan on muutama kirjoittaja täällä puhunut. En tiedä onko ollut kirjasta luettua teoriaa heillä vai omia havaintoja tapahtuneesta.
Äitiyden tai isyyden alku on myös jännä vaihe siinä mielessä, että siinä syntyneen lapsen ja vanhemman välillä alkaa symbioosi ja samalla side lapsen saaneiden vanhempien ja isovanhempien välillä entisestään heikkenee. Isovanhempi siis samalla kertaa näkee sellaisen symbioosin muodostumisen, jossa ei itse ole osallisena, ja kokee oman lapsen irtautumisprosessissa yhden etenemisvaiheen. Ehkä siinä on joillekin isovanhemmille hieman liikaa kestettävää.
Tilannetta haastaa se, että synnyttänyt äiti on usein fyysisesti ja henkisesti kipeä ja hauras ne ensimmäiset viikot ja kumpikin vanhemmista on uudessa tilanteessa pöllämystynyt ja tuen tarpeessa. Tällaisessa tilanteessa ihminen regressoituu. Siis tuore äiti ja isä saattavat hakea tukea isovanhemmilta, taantua jopa hetkeksi lapsiksi uuden edessä. Jos siinä tilanteessa isovanhemmalla on irtautuminen omista lapsista jäänyt kesken ja oman äitiyden alku tulee mieleen niin että menee äidin ja isoäidin roolit sekaisin, niin kai se jälki sitten on tätä mitä tässä ketjussa kuvataan.
Hyi olkoon, mummo haistelee "synnyttäneen naisen hajua" ja tulee samalla itse uudestaan äidiksi.
Haisteleeko se pappakin noin tarkkaan nuorta äitiä? Yök mikä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt itsekseni, että mistä tuollainen käytös kumpuaa. Siis että halutaan että miniä tai oma tytär jakaa äitiyden tavallaan isoäidin kanssa. Tai jopa antaa sen mummolle. Siitähän tässä ketjussa on kuitenkin kyse, isovanhempi ei kykene mummon rooliin, sillä hän haluaa olla äidin roolissa.
Yksi mikä tuli mieleeni on se että kenties tällainen ihminen on äärimmäisen heikko itsetuntoinen ja empatiakyvytön, ja täten on tavallaan käyttänyt omia lapsiaan saadakseen omalta äidiltä, anopiltaan, sisaruksiltaan ja puolison sisaruksilta hyväksyntää ja arvostusta. Lapsia ei ole nähty omina yksilöinä tarpeineen tunteineen vaan heitä on "jaettu" muille ikään kuin edustaen äitiään. Tavallaan lapset ovat olleet äitinsä jatke ja kun äiti on antanut lapsensa hoitoon, mummolaan kesäksi yms. niin hän on antanut siinä itseään ja ajatellut että saa sillä arvostusta. Samalla kuitenkin äitiys on jäänyt vaillinaiseksi ja suhde omiin lapsiin vajavaiseksi, ja äiti on seurannut sivusta muiden aitoa yhteyttä lapsiinsa tajuten että hänellä ei ole sitä samaa. Sitten kenties teini-iässä tai aikuisiässä lapsia aletaankin yhtäkkiä kohdella kuin pikkulapsia, koska itsellä on vaikeaa sietää se ettei aitoa vanhempi-lapsi suhdetta päässyt koskaan syntymään. Kontrollilla tai syyllistämisellä yritetään korvata ja paikata sitä isoa reikää mikä suhteessa on. Kun lapsenlapsi vihdoin syntyy niin tällaisella isovanhemmalla on kolme väärää luuloa: 1) hänen lapsensa on pikkulapseen verrattavissa 2) hänen lapsenlapsi on itsensä jatke ja 3) hänen tyttärensä/miniänsä tulee jakaa tuo äitiys (jota hän ei itse ikinä täysipainoisesti kokenut) hänen kanssaan. Niinhän hänkin teki!
Toinen mikä tulee mieleen on se, että hän ei näe itseään muuna kuin äitinä. Äitiys on se millä hän on saanut arvostusta ja hyväksyntää, ja kun sukuun tulee uusi nuori äiti, niin hän näkeekin sen itsensä kilpailijana ja yrittää tavallaan ryöstää sen nuoren äidin osan. Kyseessä on siis kilpailu, josta toinen ei ole edes tietoinen. Oma anoppini alkoi joka käänteessä korostaa olevansa äiti kun minä tulin raskaaksi. Jopa joulukorttiin kirjoitti sinä vuonna hyvää joulua x:lle ja y:lle terveisin äiti. Aina sitä ennen oli kirjoittanut terveisin: Martta.
Hyviä pohdintoja. Olen miettinyt myös sitä, että lapsen syntymä ja äidiksi tuleminen on naiselle voimakas kokemus. Kun se kokemus tulee lähelle oman lapsen saadessa omaa lastaan ja äidisi/isäksi kasvaessa, voi olla että isovanhempi kokee tulevansa uudestaan äidiksi. Jo ihan pienen vauvan hajut ja äänet, synnyttäneen naisen haju ja olemus jne. tuo mieleen ajan tuoreena äitinä. Tuostahan on muutama kirjoittaja täällä puhunut. En tiedä onko ollut kirjasta luettua teoriaa heillä vai omia havaintoja tapahtuneesta.
Äitiyden tai isyyden alku on myös jännä vaihe siinä mielessä, että siinä syntyneen lapsen ja vanhemman välillä alkaa symbioosi ja samalla side lapsen saaneiden vanhempien ja isovanhempien välillä entisestään heikkenee. Isovanhempi siis samalla kertaa näkee sellaisen symbioosin muodostumisen, jossa ei itse ole osallisena, ja kokee oman lapsen irtautumisprosessissa yhden etenemisvaiheen. Ehkä siinä on joillekin isovanhemmille hieman liikaa kestettävää.
Tilannetta haastaa se, että synnyttänyt äiti on usein fyysisesti ja henkisesti kipeä ja hauras ne ensimmäiset viikot ja kumpikin vanhemmista on uudessa tilanteessa pöllämystynyt ja tuen tarpeessa. Tällaisessa tilanteessa ihminen regressoituu. Siis tuore äiti ja isä saattavat hakea tukea isovanhemmilta, taantua jopa hetkeksi lapsiksi uuden edessä. Jos siinä tilanteessa isovanhemmalla on irtautuminen omista lapsista jäänyt kesken ja oman äitiyden alku tulee mieleen niin että menee äidin ja isoäidin roolit sekaisin, niin kai se jälki sitten on tätä mitä tässä ketjussa kuvataan.
Hyi olkoon, mummo haistelee "synnyttäneen naisen hajua" ja tulee samalla itse uudestaan äidiksi.
Haisteleeko se pappakin noin tarkkaan nuorta äitiä? Yök mikä ajatus.
Hyi hitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
No tottahan se on? Mikä pakko on saada vauva yökylään ja juuri sille mummille?
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?
Tuossa olisi varmaan ollut syytä olla yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
On varmaan ollutkin ja muuallekin ilmoitellut ja vainonnut tytärtään loputtomiin.
Voisi olla minun äitini noinen satuineen. Teki mm 78 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta.
Täytyy olla päässä jotain pahasti päässä vialla, että tekee 78 lastensuojeluilmoitusta, vieläpä aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään ajatuksia :(? Huomenna taas nähdään mummoa. Mitään kaunista tapaa ottaa tilaa vähän itselleenkin?
Vähän myöhässä tulee ohje, mutta älä mene. Äläkä päästä vauvaa miehen kanssa, kun selkeästi päästä laho tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pistettiin välit anoppiin kokonaan poikki. Puolisoni on ainoa lapsi. Anopilla ei ole ajokorttia joten hänen täytyy mennä mökilleen polkupyörällä, koska sinne ei kulje linja-autoja. Anopin täytyy polkupyörällä viedä mökilleen vedet, ruoat ja muut tavarat. Anopilla on myös omakotitalo, joten kyllä hänellä eläkkeellä ruohon leikkaamista riittää sekä omakotitalossa ja mökillään. Anoppi on pahasti narsistinen luonteeltaan, onnea kodinhoitajille, saatte hoitaa häntä tulevaisuudessa.
Toivottavasti ymmärrätte kieltäytyä perinnöstä.
Onko sinullakin tuollainen anoppi? Entä oletko sinäkin huono miniä? Anopin mielestä miniä on huono, jos miniällä on pitkät hiukset tai käyttää bikineitä tai minihametta täytettyään 30-vuotta, lisäksi miniä on huono äiti, jos imettää vauvaa, äidinmaidossa ei kuulemma ole ravintoaineita, lisäksi miniä on ilkeä, jos valitsee juhlavaatteet 2- vuotiaalle lapselle juhliin, koska juhliin pitää laittaa anopin valitsemat vaatteet, anoppi halusi myös valita meistä hääkuvat, miniä on ilkeä, jos valitsee hääkuvan itsestään ja miehestään itse, siis anoppi valitsee hääkuvan, jouluaatto kuuluu aina viettää anopin luona, miniä on ilkeä, jos haluaa viettää jouluaaton oman perheen kanssa kotona. Anoppi kuuluu ottaa mukaan lomamatkalle, hän menee vauvan kanssa kahdestaan samaan hyttiin. Kun anoppi tulee kylään, hän huomauttelee, jos tavaroita liikaa, lapselle saa ostaa vain vähän leluja. Kun anoppi täyttää 65-vuotta, tulee miniän irtisanoutua töistä ja alkaa hoitamaan anoppia, se on kuulemma pakko jne. Yllättävää, että täällä porukat on anopin puolella, kun katsoo peukutuksia.
Oletko sinä tehnyt jotain noista jutuista ja ollut ilkeä miniä?
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani on aina ollut pieniä lapsia, sisaruksilla ja minulla muutama vuosikymmen sitten. En ikinä ole kuullut keltään tämmöisestä. Kukaan isovanhempi ei ole ominut kenenkään lasta ym. mitä oli tuossa aikasemmin kirjoitettu. Apua ja huolehtimista puolin ja toisin vuosien aikana. Ei koskaan riidelty.ym.
Nyt pojallani ja avokilla tyttö, 3...olen hoitanut jaksamisen ehdoilla. Muutamia ( 4-5 )tunteja ja nyt yökylään. Iloitaan puolin ja toisin.
Mietin, tuossa onko isovanhemman kanssa jo ennen lasta riitaiset välit, loukkaukset ym.
Kerranhan täällä eletään. Sovinto ja anteeksianto sekä jonkinlaiset "säännöt",jos tarvii, normaali aikusten keskustelu, ei huutamalla tai haukkumalla.
Videoterveiset, puhelut silloitällöin, tapaamishetket. Ne on arvokkaita isovanhemmille, lapselle, ja vanhemmille. Perhearvot.
Kerranhan täällä eletään, ei sen väliä jos lasten elämä jää vähän lyhykäiseksi kun mummeliini ei huoli turvaistuinta, ei välitä allergioista ja päästää uimaan ilman valvontaa. Mutta tulipahan ainakin mummukalle hyvä mieli!
Kun tytärelläni oli raskauden ajan masenus ja synnytyksen jäkeinen asenus.mulla pienokainen oli arjet .Torstaina huusin parvekeeni kun kävi luonnamme perjantai ilta haettava.Jaksan sit kun on muutama päivä vapaa.Vaihdevuosissa itse,yö vavomiset.ymm.Halvimat lidin vaipat ostin kun vähän rahaa,Tutelia ostin.Kun se semper olisi pitänyt ostaa.Kaikesta valitivat,mutta olisivat ne sit edes ostaneet.omasta tahdostani siivosi pyykäsin nillä.Kuivausrumpua en käyttänyt.En olisi jaksanut jäädä odotaa se,pyykki vuori kuivata.Oli oneksi tiskikonekin.Lapsi oli siis ilmaishoito toki,Pieni koti.sopu antaa tilaa.Mulla oli tapaminen joku perjantai ilta oliko nyt vaikka kello 20. Sanoin on ajoissa tultava hakee, Kun sanoin treffit.Tapaminen oli kävely naisipuolisen ystävän kanssa.Tyär ja puoliso tuli raivon vallassa.Hutaen minulle tuhoat itsesi,tukankin olet värjänyt.100% raivo ja kaapasivat lapsen 1 ja puolivuotiaan.Meitä et näe ikinä.Olin shokki. Katosivat todella. seuraava kerta ovella kun toinen lapsi syntynyt .Lapsien väi noin 3v.Päätin tuohon vauvaan en kiinnyt.Sama peli alkoi,sama orja työ.Kuin kunigatarta pitivät miehen äitiä.Lapset mulle hoitoon.Kun miehen äiti vietiin ties minne.Ei tykänyt pienistä lapsista.Kun toinen 8. toinen sit 5. Sairastun ja en kyenyt hoito vastuu ja kolmas tulossa.En 3 olisi jaksanut.Joten sanoin.Taas haukutiin ja lopulta sama.Ikinä et meitä näe.No nyt en sit nähnyt 11vuoteen.Elämää aina vika ÄITI/ Mummo.Kumma juttu?