Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Jankuti jankuti. Jauhat täällä tätä valhettasi jatkuvasti.
Ja muuten, Helsingissä on paljon muitakin asuntoja kuin kerrostalot.
Ensimmäisen kirjoitukseni ketjuun 😄ja tämä viimeinen. Taidat olla se "meillä taas jouduttiin sitä ja tätä järkyttävän traagista.." muistelija joka ei aio päästää tätä pari v vanhaa ketjua unholaan. Hanki elämä. Kuka jättää ulko-oven lukitsematta missään päin varsinkaan jos ei halua sinne vieraita? Ja ylipäänsä pahoin pelkään että juuri teistä pahimmista tulee poikienne vaimoille kammo-anoppeja, ellette harrasta itsetutkiskelua.
Esimerkiksi koko lailla jokaikinen lapsiperheen äiti, joka on lastensa kanssa oman talonsa pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Jankuti jankuti. Jauhat täällä tätä valhettasi jatkuvasti.
Ja muuten, Helsingissä on paljon muitakin asuntoja kuin kerrostalot.
Ensimmäisen kirjoitukseni ketjuun 😄ja tämä viimeinen. Taidat olla se "meillä taas jouduttiin sitä ja tätä järkyttävän traagista.." muistelija joka ei aio päästää tätä pari v vanhaa ketjua unholaan. Hanki elämä. Kuka jättää ulko-oven lukitsematta missään päin varsinkaan jos ei halua sinne vieraita? Ja ylipäänsä pahoin pelkään että juuri teistä pahimmista tulee poikienne vaimoille kammo-anoppeja, ellette harrasta itsetutkiskelua.
Juu niin varmaan ihan ensimmäinen.
Tässä ketjussa on kirjoiteltu vaikka miten paljon myös miehen anopeista, appiukoista ja jopa muista sukulaisista.
Meillä se ongelma on minun äitini. Hän jopa muutti melkein viereen ja ajelee päivittäin talomme ohi ja yrittää päästä sisään. Jos lapset on aidatulla pihalla lukitun pihaportin takana leikkimässä, äitini yrittää jopa saada heidät avaamaan sen portin. Oli pakko nostaa lukko parin metrin korkeuteen ja ottaa avain pois.
Kerran on soitettu jopa poliisit poistamaan hänet sieltä aidan takaa.
Minut saa ampua jos minusta tulee vanhemmiten tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Jankuti jankuti. Jauhat täällä tätä valhettasi jatkuvasti.
Ja muuten, Helsingissä on paljon muitakin asuntoja kuin kerrostalot.
Ensimmäisen kirjoitukseni ketjuun 😄ja tämä viimeinen. Taidat olla se "meillä taas jouduttiin sitä ja tätä järkyttävän traagista.." muistelija joka ei aio päästää tätä pari v vanhaa ketjua unholaan. Hanki elämä. Kuka jättää ulko-oven lukitsematta missään päin varsinkaan jos ei halua sinne vieraita? Ja ylipäänsä pahoin pelkään että juuri teistä pahimmista tulee poikienne vaimoille kammo-anoppeja, ellette harrasta itsetutkiskelua.
Yksi pointti asua okt:ssa on se, että ei tarvitse istua lukkojen takana. Meillä rampataan ulos ja sisälle monta kertaa päivässä, siksi ovet ovat lukossa öisin ja silloin, kun kukaan ei ole kotona. Moukat opetelkoon käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Mä sain kans tän saman kunnioitus kommentin kun sanoin ettei anoppi voi sopia meidän vanhempien ohi 3v lapsen kanssa asioista. Mut myös haukuttiin sairaaksi ja sadistiseksi hulluksi kun sanoin että meidän perheessä vanhemmat päättää lasten asioista ja asioista on sovittava ensin meidän kanssa ja sitten vasta lapsen kanssa.
Mut kans saa lopettaa siihen paikkaan jos rupean koskaan samanlaiseks kun anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
No juurikin näin. Kunnioitus= tee kuten minä haluan eläkä yhtään sano vastaan. Mulle taas oli myös outoa kun anoppi haukkui sairaaksi koska ei olla toteutettu hänen mummofantasioitaan pyytämättä. Pyysin että edes kysyisi tai kertoisi mitä hän haluaisi tehdä, en minä ole ajatustenlukija. SEKIN, oli anopin mukaan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Osaatko lukea? Koko ketju täynnä vanhempia, joilla riesana on ne liian tungettelevat isovanhemmat, ei suinkaan se että nämä ei pyydettäessä auta.
Vaan ilmiö että tungetaan ovista ja ikkunoista kaikki rajat ylittäen 24/7.
Yllätys oli täydellinen, kun ennen kovin etäinen mummeli alkoi roudata meille ties mitä tavaraa ja vielä jäi kovasti "auttamaan" kun vauva oli syntynyt. Joka. Ikinen. Päivä. Ei tarvitse tulla kyläilemään joka päivä -pyynnöt kaikuivat kuuroille korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Osaatko lukea? Koko ketju täynnä vanhempia, joilla riesana on ne liian tungettelevat isovanhemmat, ei suinkaan se että nämä ei pyydettäessä auta.
Vaan ilmiö että tungetaan ovista ja ikkunoista kaikki rajat ylittäen 24/7.
Yllätys oli täydellinen, kun ennen kovin etäinen mummeli alkoi roudata meille ties mitä tavaraa ja vielä jäi kovasti "auttamaan" kun vauva oli syntynyt. Joka. Ikinen. Päivä. Ei tarvitse tulla kyläilemään joka päivä -pyynnöt kaikuivat kuuroille korville.
Meillä tämä sama. Alkuun ihmettelin muuttunutta käytöstä ja yritin olla ystävällinen. Edes suoraan sanominen ei auttanut koska mummolla on niin ikävä (kun vain 6 kertaa viikossa nähtiin) ja hänhän vain auttaa. Joten aloin olla päivät poissa kotoa. Onhan se mukavaa kiireellä aamuisin lähteä johonkin kerhoon/muskariin/puistoon jotta ei tarvitse päivittäin olla mummon kanssa 5-7 tuntia. Mummosta oli siis suuri apu :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Osaatko lukea? Koko ketju täynnä vanhempia, joilla riesana on ne liian tungettelevat isovanhemmat, ei suinkaan se että nämä ei pyydettäessä auta.
Vaan ilmiö että tungetaan ovista ja ikkunoista kaikki rajat ylittäen 24/7.
Yllätys oli täydellinen, kun ennen kovin etäinen mummeli alkoi roudata meille ties mitä tavaraa ja vielä jäi kovasti "auttamaan" kun vauva oli syntynyt. Joka. Ikinen. Päivä. Ei tarvitse tulla kyläilemään joka päivä -pyynnöt kaikuivat kuuroille korville.
Meillä tämä sama. Alkuun ihmettelin muuttunutta käytöstä ja yritin olla ystävällinen. Edes suoraan sanominen ei auttanut koska mummolla on niin ikävä (kun vain 6 kertaa viikossa nähtiin) ja hänhän vain auttaa. Joten aloin olla päivät poissa kotoa. Onhan se mukavaa kiireellä aamuisin lähteä johonkin kerhoon/muskariin/puistoon jotta ei tarvitse päivittäin olla mummon kanssa 5-7 tuntia. Mummosta oli siis suuri apu :/
Todellakin apua. Ainakin ahdistuksen lisäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse anoppi ja miniä kirjoitti:
EDellytän anopin noudattavan edellä lueteltuja anopin käytusohjeita. Lopulta sinunkin on aika helppoa olla hyvä miniä.
1. Pyydä apua mielellä hyvissä ajoin.
2. Ota huomioon että anopilla on oma elämänsisältö jota kunnioitat
3. Kerro anopille asiallisesti miten halaut lasta hoidettavan
4. Älä mitätöi anopin kokemusta
5. Älä arvostele anopin ulkonäköä, luonnetta, koulustusta jne. vaika olisitkin itse käynyt AMKn
6. Kunnioita anopin yksityisyyttä
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele anopille
8. Pidä kotisi ja itsesi siistinä, lapsesi hyvin hoidettuna
9. Tue ja kannusta anoppia
10. Kiitä häntä kun hän joskus onnistuu. Kiitä myös pojastaan :)
Mikä parodia tää oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
No juurikin näin. Kunnioitus= tee kuten minä haluan eläkä yhtään sano vastaan. Mulle taas oli myös outoa kun anoppi haukkui sairaaksi koska ei olla toteutettu hänen mummofantasioitaan pyytämättä. Pyysin että edes kysyisi tai kertoisi mitä hän haluaisi tehdä, en minä ole ajatustenlukija. SEKIN, oli anopin mukaan sairasta.
Meillä anoppi oli raivoissaan, kun vauva nukuttiin pinnikseen eikä suvun kehtoon. Ihan järjetöntä, eikö tärkeintä ole että vauva nukkuu? Eikä se, että vauva nukkuu samassa kehdossa kuin isänsä aikanaan, koska mummu niin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
No juurikin näin. Kunnioitus= tee kuten minä haluan eläkä yhtään sano vastaan. Mulle taas oli myös outoa kun anoppi haukkui sairaaksi koska ei olla toteutettu hänen mummofantasioitaan pyytämättä. Pyysin että edes kysyisi tai kertoisi mitä hän haluaisi tehdä, en minä ole ajatustenlukija. SEKIN, oli anopin mukaan sairasta.
Meillä anoppi oli raivoissaan, kun vauva nukuttiin pinnikseen eikä suvun kehtoon. Ihan järjetöntä, eikö tärkeintä ole että vauva nukkuu? Eikä se, että vauva nukkuu samassa kehdossa kuin isänsä aikanaan, koska mummu niin tahtoo.
Nää on juurikin niitä mummofantasioita mitä pitäisi vaan tietää ja toteuttaa. Ei mitään järkeä. Anopilla mm mielikuva lapsenlapsesta joka juoksee suoraan syliin. Minä kuulemma estin tätä tapahtumasta vaikka lapsi ei siinä vaiheessa osannut edes juosta. Eiköhän se ole lapsen luonteesta muutenkin kiinni miten päättää tervehtiä ketäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
No juurikin näin. Kunnioitus= tee kuten minä haluan eläkä yhtään sano vastaan. Mulle taas oli myös outoa kun anoppi haukkui sairaaksi koska ei olla toteutettu hänen mummofantasioitaan pyytämättä. Pyysin että edes kysyisi tai kertoisi mitä hän haluaisi tehdä, en minä ole ajatustenlukija. SEKIN, oli anopin mukaan sairasta.
Meillä anoppi oli raivoissaan, kun vauva nukuttiin pinnikseen eikä suvun kehtoon. Ihan järjetöntä, eikö tärkeintä ole että vauva nukkuu? Eikä se, että vauva nukkuu samassa kehdossa kuin isänsä aikanaan, koska mummu niin tahtoo.
Nää on juurikin niitä mummofantasioita mitä pitäisi vaan tietää ja toteuttaa. Ei mitään järkeä. Anopilla mm mielikuva lapsenlapsesta joka juoksee suoraan syliin. Minä kuulemma estin tätä tapahtumasta vaikka lapsi ei siinä vaiheessa osannut edes juosta. Eiköhän se ole lapsen luonteesta muutenkin kiinni miten päättää tervehtiä ketäkin.
Meillä toinen lapsi oli mummolle suuri pettymys. Vauva ei nimittäin yhtään viihtynyt mummon sylissä vaan jo 2 kk iässä huusi suoraa huutoa kun mummo otti syliin eikä rauhoittunut vasta kun pääsi äidin syliin. Tästä huolimatta mummo yritti saada vauvaa hoitoon ja kertoi, että kyllä hän jaksaa huutoa kuunnella. En antanut vauvaa hoitoon joten minua syyllistettiin siitä, että vauva vierastaa. Tämä toinen lapsi nyt vain vierasti vuoden ikään asti melkein kaikkia ihmisiä ja viihtyi hyvin äidin sylissä. Nyt 2-vuotiaana hän on jo sosiaalisempi, mutta ei ikinä lähesty mummoa vaikka mummo kuinka maanittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.
Kyllä pitää saada päähän aikamoinen tälli, jos taantuu samanlaiseksi toiset ihmiset täysin lyttääväksi painajaiseksi mitä oma anoppi on. Jos niin käy, niin ihan syystä voi viedä teuraaksi.
No todellakin, kun sanottiin että eiköhän alaikäisen lapsen asiat ole vanhempien päätettävissä niin anoppi vastasi että "teidän pitää kunnioittaa meitä!". Kun sanottiin että no ainakin olisi hyvä kysyä meiltä edes niin haukkui sairaaksi. Todellakin jos minusta tulee samanlainen niin saa vapaasti viedä lopetettavaksi.
Tuo kunnioitus on jännä juttu. Miksi kunnioittaisin ketään, joka jokaisella tapaamisella tekee selväksi, kuinka paljon hän mua halveksii? Kunnioitus kun toimii molempiin suuntiin.
Vai tarkoittikohan tuo anoppi kunnioituksella kenties tottelemista? Kunnioitus = tee kuten minä sanon?
No juurikin näin. Kunnioitus= tee kuten minä haluan eläkä yhtään sano vastaan. Mulle taas oli myös outoa kun anoppi haukkui sairaaksi koska ei olla toteutettu hänen mummofantasioitaan pyytämättä. Pyysin että edes kysyisi tai kertoisi mitä hän haluaisi tehdä, en minä ole ajatustenlukija. SEKIN, oli anopin mukaan sairasta.
Meillä anoppi oli raivoissaan, kun vauva nukuttiin pinnikseen eikä suvun kehtoon. Ihan järjetöntä, eikö tärkeintä ole että vauva nukkuu? Eikä se, että vauva nukkuu samassa kehdossa kuin isänsä aikanaan, koska mummu niin tahtoo.
Nää on juurikin niitä mummofantasioita mitä pitäisi vaan tietää ja toteuttaa. Ei mitään järkeä. Anopilla mm mielikuva lapsenlapsesta joka juoksee suoraan syliin. Minä kuulemma estin tätä tapahtumasta vaikka lapsi ei siinä vaiheessa osannut edes juosta. Eiköhän se ole lapsen luonteesta muutenkin kiinni miten päättää tervehtiä ketäkin.
Meillä toinen lapsi oli mummolle suuri pettymys. Vauva ei nimittäin yhtään viihtynyt mummon sylissä vaan jo 2 kk iässä huusi suoraa huutoa kun mummo otti syliin eikä rauhoittunut vasta kun pääsi äidin syliin. Tästä huolimatta mummo yritti saada vauvaa hoitoon ja kertoi, että kyllä hän jaksaa huutoa kuunnella. En antanut vauvaa hoitoon joten minua syyllistettiin siitä, että vauva vierastaa. Tämä toinen lapsi nyt vain vierasti vuoden ikään asti melkein kaikkia ihmisiä ja viihtyi hyvin äidin sylissä. Nyt 2-vuotiaana hän on jo sosiaalisempi, mutta ei ikinä lähesty mummoa vaikka mummo kuinka maanittelisi.
Mummu kuitenkin ymmärtää olla ottamatta lasta väkisin syliin?
Miten te saitte miehen lähtemään terapiaan?
Meillä jo aluksi hannasi vastaan, varasin kuitenkin ajan mutta ei tietenkään sitten tullut mukaan. Ehdotin että jos ei minun läsnäollessa halua puhua niin menisi yksinään. Ei kuitenkaan halua puhua vieraalle tästä.
Yritin taas kerran vääntää rautalangasta mikä mua tässä harmittaa. Sanoi että jos mun puheet olisi totta niin hänen äitinsä olisi hirviö eikä hän haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. Joten hänen äitinsä on siis tarkoitettava hyvää.
Lopuksi muisti myös kertoa miten olen vaikea kun loukkaannun turhasta eikä kukaan normaali ihminen loukkaannu anopin hyvää tarkoittavista kommenteista. Lisäksi mun pitäisi olla kiitollinen että isovanhemmat haluavat hoitaa ja puuttua lapsenlapsen asioihin, sillä se on merkki välittämisestä (ja joo olen samaa mieltä periaatteessa mutta ei mielestäni päde rajattomiin ihmisiin).
Oon ihan umpikujassa. Erota en tosiaan voi sillä tiedän miten lapsi olisi sen jälkeen puolet ajasta isovanhemmillaan, jotka jo nyt puhuvat minusta vauvan kuullen pahaa ja puuttuvat kaikkeen. Kun jo nyt mummon mielestä hänellä on mummona oikeus päättää lapsen kaikki asiat niin entäs sitten kun hän olisi vielä puolet ajasta sen hoitaja. Kunpa olisin tiennyt tän etukäteen niin olisin harkinnut lapsen tekemistä enemmän. Tuntuu ihan hirveältä että vauvan elämän alku pitäisi olla iloista ja mukavaa aikaa (niinkuin se tietty vauvan kanssa onkin) mutta samalla parisuhde romahtaa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te saitte miehen lähtemään terapiaan?
Meillä jo aluksi hannasi vastaan, varasin kuitenkin ajan mutta ei tietenkään sitten tullut mukaan. Ehdotin että jos ei minun läsnäollessa halua puhua niin menisi yksinään. Ei kuitenkaan halua puhua vieraalle tästä.
Yritin taas kerran vääntää rautalangasta mikä mua tässä harmittaa. Sanoi että jos mun puheet olisi totta niin hänen äitinsä olisi hirviö eikä hän haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. Joten hänen äitinsä on siis tarkoitettava hyvää.
Lopuksi muisti myös kertoa miten olen vaikea kun loukkaannun turhasta eikä kukaan normaali ihminen loukkaannu anopin hyvää tarkoittavista kommenteista. Lisäksi mun pitäisi olla kiitollinen että isovanhemmat haluavat hoitaa ja puuttua lapsenlapsen asioihin, sillä se on merkki välittämisestä (ja joo olen samaa mieltä periaatteessa mutta ei mielestäni päde rajattomiin ihmisiin).
Oon ihan umpikujassa. Erota en tosiaan voi sillä tiedän miten lapsi olisi sen jälkeen puolet ajasta isovanhemmillaan, jotka jo nyt puhuvat minusta vauvan kuullen pahaa ja puuttuvat kaikkeen. Kun jo nyt mummon mielestä hänellä on mummona oikeus päättää lapsen kaikki asiat niin entäs sitten kun hän olisi vielä puolet ajasta sen hoitaja. Kunpa olisin tiennyt tän etukäteen niin olisin harkinnut lapsen tekemistä enemmän. Tuntuu ihan hirveältä että vauvan elämän alku pitäisi olla iloista ja mukavaa aikaa (niinkuin se tietty vauvan kanssa onkin) mutta samalla parisuhde romahtaa täysin.
Kuulostaa ikävältä. Oletko kertonut, että oletat teidän olevan perhe ja isän puolustavan ensisijaisesti vaimoaan eikä omaa äitiään? Ahdistut siitä, että jäät yksin, etkä saa minkäänlaista ymmärrystä, vaan lapsesi isä olettaa aina ensisijaisesti äitinsä puhuvan totta ja sinun valehtelevan. Kerro, ettet koskaan valehtelisi lastasi koskevissa asioissa vaan uhraat aina ennemmin itsesi lapsen takia ja edellytät ja toivot, että mieskin voi priorisoida lapsen. Siinä prioriteettijärjestyksessä ei anopin mielipaha ole edes samalla listalla. Järjestyksen on oltava 1) lapsi 2) äiti 3) perhe. Tähän ei ole poikkeuksia ja nyt koet, että suojelet lasta ja itseäsi yksin, etkä saa mitään tukea.
Itsellä samat kokemukset anopista vuosien varrelta, mies antoi äidilleen avaimen jolloin se päivittäinen juoksu alkoi. Minut haukuttiin mm naapureille miten en osaa mitään, syntejäni olivat kun en tee käsitöitä, en osaa hoitaa puutarhaa anopin mieliksi, en raivopäisenä siivoa enkä leivo koko ajan. Itsellään hänellä on ollut vain tämä yksi kultapoika, joka on kotona hoidettu aputytön ja miehen mummon voimin. Minulla 3 lasta ja päiväkotirumba kaikkine kuvioineen. Voisin kirjan kirjoittaa kaikesta haukkumisesta, alistamisesta, pösmäröinnistä ym. Nyt anoppi on muistisairas ja riippuvainen avustamme, kummasti on asenne muuttunut. Lapset aikuisia, osa pitää mummoon yhteyttä, osa ei. Miehen silmät avautuivat kun lapset olivat pieniä, nyt ovat taas sulkeutuneet, anoppi ei ole kuulema koskaan minulle pahaa sanaa sanonut... Niinpä niin.
Se virhe usein sattuu jo paljon aikaisemmin, aika usein vara-avain annetaan vanhemmille. Sitten syntyy lapsi ja tuoreet isovanhemmat hullaantuvat täysin ja alkavat käyttämään avainta tai sitten ilmestyvät oven taakse jatkuvasti. Tuore äiti ei halua olla törkeä vaan antaa niiden tulla vaan, kuvittelee että ajan kanssa rauhoittuvat. Eivät rauhoitu vaan käytös pahenee. Sitten pitää jo sanoa vähän napakammin jolloin syntyy hirveä sota. Miniää leimataan sairaaksi, kateelliseksi ja ilkeäksi. Anoppi ei vaan kykene ottamaan vastuuta omasta käyttöksestään. Näin meillä ainakin kävi eikä se, että kerron näistä ongelmista tee musta hullua anoppia tulevaisuudessa.