Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau, jos en paremmin tietäisi niin luulisin itse kirjoittaneeni tuon viestin. Olen nimittäin käyttänyt tuota sijaissynnyttäjä-vertausta myös! Ensi viikolla on eka pariterapia, tosin ilman miestä. Toivottavasti siitä on apua, ehkä sunkin kannattaa koittaa? Tuo yksin oleminen on kamalaa.

Pariterapiaan yksin? Mistä hait apua? Alkoi kiinnostamaan... Tähän asti olen vain yrittänyt jaksaa ja ajattelin tänään, että jos anoppi joskus erehtyy tänne siivoamaan kun olen kotona niin annan hänelle pahvilaatikot mihin voi pakata minun ja lasten vaatteet, että on muuttaminen sitten helpompaa. Mutta jos yrittäisi vielä jotain muuta.

Seurakunta järjestää ainakin pk-seudulla, sinne voi osallistua yksin tai yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.

Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?

Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.

Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.

Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)

Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.

Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.

Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.

Mun äitini ei todellakaan tee mitä tarvitsisi tai mitä pyydetään. Se on passuuttamista.

Hän haluaa itse päättää miten ”auttaa” ja sitten meidän pitää tuntea syvää kiitollisuutta ja jäädä kiitollisuudenvelkaan ja hyvitellä häntä antamalla hänen ”auttaa”.

Ahaa. No tuo ajatusmalli anopillakin varmaan sitten on. Itse en vain ollenkaan tajua tuota kun omassa suvussa on tapana kysyä tarvitseeko joku apua ja minkälaista.

Se on hyvin tyypillistä narsistin vallankäyttöä. Hänhän ei oikeasti edes halua "auttaa", vaan käyttää valtaa.

Mikäköhän fetissi joillakin mummoilla on tuohon "auttamiseen".  Vastaava tuntuu olevan vanhoilla ukoilla polttopuiden teko. Joka ainoa risukin pitää kerätä polttopuiksi, vaikka suuli notkuu täyden metsän painolta polttopuita.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa nyt jo tämä sonta

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.

Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?

Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.

Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.

Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)

Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.

Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.

Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.

Mun äitini ei todellakaan tee mitä tarvitsisi tai mitä pyydetään. Se on passuuttamista.

Hän haluaa itse päättää miten ”auttaa” ja sitten meidän pitää tuntea syvää kiitollisuutta ja jäädä kiitollisuudenvelkaan ja hyvitellä häntä antamalla hänen ”auttaa”.

Meillä anoppi just samanlainen. Hän viisaampana tiesi mikä homma on seuraavaksi listalla. Ja kun vielä on täysin erilaiset käsitykset esim siisteydestä, niin ongelmia tuli runsaasti. Hänen antamansa "apu" tuli myös korvata hänelle monikymmenkertaisena. Tai siis mun miehen piti, kun ei se anopin miniä mitään osaa.

En lähetä tuolle ahdistavalle kammotukselle edes joulukorttia. Mies saa lasten kanssa lähettää, jos haluaa. Mä en halua olla missään tekemisissä anopin kanssa, miehen takia siedän anoppia satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja. Onko joku taas painanut uppia. Kirjoitustyylistä tunnistaa tämän saman vakio- vastaajan, suosittelen käyttämään aikaa välillä jossain muualla.

Oli erikseen vielä pitänyt aloittaa toinen "pullaketju". Ymmärrän sen ikävimmän kokemuksen joka tänne avaudutaan ja sitten jauhetaan siitä aikansa mutta tämä yksi ihminen on ollut täällä pari vuotta vahtaamassa huhhuh.

Jos ketju painuu alas niin tuolla näkyy upp..upp..up..up aikalailla heti. Miksi??

Vain ja ainoastaan sinun kiusaksesi ;-)

UPP

upp..upp..up..up

upp

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja. Onko joku taas painanut uppia. Kirjoitustyylistä tunnistaa tämän saman vakio- vastaajan, suosittelen käyttämään aikaa välillä jossain muualla.

Oli erikseen vielä pitänyt aloittaa toinen "pullaketju". Ymmärrän sen ikävimmän kokemuksen joka tänne avaudutaan ja sitten jauhetaan siitä aikansa mutta tämä yksi ihminen on ollut täällä pari vuotta vahtaamassa huhhuh.

Jos ketju painuu alas niin tuolla näkyy upp..upp..up..up aikalailla heti. Miksi??

Hyvin näytät sinäkin olevan perillä tämän ketjun tapahtumista. Miksi stalkkaat, jos aihe ei kiinnosta?

UP!

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja. Onko joku taas painanut uppia. Kirjoitustyylistä tunnistaa tämän saman vakio- vastaajan, suosittelen käyttämään aikaa välillä jossain muualla.

Oli erikseen vielä pitänyt aloittaa toinen "pullaketju". Ymmärrän sen ikävimmän kokemuksen joka tänne avaudutaan ja sitten jauhetaan siitä aikansa mutta tämä yksi ihminen on ollut täällä pari vuotta vahtaamassa huhhuh.

Jos ketju painuu alas niin tuolla näkyy upp..upp..up..up aikalailla heti. Miksi??

Tälle päivälle ei vielä olekaan yhtään UPPPPPia!

ps. Ole hyvä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.

Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?

Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.

Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.

Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)

Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.

Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.

Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.

Mun äitini ei todellakaan tee mitä tarvitsisi tai mitä pyydetään. Se on passuuttamista.

Hän haluaa itse päättää miten ”auttaa” ja sitten meidän pitää tuntea syvää kiitollisuutta ja jäädä kiitollisuudenvelkaan ja hyvitellä häntä antamalla hänen ”auttaa”.

Ahaa. No tuo ajatusmalli anopillakin varmaan sitten on. Itse en vain ollenkaan tajua tuota kun omassa suvussa on tapana kysyä tarvitseeko joku apua ja minkälaista.

Se on hyvin tyypillistä narsistin vallankäyttöä. Hänhän ei oikeasti edes halua "auttaa", vaan käyttää valtaa.

Meillä se on juurikin näin, koska yhtäkkiä se "rakkain lapsenlapsi" ei kelpaa ollenkaan kun anoppi ei saanutkaan tehdä ihan mitä halusi eikä haukkua lapsenlapsensa äitiä ilman seuraamuksia. Eläkkeellä oleva anoppi jopa sanoi ettei ehdi, kun hänellä on niin paljon muutakin sisältöä elämässä. Aikaisemmin lapsenlapsi oli anopin elämän keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä35311 kirjoitti:

Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan. 

Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.

Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?

klo 18

Helpottaako teillä tällä hetkellä ajatus, ettei tule vaatimuksia (tai jos tulee, niin voi vedota koronaan) että on pakko tulla jouluksi mummolaan? Saa joulun viettää oman perheensä kanssa rauhassa, ilman hössötystä ja pakollisia aikataulutettuja toimintoja, koska "näin ennenkin on joulua vietetty!" 

Vierailija kirjoitti:

Helpottaako teillä tällä hetkellä ajatus, ettei tule vaatimuksia (tai jos tulee, niin voi vedota koronaan) että on pakko tulla jouluksi mummolaan? Saa joulun viettää oman perheensä kanssa rauhassa, ilman hössötystä ja pakollisia aikataulutettuja toimintoja, koska "näin ennenkin on joulua vietetty!" 

Ei. Herra pitää omistaan huolen, niin ei tarvitse koronasuosituksia noudattaa, varsinkaan tuttujen kesken.

Onneksi nuo mankumiset menee nyt miehelleni, itse olen blokannut anopin kaikissa kanavissa. Ei olla lasten aikana vietetty yhtään joulua anoppilassa, eikä mentäisi sinne, vaikka korona katoaisi ennen joulua. Siellä saa istua koirankarvojen keskellä kuuntelemassa tarinoita mummelin urotöistä ja muiden ihmisten pilkkaamista. Ja tarjoilut ovat eineksiä suoraan S-Marketista, päiväyksetkin ovat eineksissä vähän niin ja näin, kun ei se ruoka kalenteria osaa katsoa, heh heh.

Päätös vältellä anoppilaa (myös jouluna) on mun ja miehen yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Hullua sakkia.

Korona, jopa joo. Iloitsin keväällä, että nyt saa olla ihan rauhassa, koska isovanhemmat kuuluivat riskiryhmään. MUTTA ei, on kuulemma lapsellista muuttaa (hyviä) toimintatapoja koronan takia. Joten en usko, että nyt joulunakaan ymmärrystä riittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä35311 kirjoitti:

Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan. 

Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.

Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?

klo 18

Neuroottisesti takertuu joo kun ei päästä vastasyntynyttä vauvaa mummolaan "yökylään". Anoppi kun oli suunnitellut miten hän ja appi nukkuu vauvan kanssa heidän sängyssä. Anoppi sitten haukkui sairaaksi kun en ole antanut. En ole kuullutkaan että tällainen järjestely mitenkään kuuluisi "normaaliin sosiaaliseen kehitykseen" tai itsenäistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä35311 kirjoitti:

Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan. 

Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.

Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?

klo 18

Neuroottisesti takertuu joo kun ei päästä vastasyntynyttä vauvaa mummolaan "yökylään". Anoppi kun oli suunnitellut miten hän ja appi nukkuu vauvan kanssa heidän sängyssä. Anoppi sitten haukkui sairaaksi kun en ole antanut. En ole kuullutkaan että tällainen järjestely mitenkään kuuluisi "normaaliin sosiaaliseen kehitykseen" tai itsenäistymiseen.

Minäkin olen nähtävästi sitten (monen muun äidin tavoin) pilannut lapseni kehityksen kun en antanut melkein kuukauden ikäistä vauvaa mummolaan viikonlopuksi. Mummo kyllä loukkaantui kun en suostunut tähän ehdotukseen. Mitä sitten, vaikka lapsi ei ole ikinä huolinut tuttia eikä tuttipulloa, mutta kun mummon pitää saada hoitaa. Lapsi on nyt 4-vuotias eikä ole edelleenkään ollut yökylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä35311 kirjoitti:

Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan. 

Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.

Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?

klo 18

Neuroottisesti takertuu joo kun ei päästä vastasyntynyttä vauvaa mummolaan "yökylään". Anoppi kun oli suunnitellut miten hän ja appi nukkuu vauvan kanssa heidän sängyssä. Anoppi sitten haukkui sairaaksi kun en ole antanut. En ole kuullutkaan että tällainen järjestely mitenkään kuuluisi "normaaliin sosiaaliseen kehitykseen" tai itsenäistymiseen.

Minäkin olen nähtävästi sitten (monen muun äidin tavoin) pilannut lapseni kehityksen kun en antanut melkein kuukauden ikäistä vauvaa mummolaan viikonlopuksi. Mummo kyllä loukkaantui kun en suostunut tähän ehdotukseen. Mitä sitten, vaikka lapsi ei ole ikinä huolinut tuttia eikä tuttipulloa, mutta kun mummon pitää saada hoitaa. Lapsi on nyt 4-vuotias eikä ole edelleenkään ollut yökylässä.

Meillä olis varmaan tuo mummon hoitaminen päätynyt vauvan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan. Oikeasti meinas että heidän sängyssä olisi pitänyt nukkua! Lisäksi tuttipullollinen vettä olisi juottanut kans.