Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä35311 kirjoitti:
Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan.
Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.
Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?
klo 18
Neuroottisesti takertuu joo kun ei päästä vastasyntynyttä vauvaa mummolaan "yökylään". Anoppi kun oli suunnitellut miten hän ja appi nukkuu vauvan kanssa heidän sängyssä. Anoppi sitten haukkui sairaaksi kun en ole antanut. En ole kuullutkaan että tällainen järjestely mitenkään kuuluisi "normaaliin sosiaaliseen kehitykseen" tai itsenäistymiseen.
Minäkin olen nähtävästi sitten (monen muun äidin tavoin) pilannut lapseni kehityksen kun en antanut melkein kuukauden ikäistä vauvaa mummolaan viikonlopuksi. Mummo kyllä loukkaantui kun en suostunut tähän ehdotukseen. Mitä sitten, vaikka lapsi ei ole ikinä huolinut tuttia eikä tuttipulloa, mutta kun mummon pitää saada hoitaa. Lapsi on nyt 4-vuotias eikä ole edelleenkään ollut yökylässä.
Meillä olis varmaan tuo mummon hoitaminen päätynyt vauvan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan. Oikeasti meinas että heidän sängyssä olisi pitänyt nukkua! Lisäksi tuttipullollinen vettä olisi juottanut kans.
Meillä kanssa hoettiin sitä, että "vettä pitää antaa" ja tuttiinkin oppisi kun kastaisi tutin ensin hunajaan. En sitten kokenut mitään tarvetta opettaa vauvaa tutille tai pullolle ja sekös mummoa ahdisti.
Meillä anoppi kuolasi tutin suussaan ja sitten sokerikipossa. Onneksi ei ehtinyt sitä lapsen suuhun pistää. Piti mua tyhmänä, kun parin viikon ikäiselle vauvalle ei saanut tunkea suuhun sokeria ja sylkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä35311 kirjoitti:
Lastenpsykiatrit Suomessa ovat huolissaan helikopteriäiti-trendistä, jossa äidit neuroottisesti takertuvat lapseensa tukahduttaen lapsen normaalin sosiaalisen kehityksen ja itsenäistymisen. Hyvä jos lapsen isät edes saavat koskea vauvaan.
Eikä suotta. Huomaa kuinka paljon täälläkin on näitä helikopteriäitejä hormonipäissään hysterioimassa kuinka demonimummot kehtaavat pyytää lapsenlastaan yökylään.
Eikös ne ole noi demonimummot niitä koptereita kun eivät edes aikuisista lapsistaan osaa laskea irti eivätkä edes muiden lapsista?
klo 18
Neuroottisesti takertuu joo kun ei päästä vastasyntynyttä vauvaa mummolaan "yökylään". Anoppi kun oli suunnitellut miten hän ja appi nukkuu vauvan kanssa heidän sängyssä. Anoppi sitten haukkui sairaaksi kun en ole antanut. En ole kuullutkaan että tällainen järjestely mitenkään kuuluisi "normaaliin sosiaaliseen kehitykseen" tai itsenäistymiseen.
Minäkin olen nähtävästi sitten (monen muun äidin tavoin) pilannut lapseni kehityksen kun en antanut melkein kuukauden ikäistä vauvaa mummolaan viikonlopuksi. Mummo kyllä loukkaantui kun en suostunut tähän ehdotukseen. Mitä sitten, vaikka lapsi ei ole ikinä huolinut tuttia eikä tuttipulloa, mutta kun mummon pitää saada hoitaa. Lapsi on nyt 4-vuotias eikä ole edelleenkään ollut yökylässä.
Tuo on oikeasti paha, kun mummolta menee tärkeysjärjestys sekaisin. Mummun hoitovietti ei saa ikinä mennä lapsen turvallisuuden edelle. Meillä valitettavasti mummu on uhka, ja lapsia ei jätetä ikinä mummun seuraan ilman valvontaa, vaikka nuorempi on jo 6.
Kultamummi käynyt alapeukuttamassa?
Tutti omaan suuhun ja sitten sokerikippoon, yök yök millaista toimintaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Tutti omaan suuhun ja sitten sokerikippoon, yök yök millaista toimintaa!!!
Nähtävästi tää on ihan "normaalia" vanhemmassa sukupolvessa? Yökyläilyn lisäksi on pitänyt vääntää myös tästä, papan kanssa. Ei ole vieläkään tajunnut, että omaa lusikkaa ei anneta lapselle. Myös oman leivän voi syödä kokonaan itse ja tehdä lapselle oman, jos lapsi pyytää leipää. Sitten vielä ihmetellään kun ei jätetä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutti omaan suuhun ja sitten sokerikippoon, yök yök millaista toimintaa!!!
Nähtävästi tää on ihan "normaalia" vanhemmassa sukupolvessa? Yökyläilyn lisäksi on pitänyt vääntää myös tästä, papan kanssa. Ei ole vieläkään tajunnut, että omaa lusikkaa ei anneta lapselle. Myös oman leivän voi syödä kokonaan itse ja tehdä lapselle oman, jos lapsi pyytää leipää. Sitten vielä ihmetellään kun ei jätetä hoitoon.
Kummallista on, että nämä asiat ei mene perille, vaikka niistä sanotaan toistuvasti. Ei mehua tuttipullosta. Ei käytetä samaa lusikkaa. Ja se turvaistuin sinne autoon on ihan must. Joo, selvisin minä (ja useimmat ikätoveritkin) hengissä aikuiseksi vaikka mulle on syötetty sokeria vauvana samalla lusikalla äipän kanssa, mutta onhan tieto lisääntynyt valtavasti tässä vuosien aikana.
Laskut maksetaan nykyään verkossa eikä jonoteta pankissa, puhelin kulkee taskussa mukana nykyään jne. Lastenhoitoon on tässä n. 20 - 40 vuoden aikana tullut muutoksia suosituksiin ja tapoihin, miksi niitä pitää niin kovaa vastustaa?
Minä olen ollut ikävä tyyppi kun "mikään mitä anoppi tekee ei kelpaa". Sitten anoppi itkee apelle ja appi itkee miehelle ja mies itkee minulle. Tekisi mieli vaan erota mutta sen jälkeenhän kasvattaisin lapsen yhdessä anopin kanssa. Vuoroviikoin lapsi minulla ja vuoroviikoin mies voisi viedä sen anopilleen kun anoppi niin tykkäis. Tästä syystä en varmaan koskaan voi erota.
Asiat jotka olen siis anopille huomauttanut:
-ei pussata vauvaa ettei kariesbakteereita mene sille (tuijotti mua vaan hölmistyneenä suu auki eikä edes sanonut mitään)
-ei pompotella vauvaa pystyasennossa kun vauvan niska retkahtelee (nauroi vaan ja pompotteli lisää, kolmannen kerran mies lopulta huusi sille lopeta niin lopetti naureskellen)
-pyysin sadannen kerran ottamaan kengät pois sisään tullessaan (tuhahteli nokka pystyssä että saahan sitä pyytää, ihme kyllä vei kenkänsä pois) (tämä nyt ei liity vauvaan mutta minun ilkeyteeni)
Kaikki nämä ovat tietenkin tarkoittaneet hyvää ja mies ei voi ymmärtää miksi en halua jättää vauvaa silmistäni anopille. Ja minä olen ilkeä ja tuotan anopille pahan mielen kun vaan komentelen eikä mikään kelpaa. Huom nämä on ainoat asiat joista olen ikinä sanonut sille "vastaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikävä tyyppi kun "mikään mitä anoppi tekee ei kelpaa". Sitten anoppi itkee apelle ja appi itkee miehelle ja mies itkee minulle. Tekisi mieli vaan erota mutta sen jälkeenhän kasvattaisin lapsen yhdessä anopin kanssa. Vuoroviikoin lapsi minulla ja vuoroviikoin mies voisi viedä sen anopilleen kun anoppi niin tykkäis. Tästä syystä en varmaan koskaan voi erota.
Asiat jotka olen siis anopille huomauttanut:
-ei pussata vauvaa ettei kariesbakteereita mene sille (tuijotti mua vaan hölmistyneenä suu auki eikä edes sanonut mitään)
-ei pompotella vauvaa pystyasennossa kun vauvan niska retkahtelee (nauroi vaan ja pompotteli lisää, kolmannen kerran mies lopulta huusi sille lopeta niin lopetti naureskellen)
-pyysin sadannen kerran ottamaan kengät pois sisään tullessaan (tuhahteli nokka pystyssä että saahan sitä pyytää, ihme kyllä vei kenkänsä pois) (tämä nyt ei liity vauvaan mutta minun ilkeyteeni)Kaikki nämä ovat tietenkin tarkoittaneet hyvää ja mies ei voi ymmärtää miksi en halua jättää vauvaa silmistäni anopille. Ja minä olen ilkeä ja tuotan anopille pahan mielen kun vaan komentelen eikä mikään kelpaa. Huom nämä on ainoat asiat joista olen ikinä sanonut sille "vastaan".
Sama tyyli täälläkin ja tosiaan en eroa, koska sitten lapset olis lomalla ja viikonloppuisin aina mummolla, koska mummo tykkää ja helpommalla pääsee kun ei pahoita mummon mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikävä tyyppi kun "mikään mitä anoppi tekee ei kelpaa". Sitten anoppi itkee apelle ja appi itkee miehelle ja mies itkee minulle. Tekisi mieli vaan erota mutta sen jälkeenhän kasvattaisin lapsen yhdessä anopin kanssa. Vuoroviikoin lapsi minulla ja vuoroviikoin mies voisi viedä sen anopilleen kun anoppi niin tykkäis. Tästä syystä en varmaan koskaan voi erota.
Asiat jotka olen siis anopille huomauttanut:
-ei pussata vauvaa ettei kariesbakteereita mene sille (tuijotti mua vaan hölmistyneenä suu auki eikä edes sanonut mitään)
-ei pompotella vauvaa pystyasennossa kun vauvan niska retkahtelee (nauroi vaan ja pompotteli lisää, kolmannen kerran mies lopulta huusi sille lopeta niin lopetti naureskellen)
-pyysin sadannen kerran ottamaan kengät pois sisään tullessaan (tuhahteli nokka pystyssä että saahan sitä pyytää, ihme kyllä vei kenkänsä pois) (tämä nyt ei liity vauvaan mutta minun ilkeyteeni)Kaikki nämä ovat tietenkin tarkoittaneet hyvää ja mies ei voi ymmärtää miksi en halua jättää vauvaa silmistäni anopille. Ja minä olen ilkeä ja tuotan anopille pahan mielen kun vaan komentelen eikä mikään kelpaa. Huom nämä on ainoat asiat joista olen ikinä sanonut sille "vastaan".
Sama tyyli täälläkin ja tosiaan en eroa, koska sitten lapset olis lomalla ja viikonloppuisin aina mummolla, koska mummo tykkää ja helpommalla pääsee kun ei pahoita mummon mieltä.
Surullista mutta lohduttavaa, että löytyy muitakin, joilla on äitinsä edessä mateleva mies. Todella raskas taakka, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen. Helpompaa totella kuin uhmata äitiä, jonka kosto tottelemattomuudesta on hirmuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikävä tyyppi kun "mikään mitä anoppi tekee ei kelpaa". Sitten anoppi itkee apelle ja appi itkee miehelle ja mies itkee minulle. Tekisi mieli vaan erota mutta sen jälkeenhän kasvattaisin lapsen yhdessä anopin kanssa. Vuoroviikoin lapsi minulla ja vuoroviikoin mies voisi viedä sen anopilleen kun anoppi niin tykkäis. Tästä syystä en varmaan koskaan voi erota.
Asiat jotka olen siis anopille huomauttanut:
-ei pussata vauvaa ettei kariesbakteereita mene sille (tuijotti mua vaan hölmistyneenä suu auki eikä edes sanonut mitään)
-ei pompotella vauvaa pystyasennossa kun vauvan niska retkahtelee (nauroi vaan ja pompotteli lisää, kolmannen kerran mies lopulta huusi sille lopeta niin lopetti naureskellen)
-pyysin sadannen kerran ottamaan kengät pois sisään tullessaan (tuhahteli nokka pystyssä että saahan sitä pyytää, ihme kyllä vei kenkänsä pois) (tämä nyt ei liity vauvaan mutta minun ilkeyteeni)Kaikki nämä ovat tietenkin tarkoittaneet hyvää ja mies ei voi ymmärtää miksi en halua jättää vauvaa silmistäni anopille. Ja minä olen ilkeä ja tuotan anopille pahan mielen kun vaan komentelen eikä mikään kelpaa. Huom nämä on ainoat asiat joista olen ikinä sanonut sille "vastaan".
Sama tyyli täälläkin ja tosiaan en eroa, koska sitten lapset olis lomalla ja viikonloppuisin aina mummolla, koska mummo tykkää ja helpommalla pääsee kun ei pahoita mummon mieltä.
Surullista mutta lohduttavaa, että löytyy muitakin, joilla on äitinsä edessä mateleva mies. Todella raskas taakka, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen. Helpompaa totella kuin uhmata äitiä, jonka kosto tottelemattomuudesta on hirmuinen.
Tämä oli minun tilanteeni vasta pari kuukautta sitten, eipä ole enää. Meillä auttoi terapia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikävä tyyppi kun "mikään mitä anoppi tekee ei kelpaa". Sitten anoppi itkee apelle ja appi itkee miehelle ja mies itkee minulle. Tekisi mieli vaan erota mutta sen jälkeenhän kasvattaisin lapsen yhdessä anopin kanssa. Vuoroviikoin lapsi minulla ja vuoroviikoin mies voisi viedä sen anopilleen kun anoppi niin tykkäis. Tästä syystä en varmaan koskaan voi erota.
Asiat jotka olen siis anopille huomauttanut:
-ei pussata vauvaa ettei kariesbakteereita mene sille (tuijotti mua vaan hölmistyneenä suu auki eikä edes sanonut mitään)
-ei pompotella vauvaa pystyasennossa kun vauvan niska retkahtelee (nauroi vaan ja pompotteli lisää, kolmannen kerran mies lopulta huusi sille lopeta niin lopetti naureskellen)
-pyysin sadannen kerran ottamaan kengät pois sisään tullessaan (tuhahteli nokka pystyssä että saahan sitä pyytää, ihme kyllä vei kenkänsä pois) (tämä nyt ei liity vauvaan mutta minun ilkeyteeni)Kaikki nämä ovat tietenkin tarkoittaneet hyvää ja mies ei voi ymmärtää miksi en halua jättää vauvaa silmistäni anopille. Ja minä olen ilkeä ja tuotan anopille pahan mielen kun vaan komentelen eikä mikään kelpaa. Huom nämä on ainoat asiat joista olen ikinä sanonut sille "vastaan".
Sama tyyli täälläkin ja tosiaan en eroa, koska sitten lapset olis lomalla ja viikonloppuisin aina mummolla, koska mummo tykkää ja helpommalla pääsee kun ei pahoita mummon mieltä.
Surullista mutta lohduttavaa, että löytyy muitakin, joilla on äitinsä edessä mateleva mies. Todella raskas taakka, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen. Helpompaa totella kuin uhmata äitiä, jonka kosto tottelemattomuudesta on hirmuinen.
Tämä oli minun tilanteeni vasta pari kuukautta sitten, eipä ole enää. Meillä auttoi terapia.
Meilläkin mentiin terapiassa paljon eteenpäin. Lopullisen niitin antoi kuitenkin anoppi ihan itse. Anoppi oli jostain saanut tiedon, että meillä on lapset mun vanhempien luona hoidossa. Meillä oli kotona pieni remppaprojekti tuolle ajalle, siitä anopilla ei ollut tietoa. Hän oitis keksi miehelleni projektin, joka piti olla valmis mieluusti eilen. Mies kuitenkin kieltäytyi kunniasta, varmaan ensimmäistä kertaa elämässään. Tästä syttyi sota, mutta mies piti pintansa. En varmasti ikinä ole ollut hänestä niin ylpeä!
Ei sillä, kyllä toisten auttaminen on ok, jopa suotavaa. Mutta muiden auttaminen ei saa olla tärkeämpää kuin oman perheen tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Sanoisin että lähes kaikissa tapauksissa sitä "apua" ei ole pyydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Montako viestiä olet lukenut tästä ketjusta? Ei olla pyydetty apua, vaan kotiin ollaan tunkeuduttu "auttamaan". Olet onnekas, jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
No ei kai niitä pyydetäkään vaan tuppautuvat. Tai sitten anopin lapsi ei näe sitä tuhoavaa vaikutusta eikä puolisonsa kärsimystä.
Ainiin, unohdin tuosta ilkeily-listastani vielä sen että totesin ettei tunnu mukavalta kun anoppi puhuu minusta ikävästi vauvalle. Pojalleen sitten väitti ettei edes tiedä näitä ikäviä sanoja joilla oli minua kutsunut eikä täten ole voinut niitä sanoa. Tilanteella ei ollut muita todistajia kuin minä anoppi ja vauva. Nyt mies väittää että olen kuullut väärin koska ei hänen äitinsä koskaan valehtelisi. No mitäs kun tiedän sata vamasti että juuri ne sanat anoppi sanoi. Vähän vaikeaa vain sitä todistaa ja yllättäen kaikki uskovat anoppia ja miniä on taaaaaas ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Miksi ihmeessä te äidit ja isät pyydätte niitä anoppejanne kotiinne auttamaan. Nythän on ainutlaatuinen tilaisuus pitää sellainen parin vuoden tauko, ettette tapaa toisianne.
Ei kenenkään tarvitse elää toisten ehdoilla.miniät ei miniöiden ,eikä anoppien. Se kanssakaäyminen ja toiveet ei voi olla yksipuolisia.
Osaatko lukea? Koko ketju täynnä vanhempia, joilla riesana on ne liian tungettelevat isovanhemmat, ei suinkaan se että nämä ei pyydettäessä auta.
Vaan ilmiö että tungetaan ovista ja ikkunoista kaikki rajat ylittäen 24/7.
Niille miehille, jotka eivät usko äitinsä päästelevän törkeyksiä suustaan, voisi olla mieltä avartavaa kuulla puhelimella äänitettynä todisteet. Käyttäkää tekniikkaa, kun siihen on helppo mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Niille miehille, jotka eivät usko äitinsä päästelevän törkeyksiä suustaan, voisi olla mieltä avartavaa kuulla puhelimella äänitettynä todisteet. Käyttäkää tekniikkaa, kun siihen on helppo mahdollisuus.
Mun ei tarvinnut koska anoppi alkoi latelemaan näitä "totuuksia" minusta mieheni ja muiden edessä ja myöhemmin tekstasi niitä myös miehelleni. Kuitenkin ennen sitä, suosittelen kans äänittämään.
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Vain anopit ongelmia. Vielä jännempää nähdä millaisia anoppeja teistä pahimmista "no minäpä sitä tätä no siihen minä sanoin että eipähän sitä tätä' paljon maaseudun porukkaa täällä selvästi.
Vaikea kuvitella että hkin keskustassa pääsisi anoppi lukollisista alaovista sisään, saati asuntoon. Kuka antaa avaimet heille?? Eli kyse maaseudun tolloista joista tulee juuri tuollaisia ikäviä anoppeja. Puuttuu totaalisesti itse reflektointi keskusteluista.
Tiedän että ketjussa paljon miehiä provoamassa ja yksi sekopää joka puhuu kultamummista.
Menkää eteenpäin elämässä ihmiset, miten täällä jaksaa negatiivisesti jauhaa mummoikäinen yli 35- 40v maalaismammat jolla ei edes pieniä lapsia. Elämä vaan niin tyhjää että täällä täytyy haukkua mummoja. Hankkikaa elämä, menkää terapiaan, negatiivisuus on myrkkyä. En aio tuollaiseksi äidiksi never ever.
Jankuti jankuti. Jauhat täällä tätä valhettasi jatkuvasti.
Ja muuten, Helsingissä on paljon muitakin asuntoja kuin kerrostalot.
Alue: Aihe vapaa
Meillä kanssa hoettiin sitä, että "vettä pitää antaa" ja tuttiinkin oppisi kun kastaisi tutin ensin hunajaan. En sitten kokenut mitään tarvetta opettaa vauvaa tutille tai pullolle ja sekös mummoa ahdisti.