Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Voi herranen aika, kun te ootte sairaita. Menkää hoitoon kaikki!

"Ei tuore äiti voi tietää kaikkea" sanoo kultamummi. Vauvanhoitosuositukset on muuttuneet moneen kertaan sen jälkeen kun kultamummin jälkeläiset olivat vauvoja. Kultamummi ei takuulla ole perillä tämän päivän suosituksista koskien ravintoa, unta, perusturvallisuutta, jne jne. Jätetään suosiolla ne 80-luvun lastenhoitotavat sinne menneisyyteen ja annetaan vanhempien hoitaa vauvansa siten kuin parhaaksi näkevät.

Terveisin, mummu

Entäs kun se mummo sekaantuu myös esim kouluasioihin.

Nippa nappaa peruskoulun verran kahlannut kaupan kassa jänkää vastaan aineenopettajalle. Vuosikausia sekaantuu ja solvaa ja paasaa. Viimeksi lukioasiantuntijana. Ei siis itse ikinä edes käynyt lukiota.

Mutta kun mummo tietää parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se mummo sekaantuu myös esim kouluasioihin.

Nippa nappaa peruskoulun verran kahlannut kaupan kassa jänkää vastaan aineenopettajalle. Vuosikausia sekaantuu ja solvaa ja paasaa. Viimeksi lukioasiantuntijana. Ei siis itse ikinä edes käynyt lukiota.

Mutta kun mummo tietää parhaiten.

Tottahan mummo tietää parhaat koulut, lapsen/nuoren vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet paremmin kuin kyseessä olevat henkilöt. Varmasti tietää myös, että mikä ala takaa hyvät työllistymismahdollisuudet jne. Tuo on kyllä hyvä keino karkottaa teinejä luotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se mummo sekaantuu myös esim kouluasioihin.

Nippa nappaa peruskoulun verran kahlannut kaupan kassa jänkää vastaan aineenopettajalle. Vuosikausia sekaantuu ja solvaa ja paasaa. Viimeksi lukioasiantuntijana. Ei siis itse ikinä edes käynyt lukiota.

Mutta kun mummo tietää parhaiten.

Tottahan mummo tietää parhaat koulut, lapsen/nuoren vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet paremmin kuin kyseessä olevat henkilöt. Varmasti tietää myös, että mikä ala takaa hyvät työllistymismahdollisuudet jne. Tuo on kyllä hyvä keino karkottaa teinejä luotaan.

Teini blokkasi hänet puhelimestaan ja suuttui perun pohjin... Arvannette ketä mummo syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se mummo sekaantuu myös esim kouluasioihin.

Nippa nappaa peruskoulun verran kahlannut kaupan kassa jänkää vastaan aineenopettajalle. Vuosikausia sekaantuu ja solvaa ja paasaa. Viimeksi lukioasiantuntijana. Ei siis itse ikinä edes käynyt lukiota.

Mutta kun mummo tietää parhaiten.

Tottahan mummo tietää parhaat koulut, lapsen/nuoren vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet paremmin kuin kyseessä olevat henkilöt. Varmasti tietää myös, että mikä ala takaa hyvät työllistymismahdollisuudet jne. Tuo on kyllä hyvä keino karkottaa teinejä luotaan.

Teini blokkasi hänet puhelimestaan ja suuttui perun pohjin... Arvannette ketä mummo syyttää.

No ei ainakaan itseään :D On kyllä kumma, ettei tajua tuollaisen olevan tunkeilevaa ja hyvin loukkaavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.

Biologiaa.

Se on biologiaa.

Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.

Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.

Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.

Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.

Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.

Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.

Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.

Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään

Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.

Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.

Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.

Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.

Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.

Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.

Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.

TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.

Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?

Tuo on vain ihan puhdas fakta.

Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.

Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.

Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.

Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.

Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.

Olet oikeassa vain juridisesti.  Kulttuurisesti et.  Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä.  Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.

Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa.  Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen.  Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.

Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa.  Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle.  Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle.  Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää.  Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään.  Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.

Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä.  Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.

Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.  

Ihan sama miten jossain savimaja-asutuksessa toimitaan,jos Suomessa on ongelmana, että anoppi haluaa olla päättäjänä aikuisen lapsensa perheessä. Taitaa olla afrikkalaisia pitkä matka, että heillä olisi edes puolet niistä oikeuksista, mitä naisilla on Suomessa. Ja tästä pyhävaatekansasta ja heidän tavoistaan ei oikein malliksi ole kenellekään tässäkään asiassa.

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Vierailija kirjoitti:

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Miten jos tokaisi "ai näin on aina toimittu? No jo on aikakin tämä [tähän sopiva adjektiivi] tapa päivittää tälle vuosituhannelle!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se mummo sekaantuu myös esim kouluasioihin.

Nippa nappaa peruskoulun verran kahlannut kaupan kassa jänkää vastaan aineenopettajalle. Vuosikausia sekaantuu ja solvaa ja paasaa. Viimeksi lukioasiantuntijana. Ei siis itse ikinä edes käynyt lukiota.

Mutta kun mummo tietää parhaiten.

Tottahan mummo tietää parhaat koulut, lapsen/nuoren vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet paremmin kuin kyseessä olevat henkilöt. Varmasti tietää myös, että mikä ala takaa hyvät työllistymismahdollisuudet jne. Tuo on kyllä hyvä keino karkottaa teinejä luotaan.

Teini blokkasi hänet puhelimestaan ja suuttui perun pohjin... Arvannette ketä mummo syyttää.

Hyvä teini! Mahtavaa, että osaa jo nuorena pitää puolensa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Miten jos tokaisi "ai näin on aina toimittu? No jo on aikakin tämä [tähän sopiva adjektiivi] tapa päivittää tälle vuosituhannelle!"

Olen todennut :"jaa, niinkö?" ja lähtenyt jatkamaan niitä hommia mitä olen ollut tekemässä papan tullessa. Välillä on täytynyt sanoa toinenkin lause:" x ei nyt lähde." Kun pappa on ehdottanut, että ottaa vauvan mukaan heille, että mummo saa hoitaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että minulla ei ole kauheasti asiaa appivanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Miten jos tokaisi "ai näin on aina toimittu? No jo on aikakin tämä [tähän sopiva adjektiivi] tapa päivittää tälle vuosituhannelle!"

Olen todennut :"jaa, niinkö?" ja lähtenyt jatkamaan niitä hommia mitä olen ollut tekemässä papan tullessa. Välillä on täytynyt sanoa toinenkin lause:" x ei nyt lähde." Kun pappa on ehdottanut, että ottaa vauvan mukaan heille, että mummo saa hoitaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että minulla ei ole kauheasti asiaa appivanhemmilleni.

Kuinkahan moni näistä vaareista pyytää/käskee sitä vauvaa mummun hoitoon, että itse pääsisi helpommalla, eikä tarvitsisi kuunnella mummun kitinää asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Miten jos tokaisi "ai näin on aina toimittu? No jo on aikakin tämä [tähän sopiva adjektiivi] tapa päivittää tälle vuosituhannelle!"

Olen todennut :"jaa, niinkö?" ja lähtenyt jatkamaan niitä hommia mitä olen ollut tekemässä papan tullessa. Välillä on täytynyt sanoa toinenkin lause:" x ei nyt lähde." Kun pappa on ehdottanut, että ottaa vauvan mukaan heille, että mummo saa hoitaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että minulla ei ole kauheasti asiaa appivanhemmilleni.

Kuinkahan moni näistä vaareista pyytää/käskee sitä vauvaa mummun hoitoon, että itse pääsisi helpommalla, eikä tarvitsisi kuunnella mummun kitinää asiasta?

Heidät on ehdollistettu pitämään mummo tyytyväisenä. Niinhän se narsistin hovi pyörii. Vaalii narsistin tunteita. Ja kätyrit juoksee narsistin asioilla ja painostaa muita palvelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan."

Aha. Mites siinä tapauksessa kun mummo neljästi viikossa tunkee kylään ja vaatii vauvan itselleen ja vauvan äidin pois talosta? Missä vaiheessa silloin mummon sydän on alkanut pamppailemaan? Mutta joo, itsevarmuutta ja auktoriteettia löytyy, kun kehtaa tulla määräilemään toisen kotiin. Mummoa mahtaa harmittaa, kun miniäkin löysi itsevarmuutensa ja mummon sanomisilla ei ole enää väliä, eikä kyllä papankaan joka yrittää sitten mummon käynnin jälkeen tulla kertomaan "miten on AINA toimittu!"

Miten jos tokaisi "ai näin on aina toimittu? No jo on aikakin tämä [tähän sopiva adjektiivi] tapa päivittää tälle vuosituhannelle!"

Olen todennut :"jaa, niinkö?" ja lähtenyt jatkamaan niitä hommia mitä olen ollut tekemässä papan tullessa. Välillä on täytynyt sanoa toinenkin lause:" x ei nyt lähde." Kun pappa on ehdottanut, että ottaa vauvan mukaan heille, että mummo saa hoitaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että minulla ei ole kauheasti asiaa appivanhemmilleni.

Kuinkahan moni näistä vaareista pyytää/käskee sitä vauvaa mummun hoitoon, että itse pääsisi helpommalla, eikä tarvitsisi kuunnella mummun kitinää asiasta?

Heidät on ehdollistettu pitämään mummo tyytyväisenä. Niinhän se narsistin hovi pyörii. Vaalii narsistin tunteita. Ja kätyrit juoksee narsistin asioilla ja painostaa muita palvelemaan.

Näinhän se menee. Ja onhan se narsistin viha oikeasti kauheaa, kun narsku on mielestään oikeutettu käyttämään kaikkia keinoja omaan tavoitteeseen pääsemiseksi.

Luulen että oma mummoni olisi saattanut olla lapsenlapsilleen tuollainen jos olisi ehtinyt sellaisia saada. Hänellä oli toki jo alkavaa dementiaa, mutta niiltä raivonpuuskilta ja syyllistämiseltä oli mahdoton välttyä. Hän tiesi kaiken ja jos ei tiennyt tai oli väärässä niin sitten marttyroitiin ja kyynelehdittiin kunnes saatiin vastapuoli pyytämään anteeksi. Kauheita ja kipeitä asioita monessa perheessä, kiitos että jaksatte puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kultamummiko se tuolla aikaisemmin sanoi että tuore äiti ei voi tietää kaikkea. Siksi mummi saa omia vauvan.

Kun sain ensimmäisen lapseni alkoi vauva-arki rullata hienosti, kuin omalla painollaan. Minulla oli kuin jokin sisäänrakennettu vaisto siitä kuinka vauvaa hoidetaan ja mitä vauva milloinkin tarvitsee. Juu, ei ollut kokemusta vauva hoidosta ennestään mutta mitään kokenutta mummia ei todellakaan tarvittu, ei vauvan eikä äidin hyväksi.

Mulla oli ihan sama juttu. Osasin kyllä vaipan vaihtaa, mutta muuten oli hoitokokemusta vähän, kun esikoinen syntyi. Oikeasti harmittaa, etten tajunnut heittää anoppia niskaperse-otteella pihalle (parvekkeelta) viimeistään siinä vaiheessa, kun hän änki itsensä kirjaimellisesti mun ja vauvan väliin hääräämään ja neuvomaan kun olin vaihtamassa vaippaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että oma mummoni olisi saattanut olla lapsenlapsilleen tuollainen jos olisi ehtinyt sellaisia saada. Hänellä oli toki jo alkavaa dementiaa, mutta niiltä raivonpuuskilta ja syyllistämiseltä oli mahdoton välttyä. Hän tiesi kaiken ja jos ei tiennyt tai oli väärässä niin sitten marttyroitiin ja kyynelehdittiin kunnes saatiin vastapuoli pyytämään anteeksi. Kauheita ja kipeitä asioita monessa perheessä, kiitos että jaksatte puhua.

Puhuminen tästä on vaikeaa tuolla oikeassa elämässä. Ihan uskomatonta miten paljon nämä "yli-innokkaat" mummut saavat puolustajia. No hyvää se vaan tarkoittaa, kyllä se rauhoittuu kun vauva kasvaa (pahemmaksi vain meni), no eikö se välittävä mummu ole hieno asia tai klassikko: koita kestää, kyllä hoitoapu tulee tarpeen kun vauva kasvaa. Syytöksiä satelee, että kannattiko tuollaisesta pikkuasiasta suuttua, eikä tajuta, että noita pikkuasioita on ollut kuukauden aikana jo tuhat.

Onneksi on internet ja tämä ketju, että voi kertoa näistä asioista. Ei tätä oikeasti ymmärrä kuin toinen vastaavaa kokenut.

Me kuultiin hiljattain, että kun anopin kaikki ikuiset lapset on nyt lentäneet pesästä ja appi aina pari viikkoa kerrallaan pitemmällä työreissulla, ei anoppi tahdo osata olla. Koko ajan kiitää paikasta toiseen.

Varsinkin näihin hetkiin kulminoituu tuo meidän lasten pyytely kylään.

Sinänsä huvittava esimerkki tästä on, kun hän pyyteli yhtä lasta yökylään. Kerroimme, että nyt ei sovi, koska halutaan viettää loppuloma perheen kesken. Seuraavana päivänä anoppi ajoi toiselle puolelle Suomea lomailemaan, ja huolisinme helpotuksesta. Liian aikaisin kai, koska seuraavana päivänä hän ajoi takaisin ja sama vänkääminen ja ruinaaminen alkoi taas. Kun meille ei edelleenkään sopinut ja toisti me jo yllämainitun, hän tunki tänne meille.

Aika ahdistavaa yrittää ottaa etäisyyttä, kun toinen ei ihan millään usko puhetta.

Anopin ehkä olisi syytä hankkia muutakin sisältöä elämäänsä kuin meidän lapset. Totta kai lapsenlapsetkin saavat tuoda sisältöä hänen elämään ja mukava, että kiinnostaa, mutta jostain syystä on jokseenkin ärsyttävääkin kun pitäisi koko ajan olla mahdollistamassa jonkun lapsen (3 kpl) menoa mummolle seuranpitäjäksi. Hänellä on kuitenkin itsellään vastuu elämästään, ja siitä, että se on mielekästä.

Lapsilla on kuitenkin koulu, harrastukset, omat kaverit ja sekin aika, jolloin ollaan perheen kanssa kotona tai muuta touhuillen.

Vierailija kirjoitti:

Me kuultiin hiljattain, että kun anopin kaikki ikuiset lapset on nyt lentäneet pesästä ja appi aina pari viikkoa kerrallaan pitemmällä työreissulla, ei anoppi tahdo osata olla. Koko ajan kiitää paikasta toiseen.

Varsinkin näihin hetkiin kulminoituu tuo meidän lasten pyytely kylään.

Sinänsä huvittava esimerkki tästä on, kun hän pyyteli yhtä lasta yökylään. Kerroimme, että nyt ei sovi, koska halutaan viettää loppuloma perheen kesken. Seuraavana päivänä anoppi ajoi toiselle puolelle Suomea lomailemaan, ja huolisinme helpotuksesta. Liian aikaisin kai, koska seuraavana päivänä hän ajoi takaisin ja sama vänkääminen ja ruinaaminen alkoi taas. Kun meille ei edelleenkään sopinut ja toisti me jo yllämainitun, hän tunki tänne meille.

Aika ahdistavaa yrittää ottaa etäisyyttä, kun toinen ei ihan millään usko puhetta.

Anopin ehkä olisi syytä hankkia muutakin sisältöä elämäänsä kuin meidän lapset. Totta kai lapsenlapsetkin saavat tuoda sisältöä hänen elämään ja mukava, että kiinnostaa, mutta jostain syystä on jokseenkin ärsyttävääkin kun pitäisi koko ajan olla mahdollistamassa jonkun lapsen (3 kpl) menoa mummolle seuranpitäjäksi. Hänellä on kuitenkin itsellään vastuu elämästään, ja siitä, että se on mielekästä.

Lapsilla on kuitenkin koulu, harrastukset, omat kaverit ja sekin aika, jolloin ollaan perheen kanssa kotona tai muuta touhuillen.

Ja alussa on totta kai kirjoitusvirhe: siis ei ikuiset, vaan aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Me kuultiin hiljattain, että kun anopin kaikki ikuiset lapset on nyt lentäneet pesästä ja appi aina pari viikkoa kerrallaan pitemmällä työreissulla, ei anoppi tahdo osata olla. Koko ajan kiitää paikasta toiseen.

Varsinkin näihin hetkiin kulminoituu tuo meidän lasten pyytely kylään.

Sinänsä huvittava esimerkki tästä on, kun hän pyyteli yhtä lasta yökylään. Kerroimme, että nyt ei sovi, koska halutaan viettää loppuloma perheen kesken. Seuraavana päivänä anoppi ajoi toiselle puolelle Suomea lomailemaan, ja huolisinme helpotuksesta. Liian aikaisin kai, koska seuraavana päivänä hän ajoi takaisin ja sama vänkääminen ja ruinaaminen alkoi taas. Kun meille ei edelleenkään sopinut ja toisti me jo yllämainitun, hän tunki tänne meille.

Aika ahdistavaa yrittää ottaa etäisyyttä, kun toinen ei ihan millään usko puhetta.

Anopin ehkä olisi syytä hankkia muutakin sisältöä elämäänsä kuin meidän lapset. Totta kai lapsenlapsetkin saavat tuoda sisältöä hänen elämään ja mukava, että kiinnostaa, mutta jostain syystä on jokseenkin ärsyttävääkin kun pitäisi koko ajan olla mahdollistamassa jonkun lapsen (3 kpl) menoa mummolle seuranpitäjäksi. Hänellä on kuitenkin itsellään vastuu elämästään, ja siitä, että se on mielekästä.

Lapsilla on kuitenkin koulu, harrastukset, omat kaverit ja sekin aika, jolloin ollaan perheen kanssa kotona tai muuta touhuillen.

Varmasti on anopilla tyhjän pesän syndrooma, mutta niiden aikuisten lasten / lastenlasten sijaan ratkaisu pitää löytää muualta. Joku harrastus tai vaikka koira, jos on ylimääräistä tarvetta helliä jotain elollista olentoa.

Tuollainen tunkeutuminen muiden luo kielloista huolimatta on mielenkiintoista. Mitä siellä päässä liikkuu, kun sanotaan että on muuta ohjelmaa, mutta silti tungetaan paikalle väkisin? Eikö oikeasti mene perille, että ei on ei, ja aikuisilla lapsilla voi olla tarve viettää aikaa vain oman perheensä kanssa.