Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.
Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.
Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.
Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.
TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.
Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?Tuo on vain ihan puhdas fakta.
Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.
Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.
Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.
Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.
Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.
Olet oikeassa vain juridisesti. Kulttuurisesti et. Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä. Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.
Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa. Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen. Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.
Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa. Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle. Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle. Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää. Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään. Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.
Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä. Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.
Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut tätä ketjua alusta asti. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minussa herää, kun joku täällä puhuu isovanhemman oikeudesta lapseen. Sellaista oikeutta ei ole, piste. On vain lapsen oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen hoitoon, mihin ei kuulu kenenkään toisen tarpeiden tyydyttäminen. Ihan sama vaikka kuinka olisi oma isovanhempi tai muu sukulainen. Isovanhemman oikeuksista puhuminen ja lapsen näkeminen omien emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjänä on oksettavaa, sanoisin jopa perverssiä.
Terv. kasvatuspsykologi
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut tätä ketjua alusta asti. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minussa herää, kun joku täällä puhuu isovanhemman oikeudesta lapseen. Sellaista oikeutta ei ole, piste. On vain lapsen oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen hoitoon, mihin ei kuulu kenenkään toisen tarpeiden tyydyttäminen. Ihan sama vaikka kuinka olisi oma isovanhempi tai muu sukulainen. Isovanhemman oikeuksista puhuminen ja lapsen näkeminen omien emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjänä on oksettavaa, sanoisin jopa perverssiä.
Terv. kasvatuspsykologi
Minustakin on perverssiä, ja aikamoinen taakka lapselle. Pienen lapsen pitää oppia unohtamaan omia tarpeitaan ja elää sen isovanhemman tunteiden mukaan, yrittää lukea tämän ajatuksia ja toimia sen mukaisesti. Ei ole mitenkään lapsen edun mukaista. Tämä on se syy miksi EN anna mummon häärätä. Se mummo ei rauhoittunut, se paheni vaan. Mulla on 100% AINA mielessäni mikä on lapselleni parasta, ei tämä ole minulle mikään valtataistelu. En ole mitään sanonut mummolle siitä miten hän kohtelee minua, aina vaan miten hän kohtelee lastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut tätä ketjua alusta asti. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minussa herää, kun joku täällä puhuu isovanhemman oikeudesta lapseen. Sellaista oikeutta ei ole, piste. On vain lapsen oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen hoitoon, mihin ei kuulu kenenkään toisen tarpeiden tyydyttäminen. Ihan sama vaikka kuinka olisi oma isovanhempi tai muu sukulainen. Isovanhemman oikeuksista puhuminen ja lapsen näkeminen omien emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjänä on oksettavaa, sanoisin jopa perverssiä.
Terv. kasvatuspsykologi
Minustakin on perverssiä, ja aikamoinen taakka lapselle. Pienen lapsen pitää oppia unohtamaan omia tarpeitaan ja elää sen isovanhemman tunteiden mukaan, yrittää lukea tämän ajatuksia ja toimia sen mukaisesti. Ei ole mitenkään lapsen edun mukaista. Tämä on se syy miksi EN anna mummon häärätä. Se mummo ei rauhoittunut, se paheni vaan. Mulla on 100% AINA mielessäni mikä on lapselleni parasta, ei tämä ole minulle mikään valtataistelu. En ole mitään sanonut mummolle siitä miten hän kohtelee minua, aina vaan miten hän kohtelee lastani.
Siis pienen lapsen EI pitäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.
Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.
Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.
Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.
TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.
Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?Tuo on vain ihan puhdas fakta.
Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.
Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.
Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.
Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.
Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.
Olet oikeassa vain juridisesti. Kulttuurisesti et. Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä. Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.
Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa. Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen. Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.
Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa. Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle. Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle. Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää. Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään. Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.
Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä. Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.
Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.
Afrikka ei ole Euroopassa.
Niin. Itsekin myönnär että mitään oikeuksia ei ole, eikä mummo ole perheenjäsen.
Ei ole. Ei ole.
Kaikki riippuu vanhemmista. He arvioivat ja päättävät. Ihan koko Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.
Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.
Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.
Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.
TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.
Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?Tuo on vain ihan puhdas fakta.
Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.
Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.
Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.
Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.
Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.
Olet oikeassa vain juridisesti. Kulttuurisesti et. Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä. Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.
Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa. Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen. Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.
Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa. Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle. Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle. Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää. Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään. Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.
Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä. Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.
Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.
Huono isovanhempi voi olla monella tapaa. Tärähtänyt, välinpitämätön ja mitä näitä vaihtoehtoja nyt on.
"Tuore äiti ei voi tietää kaikkea".
Ei varmasti kukaan koskaan voikaan, mutta entäs, kun meillä on nyt seitsemän lasta ja sama meininki vain jatkuu? Ihan tosiaanko emme tiedä lasten kasvattamisesta tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko huomanneet kun keski-ikäisiltä ja siitä vanhemmilta kysytään ketä kuuluu perheeseesi, tulee vastaus: puoliso (jos on) , x kpl aikuista lasta, x kpl lastenlasta. Ei miniöitä, vävyjä.
Vaan mitä sanookaan nuorempi sukupolvi perheestään: puoliso (jos on), x kpl lapsia, ehkä koira, mutta ei taatusti omat vanhemmat, isovanhemmat tai ainakaan appivanhemmat.
Ei isoäiti voi olla hormonihuuruissa, ei hän ole hiljattain synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti nuoret naisetja nykyisin hyvin koulutetut äidit yritään junailla, eristää edelleen omasta suvusta ja kaveripiiristä. Valtapeliä käydään kylillä myös työpailoista, elannosta ja varakkaista miehistä. Siinä menee kaikki avioeron tullessa. Mies kerää hyvän potin omaisuutta ottaessaan yllättäen hatkat perheestä ja mustamaalamalla suunnitelmallisesti exän. Ei kerry elareitakaan, kun hankkii reilut eli yli normaalin maksuvalmiuden lainakulut rahalaitosten tuella. Tämä täysin vaiettu yhteiskunnallinen ongelma ja kaukana tasa-arvoon perustuvasta yhteiskunnasta. . Junaili salaa ja petti salaa tämä pieni palkkainen vuosia perheensä tuella. Tuhosi hienon urani, kertyneen huomattavan omaisuutemme ja lasteni tuöevan perinnön levittämällä viranomaisille karkeita valheita. Tämä vapaa juoksu tehdään todella ennalta ja huolella valmistellen ja apuna usein on työkaveri, eronnut salarakas tms. Näille kustannetaan palkkiona toki matkat tai pankin rahoituspäällikköä hoidellaan, kuten meillä kävi.. Shokkilähdön ja mustamaalauksen tultua julki exävaimo ei huomaakaan kuinka yhteinen omaisuus onkin kaapattuna ja junailtuna täysin. Jos kyselet lastenvalvojalle sopimaan elatuksesta perään niin, sossut, työnantaja ja ls kertookin exmiehesi ja äitinsä tuella kuinka kyvytön, valheessa elävä , persoonallisuushäiriöinen ja kyvytön yhtä- äkkiä olet. Jos olet menestynyt ja asut pienellä paikkakunnalla sekä kyvykäs haastetta piisaa. Viranomais yhteistyö ei toimi lainkaan, koska ennakosta poiketen todellisuudessa et olekaan minkään sossujen tai ls:n tuen tarpeessa tai muitenkaan päävikainen.Eipä ole sitten sukua ja omia läheisiä kertomaan luotettavaa totuutta hädänhetkellä poiketen valheesta äitiyden arjen hallinnasta, urasta ja lasten huolenpidosta. Näin elämäsi ja henkilökuvasi ikäänkuin julkisessa valossa käsikirjoitetaan uudestaan. Ei ihme, että sosiaalimenojen osuus on maasamme koko ajan kasvamassa. Ja selittää avioerojen määrän osaltaan. Tiedän monia kyvykkäitä ja koulutettuja äitejä / naisia kohdellun juuri edellä kuvatun tavoin. Osa menettänyt iäksi myös luottamuksen henkilönä ja juökisessa virassaan. Jopa huoltajuutensa kokonaan mustamaalauksen tullessa ilmi täysin perusteetta, mikäli se kovapalkkainen puoliso on omaisuuden kaappauksen lisäksi halunnut välttää nuo katraansa elatusmaksut. Moni näitä kokenut häpeältään ei kykene tuomaan kohtaloaan julki.
Mitä?
Samaa mieltä. Meni jotenkin ohi, liikaa tekstiä ja liian arvoituksellista.
Tämä oli googlekäännös alunperin tanskalaisesta tekstistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei isoäiti voi olla hormonihuuruissa, ei hän ole hiljattain synnyttänyt.
Jospa onkin, on vain salannut vauvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut tätä ketjua alusta asti. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minussa herää, kun joku täällä puhuu isovanhemman oikeudesta lapseen. Sellaista oikeutta ei ole, piste. On vain lapsen oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen hoitoon, mihin ei kuulu kenenkään toisen tarpeiden tyydyttäminen. Ihan sama vaikka kuinka olisi oma isovanhempi tai muu sukulainen. Isovanhemman oikeuksista puhuminen ja lapsen näkeminen omien emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjänä on oksettavaa, sanoisin jopa perverssiä.
Terv. kasvatuspsykologi
<3 <3<3
Vierailija kirjoitti:
Ei isoäiti voi olla hormonihuuruissa, ei hän ole hiljattain synnyttänyt.
Voi olla, jos on vaihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.
Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.
Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.
Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.
TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.
Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?Tuo on vain ihan puhdas fakta.
Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.
Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.
Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.
Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.
Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.
Olet oikeassa vain juridisesti. Kulttuurisesti et. Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä. Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.
Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa. Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen. Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.
Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa. Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle. Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle. Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää. Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään. Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.
Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä. Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.
Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.
Ne isoäidit eivät ole mikään geneerinen ryhmä, vaan jokainen on yksilö. On hyviä, huonoja ja normaaleja. Huonokin voi olla monella eri tapaa.
Kyllä lähtökohdat isoäitiydelle on olleet ihan erilaiset, jos vaikka vertaa anoppiani ja ystävääni. Anoppi tuli mummuksi 65-vuotiaana eläkeläisenä, kaveri 36-vuotiaana, ja oma nuorin lapsi oli 4.
Ihan varmasti se, ettei isovanhempia kiinnosta lastenlapset, on omalla tavalla rankkaa. Mutta tuon rajattoman mummun kanssa selviäminen on vähintään yhtä rankkaa. Ne suoraan lastenlasten seurasta kieltäytyvät eivät valehtele välittävänsä tai ulise marttyyrisena, kun ovat "hyvää hyvyyttään" tehneet lapsenlasten hyväksi kaikkensa, mutta kun ei mikään kelpaa. Itse vaihtaisin tuon päällepäsmärin tunnekylmään versioon välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei isoäiti voi olla hormonihuuruissa, ei hän ole hiljattain synnyttänyt.
Kyllä isoäiti-ikäinen nainen voi reagoida hormonaalisesti vauvaan. Se, miten voimakkaasta reaktiosta on kyse, on yksilökohtaista. Eikä vauvan tarvitse olla oma lapsenlapsi.
Oma kokemukseni asiasta on voimakas rintarauhasten kivistys vauvaa helliessä. Oksitosiiniryöpsähdystä oletan syyksi.
Silti varon aina asettamasta itseäni lapsen ja äidin väliin; pikemminkin otan "askeleen taaksepäin" varmistaakseni (niin tuoreen kuin vanhemmankin) äidin asemaa lapsensa huoltajana/äitinä.
Toimin niin kuin haluaisin itseäni kohtaan toimittavan. Tuoreet vanhemmat sitten osoittavat miten uusi tilanne "hienosäädetään".
Oleellista lienee myös se että kykenen elämään tässä hetkessä, ja että seuraan aktiivisesti ajan ilmiöitä ja kulttuurin muutoksia.
-7691
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Täytyy sanoa että todella hienosti kuvasit narsistisen ihmisen ajatuksenkulkua. Jokaisella ihmisellä on merkitys omien tunteiden ja tarpeiden säätelijänä, ei subjektina vaan objektina.
En pysty lainkaan samaistumaan ja minulla on neljä lastelasta. En koe minkäänlaista "oikeutta" heihin, vaan tietysti olen ensisijaisesti vanhempien tuki ja bonuksena tulee sitten päälle suhde lapsenlapsiin, joka ei ole samanlainen suhde kuin omiin lapsiin aikanaan.
Vanhenemiseen kuuluu tietynlaista hyväksymistä. Ei voi enää olla pikkulasten äiti ja saada sitä samaa tunnetta, mutta muuta elämällä on kyllä näille vuosille tarjota.
En minäkään pysty samaistumaan , minulla on 2 lastenlasta. En todellakaan ole kokenut, että mun pitäisi itsevarmuudella ja röyhkeydellä ottaa joku "asema" vauvan elämässä. Ihan uskomatonta settiä suollat.
Tärkeintä on vauvan ja äidin suhde, ei siihen kukaan saa mennä väliin.
Omaan elämään pitää saada sisältöä , ja antaa nuorelle perheelle heidän tarvitsemansa rauha.
Mun mielestä on jopa ihan suotavaa, että lapsenlapset on tärkeitä. Mutta jos siitä lapsenlapsesta tulee ainoa elämän keskipiste, "syy elää", niin silloin pitää etsiä itselleen apua ja nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.
Minusta tuntuu, että kiusaat täällä vakavasti keskustelevia ihmisiä. Tai sitten et ole ymmärtänyt tämän ketjun tavoitteita. Toki muitakin syitä käytökselläsi saattaa olla. Voit kertoa niistä jos haluat.
"Keskustelun kova ydin" on ketjun alusta asti mielässäni muodostunut a) vertaistuesta b) väärin toimivien isovanhempien (yleensä anoppi) uhreille. Usein on todettu, että kyse on vain OSASTA isovanhempia.
Äärimmäisen polarisoituneesta tilanteesta (ja tilanteessa) on tarkoitus keskustella ja siksipä kompromisseistä ( se soraääni) ei ole tarvis puhua.
Lienet agendasi kanssa väärässä ketjussa ja mielestäni anteeksipyynnön velkaa ketjumme keskustelijoille.
Toivotan kaikkea hyvää uusiin keskusteluketjuihin Sinulle.
-7691
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.
Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään
Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.
Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.
Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.
No entä silloin, kun kyse oikeasti on narsismista? Mä olen yrittänyt, siis todella yrittänyt keskustella anopin kanssa asioista, mutta täysin turhaa on yritys, kun toinen ei näe omassa toiminnassaan mitää vikaa. Ei edes kuuntele mitä sanon. On joo tosi kuluttavaa etsiä sellaisen kanssa kompromissia. Itseasiassa täysin turhaa, kun ainoa kompromissi mahdollisuus on kumartua ja nuolla toisen navettasaappaat puhtaaksi.
Mä myös päätän mun ja lasteni ajankäytöstä. Jos meillä on jotain muuta tekemistä, niin silloin harvoin muutetaan aikataulua, vaikka joku olisi tulossa kylään. Typerä ajatus, että lapsiperheen pitäisi olla mummon tavattavissa mummon aikataulun mukaisesti. Kerran mulle ehdotettiin, että vartin kuluttua oleva neuvola perutaan, kun anoppi olisi "naisryhmän" kanssa tulleet katsomaan vauvaa. Menin neuvolaan, mieheni sai taas kerran kuulla mun olevan hankala.
Ja tuo sun tuttava on ilmeisesti saanut juuri sitä mitä tilasi. Ei muunkaan anoppi tiedä syytä miksi en häntä voi sietää vaikka asia , kun narsisti-raukat ovat aina syyttömiä riitoihin.
Muista en tiedä, mutta mä olen oikein tyytyväinen siihen, että anoppi suuttui niin kovaa mulle, ettei häntä juuri näy enää. Oikein tyytyväinen. Kyllä tässä on jo hänen takiaan riittävän monta katkeraa kyyneltä vuodatettu.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.
Biologiaa.
Se on biologiaa.
Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.
Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.
Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.
Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.
Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.
Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.
Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.
Tämä oli ehkä sairainta ulostetta johon oon hetkeen törmännyt. Että äidin pitäisi taipua jonkun höyrähtäneen mummon tahtoon hyi hemmetti ei tulis mieleenkään.
Oma äitini meni pitkäksi aikaa sekaisin esikoisestani. Juuri nämä kliseiset itsensä "vahingossa" äidiksi kutsumiset ja vauvan toiseen huoneeseen viennit käytiin läpi. Kun (hänen mielestään) olisi pieni vauva pitänyt jättää hänelle hoitoon, niin nauroin räkäisesti päin naamaa, että katsotaan kahden vuoden päästä uudestaan jos käytös on normaalisoitunut. En tehnyt lasta sitä varten että tungen häntä hoitoon. Lapseni saa itse päättää milloin menee yöksi kenenkin luo. En aijo pakottaa, koska ei ole pakko.
Muutaman kerran suutuin äidilleni ihan kunnolla ja kerran olin kuukauden puhumatta. Nyt kun lapsella ikää vähän enemmän niin äitikin on normaalisoitunut. Vieläkin välillä alkaa hösöttämään lapsen kanssa, mutta kun näyttää menevän yli, niin lähdetään kotiin. Raskasta kun kokoajan pitää olla varpaillaan hänen kanssaan nykyään.
Samaa mieltä. Meni jotenkin ohi, liikaa tekstiä ja liian arvoituksellista.