Mielestäni eräs hienoimpia elokuvia naisen seksuaalisuudetsa on Piano, kuka muistaa tämän ysärileffan?

Muistan kuin eilisen päivän. Niin kaunis visuaalisesti. 

Aika tylsä leffa. Hieno musiikki tosin. Outoa, että elokuva voitti käsikirjoitus Oscarin. Käsikirjoitus on juuri elokuvan heikoin lenkki. Visuaalisesti ihan näyttävä.

Muistan. Olin muusikkoystäväni kanssa katsomassa ja ahdistuin, kun ajattelin häntä saman kohtalon kanssa. 

Mä en ikinä oikein tajunnut tätä. 

:D Ei taida olla naisen seksuaalisuudesta se elokuva ollenkaan, vaan vanhakantaisesta, naisia alistavasta saariyhteisöstä. 

Tylsä ja ponneton yritelmä oli. Kuvaus ja näyttelijät ok mutta juoni heppoinen.

Muistan kun yritin leffateatterissa torkkuja, kun oli niin tylsä leffa. Ihmettelin kovasti, kun kurssikaverini kehuivat tämän maasta taivaisiin.Itse odotin vain, että pääsisin ulos äkkiä.

Mitään muuta en muista kuin ne silvotut sormet.

Harvey Keitelin alaston kroppa jäi mieleen. Hyvällä tavalla :)

Vierailija kirjoitti:

:D Ei taida olla naisen seksuaalisuudesta se elokuva ollenkaan, vaan vanhakantaisesta, naisia alistavasta saariyhteisöstä. 

Ada teki valintansa, ja maksoi siitä. Se oli hänen seksuaalisuuttaan, olemistaan, elämänvoimaa. Löytyisikö samoja aineksia nykyajasta? Mies auttaa pääsemään irti menneestä...

Leffana aika viipyilevä eikä valmiiksipurtua räiskettä ja pauketta. 

Itse muistan miten vene lähti rannasta, ja Ada olisi voinut mennä pianon köyteen tarttuneena pohjaan, mutta päätti taistella itsensä irti. 

Näin niitä uusia alkuja syntyy.

Kaunis, mutta ahdistava elokuva, tympeät näyttelijät.