Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan suhtautuminen riippuu pitkälti siitä neuvolan työntekijästä. Minun neuvola"tätini" oli suureksi tueksi ja valoi muhun itseluottamusta, tuomitsi suorin sanoin anoppini käytöksen.
Mutta kuopuksen, muistaakseni 2v. neuvolassa, oli läsnä lisäksi joku vastavalmistunut/lähes valmis opiskelija. Puhuimme asioista yleisellä tasolla ja mainitsin että anoppi ei ole enää tullut yllättäen ja luvatta meidän pihalle kun ulkoilen lasten kanssa, mies oli viimeinkin sanonut että asia menee eteenpäin jos vielä kerrankin ilmestyy sekoilemaan meille.
Se opiskelija tarttui asiaan ja kysyi, voitaisko täyttää yhdessä "sellainen huoli-kartoitus". Suostuin hämmentyneenä, vaikka huomasin tutun neuvolantädin kireän ilmeen ja vaivihkaisen, toppuuttelevan viestinnän opiskelijalle.
Se huoli-kartoitus piti sisällään mm. seuraavia kysymyksiä: kuinka usein tunnen sellaista raivoa tai vihaa, jonka takia joudun poistumaan esim. ulos/parvekkeelle rauhoittumaan? Ja asteikko 1-5, ei yhtään tai joka päivä. Ja tuntuuko minusta etten halua herätä enää, kun menen illalla nukkumaan. Kuinka usein päihdyn voimakkaasti ja lisäkysymys, kuinka usein päihdyn voimakkaasti lasten seurassa. Jne. Opiskelija vouhkasi innoissaan että "kun just ne isovanhemmat ois ihan hirveen tärkeitä ihan sille koko perheelle ja sehän on lapsen oikeus tuntea sitä lähisukua, että näissä jutuissa on niin monta versiota kuin on kertojaakin" ja ehdotti nimenomaan tuossa aiemmin mainittua läheisneuvonpitoa. Tuttu th rauhoitti tilanteen onneksi, tunsin itsekin kalvenneeni ja tuijotin sitä opiskelijaa epäuskoisena. Mietin vain että kiva juttu niille äideille, jotka ovat tuollaisen ensi-asiakkaita, varsinkin jos näitä ongelmia yhtään on.Juuri näin.
Meillä tilanne meni niin pitkälle että mummolle haettiin laajennettu lähestymiskielto.
SILTI sote-alalla riittää näitä hönttejä jotka sössöttää miten vaan pitää sopia lasten takia (siis niiden joilla on lähestymiskielto ko ihmistä vastaan) ja että turvaverkko on niiiin tärkeä.
Kun ihminen ensin kiusannut ja uhkaillut jne
Ja silti meidän vanhempien pitäisi vaan ”ymmärtää”.
Sote-alalle hakeutuu paljon narsisteja, ikävä kyllä. Lisäksi soveltuvuustestit alalle on sellaisia että narsistit niissä loistaa (tiedän useamman tapauksen, ja sitten tiedän hyviä, kilttejä ihmisiä jotka eivät ole päässeet samaisista sovetuvuustesteistä läpi). Minä otan sen heti varoituksena narsistista kun alkaa tämä lässytys että "on monta versiota jutusta ja riidassa on kaksi osapuolta ja läpä läpä" ja sitten alkaa syyllistäminen, sitähän tuon opiskelijan touhu oli. Kun tuollaisia merkkejä sote-alan työntekijässä näkyy, on syytä pitää huoli ettei olla samassa huoneessa enää, ja jos mahdollista, asiat hoidetaan jonkun muun kanssa. Jos tätä ihmistä ei voi vältellä, sattuu vaikka olemaan neuvolan työntekijä, mitään ei saa kertoa. Korkeintaan ilmoista voi jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä ilkeillä ja katkerilla isovanhemmilla on ollut mahdollisuus olla äitejä ja isiä silloin, kun heidän omat lapsensa olivat pieniä. Miksi et silloin hoitanut omia lapsiasi ja viettänyt aikaa heidän kanssaan? Miksi et lukenut lapsellesi kirjoja? Miksi et vienyt lastasi kirjastoon, luontoretkelle, uimarannalle tai pyöräretkelle? Miksi et kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä ja auttanut lastasi kotitehtävissä?
Sen sijaan asetit itsekkäästi vain omat tarpeesi etusijalle. Veit lapsesi päivähoitoon ja hoidatit lapsia usein isovanhemmilla, sukulaisilla ja naapureilla. Työ, harrastukset, vapaa-aika ja etelänmatkat olivat sinulle tärkeämpiä kuin oma lapsi. Sinun piti saada omaa aikaa ja lepoa lapsista.
Nyt - katkeroituneena ja vanhana isovanhempana alat ehkä tajuta, mitä tuli tehtyä. Tuli laiminlyötyä omia lapsia. Ja todennäköisesti lapsia tuli myös lyötyä. Lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa vasta vuonna 1984.
Sinun on nyt isovanhempana tajuttava, että olet jo käyttänyt oman kasvatuskorttisi. Aikuiset lapsesi elävät omaa elämäänsä. Älä roiku läheisriippuvaisena narsistina kiinni aikuisissa lapsissa ja lapsenlapsissa. Lastenlapsilla on äiti ja isä, jotka huolehtivat omasta perheestään.
Isovanhempana sinulla ei ole mitään oikeutta omia lapsenlapsia ja puuttua heidän hoitoon ja kasvatukseen. Lapsen vanhemmat ovat lapsen huoltajat. Isovanhempi ei ole lapsenlapsen huoltaja. Isovanhemmilla ei ole edes oikeutta tavata lapsenlapsia, jos lapsen vanhemmat kieltävät tapaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Mihin ihmeeseen tämäkin nyt liittyy???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan suhtautuminen riippuu pitkälti siitä neuvolan työntekijästä. Minun neuvola"tätini" oli suureksi tueksi ja valoi muhun itseluottamusta, tuomitsi suorin sanoin anoppini käytöksen.
Mutta kuopuksen, muistaakseni 2v. neuvolassa, oli läsnä lisäksi joku vastavalmistunut/lähes valmis opiskelija. Puhuimme asioista yleisellä tasolla ja mainitsin että anoppi ei ole enää tullut yllättäen ja luvatta meidän pihalle kun ulkoilen lasten kanssa, mies oli viimeinkin sanonut että asia menee eteenpäin jos vielä kerrankin ilmestyy sekoilemaan meille.
Se opiskelija tarttui asiaan ja kysyi, voitaisko täyttää yhdessä "sellainen huoli-kartoitus". Suostuin hämmentyneenä, vaikka huomasin tutun neuvolantädin kireän ilmeen ja vaivihkaisen, toppuuttelevan viestinnän opiskelijalle.
Se huoli-kartoitus piti sisällään mm. seuraavia kysymyksiä: kuinka usein tunnen sellaista raivoa tai vihaa, jonka takia joudun poistumaan esim. ulos/parvekkeelle rauhoittumaan? Ja asteikko 1-5, ei yhtään tai joka päivä. Ja tuntuuko minusta etten halua herätä enää, kun menen illalla nukkumaan. Kuinka usein päihdyn voimakkaasti ja lisäkysymys, kuinka usein päihdyn voimakkaasti lasten seurassa. Jne. Opiskelija vouhkasi innoissaan että "kun just ne isovanhemmat ois ihan hirveen tärkeitä ihan sille koko perheelle ja sehän on lapsen oikeus tuntea sitä lähisukua, että näissä jutuissa on niin monta versiota kuin on kertojaakin" ja ehdotti nimenomaan tuossa aiemmin mainittua läheisneuvonpitoa. Tuttu th rauhoitti tilanteen onneksi, tunsin itsekin kalvenneeni ja tuijotin sitä opiskelijaa epäuskoisena. Mietin vain että kiva juttu niille äideille, jotka ovat tuollaisen ensi-asiakkaita, varsinkin jos näitä ongelmia yhtään on.Juuri näin.
Meillä tilanne meni niin pitkälle että mummolle haettiin laajennettu lähestymiskielto.
SILTI sote-alalla riittää näitä hönttejä jotka sössöttää miten vaan pitää sopia lasten takia (siis niiden joilla on lähestymiskielto ko ihmistä vastaan) ja että turvaverkko on niiiin tärkeä.
Kun ihminen ensin kiusannut ja uhkaillut jne
Ja silti meidän vanhempien pitäisi vaan ”ymmärtää”.
Sote-alalle hakeutuu paljon narsisteja, ikävä kyllä. Lisäksi soveltuvuustestit alalle on sellaisia että narsistit niissä loistaa (tiedän useamman tapauksen, ja sitten tiedän hyviä, kilttejä ihmisiä jotka eivät ole päässeet samaisista sovetuvuustesteistä läpi). Minä otan sen heti varoituksena narsistista kun alkaa tämä lässytys että "on monta versiota jutusta ja riidassa on kaksi osapuolta ja läpä läpä" ja sitten alkaa syyllistäminen, sitähän tuon opiskelijan touhu oli. Kun tuollaisia merkkejä sote-alan työntekijässä näkyy, on syytä pitää huoli ettei olla samassa huoneessa enää, ja jos mahdollista, asiat hoidetaan jonkun muun kanssa. Jos tätä ihmistä ei voi vältellä, sattuu vaikka olemaan neuvolan työntekijä, mitään ei saa kertoa. Korkeintaan ilmoista voi jutella.
Sote-alalle hakeutuu narsisteja, oma anoppikin on itsensä sairaanhoitajana elättänyt.
Mä en kuitenkaan ihan tämän tiedon perusteella tuohon terkkaopiskelijaan narsismivaroitusta vielä pistäisi, vaikka eihän se toki mahdotonta ole. Varsinkin jos on kovin nuori, niin voi olla ihan kokemuksen puutetta. En mäkään tiennyt vielä 10 vuotta millainen taakka narsistinen mummo voi koko perheelle olla, ja olisin voinut tuollaista riitaan tarvitaan kaksi - lauseen päästää suustani. Nämä totuudet pätevät normaali-ihmisten kanssa, mutta ei narsistinen kanssa. Kuinkahan paljon näitä asioita edes opetetaan terkkareille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Se on toisaalta niinkin että asian ymmärtää vasta kun itse seisoo siinä, se hetki ja elämänvaihe on tullut. Etukäteen pohditut korrektit linjat lentävät romukoppaan, kaikilla! Siinä ei puhu enää järki ja kylmä hallinta vaan, dramaattisesti muotoiltuna: sydän heittää voltin ja vuotaa verta, kipristyy rakkaudesta ja sellaisesta tunteesta että Sinä olet siinä, viimein!! Sitä ei voi kuvailla, varsinkaan sillä neutraalilla tavalla joka ei ärsytä ketään.
En jatka hedelmätöntä selittämistä kun nyt jo alkoi ottaa aivoon varsinkin tämä vastaus jota lainaan. No, yritin ainakin.
Olen tytär, vaimo, miniä, äiti, anoppi ja mumminkin olen saanut olla jo runsaat 20 vuotta. ""Se elämänvaihe" on siis taatusti tuttu. "Korrektit linjat" eivät ole kuitenkaan lentäneet koskaan romukoppaan keneltäkään. Miniöitä ja vävyjä on useita, lastenlapsiakin tusina ja muutama bonuslapsikin lisäksi. Myös ex-miniöitä ja -vävyjä on "siunaantunut".
Jokainen uusi ihminen perheessämme on toki aiheuttanut minussa suuria ihania tunteita ja valtaisaa suojelemisen tarvetta, mutta olen onnekseni oppinut ymmärtämään kenellä kulloinkin on vastuu ja valta. Järjen käyttöä ehkä, mutten tunnista "kylmäksi hallinnaksi". Olen saanut nauttia tämän myötä "rusinat pullasta".
Voi olla että kyse on roolinottokyvystä, joka on biologisena entiteettinä perinnöllinen. Kyky on myös jonkin suuruinen ja kehittyvä; ymmärrän siis, että mummoja on "moneen lähtöön" - niinkuin on äitejäkin, mutta kaikilla lienee mahdollisuus suotuisissa olosuhteissa kehittyä. Jos sydän "vuotaa verta" saattaa olla parempi perääntyä/rauhoittua hetkeksi hoitamaan vuotavan sydämen syitä ja vasta sitten ottaa vahvemmin roolia mummona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Ei ollenkaan, kun muistelee aikaisempia aikoja - ja poistettuja ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Onko tämäkin?
https://www.nurmijarvenseurakunta.fi/web/www.evl.fi/plus/paatoksenteko/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Onko tämäkin?
https://www.nurmijarvenseurakunta.fi/web/www.evl.fi/plus/paatoksenteko/…
Mitä kökköä tämä nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Onko tämäkin?
https://www.nurmijarvenseurakunta.fi/web/www.evl.fi/plus/paatoksenteko/…
Mitä kökköä tämä nyt on?
Kultamummilla ottaa syömmen päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Onko tämäkin?
https://www.nurmijarvenseurakunta.fi/web/www.evl.fi/plus/paatoksenteko/…
Mitä kökköä tämä nyt on?
Kultamummilla ottaa syömmen päälle...
Pitäisiköhän kultsikan syödä laastari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teini-iän vimman kaltaisena tietoisuutena siitä mitä haluaa"???? Sairasta tekstiä.
Kun ei ihminen voi toisen perheeseen mennä mestaroimaan ja kertomaan, mitä vimmaisesti haluaa.
Eikä se vauva ole mikään työkalu/väline/objekti, joka on olemassa siksi, että hölmö mummo vanhemmalla iällä keksii, että "ton mä haluun". Se on ihan oma ihmisensä.
Eikä myöskään vauvan vanhemmat ole mitään velkaa sille hölmölle mummolle, joka vanhana keksiikin olevansa vimmainen teini.
Yritin asetella sanani mahdollisimman huolellisesti mutta näköjään meni pieleen. Tarkoitin sen kyseisen, hirvittävän haastavan tunnetilan vertausta. Kyse ei ole samasta asiasta, minkä pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Nyt kun alkaa itseäkin vähän ärsyttämään niin ehkä juuri tässä näkyy se mitä tarkoitin: tartutaan hanakasti, ehdottomuudella, yksittäisiin sanoihin tai metaforiin joista voi potentiaalisesti loukkaantua.
Se on toisaalta niinkin että asian ymmärtää vasta kun itse seisoo siinä, se hetki ja elämänvaihe on tullut. Etukäteen pohditut korrektit linjat lentävät romukoppaan, kaikilla! Siinä ei puhu enää järki ja kylmä hallinta vaan, dramaattisesti muotoiltuna: sydän heittää voltin ja vuotaa verta, kipristyy rakkaudesta ja sellaisesta tunteesta että Sinä olet siinä, viimein!! Sitä ei voi kuvailla, varsinkaan sillä neutraalilla tavalla joka ei ärsytä ketään.
En jatka hedelmätöntä selittämistä kun nyt jo alkoi ottaa aivoon varsinkin tämä vastaus jota lainaan. No, yritin ainakin.
Kun ei se huolellinen muotoilu auta jos asenne siellä kauniiden sanojen takana on vauvalle ja perheelle vahingollinen. Ei ole tervettä, jos perheen ulkopuolinen suhtautuu vauvaan tuollaisella kiihkolla ja vielä oikeuttaa sillä kamalaa käytöstä lapsen vanhempia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa, minua ei aleta nokkimaan seurauksitta, edes netissä 😀
Oho, oho. Siellä kirjoittelee taas kultamummi kovat piipussa. Voimia hänen läheisilleen, paetkaa ajoissa tämän narsissin kotkotuksia.
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-vauva-fi-yhteistyohon-meill…-
Hämmentävää.
Onko tämäkin?
https://www.nurmijarvenseurakunta.fi/web/www.evl.fi/plus/paatoksenteko/…
Mitä kökköä tämä nyt on?
Kultamummilla ottaa syömmen päälle...
Pitäisiköhän kultsikan syödä laastari?
Myönnetään, tässäkin ketjussa on jokunen kiusaaja. Voitasko vaan jatkaa aiheesta. Aina tulee joku "kultamummi" tänne vauhkoomaan, aina.
Vierailija kirjoitti:
Äkäistä väkeä ovat nämä mummit ja mummot. Kauheita tapauksia osa, ei käy kieltäminen. Varsinkin keskustelun alkupuolella. Monta luin kahteen kertaan ja yritin sijoittaa mielessäni kuvatun todellisuuteen.
Tiedän varsin hyvin mikä vastaanotto tällä näkökulmalla on mutta sanon sen silti. Jos haluamme etsiä jotakin positiivista tästä sukulaissuhteiden kuormasta joka lähentelee ilmiötä, niin se on ikääntyneiden naisten voimassa. Siinä että voimaa on. Meidät on kasvatettu kilteiksi ja vaatimattomiksi, mitään ei saanut haluta, itsekkyys oli pahinta kaikesta. Kumpa iän tuoma, tietyn elämänvaiheen pystypäisyys, (minäkuvan vahvistuminen) vain näyttäytyisi sivistyneesti ja armollisesti nuorta äitiä kohtaan.
Neuvoja en osaa antaa, ilmapiirin muuttaminen on liian laaja käsite ja paha laittaa vain miniän tai tyttären harteille. Haluaisin nähdä keskustelussa myös tunnustusta, olisi helpompi osallistua ja antaa näkökulmaa. Sillä ajatellen:
Lapsenlapseni ristiäisissä pappi lausui sydämeen käyvästi: vanhemmat antavat siivet, mutta isovanhemmat antavat juuret.
Ei se ole voimaa, että käy heikomman kimppuun, tässä tapauksessa väsyneen pikkuvauvan äidin. Kuka tahansa pystyy siihen.
Todellista voimaa olisi käydä sitä tahoa vastaan, joka teidät alun perin kasvatti tuohon liialliseen kiltteyteen. Pohtia avoimesti ja käydä keskustelua siitä, mitä virheitä teidän vanhempanne ja teidän aikanne yhteiskunta ovat tehneet teidän suhteenne, ja vaatia heidät siitä tilille edes oman päänne sisällä, jos konkreettinen keskustelu ei ole enää mahdollista. Ei ole voimaa kostaa heikommille sitä, mitä vahvemmat ovat itselle tehneet.
Tätä yrittävät myös ne teitä rajaavat äidit ja isät: suojella omaa jaksamistaan, jotta eivät purkaisi kokemaansa huonoa kohtelua omiin lapsiinsa.
Tuo kultamummo voisi olla minun piinaajani.
Hän on riehunut ympäri Uuttamaata valittamassa joka viranomaiselle ja järjestölle ”väärää kohteluaan” eli sitä että ei saa rajata huseerata kotonani.
On kuljettu neuvolat, lääkärit, lastensuojelut (joka porras), Väestöliitto, MLL jne
Voin kuvitella että seuraavaksi olisi keksitty seurakunta.
Ja idea juuri tuo että kun häntä on riistetty, meifän lasten tehtävä on hyvittää se hänelle.
Meidän (minä + mieheni sekä muutama ystävä jolle ollaan avauduttu) mielestä on maailman törkeintä pamahtaa kyläilemään ilmoittamatta. Ovemme on tästä syystä aina lukittuna ja vara-avain ei ole pihapiirissä piilossa (sitä on etsitty...)
Kerran appi oli ovemme takana samaan aikaan kun meillä oli massiivinen riita kotona, ei edes kuultu koputteluja nähtiin vaan tuliaiset portailla myöhemmin. 🤭
Appi teki tätä paljon, että se tuli ilmoittamatta, jouduttiin "kouluttamaan" se, ei vaan kerta kaikkiaan laskettu sisälle jos ei oltu sovittu asiasta. "Harmi kun et soittanut meillä on nyt muuta" ja ovi kiinni. On törkeää kuvitella että silloin kun minulle parhaiten sopii voin vain mennä tuonne. Anopin mielestä ME olemme niitä törkeitä kun emme avaa ovea. Tuo 50-60 luvulla syntyneiden sukupolvi on todellakin saanut syyllistys kasvatuksen ja yrittää viljellä sitä eteenpäin. "Minun tunteeni ovat muiden vastuulla" pah!
Minun anoppini muuttui ihmishirviöksi, kun saimme esikoisen. Anoppi yritti repiä vauvan sylistäni. En antanut vauvaa anopin syliiin, vaikka anoppi mankui. Anoppi yritti herättää päiväuniaan nukkuvan lapsen. Mankui, painosti ja vaati 2-3-vuotiasta lasta yökylään, ilman vanhempia tietenkin. En ole antanut lapsiamme yökylään anoppilaan edes alakoulukäisenä. En pidä appivanhempien tavasta hoitaa ja kasvattaa lapsia.
Anopista kuoriutui isoäitinä ilkeä ja katkera vaihdevuosi-ikäinen akka, joka roikkuu aikuisissa lapsissaan. Hänellä ei ole ns. omaa elämää ollenkaan. Harrastaa puhelinterroria ja yllätyskyläilyjä aikuisen tyttären perheeseen. Minulle ei enää uskalla soittaa eikä lähetellä viestejä. Onhan se koomista, kun 70-vuotias äiti soittaa lähes 50-vuotiaalle tyttärelleen päivittäin. Menee omilla avaimilla tyttären kotiin ja haluaisi omat avaimet myös pojan kotiin. Meille ei anoppi saa kotiavainta, ei koskaan. Tytät ja nössö vävy antavat rajattomien vanhusten huseerata niin kuin haluavat. Käyvät tyttären kotona omilla avaimillaan urkkimassa ja tonkimassa paikkoja. Sairasta!
Minä olen lastemme äiti ja puoliso on lastemme isä. Appivanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme eikä tehdä meillä mitään muutakaan. Emme tarvitse appivanhempia pilaamaan perhe-elämää ja lastenkasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkäistä väkeä ovat nämä mummit ja mummot. Kauheita tapauksia osa, ei käy kieltäminen. Varsinkin keskustelun alkupuolella. Monta luin kahteen kertaan ja yritin sijoittaa mielessäni kuvatun todellisuuteen.
Tiedän varsin hyvin mikä vastaanotto tällä näkökulmalla on mutta sanon sen silti. Jos haluamme etsiä jotakin positiivista tästä sukulaissuhteiden kuormasta joka lähentelee ilmiötä, niin se on ikääntyneiden naisten voimassa. Siinä että voimaa on. Meidät on kasvatettu kilteiksi ja vaatimattomiksi, mitään ei saanut haluta, itsekkyys oli pahinta kaikesta. Kumpa iän tuoma, tietyn elämänvaiheen pystypäisyys, (minäkuvan vahvistuminen) vain näyttäytyisi sivistyneesti ja armollisesti nuorta äitiä kohtaan.
Neuvoja en osaa antaa, ilmapiirin muuttaminen on liian laaja käsite ja paha laittaa vain miniän tai tyttären harteille. Haluaisin nähdä keskustelussa myös tunnustusta, olisi helpompi osallistua ja antaa näkökulmaa. Sillä ajatellen:
Lapsenlapseni ristiäisissä pappi lausui sydämeen käyvästi: vanhemmat antavat siivet, mutta isovanhemmat antavat juuret.Voisitko vähän tarkentaa, mistä haluat tunnustusta? Tunnustusta, että normaaleja isovanhempia on tiettävästi suurin osa (onneksi)? Tunnustuksen, että kyllä minussakin on vikaa?
Itsekin olen lukenut koko ketjun, mukana alusta asti olleena voin sanoa, että kyllä täällä on tunnustettu hyvien isovanhempien olemassa olo. On tunnustettu että on yritetty vuosia ennenkuin on luovutettu. On tunnustettu, että aina ei vaan voi tehdä enää muuta kuin rajoittaa muita ihmisiä oman mielenterveyden takia.
Sanoisinko,että tässä keskustelussa ei edes uskalla kukkia ne kiusaaja miniät, koska ei täällä kuki silloin tällöin ääneen päässeet mummotkaan jotka selkeesti on rajattu ulos lastenlastensa elämästä. Mielestäni aika kiusaamisvapaa ympäristö tämä. Mutta tunnustan tämän vain minun näkemyksekseni, en väitä sitä kollektiiviseksi.
No ehkä tullut tunne joistain tapauksista että sillat on poltettu liian nopeasti. Että se ihmissuhde ja isoäidin merkitys on ajatusten tasolla ollut jo niin vähäinen ettei ole jaksettu yrittää. Ei tosiaan kaikissa tapauksissa mutta jostain syystä tämä vaikutelma tullut. Haluaisin väittää ettei saa olla niin ehdoton mutta ymmärrän myös ettei määräänsä enempää jaksa vaikeata vuorovaikutusta ja ihmisten jaksamistasot vaihtelevat siinä paljon. Ette uskoisi niitä jääräpäisiä mummoja samoiksi ihmisiksi jos olisitte nähneet heidät lapsina, meidät on koulittu vaatimattomiksi ja loputtoman joustaviksi. Sitten kun siitä oppii pois, on ikävä kyllä juuri se ajankohta kun lapsenlapsia alkaa tulla. Tyhjän pesän järkytys, vaihdevuodet, siihen kirsikkana kakun päälle yhtäkkiä omaa lihaa ja verta oleva pieni vauva: tunnetta voi kuvailla teini-iän vimman kaltaisena tietoisuutena siitä mitä haluaa. Ja ei parane mokata, joissain tapauksissa kertaakaan! Se on ehkä se, mitä yritin sanoa.
Yhteisöllisyys on kiistatta hyväksi kaikille osapuolille mutta kyllähän siinä on vastuunsa myös, kaikilla. Raja tulee vastaan lopulta jokaisella enkä sitä väheksy yhtään. Hankalaa on! Hankala asetelma, en äkkiseltään keksi vaikeampaa lähisuhteisiin liittyvää lähtökohtaista vaikeutta.
”Omaa lihaa ja verta oleva pieni vauva” o_O
Jep, käy taas peukuttamassa oli kommenttejaan :D Toivottavasti jaksat km vielä hetken, sain just popparit mikroon!