Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia anoppeja ovat Bestwisserit.
Ne, jotka työelämässä ovat kasvattaneet lapsia.
Voimakastahtoiset jyrääjät.
He tuomarien ylituomarit.
Mun anoppi oli aikoinaan sairaanhoitaja, joten tietää siis kaiken mitä ihmisistä voi tietää. Täysin vieraita asioita silti ollut vierastaminen ja pienen lapsen (ruoka)yliherkkyydet. Samoin elämää suurempi ongelma on se, ettei kuopus suostu syömään perunaa kuin muusina tai ranskiksina, jo vauvana sylki perunat, jos niitä suuhun eksyi. On kuulemma epänormaalia! (Ja tietysti mun vika). Voimakastahtoinen on, rajaton sekä empatia- ja kuuntelukyvytön. Tosin jos juttelee jotain puskaradioon sopivaa materiaalia, niin silloin korvat kasvavat kolminkertaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia anoppeja ovat Bestwisserit.
Ne, jotka työelämässä ovat kasvattaneet lapsia.
Voimakastahtoiset jyrääjät.
He tuomarien ylituomarit.Mun anoppi oli aikoinaan sairaanhoitaja, joten tietää siis kaiken mitä ihmisistä voi tietää. Täysin vieraita asioita silti ollut vierastaminen ja pienen lapsen (ruoka)yliherkkyydet. Samoin elämää suurempi ongelma on se, ettei kuopus suostu syömään perunaa kuin muusina tai ranskiksina, jo vauvana sylki perunat, jos niitä suuhun eksyi. On kuulemma epänormaalia! (Ja tietysti mun vika). Voimakastahtoinen on, rajaton sekä empatia- ja kuuntelukyvytön. Tosin jos juttelee jotain puskaradioon sopivaa materiaalia, niin silloin korvat kasvavat kolminkertaiseksi.
Mun lapseton isosiskoni on merkonomi! Hän se vasta tietääkin kaiken lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia anoppeja ovat Bestwisserit.
Ne, jotka työelämässä ovat kasvattaneet lapsia.
Voimakastahtoiset jyrääjät.
He tuomarien ylituomarit.
Vaikeimpia ovat epävarmat ihmiset, jotka epätoivoisesti yrittävät muilla täyttää omaa tyhjyydentunnettaan. Nämä sitten epätoivoisina tunkevat sinne perheeseen vaatimaan vauvaa itsellensä ja loukkaantuvat syvästi kun heille sanotaan että ei käy. Epätoivoisina ne sitten yrittävät vielä enemmän ja tunkevat ja tunkevat, käyttävät vaikka mitä manipulointitaktiikoita jotta saisivat tahtonsa läpi. He ovat pohjattomia ihmisiä, ikuisesti tyytymättömiä.
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Vaikeimpia anoppeja ovat ne, jotka eivät ole päästäneet poikiaan esiliinansa helmoista ja napanuora ei ole katkennut. Minulla on kolme poikaa. Olen kasvattanut heidät parhaani mukaan ja auttanut itsenäistymään. Yksi on naimisissa ja on lapsia. Meillä on hyvät välit pojan perheen kanssa.
Miettikää kuinka kasvatatte poikanne niin että sukupolvien välit pysyvät hyvinä. Älkää äidit omiko niitä poikianne liikaa että heistä tulisi hyviä miehiä jotka pysyvät vaimojensa rinnalla ja tukena.
Itse jätin yhden poikaystävän suureksi osaksi siitä syystä että hänen äitinsä piti koko perhettään tossun alla ja kovassa kurissa. Poikaystävä oli ihan tossu mitä tuli äitiinsä. Näin että tämän poikaystävän kanssa tulevaisuudessa ei ole kuin tuskaa ja hampaiden kiristelyä tämän kamalan äidin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Helposti. Kun äiti on rajaton ja narsisti(nen), hän tulee opettaneeksi lapsensa varjelemaan äidin tunteita. Maailma kaatuu, jos äiti suuttuu tai pahoittaa mielensä. Ei tuo ominaisuus katoa kun täyttää 18 tai löytää kumppanin. Esim mun miehen mielestä on ollut ihan normaalia, että äitinsä sisustaa meidän kotia. Senkin jälkeen, kun muutin mieheni luo. Kun pelkkää hyvää äiti tarkoittaa. Pitkään sai asiasta vääntää, ja miehen oikeastaan ainoa argumentti oli, että onko nyt ihan pakko pahoittaa vanhan ihmisen mieli, kun taas kerran oli tuotu joku tosi hieno ruskea taidelasiteos, kun meidän piirongin päältä sellainen puuttui.
Kyllähän se anoppi suuttui kun keräsin kaikki hirvitykset meiltä ja sanoin hänelle että vietkö nuo pois vai vienkö kirpparille. Joka ikisen tavaran vei mukanaan ja monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kiittämätön olen. No, onpa ainakin ruskeasta taidelasista vapaa koti!
Loppuuko maailma, kun suututin anopin? (Nämä tavarat siis ovat pieni osa suurta ongelmaa.) Ei. Mun perheen elämänlaatu parani. Anopin tunteista en välitä. Ei hänkään välitä siitä, kuinka hänen käytöksensä satuttaa ja mitätöi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Helposti. Kun äiti on rajaton ja narsisti(nen), hän tulee opettaneeksi lapsensa varjelemaan äidin tunteita. Maailma kaatuu, jos äiti suuttuu tai pahoittaa mielensä. Ei tuo ominaisuus katoa kun täyttää 18 tai löytää kumppanin. Esim mun miehen mielestä on ollut ihan normaalia, että äitinsä sisustaa meidän kotia. Senkin jälkeen, kun muutin mieheni luo. Kun pelkkää hyvää äiti tarkoittaa. Pitkään sai asiasta vääntää, ja miehen oikeastaan ainoa argumentti oli, että onko nyt ihan pakko pahoittaa vanhan ihmisen mieli, kun taas kerran oli tuotu joku tosi hieno ruskea taidelasiteos, kun meidän piirongin päältä sellainen puuttui.
Kyllähän se anoppi suuttui kun keräsin kaikki hirvitykset meiltä ja sanoin hänelle että vietkö nuo pois vai vienkö kirpparille. Joka ikisen tavaran vei mukanaan ja monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kiittämätön olen. No, onpa ainakin ruskeasta taidelasista vapaa koti!
Loppuuko maailma, kun suututin anopin? (Nämä tavarat siis ovat pieni osa suurta ongelmaa.) Ei. Mun perheen elämänlaatu parani. Anopin tunteista en välitä. Ei hänkään välitä siitä, kuinka hänen käytöksensä satuttaa ja mitätöi muita.
No juuri tällaista minäkin saan kuulla; yrittää auttaa, tarkoittaa hyvää, oli ystävällinen ja minä vain ymmärsin väärin. Taivas on miehen mielestä vihreä jos anoppi niin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Helposti. Kun äiti on rajaton ja narsisti(nen), hän tulee opettaneeksi lapsensa varjelemaan äidin tunteita. Maailma kaatuu, jos äiti suuttuu tai pahoittaa mielensä. Ei tuo ominaisuus katoa kun täyttää 18 tai löytää kumppanin. Esim mun miehen mielestä on ollut ihan normaalia, että äitinsä sisustaa meidän kotia. Senkin jälkeen, kun muutin mieheni luo. Kun pelkkää hyvää äiti tarkoittaa. Pitkään sai asiasta vääntää, ja miehen oikeastaan ainoa argumentti oli, että onko nyt ihan pakko pahoittaa vanhan ihmisen mieli, kun taas kerran oli tuotu joku tosi hieno ruskea taidelasiteos, kun meidän piirongin päältä sellainen puuttui.
Kyllähän se anoppi suuttui kun keräsin kaikki hirvitykset meiltä ja sanoin hänelle että vietkö nuo pois vai vienkö kirpparille. Joka ikisen tavaran vei mukanaan ja monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kiittämätön olen. No, onpa ainakin ruskeasta taidelasista vapaa koti!
Loppuuko maailma, kun suututin anopin? (Nämä tavarat siis ovat pieni osa suurta ongelmaa.) Ei. Mun perheen elämänlaatu parani. Anopin tunteista en välitä. Ei hänkään välitä siitä, kuinka hänen käytöksensä satuttaa ja mitätöi muita.No juuri tällaista minäkin saan kuulla; yrittää auttaa, tarkoittaa hyvää, oli ystävällinen ja minä vain ymmärsin väärin. Taivas on miehen mielestä vihreä jos anoppi niin väittää.
Mun mies ei ole niin urhea, että olisi uskaltanut sanoa minun ymmärtäneen väärin. Mutta just tuo ystävällisyys ja hyvää tarkoittavuus on liiankin tuttua. Mitähän hyvää joku näkee esim siinä, että anoppi puuhakkaana tekee kilokaupalla karviaishilloa, ja kun ei tykkääkään lopputuloksesta, tuo ne hiton purnukat meille. Ja niitä oli valehtelematta Prisma- pussillinen. Kiitos vaan, mutta mies ei syö kuin mansikoita (luulisi anopin tietävän poikansa rajoitteet), mä syön hillona vain puolukkaa. En keksi mihin olisin ne hillot taikonut muualle kuin kompostiin. Oli aika epäilyttävän näköistäkin koko hillo. Yhden purkin olisin voinut ottaa vastaan kohteliaisuussyistä, pussillista en.
Tästäkin mies anopin itkukiukkupuhelun jälkeen kysyi, että oliko taas pakko. Kysyin, että mihin herra pistäisi ne hillot, ja kenties söisikö hän ne pois. No ei luvannut syödä, eikä keksinyt hänkään niille paikkaa. Mutta kun äiti niin mielensä pahoitti. Mä pahoitin mieleni, että mä jouduin luopumaan mun pyhästä kahvihetkestä vauvan nukkuessa päikkäreitä anopin kanssa hilloista vänkäämiseen. Siinä meni oikeasti varmasti tunti, kun toinen yritti väkisin tyrkyttää, vedota ja vähän itkeäkin lopuksi, että saisi dumpattua turhahillon meille. Mä suosittelen anopille karviaispuskien hävittämistä, kun ei keksi hyville marjoille mitään käyttöä. Siitäkin suuttui, hyvät tuottavat puskat kun kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Helposti. Kun äiti on rajaton ja narsisti(nen), hän tulee opettaneeksi lapsensa varjelemaan äidin tunteita. Maailma kaatuu, jos äiti suuttuu tai pahoittaa mielensä. Ei tuo ominaisuus katoa kun täyttää 18 tai löytää kumppanin. Esim mun miehen mielestä on ollut ihan normaalia, että äitinsä sisustaa meidän kotia. Senkin jälkeen, kun muutin mieheni luo. Kun pelkkää hyvää äiti tarkoittaa. Pitkään sai asiasta vääntää, ja miehen oikeastaan ainoa argumentti oli, että onko nyt ihan pakko pahoittaa vanhan ihmisen mieli, kun taas kerran oli tuotu joku tosi hieno ruskea taidelasiteos, kun meidän piirongin päältä sellainen puuttui.
Kyllähän se anoppi suuttui kun keräsin kaikki hirvitykset meiltä ja sanoin hänelle että vietkö nuo pois vai vienkö kirpparille. Joka ikisen tavaran vei mukanaan ja monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kiittämätön olen. No, onpa ainakin ruskeasta taidelasista vapaa koti!
Loppuuko maailma, kun suututin anopin? (Nämä tavarat siis ovat pieni osa suurta ongelmaa.) Ei. Mun perheen elämänlaatu parani. Anopin tunteista en välitä. Ei hänkään välitä siitä, kuinka hänen käytöksensä satuttaa ja mitätöi muita.No juuri tällaista minäkin saan kuulla; yrittää auttaa, tarkoittaa hyvää, oli ystävällinen ja minä vain ymmärsin väärin. Taivas on miehen mielestä vihreä jos anoppi niin väittää.
Mun mies ei ole niin urhea, että olisi uskaltanut sanoa minun ymmärtäneen väärin. Mutta just tuo ystävällisyys ja hyvää tarkoittavuus on liiankin tuttua. Mitähän hyvää joku näkee esim siinä, että anoppi puuhakkaana tekee kilokaupalla karviaishilloa, ja kun ei tykkääkään lopputuloksesta, tuo ne hiton purnukat meille. Ja niitä oli valehtelematta Prisma- pussillinen. Kiitos vaan, mutta mies ei syö kuin mansikoita (luulisi anopin tietävän poikansa rajoitteet), mä syön hillona vain puolukkaa. En keksi mihin olisin ne hillot taikonut muualle kuin kompostiin. Oli aika epäilyttävän näköistäkin koko hillo. Yhden purkin olisin voinut ottaa vastaan kohteliaisuussyistä, pussillista en.
Tästäkin mies anopin itkukiukkupuhelun jälkeen kysyi, että oliko taas pakko. Kysyin, että mihin herra pistäisi ne hillot, ja kenties söisikö hän ne pois. No ei luvannut syödä, eikä keksinyt hänkään niille paikkaa. Mutta kun äiti niin mielensä pahoitti. Mä pahoitin mieleni, että mä jouduin luopumaan mun pyhästä kahvihetkestä vauvan nukkuessa päikkäreitä anopin kanssa hilloista vänkäämiseen. Siinä meni oikeasti varmasti tunti, kun toinen yritti väkisin tyrkyttää, vedota ja vähän itkeäkin lopuksi, että saisi dumpattua turhahillon meille. Mä suosittelen anopille karviaispuskien hävittämistä, kun ei keksi hyville marjoille mitään käyttöä. Siitäkin suuttui, hyvät tuottavat puskat kun kyseessä.
Marjapuskat...isoäiti niistä aina valittaa ja pyytää että joku tulisi poimimaan viinimarjat pois, kun ne muuten menee hukkaan eikä isoäiti enää jaksa poimia. Marjoja on ihan valtavasti eikä kukaan halua niitä. Täti sanoi ettei jaksa enää, joka vuosi sama kitinä marjoista. Täti ehdotti että se voi tulla moottorisahalla hävittämään ne hemmetin puskat. Tästä syntyi tietenkin hirveä riita ja isoäiti jo sanoi ettei kukaan meistä sitten peri häneltä yhtään mitään. Pyhät puskat, niitä ei kukaan uhkaile! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon aikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Helposti. Kun äiti on rajaton ja narsisti(nen), hän tulee opettaneeksi lapsensa varjelemaan äidin tunteita. Maailma kaatuu, jos äiti suuttuu tai pahoittaa mielensä. Ei tuo ominaisuus katoa kun täyttää 18 tai löytää kumppanin. Esim mun miehen mielestä on ollut ihan normaalia, että äitinsä sisustaa meidän kotia. Senkin jälkeen, kun muutin mieheni luo. Kun pelkkää hyvää äiti tarkoittaa. Pitkään sai asiasta vääntää, ja miehen oikeastaan ainoa argumentti oli, että onko nyt ihan pakko pahoittaa vanhan ihmisen mieli, kun taas kerran oli tuotu joku tosi hieno ruskea taidelasiteos, kun meidän piirongin päältä sellainen puuttui.
Kyllähän se anoppi suuttui kun keräsin kaikki hirvitykset meiltä ja sanoin hänelle että vietkö nuo pois vai vienkö kirpparille. Joka ikisen tavaran vei mukanaan ja monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kiittämätön olen. No, onpa ainakin ruskeasta taidelasista vapaa koti!
Loppuuko maailma, kun suututin anopin? (Nämä tavarat siis ovat pieni osa suurta ongelmaa.) Ei. Mun perheen elämänlaatu parani. Anopin tunteista en välitä. Ei hänkään välitä siitä, kuinka hänen käytöksensä satuttaa ja mitätöi muita.No juuri tällaista minäkin saan kuulla; yrittää auttaa, tarkoittaa hyvää, oli ystävällinen ja minä vain ymmärsin väärin. Taivas on miehen mielestä vihreä jos anoppi niin väittää.
Mun mies ei ole niin urhea, että olisi uskaltanut sanoa minun ymmärtäneen väärin. Mutta just tuo ystävällisyys ja hyvää tarkoittavuus on liiankin tuttua. Mitähän hyvää joku näkee esim siinä, että anoppi puuhakkaana tekee kilokaupalla karviaishilloa, ja kun ei tykkääkään lopputuloksesta, tuo ne hiton purnukat meille. Ja niitä oli valehtelematta Prisma- pussillinen. Kiitos vaan, mutta mies ei syö kuin mansikoita (luulisi anopin tietävän poikansa rajoitteet), mä syön hillona vain puolukkaa. En keksi mihin olisin ne hillot taikonut muualle kuin kompostiin. Oli aika epäilyttävän näköistäkin koko hillo. Yhden purkin olisin voinut ottaa vastaan kohteliaisuussyistä, pussillista en.
Tästäkin mies anopin itkukiukkupuhelun jälkeen kysyi, että oliko taas pakko. Kysyin, että mihin herra pistäisi ne hillot, ja kenties söisikö hän ne pois. No ei luvannut syödä, eikä keksinyt hänkään niille paikkaa. Mutta kun äiti niin mielensä pahoitti. Mä pahoitin mieleni, että mä jouduin luopumaan mun pyhästä kahvihetkestä vauvan nukkuessa päikkäreitä anopin kanssa hilloista vänkäämiseen. Siinä meni oikeasti varmasti tunti, kun toinen yritti väkisin tyrkyttää, vedota ja vähän itkeäkin lopuksi, että saisi dumpattua turhahillon meille. Mä suosittelen anopille karviaispuskien hävittämistä, kun ei keksi hyville marjoille mitään käyttöä. Siitäkin suuttui, hyvät tuottavat puskat kun kyseessä.
Marjapuskat...isoäiti niistä aina valittaa ja pyytää että joku tulisi poimimaan viinimarjat pois, kun ne muuten menee hukkaan eikä isoäiti enää jaksa poimia. Marjoja on ihan valtavasti eikä kukaan halua niitä. Täti sanoi ettei jaksa enää, joka vuosi sama kitinä marjoista. Täti ehdotti että se voi tulla moottorisahalla hävittämään ne hemmetin puskat. Tästä syntyi tietenkin hirveä riita ja isoäiti jo sanoi ettei kukaan meistä sitten peri häneltä yhtään mitään. Pyhät puskat, niitä ei kukaan uhkaile! :D
Pakko olla puskat, vaikka niitä marjoja ei kukaan halua. Eihän noita vanhoja puskia juuri tarvitse edes hoitaa, ja silti ovat satoisia. Varmasti on ne mummun nähneet vähemmän yltäkylläisiä aikoja kuin nuoremmat sukupolvet, mutta ei heillä silti ole oikeutta lykätä pyhien puskiensa tyhjennystä/tuoteylijäämiä muiden kiusaksi. Ei se ole haaskuuta, että pistää ne puskat pois.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla puskat, vaikka niitä marjoja ei kukaan halua. Eihän noita vanhoja puskia juuri tarvitse edes hoitaa, ja silti ovat satoisia. Varmasti on ne mummun nähneet vähemmän yltäkylläisiä aikoja kuin nuoremmat sukupolvet, mutta ei heillä silti ole oikeutta lykätä pyhien puskiensa tyhjennystä/tuoteylijäämiä muiden kiusaksi. Ei se ole haaskuuta, että pistää ne puskat pois.
Auttaisiko kutsua joku naapuri tai tuttu poimimaan marjat itselleen ja mummolle pakkaseen? Itse lähtisin auttamaan marjapalkalla. Näin sinä säästyy matkoilta, mummo saa ne pois puskista ja naapuritkin täytettä omaan pakkaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla puskat, vaikka niitä marjoja ei kukaan halua. Eihän noita vanhoja puskia juuri tarvitse edes hoitaa, ja silti ovat satoisia. Varmasti on ne mummun nähneet vähemmän yltäkylläisiä aikoja kuin nuoremmat sukupolvet, mutta ei heillä silti ole oikeutta lykätä pyhien puskiensa tyhjennystä/tuoteylijäämiä muiden kiusaksi. Ei se ole haaskuuta, että pistää ne puskat pois.
Auttaisiko kutsua joku naapuri tai tuttu poimimaan marjat itselleen ja mummolle pakkaseen? Itse lähtisin auttamaan marjapalkalla. Näin sinä säästyy matkoilta, mummo saa ne pois puskista ja naapuritkin täytettä omaan pakkaseen.
Kunpa kävisi, mutta ei. Mitään järjellistä syytä en saanut, kun ehdotin, että pistän facen roskalava-ryhmään ilmoituksen, että saa tulla poimimaan, oma ämpäri mukaan.
Kuumakoira kirjoitti:
Meillä anoppi on kiusaantunut imettämisestäni. Meillä on kolme poikaa 2 ja 3 ja 4v. Olen imettänyt kaikkia parivuotiasta koko ajan mutta isompiakin silloin tällöin päivittäin. Imettäminen on se meidän juttu ja nautimme kaikki. WHOkin. suosittelee imetystä up to 5 vee ja Suomen Imetysyhdistyksen kannatusyhdistys sanoo että on äidin ja vauvan asia kauanko imettää. Esim Lintsillä on kätevää imettää sivussa eikä ostaa vaarallisia hattaroita ja pillimehuja ja jäätelöitä tai hotareita (hot dog kuuma koira). Näitä anoppi ostaisi pojille. Anoppi on lähes vihainen kun inetän kun appi seuraa vieressä. Kyllä pistää vihaksi kun anoppi on noin luonnosta erkaantunut ettei ymmärrä minun antavan laosenlaosillern Paras tai mitä Luonto lahjoittaa.
Onko teilläkin anoppi imetysvihamielinen.
Saatko jotain seksuaalisia kiksejä tuosta vai mitä hittoa? Kaksi vuotiaan imettämisestä ei hyödy kukaan muu kuin äiti ja lapsen on luonnollista vierottua siinä iässä kun tulee hampaita ja aloitetaan kiinteät, joten höpöhöpö tälle jorinalle. Anoppisi on syystäkin huolissaan.
Minun äitini höösäsi myös todella paljon lapseni ympärillä aikoinaan ja se oli mielestäni vain hyvä, koska olin itse aivan lapsi itsekin. Vähitellen kasvoin äitiyteen. Nykyään äidilläni on teini-ikäiseen lapseeni edelleen erityisen lämmin ja läheinen suhde. Äitini on hieman nolona kysynyt, että eihän hän vain ole kiilannut mitenkään paikalleni, mutta en koe niin. Äiti kunnioittaa omaa tapaani olla äiti ja on aina kertonut mitä aikoo lapseni kanssa mummolaviikonloppuina tehdä. On myös aina kysynyt, sopiiko tehdä jollain tavalla jokin asia ja niin edelleen.
Minua ei haittaa yhtään, että heillä on läheinen suhde. Lapsellani on lämmin suhde myös oman isäni kanssa.
Jos tosin he olisivat tuolla tavoin tunkeilleet kuin AP:n tapauksessa, olisi kyllä ollut toinen ääni kellossa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini höösäsi myös todella paljon lapseni ympärillä aikoinaan ja se oli mielestäni vain hyvä, koska olin itse aivan lapsi itsekin. Vähitellen kasvoin äitiyteen. Nykyään äidilläni on teini-ikäiseen lapseeni edelleen erityisen lämmin ja läheinen suhde. Äitini on hieman nolona kysynyt, että eihän hän vain ole kiilannut mitenkään paikalleni, mutta en koe niin. Äiti kunnioittaa omaa tapaani olla äiti ja on aina kertonut mitä aikoo lapseni kanssa mummolaviikonloppuina tehdä. On myös aina kysynyt, sopiiko tehdä jollain tavalla jokin asia ja niin edelleen.
Minua ei haittaa yhtään, että heillä on läheinen suhde. Lapsellani on lämmin suhde myös oman isäni kanssa.
Jos tosin he olisivat tuolla tavoin tunkeilleet kuin AP:n tapauksessa, olisi kyllä ollut toinen ääni kellossa.
Mihin tääkin nyt liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini höösäsi myös todella paljon lapseni ympärillä aikoinaan ja se oli mielestäni vain hyvä, koska olin itse aivan lapsi itsekin. Vähitellen kasvoin äitiyteen. Nykyään äidilläni on teini-ikäiseen lapseeni edelleen erityisen lämmin ja läheinen suhde. Äitini on hieman nolona kysynyt, että eihän hän vain ole kiilannut mitenkään paikalleni, mutta en koe niin. Äiti kunnioittaa omaa tapaani olla äiti ja on aina kertonut mitä aikoo lapseni kanssa mummolaviikonloppuina tehdä. On myös aina kysynyt, sopiiko tehdä jollain tavalla jokin asia ja niin edelleen.
Minua ei haittaa yhtään, että heillä on läheinen suhde. Lapsellani on lämmin suhde myös oman isäni kanssa.
Jos tosin he olisivat tuolla tavoin tunkeilleet kuin AP:n tapauksessa, olisi kyllä ollut toinen ääni kellossa.
Mihin tääkin nyt liittyy?
Liittyy se. Että joskus saa paljon apua tarpeeseen. Osa äideistä sitä tarvitsee, vaikka itsellä oli tilanne toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini höösäsi myös todella paljon lapseni ympärillä aikoinaan ja se oli mielestäni vain hyvä, koska olin itse aivan lapsi itsekin. Vähitellen kasvoin äitiyteen. Nykyään äidilläni on teini-ikäiseen lapseeni edelleen erityisen lämmin ja läheinen suhde. Äitini on hieman nolona kysynyt, että eihän hän vain ole kiilannut mitenkään paikalleni, mutta en koe niin. Äiti kunnioittaa omaa tapaani olla äiti ja on aina kertonut mitä aikoo lapseni kanssa mummolaviikonloppuina tehdä. On myös aina kysynyt, sopiiko tehdä jollain tavalla jokin asia ja niin edelleen.
Minua ei haittaa yhtään, että heillä on läheinen suhde. Lapsellani on lämmin suhde myös oman isäni kanssa.
Jos tosin he olisivat tuolla tavoin tunkeilleet kuin AP:n tapauksessa, olisi kyllä ollut toinen ääni kellossa.
Mihin tääkin nyt liittyy?
Liittyy se. Että joskus saa paljon apua tarpeeseen. Osa äideistä sitä tarvitsee, vaikka itsellä oli tilanne toinen.
Tämän ketjun aihe vaan ei ole avuttomat äidit, avuntarve tms.
Vaikeimpia anoppeja ovat Bestwisserit.
Ne, jotka työelämässä ovat kasvattaneet lapsia.
Voimakastahtoiset jyrääjät.
He tuomarien ylituomarit.