Sivut

Kommentit (7397)

Vierailija

Kolmen lapsen mummona luen ihan kummissani näitä juttuja.  Täytyy olla tosi outoja nämä mummot, siis yleensä anopit.  No itsellä ei ole poikaa, joten en tiedä miniöistä mitään, mutta kahteen vävyyn on ihan normi välit.

Ihan varmasti minäkin ns. hurahdin onnesta, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.  Ja paljon olen sitä lasta hoitanutkin, koska äitinsä oli vielä hyvin nuori ja asuttiin lähellä.  Mutta mitään tuollaista kummallista maanittelua ja vaatimista ja itsensä äidiksi kutsumista en kyllä ole harrastanut, kyllä äiti on äiti ja mummo on mummo.  Kyllä kai sitä hurahtamista voi vähemmälläkin tohottamisella harjoittaa.  Se mummona oleminenhan siinä nimenomaan onkin se ihana asia, en minä äidin paikkaa halua.  

Se juuri on ikävää, että olemalla tuollainen aivan älytön, se mummo menettää sen, mitä mummous voi parhaimmillaan olla.   Ei lapsi mitään ylenmääräistä lällytystä kaipaa, ihan tavallista läheisyyttä vaan ja yhteistä tekemistä ja sen sellaista.  

Oma äitini aikanaan karttoi lapsenhoitoa, ei olisi millään hoitanut lastani, ellei ollut sitten ihan vihonviimeinen pakko.  Sittenkin oli kauhean kellontarkkaa, milloin lapsi piti hakea pois.  Anopista taas ei ollut apua siksi, kun tämä oli jo niin vanha ja melkein kuuro, ihan säällinen ihminen sinänsä, ei meillä ollut koskaan mitään skismoja.

Koskeekohan tuo hulluksi hurahtaminen sitten enemmänkin poikien äitejä ja kun siinä välissä on tavallaan vieras ihminen, eli miniä, niin tilanne on räjähdysherkkä?   Äidin ja tyttären välit taas pysyy paremmin kunnossa, kun he ovat aina toisensa tunteneet ja toimeen tulleet ja tietävät toisensa.  Eli osaavat paremmin suhtautua.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen mummona luen ihan kummissani näitä juttuja.  Täytyy olla tosi outoja nämä mummot, siis yleensä anopit.  No itsellä ei ole poikaa, joten en tiedä miniöistä mitään, mutta kahteen vävyyn on ihan normi välit.

Ihan varmasti minäkin ns. hurahdin onnesta, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.  Ja paljon olen sitä lasta hoitanutkin, koska äitinsä oli vielä hyvin nuori ja asuttiin lähellä.  Mutta mitään tuollaista kummallista maanittelua ja vaatimista ja itsensä äidiksi kutsumista en kyllä ole harrastanut, kyllä äiti on äiti ja mummo on mummo.  Kyllä kai sitä hurahtamista voi vähemmälläkin tohottamisella harjoittaa.  Se mummona oleminenhan siinä nimenomaan onkin se ihana asia, en minä äidin paikkaa halua.  

Se juuri on ikävää, että olemalla tuollainen aivan älytön, se mummo menettää sen, mitä mummous voi parhaimmillaan olla.   Ei lapsi mitään ylenmääräistä lällytystä kaipaa, ihan tavallista läheisyyttä vaan ja yhteistä tekemistä ja sen sellaista.  

Oma äitini aikanaan karttoi lapsenhoitoa, ei olisi millään hoitanut lastani, ellei ollut sitten ihan vihonviimeinen pakko.  Sittenkin oli kauhean kellontarkkaa, milloin lapsi piti hakea pois.  Anopista taas ei ollut apua siksi, kun tämä oli jo niin vanha ja melkein kuuro, ihan säällinen ihminen sinänsä, ei meillä ollut koskaan mitään skismoja.

Koskeekohan tuo hulluksi hurahtaminen sitten enemmänkin poikien äitejä ja kun siinä välissä on tavallaan vieras ihminen, eli miniä, niin tilanne on räjähdysherkkä?   Äidin ja tyttären välit taas pysyy paremmin kunnossa, kun he ovat aina toisensa tunteneet ja toimeen tulleet ja tietävät toisensa.  Eli osaavat paremmin suhtautua.  

Ongelma koskee rajattomia, itsekeskeisiä, itsekkäitä, narsistisia ihmisiä, jotka on tottuneet henkisellä kiristämisellä, painostamalla jne saamaan tahtonsa läpi.

Minulla se on viisi vuotta vanhempi sisar. Joka ei vaan ole kasvanut aikuiseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen mummona luen ihan kummissani näitä juttuja.  Täytyy olla tosi outoja nämä mummot, siis yleensä anopit.  No itsellä ei ole poikaa, joten en tiedä miniöistä mitään, mutta kahteen vävyyn on ihan normi välit.

Ihan varmasti minäkin ns. hurahdin onnesta, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.  Ja paljon olen sitä lasta hoitanutkin, koska äitinsä oli vielä hyvin nuori ja asuttiin lähellä.  Mutta mitään tuollaista kummallista maanittelua ja vaatimista ja itsensä äidiksi kutsumista en kyllä ole harrastanut, kyllä äiti on äiti ja mummo on mummo.  Kyllä kai sitä hurahtamista voi vähemmälläkin tohottamisella harjoittaa.  Se mummona oleminenhan siinä nimenomaan onkin se ihana asia, en minä äidin paikkaa halua.  

Se juuri on ikävää, että olemalla tuollainen aivan älytön, se mummo menettää sen, mitä mummous voi parhaimmillaan olla.   Ei lapsi mitään ylenmääräistä lällytystä kaipaa, ihan tavallista läheisyyttä vaan ja yhteistä tekemistä ja sen sellaista.  

Oma äitini aikanaan karttoi lapsenhoitoa, ei olisi millään hoitanut lastani, ellei ollut sitten ihan vihonviimeinen pakko.  Sittenkin oli kauhean kellontarkkaa, milloin lapsi piti hakea pois.  Anopista taas ei ollut apua siksi, kun tämä oli jo niin vanha ja melkein kuuro, ihan säällinen ihminen sinänsä, ei meillä ollut koskaan mitään skismoja.

Koskeekohan tuo hulluksi hurahtaminen sitten enemmänkin poikien äitejä ja kun siinä välissä on tavallaan vieras ihminen, eli miniä, niin tilanne on räjähdysherkkä?   Äidin ja tyttären välit taas pysyy paremmin kunnossa, kun he ovat aina toisensa tunteneet ja toimeen tulleet ja tietävät toisensa.  Eli osaavat paremmin suhtautua.  

Omalta kohdalta voin sanoa, että omalle äidille on paljon helpompi sanoa asioista, kuin anopille. Anoppini oli miltei ventovieras, kun esikoinen syntyi. Yhtäkkiä tämä muukalainen alkoi ilmestyä joka päivä meille mitä ihmeellisimpiin aikoihin, haukkui mua ja mun sukulaisia, en osannut hoitaa vauvaa, kotia tai mitään muutakaan. Lisäksi toi meille rekkakuormallisen (ainakin melkein) tavaraa, eikä rajoittunut pelkästään vauvan tavaroihin. Kyllä hänelle yritin sanoa, mutta eipä tuollainen rajaton tapaus kuuntele. Kuninkaallisesti vaan ohitti miniän höpinät. En ole ikinä tuollaista ennen joutunut kokemaan, joten olin tosiaan todella pulassa. Anoppi oli etäinen ennen lapsen syntymää, vauvan syntymän jälkeen luuli pääsevänsä meidän perheen ylimykseksi. eihän tuollaista kukaan jaksa katsella. Nykyään ei olla väleissä. Ja tämä on hyvä, vaikkakaan ei ideaalinen ratkaisu.

Vierailija

Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.

Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.

Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.

Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.

Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.

Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.

Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.

Mä en edes ole miniä tahi anoppi mutta siltikään tämä aihe ei ole minulle uskomatonta soopaa. olen rajattoman isoäidin lapsenlapsi. Sinun lukutaidollasi kyllä häpeäisin tulla huutelemaan uhrien vertaistukiketjuun...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.

Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.

Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.

Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.

Mitähän v:a taas? Enpä ole tällaista veloitus-ajatusta täällä lukenut kuin trolleilta. Mun lapset on mulle sen verran tärkeitä, että en jättäisi heitä vartiksi anopin hoitoon edes miljoonasta eurosta.

Vierailija

Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Osaatko lukea ollenkaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Miksi mummon mielenterveysongelmatkin on vauvan äidin syytä? Ei ole ja opettele ymmärtämään lukemaasi. Kyse ei ole äidin horminihuuruista vaan mummon mielenterveyshäiriöistä. Eri asioita. Monetkin keskustelijat täällä ovat olleet surullisia siitä, että lasta ei uskalla jättää mummolle. Miten saat sen päässäsi käännettyä näin kummalliseksi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Minunkin mieheni kävi molempien lasten kanssa (pari vuotta oli välissä) työpaikallaan kun olivat ihan pieniä vauvoja. Ei olisi ollut edes pakko koska miehen pomo oli tuonut henk.koht. tarvittavat paperit miehelleni jo kotiin.

Olin iloinen kun sain hetken olla yksin ja iloinen, että miehen työkaverit olivat niin innoissaan vauvoista, sylittelivät ja leikittivät, ja voin kuvitella, että mies on loistanut isän ylpeyttä.
Molempia lapsiani on saanut muutkin hoitaa kuin minä.

Anoppi ei ole hoitanut. Vaikka ollaan vietetty yhdessä aikaa hän ei koskaan tarjoutunut vaihtamaan vaippaa tai pukemaan vauvaa, jokusen kerran syötti esikoista kun kaikki oli laitettu valmiiksi ja kerran auttoi taaperolle kuravaatteita (siinäkin tarvitsi apua).

Kuitenkin esikoisen kohdalla jo synnärillä alkoi kiekuminen siitä miten vauva tulee yöhoitoon mummolaan ja miten lapsi pitää viedä mummolaan ja minun pitää mennä sitten kahville ja shoppailemaan ja miehen kanssa leffaan ja juhlimaan.

Ei ole mummo hoitanut kun ei koskaan ole niitä helppojakaan juttuja tehnyt, että olisin saanut edes etäisesti tunteen, että vauva olisi mummon kanssa turvassa. Ja hyvä niin, kyseinen mummo ei ole luotettava ihminen.
Esikoinen on nyt viisi ja hoitoonsaamisvaatimuksia tulee yhä, harvakseltaan mutta tulee kuitenkin, yltyvät aina jos mummo saa viettää aikaa kahdestaan lapsen kanssa kahden vaikka pihassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Miksi mummon mielenterveysongelmatkin on vauvan äidin syytä? Ei ole ja opettele ymmärtämään lukemaasi. Kyse ei ole äidin horminihuuruista vaan mummon mielenterveyshäiriöistä. Eri asioita. Monetkin keskustelijat täällä ovat olleet surullisia siitä, että lasta ei uskalla jättää mummolle. Miten saat sen päässäsi käännettyä näin kummalliseksi?

Ja muutenkin, vaikka se olisi näin, niin sillä tuoreella äidillä on oikeus tuntea näin, ei se ole kenenkään muun oikeus kuin vanhempien hoitaa sitä lasta, kyllä se siitä rauhoittuu kun vauva vähän kasvaa ja tuore äiti kasvaa siihen äidin rooliin. Luulisi että mummo ymmärtäisi, onhan hän jo kasvattanut lapsensa. Mummon pitäisi olla se vanhempi ja viisaampi mutta silti tulet tänne sanomaan että sen tuoreen äidin pitäisi joustaa ja toimia vaistojensa vastaisesti ja mummo saa vaan "reagoida". Ja sitten se 1kk vauva, kiva teille, olihan teillä puhtaat kädet?

Vierailija

Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.

Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.

Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..

Mun lapset on olleet muiden sylissä ja muiden hoidossa mutta ei äitini. Hän kun ei kunnioita äitiyttäni yhtään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.

Itse pelkään 1v synttäreitä. Olis meillä ekaa kertaa molemmat mummot samassa tilassa. Saas nähdä alkaako anoppi "kilpailemaan" lapsen huomiosta toisen mummon kanssa kun se jo mun kanssa yrittää kilpailla. Siinä olis synttärit pilalla. Voispa vaan jättää kutsumatta.

Vierailija

Te jotka ette ymmärrä yhtään mistä tässä keskustelussa on kysymys olette onnekkaita kun ette ole joutuneet tekemisiin sellaisen ihmistyypin kanssa mistä tässä puhutaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.

Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.

Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.

Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.


Pojat ottavat äitiensä kaltaisia vaimoja, hulluja riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.

Minä olin ristiäisten aikaan vielä huonokuntoinen fyysisesti ja henkisesti. Otin vauvan aina syömään, mutta mihinkään itseni ja vauvan puolustamiseen ei energia riittänyt juhlavieraiden edessä.

Tuloksena oli, että anoppi sääti ja hääräsi miehen vieressä kenen nyt pitää sylitellä vauvaa. Itse piti varmaan tunnin nukkuvaa vauvaa sylissään. Vauva ei käynyt yhdenkään minun sukulaisen sylissä. Surettaa paljon, etten itse puuttunut tilanteeseen. Olin todella voimaton.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, niin eihän tilanne mennyt yhtään niin kuin piti. Tyhmä mies ja vielä tyhmempi äitinsä. Moukkia koko miehen suku suoraan sanottuna. Tuoreen esikoisen äidin ei todellakaan edes pitäisi joutua tilanteeseen, missä pitää kymmenien vieraiden edessä vaatia vauvaa omaan syliin ja ehdotella että voisiko vauva käydä vaikka minunkin äidin sylissä. Muiden pitäisi tajuta itsekin olla omimatta alle 2 kuukauden ikäistä vauvaa.

Nyt olen kyllä jo paremmissa voinneissa ja olenkin käynyt runsaasti omien sukulaisten luona lapsen kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ymmärrä yhtään mistä tässä keskustelussa on kysymys olette onnekkaita kun ette ole joutuneet tekemisiin sellaisen ihmistyypin kanssa mistä tässä puhutaan.

Mielenterveysongelmaisia on paljon ja yhtä paljon heitä ymmärtämättömiä.

Vierailija

Kyllä minä annan miniälleni rahaa aina kun saan pitää lasta sylissä. Se on sanaton sooimus. Ei ole mitään tuntitaksaa mutta rahattomalle kotiäidille on raha tärkeä. Maksan huomaamattomasti. Miniä on lisännyt nyt tapaamisiani pojan pojan kanssa kun lupasin rahaa paljon.

Monet talks.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla