Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.
Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.
Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.
Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.
Mä en edes ole miniä tahi anoppi mutta siltikään tämä aihe ei ole minulle uskomatonta soopaa. olen rajattoman isoäidin lapsenlapsi. Sinun lukutaidollasi kyllä häpeäisin tulla huutelemaan uhrien vertaistukiketjuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.
Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.
Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.
Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.
Mitähän v:a taas? Enpä ole tällaista veloitus-ajatusta täällä lukenut kuin trolleilta. Mun lapset on mulle sen verran tärkeitä, että en jättäisi heitä vartiksi anopin hoitoon edes miljoonasta eurosta.
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Osaatko lukea ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Miksi mummon mielenterveysongelmatkin on vauvan äidin syytä? Ei ole ja opettele ymmärtämään lukemaasi. Kyse ei ole äidin horminihuuruista vaan mummon mielenterveyshäiriöistä. Eri asioita. Monetkin keskustelijat täällä ovat olleet surullisia siitä, että lasta ei uskalla jättää mummolle. Miten saat sen päässäsi käännettyä näin kummalliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Minunkin mieheni kävi molempien lasten kanssa (pari vuotta oli välissä) työpaikallaan kun olivat ihan pieniä vauvoja. Ei olisi ollut edes pakko koska miehen pomo oli tuonut henk.koht. tarvittavat paperit miehelleni jo kotiin.
Olin iloinen kun sain hetken olla yksin ja iloinen, että miehen työkaverit olivat niin innoissaan vauvoista, sylittelivät ja leikittivät, ja voin kuvitella, että mies on loistanut isän ylpeyttä.
Molempia lapsiani on saanut muutkin hoitaa kuin minä.
Anoppi ei ole hoitanut. Vaikka ollaan vietetty yhdessä aikaa hän ei koskaan tarjoutunut vaihtamaan vaippaa tai pukemaan vauvaa, jokusen kerran syötti esikoista kun kaikki oli laitettu valmiiksi ja kerran auttoi taaperolle kuravaatteita (siinäkin tarvitsi apua).
Kuitenkin esikoisen kohdalla jo synnärillä alkoi kiekuminen siitä miten vauva tulee yöhoitoon mummolaan ja miten lapsi pitää viedä mummolaan ja minun pitää mennä sitten kahville ja shoppailemaan ja miehen kanssa leffaan ja juhlimaan.
Ei ole mummo hoitanut kun ei koskaan ole niitä helppojakaan juttuja tehnyt, että olisin saanut edes etäisesti tunteen, että vauva olisi mummon kanssa turvassa. Ja hyvä niin, kyseinen mummo ei ole luotettava ihminen.
Esikoinen on nyt viisi ja hoitoonsaamisvaatimuksia tulee yhä, harvakseltaan mutta tulee kuitenkin, yltyvät aina jos mummo saa viettää aikaa kahdestaan lapsen kanssa kahden vaikka pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Miksi mummon mielenterveysongelmatkin on vauvan äidin syytä? Ei ole ja opettele ymmärtämään lukemaasi. Kyse ei ole äidin horminihuuruista vaan mummon mielenterveyshäiriöistä. Eri asioita. Monetkin keskustelijat täällä ovat olleet surullisia siitä, että lasta ei uskalla jättää mummolle. Miten saat sen päässäsi käännettyä näin kummalliseksi?
Ja muutenkin, vaikka se olisi näin, niin sillä tuoreella äidillä on oikeus tuntea näin, ei se ole kenenkään muun oikeus kuin vanhempien hoitaa sitä lasta, kyllä se siitä rauhoittuu kun vauva vähän kasvaa ja tuore äiti kasvaa siihen äidin rooliin. Luulisi että mummo ymmärtäisi, onhan hän jo kasvattanut lapsensa. Mummon pitäisi olla se vanhempi ja viisaampi mutta silti tulet tänne sanomaan että sen tuoreen äidin pitäisi joustaa ja toimia vaistojensa vastaisesti ja mummo saa vaan "reagoida". Ja sitten se 1kk vauva, kiva teille, olihan teillä puhtaat kädet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin äideillä on hyvin tiivis suhde vastasyntyneeseen, jota ei pystytä antamaan toisen syliin, pahimmillaan edes isän saati sitten vieraamman ihmisen. Ymmärrän senkin kyllä tunnetasolla, että oman äidin annetaan hoitaa lasta, siis äidinäidin lapsenlastaan. Anoppi on vieras ja siten vastenmielinen. Torjuttu anoppi voi sitten reagoida väärin (kärttämällä, anelemalla, uhkailemalla), jolloin vastenmielisyys syvenee ja pahimmillaan (tälläkin palstalla monella) välit menevät kokonaan poikki.
Minusta kyllä siinä ristiäisikäisenä voisi antaa anopinkin pidellä hetken vauvaa. Hoitaa vauvaa vaikka yhdessä äidin tai isän kanssa. Järjellisissä rajoissa, ei mitään yökyläilyjä tai tunnin hoitopaikkoja, mutta että saisi hetken pitää sylissä, vaihtaa vaipan jne pientä. Mitä annatte esim oman ystävättärenkin tehdä. Vaikka anoppi kuinka tuntuisi vastenmieliseltä. Keskustelkaa myös isän kanssa, mitä tuntemuksia asia herättää hänessä. Tällaistä kanssakäyminen on tavallisissa perheissä.
Muutama viikko sitten työkaveri (mies) tuli vauvansa (1 kk) kanssa käymään työpaikalla tekemässä pakollisia loma-anomuksia. Sanoi meille työpaikan naisille, että saa ottaa syliin. Siinä me sitten syliteltiin ihanaa vauvaa, joka yhden meistä syliin nukahtikin. Mitäköhän äiti ois aatellut..
Mun lapset on olleet muiden sylissä ja muiden hoidossa mutta ei äitini. Hän kun ei kunnioita äitiyttäni yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.
Itse pelkään 1v synttäreitä. Olis meillä ekaa kertaa molemmat mummot samassa tilassa. Saas nähdä alkaako anoppi "kilpailemaan" lapsen huomiosta toisen mummon kanssa kun se jo mun kanssa yrittää kilpailla. Siinä olis synttärit pilalla. Voispa vaan jättää kutsumatta.
Te jotka ette ymmärrä yhtään mistä tässä keskustelussa on kysymys olette onnekkaita kun ette ole joutuneet tekemisiin sellaisen ihmistyypin kanssa mistä tässä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.
Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.
Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.
Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.
Pojat ottavat äitiensä kaltaisia vaimoja, hulluja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.
Minä olin ristiäisten aikaan vielä huonokuntoinen fyysisesti ja henkisesti. Otin vauvan aina syömään, mutta mihinkään itseni ja vauvan puolustamiseen ei energia riittänyt juhlavieraiden edessä.
Tuloksena oli, että anoppi sääti ja hääräsi miehen vieressä kenen nyt pitää sylitellä vauvaa. Itse piti varmaan tunnin nukkuvaa vauvaa sylissään. Vauva ei käynyt yhdenkään minun sukulaisen sylissä. Surettaa paljon, etten itse puuttunut tilanteeseen. Olin todella voimaton.
Nyt jälkikäteen ajateltuna, niin eihän tilanne mennyt yhtään niin kuin piti. Tyhmä mies ja vielä tyhmempi äitinsä. Moukkia koko miehen suku suoraan sanottuna. Tuoreen esikoisen äidin ei todellakaan edes pitäisi joutua tilanteeseen, missä pitää kymmenien vieraiden edessä vaatia vauvaa omaan syliin ja ehdotella että voisiko vauva käydä vaikka minunkin äidin sylissä. Muiden pitäisi tajuta itsekin olla omimatta alle 2 kuukauden ikäistä vauvaa.
Nyt olen kyllä jo paremmissa voinneissa ja olenkin käynyt runsaasti omien sukulaisten luona lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ymmärrä yhtään mistä tässä keskustelussa on kysymys olette onnekkaita kun ette ole joutuneet tekemisiin sellaisen ihmistyypin kanssa mistä tässä puhutaan.
Mielenterveysongelmaisia on paljon ja yhtä paljon heitä ymmärtämättömiä.
Kyllä minä annan miniälleni rahaa aina kun saan pitää lasta sylissä. Se on sanaton sooimus. Ei ole mitään tuntitaksaa mutta rahattomalle kotiäidille on raha tärkeä. Maksan huomaamattomasti. Miniä on lisännyt nyt tapaamisiani pojan pojan kanssa kun lupasin rahaa paljon.
Monet talks.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä annan miniälleni rahaa aina kun saan pitää lasta sylissä. Se on sanaton sooimus. Ei ole mitään tuntitaksaa mutta rahattomalle kotiäidille on raha tärkeä. Maksan huomaamattomasti. Miniä on lisännyt nyt tapaamisiani pojan pojan kanssa kun lupasin rahaa paljon.
Monet talks.
Kertoo kaiken ajatusmaailmastasi. Oletko itsekin ollut rahanahne kun kuvittelet muiden olevan pelkästään sitä? Hei kaikki ei ajattele samalla tavalla ;) Tiedän kyllä, että Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat raha edellä ja sen jengin olemassa oloa en kiistä. Voisi kuitenkin itsellesi olla hedelmällisempää keskustelua siellä, missä arvot kohtaavat? On vaan jotenkin niin jännittävää samaan aikaan syyllistää perhearvoista puhuen rahasta samaan aikaan, miten sekaisin voikaan olla? Vain trollien tarinoissa jauhetaan rahasta tässä yhteydessä missä ihan oikeasti vähän isommat asiat painaa vaakakupissa kuin jonkun mummon eläkepennit.... Kertoo vaan kaiken sinusta. Me ihmiset olemme peilejä ;)
Ihme mummoja teillä. Ei mummo ole muuta kuin vanhemman vanhempi, sukulainen lapselle. Mikä hinku niillä on yrittää änkeä jotenkin osaksi lapsen kasvatusta.. Ei kenenkään elämään mennä puuttumaan noin ellei näe, että on joku hätä. Kauheimpia nuo omijat jotka yrittävät leikkiä elävänsä uudestaan lapsiarkea vanhempana.
Lapsenlapsia omivien isoäitien ja isoisien käytös on ihan sairasta! Eivät ne lapsenlapset ole isovanhempien lapsia, joten älkää puuttuko aikuisten lastenne perheasioihin. Antakaa lapsiperheen elää rauhassa ja kunnioittakaa toisten kotirauhaa. Äidit ja isät hoitavat lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. Älkää menkö aikuisten lastenne koteihin yllätyskylään ja tupatarkastusta tekemään. Älkää jakako neuvojanne, jos teiltä ei neuvoja kysytä. Nämä läheisriippuvaiset, itsekkäät ja narsistiset isoäidit ja isoisät ovat ikäviä ihmisiä!
On myös vanhempia, jotka saisivat skarpata! Vanhemmuus kuuluu vanhemille, Ei isovanhemmille! Äitinä oikein säälittää, kun jotkut vanhemmat vievät pieniä lapsia ja jopa vauvaikäisiä hoidettavaksi ja vahdittavaksi raihnaisille ja huonokuntoisille isoäideille ja isoisille. Näitten vanhempien lapset asuvat mummoloissa 24/7 ja vanhemmat ovat ties missä. Sairasta! Lapsen turvallisuus on vaarassa, kun huonokuntoinen ikäihminen ei jaksa ja pärjää lapsen kanssa.
Onneksi on tämä koronapandemia! Tunkeilevat ja uteliaat isovanhemmat eivät tuppaudu kylään ja yllätyskylään eivätkä mangu lastenlapsia kyläilemään! Koronapandemiasta on hyötyä, koska lapset ja vanhemmat pysyvät omassa kodissaan ja isovanhemmat omassaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsia omivien isoäitien ja isoisien käytös on ihan sairasta! Eivät ne lapsenlapset ole isovanhempien lapsia, joten älkää puuttuko aikuisten lastenne perheasioihin. Antakaa lapsiperheen elää rauhassa ja kunnioittakaa toisten kotirauhaa. Äidit ja isät hoitavat lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. Älkää menkö aikuisten lastenne koteihin yllätyskylään ja tupatarkastusta tekemään. Älkää jakako neuvojanne, jos teiltä ei neuvoja kysytä. Nämä läheisriippuvaiset, itsekkäät ja narsistiset isoäidit ja isoisät ovat ikäviä ihmisiä!
On myös vanhempia, jotka saisivat skarpata! Vanhemmuus kuuluu vanhemille, Ei isovanhemmille! Äitinä oikein säälittää, kun jotkut vanhemmat vievät pieniä lapsia ja jopa vauvaikäisiä hoidettavaksi ja vahdittavaksi raihnaisille ja huonokuntoisille isoäideille ja isoisille. Näitten vanhempien lapset asuvat mummoloissa 24/7 ja vanhemmat ovat ties missä. Sairasta! Lapsen turvallisuus on vaarassa, kun huonokuntoinen ikäihminen ei jaksa ja pärjää lapsen kanssa.
Onneksi on tämä koronapandemia! Tunkeilevat ja uteliaat isovanhemmat eivät tuppaudu kylään ja yllätyskylään eivätkä mangu lastenlapsia kyläilemään! Koronapandemiasta on hyötyä, koska lapset ja vanhemmat pysyvät omassa kodissaan ja isovanhemmat omassaan.
Minun rajaton narsistinen äitini tunkee ja sekaantuu.
Sen lisäksi selittää kaikille miten jatkuvasti joutuu hoitamaan. Täyttä valetta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä loppui kontakti anoppiin jonka koin huonoksi kun pistin maksulliseksi kaiken kontaktin. 10€ tunti. Oli siinä eukolla maksamista kun puolen tunnin puhelusta joutui makdam mulle 5 e ja eläkettä sai 745€ kk.
Kun anoppi hoiti poikamme 2 t otin 20€.
Anoppi kyllä pahoiti mielensä kun otin rahaa ja itki paljon mutta minä olen miniä ja määrään omista lapsista. Niihin ei saa koskea eikä niille saa puhua. Minä omistan lapset ja anoppi saa katua. Mitäs on aika olemassa.
Tässä oli tiivistelmä tämä keskustelun miniöiden viesteistä. Onnellista elämää vaan. Hävetkää.