Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä. Mies on töissä joten ei ole päivällä paikalla ja hänet ja veljensä on opetettu niin, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Nykyisin kyllä välillä näin käy, mutta hirmu harvoin, koska ainakin pappa puuttuu sitten asiaan. Anoppi on jäänyt juuri eläkkeelle eikä hänellä ole ystäviä eikä hän harrasta nuuta kuin lapsiensa elämää, tai lähinnä lapsenlapsien. Minusta hän on kontrollifriikki halutessaan minut kotoani pois lähes päivittäin, että saisi jäädä sinne lapsieni kanssa. Sitten tietty pahoittaa mielensä ja vääntelee käsiään kun en tottele.
Miksi avaat oven?
Mistä hän voi tuetää kuka siellä on? Eikö kellekään saa avata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan.
Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.
Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan.
Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.
On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan.
Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?
On täällä huonoja anoppeja kuvattu mutta miniät jotka näitä kirjoittavat ovat kyllä alinta saastaa mitä ikinä on av vauvasta ollut. Epävarmoja itsekkäitä ilkeitä epäkohteliaita narsisteja ajattelemattomia yksinkertaisia epäonnistuneita riidankylväjiä golddiggereitä kylmiä yhteiskunnan elätti loisia Ihmettelen miten anopin poika on voinut edes tikulla heihin fyysisesti koskea. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
On täällä huonoja anoppeja kuvattu mutta miniät jotka näitä kirjoittavat ovat kyllä alinta saastaa mitä ikinä on av vauvasta ollut. Epävarmoja itsekkäitä ilkeitä epäkohteliaita narsisteja ajattelemattomia yksinkertaisia epäonnistuneita riidankylväjiä golddiggereitä kylmiä yhteiskunnan elätti loisia Ihmettelen miten anopin poika on voinut edes tikulla heihin fyysisesti koskea. Hyi.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se muidenkin mielestä outoa, että anopin lapset ovat yli 30-vuotiaita, mutta anoppi on säästänyt lastensa vauva-ajalta lähes kaikki tavarat? Löytyy mm pullonlämmitin 80-luvulta, pari säkillistä pehmoleluja ja vaatteita saman verran.
Mun anoppi on kanssa näitä, on toki säästänyt myös muutakin kuin lasten vaatteita ja tavaraa. Pahinta on, kun haluaa näitä aarteita tunkea meille. Aluksi en osannut kieltäytyä, mutta pakko oli opetella, kun tavaramäärä meillä alkoi kasvaa huimaa vauhtia. Ihan itki, kun oli miehen serkulle antanut vauvanvaatteet ja tämä oli kierrättänyt ne, kun vaatteet jäi hänen lapsilleen liian pieniksi. Mua ei harmittanut. Vaikka kierrätän mielelläni, niin en nyt varsinaisesti ilahtunut kun anoppi toi meille kasan harsovaippoja, joihin lasteni isä on kakkinut 70-luvun puolivälissä.
Mies itse haki omat juna-legonsa, muihin tavaroihin hänellä ei ole tunnesiteitä.
Tää on just tätä, kun niitä tavaroita tungetaan meille. En uskaltaisi ikinä käyttää pullonlämmitintä 80-luvulta! Siinä palaa pahimmassa tapauksessa koko talo.
Niitä pehmoleluja ei tarvii noin paljon, sitten kun niitä on, niin ei oo tilaa uusille, siis sellaisille jota lapsi on itse toivonut.
Joo toi oli kanssa mun äidin juttuja, että kaikki piti jemmata ja sit tunkea meille niitä 30 vuotta vanhoja risoja aarteita. Pehmolelut on kaikista pahimpia, ei mee ikinä rikki, kaikilla on niihin tunneside koska ne on söpöjä, lapset himoitsee niitä ja kaikki tuo niitä lahjaksi. Hirveet määrät kertyy ihan itsestään. Ja kun nykyperheet ei enää samoissa määrin harrasta niitä vanhoja rintamamiestaloja, joissa on valtavat ullakot joihin voidaan säilöä loputtomasti kaikkea roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten anopin poika on voinut edes tikulla heihin fyysisesti koskea. Hyi.
Sitähän sanotaan, että epavakaissa kodeissa kasvaneet lapset eivät osaa valita itselleen aina sitä fiksuinta kumppaniehdokasta, vaan hakee ehkä jopa sellaista kumppania, jolla on samoja piirteitä kun omalla vanhemmalla :)
Vierailija kirjoitti:
On täällä huonoja anoppeja kuvattu mutta miniät jotka näitä kirjoittavat ovat kyllä alinta saastaa mitä ikinä on av vauvasta ollut. Epävarmoja itsekkäitä ilkeitä epäkohteliaita narsisteja ajattelemattomia yksinkertaisia epäonnistuneita riidankylväjiä golddiggereitä kylmiä yhteiskunnan elätti loisia Ihmettelen miten anopin poika on voinut edes tikulla heihin fyysisesti koskea. Hyi.
Nyt oli kyl harvinaisen säälittävä tapaus täällä. Harmittaa sun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä. Mies on töissä joten ei ole päivällä paikalla ja hänet ja veljensä on opetettu niin, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Nykyisin kyllä välillä näin käy, mutta hirmu harvoin, koska ainakin pappa puuttuu sitten asiaan. Anoppi on jäänyt juuri eläkkeelle eikä hänellä ole ystäviä eikä hän harrasta nuuta kuin lapsiensa elämää, tai lähinnä lapsenlapsien. Minusta hän on kontrollifriikki halutessaan minut kotoani pois lähes päivittäin, että saisi jäädä sinne lapsieni kanssa. Sitten tietty pahoittaa mielensä ja vääntelee käsiään kun en tottele.
Miksi avaat oven?
Mistä hän voi tuetää kuka siellä on? Eikö kellekään saa avata?
Jos hänelle olisi oikea ongelma tuo mummon ilmestyminen kylään, hän pitäisi oven lukossa ja asentaisi ovisilmän. Mutta onhan se tottakai helpompi keskittyä valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
On täällä huonoja anoppeja kuvattu mutta miniät jotka näitä kirjoittavat ovat kyllä alinta saastaa mitä ikinä on av vauvasta ollut. Epävarmoja itsekkäitä ilkeitä epäkohteliaita narsisteja ajattelemattomia yksinkertaisia epäonnistuneita riidankylväjiä golddiggereitä kylmiä yhteiskunnan elätti loisia Ihmettelen miten anopin poika on voinut edes tikulla heihin fyysisesti koskea. Hyi.
Kultamummiko taas heräsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä. Mies on töissä joten ei ole päivällä paikalla ja hänet ja veljensä on opetettu niin, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Nykyisin kyllä välillä näin käy, mutta hirmu harvoin, koska ainakin pappa puuttuu sitten asiaan. Anoppi on jäänyt juuri eläkkeelle eikä hänellä ole ystäviä eikä hän harrasta nuuta kuin lapsiensa elämää, tai lähinnä lapsenlapsien. Minusta hän on kontrollifriikki halutessaan minut kotoani pois lähes päivittäin, että saisi jäädä sinne lapsieni kanssa. Sitten tietty
pahoittaa mielensä ja vääntelee käsiään kun en tottele.Miksi avaat oven?
Mistä hän voi tuetää kuka siellä on? Eikö kellekään saa avata?
Jos hänelle olisi oikea ongelma tuo mummon ilmestyminen kylään, hän pitäisi oven lukossa ja asentaisi ovisilmän. Mutta onhan se tottakai helpompi keskittyä valittamaan.
Ei auta ovisilmä, kun rappusilta näkee meidän porstuaan :(
Meillä anoppi kierteli taloa, koputteli ikkunoihin ja soitteli, jos ovi ei avautunut. Jos en vastannut, soitteli mun miehelle. Ihan hullu ämmä. Onneksi on välit katkenneet. En käsitä, miksi en soittanut poliisille, kun toinen käy koputtelemassa ikkunoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se muidenkin mielestä outoa, että anopin lapset ovat yli 30-vuotiaita, mutta anoppi on säästänyt lastensa vauva-ajalta lähes kaikki tavarat? Löytyy mm pullonlämmitin 80-luvulta, pari säkillistä pehmoleluja ja vaatteita saman verran.
Mun anoppi on kanssa näitä, on toki säästänyt myös muutakin kuin lasten vaatteita ja tavaraa. Pahinta on, kun haluaa näitä aarteita tunkea meille. Aluksi en osannut kieltäytyä, mutta pakko oli opetella, kun tavaramäärä meillä alkoi kasvaa huimaa vauhtia. Ihan itki, kun oli miehen serkulle antanut vauvanvaatteet ja tämä oli kierrättänyt ne, kun vaatteet jäi hänen lapsilleen liian pieniksi. Mua ei harmittanut. Vaikka kierrätän mielelläni, niin en nyt varsinaisesti ilahtunut kun anoppi toi meille kasan harsovaippoja, joihin lasteni isä on kakkinut 70-luvun puolivälissä.
Mies itse haki omat juna-legonsa, muihin tavaroihin hänellä ei ole tunnesiteitä.
Tää on just tätä, kun niitä tavaroita tungetaan meille. En uskaltaisi ikinä käyttää pullonlämmitintä 80-luvulta! Siinä palaa pahimmassa tapauksessa koko talo.
Niitä pehmoleluja ei tarvii noin paljon, sitten kun niitä on, niin ei oo tilaa uusille, siis sellaisille jota lapsi on itse toivonut.
Joo toi oli kanssa mun äidin juttuja, että kaikki piti jemmata ja sit tunkea meille niitä 30 vuotta vanhoja risoja aarteita. Pehmolelut on kaikista pahimpia, ei mee ikinä rikki, kaikilla on niihin tunneside koska ne on söpöjä, lapset himoitsee niitä ja kaikki tuo niitä lahjaksi. Hirveet määrät kertyy ihan itsestään. Ja kun nykyperheet ei enää samoissa määrin harrasta niitä vanhoja rintamamiestaloja, joissa on valtavat ullakot joihin voidaan säilöä loputtomasti kaikkea roskaa.
Meillä anoppi ei ymmärrä, että vaikka mun mies on tykännyt pehmokoira Ransusta vuonna 1982, niin pojanpojalle Ransu ei kelpaa, vaan hänelle tärkein on Ryhmä Haun Rekku. Lisäksi anoppi säilyttää paljon tavaraa kylmässä varastossa, niin tiedä sit mitä ötököitä tai homeitiöitä niissä ”aarteista” on mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Mistä ihmeestä tulee käsitys, että joku jättäisi lapsensa hoitoon ihmiselle, joka on vaaraksi lapsen kehitykselle, kohtelee lapsen vanhempaa (tai molempia) huonosti, luottamuksen kanssakin on ongelmia. Ei kuuntele pätkääkään ohjeistuksia esim ruokavaliosta, nukkumaanmenoajoista jne.
Mun anoppi tulee hoitamaan vain minun kuolleen ruumiini yli mun lapsia. Ihan kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan.
Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.
Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan.
Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.
On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan.
Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?
Niinpä niin. On pakko ollut miettiä mikä on kaiken takana, kun ihminen ei puhu ei pukahda. Ei ole koskaan ottanut kontaktia. Tutustumista ei ole tapahtunut näiden viidevuoden aikana koskaan. Miten itse ottaisit asian esille tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Kuinkahan moni miniä ylipäätään on anopin testamentissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan.
Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.
Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan.
Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.
On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan.
Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?
Kuinka moni meistä ei ole ikinä kyökkipsykologisoinut ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan.
Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.
Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan.
Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.
On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan.
Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?
Kuinka moni meistä ei ole ikinä kyökkipsykologisoinut ketään?
Turha ihmetellä miksi toinen ei halua sitten käyvän.
T ”masentunut juoppo” jolla ”adhd- ja autistilapsi”... Ja ei, Ei ole asiaa enää meille tällä diagnosoijalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan.
Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.
Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan.
Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.
On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan.
Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?
Niinpä niin. On pakko ollut miettiä mikä on kaiken takana, kun ihminen ei puhu ei pukahda. Ei ole koskaan ottanut kontaktia. Tutustumista ei ole tapahtunut näiden viidevuoden aikana koskaan. Miten itse ottaisit asian esille tässä tilanteessa.
Itsessäsihän ei mitään vikaa voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Tässä taas varmaan joku anoppi fantasioi pojanpojasta, joka vain pyrkii mummon syliin ja paha miniä estää :D
Minä monesti yritän saada lapseni kiertämään kauempaa anopin, joka tulkitsee että kun lapsi kävelee 1,5m säteellä hänestä, niin se on tulossa syliin ja silloin voi ihan kysymättä kaapata lapsen omaan puristukseen. Lapsellani ahdistaa tuo paljon, ja usein mummon lähdettyä sanoo että ei tykkää kun mummo halaa.
Varmaan se anopille voi näyttäytyä siltä, että minä yritän estää heidän läheisyyden hetkiä, mutta oikeasti ongelma on siinä että anoppi tulkitsee normaalin keskusteluetäisyyden ja ohi kävelyn syliin juoksuksi.
Tää on just tätä, kun niitä tavaroita tungetaan meille. En uskaltaisi ikinä käyttää pullonlämmitintä 80-luvulta! Siinä palaa pahimmassa tapauksessa koko talo.
Niitä pehmoleluja ei tarvii noin paljon, sitten kun niitä on, niin ei oo tilaa uusille, siis sellaisille jota lapsi on itse toivonut.