Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
Jos mun äiti tunkisi meille kotiin haukkumaan mua joka ikinen päivä ja jaksaisi kerta toisensa jälkeen kertoa mitä kaikkea teen väärin ja kaupan päälle puhuisi minusta hyvin halveksivasti selän takana, niin enpä olisi silloin äitini kanssa missään tekemisissä. Kukaan, siis kukaan, ei ole missään tapauksessa oikeutettu käyttäytymään tuolla tavalla. Ei, vaikka kuinka on mummu ja selvinnyt rintasyövästä.
olet 25v päästä itse anoppi. millainen olet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
Jos mun äiti tunkisi meille kotiin haukkumaan mua joka ikinen päivä ja jaksaisi kerta toisensa jälkeen kertoa mitä kaikkea teen väärin ja kaupan päälle puhuisi minusta hyvin halveksivasti selän takana, niin enpä olisi silloin äitini kanssa missään tekemisissä. Kukaan, siis kukaan, ei ole missään tapauksessa oikeutettu käyttäytymään tuolla tavalla. Ei, vaikka kuinka on mummu ja selvinnyt rintasyövästä.
Mun äiti tajuaisi pysyä poissa viimeistään siinä vaiheessa, kun sanoisin, että tänään ei tarvi tulla. Anoppi ei. Ja miehen sukua tosiaan nähdään 2-7 kertaa viikossa, minun sukua 2 kertaa kuukaudessa. Oma äitini ei ikinä hauku lapsiaan /heidän perheitään muille. Ja mummona hän kunnioittaa vanhempien mielipiteitä esim. ei karkkia 1-vuotiaalle tarkoittaa sitä, että mummokaan ei anna. Anopilla se tarkoittaa sitä, että mummolla on oikeus päättää miten tehdään, eli lapsen pitää saada herkkuja.
Mun äitini haukkuu minua äitinä. Haukkuu myös lapsille, minkä takia nämä estivät hänet puhelimistaan.
Tämän jälkeen äitini ilmestyi meille räyhäämään. Lpaset sanoivat yksiselitTeisesti että hän kuvittelee kaiken ja pyysivät poistumaan.
Nyt hän haukkuu sitten kuulemma myös lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
En usko että keneltäkään sietää moista. Anopin kanssa yrittää yleensä sietää pidemmälle kaikenlaista mikä muilla tietäisi jo porttikieltoa
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini haukkuu minua äitinä. Haukkuu myös lapsille, minkä takia nämä estivät hänet puhelimistaan.
Tämän jälkeen äitini ilmestyi meille räyhäämään. Lpaset sanoivat yksiselitTeisesti että hän kuvittelee kaiken ja pyysivät poistumaan.
Nyt hän haukkuu sitten kuulemma myös lapsiani.
Sulla on fiksut lapset! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
En usko että keneltäkään sietää moista. Anopin kanssa yrittää yleensä sietää pidemmälle kaikenlaista mikä muilla tietäisi jo porttikieltoa
Kyllä, kun kyseessä on kuitenkin rakkaan puolison äiti.
Niin, siis ei ne ole aina APPIvanhemmat jotka on hirveitä vaan voi olla omatkin vanhemmat. Mun isä on pahasti pershärö ja kilahtelee mitättömyyksistä ja käy aina väkivaltaisesti kimppuun jos joku on eri mieltä tai ei tottele samantien hänen määräyksiään. Komentelee, äkseeraa, äitini pelkää ja vapisee. Lapsuudessa isä hakkasi koko perhettä, mitättömistä syistä silloinkin.
Ei tällaisten luo voi viedä lapsia. Pari kertaa yritin mutta kun jouduin väkivaltaisen päällekäymisen kohteeksi niin ei huvita lapsille aiheuttaa traumoja. Aina piti olla peloissaan ja valppaana ja kengät melkein jalassa että pääsee äkkiä ulos karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Vanhempi on nyt 3,5 v ja olisi kiva, jos pääsisi joskus vapaalle MUTTA en lähde, koska en luota lastani mummolle hoitoon. En ymmärrä mikä tämä ajatus on, että jos valitetaan mummosta ja hänen tarpeestaan kontrolloida lapsensa perhettä, niin sitten vedetään tämä "kyllä hoitajaksi kuitenkin kelpaa". Ei kelpaa, yritetään tulla toimeen, mutta en vapaaehtoisesti jätä lapsia hänelle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
Vastaus: ei, koska tiedän miten äitini toimii ja äitini on ansainnut kunnioitukseni ja luottamukseni koska meillä on luonnollisesti pitkä yhteinen historia. Tietenkin jos minulla olisi huono suhde äitiini, niin tilanne olisi erilainen. Äitini on myös todella varovainen miten hän kohtelee minua vauvan äitinä, ja kysyy AINA ennen kun hän tekee yhtään mitään vauvan kanssa. Jos hän käyttäytyisi yhtä törkeästi kuin anoppi? Sanoisin hänelle suorat sanat. Jos tämä ei tehoaisi niin en viettäisi aikaa hänen kanssaan.
Anoppini sen sijaan on aika vieras ihminen, eikä hän ollut kiinnostunut minusta mitenkään ennen eikä varsinkaan vauvan syntymän jälkeen. Vain raskaana ollessani anoppi yritti olla minulle mukava, ja vauvan syntymän jälkeen hän on käyttäytynyt erittäin tylysti minua kohtaan eikä ole ansainnut luottamustani vauvan suhteen.
Tämä saattaa tuntua epäreilulta, mutta on oikeasti aika luonnollista ihan järkevistä syistä, äitini on minulle tuttu, anoppi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki mummolla homma menee vähän liiallisuukssiin, mutta mietipä-olisivatko omat tunteesi noin voimakkaita jos kyseessä olisi oma äitisi? Jostain syystä miehen äiti koetaan aina vihollisena.
En usko että keneltäkään sietää moista. Anopin kanssa yrittää yleensä sietää pidemmälle kaikenlaista mikä muilla tietäisi jo porttikieltoa
Tämä on niin totta, mieheni takia olen yrittänyt kestää, mutta jos kyseessä olisi oma äitini niin olisin aikoja sitten jo kieltäytynyt tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Ei siitä keskuatelusta tule mitään jos se toinen vain toistaa virheitään.
Ja uhmaikäiselle tuollainwn mummola on vihonviimeinen paikka, koska tuo ohjeiden ristiriitaisuua kiihdyttää sen uhman huippuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Ei siitä keskuatelusta tule mitään jos se toinen vain toistaa virheitään.
Ja uhmaikäiselle tuollainwn mummola on vihonviimeinen paikka, koska tuo ohjeiden ristiriitaisuua kiihdyttää sen uhman huippuunsa.
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Ei siitä keskuatelusta tule mitään jos se toinen vain toistaa virheitään.
Ja uhmaikäiselle tuollainwn mummola on vihonviimeinen paikka, koska tuo ohjeiden ristiriitaisuua kiihdyttää sen uhman huippuunsa.
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä. Mies on töissä joten ei ole päivällä paikalla ja hänet ja veljensä on opetettu niin, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Nykyisin kyllä välillä näin käy, mutta hirmu harvoin, koska ainakin pappa puuttuu sitten asiaan. Anoppi on jäänyt juuri eläkkeelle eikä hänellä ole ystäviä eikä hän harrasta nuuta kuin lapsiensa elämää, tai lähinnä lapsenlapsien. Minusta hän on kontrollifriikki halutessaan minut kotoani pois lähes päivittäin, että saisi jäädä sinne lapsieni kanssa. Sitten tietty pahoittaa mielensä ja vääntelee käsiään kun en tottele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Ei siitä keskuatelusta tule mitään jos se toinen vain toistaa virheitään.
Ja uhmaikäiselle tuollainwn mummola on vihonviimeinen paikka, koska tuo ohjeiden ristiriitaisuua kiihdyttää sen uhman huippuunsa.
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
Tietenkin pitää yrittää tätäkin kääntää miniän syyksi. Ollaan siis vietetty viikonloppuja yhdessä miehen vanhempien mökillä ja me vieraillaan aina heillä. Anopilla löytyy mies mutta ei mitään harrastuksia tai muutakaan tekemistä, ei edes normi kotitöitä, appi tekee ne kaikki. En ole mitenkään omistushaluinen normaalisti, mutta nykyään anopin seurassa mua ahdistaa niin paljon että en päästä vauvaa silmistäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Jos mummon on mokannut poikansa lapsuuden, kyllä ne jäljet pojassakin näkyy, eli tämän aloittajan aviomiehessä. Siksi olisi hyödyllistä yrittää lähestyä tätä ongelmakimppua jotenkin keskustelemalla esimerkiksi. Vihamielisyys ei ratkaise ongelmaa.
Sitäpaitsi ennustan,että kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias ja tuskastuttavimmillaan, aloittaja ilomielin vie uhmaikäisen kakaransa mummolaan ja lähtee itse vapaalle..
Ei siitä keskuatelusta tule mitään jos se toinen vain toistaa virheitään.
Ja uhmaikäiselle tuollainwn mummola on vihonviimeinen paikka, koska tuo ohjeiden ristiriitaisuua kiihdyttää sen uhman huippuunsa.
Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.
Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai sairaalloisen omistushaluinen?
Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä.
Minun äitini yksinkertaisesti tupsahtelee pihaan, sekaantuu joka asiaan ja kyttää ja kuulustelee sukulaisia jos yritämme rajoittaa. Viimeisin tempaus oli muuttaa saman bussireitin varteen ja ajella eestaas talomme ohi. Aikoinaan meni jopa päiväkodin pihalle häiriköimään
Meillä on tästä loukkaantunut vain anoppi, kaikki muut ovat ymmärtäneet, että lapsilla tulee vierastava vaihe. Anoppi on ollut niin erinomainen kasvattaja, että hänen lapsensa (3 kpl) eivät ole ikinä vierastaneet.