Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
No jos aloitat sillä, ettet puutu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Siitä on hyvä aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
No jos aloitat sillä, ettet puutu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Siitä on hyvä aloittaa.
Anna heille tilaa tutustua vauvaan, älä tunge väkisin siihen väliin. Kerro, että autat kyllä, ei tarvitse kuin pyytää, mutta älä valita jos he eivät koskaan pyydäkään apua. Äläkä varsinkaan ala omin luvin "auttamaan". Ole kohtelias, ja muista että se ei oo sun lapsi. Muista myös että se lapsi on ihminen, ei mikään halinalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
No jos aloitat sillä, ettet puutu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Siitä on hyvä aloittaa.
Anna heille tilaa tutustua vauvaan, älä tunge väkisin siihen väliin. Kerro, että autat kyllä, ei tarvitse kuin pyytää, mutta älä valita jos he eivät koskaan pyydäkään apua. Äläkä varsinkaan ala omin luvin "auttamaan". Ole kohtelias, ja muista että se ei oo sun lapsi. Muista myös että se lapsi on ihminen, ei mikään halinalle.
Käännä tää koko juttu toisinpäin niin sulla on mun anoppi pähkinänkuoressa. Varsinainen helmi. -.-
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
No, kuulostaa siltä, että toimit käyttäytymällä samalla tavalla kuin omat vanhempasi ja appivanhempasi. Olen vauvan äiti ja kyllä minullakin on ihan normaalit välit vanhempiini ja appivanhempiini. Tiedän, että osa nykyisistä vauvanhoitotavoista on heistä hölmöjä, mutta he eivät puutu tapoihimme vaan ymmärtävät, että lapsenlapset eivät ole heidän lapsiaan.
Anoppi päätti kostaa mun lapselle kun kehtasin vastata "ei kiitos" hänen ehdotukselle antaa lapseni hänelle syliin. Ja anoppi ei kysy, vaan hän sanoo. Kun lapsi vietiin hänen luokseen hyvästelemään niin mummopa päätti kohdella häntä kuin ilmaa, käänsi katseensa pois eikä huomioinut. Onko TÄMÄ sitten hyvä mummo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
Mulla on kans tähän pari todella hyvää täsmävinkkiä, jos itse ei satu niitä hoksaamaan kun mummoksi tulee:
-Älä kutsu itseäsi lapsenlapsen äidiksi
-Älä pyydä saada hoitaa alle kuukauden ikäistä vauvaa ja loukkaannu kun et saakaan
-Älä puhu pahaa miniästä/vävystä tai tämän perheestä selän takana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
Mulla on kans tähän pari todella hyvää täsmävinkkiä, jos itse ei satu niitä hoksaamaan kun mummoksi tulee:
-Älä kutsu itseäsi lapsenlapsen äidiksi
-Älä pyydä saada hoitaa alle kuukauden ikäistä vauvaa ja loukkaannu kun et saakaan
-Älä puhu pahaa miniästä/vävystä tai tämän perheestä selän takana
Älä arvostele lapsen vanhempia lapselle, ei edes vauvalle.
Mun anopilla on tapana puhua vauvalle esim: ei ole turvallinen lelu tuo, eihän sinulla ole vielä nälkä, taasko sut viedään nukkumaan, voi pientä kun sinua pidetään siellä pimeässä huoneessa vaan.
Aika äkkiä vähenee vierailut nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
Mulla on kans tähän pari todella hyvää täsmävinkkiä, jos itse ei satu niitä hoksaamaan kun mummoksi tulee:
-Älä kutsu itseäsi lapsenlapsen äidiksi
-Älä pyydä saada hoitaa alle kuukauden ikäistä vauvaa ja loukkaannu kun et saakaan
-Älä puhu pahaa miniästä/vävystä tai tämän perheestä selän takanaÄlä arvostele lapsen vanhempia lapselle, ei edes vauvalle.
Mun anopilla on tapana puhua vauvalle esim: ei ole turvallinen lelu tuo, eihän sinulla ole vielä nälkä, taasko sut viedään nukkumaan, voi pientä kun sinua pidetään siellä pimeässä huoneessa vaan.
Aika äkkiä vähenee vierailut nollaan.
Ja toinen juttu, kysy vanhemmilta ennen kuin teet mitään vauvan kanssa, älä vaan sano vauvalle mitä aiot tehdä. Tämä on niin ärsyttävää! Esimerkkejä: Tule mummon syliin, mennään ulos, nyt maistetaan vähän keksejä mummo antaa sulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala ketju. Hirvittää, olen( toivottavasti) tuleva anoppi. Kertokaahan nyt, kuinka pitää käyttäytyä. Itselläni ei ole ollut ongelmia anopin kanssa eikä puolisollani oman äitini kanssa. Ovat saaneet tavata lapsia ja/tai hoitaa, jos ovat jaksaneet ja halunneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole puuttuneet elämäämme. Päinvastoin, ovat auttaneet monessa asiassa ja olemme heille kiitollisia. Emme ole vaatineet apua, olemme saaneet sen vapaaehtoisesti tai ehkä siksi, että vanhempamme hoksasivat, että eivät nuo yksinkään selviä.
Mulla on kans tähän pari todella hyvää täsmävinkkiä, jos itse ei satu niitä hoksaamaan kun mummoksi tulee:
-Älä kutsu itseäsi lapsenlapsen äidiksi
-Älä pyydä saada hoitaa alle kuukauden ikäistä vauvaa ja loukkaannu kun et saakaan
-Älä puhu pahaa miniästä/vävystä tai tämän perheestä selän takanaÄlä arvostele lapsen vanhempia lapselle, ei edes vauvalle.
Mun anopilla on tapana puhua vauvalle esim: ei ole turvallinen lelu tuo, eihän sinulla ole vielä nälkä, taasko sut viedään nukkumaan, voi pientä kun sinua pidetään siellä pimeässä huoneessa vaan.
Aika äkkiä vähenee vierailut nollaan.
Ja toinen juttu, kysy vanhemmilta ennen kuin teet mitään vauvan kanssa, älä vaan sano vauvalle mitä aiot tehdä. Tämä on niin ärsyttävää! Esimerkkejä: Tule mummon syliin, mennään ulos, nyt maistetaan vähän keksejä mummo antaa sulle
Ja niitä aidosti hyvän mummun piirteitä: ei syötä lapselle salaa keksejä tai karkkia, ja kunnioitetaan lapselle valittua ruokavaliota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan okei, että mummut kertovat esim. miten vauvoja on ohjeistettu heidän aikanaan hoitamaan jne. Ihan mielenkiintoista keskustelua on saatu aikaiseksi. Mutta se, että toinen alkaa "kokeneempana" jyräämään omia käytäntöjään lapsensa perheeseen, ei ole ok. Ja vaikka itse olisi aikoinaan joutunut oman lapsensa mummun asiattoman käytöksen kohteeksi, niin ei niitä traumoja pidä siirtää eteenpäin, vaan hankkia toisenlaista apua niiden käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan okei, että mummut kertovat esim. miten vauvoja on ohjeistettu heidän aikanaan hoitamaan jne. Ihan mielenkiintoista keskustelua on saatu aikaiseksi. Mutta se, että toinen alkaa "kokeneempana" jyräämään omia käytäntöjään lapsensa perheeseen, ei ole ok. Ja vaikka itse olisi aikoinaan joutunut oman lapsensa mummun asiattoman käytöksen kohteeksi, niin ei niitä traumoja pidä siirtää eteenpäin, vaan hankkia toisenlaista apua niiden käsittelyyn.
Joo, ihan kiva, jos voidaan keskustella tyyliin "onpa ohjeet muuttuneet, kun silloin 1974 Mikolle käskettiin antamaan tuoremehua 3 kk ikäisenä." Mutta ei jaksa kuunnella fiksuja valituksia "Miksi olette ostaneet turvaistuimen? Se on ihan turha! Ennenkin on lapset kuljetettu sylissä." Tai"kyllä vauvalle (4 kk) voi syöttää mitä vain, ei ole ennenkään voitu valita mitä syödään, kunhan hengissä pysyy. " Ja joo, isovanhemmat ovat vasta 60-vuotta täyttäneet, että turha vedota vanhuuteen ja sora-ajan köyhyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvinkin uskoa, että oma kälyni on sellainen joka tänne kirjoittelee puolustellen anoppeja. Tuskin siis kirjoittaa, mutta ymmärrän hänen perusteella sitä logiikkaa tavallaan.
Kälyni on täysin ehdollistunut äitinsä tunteiden säätelijäksi. Hän on lähes 40-vuotias, soittelee useamman kerran päivässä äitinsä kanssa ja antaa äitinsä puuttua hyvin henkilökohtaisiin asioihinsa vain jotta äitinsä saisi tunteen, että on osa hänen elämäänsä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, ja lähes päivittäin hän vastaanottaa näitä itkupuheluita kuinka äitinsä ei saa hoitaa lapsiamme jne. On siis joskus saanut, mutta silloin sattui sellaisia asioita mitkä johtivat siihen ettei enää saa hoitaa.
Anoppini on kasvattanut omat lapset aikanaan syyllistämällä ja pilkkaamalla heitä huumorin varjolla (jos ovat uhmanneet tms.), ja kertomalla jatkuvasti lapsilleen sellaisia asioita mitä ei lapsille yleensä kerrota. Lapset ovat pienestä pitäen joutuneet tukemaan äitiään aikuisten ongelmissa. Eniten tämä on varmaan juuri vaikuttanut anopin ainoaan tyttäreen, joka kantaa niitä äitinsä tunteita edelleen harteillaan.
Epäilen siis, että osa näistä puolustelijoista on juurikin näitä, jotka ovat niin ehdollistuneet kantamaan taakkaa oman läheisen hyvinvoinnista, etteivät kertakaikkiaan ymmärrä miten joku ei uhraa omia periaatteita, lapsia ym. vanhempansa/appivanhempansa mieliksi. Koska kaikista tärkein asia hänen omassa elämässä on lopulta se, että omalle vanhemmalle ei tule paha mieli. Se vastuu vanhemman tunteista on imetty jo äidinmaidosta aikanaan.
Olen esimerkiksi aivan varma, että kun ilmoitimme suvulle esikoisen tulosta, niin kälyni ja muutama muu tällainen "ehdollistettu" sukulainen ei pienintä hetkeäkään miettinyt että voi kun iloinen asia meille. Päällimmäinen tunne oli aivan varmasti, että ihanaa x:stä tulee vihdoin mummo. Nyt hän varmasti alkaa voimaan paremmin ja on onnellinen kun saa ihan oman lapsenlapsen. Sillä niin toisten tunteille ehdollistetut vain ajattelevat. Se ahdistus toisen surusta tai pettymyksestä on niin suuri, että lopulta kaikkien muiden tunteet ja kokemukset (myös omat) ovat aivan toissijaisia verrattuna tämän yhden tunteisiin.
Uskon tähän ja mieheni on valitettavasti näitä. Tuli vahvasti sellainen tunne että mies toivoi tyttöä ihan vaan sen takia että äitinsä niin tykkäisi. Ja mies varsinkin alussa lähes juoksi viemään vauvamme äitinsä syliin, ja moitti minua kun en ollut heti "tajunnut" antaa. Anoppi on näitä jotka uhkaili jatkuvasti erolla kun appi teki jotain hänen mielestään väärin, ja lapsille itki että isi on niin ilkeä ja kysyi kenen luona ne haluaisi asua. Nää on näitä miehen lapsuudenmuistoja, mutta silti äitinsä ei ole koskaan väärässä ja kaikki mitä hän tekee rakkaudesta.
Olen joutunut anopin loukkaavista sanoista jankuttamaan miehelle, aina löytyy niille selitys tai mies selittää että on ihan kohteliasta puhua toiselle niin. Kun itse olen käyttänyt näitä samoja sanoja, mies on sanonut miten törkeää, miksi sanot noin? Olen sitten kysynyt että vain minun suustaniko ne on törkeitä? Ainakin pisti vähän miettimään.
Aina se on ollut hankala ja ei se mitään pahaa tarkoita. Näitä mulle viljeltiin, kun yritin mieheni saada ymmärtämään, että tilanne hänen äitinsä kanssa on ylittänyt sietokykyni. Kysyin mitä hyvää hän tarkoitti esim haukkumalla mut siitä, että lapsella on väärä nimi. Mielipide saa toki olla, mutta sitä ei ole pakko saati velvollisuus kertoa, kun ainoa tarkoitus on loukata.
Lohdullista, että en ole ainut tämän ongelman kanssa.
Toinen juttu on toi vauvan vieminen pois mun luota, miehelleni kun sanoin et nyt se anoppi taas juoksee karkuun vauvan sylissään vaikka sanoin että vauvan pitää nyt syödä. Mies väitti että anoppi yrittää auttaa, eikä varmasti kuullut, ja että mun pitäisi olla kiitollinen ja sanoa selkeämmin. Jep, kiitollinen kun pitää hakea vauva taas jostain toisesta huoneesta ja anoppi väittää vastaan eikä päästä vauvasta irti.
Mikset ota miestä mukaan tuollaisessa tilanteessa sanomaan äidilleen, että vauvalla on nyt ruoka-aika, jos anoppi ei sinua usko?
Mä en ole mikään mukava ihminen jos mulla palaa päre. Tuollaisessa tilanteessa saattaisin laukaista ihan suoraan päin näköä anopille (tai omalle äidille), että "nälkäänkö ajattelit mun lapseni tappaa? Ai et? No anna sitten tänne, jotta saadaan lapsi ruokittua" Juu överiksi menee, mutta kun ei muuten tunnu menevän perille kuin äärilaitoihin viemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi joka on ketjuun kirjoittanut aiemmin. Minuakaan ei ole ärsyttänyt kun kerrotaan menneistä ajoista. Tosin anoppini ei ole sellainen, joka yrittäisi päsmäröidä neuvomalla lastenhoidossa. Luulen että hän itsekin tietää jäävänsä siinä nykytiedon valossa "alakynteen".
Mun anoppini on enemmän sellainen, että yrittää kaapata lapset ja leikkiä äitiä niille. Se on ahdistavaa ja rehellisesti sanottuna siitä herää sellainen inhon tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Lapset eivät ole terapialeluja.
Järkyttävää kitistä, että sitä henkistä väkivaltaa pitäisi vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. "Mummoparka" hakekoon mielenterveyspalveluja muualta kuin miniältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Meidän anopin toiveet oli, että saa pitää vauvaa sylissä, puetaan johonkin tiettyihin vaatteisiin ja otetaan kuvia ja että saa työntää kärryissä.
Eihän ne sinänsä ole kamalia toiveita. Syliin olen joskus antanutkin. Mutta noi muut toiveet ihmetyttää. Ei se vauva mikään nukke ole, jolla leikitään.
En vain ymmärrä tuommoisia toiveita, mikä ajatus niissä on? Että saa leikkiä äitiä? Toistaiseksi ovat toteuttamatta.
Mummo joka leikkii äitiä lapsenlapselle on päästään sekaisin. Sellaiseen ihmiseen saa ja täytyy pitää etäisyyttä lapsen takia. Lapsi EI ole mummon terapialelu.
Vierailija kirjoitti:
Meidän anopin toiveet oli, että saa pitää vauvaa sylissä, puetaan johonkin tiettyihin vaatteisiin ja otetaan kuvia ja että saa työntää kärryissä.
Eihän ne sinänsä ole kamalia toiveita. Syliin olen joskus antanutkin. Mutta noi muut toiveet ihmetyttää. Ei se vauva mikään nukke ole, jolla leikitään.
En vain ymmärrä tuommoisia toiveita, mikä ajatus niissä on? Että saa leikkiä äitiä? Toistaiseksi ovat toteuttamatta.
Kyllä mun lapsen mummut on saaneet ottaa syliin ja molemmat vieneet vauvana vaunulenkillekin. Mutta tuo tuo, että pitää laittaa tietyt vaatteet kuvaan on jo vähän outoa.
Meillä on anoppi puuttunut kovin sanoin lasten vaatteisiin. Ei missään tapauksessa saisi olla ryhmä hauta tai muita tämän ajan ilmiöitä. Mieluusti pitäisi olla samanlaisia rytkyjä, mitä joskus 80-luvulla oli hänen omilla lapsillaan. Ja siellä tosiaan ei ole vaatteisiin panostettu pakollista enempää. En tiedä miksi pitäisi lapsi pukea jussipaitaan tai johonkin kierrätysrytkyyn, kun selkeästi tykkää enemmän niistä vaatteista, joita ollaan yhdessä käyty ostamassa.
Jos haluat asian noin tulkita.
Tuo, jonka viestiin vastasit, oli ymmärtänyt asian kuten tarkoitin.