Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyseessä voi olla juuri tämä: mummo ei ole pystynyt nauttimaan omasta äitiydestään ja omista vauvoistaan, koska on pitänyt mennä heti työelämään, joko omasta tahdosta tai rahan takia.
Minusta tuo on järkyttävää, ja myös järkyttävää tää nuorten äitien ymmärtämättömyys ja suoranainen vihamielisyys. Millaisia mummoja itse olette, kun viette sen rakkaan vauvanne päiväkotiin runsaan vuoden vanhana? Nyt se tuntuu hyvältä idealta, mutta kuusissakymmenissä tajuatte, mitä olette menettäneet. Niin kuin tuo mummoparka.
Aloittaja, yritä keskustella anoppisi kanssa hänen poikansa lapsuusajasta, voit saada tärkeää tietoa. Jos nyt edes olet kiinnostunut auttamaan miehesi äitiä.
Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`??
Miksi sitä lapsen nappaavaa, kaikissa asioissa ylikävelevää mummua pitäisi ymmärtää? Miksi häneen ei saisi suhtautua vihamielisesti, kun kerta aiheuttaa paljon pahaa lapsensa perheessä?
Jos se mummu on aikoinaan mokannut omien lasten lapsuuden, niin ei se oikeuta omimaan lapsenlapsia omilta vanhemmiltaan.
Näin, jos se mummo on tajunnut mokanneensa kun vietti liian vähän aikaa omien lastensa kanssa, niin miksi ihmeessä hän haluaa laittaa vahingon kiertämään ja omia lapsenlapsensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän anopin toiveet oli, että saa pitää vauvaa sylissä, puetaan johonkin tiettyihin vaatteisiin ja otetaan kuvia ja että saa työntää kärryissä.
Eihän ne sinänsä ole kamalia toiveita. Syliin olen joskus antanutkin. Mutta noi muut toiveet ihmetyttää. Ei se vauva mikään nukke ole, jolla leikitään.
En vain ymmärrä tuommoisia toiveita, mikä ajatus niissä on? Että saa leikkiä äitiä? Toistaiseksi ovat toteuttamatta.
Kyllä mun lapsen mummut on saaneet ottaa syliin ja molemmat vieneet vauvana vaunulenkillekin. Mutta tuo tuo, että pitää laittaa tietyt vaatteet kuvaan on jo vähän outoa.
Meillä on anoppi puuttunut kovin sanoin lasten vaatteisiin. Ei missään tapauksessa saisi olla ryhmä hauta tai muita tämän ajan ilmiöitä. Mieluusti pitäisi olla samanlaisia rytkyjä, mitä joskus 80-luvulla oli hänen omilla lapsillaan. Ja siellä tosiaan ei ole vaatteisiin panostettu pakollista enempää. En tiedä miksi pitäisi lapsi pukea jussipaitaan tai johonkin kierrätysrytkyyn, kun selkeästi tykkää enemmän niistä vaatteista, joita ollaan yhdessä käyty ostamassa.
Tietenkin mummot saa pitää sylissä mutta kun tää toinen mummo päättää itse että hänellä on oikeus pitää tuntikausia sylissä ja vielä itsekseen jossain makuuhuoneessa. Ei sitä kahdenkeskistä aikaa vaan oteta kysymättä vauvan vanhemmilta, tuo pakonomainen tarve saada se vauva itselleen on sairasta!
Tulee anopin käytöksestä mieleen luonto-ohjelma apinoista jossa yksi naaras nappasi toisen naaraan poikasen ja juoksi karkuun, siitä nousi hirveä mekkala koko laumassa. Apinatkin tajuaa että tuollainen käytös ei ole ok, mutta mummoko ei? Enpä usko!
Onko kenenkään läheinen ahdistunut, kun vauva vierastaa? Tästä siis sanottu ääneen, kun jo liikkuva vauva lähti nopeasti pois syliinottotilanteessa. Vai onko vain niitä, jotka ei välitä pätkän vertaa vierastamisesta? Aiheutin pahaa mieltä, kun sanoin siitä ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään läheinen ahdistunut, kun vauva vierastaa? Tästä siis sanottu ääneen, kun jo liikkuva vauva lähti nopeasti pois syliinottotilanteessa. Vai onko vain niitä, jotka ei välitä pätkän vertaa vierastamisesta? Aiheutin pahaa mieltä, kun sanoin siitä ääneen.
Minäkin aiheutin kun anoppi otti väkisin syliin vaikka vauva vierasti ja kääntyi pois. Hirveä mököttäminen ja mykkäkoulu alkoi sen jälkeen joten appiukko otti vauvani ja vei mummolle jotta sille tulisi parempi mieli ja se tulisi pois sieltä makkarista mököttämästä. Nyt viimeistään tunnistavat itsensä jos ne tätä tekstiä lukevat. Appiukko siis päätti että mun on jaettava lapseni anopin kanssa kun anoppi mökötti! Siinä meni ne vierailut, oli kyl viimeinen kerta! Oppisivat käyttäytymään!
En tiedä mikä on itellä muttei kiinnosta mummuilut yhtään.Pakollisille synttäreille osallistun mutta muuten tykkään olla omissa oloissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meillä pienempi vierastaa ja sehän on minun vika, koska näemme isovanhempia vaihtelevasti vain 2-7 kertaa viikossa. Olen käskenyt laskemaan lapsen sylistä maahan, että saa touhuta ja olla missä itse tahtoo. Todella usein ryömii minun luo ja haluaa syliin. Sitten alkaa se marmatus"tuommoinen äidin poika, kyllä on niin äidin poika, täytyy viedä se meille, että oppii olemaan ilman äitiä". Olisin hirmu onnellinen, jos mies pystyisi sanomaan vanhemmilleen, että meillä voi käydä kerran viikossa kylässä. Itsellenihän riittäisi vaikka vain kerran kahdessa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä pienempi vierastaa ja sehän on minun vika, koska näemme isovanhempia vaihtelevasti vain 2-7 kertaa viikossa. Olen käskenyt laskemaan lapsen sylistä maahan, että saa touhuta ja olla missä itse tahtoo. Todella usein ryömii minun luo ja haluaa syliin. Sitten alkaa se marmatus"tuommoinen äidin poika, kyllä on niin äidin poika, täytyy viedä se meille, että oppii olemaan ilman äitiä". Olisin hirmu onnellinen, jos mies pystyisi sanomaan vanhemmilleen, että meillä voi käydä kerran viikossa kylässä. Itsellenihän riittäisi vaikka vain kerran kahdessa kuukaudessa.
Appivanhemmat eivät kehtaa sanoa tuollaista ääneen, he ovat enemmänkin passiivis-aggressiivisia. Mun mies ei sano mitään vaan antaa niiden tehdä mitä ne haluaa, joten sanoin miehelle että me ei enää vauvan kanssa lähe vierailemaan, saa mies sitten selittää niille miksi ei. Mä en enää jaksa joustaa niiden vuoksi kun ne ei välitä pätkääkään mun tunteista eikä vauvan tunteista tai tarpeistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Meillä ei ollut edes mitään erimielisyyksiä ennen kuin mummo keksi, että mun ja poikansa lapsi olisi jotenkin myös hänen lapsensa.
Oikeestaan siinäkään vaiheessa ei ollut mitään erimielisyyksiä, selitin mummolle, että hän ei ole lapsen äiti vaan minä olen.
Siinä vaiheessa alkoi olla vähän hankalampaa kun mummo kieltäytyi uskomasta sitä. Hän olisi halunnut päättää vauvan asioista ja vaati "kompromissia" asioissa.Koska en tietenkään antanut päätösvaltaa perheeni asioista hänelle niin hän päätti sitten alkaa todella huonotapaiseksi ja varmaan mummon perspektiivistä katsoen oli mussa vika ja huonoa käytöstä kieltäytyä tappelemasta ja viilentää välit kokonaan.
Uskon, että päätökseni säästi kyllä lapseni monelta ahdistukselta.
Juu, kompromissi! Ilmaus, joka tarkoittaa, että
nyt sopu säilyy vain jos tehdään just niin kuin mummeli tahtoo ja leikitään, että se oli molempien tahto.
"Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`?"
Kiitos. Itse koen kyllä olevani vanha ensisynnyttäjä, 36vuotias. Kylmäkään en ole edes asiakkaiden mielestä. Olen opiskellut paljon psykologiaa ja kasvatustieteitä ja työssäni olen hyvin pidetty. Mutta appivanhemmat, heitä en käsitä. Tulemme toimeen, koska pääsääntöisesti en provosoidu heidän paasauksestaan esim. "turvaistuin on turha". Ilmoitin vain, että lain mukaan se pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mistä näitä kylmiä nuoria naisia kasvaa`?"
Kiitos. Itse koen kyllä olevani vanha ensisynnyttäjä, 36vuotias. Kylmäkään en ole edes asiakkaiden mielestä. Olen opiskellut paljon psykologiaa ja kasvatustieteitä ja työssäni olen hyvin pidetty. Mutta appivanhemmat, heitä en käsitä. Tulemme toimeen, koska pääsääntöisesti en provosoidu heidän paasauksestaan esim. "turvaistuin on turha". Ilmoitin vain, että lain mukaan se pitää olla.
Jep, mutta olen mieluummin kylmä kuin appivanhempien kynnysmatto. En tule missään nimessä antamaan lapseni niille, ei ne tyydy vähempään.
En voi kun häpeäkseni tunnustaa että nautin kun anoppi itki kun epäsin mummin ja vauvan tapaamista ja sylissä pitoa. Ei hänessä ole mitään vikaa mutta mä en nyt vaan äitinä halua että lapsella on mitään muita suhteita kehenkään kuin minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi kun häpeäkseni tunnustaa että nautin kun anoppi itki kun epäsin mummin ja vauvan tapaamista ja sylissä pitoa. Ei hänessä ole mitään vikaa mutta mä en nyt vaan äitinä halua että lapsella on mitään muita suhteita kehenkään kuin minuun.
Sinähän se kumma olet, jos luet ketjua, niin pitäisi tietää, että estäisi vain anopin ;) Sinä et halua ketään.
Vierailija kirjoitti:
En voi kun häpeäkseni tunnustaa että nautin kun anoppi itki kun epäsin mummin ja vauvan tapaamista ja sylissä pitoa. Ei hänessä ole mitään vikaa mutta mä en nyt vaan äitinä halua että lapsella on mitään muita suhteita kehenkään kuin minuun.
Näin varmaan mun katkera anoppi väittäisi minusta, kun ei näe itsessään mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä pienempi vierastaa ja sehän on minun vika, koska näemme isovanhempia vaihtelevasti vain 2-7 kertaa viikossa. Olen käskenyt laskemaan lapsen sylistä maahan, että saa touhuta ja olla missä itse tahtoo. Todella usein ryömii minun luo ja haluaa syliin. Sitten alkaa se marmatus"tuommoinen äidin poika, kyllä on niin äidin poika, täytyy viedä se meille, että oppii olemaan ilman äitiä". Olisin hirmu onnellinen, jos mies pystyisi sanomaan vanhemmilleen, että meillä voi käydä kerran viikossa kylässä. Itsellenihän riittäisi vaikka vain kerran kahdessa kuukaudessa.
Eikö tuossa pitäisi onnitella äitiä hyvin luodusta kiintymyssuhteesta eikä alkaa kitistä mammanpojasta?
Meillä kanssa anoppi kävi turhan usein kun lapset oli pienempiä. Vierastavat kumminkin. Mä olin kuulemma opettanut lapset vierastamaan, eikä mummun vierastaminen ole normaalia. Hän meille tullessaan piti kovaa meteliä ja oli heti väkisin kiskomassa lapsia syliin. Miksihän vierastavat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Meillä ei ollut edes mitään erimielisyyksiä ennen kuin mummo keksi, että mun ja poikansa lapsi olisi jotenkin myös hänen lapsensa.
Oikeestaan siinäkään vaiheessa ei ollut mitään erimielisyyksiä, selitin mummolle, että hän ei ole lapsen äiti vaan minä olen.
Siinä vaiheessa alkoi olla vähän hankalampaa kun mummo kieltäytyi uskomasta sitä. Hän olisi halunnut päättää vauvan asioista ja vaati "kompromissia" asioissa.Koska en tietenkään antanut päätösvaltaa perheeni asioista hänelle niin hän päätti sitten alkaa todella huonotapaiseksi ja varmaan mummon perspektiivistä katsoen oli mussa vika ja huonoa käytöstä kieltäytyä tappelemasta ja viilentää välit kokonaan.
Uskon, että päätökseni säästi kyllä lapseni monelta ahdistukselta.Juu, kompromissi! Ilmaus, joka tarkoittaa, että
nyt sopu säilyy vain jos tehdään just niin kuin mummeli tahtoo ja leikitään, että se oli molempien tahto.
Tämä kuulostaa kovin tutulta. Anoppi on vielä hyvin ylpeä ”kyllä mun kanssa toimeen tulee kun tekee just kuten minä sanon” -asenteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä pienempi vierastaa ja sehän on minun vika, koska näemme isovanhempia vaihtelevasti vain 2-7 kertaa viikossa. Olen käskenyt laskemaan lapsen sylistä maahan, että saa touhuta ja olla missä itse tahtoo. Todella usein ryömii minun luo ja haluaa syliin. Sitten alkaa se marmatus"tuommoinen äidin poika, kyllä on niin äidin poika, täytyy viedä se meille, että oppii olemaan ilman äitiä". Olisin hirmu onnellinen, jos mies pystyisi sanomaan vanhemmilleen, että meillä voi käydä kerran viikossa kylässä. Itsellenihän riittäisi vaikka vain kerran kahdessa kuukaudessa.
Eikö tuossa pitäisi onnitella äitiä hyvin luodusta kiintymyssuhteesta eikä alkaa kitistä mammanpojasta?
Meillä kanssa anoppi kävi turhan usein kun lapset oli pienempiä. Vierastavat kumminkin. Mä olin kuulemma opettanut lapset vierastamaan, eikä mummun vierastaminen ole normaalia. Hän meille tullessaan piti kovaa meteliä ja oli heti väkisin kiskomassa lapsia syliin. Miksihän vierastavat...
Juu, ja sitten kun vierasti sanoivat että pitää nähdä paaljon useammin, vaikka silloin jo nähtiin 3x viikossa. Sehän oli se syy tietenkin, olisi pitänyt olla joka päivä heidän kanssaan, se syy ei mitenkään voinut olla se, että he eivät antaneet tilaa pienelle, vaan piti äänekkäästi työntyä melkein vauvan kasvoihin kiinni ja napata heti turvakaukaukalosta syliin ja siitä suoraan toiseen huoneeseen viettämään kahdenkeskistä aikaa.
Ennen omaa lasta en oikein ollut lasten kanssa tekemisissä. Kun olin, niin en pahemmin kiinnittänyt heihin huomoita, jollei he tulleet luokseni. Näyttivät piirrustuksiaan, kaivelivat laukkuani, pyysivät majaansa, höpöttivät juttuja joista ei saanut mitään selvää. En pahemmin piitannut lapsista, mutta olin kohtelias, kuten muillekin ihmisille. En ole koskaan huokaillut "voi kun söpö" kenenkään vauvasta/lapsesta. Paitsi omastani.
Meillä neuvolassa kysyivät usein, että vierastaako jo. Pari kaveriakin ja isovanhemmat sanoivat käydessään, että "et taida vielä vierastaa" tai "no nyt taidat jo vähän vierastaa. Siksi hämmästyin toden teolla, kun lapseton sukulaiseni loukkaantui mainittuani vauvan vierastavan. Oli ottamassa syliin ja vauva konttasikin karkuun. Tykkäsi aina sylitellä paljon ja otti heti tultuaan syliin. Hänelle se oli isompikin kriisi ja loukkaantumisen lisäksi mietti, että pitääkö hänen nyt käydä useammin ja miten nyt edetään. Olin ylisuojeleva mainitessani asiasta. Minusta vierastaminen tuossa tilanteessa johtui kuitenkin vaan vauvan kehitysvaiheesta eikä niinkään hänen käytöksestään. Mutta jotenkin yllätyin tuosta, että se voi olla isokin asia jollekin.
Mulla on hitaasti lämpiävä kuopus ja jotkut ottavat sen erittäin henkilökohtaisesti. Ja tunkevat ja tunkevat väkisin sen sijaan että antaisivat lapsen määrätä sen tahdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän anopin toiveet oli, että saa pitää vauvaa sylissä, puetaan johonkin tiettyihin vaatteisiin ja otetaan kuvia ja että saa työntää kärryissä.
Eihän ne sinänsä ole kamalia toiveita. Syliin olen joskus antanutkin. Mutta noi muut toiveet ihmetyttää. Ei se vauva mikään nukke ole, jolla leikitään.
En vain ymmärrä tuommoisia toiveita, mikä ajatus niissä on? Että saa leikkiä äitiä? Toistaiseksi ovat toteuttamatta.
Meilläkin anopilla on ollut näitä toiveita. Yksi oli, että tuotaisiin vauva hänen luo erikseen päiväunille, jotta hän voisi nukkua vauva vieressään unet. Saattoi olla laittamassa nokosille, ja soitti miehelle ja kysyi että onnistuisiko..
Tavallaanhan sitä ymmärtää, että onhan se ihanaa nukkua vauva vieressä. Mutta toisaalta, onhan tuo nyt vaan ihan tajuttoman outo ehdotus keneltä tahansa, eikä luo kovinkaan luotettavaa kuvaa kysyjästä. Ylipäätään ajatus että joku on laittamassa nukkumaan ja haaveilee samalla että lapsesi olisi siinä vieressä. Olkoonkin mummo, niin jotain puistattavaa siinä on.
Anopilla oli myös kaikenlaisia muita haaveita. Olisi halunnut tehdä ihan oman huoneen lapselle kotiinsa jne. Ja sitten oli näitä että olisi juuri tietynlainen kuva pitänyt saada lapsesta hänen kotona. Epäilen että yritti toistaa jotain oman lapsensa lapsuuden kuvaa.
Meillä anopilla oli samanlaisia ajatuksia. Sisustetaan vauvalle sama huone, mikä isällään aikoinaan oli! Mikä ihana ajatus! Oli jo ostanut sängyn (kun vauva tulee yökylään) ja muuta rekvisiittaa. Ei ollut yhtään tyytyväinen, kun mieheni sanoi, ettei ala remontoimaan kyseistä huonetta vauvalle. Hänen olisi pitänyt tapetoida jne.
Seuraavaksi yritti sitten tunkea meille, ja päätti siellä että tämä tyhjä huone sit laitetaan vauvalle. Hän näki täydelliset tapetit ja huomenna käy ne ostamassa... Sekin torpattiin, kerrottiin ettei vauvalle tule omaa huonetta tässä vaiheessa. Pinnasänky tulee meidän sängyn viereen, makkariin mahtui vielä ihan hyvin lipasto lapsen vaatteille. Tämä vauvan huoneeksi valittu tila oli eri kerroksessa kuin meidän makkari. Varmasti olisi ollut erinomainen ratkaisu. Useampi kilahtaminen nähtiin tämän takia.
Jos nyt hirveästi olisi halunnut vauvalle huoneen omaan kotiinsa, niin mikäs siinä. Remontoikoon vaikka koko talonsa vauvan tarpeita ajatellen. Mutta sitten olisi alkanut kiristäminen, kun siellä on kaikki turhan panttina, kun kukaan ei käy. Ja siinä anopin hankkimassa pinnasängyssä ei ole mun lapset ikinä nukkuneet. Nuorimmainen menee eskariin syksyllä.
On kyllä muutenkin täysin impulsiensa vietävissä anoppi, ei ole ollenkaan ainoa hetken mielijohteesta ostettu juttu se sänky.
Meilläkin anopilla on ollut näitä toiveita. Yksi oli, että tuotaisiin vauva hänen luo erikseen päiväunille, jotta hän voisi nukkua vauva vieressään unet. Saattoi olla laittamassa nokosille, ja soitti miehelle ja kysyi että onnistuisiko..
Tavallaanhan sitä ymmärtää, että onhan se ihanaa nukkua vauva vieressä. Mutta toisaalta, onhan tuo nyt vaan ihan tajuttoman outo ehdotus keneltä tahansa, eikä luo kovinkaan luotettavaa kuvaa kysyjästä. Ylipäätään ajatus että joku on laittamassa nukkumaan ja haaveilee samalla että lapsesi olisi siinä vieressä. Olkoonkin mummo, niin jotain puistattavaa siinä on.
Anopilla oli myös kaikenlaisia muita haaveita. Olisi halunnut tehdä ihan oman huoneen lapselle kotiinsa jne. Ja sitten oli näitä että olisi juuri tietynlainen kuva pitänyt saada lapsesta hänen kotona. Epäilen että yritti toistaa jotain oman lapsensa lapsuuden kuvaa.