Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Ja mummolla ei ole oikeutta etsiä hyvää elämää, mahdollisuutta jakaa sitä rakkaimpiensa kanssa eli tässä tapauksessa nyt lastenlasten, joita ei saa tavata lasten äidin takia. Miten viitsit jaella neuvoja tavoitella hyvää elämää ja harmoniaa kun seuraavassa lauseessa ilmaiset selkeästi että toisten tunteista ei tarvitse välittää? Mummon hyvän elämän ja vanhuuden edellytykset menevät kyllä siinä, jos eristetään lapsenlapsista ja sitä yritetään kaikin keinoin välttää! Mutta kun toisten ajatuksia ei voi lukea! Ei mummo voi sitä arvata että lasten äidistä on riittävä syy katkoa välit esimerkiksi yhden ainoan kerran vuoksi jolloin mummo tekee jotakin ilahduttaakseen lasta, mutta ilman suoranaista"lupaa" lapsen äidiltä ja kyse siis hyvin viattomista, monille aivan normaaleista asioista, kuten kahdenkesken lapselle luovutettu ekstra-synttärilahja josta lapsi on luonnollisesti riemuinnut mutta riemu on loppunut kun lahjan kanssa on menty kotiin! Hyvä elämä on vain lapsen äidin oikeus ja muut menkööt sanonko minne?
Marttyyrimummon "pullantuoksuiset" unelmat siinä taas". Sorry, ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa sulkea pois omasta tai lapsensa elämästä mukavaa, hyvää ja turvallista ihmistä. Jos joku ihminen ei siltä tunnu, täytyy ottaa etäisyyttä. Vain lapsistamme olemme vastuussa, kunnes he ovat aikuisia. Muut suhteet perustuvat vuorovaikutukseen ja vapaaehtoisuuteen.
Mitä enemmän tulee ikää, sitä arvokkaammalta elämä tuntuu, sillä pisimmilläänkin se on kovin lyhyt. Lastemme lisäksi on myös toinen elämä, josta olemme vastuussa: omamme. Meidän velvollisuutemme on luoda itsellemme hyvä, onnellinen elämä. Sen tarkoitus ei ole miellyttää muita itsensä unohtaen. Nyt kun olen ylittänyt puolivälin, harmonia on tärkein tavoitteeni. Tiedän, että saavutan sen olemalla hyvä ihminen muille ja pitämällä lähelläni hyvät ihmiset - ja vain heidät.
Oma aikuinen lapseni ottaa minuun joskus etäisyyttä, vaikka erimielisyyksiä ei olekaan. Toki kaipaan häntä silloin, mutta aina hän tulee takaisin. On hetkiä, jolloin minä en mahdu hänen mieleensä, ja niin kuuluu olla. Olen kasvattanut vahvan ihmisen, toivottavasti jonain päivänä vahvan isän.
Sanoisin kaikille, että antakaa itsellenne lupa ja uskaltakaa tehdä hyvä, kaunis elämä. Joskus se vaatii eroja.
Ja mummolla ei ole oikeutta etsiä hyvää elämää, mahdollisuutta jakaa sitä rakkaimpiensa kanssa eli tässä tapauksessa nyt lastenlasten, joita ei saa tavata lasten äidin takia. Miten viitsit jaella neuvoja tavoitella hyvää elämää ja harmoniaa kun seuraavassa lauseessa ilmaiset selkeästi että toisten tunteista ei tarvitse välittää? Mummon hyvän elämän ja vanhuuden edellytykset menevät kyllä siinä, jos eristetään lapsenlapsista ja sitä yritetään kaikin keinoin välttää! Mutta kun toisten ajatuksia ei voi lukea! Ei mummo voi sitä arvata että lasten äidistä on riittävä syy katkoa välit esimerkiksi yhden ainoan kerran vuoksi jolloin mummo tekee jotakin ilahduttaakseen lasta, mutta ilman suoranaista"lupaa" lapsen äidiltä ja kyse siis hyvin viattomista, monille aivan normaaleista asioista, kuten kahdenkesken lapselle luovutettu ekstra-synttärilahja josta lapsi on luonnollisesti riemuinnut mutta riemu on loppunut kun lahjan kanssa on menty kotiin! Hyvä elämä on vain lapsen äidin oikeus ja muut menkööt sanonko minne?
Ei ihmisiä voi vaatia olemaan osa elämää, jotta itsellä olisi hyvä olla. Eikä aikuisen ihmisen onni voi riippua siitä, että tietyt ihmiset pysyvät aina ja lopullisesti siinä lähellä. Omista lapsista pitää päästää irti, ja ajan kanssahan myös parisuhteesta pitää toisen osapuolen päästää irti ja jatkaa elämää. Elämän onni ei voi olla sidottu tiettyihin ihmisiin. Me kaikki joudumme aina luopumaan ihmissuhteista ajoittain.
On kyllä vähän narsistinen ajatus tuo, että mummon vanhuus riippuu vain ja ainoastaan lastenlasten läsnäolosta. Oma onnellisuus ja vastuu elämästä on täysin ulkopuolistettu muille. Aikuinen ihminen kantaa itse vastuunsa hyvinvoinnistaan ja hankkii muita ihmissuhteita, jos jokin ihmissuhde ei toimi.
Kyllähän lapsenlapset ovat valtava rikkaus elämässä, mutta henkisesti sairaan ihmisen merkki pitää heitä vastuussa omasta hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pidetään, me äiteinä ja naisina toistemme puolta yli sukupolvirajojen ja rakastetaan näitä arvokkaita aarteita yhdessä."
Joo, alan heti pitämään mummon puolta kun hänkin pitää minun puolta. Toistaiseksi en ole huomannut semmoista. Vai miltä kuulostaa toteamukset:" lähde juhlimaan, niin minä hoidan vauvan"(ikää 1 kk) tai "ei ole enää mitään hätää, mummo on tässä. Kyllä äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." (vauva 5 vkoa) tai jatkuva minun arvostelu ja haukkuminen ulkopuolisille. Jos mummo vaikka aloittaisi julkisella anteeksi pyynnöllä (myös nämä ulkopuoliset ihmiset saisivat sitten tietää totuuden) niin katsotaan sen jälkeen uudelleen niitä hoitovuoroja..
Argh kuulostaa niin tutulta! Vauva oli muutaman viikon niin anoppi ehdotteli elokuvia mihin voitais miehen kanssa lähteä ja hän voisi hoitaa vauvaa. Samoin yritti häätää mua hotelliin nukkumaan. Yökylään pummataan joka $#%&@ kerta kun nähdään. Kesäksi hän voisi lähteä vauvan kanssa kahdestaan espanjaan (vauva syntyi siis tämän vuoden alussa). Halusi järjestää nimiäiset kotonaan ja ostaa nimiäismekon. En kestä enää ja kun miehelle yritän puhua niin saadaan vain riita aikaiseksi. Miehen mielestä äitinsä on vain ystävällinen eikä edes tosissaan.. eipä. Mies voisi mun puolesta muuttaa takaisin äidilleen niin äiti voisi hoitaa vaikka poikaansa ja jättäisi mut ja vauvan rauhaan.
Heh, sun viimenen lause herätti muistoja :)
Itse sanoinkin lasteni mummolle, että mun puolesta saat omille lapsilles tehdä mitä haluat mutta mun lapsista päätän minä.Saattoi olla niitä ratkaisevia lausahduksia joista vähitelln mummokin alkoi ymmärtää, että hän ei ole lasteni äiti. Tai ainakin teeskentelee jo sujuvasti ymmärtävänsä asiaa, se riittää mulle.
Mun anoppi puhuu pahaa myös lapsistaan. Kerran haukkui (minulle) oikein kunnolla mieheni, kun tämä introverttinä ja sosiaalisesti kömpelönä oli kieltäytynyt isosta sukukokouksesta ja jossain kumminkaiman synttäreillä käytiin pikaisesti. Ei ollut jonkun tätinsä kanssa jutellut siellä ollenkaan (miehen inhokki, joka aina yrittää käännyttää syntisiä), ja aina saa hävetä kun se Teemu on tuollainen.
Pari päivää tämän jälkeen jotain kasvatusneuvoja oli taas ”neuvomassa”. En ollut samaa mieltä, johon anoppi totesi, että kyllä hän kolme lasta kasvattaneensa tietää paremmin kuin minä. Suusta lipsahti, että etkös pari päivä sitten sanonut, että sitä Teemua saa aina hävetä? Että se siitä laadukkaasta kasvatuksesta. Jotain siinä sitten solvasi vihaisena ja katosi nkyvistä.
Jo se, että jatkuvasti moittii poikaansa tämän puolisolle kertoo jo, kuinka korkealle sitä lastaan arvostaa. Haukkuu myös muita lapsiaan. Itseään ei kritisoi, hänestä kun puuttuu vain viat!
Juuri tota anoppi on kans sanonut, että kyllä hän vauvoja osaa hoitaa kun hänellä on 2 lasta. No eipäs ole näyttänyt sitä mitenkään, ja tästä on yli 30 vuotta! Minunko pitäisi vaan luottaa siihen, että kyllä hän osaa vaikka hän 4 tunnin jälkeen väitti mulle että ei vauvalla ole nälkä, eikä antanut mun imettää sitä. Itse anoppi mussuttaa joka 2 tunti jotain..
Tämä! Anoppi itse syö kahden tunnin välein mutta vauvalla ei ole nälkä neljän tunnin syömättömyydestä huolimatta. Hups!
Vauva osaa kyllä ilmoittaa milloin hänellä on nälkä. Tänään se voi olla kahden tunnin välein ja huomenna kolmen tunnin. Vauva ei ole kone eikä hänessä ole vieterillä viritettyä ajastinta! Oma äiti tunnistaa parhaiten vauvansa itkusta mistä on kyse.
En antaisi hoitoon enkä muillekaan näille oudoille terapeutiksi.
Terv. mummu ja anoppi
Minun äitini vielä eläessään ilmoitti suoraan, että on muiden vastuulla tehdä hänet onnelliseksi. Hän on niiiiin paljon elämässään uhrannut, että nyt on muiden vuoro uhrautua hänen eteensä.
Todellisuudessahan äiti ei ollut uhrannut yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan äiti lastensa eteen uhraa. Kaikki muiden kuin lastensa eteen uhrautuminenhan on täysin vapaaehtoista ja oma valinta, eikä omista valinnoistaan voi syyttää muita ja vaatia korvauksia. Lasten tekeminenkin on täysin vapaaehtoista ja oma valinta, joten siitäkään on lopulta paha lähteä lapsilta korvauksia vaatimaan.
Tämä marttyyrimummo täällä ei selvästi ymmärrä rajoja, tai mitä hänellä on oikeus odottaa lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, ja mitä ei. Hyvin usein paikkansa kuitenkin pitää vanha sananlasku: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Säälihän se on, jos isovanhemmat ja lapsenlapset eivät voi olla väleissä, mutta ei se lapsi siinä mitään menetä, ainoastaan isovanhempi menettää.
T: se kenen ainoa elossa ollut isovanhempi oli vihannes vuodeosastolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan hoidossa yksi keskeinen asia on sensitiivisyys vauvan tarpeille. Ei se riitä, että fyysisesti saa pidettyä lapsen hengissä, jos vauva kasvaa sellaisessa ympäristössä, että hänen tarpeisiinsa ei vastata oikeaan aikaan, eikä häntä ymmärretä.
Rajaton ihminen, joka ei koskaan ole väärässä omasta mielestään, on karmea vauvan hoitaja. Paremmin tietäjä tunkee tuttipulloa väkisin vauvan suuhun, rutistelee ja herättelee tarpeettomasti ja hakee pönkitystä omalle erinomaisuudellen avuttoman vauvan kustannuksella. Se, että on onnistunut pitämään lapsen hengissä aikuiseksi, ei mitenkään merkitse, että on onnistunut kasvattamaan itsenäisen, empaattisen ja tasapainoisen aikuisen. Hermo menee näihin --kolme lasta olen kasvattanut- rajattomiin asiantuntijoihin. Kuinka moni aikuinen kärsii siitä edelleen, että on ollut tällaisen sekopään lapsi.Juuri näin! Tätä olen yrittänyt juuri sanoa ja selittää myös miehelleni, ei hän ymmärrä. En antaisi edes kultakalaa anopille hoitoon, varmaan nääntyisi..
Haukut miehellesi hänen äitiään ja ihmettelet kun hän ei ymmärrä. Asiat selvitetään sen kanssa jonka suhteen on ongelmia, ei haukuta kenellekään tämän vanhempia. Se on vähän niin kuin kirjoittamaton sääntö. Aikuinen ihminen pystyy selvittämään asiat toisen aikuisen kanssa jonka suhteen on ongelmia. Älä lyö kiilaa äidin ja lapsen väliin, koskaan. Miehesi on äitinsä lapsi niin kuin sinäkin olet oman äitisi lapsi. Älä anna tämän ketjun juttujen vaikuttaa siihen miten kohtelet miehellesi tärkeitä ihmisiä, suuri osa täällä kerrotuista tarinoista on valta-fantasiaa. Sen todistaa jo tämän sivun mummo ei merkitse mitään -jankutus. Suhteiden ylläpito vaatii tervettä vastaan tuloa kaikilta, itseään ei tarvitse kiusata mutta ihmissuhteissa ei päde diktatuuri. Tuntuu että tämä poikkeustilanne on koventanut ihmisten asenteita ja jos näin on niin seuraukset ovat inhimillisellä tasolla koronaakin pahempia. Älä sinä lähde mukaan siihen.
Ei. Se on miehen asia hoitaa sukulaisensa. Hänen tehtävänsä on vetää perheen rajat.
Ja tuossahan ei haukuta isovanhempaa vaan isovanhemman käytöstä. Ja vieläpä ollaan valmiita edelleen olemaan tekemisissä, jos vain se luokaton ja tökerö käytös loppuu. Erittäin asiallista.
Perheen rajat vetää vain ja ainoastaan ne perheen aikuiset. Se ei ole diktatuuri. Se on RAJAT. Asialliset rajat, joita kunnioittava ihminen ei edes joudu koskaan hankauksiin.
Täällä ei ole kirjoitettu "mummo ei ole mitään" - miksi uhriudut? - vaan että mummo on korvattavissa. Hän on korvattavissa.
Joten jos ja kun se mummo ajaa tilanteen sellaiseksi että pitää valita vanhempi tai mummo, niin tottakai valitaan sitten se vanhempi. Fiksu mummo ei tuollaiseen tilanteeseen joudu.
Ei asia ihan noin yksioikoinen ole. Meillä mies yritti keskustella äitinsä kanssa, mutta eihän tuo kaikkitietävä ollut edes kuunnellut. Toisekseen noin 98% ongelmatilanteista tapahtui kun mies ei ollut edes paikalla. Anoppi osasi olla jopa ystävällisen oloinen kun joku muu oli läsnä, kahden kesken ei hyvää sanaa kuulunut. Kyllä mä lopulta hoidin asian, koska alkoi miehen käyttö viestinviejänä koetella parisuhdetta. Minä määräsin anopille hyvin tiukat rajat, ja mies on ollut tähän ratkaisuun tyytyväinen. Siinä määrin, että on pitänyt rajoista kiinni kanssani, ja kertonut olevansa helpottunut kun asiat ovat helpottanut. Selän takana anoppi kyllä puhuu meidän perheestä pahaa, mutta eipä tuolla ole kenestäkään ikinä mitään hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa sulkea pois omasta tai lapsensa elämästä mukavaa, hyvää ja turvallista ihmistä. Jos joku ihminen ei siltä tunnu, täytyy ottaa etäisyyttä. Vain lapsistamme olemme vastuussa, kunnes he ovat aikuisia. Muut suhteet perustuvat vuorovaikutukseen ja vapaaehtoisuuteen.
Mitä enemmän tulee ikää, sitä arvokkaammalta elämä tuntuu, sillä pisimmilläänkin se on kovin lyhyt. Lastemme lisäksi on myös toinen elämä, josta olemme vastuussa: omamme. Meidän velvollisuutemme on luoda itsellemme hyvä, onnellinen elämä. Sen tarkoitus ei ole miellyttää muita itsensä unohtaen. Nyt kun olen ylittänyt puolivälin, harmonia on tärkein tavoitteeni. Tiedän, että saavutan sen olemalla hyvä ihminen muille ja pitämällä lähelläni hyvät ihmiset - ja vain heidät.
Oma aikuinen lapseni ottaa minuun joskus etäisyyttä, vaikka erimielisyyksiä ei olekaan. Toki kaipaan häntä silloin, mutta aina hän tulee takaisin. On hetkiä, jolloin minä en mahdu hänen mieleensä, ja niin kuuluu olla. Olen kasvattanut vahvan ihmisen, toivottavasti jonain päivänä vahvan isän.
Sanoisin kaikille, että antakaa itsellenne lupa ja uskaltakaa tehdä hyvä, kaunis elämä. Joskus se vaatii eroja.
Ja mummolla ei ole oikeutta etsiä hyvää elämää, mahdollisuutta jakaa sitä rakkaimpiensa kanssa eli tässä tapauksessa nyt lastenlasten, joita ei saa tavata lasten äidin takia. Miten viitsit jaella neuvoja tavoitella hyvää elämää ja harmoniaa kun seuraavassa lauseessa ilmaiset selkeästi että toisten tunteista ei tarvitse välittää? Mummon hyvän elämän ja vanhuuden edellytykset menevät kyllä siinä, jos eristetään lapsenlapsista ja sitä yritetään kaikin keinoin välttää! Mutta kun toisten ajatuksia ei voi lukea! Ei mummo voi sitä arvata että lasten äidistä on riittävä syy katkoa välit esimerkiksi yhden ainoan kerran vuoksi jolloin mummo tekee jotakin ilahduttaakseen lasta, mutta ilman suoranaista"lupaa" lapsen äidiltä ja kyse siis hyvin viattomista, monille aivan normaaleista asioista, kuten kahdenkesken lapselle luovutettu ekstra-synttärilahja josta lapsi on luonnollisesti riemuinnut mutta riemu on loppunut kun lahjan kanssa on menty kotiin! Hyvä elämä on vain lapsen äidin oikeus ja muut menkööt sanonko minne?
Ei kukaan estä tai kiellä mummolta oikeutta etsiä hyvää elämää. Mutta eikö sitä hyvää sisältöä pitäisi löytyä myös muualtakin kuin lapsenlapsista? On kyllä kohtuuton vastuu lapselle, jos joutuu pienestä pitäen olemaan mummunsa ainoa ilon lähde.
Herranjestas, miten henkisesti sairaita ihmisiä täällä kirjoittaa. Nuoret vanhemmat, pitäkää pintanne. Muistakaa, että teillä ei ole oikeus vetää rajoja suojellaksenne lastanne, vaan teillä on siihen VELVOLLISUUS. Suojelkaa lastanne narsistisilta ihmissuhteilta ja vahingollisilta läheisiltä, jotka eivät ajattele lapsen parasta, vaan omia tarpeitaan. Muiden mielen pahoittamisella ei ole väliä. Te vanhemmat ovat lapsen suojelijat, lapsi on teistä riippuvainen.
Narsistisen vanhemman lapsi on usein aikuisenakin täysin vanhemman manipuloitavissa. Narsistisen äidin poika ei pysty pahoittamaan äitinsä mieltä, kertarysäyksellä. Hän on oppinut pikkulapsesta saakka, että omat tunteet uhrataan, mutta äidin mieltä ei pahoiteta. Jos miehesi on tässä tilanteessa, älä vaadi häneltä heti liikoja. Älä ole miehelle kohtuuton, vaan lempeä mutta tiukka. Vedä rajat itse, älä odota miehen tukea, suojele lasta. Mies seuraa omaa tahtiaan perässä, mikäli hän pystyy irroittautumaan äitinsä vallasta. Mikäli hän ei pysty, hänestä ei turvallista aikuista lapselle tule myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa sulkea pois omasta tai lapsensa elämästä mukavaa, hyvää ja turvallista ihmistä. Jos joku ihminen ei siltä tunnu, täytyy ottaa etäisyyttä. Vain lapsistamme olemme vastuussa, kunnes he ovat aikuisia. Muut suhteet perustuvat vuorovaikutukseen ja vapaaehtoisuuteen.
Mitä enemmän tulee ikää, sitä arvokkaammalta elämä tuntuu, sillä pisimmilläänkin se on kovin lyhyt. Lastemme lisäksi on myös toinen elämä, josta olemme vastuussa: omamme. Meidän velvollisuutemme on luoda itsellemme hyvä, onnellinen elämä. Sen tarkoitus ei ole miellyttää muita itsensä unohtaen. Nyt kun olen ylittänyt puolivälin, harmonia on tärkein tavoitteeni. Tiedän, että saavutan sen olemalla hyvä ihminen muille ja pitämällä lähelläni hyvät ihmiset - ja vain heidät.
Oma aikuinen lapseni ottaa minuun joskus etäisyyttä, vaikka erimielisyyksiä ei olekaan. Toki kaipaan häntä silloin, mutta aina hän tulee takaisin. On hetkiä, jolloin minä en mahdu hänen mieleensä, ja niin kuuluu olla. Olen kasvattanut vahvan ihmisen, toivottavasti jonain päivänä vahvan isän.
Sanoisin kaikille, että antakaa itsellenne lupa ja uskaltakaa tehdä hyvä, kaunis elämä. Joskus se vaatii eroja.
Ja mummolla ei ole oikeutta etsiä hyvää elämää, mahdollisuutta jakaa sitä rakkaimpiensa kanssa eli tässä tapauksessa nyt lastenlasten, joita ei saa tavata lasten äidin takia. Miten viitsit jaella neuvoja tavoitella hyvää elämää ja harmoniaa kun seuraavassa lauseessa ilmaiset selkeästi että toisten tunteista ei tarvitse välittää? Mummon hyvän elämän ja vanhuuden edellytykset menevät kyllä siinä, jos eristetään lapsenlapsista ja sitä yritetään kaikin keinoin välttää! Mutta kun toisten ajatuksia ei voi lukea! Ei mummo voi sitä arvata että lasten äidistä on riittävä syy katkoa välit esimerkiksi yhden ainoan kerran vuoksi jolloin mummo tekee jotakin ilahduttaakseen lasta, mutta ilman suoranaista"lupaa" lapsen äidiltä ja kyse siis hyvin viattomista, monille aivan normaaleista asioista, kuten kahdenkesken lapselle luovutettu ekstra-synttärilahja josta lapsi on luonnollisesti riemuinnut mutta riemu on loppunut kun lahjan kanssa on menty kotiin! Hyvä elämä on vain lapsen äidin oikeus ja muut menkööt sanonko minne?
Tottakai mummollakin on oikeus siihen, mutta sen voi tehdä myös hyvänmaun rajoissa. Ja ennenkaikkea terveellä tavalla, tämä aloituksen tapa ei todellakaan kuulosta siltä. Näytin tämän 23 v tytölleni ja sanoin että jos minä sekoan noin jos mummoksi tulen, hanki minulle apua. Hän sanoi että hankkisin ehdottomasti ilman että edes pyytäisin. Tällä mummolla ei selvästi ole hyvä olla itsensä kanssa, hänen on saatava se kuntoon. Se on myös lapsenlapsen etu että mummo on tasapainoineen mieleltään.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, miten henkisesti sairaita ihmisiä täällä kirjoittaa. Nuoret vanhemmat, pitäkää pintanne. Muistakaa, että teillä ei ole oikeus vetää rajoja suojellaksenne lastanne, vaan teillä on siihen VELVOLLISUUS. Suojelkaa lastanne narsistisilta ihmissuhteilta ja vahingollisilta läheisiltä, jotka eivät ajattele lapsen parasta, vaan omia tarpeitaan. Muiden mielen pahoittamisella ei ole väliä. Te vanhemmat ovat lapsen suojelijat, lapsi on teistä riippuvainen.
Narsistisen vanhemman lapsi on usein aikuisenakin täysin vanhemman manipuloitavissa. Narsistisen äidin poika ei pysty pahoittamaan äitinsä mieltä, kertarysäyksellä. Hän on oppinut pikkulapsesta saakka, että omat tunteet uhrataan, mutta äidin mieltä ei pahoiteta. Jos miehesi on tässä tilanteessa, älä vaadi häneltä heti liikoja. Älä ole miehelle kohtuuton, vaan lempeä mutta tiukka. Vedä rajat itse, älä odota miehen tukea, suojele lasta. Mies seuraa omaa tahtiaan perässä, mikäli hän pystyy irroittautumaan äitinsä vallasta. Mikäli hän ei pysty, hänestä ei turvallista aikuista lapselle tule myöhemminkään.
Tätä olen kyllä vähän epäillyt. Mies tuli ANELEMAAN, että tulisin puhumaan anopin kanssa kun "äiti on niin poissa tolaltaan", hän pyysi myös että kehuisin anoppia maailman parhaaksi mummoksi. En ole koskaan nähnyt miestäni niin säälittävänä, oikein polvillaan aneli.
Selitin rauhallisesti asiani anopille, että vauvan pitää saada syödä ja nukkua. Anoppi sepitti jotain asiaan liittymätöntä ja heittäytyi marttyyriksi. Ei tuollaisen kanssa voi mitään keskustella, kun ei kuuntele. Miehellä on kyllä paljon tunnelukkoja, ei esim siedä että häntä kehutaan. Ei uskoisi, että perheen sisällä on noin paljon ongelmia, kun vaikuttaa olevan ns "parempi perhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, miten henkisesti sairaita ihmisiä täällä kirjoittaa. Nuoret vanhemmat, pitäkää pintanne. Muistakaa, että teillä ei ole oikeus vetää rajoja suojellaksenne lastanne, vaan teillä on siihen VELVOLLISUUS. Suojelkaa lastanne narsistisilta ihmissuhteilta ja vahingollisilta läheisiltä, jotka eivät ajattele lapsen parasta, vaan omia tarpeitaan. Muiden mielen pahoittamisella ei ole väliä. Te vanhemmat ovat lapsen suojelijat, lapsi on teistä riippuvainen.
Narsistisen vanhemman lapsi on usein aikuisenakin täysin vanhemman manipuloitavissa. Narsistisen äidin poika ei pysty pahoittamaan äitinsä mieltä, kertarysäyksellä. Hän on oppinut pikkulapsesta saakka, että omat tunteet uhrataan, mutta äidin mieltä ei pahoiteta. Jos miehesi on tässä tilanteessa, älä vaadi häneltä heti liikoja. Älä ole miehelle kohtuuton, vaan lempeä mutta tiukka. Vedä rajat itse, älä odota miehen tukea, suojele lasta. Mies seuraa omaa tahtiaan perässä, mikäli hän pystyy irroittautumaan äitinsä vallasta. Mikäli hän ei pysty, hänestä ei turvallista aikuista lapselle tule myöhemminkään.
Tätä olen kyllä vähän epäillyt. Mies tuli ANELEMAAN, että tulisin puhumaan anopin kanssa kun "äiti on niin poissa tolaltaan", hän pyysi myös että kehuisin anoppia maailman parhaaksi mummoksi. En ole koskaan nähnyt miestäni niin säälittävänä, oikein polvillaan aneli.
Selitin rauhallisesti asiani anopille, että vauvan pitää saada syödä ja nukkua. Anoppi sepitti jotain asiaan liittymätöntä ja heittäytyi marttyyriksi. Ei tuollaisen kanssa voi mitään keskustella, kun ei kuuntele. Miehellä on kyllä paljon tunnelukkoja, ei esim siedä että häntä kehutaan. Ei uskoisi, että perheen sisällä on noin paljon ongelmia, kun vaikuttaa olevan ns "parempi perhe".
Uskon tämän. Noissa tilanteissa on todella tärkeä, että pidät pintasi ja sinä vedät ne turvalliset rajat lapselle. Älä missään tapauksessa suostu miehen aneluihin. Pysy rauhallisena. Sano, että et voi nyt semmoista sanoa anopille, koska se ei ole totta, hän käyttäytyy nyt lapsen parasta vastaan, ja sinä et voi tukea semmoista käytöstä. Sinun täytyy nyt vai uskaltaa olla se joka tuottaa pahaa mieltä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Tee kaikkesi, ettet menettäisi malttiasi, vaan pystyisit olemaan johdonmukainen ja rauhallinen. Miehelläkin on vielä mahdollisuus kasvaa itsenäiseksi, hyväksi isäksi ja puolisoksi, mutta sinä et saa antaa tunteisiin vetoavalle kiristykselle tuumaakaan periksi.
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Kukaanhan ei ole rajannut pois tervepäisyä isovanhempaa.
Mielenterveysongelmainen ihminen ei ole kenellekään hyvästä vaikka miten olisi isovanhempi.
Se että sinä samaistat itse itsesi jälkimmäiseen on sitten sinun ongelmasi.
Nuo on lehtijuttuja, ei tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Ärsyttää tämän ylläoleva.n kaltaiset jeesustelijt jotka esittää isovanhemmat ihanina, rakastavina j hyväntahtoisina. Totuus kun on usein kaikkea muuta.
Kyllä mullekin kelpaisi TURVALLISTEN JA RAKASTAVIEN isovanhempien tuki. Mutta kun on vain väkivaltaista lapsenhakkaajaa omalla puolen sukua ja tunnevammaista ja taustaltaan lapsia ahdistelevaa toisella puolella, niin lopputulos on se että elämässämme ei ole ainuttakaan isovanhempaa millään tavalla. Ei siis mitään yhteydenpitoa, vierailua, soittelua.
Tähän sitten joku kukkahattu lässyttämään vielä miten teen muka väärin kun evään ”isovanhemman oikeuden lämpimään yhdessäoloon”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Ihan löysin tämän keskustelun googlettamalla koska anoppi ei vaan kuulu noihin hyviin isovanhempiin, onneksi lapsella on toinen isoäiti. Omaa tahtoa ja harkintakykyä nimenomaan löytyy, se ei nyt ole vaan sattumoisin anopin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Millä tavalla on kohtuullinen toivomus, että vauva ei saa syödä eikä nukkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, miten henkisesti sairaita ihmisiä täällä kirjoittaa. Nuoret vanhemmat, pitäkää pintanne. Muistakaa, että teillä ei ole oikeus vetää rajoja suojellaksenne lastanne, vaan teillä on siihen VELVOLLISUUS. Suojelkaa lastanne narsistisilta ihmissuhteilta ja vahingollisilta läheisiltä, jotka eivät ajattele lapsen parasta, vaan omia tarpeitaan. Muiden mielen pahoittamisella ei ole väliä. Te vanhemmat ovat lapsen suojelijat, lapsi on teistä riippuvainen.
Narsistisen vanhemman lapsi on usein aikuisenakin täysin vanhemman manipuloitavissa. Narsistisen äidin poika ei pysty pahoittamaan äitinsä mieltä, kertarysäyksellä. Hän on oppinut pikkulapsesta saakka, että omat tunteet uhrataan, mutta äidin mieltä ei pahoiteta. Jos miehesi on tässä tilanteessa, älä vaadi häneltä heti liikoja. Älä ole miehelle kohtuuton, vaan lempeä mutta tiukka. Vedä rajat itse, älä odota miehen tukea, suojele lasta. Mies seuraa omaa tahtiaan perässä, mikäli hän pystyy irroittautumaan äitinsä vallasta. Mikäli hän ei pysty, hänestä ei turvallista aikuista lapselle tule myöhemminkään.
Tätä olen kyllä vähän epäillyt. Mies tuli ANELEMAAN, että tulisin puhumaan anopin kanssa kun "äiti on niin poissa tolaltaan", hän pyysi myös että kehuisin anoppia maailman parhaaksi mummoksi. En ole koskaan nähnyt miestäni niin säälittävänä, oikein polvillaan aneli.
Selitin rauhallisesti asiani anopille, että vauvan pitää saada syödä ja nukkua. Anoppi sepitti jotain asiaan liittymätöntä ja heittäytyi marttyyriksi. Ei tuollaisen kanssa voi mitään keskustella, kun ei kuuntele. Miehellä on kyllä paljon tunnelukkoja, ei esim siedä että häntä kehutaan. Ei uskoisi, että perheen sisällä on noin paljon ongelmia, kun vaikuttaa olevan ns "parempi perhe".
Niin tuttua. Kehuminen tai jos kerron rakastavani miestäni aiheuttaa ilmiselvästi ahdistusta. Nyt kymmenen yhteisen vuoden jälkeen osaa jo ilmaista omia mielipiteensä esim lomakohteesta. Aiemmin selkeästi odotti mun ehdotusta, että voi olla mun kanssa samaa mieltä.
Äitiään on tosiaan puolustellut just näillä perinteisillä kuten ei hän mitään pahaa tarkoita. Kysymykseen mitä hyvää hän tarkoitti sillä, kun kävi kritisoimansa sitä, missä järjestyksessä ripustan pyykit kuivumaan, en ole vuosienkaan jälkeen saanut vastausta.
En ole ottanut kantaa tähän aiheeseen mutta sivusta seuraajana esitän toivomuksen ylläpitoon että ketju menisi nyt poistoon tai ainakin lukkoon.. Keskustelu ei ole enää rakentavaa ja on mennyt muutaman samanmielisen räksyttämiseksi ja yleisesti loukkaavaksi. Olen Sanoma Oy:n tuotteiden tilaaja, toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole ottanut kantaa tähän aiheeseen mutta sivusta seuraajana esitän toivomuksen ylläpitoon että ketju menisi nyt poistoon tai ainakin lukkoon.. Keskustelu ei ole enää rakentavaa ja on mennyt muutaman samanmielisen räksyttämiseksi ja yleisesti loukkaavaksi. Olen Sanoma Oy:n tuotteiden tilaaja, toistaiseksi.
Kyynel.
Tämä on erittäin tärkeä ketju. Voimaannuttava.
Vierailija kirjoitti:
En ole ottanut kantaa tähän aiheeseen mutta sivusta seuraajana esitän toivomuksen ylläpitoon että ketju menisi nyt poistoon tai ainakin lukkoon.. Keskustelu ei ole enää rakentavaa ja on mennyt muutaman samanmielisen räksyttämiseksi ja yleisesti loukkaavaksi. Olen Sanoma Oy:n tuotteiden tilaaja, toistaiseksi.
Helppo huudella, kun ei kaipaa tässä asiassa vertaistukea tai ymmärrystä lapsen mummon/vaarin aiheuttamaan ahdistukseen.
Ei täällä ole kukaan mitään tuollaista väittänytkään. Täällä on puhuttu välien katkomisesta, koska mummo ei anna pikkuvauvan syödä eikä nukkua, eikä usko kun asiasta sanotaan.