Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelulaista:
§
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.Kuten tästä voi lukea, lakia ei sovelleteta lasten joulunviettopaikasta päättämiseen.
Mitta ei kai ole lakia jossa sanotaan, ettei isä saa päättää joulunviettotapaa?
Niin siis onko sellainen laki oikeasti, että lasten vanhempi ei saa yhteishuolajuudessa olevien lapsien menemisiä päättää yksin? Alapeukuista päätellen on.
Koska sehän ratkaisisi tuossa joulunviettotarinassa olevan ongelman, linkatkaa nyt ihmeessä se laki vaikka tähän.
Jos sellaista lakia ei ole niin asialle ei oikein tähän jouluun mennessä ehdi mitään tehdä. Epäilen, ettei lastenvalvojalle pääse näin nopeasti tekemään mitään tapaamissopimuksia ja jos jotenkin aika löytyisikin niin lapsenvalvoja varmaan rohkaisisi sopimaan asian niin, että tänä jouluna isä päättää ja ensi joulu on äidin.
Vuoden päästä ero on jo selvä jos paperit jo laittaa menemään ja sopimukset varmasti tehty niin tilanne on paljon selkeämpi.
No tässä tilanteessa, lapset on jo sen ikäisiä, että heidän toiveita pitää kuunnella myöskin. Ja lapset ovat päättäneet viettää joulua anoppilassa. Oikeasti jos äiti tämän estää, on riski suuri että lapset päättävätkin jäädä eron jälkeen isänsä luona asumaan.
"Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelulaista:
§
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.Kuten tästä voi lukea, lakia ei sovelleteta lasten joulunviettopaikasta päättämiseen.
Mitta ei kai ole lakia jossa sanotaan, ettei isä saa päättää joulunviettotapaa?
Niin siis onko sellainen laki oikeasti, että lasten vanhempi ei saa yhteishuolajuudessa olevien lapsien menemisiä päättää yksin? Alapeukuista päätellen on.
Koska sehän ratkaisisi tuossa joulunviettotarinassa olevan ongelman, linkatkaa nyt ihmeessä se laki vaikka tähän.
Jos sellaista lakia ei ole niin asialle ei oikein tähän jouluun mennessä ehdi mitään tehdä. Epäilen, ettei lastenvalvojalle pääse näin nopeasti tekemään mitään tapaamissopimuksia ja jos jotenkin aika löytyisikin niin lapsenvalvoja varmaan rohkaisisi sopimaan asian niin, että tänä jouluna isä päättää ja ensi joulu on äidin.
Vuoden päästä ero on jo selvä jos paperit jo laittaa menemään ja sopimukset varmasti tehty niin tilanne on paljon selkeämpi.
No tässä tilanteessa, lapset on jo sen ikäisiä, että heidän toiveita pitää kuunnella myöskin. Ja lapset ovat päättäneet viettää joulua anoppilassa. Oikeasti jos äiti tämän estää, on riski suuri että lapset päättävätkin jäädä eron jälkeen isänsä luona asumaan.
"Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin."
Kyllä, uskokaa pois että lasten toivomuksiakin pitää kuunnella. Tää anoppi on päässyt näitä lapsia manipuloimaan ihan alusta asti, juuri sen takia kirjoittaja varoittikin meitä muita, ettei pidä antaa asioiden mennä noin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Kiva kirjoitus ja mukavia muistoja. Mummola on lapselle maailman paras paikka. Erilainen lämpö, kiireettömyys, hyväksyntä mitä kotona, vaikka sielläkin on hyvä. Minä kaipaan vieläkin lapsuuden mummolaa ja Liisa-mummua. Kotona oli askareet ja kiireinen äiti, melua ja pienet sisaret. Hekin kaikki tietenkin myös rakkaita.
Meillä omi Liisa-mummi. Tuo anoppini, oikein kiva ihminen, vaikka minulle hänen olemisensa ei aina ollut helppoa.
Samaa kertoo työkaverini, joka on nyt mummi. Hän on saanut alkaen alle 1-v lapsenlapsensa yöhoitoon usein. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Mm vie lapsen kerran viikossa uimaan. Tuo työkaverini kertoi, että rakkaus tähän lapseen on vielä enemmän kuin omiin aikanaan. Kai sen tekee se, että isovanhemman velvollisuudet on erilaiset kuin äidin. Taakka on poissa.
Onneksi tämä äiti ei koe, että se on häneltä pois.
T. Edellinen yli 50-v
Kai ymmärrät, että jotain on pielessä jos rakastaa lapsenlapsia enemmän kuin omia aikanaan. Kuinka surullista.
Minun äitini rakastaa selvästi lapsenlapsiaan enemmän kuin minua koskaan. Voin kertoa että kyllä se tuntuu aikuisenakin pahalta. Kun minä olin lapsi, äiti ylpeillä sillä ettei koskaan kehunut minua, ei minulle itselleni saati muille.
Nyt lapsenlapsia kehutaan joka välissä sekä niille itselleen että jokaiselle joka vaan suostuu kuuntelemaan. Jopa niiden huonolla käytöksellä ylpeillään!
Jos kouluikäiset lapset ovat ns. turvallisen henkilön eli isänsä kanssa menossa mummollaan omasta halustaan, en usko lastensuojelun pystyvän puuttumaan asiaan. Mutta en tiedä onko siitä haittaakaan, jos heille soittaa ja ilmaisee huolensa lasten manipuloinnista ja millainen kuvio teillä muutenkin on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan jollain ketjua lukevalla lainopillista osaamista? Mies ja anoppi ovat liittoutuneet minua vastaan nyt siten, että he haluavat lapset luokseen anoppilaan. Asumme vielä yhdessä mieheni kanssa, mutta paljon riitoja, kontrollointia ja ongelmia. Joulu anoppilassa tuli ilmoitusasiana, istuimme pöydän ääressä anoppi, minä, mies ja lapset. Istuttiin alas juuri niin kuin tässä ketjussa on kerrottu, ja päätettiin meidän perheen asioista anopin kanssa. Anoppi lupasi lapsille kalliita lahjoja, pleikka 4, rahaa ym. jos tulevat aatoksi hänelle. Lapset halusivat tietenkin, ei minulla ei ole tajota vastaavia tuossa määrin. Mies veti keskustelun yhteen, että hän haluaa äidilleen koska siellä on oikea joulu, ja lapset haluavat sinne, ja hänen äitinsä haluaa. Minä pilaan heidän kaikkien joulun jos rupean hankalaksi. En pystynyt sanomaan mitään, vaan nieleskelin kyyneleitä, menin jonkinlaiseen sokkiin(?).
Nyt mies ja lapset suunnittelevat innoissaan reissua anopille, kaikki muut ovat joulumielellä paitsi minä, olen edelleen henkisesti riekaileina. Voidaanko minua kohtaan toimia näin, voiko mies ihan laillisesti viedä lapset äidilleen jos kiellän? Tuntuu, etten pysty lähtemään mukaan, eikä minua halutakaan sinne, koska rikon uuden perheen, johon kuuluu anoppi, poikansa ja meidän lapset. Appi erosi anopista jokunen vuosi sitten, sanoi, että poika on tullut hänen tilalleen ja on anopin ykkösmies, häntä ei mihinkään enää tarvita. Eli ihan oikeasti on tällainen "perhekuvio", jonka ovat huomanneet muutkin. Pystynkö tekemään juridisesti tälle mitään tällä hetkellä? Eron jälkeen ilmeisesti vaikutusmahdollisuudet suuremmat siinä, miten oma tapaamisaikani vietetään, ja minulle osuvat joulut.
Voi mikä tilanne..
Minusta sinun pitäisi nyt tehdä niin, että annat lasten mennä anoppilaan isänsä kanssa, mutta vietät oman joulusi jossain muualla. Silloin et ole lastesi silmissä ilonpilaaja. Heitä on manipuloitu ja lahjottu, kyllä, mutta usko pois, he huomaavat kyllä kuvion ajan mittaan. Lapset eivät ole tyhmiä. Anoppisi ja miehesi tuskin malttavat olla moittimatta sinua, mikä edesauttaa lasten silmien avautumista.
Älä aloita mitään riitaa, äläkä näytä lapsille, kuinka vaikea asia on sinulle. Keskity tekemään itsellesi niin hyvä joulu, kuin suinkin pystyt, vaikka se riipaiseekin syvältä. Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta ajan mittaan tilanne kääntyy eduksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ero kannattaa hoitaa turvakodin kautta sitten. Eli jos mies vie lapset anoppilaan, äiti lähtee turvakotiin ja kertoo miten pelkää manipuloivaa miestään. Selittää, että väkivalta on toistaiseksi ollut vasta henkistä, mutta pelkää sen muuttuvan fyysiseksi.
On vahvemmilla huoltajuuskiistassa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Se ero kannattaa hoitaa turvakodin kautta sitten. Eli jos mies vie lapset anoppilaan, äiti lähtee turvakotiin ja kertoo miten pelkää manipuloivaa miestään. Selittää, että väkivalta on toistaiseksi ollut vasta henkistä, mutta pelkää sen muuttuvan fyysiseksi.
On vahvemmilla huoltajuuskiistassa sitten.
No jos oikeasti pelkää, niin kannattaa menetellä näin. Ei kuitenkaan kannata alkaa valehtelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin uhriksi joutuminen on hankala tilanne, sillä se on normi-ihmiselle niin stressaavaa että viranomaisten silmissä uhri vaikuttaa epätasapainoselta, ja narsisti tietenkin juuri siihen pyrkii, ja osaa tilannetta hyödyntää.
Ainoa keino pärjätä on olla korostetun rationaalinen, hillitty, järkevä, ja esittää tilanne ns. neutraalien havaintojen kautta, ei omina mielipiteinään.
Lastensuojeluun voisi olla yhteydessä ja pyytää apua, juurikin tyyliin ”hei, olen huolissamme perheemme tilanteesta ja soitin kysyäkseni neuvoa/apua. Tilanne on se, että meillä on parisuhteessamme haasteita, ja koen että mieheni äiti, joka on itse äskettäin eronnut, pyrkii hyötymään tilanteesta. Hän muun muassa sai hienoja lahjoja lupailemalla lapseni ja mieheni sinne jouluna, vaikka minä en ole tulossa mukaan. Anopin entinen mies on myös huolissaan pojastaan, ja kokee että hänen ex-vaimonsa pyrkii manipuloimaan poikaansa. Pakko sanoa että minustakin tuntuu siltä! Koen että esimerkiksi tässä jouluasiassa oli mieheni ja hänen äitinsä tavoite satuttaa minua lastemme kautta, ja lapset ovatkin hämmentyneitä tilanteesta ja mielestäni heille ei ole hyväksi se, että he joutuvat aikuisten vallankäytön välineiksi. Mitenköhän tässä nyt kannattaisi edetä ja toimia, ja mistä voisin saada lapsilleni tukea vaikeaan tilanteeseen?”
Avain on juurikin se, että korostaa huolta lapsista, ja tuo esille anopin ja miehen pyrkimyksen satuttaa lasten äitiä, mutta ei missään nimessä saa tunteilla, sillä silloin menettää uskottavuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa että lastensuojelu uskoo lähtökohtaisesti aina vanhemmista pahaa. Isovanhemmat saa sinne hölöttää aivan mitä tahansa ja aina syypää on niissä vanhemmissa. Meillä ei edes laajennettu lähestymiskielto saanut lastensuojelua uskomaan edes sitä, että isovanhempi ei vaan ihan hyvää hyvyyttään sinne lavertele. Hän oli myös niin sekava, että lastensuojelu ei saanut edes selvää, m istä hän tehtaili niitä ilmoituksia, vaan vaativat minua kertomaan että mistä isovanhempi on huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin kertoa että lastensuojelu uskoo lähtökohtaisesti aina vanhemmista pahaa. Isovanhemmat saa sinne hölöttää aivan mitä tahansa ja aina syypää on niissä vanhemmissa. Meillä ei edes laajennettu lähestymiskielto saanut lastensuojelua uskomaan edes sitä, että isovanhempi ei vaan ihan hyvää hyvyyttään sinne lavertele. Hän oli myös niin sekava, että lastensuojelu ei saanut edes selvää, m istä hän tehtaili niitä ilmoituksia, vaan vaativat minua kertomaan että mistä isovanhempi on huolissaan.
Niin, minusta ei kannata sitä lastensuojelua sekoittaa tohon ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelulaista:
§
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.Kuten tästä voi lukea, lakia ei sovelleteta lasten joulunviettopaikasta päättämiseen.
Mitta ei kai ole lakia jossa sanotaan, ettei isä saa päättää joulunviettotapaa?
Niin siis onko sellainen laki oikeasti, että lasten vanhempi ei saa yhteishuolajuudessa olevien lapsien menemisiä päättää yksin? Alapeukuista päätellen on.
Koska sehän ratkaisisi tuossa joulunviettotarinassa olevan ongelman, linkatkaa nyt ihmeessä se laki vaikka tähän.
Jos sellaista lakia ei ole niin asialle ei oikein tähän jouluun mennessä ehdi mitään tehdä. Epäilen, ettei lastenvalvojalle pääse näin nopeasti tekemään mitään tapaamissopimuksia ja jos jotenkin aika löytyisikin niin lapsenvalvoja varmaan rohkaisisi sopimaan asian niin, että tänä jouluna isä päättää ja ensi joulu on äidin.
Vuoden päästä ero on jo selvä jos paperit jo laittaa menemään ja sopimukset varmasti tehty niin tilanne on paljon selkeämpi.
No tässä tilanteessa, lapset on jo sen ikäisiä, että heidän toiveita pitää kuunnella myöskin. Ja lapset ovat päättäneet viettää joulua anoppilassa. Oikeasti jos äiti tämän estää, on riski suuri että lapset päättävätkin jäädä eron jälkeen isänsä luona asumaan.
"Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin."
Tuo ei koske tapaamissopimusta. Lastensuojelu asia on juttu erikseen.
Tapaamisten sisällön päättää tapaajavanhempi. Joulut pääsiäiset ja muut juhlapyjät vietetään vuorovuosin ja tämä sovitaan käräjillä ellei yksimielisyyttä.
Olisko mahdollista viettää jouluaatto ihan teillä kotona ja pyytää se kotka lahjoinensa teille? Lapset saa kivat lahjat jotka on heille luvattu, ja anopin voi potkia pihalle klo 18:30. Ja mies voi samalla ovenavauksella painua äitinsä luo yökylään, mielellään pariksi viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa puhua huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, niin on varmaan niille ihan omia ketjuja. Siis miksi tulla tänne niistä huutelemaan? Tää on ihan sitä samaa jääräpäisyyttä mikä näkyi iltalehden kommenteissa, syytettiin äitejä mustasukkaisiksi, uhkailtiin jättää perinnöttä ja väitettiin että äideille kelpaa vain rahaa ja tavaraa. (Oikeasti, muutenkin nykyään perintö on yleensä vain rasite, joku vanha talo täynnä krääsää jota pitää sit siivota).
Yksikään isovanhempien oikeuksista jankuttava ei pysähtynyt miettimään mikä siinä tarinoiden rajattoman isovanhemman käytöksessä lapsen äitiä häiritsi, ja oliko siinä käytöksessä kenties jotain vikaa. Ei YKSIKÄÄN.
Ennen vanhaan oli melkein pakko sietää tuollaista, ei ollut muuta apua saatavilla ja piirit oli pienemmät. Nykyään ei tarvitse sietää yhtään huonoa käytöstä, tietoa löytyy netistä, hoitoapua on saatavilla jos sitä vain tarvitsee ja ystäviäkin löytyy vaikka netistä jos on yksinäinen. Ei sitä oo pakko yrittää ja yrittää jos toinen ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan vaan kuvittelee jotenkin olevansa lapsen äitiä tärkeämpi. Pois vaan, kyllä niitä parempia suhteita lapsille löytyy muualta.
Kauheen pitkä viesti, en jaksanut lukea loppuun mutta eihän kenenkään huono tai häiriintynyt käytös oikeuta sinua käyttäytymään huonosti tai häiriintyneesti? Onko nyt oikeustaju hukassa? Ei sinun tarvitse hyväksyä tai sietää huonoa kohtelua tai häiriköintiä mutta aikuismaista käytöstä sinulta velvoitetaan lapsen vanhempana. Et voi taantua itse lapseksi tai kohdella muita aikuisia lapsina. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?
Vanhemman velvollisuuksiin kuuluu suojata lapsiaan haitallisikta ihmisiltä.
Ei se ole ”lapsena kohtelemista”. Se on just sitä aikuista vanhemmuutta.
Toki saat suojata lapsiasi haitallisilta ihmisiltä mutta sinä et saa käyttäytyä lapsellisesti tai kohdella aikuisia kuin lapsia.
En ole kohdellutkaan. Mistä ihmeestä sinä puhut???
Olen koko ajan toistanut samaa ja kumma jos et ole huomannut...
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Ei ole mitään tuollaista pakkoa.
Jokainen päättää ihan itse keitä elämässään pitää.
Eli sinä et halua tai osaa olla lapsellesi hyvä vanhempi ja esimerkki kuinka asiat käsitellään? Lapsia pitäisi aina kannustaa asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella.
Vaikeista asioista puhuminen on meidän suomalaisten ongelma, ja valitettavasti ihmisuhde-, parisuhde-, työsuhde-, opiskeluympäristöongelmat vain lisääntyvät kaltaistesi vatipäiden johdosta. (Tässä kohtaa oli käytettävä sanaa vatipää, pahoittelen toki).
Asioista keskusteleminen ei aina johda lopputulokseen, jossa välit paranisivat ja asiat selviäisivät. Joskus totaalinen välien katkaiseminen on paras ratkaisu.
Sain ainoan lapseni 26-vuotiaana, hyvään avioliittoon ja elämäntilanteeseen. Ajattelin että ihanaa, tästä se perhe-elämä alkaa, äitiys tuntui mahtavalta ja luontevalta. Haaveilimme mieheni kanssa kuinka alkaisimme yrittää toista esikoisen ollessa 1,5v. ja yhteinen unelmamme oli saada ainakin kolme lasta.
En ollut osannut aavistaa että vauvan myötä tulisin menettämään myös sananvallan arkeeni miehen ollessa töissä ja oikeuteni päättää keiden kanssa vietän aikaa. Alkuun siedin seonnutta anoppiani hammasta purren, ajattelin että tämä on sitä mummohöpsähdystä. Aiemmin etäinen anoppi alkoi elää täysin vauvaa varten enkä saanut häneltä rauhaa edes yhtä kokonaista vuorokautta. Olin omaksunut selkäytimeeni asti ajatuksen että vanhempia pitää kunnioittaa ja varsinkin puolison vanhempia. Kunnioitus anoppia kohtaan kuitenkin mureni kun näin miten hän manipuloi ja kiukutteli kuin pieni lapsi, jos ei saanut tahtoaan läpi. Minä olin AINOASTAAN synnyttäjä, vauva oli HÄNEN, hän huusi minulle että "sinä et koske!" jos yritin ottaa itkevän vauvan syliini. Puhui vauvalle kaikkea potaskaa, sitä kuinka hän ja lapsi yhdessä tutustuvat maailmaan, hän rakastaa vauvaa enemmän kuin kukaan, vauvalla on hänen silmänsä. Muistan ikuisesti hänen happaman ilmeensä, roikkuvat suupielet ja kylmän katseen, kun vauva erehtyi ojentamaan käsiään minua kohti.
Vauvakuumeinen vanha nainen pilasi vauva-ajan. En osannut puolustautua. Vasta lapsen täytettyä 1v. havahduin tajuamaan että hän ymmärsi jo paljon puhetta vaikkei itse puhunut vielä. Niinpä juttelin miehen kanssa ja päädyimme tekemään rohkean, pelottavan siirron. Kirjoitin anopille kirjeen, kerroin mitä tunsin ja ajattelin, kiitin häntä kaikesta "tuesta" ja ylistin - valheellisesti - häntä ihanasta mummoudestaan. Pyysin vain, ettei lapsi joutuisi kokemaan valintatilanteita meidän ja anopin välillä tai painostusta olla osoittamatta meitä, vanhempiaan kohtaan kiintymystä.
Seuraus oli välienmeno vuosiksi. Anoppi toisti vuosia, että hän ei ole tehnyt yhtään mitään väärin. Hän ei siis kestänyt ajatusta että joutuisi mukautumaan minun, arvottoman tytönhupakon odotuksiin ja rajoihin.
Emme saaneet enempää lapsia, toistuvia keskenmenoja 35v. asti. Mikään asia ei kaduta minua niin paljon kuin se etten uskaltanut olla suora jo heti alussa. Olin myös miestäni kohtaan katkera vuosien ajan, kun ei osannut viheltää peliä poikki.
Hyvä Ap kun reagoit ajoissa. Älä pelkää pahoittaa mummon mieltä, hän tietää kyllä mitä tekee, eikä välitä sinusta tippaakaan. Älä sinäkään siis tuhlaa voimavarojasi häneen. Nauttikaa elämästänne, heittäkää ahdistavat ihmiset pois. Tämä aika on teidän, toista ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Avain on juurikin se, että korostaa huolta lapsista, ja tuo esille anopin ja miehen pyrkimyksen satuttaa lasten äitiä, mutta ei missään nimessä saa tunteilla, sillä silloin menettää uskottavuutensa.
Kannattaa myös korostaa että appiukko jakaa miniän huolen. On ihmeellistä miten vielä nykyäänkin johonkin mieheen vetoaminen tekee sanomisesta uskottavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa puhua huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, niin on varmaan niille ihan omia ketjuja. Siis miksi tulla tänne niistä huutelemaan? Tää on ihan sitä samaa jääräpäisyyttä mikä näkyi iltalehden kommenteissa, syytettiin äitejä mustasukkaisiksi, uhkailtiin jättää perinnöttä ja väitettiin että äideille kelpaa vain rahaa ja tavaraa. (Oikeasti, muutenkin nykyään perintö on yleensä vain rasite, joku vanha talo täynnä krääsää jota pitää sit siivota).
Yksikään isovanhempien oikeuksista jankuttava ei pysähtynyt miettimään mikä siinä tarinoiden rajattoman isovanhemman käytöksessä lapsen äitiä häiritsi, ja oliko siinä käytöksessä kenties jotain vikaa. Ei YKSIKÄÄN.
Ennen vanhaan oli melkein pakko sietää tuollaista, ei ollut muuta apua saatavilla ja piirit oli pienemmät. Nykyään ei tarvitse sietää yhtään huonoa käytöstä, tietoa löytyy netistä, hoitoapua on saatavilla jos sitä vain tarvitsee ja ystäviäkin löytyy vaikka netistä jos on yksinäinen. Ei sitä oo pakko yrittää ja yrittää jos toinen ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan vaan kuvittelee jotenkin olevansa lapsen äitiä tärkeämpi. Pois vaan, kyllä niitä parempia suhteita lapsille löytyy muualta.
Kauheen pitkä viesti, en jaksanut lukea loppuun mutta eihän kenenkään huono tai häiriintynyt käytös oikeuta sinua käyttäytymään huonosti tai häiriintyneesti? Onko nyt oikeustaju hukassa? Ei sinun tarvitse hyväksyä tai sietää huonoa kohtelua tai häiriköintiä mutta aikuismaista käytöstä sinulta velvoitetaan lapsen vanhempana. Et voi taantua itse lapseksi tai kohdella muita aikuisia lapsina. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?
Vanhemman velvollisuuksiin kuuluu suojata lapsiaan haitallisikta ihmisiltä.
Ei se ole ”lapsena kohtelemista”. Se on just sitä aikuista vanhemmuutta.
Toki saat suojata lapsiasi haitallisilta ihmisiltä mutta sinä et saa käyttäytyä lapsellisesti tai kohdella aikuisia kuin lapsia.
En ole kohdellutkaan. Mistä ihmeestä sinä puhut???
Olen koko ajan toistanut samaa ja kumma jos et ole huomannut...
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Ei ole mitään tuollaista pakkoa.
Jokainen päättää ihan itse keitä elämässään pitää.
Eli sinä et halua tai osaa olla lapsellesi hyvä vanhempi ja esimerkki kuinka asiat käsitellään? Lapsia pitäisi aina kannustaa asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella.
Vaikeista asioista puhuminen on meidän suomalaisten ongelma, ja valitettavasti ihmisuhde-, parisuhde-, työsuhde-, opiskeluympäristöongelmat vain lisääntyvät kaltaistesi vatipäiden johdosta. (Tässä kohtaa oli käytettävä sanaa vatipää, pahoittelen toki).
Asioista keskusteleminen ei aina johda lopputulokseen, jossa välit paranisivat ja asiat selviäisivät. Joskus totaalinen välien katkaiseminen on paras ratkaisu.
Niinpä. Ja toisin kuin tuo keskustelujankkaaja väittää, keskustelu ei useinkaan ole mitenkään tarpeellista eikä edes suotavaa.
On turha keskustella asioista joissa ei ole keskusteltavaa. Jos leikitään minun hiekkalaatikollani, minun pihassani ja minun leluillani, leikitään minun säännöilläni. Jos säännöt ei kelpaa, ovi on tuossa. Hyvin yksinkertaista.
Jos ihminen ei luonnostaan ymmärrä että lapsen kohdalla pätevät vanhempien, ja vain vanhempien asettamat säännöt, ei se sitä ikinä opikaan. Hyvää hengitysilmaa vaan menee haaskuun jos yrittää keskustella.
Yleensä näillä keskusteluilla saadaan parhaimmillaankin aikaiseksi vain laiha sopu ja hailakat välit. Toisin sanoen, ainoa joka siitä hyötyy on se mummo joka saa nähdä lasta: lapsen vanhempia stressaa edelleen ja lapsi nyt ei tietenkään hyödy mitenkään mummosta joka on niin vihjeetön että sen kanssa täytyy keskustella selvistä asioista.
Maailma on ihmisiä väärällään, on fiksua ja aikuista valita perheensä läheisiksi ne joiden kanssa ei tarvitse vääntää mistään vaan arvomaailma on sama. Työelämässä, yhdistyksissä jne on pakko joustaa ja sovitella joskus. Yksityiselämässä ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa puhua huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, niin on varmaan niille ihan omia ketjuja. Siis miksi tulla tänne niistä huutelemaan? Tää on ihan sitä samaa jääräpäisyyttä mikä näkyi iltalehden kommenteissa, syytettiin äitejä mustasukkaisiksi, uhkailtiin jättää perinnöttä ja väitettiin että äideille kelpaa vain rahaa ja tavaraa. (Oikeasti, muutenkin nykyään perintö on yleensä vain rasite, joku vanha talo täynnä krääsää jota pitää sit siivota).
Yksikään isovanhempien oikeuksista jankuttava ei pysähtynyt miettimään mikä siinä tarinoiden rajattoman isovanhemman käytöksessä lapsen äitiä häiritsi, ja oliko siinä käytöksessä kenties jotain vikaa. Ei YKSIKÄÄN.
Ennen vanhaan oli melkein pakko sietää tuollaista, ei ollut muuta apua saatavilla ja piirit oli pienemmät. Nykyään ei tarvitse sietää yhtään huonoa käytöstä, tietoa löytyy netistä, hoitoapua on saatavilla jos sitä vain tarvitsee ja ystäviäkin löytyy vaikka netistä jos on yksinäinen. Ei sitä oo pakko yrittää ja yrittää jos toinen ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan vaan kuvittelee jotenkin olevansa lapsen äitiä tärkeämpi. Pois vaan, kyllä niitä parempia suhteita lapsille löytyy muualta.
Kauheen pitkä viesti, en jaksanut lukea loppuun mutta eihän kenenkään huono tai häiriintynyt käytös oikeuta sinua käyttäytymään huonosti tai häiriintyneesti? Onko nyt oikeustaju hukassa? Ei sinun tarvitse hyväksyä tai sietää huonoa kohtelua tai häiriköintiä mutta aikuismaista käytöstä sinulta velvoitetaan lapsen vanhempana. Et voi taantua itse lapseksi tai kohdella muita aikuisia lapsina. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?
Vanhemman velvollisuuksiin kuuluu suojata lapsiaan haitallisikta ihmisiltä.
Ei se ole ”lapsena kohtelemista”. Se on just sitä aikuista vanhemmuutta.
Toki saat suojata lapsiasi haitallisilta ihmisiltä mutta sinä et saa käyttäytyä lapsellisesti tai kohdella aikuisia kuin lapsia.
En ole kohdellutkaan. Mistä ihmeestä sinä puhut???
Olen koko ajan toistanut samaa ja kumma jos et ole huomannut...
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Ei ole mitään tuollaista pakkoa.
Jokainen päättää ihan itse keitä elämässään pitää.
Eli sinä et halua tai osaa olla lapsellesi hyvä vanhempi ja esimerkki kuinka asiat käsitellään? Lapsia pitäisi aina kannustaa asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella.
Vaikeista asioista puhuminen on meidän suomalaisten ongelma, ja valitettavasti ihmisuhde-, parisuhde-, työsuhde-, opiskeluympäristöongelmat vain lisääntyvät kaltaistesi vatipäiden johdosta. (Tässä kohtaa oli käytettävä sanaa vatipää, pahoittelen toki).
Asioista keskusteleminen ei aina johda lopputulokseen, jossa välit paranisivat ja asiat selviäisivät. Joskus totaalinen välien katkaiseminen on paras ratkaisu.
Niinpä. Ja toisin kuin tuo keskustelujankkaaja väittää, keskustelu ei useinkaan ole mitenkään tarpeellista eikä edes suotavaa.
On turha keskustella asioista joissa ei ole keskusteltavaa. Jos leikitään minun hiekkalaatikollani, minun pihassani ja minun leluillani, leikitään minun säännöilläni. Jos säännöt ei kelpaa, ovi on tuossa. Hyvin yksinkertaista.
Jos ihminen ei luonnostaan ymmärrä että lapsen kohdalla pätevät vanhempien, ja vain vanhempien asettamat säännöt, ei se sitä ikinä opikaan. Hyvää hengitysilmaa vaan menee haaskuun jos yrittää keskustella.
Yleensä näillä keskusteluilla saadaan parhaimmillaankin aikaiseksi vain laiha sopu ja hailakat välit. Toisin sanoen, ainoa joka siitä hyötyy on se mummo joka saa nähdä lasta: lapsen vanhempia stressaa edelleen ja lapsi nyt ei tietenkään hyödy mitenkään mummosta joka on niin vihjeetön että sen kanssa täytyy keskustella selvistä asioista.
Maailma on ihmisiä väärällään, on fiksua ja aikuista valita perheensä läheisiksi ne joiden kanssa ei tarvitse vääntää mistään vaan arvomaailma on sama. Työelämässä, yhdistyksissä jne on pakko joustaa ja sovitella joskus. Yksityiselämässä ei tarvitse.
Ja samalla se mummo jää käsitykseen että hänellä olisi jokin oikeus sekaantua aaioihin, vaatia perusteluja ja jauhamalla ja jankkaamalla on oikeuskin ajaa omaa agendaa.
Itse en keskustele, en perustele, en kerro. Piste. Its my way of highway.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa puhua huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, niin on varmaan niille ihan omia ketjuja. Siis miksi tulla tänne niistä huutelemaan? Tää on ihan sitä samaa jääräpäisyyttä mikä näkyi iltalehden kommenteissa, syytettiin äitejä mustasukkaisiksi, uhkailtiin jättää perinnöttä ja väitettiin että äideille kelpaa vain rahaa ja tavaraa. (Oikeasti, muutenkin nykyään perintö on yleensä vain rasite, joku vanha talo täynnä krääsää jota pitää sit siivota).
Yksikään isovanhempien oikeuksista jankuttava ei pysähtynyt miettimään mikä siinä tarinoiden rajattoman isovanhemman käytöksessä lapsen äitiä häiritsi, ja oliko siinä käytöksessä kenties jotain vikaa. Ei YKSIKÄÄN.
Ennen vanhaan oli melkein pakko sietää tuollaista, ei ollut muuta apua saatavilla ja piirit oli pienemmät. Nykyään ei tarvitse sietää yhtään huonoa käytöstä, tietoa löytyy netistä, hoitoapua on saatavilla jos sitä vain tarvitsee ja ystäviäkin löytyy vaikka netistä jos on yksinäinen. Ei sitä oo pakko yrittää ja yrittää jos toinen ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan vaan kuvittelee jotenkin olevansa lapsen äitiä tärkeämpi. Pois vaan, kyllä niitä parempia suhteita lapsille löytyy muualta.
Kauheen pitkä viesti, en jaksanut lukea loppuun mutta eihän kenenkään huono tai häiriintynyt käytös oikeuta sinua käyttäytymään huonosti tai häiriintyneesti? Onko nyt oikeustaju hukassa? Ei sinun tarvitse hyväksyä tai sietää huonoa kohtelua tai häiriköintiä mutta aikuismaista käytöstä sinulta velvoitetaan lapsen vanhempana. Et voi taantua itse lapseksi tai kohdella muita aikuisia lapsina. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?
Vanhemman velvollisuuksiin kuuluu suojata lapsiaan haitallisikta ihmisiltä.
Ei se ole ”lapsena kohtelemista”. Se on just sitä aikuista vanhemmuutta.
Toki saat suojata lapsiasi haitallisilta ihmisiltä mutta sinä et saa käyttäytyä lapsellisesti tai kohdella aikuisia kuin lapsia.
En ole kohdellutkaan. Mistä ihmeestä sinä puhut???
Olen koko ajan toistanut samaa ja kumma jos et ole huomannut...
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Ei ole mitään tuollaista pakkoa.
Jokainen päättää ihan itse keitä elämässään pitää.
Eli sinä et halua tai osaa olla lapsellesi hyvä vanhempi ja esimerkki kuinka asiat käsitellään? Lapsia pitäisi aina kannustaa asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella.
Vaikeista asioista puhuminen on meidän suomalaisten ongelma, ja valitettavasti ihmisuhde-, parisuhde-, työsuhde-, opiskeluympäristöongelmat vain lisääntyvät kaltaistesi vatipäiden johdosta. (Tässä kohtaa oli käytettävä sanaa vatipää, pahoittelen toki).
Asioista keskusteleminen ei aina johda lopputulokseen, jossa välit paranisivat ja asiat selviäisivät. Joskus totaalinen välien katkaiseminen on paras ratkaisu.
Niinpä. Ja toisin kuin tuo keskustelujankkaaja väittää, keskustelu ei useinkaan ole mitenkään tarpeellista eikä edes suotavaa.
On turha keskustella asioista joissa ei ole keskusteltavaa. Jos leikitään minun hiekkalaatikollani, minun pihassani ja minun leluillani, leikitään minun säännöilläni. Jos säännöt ei kelpaa, ovi on tuossa. Hyvin yksinkertaista.
Jos ihminen ei luonnostaan ymmärrä että lapsen kohdalla pätevät vanhempien, ja vain vanhempien asettamat säännöt, ei se sitä ikinä opikaan. Hyvää hengitysilmaa vaan menee haaskuun jos yrittää keskustella.
Yleensä näillä keskusteluilla saadaan parhaimmillaankin aikaiseksi vain laiha sopu ja hailakat välit. Toisin sanoen, ainoa joka siitä hyötyy on se mummo joka saa nähdä lasta: lapsen vanhempia stressaa edelleen ja lapsi nyt ei tietenkään hyödy mitenkään mummosta joka on niin vihjeetön että sen kanssa täytyy keskustella selvistä asioista.
Maailma on ihmisiä väärällään, on fiksua ja aikuista valita perheensä läheisiksi ne joiden kanssa ei tarvitse vääntää mistään vaan arvomaailma on sama. Työelämässä, yhdistyksissä jne on pakko joustaa ja sovitella joskus. Yksityiselämässä ei tarvitse.
Ja samalla se mummo jää käsitykseen että hänellä olisi jokin oikeus sekaantua aaioihin, vaatia perusteluja ja jauhamalla ja jankkaamalla on oikeuskin ajaa omaa agendaa.
Itse en keskustele, en perustele, en kerro. Piste. Its my way of highway.
Sama. On tietty ihmistyyppi, joka nimenomaan lapsenomaisesti jankuttaa ja vaatii perusteluja silloin kun toinen on sille vaan ilmoittanut päätöksen jonka tekemiseen se toinen, ja vain se, on täysin oikeutettu. Meidän suvussa tällaiset ihmiset on jotenkin yliedustettuina. Minulta meni vuosia tajuta että 1. Minun ei tarvitse perustella omaan elämääni liittyviä päätöksiä kenellekään muulle ja 2. Se perusteleminen on typerintä mitä voin tehdä.
Nykyään menen sillä linjalla että jos minulla on oikeus jokin päätös tehdä, teen sen yksin ja muut elää sen kanssa. Ei minun tarvitse perustella itseäni kenellekään. Jos joku yrittää vängätä, sanon vain tiukasti: "Päätös on minun ja asiasta ei enää keskustella."
Miehen kanssa tietysti keskustelen, koska olemme pariskunta, perhe, tiimi. Mutta kukaan muu ihminen ei ole oikeutettu minun yksityisten päätösteni perusteluja vänkäämään.
Työelämässäkin muuten pääsee kaikkein helpoimmalla kun ottaa tuon linjan jokaisessa sellaisessa asiassa missä sinulla on valtuudet päätöksiä tehdä. Ihmiset on enimmäkseen aika helpottuneita että joku päättää. Tietysti on myös tilanteita joissa on pakko neuvotella, mutta ne tilanteet missä neuvottelu on ihan välttämätöntä ovat yllättävän harvassa kunhan vaan uskaltaa päättää. 90 % neuvottelusta on sitä että tahdotaan jakaa vastuuta, ei todellista neuvottelun tarvetta.
-lainaamasi-
Alue: Aihe vapaa
Niin siis onko sellainen laki oikeasti, että lasten vanhempi ei saa yhteishuolajuudessa olevien lapsien menemisiä päättää yksin? Alapeukuista päätellen on.
Koska sehän ratkaisisi tuossa joulunviettotarinassa olevan ongelman, linkatkaa nyt ihmeessä se laki vaikka tähän.
Jos sellaista lakia ei ole niin asialle ei oikein tähän jouluun mennessä ehdi mitään tehdä. Epäilen, ettei lastenvalvojalle pääse näin nopeasti tekemään mitään tapaamissopimuksia ja jos jotenkin aika löytyisikin niin lapsenvalvoja varmaan rohkaisisi sopimaan asian niin, että tänä jouluna isä päättää ja ensi joulu on äidin.
Vuoden päästä ero on jo selvä jos paperit jo laittaa menemään ja sopimukset varmasti tehty niin tilanne on paljon selkeämpi.