Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Täytyy sanoa että saan jatkuvasti pettyä, kun odotan aikuiselta ihmiseltä aikuismaista käytöstä. Ihan lapsuudesta asti olen saanut pettyä. Viimeisin pettymys oli anopin reaktio kun sanoin että vauvaa ei saa pitää hereillä väkisin. Kunnioitus meni kyllä siinä. En pysty kunnioittamaan sellaista ihmistä joka ensin pistää korvansa kiinni, sitten heittäytyy marttyyriksi, ja sen jälkeen mököttää ja pitää mykkäkoulua. Eikö olisi ollut helpompaa kuunnella sitä mitä hänelle yritin sanoa? Tossa on mennyt tosi paljon aikaa ja energiaa hukkaan koko meidän perheeltäkin, ihan vaan anopin lapsellisen jääräpäisyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että saan jatkuvasti pettyä, kun odotan aikuiselta ihmiseltä aikuismaista käytöstä. Ihan lapsuudesta asti olen saanut pettyä. Viimeisin pettymys oli anopin reaktio kun sanoin että vauvaa ei saa pitää hereillä väkisin. Kunnioitus meni kyllä siinä. En pysty kunnioittamaan sellaista ihmistä joka ensin pistää korvansa kiinni, sitten heittäytyy marttyyriksi, ja sen jälkeen mököttää ja pitää mykkäkoulua. Eikö olisi ollut helpompaa kuunnella sitä mitä hänelle yritin sanoa? Tossa on mennyt tosi paljon aikaa ja energiaa hukkaan koko meidän perheeltäkin, ihan vaan anopin lapsellisen jääräpäisyyden takia.
Mielestäni juurikin tuo on rasittavaa, kun pitäisi vaan jaksaa ymmärtää, ymmärtää ja vielä kerran ymmärtää, kun toinen ei suostu kuuntelemaan tai millään tavalla ymmärtämään muuta kun niitä omia tarpeitaan. Siinä sitten itse onnistuu pahimmassa tapauksessa tuhoamaan välinsä lapsensa perheeseen. Hirveää energian tuhlausta, kun vaan voisikin asiat hoitaa yksinkertaisemmin kuuntelemalla ja kaikilla olisi hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Sinulle on vastattu jo useampaan kertaan. Ole ystävällinen ja mene muualle jankkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että saan jatkuvasti pettyä, kun odotan aikuiselta ihmiseltä aikuismaista käytöstä. Ihan lapsuudesta asti olen saanut pettyä. Viimeisin pettymys oli anopin reaktio kun sanoin että vauvaa ei saa pitää hereillä väkisin. Kunnioitus meni kyllä siinä. En pysty kunnioittamaan sellaista ihmistä joka ensin pistää korvansa kiinni, sitten heittäytyy marttyyriksi, ja sen jälkeen mököttää ja pitää mykkäkoulua. Eikö olisi ollut helpompaa kuunnella sitä mitä hänelle yritin sanoa? Tossa on mennyt tosi paljon aikaa ja energiaa hukkaan koko meidän perheeltäkin, ihan vaan anopin lapsellisen jääräpäisyyden takia.
Meillä oli ihan samanlainen reaktio, kun sanoin ettet voi kutsua itseäsi äidiksi lapsillemme. Et ole heidän äiti. Ja ihan sama toistuu näiden pakkohalaamisten ja lasten syyllistämisten suhteen kun otin asian puheeksi ihan suoraan ja aikuismaisesti (syyllistää siis jatkuvasti niin ettei jotain random asiaa saa tehdä koska mummille tulee paha mieli).
Kunnioitus on mennyt, ja aika paljon joudutaan tekemään että sen joskus saa takaisin. Siis en usko että ikinä pystyn luottamaan omia lapsia hoitoon hänelle. Tällä hetkellä en voi edes jättää samaan huoneeseen lasten kanssa ilman että minä tai mies ollaan läsnä.
Todella surullista ja ikävää meidänkin näkökulmasta. Kyllä minulle kelpaisi apu, ihan toden totta elämä on raskasta pikkulapsiaikana. Niin surullista ja turhauttavaa ettei voi isovanhemmalle luottaa omia lapsia. Minä kun en omasta mielestäni ihan oikeasti vaadi paljon: 1) älä halaa väkisin (esim. kysy lapselta ennen kuin halaat tai lue lapsen eleitä oikein kun haluat halata) ja 2) kutsu itseäsi mummiksi ja 3) kommunikoi syyllistämättä lasta tunteistasi.
Meidän lapsetkin ovat jo hieman isompia vauvoista ettei enää tarvitse sillä lailla hoitajan olla "sensitiivinen", että pitäisi kovasti heidän tarpeita arvailla. Jotenkin aina ajattelin että tässä vaiheessa varmaan voi jättää mummolle hoitoon, vaikka ei ihan osaakaan ajatella lasten näkökulmasta aina asioita. Vaan ei, edelleen nämä isot asiat (mistä ollaan vuosia puhuttu) ovat esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Sinulle on vastattu jo useampaan kertaan. Ole ystävällinen ja mene muualle jankkaamaan.
Toistaisitko vastauksesi kun valitettavasti en ole mielestäni sitä saanut, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Niin ja kun sinulla ei ole kokemusta asiasta, asiaa ei ole olemassa?
Ei mielenterveysongelmaisten kanssa pysty keskustelemaan. Käsitätkö? Jos iso pyörä heittää sen verran, että kaapataan ja stalkataan lapsia niin sinä vain haluat että lempeän ystävällisesti selitän, että niin ei saa tehdä. Niinkö?
Ei kyse ole mistään mielipiteistä. Ja perheissä on myös paljon asioita, joita ei ulkopuolisille tarvitse millään tavoin perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Sinulle on vastattu jo useampaan kertaan. Ole ystävällinen ja mene muualle jankkaamaan.
Toistaisitko vastauksesi kun valitettavasti en ole mielestäni sitä saanut, kiitos!
Juu, ollaan kaikki huomattu jo,että mielestäsi et ole vastausta saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Saa toki olla eri mieltä asioista. Silti jos aikoo mun lapsia kuskata johonkin, käytetään turvaistuinta, vaikka kaikessa oikeassa oleva anoppi eri mieltä onkin. Pienelle lapselle ei myöskään anneta epäsopivaa syötävää, vaikka anoppi onkin sitä mieltä, että miniän mielikuvituksen tuotetta. Eikä se meidän kuopus ole postimiehen aikaansaannos, vaikka ei isänsä kopio ole kuten esikoinen. Kuopus muistuttaa joka tavalla enempi äitiään. (Ylläri???)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Niin ja kun sinulla ei ole kokemusta asiasta, asiaa ei ole olemassa?
Ei mielenterveysongelmaisten kanssa pysty keskustelemaan. Käsitätkö? Jos iso pyörä heittää sen verran, että kaapataan ja stalkataan lapsia niin sinä vain haluat että lempeän ystävällisesti selitän, että niin ei saa tehdä. Niinkö?
Ei kyse ole mistään mielipiteistä. Ja perheissä on myös paljon asioita, joita ei ulkopuolisille tarvitse millään tavoin perustella.
Eri
Jotenkin en usko, että hän hyväksyy lempeän asiallista puhetta koska niinhän puhutaan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Sinulle on vastattu jo useampaan kertaan. Ole ystävällinen ja mene muualle jankkaamaan.
Toistaisitko vastauksesi kun valitettavasti en ole mielestäni sitä saanut, kiitos!
Vastaus nro 5902 voit lukea uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Saa toki olla eri mieltä asioista. Silti jos aikoo mun lapsia kuskata johonkin, käytetään turvaistuinta, vaikka kaikessa oikeassa oleva anoppi eri mieltä onkin. Pienelle lapselle ei myöskään anneta epäsopivaa syötävää, vaikka anoppi onkin sitä mieltä, että miniän mielikuvituksen tuotetta. Eikä se meidän kuopus ole postimiehen aikaansaannos, vaikka ei isänsä kopio ole kuten esikoinen. Kuopus muistuttaa joka tavalla enempi äitiään. (Ylläri???)
Mun anoppi oli sitä mieltä myös, että mielipiteensä pitää perustella ja että lapsen kasvatus olisi jotenkin keskusteltavissa niin, että perustellaan mielipiteitä. Näinhän se ei mene vaan joko tehdään niinkuin minä sanon, tai sitten voi olla olematta meidän kanssa. Esim. kaikkia omia ja vauvan terveysongelmia en kertonut perheemme ulkopuolisille ja niiden johdosta ei vauva esim. ollut koskaan muiden kanssa vauvukävelyllä. Syitä en kertonut enkä aio myöhemminkään. Henkilökohtaiset asiamme eivät kuulu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Saa toki olla eri mieltä asioista. Silti jos aikoo mun lapsia kuskata johonkin, käytetään turvaistuinta, vaikka kaikessa oikeassa oleva anoppi eri mieltä onkin. Pienelle lapselle ei myöskään anneta epäsopivaa syötävää, vaikka anoppi onkin sitä mieltä, että miniän mielikuvituksen tuotetta. Eikä se meidän kuopus ole postimiehen aikaansaannos, vaikka ei isänsä kopio ole kuten esikoinen. Kuopus muistuttaa joka tavalla enempi äitiään. (Ylläri???)
Mun anoppi oli sitä mieltä myös, että mielipiteensä pitää perustella ja että lapsen kasvatus olisi jotenkin keskusteltavissa niin, että perustellaan mielipiteitä. Näinhän se ei mene vaan joko tehdään niinkuin minä sanon, tai sitten voi olla olematta meidän kanssa. Esim. kaikkia omia ja vauvan terveysongelmia en kertonut perheemme ulkopuolisille ja niiden johdosta ei vauva esim. ollut koskaan muiden kanssa vauvukävelyllä. Syitä en kertonut enkä aio myöhemminkään. Henkilökohtaiset asiamme eivät kuulu kaikille.
Meillä oli tismalleen sama ongelma, minun äitini kanssa. Kaikki olisi pitänyt jotenkin käsitellä hänen kanssaan. Ja hän sitten päättää että onko vai eikö.
Ei tajunnut MILLÄÄN että ei ole päättävä aikuinen meidän perheessämme, eikä saa kaikkia tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Voisitko nyt täsmentää mikä mielestäsi on sitä isovanhempien lapsena kohtelua ja ilmeisesti asiatonta tapaa keskustella ja toimia?
Vaikuttaa siltä, että et hyväksy mitään saamiasi vastauksia vastauksiksi, johtukohan se kuitenkin siitä, että olet eri mieltä, jos et olekaan ihan niin suvaisevainen muiden mielipiteitä kohtaan kuin luulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään suoria vastauksia suoriin kysymyksiin eikä jonnin joutavaa lässytystä mahdollisista mielenterveysongelmistani, spekulaatiota. Kaikilla on hankalia sukulaisia mutta meidän suvussa ei ole häiriköitä tai lähestymiskieltoja. Asiat käsitellään ja sanotaan oma mielipide ja joko sovitaan tai valitaan etäisyys. En ole vielä kenenkään isovanhempi.
Minusta on ihan ok, että joku pitää mielipiteestään kiinni vaikka en olisi samaa mieltä. Mutta pitäähän nyt mielipiteensä osata perustella ja vastata kun kysytään. Miksi koette eriävän mielipiteen uhkana? Erikoista. Ilmeisesti keskustelen hieman eri ihmistyyppien kanssa kuin normaalissa elämässäni. Toisaalta mielenkiintoista.
Saa toki olla eri mieltä asioista. Silti jos aikoo mun lapsia kuskata johonkin, käytetään turvaistuinta, vaikka kaikessa oikeassa oleva anoppi eri mieltä onkin. Pienelle lapselle ei myöskään anneta epäsopivaa syötävää, vaikka anoppi onkin sitä mieltä, että miniän mielikuvituksen tuotetta. Eikä se meidän kuopus ole postimiehen aikaansaannos, vaikka ei isänsä kopio ole kuten esikoinen. Kuopus muistuttaa joka tavalla enempi äitiään. (Ylläri???)
Mun anoppi oli sitä mieltä myös, että mielipiteensä pitää perustella ja että lapsen kasvatus olisi jotenkin keskusteltavissa niin, että perustellaan mielipiteitä. Näinhän se ei mene vaan joko tehdään niinkuin minä sanon, tai sitten voi olla olematta meidän kanssa. Esim. kaikkia omia ja vauvan terveysongelmia en kertonut perheemme ulkopuolisille ja niiden johdosta ei vauva esim. ollut koskaan muiden kanssa vauvukävelyllä. Syitä en kertonut enkä aio myöhemminkään. Henkilökohtaiset asiamme eivät kuulu kaikille.
Niin meilläkin, pari kertaa sorruin perustelemaan ja kamala vääntäminehän siitä tuli, aivan kuin en itse olisi saanut päättää lapsestani. Nykyään en perustele mitään, paljon helpompaa.
Minä ja mieheni puhuimme anopille pari kuukautta sitten näistä asioista, sekä yhdessä että erikseen. Kerroimme että mummo on tärkeä (vaikkakin lapsi niin pieni ettei vielä ole mitään kunnon suhdetta) ja haluaisimme olla väleissä, mutta meidän vanhemmuutta on alettava kunnioittamaan ja hänen on ymmärrettävä että äiti ja isä ovat lapselle tärkeimmät kaikista. Meidän kuullenkin haukkuu meitä lapselle ja tekeytyy lapsen parhaaksi asiantuntijaksi, kaikkea että "eihän nuo sinua ymmärrä, tänne pääsisit mutta "Anna" (ei kutsu minua äidiksi vaan mun etunimellä) kieltää... " ja suhtautuu vauhkosti lapseen, pakottaa olemaan sylissä ja pussaa kasvoihin kun luulee etten huomaa.
Eli käytös täysin sairasta ja per s e e e e stä.
No, veti herneet nenään ja on mököttänyt siitä asti. Jouluna tulee marttyyriviesti joulun pilaamisesta, sen tiedän jo nyt.
Olisikohan jollain ketjua lukevalla lainopillista osaamista? Mies ja anoppi ovat liittoutuneet minua vastaan nyt siten, että he haluavat lapset luokseen anoppilaan. Asumme vielä yhdessä mieheni kanssa, mutta paljon riitoja, kontrollointia ja ongelmia. Joulu anoppilassa tuli ilmoitusasiana, istuimme pöydän ääressä anoppi, minä, mies ja lapset. Istuttiin alas juuri niin kuin tässä ketjussa on kerrottu, ja päätettiin meidän perheen asioista anopin kanssa. Anoppi lupasi lapsille kalliita lahjoja, pleikka 4, rahaa ym. jos tulevat aatoksi hänelle. Lapset halusivat tietenkin, ei minulla ei ole tajota vastaavia tuossa määrin. Mies veti keskustelun yhteen, että hän haluaa äidilleen koska siellä on oikea joulu, ja lapset haluavat sinne, ja hänen äitinsä haluaa. Minä pilaan heidän kaikkien joulun jos rupean hankalaksi. En pystynyt sanomaan mitään, vaan nieleskelin kyyneleitä, menin jonkinlaiseen sokkiin(?).
Nyt mies ja lapset suunnittelevat innoissaan reissua anopille, kaikki muut ovat joulumielellä paitsi minä, olen edelleen henkisesti riekaileina. Voidaanko minua kohtaan toimia näin, voiko mies ihan laillisesti viedä lapset äidilleen jos kiellän? Tuntuu, etten pysty lähtemään mukaan, eikä minua halutakaan sinne, koska rikon uuden perheen, johon kuuluu anoppi, poikansa ja meidän lapset. Appi erosi anopista jokunen vuosi sitten, sanoi, että poika on tullut hänen tilalleen ja on anopin ykkösmies, häntä ei mihinkään enää tarvita. Eli ihan oikeasti on tällainen "perhekuvio", jonka ovat huomanneet muutkin. Pystynkö tekemään juridisesti tälle mitään tällä hetkellä? Eron jälkeen ilmeisesti vaikutusmahdollisuudet suuremmat siinä, miten oma tapaamisaikani vietetään, ja minulle osuvat joulut.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan jollain ketjua lukevalla lainopillista osaamista? Mies ja anoppi ovat liittoutuneet minua vastaan nyt siten, että he haluavat lapset luokseen anoppilaan. Asumme vielä yhdessä mieheni kanssa, mutta paljon riitoja, kontrollointia ja ongelmia. Joulu anoppilassa tuli ilmoitusasiana, istuimme pöydän ääressä anoppi, minä, mies ja lapset. Istuttiin alas juuri niin kuin tässä ketjussa on kerrottu, ja päätettiin meidän perheen asioista anopin kanssa. Anoppi lupasi lapsille kalliita lahjoja, pleikka 4, rahaa ym. jos tulevat aatoksi hänelle. Lapset halusivat tietenkin, ei minulla ei ole tajota vastaavia tuossa määrin. Mies veti keskustelun yhteen, että hän haluaa äidilleen koska siellä on oikea joulu, ja lapset haluavat sinne, ja hänen äitinsä haluaa. Minä pilaan heidän kaikkien joulun jos rupean hankalaksi. En pystynyt sanomaan mitään, vaan nieleskelin kyyneleitä, menin jonkinlaiseen sokkiin(?).
Nyt mies ja lapset suunnittelevat innoissaan reissua anopille, kaikki muut ovat joulumielellä paitsi minä, olen edelleen henkisesti riekaileina. Voidaanko minua kohtaan toimia näin, voiko mies ihan laillisesti viedä lapset äidilleen jos kiellän? Tuntuu, etten pysty lähtemään mukaan, eikä minua halutakaan sinne, koska rikon uuden perheen, johon kuuluu anoppi, poikansa ja meidän lapset. Appi erosi anopista jokunen vuosi sitten, sanoi, että poika on tullut hänen tilalleen ja on anopin ykkösmies, häntä ei mihinkään enää tarvita. Eli ihan oikeasti on tällainen "perhekuvio", jonka ovat huomanneet muutkin. Pystynkö tekemään juridisesti tälle mitään tällä hetkellä? Eron jälkeen ilmeisesti vaikutusmahdollisuudet suuremmat siinä, miten oma tapaamisaikani vietetään, ja minulle osuvat joulut.
Aina voit tehdä lastensuojeluilmoituksen lapsistasi. Tuo kuvio ei ole heille terve. Tällöin miehesi on pakko käsitellä asia kanssasi ilman äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan jollain ketjua lukevalla lainopillista osaamista? Mies ja anoppi ovat liittoutuneet minua vastaan nyt siten, että he haluavat lapset luokseen anoppilaan. Asumme vielä yhdessä mieheni kanssa, mutta paljon riitoja, kontrollointia ja ongelmia. Joulu anoppilassa tuli ilmoitusasiana, istuimme pöydän ääressä anoppi, minä, mies ja lapset. Istuttiin alas juuri niin kuin tässä ketjussa on kerrottu, ja päätettiin meidän perheen asioista anopin kanssa. Anoppi lupasi lapsille kalliita lahjoja, pleikka 4, rahaa ym. jos tulevat aatoksi hänelle. Lapset halusivat tietenkin, ei minulla ei ole tajota vastaavia tuossa määrin. Mies veti keskustelun yhteen, että hän haluaa äidilleen koska siellä on oikea joulu, ja lapset haluavat sinne, ja hänen äitinsä haluaa. Minä pilaan heidän kaikkien joulun jos rupean hankalaksi. En pystynyt sanomaan mitään, vaan nieleskelin kyyneleitä, menin jonkinlaiseen sokkiin(?).
Nyt mies ja lapset suunnittelevat innoissaan reissua anopille, kaikki muut ovat joulumielellä paitsi minä, olen edelleen henkisesti riekaileina. Voidaanko minua kohtaan toimia näin, voiko mies ihan laillisesti viedä lapset äidilleen jos kiellän? Tuntuu, etten pysty lähtemään mukaan, eikä minua halutakaan sinne, koska rikon uuden perheen, johon kuuluu anoppi, poikansa ja meidän lapset. Appi erosi anopista jokunen vuosi sitten, sanoi, että poika on tullut hänen tilalleen ja on anopin ykkösmies, häntä ei mihinkään enää tarvita. Eli ihan oikeasti on tällainen "perhekuvio", jonka ovat huomanneet muutkin. Pystynkö tekemään juridisesti tälle mitään tällä hetkellä? Eron jälkeen ilmeisesti vaikutusmahdollisuudet suuremmat siinä, miten oma tapaamisaikani vietetään, ja minulle osuvat joulut.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Millaista miehen kontrollointi on? Harkitse lähtöä ensi- ja turvakotiin lasten kanssa jos pelkäät miestäsi. Puhu suoraan lapsille, että tällainen tilanne ei ole normaali että äidin tilalle tulee mummo jouluksi, kun eletään perheenä. Siis ikätason mukaan kerrot nyt mikä asiassa mättää ja hankit välittömästi ulkopuolista apua. Voit jopa tehdä lastensuojeluilmoituksen lapsistanne koska mies ja anoppi yhdessä kontrolloivat sinua ja lapsia. Perhetyöntekijä voi tulla vaikka seuraamaan arkeanne useammaksi päiväksi, miehen ja anopin toimintaa siinä yms.
Vastaisuudessa: lapset eivät ikinä keskustele tällä tavalla mukana säännöistä. Anoppi ei istu pöydän ääreen suunnittelemaan kanssanne mitään pyhiä. Sinä ja mies juttelette ja päätätte kahdestaan ottaen huomioon muut.
Menkää pariterapiaan tai hanki aivan heti nyt asianajaja. On tärkeää että sinä et missään nimessä ole se joka lähtee kodista ja jättää lapset miehen kanssa. Nyt pitää pelata kortit oikein. Tuollainen kontrollointi on sairasta, ja kerro siitä avoimesti aivan kaikille sukulaisille ja ystäville.
Asutteko vuokralla vai omassa? Kumman nimissä asunto on?
Alue: Aihe vapaa
Toinen suora kysymys: Onko mielestäsi järkevää taantua lapsen tasolle kun kohtaa vaikeita tilanteita? Kyllä vai ei?
Jos vastaat ei niin annatko esimerkin milloin on mielestäsi hyvä ratkaisu taantua vaikeassa tilanteessa lapsen tasolle, kiitos.