Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuismainen käytös, suppea määrittely: aikuisena sinun on suhtauduttava asioihin aikuisena eikä taannuttava lapsen tasolle tai kohdeltava muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia.

Onko tarkennettavaa, jäikö jotain epäselväksi?

Eli kohdeltava aikuisena mutta kasvatettava kuin lasta loputtomilla kasvatuskeskusteluilla?

”Kuules nyt Irma (70 vee), mitä me sovittiin siitä, että saako tulla häiriköimään. Ei saa. Ai unohdit. No kokeillaan nyt taas viikko että josko muistaisit. Laitanko sulle tarrataulun josta voit seurata edistymistäsi? Juu, saat kissatarroja. Kaksi tarraa jos muistat että ei omilla avaimilla sisään.”

Et oikein ymmärtänyt, sinua varten kirjoitin muistilistan josko siitä olisi apua. Jos sinun puolisosi olisi muistisairas niin kohtelisitko häntä yhtä hauskasti kuin Irma 70 vee kissatarroilla? Kalenteri voisi olla hyvä juttu mutta ei noin julma ja ymmärtämätön puhe aikuiselta aikuiselle, kuin aikuinen kohtelisi toista aikuista lapsena hänen sairautensa vuoksi. Kuitenkin tuota näkee hoitokodeissa omaisten kohdalla. Surullista sekin.

Irma 70 vee on rajaton ja itsekäs, tottunut saamaan tahtonsa läpi uuvuttavalla venkoilulla. Ei muistisairas.

Meillä taas lähes 70 vee, tottunut saamaan tahtonsa läpi pistämällä korvansa kiinni, mököttämällä ja pitämällä mykkäkouluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää teksti oli kuin omasta kynästä kirjoitettu. Meilläkin anoppi vaati, että olisi saanut pienen vauvan hoitoon melkein heti. Sanoin hänelle, että vauvan täytyy ensin kasvaa ja että ei noin pieni voi olla erossa vanhemmistaan sen takia, että pääsisi mummon luo hoitoon.

Hän vaatii myös lasta itselleen pidettäväksi aina kun nähdään. Kerran kokeilin siirtyä kauemmaksi, vaan hänhän tuli perässä kädet ojossa ja vaati vauvaan itselleen.

Kerran vauva oli nukkumassa ja kysyi ” eikö sitä saa yhtään herättää” sanoin ” ei” ” vauva nukahti juuri.”

Muistan myös kun nostin vauvan pinnasängystä pois taannoin. En meinannut kerätä nostamaan sitä sängystä kun anoppi vieressä hoki ” tänne se” ” äkkiä tänne se nyt” ” minä pidän etkä sinä”.

Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa, mitta hän ei näe asiassa ongelmaa, vaan on äitinsä puolella tietenkin. Minähän olen kuulema vain tympeä niuhottaja mieheni mielestä. Todella turhauttavaa, kun tuntuu, ettei ole ketään, kuka mua ymmärtäisi :(

Minulla sama ongelma, mies on kunnon mammanpoika velliperse eikä uskalla sanoa äidilleen vastaan. Olen sanonut hälle monet kerrat, että nyt isänä sinun pitää ajatella lapsesi parasta, ei äitisi tunteita.

Jep :( tuntuu, että vika on aina vaan mussa, jos jotain sanon vastaan. Muistan myös, kun en heti lapsen syntymän jälkeen halunnut lähteä kyläilemään heille, niin anoppi tokaisi ” niin ne muutkin kyläilee heti” sanoin, että ” me emme ole ne muut vaan me teemme, kuten meille sopii” tuonkin sanomisen jälkeen mies alkoi arvostelemaan mua. Mulla saa kyllä sanoa, mutta sitten kun itse sanon, niin siitä tulee sanomista heti. En tajunnut että mies voi olla noin äitinsä vietävissä. Ennen ymmärsi aina mua :(

Mun mies oli ihan samanlainen aiemmin. Yks kerta mulla vaan meni hermo siihen että hänen äitinsä tunteita piti aina varoa mutta mun tai meidän lasten tunteilla ei ollut mitään väliä. Ilmotin miehelle että saa valita, joko äitinsä tai meidän perhe. Mies valitsi meidät.

Kannattaa muistaa että yleensä lopputulos on toinen jos pakottaa miehen valitsemaan oman äitinsä ja tyttökaverin, lasten äidin ym. väliltä. Äidin ja pojan väliin ei pidä mennä koskaan, todella pahaan paikkaan laitoit miehesi ja ihmettelen suuresti että silti päätti sinua "katsella".

Jos mies ei pysty katkaisemaan napanuoraa äitiinsä niin siinähän sitten on keskenään. En kaipaa rinnalleni miestä joka ei osaa seistä omilla jaloillaan. Kuitenkin mies on minut jo ennen lapsia minut vaimokseen valinnut joten oletan hänen valitsevan minut myös jatkossakin.

Vaimon rinnalla olemisen ei tarvitse sulkea omaa äitiä ja lapsuudenperhettä pois. Rasittaa lukea tästä nykyisestä asenneilmapiiristä. Ei vaan ole ok että oma äiti jää ulkopuolelle vaimon ja lasten takia. En tarkoita että pitäisi olla vanhemman asemassa ja kuulua sillä lailla kiinteästi joka asiaan mutta tavallista lämmintä elämää odotan ainakin itse, omien poikieni mahdollistavan. Keljua jos yleinen ajatus on tosiaan tämä eli mahdollisuus saada perhekäsitykseltään samanlainen miniä taitaa olla aika pieni. Ja sitä virhettähän ei kannata tehdä että opastaisi miniää ajattelemaan niin tai näin, on tullut selväksi täältä että miten siinä käy. Yhtäkään tyttöä en saanut ja harmittaa tällä hetkellä aivan vietävästi.

Eihän ole mitään ongelmaa jos ei omalla käytöksellään aja nuorta perhettä valintatilanteeseen.

Olen myös poikien äiti ja toivon, että he itsenäistyvät ihan omien perheidensä jäseniksi ja valitsevat kumppanit omien mieltymystensä, eivätkä minun, mieltymysten mukaan.

Ei se ihan noinkaan mene että omalla käytöksellä voi välttää ristiriitoja. Myönnän ihan suoraan että tulevaisuudessa haluan ehdottomasti hoitaa lapsenlapsiani ja kuulua heidän elämäänsä ihan kunnolla enkä minään etämummina. Nyt vasta on realisoitunut selkeämmin että tulevat miniäni saattavat tämän minulta estää, ihan vaan jos sattuvat haluamaan! Miten olla joustava ja myötäilevä sellaisessa tilanteessa, kuulisin mielelläni kokemuksia teiltä jotka kuitenkin saivat aktiivisen roolin mummina, vaikka miniä olisi toppuutellut ja se, että pitikö poikasi sinun puolta ristiriitatilanteessa?

Mikä on käsityksesi tuosta aktiivisesta roolista, voisitko avata vähän enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Aikuismainen käytös, suppea määrittely: aikuisena sinun on suhtauduttava asioihin aikuisena eikä taannuttava lapsen tasolle tai kohdeltava muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia.

Onko tarkennettavaa, jäikö jotain epäselväksi?

Kuulostaa tosi selvältä. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että isovanhemmat muistavat aikuisuutensa: ei mykkäkoulua, ei kiukuttelua, ei marttyrointia, ei kuuroksi heittäytymistä, ei toisten asettamien rajojen tahallista tai tahatonta rikkomista. Se tarkoittaa myös sitä, että isovanhemmat muistavat, että lapsenlapsen vanhemmat ovat aikuisia ja osaavat siis itse hoitaa ja kasvattaa lastaan ja tehdä lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvät päätökset. Hienoa! Ollaan ihan samoilla linjoilla kaikki! Kun vain muistamme itse kaikki käyttäytyä kuin aikuiset ja kohdella muita kuin aikuisia, niin kaikki menee hyvin. Toki voimme odottaa samaa aikuismaista käytöstä ja kohtelua myös muilta ihmisiltä.

Tämän ketjun pointti ei kuitenkaan tainnut olla ihan tässä. On isovanhempia, jotka eivät tähän kykene. Tämän viestiketjun aloitusviesti kertoo tällaisesta tilanteesta. Tällaiseen tilanteeseen haetaan vertaistukea. Ihan toinen tarinansa ovat vanhemmat, jotka eivät tähän kykene. Se että heitäkin on, ei kuitenkaan ole millään tavalla ristiriidassa aloitusviestin kanssa. Minusta tämän keskustelun puolet eivät ole miniät ja anopit vaan ihmiset jotka tulevat rajojen yli ja ihmiset jotka kärsivät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuismainen käytös, suppea määrittely: aikuisena sinun on suhtauduttava asioihin aikuisena eikä taannuttava lapsen tasolle tai kohdeltava muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia.

Onko tarkennettavaa, jäikö jotain epäselväksi?

Juu.

Olet toistellut vaatimusta rakentavasta keskustelusta aikuismaisen käytöksen mittarina. Etkö enää ole sitä mieltä, että se on ainut aikuinen tapa käsitellä asioita?

Onko sinusta aikuista käytöstä altistaa omat lapset huonosti käyttäytyvän sukulaisen/läheisen käytökselle kerta toisensa jälkeen kunnes toinen osapuoli joko kuolee tai kehittyy ihmisenä sellaiseksi, että hänen kanssaan voi keskustella rakentavasti?

Koet ilmeisesti, että kaikki toisten ihmisten, erityisesti isovanhempien, rajaaminen kumpuaa halusta rangaista toista ja vahvistaa omaa valtaa ja on sen takia lapsellista.

Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan perheen hyvinvointi voi vaatia hankalienkin päätösten tekoa.

Kannustan kaikkia asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella. Vaikeista asioista puhuminen on suomalaisten ongelma.

Jos haluat muutosta ja rakentavaa keskustelua niin saat tehdä niin. Saat myös valita lapsen turvallisuuden tai oman mielenrauhasi vuoksi etäisyyden.

Vastuullisena vanhempana ja aikuisena et saa taantua lapsen tasolle ja käyttäytyä vakavissa ongelmatilanteissa lapsellisesti tai kohdella muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia, et edes puolisoasi.

Jaaha. Ja joku keskenkasvuinen on nyt päättänyt tuhota tänän ketjun jankkaamalla.

Siinä sitä on aikuista käytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuismainen käytös, suppea määrittely: aikuisena sinun on suhtauduttava asioihin aikuisena eikä taannuttava lapsen tasolle tai kohdeltava muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia.

Onko tarkennettavaa, jäikö jotain epäselväksi?

Juu.

Olet toistellut vaatimusta rakentavasta keskustelusta aikuismaisen käytöksen mittarina. Etkö enää ole sitä mieltä, että se on ainut aikuinen tapa käsitellä asioita?

Onko sinusta aikuista käytöstä altistaa omat lapset huonosti käyttäytyvän sukulaisen/läheisen käytökselle kerta toisensa jälkeen kunnes toinen osapuoli joko kuolee tai kehittyy ihmisenä sellaiseksi, että hänen kanssaan voi keskustella rakentavasti?

Koet ilmeisesti, että kaikki toisten ihmisten, erityisesti isovanhempien, rajaaminen kumpuaa halusta rangaista toista ja vahvistaa omaa valtaa ja on sen takia lapsellista.

Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan perheen hyvinvointi voi vaatia hankalienkin päätösten tekoa.

Kannustan kaikkia asioiden selvittämiseen ja yritykseen sovitella. Vaikeista asioista puhuminen on suomalaisten ongelma.

Jos haluat muutosta ja rakentavaa keskustelua niin saat tehdä niin. Saat myös valita lapsen turvallisuuden tai oman mielenrauhasi vuoksi etäisyyden.

Vastuullisena vanhempana ja aikuisena et saa taantua lapsen tasolle ja käyttäytyä vakavissa ongelmatilanteissa lapsellisesti tai kohdella muita aikuisia ihmisiä kuin lapsia, et edes puolisoasi.

Hienoa, olet siis kehittynyt ihmisenä ja tunnistat, että etäisyyden ottokin on soveliasta käytöstä.

Mikä mielestäsi on sitä lapsena kohtelua?

Jos se vanhempi osapuoli ei yksinkertaisesti ei edes kuuntele mitä hänelle sanotaan, niin miten sellaisen kanssa voi keskustella rakentavasti?

Vierailija kirjoitti:

Jos se vanhempi osapuoli ei yksinkertaisesti ei edes kuuntele mitä hänelle sanotaan, niin miten sellaisen kanssa voi keskustella rakentavasti?

Niinpä. Tai jos se vanhempi osapuoli näkee itsensä kolmantena vanhempana ja keskustelee mielestään esimerkiksi lapsen kouluvalinnoista oikeutetusti, eikä sitä saa loppumaan? Muuta kuin blokkaamalla puhelut yms.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja joku keskenkasvuinen on nyt päättänyt tuhota tänän ketjun jankkaamalla.

Siinä sitä on aikuista käytöstä!

No ei. Itseasiassa ketju olisi kuollut ellen jaksaisi vääntää rautalangasta ja tavallaanhan teille tulee jonkin sortin mielihyvää kun saatte jankata. Minä vain toistan omaa mielipidettäni.

Minusta on mielenkiintoista milloin menee perille se, että vastuullisen aikuisen ja vanhemman on käyttäydyttävä roolinsa mukaisesti. Vaikka se tekisi kipeää myöntää. Jos asiassa on useampi toteama yhtäaikaa; sinun on oltava vastuullinen aikuinen etkä saa taantua lapsen tasolle etkä kohdella aikuista kuten lasta ja sinä saat vetää rajasi, turvata lapsesi ja itsesi sekä ottaa etäisyyttä tai jopa lähestymiskiellon niin jotenkin näitä asioita yhdessä on monen vaikea hyväksyä. Myöntää. Antaa periksi. Ymmärtää.

Pakko siis todeta, että asiantuntijat ovat oikeassa: Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa.

monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus.

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Ap ei aloituksessaan haukkunut mummoa missään kohdassa eikä kertonut, että mummo olisi häiriintynyt. Ap pyysi mielipiteitä ahdistavaan tilanteeseen. Muiden haukkuminen on rumaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja joku keskenkasvuinen on nyt päättänyt tuhota tänän ketjun jankkaamalla.

Siinä sitä on aikuista käytöstä!

No ei. Itseasiassa ketju olisi kuollut ellen jaksaisi vääntää rautalangasta ja tavallaanhan teille tulee jonkin sortin mielihyvää kun saatte jankata. Minä vain toistan omaa mielipidettäni.

Minusta on mielenkiintoista milloin menee perille se, että vastuullisen aikuisen ja vanhemman on käyttäydyttävä roolinsa mukaisesti. Vaikka se tekisi kipeää myöntää. Jos asiassa on useampi toteama yhtäaikaa; sinun on oltava vastuullinen aikuinen etkä saa taantua lapsen tasolle etkä kohdella aikuista kuten lasta ja sinä saat vetää rajasi, turvata lapsesi ja itsesi sekä ottaa etäisyyttä tai jopa lähestymiskiellon niin jotenkin näitä asioita yhdessä on monen vaikea hyväksyä. Myöntää. Antaa periksi. Ymmärtää.

Pakko siis todeta, että asiantuntijat ovat oikeassa: Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa.

monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus.

No hyvä kun olet siinä sitten pitämässä tätä ketjua hengissä. Ja hyvä että opetat meille typerille lapsellisille äiteille miten ollaan aikuisia, ei me oltais muuten tätäjään opittu. Voi kuinka fiksu oletkaan! Taidat olla aika tärkeä henkilö muutenkin ihan oikeassakin elämässä, ei taida ihmiset pärjätä ilman sinua? Siis kiittäkäämme nyt tätä ihanaa ihmistä näistä viisauksista, joita ihan meitä varten tulit tänne kirjoittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja joku keskenkasvuinen on nyt päättänyt tuhota tänän ketjun jankkaamalla.

Siinä sitä on aikuista käytöstä!

No ei. Itseasiassa ketju olisi kuollut ellen jaksaisi vääntää rautalangasta ja tavallaanhan teille tulee jonkin sortin mielihyvää kun saatte jankata. Minä vain toistan omaa mielipidettäni.

Minusta on mielenkiintoista milloin menee perille se, että vastuullisen aikuisen ja vanhemman on käyttäydyttävä roolinsa mukaisesti. Vaikka se tekisi kipeää myöntää. Jos asiassa on useampi toteama yhtäaikaa; sinun on oltava vastuullinen aikuinen etkä saa taantua lapsen tasolle etkä kohdella aikuista kuten lasta ja sinä saat vetää rajasi, turvata lapsesi ja itsesi sekä ottaa etäisyyttä tai jopa lähestymiskiellon niin jotenkin näitä asioita yhdessä on monen vaikea hyväksyä. Myöntää. Antaa periksi. Ymmärtää.

Pakko siis todeta, että asiantuntijat ovat oikeassa: Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa.

monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus.

No hyvä kun olet siinä sitten pitämässä tätä ketjua hengissä. Ja hyvä että opetat meille typerille lapsellisille äiteille miten ollaan aikuisia, ei me oltais muuten tätäjään opittu. Voi kuinka fiksu oletkaan! Taidat olla aika tärkeä henkilö muutenkin ihan oikeassakin elämässä, ei taida ihmiset pärjätä ilman sinua? Siis kiittäkäämme nyt tätä ihanaa ihmistä näistä viisauksista, joita ihan meitä varten tulit tänne kirjoittelemaan.

Menikö tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja joku keskenkasvuinen on nyt päättänyt tuhota tänän ketjun jankkaamalla.

Siinä sitä on aikuista käytöstä!

No ei. Itseasiassa ketju olisi kuollut ellen jaksaisi vääntää rautalangasta ja tavallaanhan teille tulee jonkin sortin mielihyvää kun saatte jankata. Minä vain toistan omaa mielipidettäni.

Minusta on mielenkiintoista milloin menee perille se, että vastuullisen aikuisen ja vanhemman on käyttäydyttävä roolinsa mukaisesti. Vaikka se tekisi kipeää myöntää. Jos asiassa on useampi toteama yhtäaikaa; sinun on oltava vastuullinen aikuinen etkä saa taantua lapsen tasolle etkä kohdella aikuista kuten lasta ja sinä saat vetää rajasi, turvata lapsesi ja itsesi sekä ottaa etäisyyttä tai jopa lähestymiskiellon niin jotenkin näitä asioita yhdessä on monen vaikea hyväksyä. Myöntää. Antaa periksi. Ymmärtää.

Pakko siis todeta, että asiantuntijat ovat oikeassa: Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa.

monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus.

Täällä ketjussa ne vanhemmat nimenomaan ovat käyttäytyneet kuten aikuisten kuuluu käyttäytyä. Jos isovanhempi käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi niin hän tulee myös kohdelluksi kuin uhmäikäinen lapsi. Jos ei osata käyttäytyä ikätason mukaisesti niin joutuu jäähylle. Jos mummu 70v ei osaa käyttäytyä kuten aikusten kuuluu käyttäytyä niin sillon niiden vanhempien tulee ilmoittaa että mummun käytös ei nyt ole hyväksyttävää ja jos puhe ei mene perille niin jäähylle.

En oo vielä tästä ketjusta löytänyt sellaista vanhempaa joka ei ensin olisi useampaankin kertaan keskustellut isovanhempien kanssa ja vasta viimeisenä oljenkortena on pistetty välit jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Eikös tämä nyt ole sen vänkääjän ensimmäinen viesti?

Melko ristiriitaista.

Etäisyyttä saa ottaa - etäisyyden ottaminen on kuitenkin lapsellista - tai ehkä se on lapsena kohtelua.

Etäisyyttä saa ottaa jos muutosta tarvitaan - mutta etäisyyttä saa ottaa vain jos keskustelee rakentavasti siitä ihmisen kanssa johon haluaa pitää etäisyyttä.

Ei ihme, ettei saa suoria vastauksia jos kysymys on piilotettu noin ristiriitaiseen viestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Eikös tämä nyt ole sen vänkääjän ensimmäinen viesti?

Melko ristiriitaista.

Etäisyyttä saa ottaa - etäisyyden ottaminen on kuitenkin lapsellista - tai ehkä se on lapsena kohtelua.

Etäisyyttä saa ottaa jos muutosta tarvitaan - mutta etäisyyttä saa ottaa vain jos keskustelee rakentavasti siitä ihmisen kanssa johon haluaa pitää etäisyyttä.

Ei ihme, ettei saa suoria vastauksia jos kysymys on piilotettu noin ristiriitaiseen viestiin.

Kyllä se on vängännyt jo ennen tuota. Keksii aina vain itselle uutta roolia ja tarinaa. Järkevintä olisi laittaa nyt tämä vänkääjä jäähylle ja olla vastailematta viesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Eikös tämä nyt ole sen vänkääjän ensimmäinen viesti?

Melko ristiriitaista.

Etäisyyttä saa ottaa - etäisyyden ottaminen on kuitenkin lapsellista - tai ehkä se on lapsena kohtelua.

Etäisyyttä saa ottaa jos muutosta tarvitaan - mutta etäisyyttä saa ottaa vain jos keskustelee rakentavasti siitä ihmisen kanssa johon haluaa pitää etäisyyttä.

Ei ihme, ettei saa suoria vastauksia jos kysymys on piilotettu noin ristiriitaiseen viestiin.

Kyllä se on vängännyt jo ennen tuota. Keksii aina vain itselle uutta roolia ja tarinaa. Järkevintä olisi laittaa nyt tämä vänkääjä jäähylle ja olla vastailematta viesteihin.

Epäilen että se on mun häirikköni. Vakavasti mt-ongelmainen muttei tajua sitä.

Suora kysymys: Niin, eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle? Kyllä vai ei?

Jos vastaat ei niin annatko esimerkin milloin on mielestäsi hyvä ratkaisu puhua aikuiselle kuin lapselle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Eikös tämä nyt ole sen vänkääjän ensimmäinen viesti?

Melko ristiriitaista.

Etäisyyttä saa ottaa - etäisyyden ottaminen on kuitenkin lapsellista - tai ehkä se on lapsena kohtelua.

Etäisyyttä saa ottaa jos muutosta tarvitaan - mutta etäisyyttä saa ottaa vain jos keskustelee rakentavasti siitä ihmisen kanssa johon haluaa pitää etäisyyttä.

Ei ihme, ettei saa suoria vastauksia jos kysymys on piilotettu noin ristiriitaiseen viestiin.

Kyllä se on vängännyt jo ennen tuota. Keksii aina vain itselle uutta roolia ja tarinaa. Järkevintä olisi laittaa nyt tämä vänkääjä jäähylle ja olla vastailematta viesteihin.

Niin totta, olet varmasti oikeassa. Hänen on varmasti vaikea hahmottaa todellista ongelmaa jos hänellä ei ole hankalia sukulaisia itsellään, tai jos hän on se hankala osapuoli joka ei pysty hyväksymään, että jokainen aikuinen saa päättää seuransa itse ja vahemmat saa päättää lastensa seurasta ilman suurempia neuvotteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.

Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua. Ja muutos voi olla, että tarvitaan etäisyyttä tai jopa lähestymiskielto.

Eikös tämä nyt ole sen vänkääjän ensimmäinen viesti?

Melko ristiriitaista.

Etäisyyttä saa ottaa - etäisyyden ottaminen on kuitenkin lapsellista - tai ehkä se on lapsena kohtelua.

Etäisyyttä saa ottaa jos muutosta tarvitaan - mutta etäisyyttä saa ottaa vain jos keskustelee rakentavasti siitä ihmisen kanssa johon haluaa pitää etäisyyttä.

Ei ihme, ettei saa suoria vastauksia jos kysymys on piilotettu noin ristiriitaiseen viestiin.

Kyllä se on vängännyt jo ennen tuota. Keksii aina vain itselle uutta roolia ja tarinaa. Järkevintä olisi laittaa nyt tämä vänkääjä jäähylle ja olla vastailematta viesteihin.

Niin totta, olet varmasti oikeassa. Hänen on varmasti vaikea hahmottaa todellista ongelmaa jos hänellä ei ole hankalia sukulaisia itsellään, tai jos hän on se hankala osapuoli joka ei pysty hyväksymään, että jokainen aikuinen saa päättää seuransa itse ja vahemmat saa päättää lastensa seurasta ilman suurempia neuvotteluja.

Hän on poisrajattu sukulainen joka ei voi myöntää sitä vanhempien asemaa.