Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Ei täällä ole sellaista kirjoitusta ollut. Siinä kirjoituksessa kuvattiin mummo, joka käänsi vauvaa niin ettei tällä ollut näköyhteyttä vanhempiinsa, mummo joka aggressiivisesit puolusti oikeuttaan tarrata siihen lapseen, päästeli jopa ääniä, mummo joka lähetti häirikkö viestejä ja lopulta rikkoi kotirauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Täällä on 5285 viestiä ja niistä sinä tarraat yhteen joka mielestäsi on tärkein mutta jota et edes viitsi etsiä. Todella omituinen tapa lukea ja osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Juuri näin. Olen eri, totesin n.20 sivua sitten että jäljellä on vain fiksoituneet ääripäät jotka kiistelee, mutta aiheen sisältö on jo kaluttu loppuun. Kaikki argumentit kerrottu, ihmetelty ja lopulta uskottu että kyllä kyllä uskotaan että on kamalia mummoja ja anoppeja olemassa.
Nyt peilin eteen ja jatkamaan elämää mars!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Yritin vähän selailla mutta en, harmi kyllä, löytänyt viestiä.
Uskoisin kyllä, että jos joku loukkaantuu sohvalla istumisesta lapsen kanssa, etenkin jos on siihen kuitenkin antanut luvan niin taustalla on pakko olla muutakin.
Jokin aiemmin tapahtunut sattumus jossa luottamusta on rikottu.
Tai voihan äidillä olla turhiakin tai liioiteltuja pelkoja lapsen turvallisuudesta (aika tavallinen baby blues- tai synnytysmasennus-oire) tai äitiys on nostanut omia traumoja omasta lapsuudesta mieleen.
Oli syy mikä tahansa niin vanhemmilla on luonnollisesti oikeus tehdä se rajaus kuka lapsen lähipiiriin kuuluu ja kuka sitä sylittelee.
Enkä usko, että useinkaan tilannetta auttaa se että isovanhemmat alkaisivat entistä enemmän tunkea perheeseen.
Ja kyllä välillä tämä ketju on ihme vänkäämistä, kertookohan se kasvaneista paineista joulun lähestyessä.
Itseäkin vähän jännittää jo joulun aika, mitenkähän tulee sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Anoppi halusi juuri tuota. Istua sohvalla vauva sylissään ja katsella tätä. Ainoa vain, että käski apen autotalliin tai lähtemään johonkin ja meidät, minut ja poikansa, kävelylle tai päiväunille. Jos olimme samassa huoneessa, hymähteli kärsimättömästi ja saatoin melkein kuulla kuinka aivonsa poreilivat kiehumispisteessä kun yritti keksiä, mihin voisi meidät häätää. Yritti ihan mitä vaan, saattoi nostaa katseensa yhtäkkiä ja innoissaan keksittyään, että takapihalla on kiva puutarhakeinu, mehän voitais istua siellä ihan rauhassa. Muuten kiva, mutta oli kylmä ja märkä syksy.
Käänsi vauvan syliinsä aina niin, ettei vauva pystynyt kääntää katsettaan kehenkään muuhun paitsi anoppiin. Anoppi ei piitannut ollenkaan vaikka vauva alkoi saada tarpeekseen vuorovaikuttamisesta, hoki vain katsoppa, katsoppa katsoppa, mummi on tässä, sinun mummi, voi rakas pieni enkeli, minun pieni kulta. Antoi vauvan myös hamuta rintaansa, tosin paita päällä. Välillä alkoi itkemään kun tuijotti poikaa ja sopersi kuinka hänellä on nyt jo niin ikävä enkeliään, kun ei saa häntä yöksi mummin viereen. Itki ihan vuolaasti, räkä ja kyyneleet valuen, mutta katse koko ajan tiiviisti vauvan silmissä.
Minun päässäni hälytyskellot soivat niin että räminä kävi. Lopulta jo anopin nimen kuuleminen sai aikaan levottoman, ahdistuneen olon. Intuitioni sanoi että hän ei halua olla lapselle pelkkä mummi ja että hän kamppailee ollakseen näyttämättä kuinka paljon minua inhoaa.
Kun aloimme sitten ottaa määrätietoisesti etäisyyttä laittoi anoppi miehelle mm. ääniviestejä, joissa kuului pelkkää itkua. Tuli oven taakse ilmoittamatta ja yritti yksinkertaisesti mennä ohitseni, sisälle kotiimme. Jos avasin oven vauva sylissä hän kiljahti Kulta, kulta siinä sinä olet, voi tule tänne ja yritti ottaa vauvan minulta, päästi omituisen pitkän "Ooiiiiiiii" - valituksen ja purskahti itkuun kun peräännyin ja sanoin että ei ole asiaa enää kertaakaan tulla meille sopimatta. Emme ole olleet vuoteen väleissä, hän ilmoitti noiden juttujen jälkeen pojalleen että vauva kuuluu hänellekin ja jos poika ei järjestä asiaa, ei hänen tarvitse enää ikinä odottaa mitään apua vanhemmiltaan.
Poika ei "järjestänyt asiaa".Huh! Tulipa paha mieli mummin puolesta :( Kauhea miten toinen on surrut. Mitä tuo meinaa ettei halunnut olla mummi, eiköhän kuule halunnut sitä enemmän kuin mitään muuta. Eikö kukaan lohduttanut häntä, edes poikansa? Mikähän oli häntä noin haavoittanut, oliko joskus menettänyt vauvan tai muuta sellaista?
Miksi väkivaltaista hullua kotirauhan rikkojaa pitäisi lohduttaa?
Kyllä nämä kahjot miniät, jotka ei antaisi mummin edes katsella vauvaa saati muuten hoitaa, joutuisivat hoitoon. Ei ole tervettä vauvan vanhemmuutta, jos yrittää omia vauvansa niin, ettei edes mummo saa katsoa ja hoitaa. Äifit muistakaa että yksin ette jaksa lasta kasvattaa aikuisiksi ja mitä enemmän lapsella on läheisiä ihmisiä, jotka hänestä välittävät sitä parempi. Voin sanoa myös senkin jo varoitukseksi, että lastasi tulee vielä varmuudella hoitamaan monta kertaa hullumpia ihmisiä hoitopaikoissa, missä lapsille huudetaan ja niitä riuhdotaan käsivarsista, niin kuin eilisen uutisissa oli, ja kahjot opettajat koulussa. Joten yksi rakastava mummi ei ole läheskään pahin uhkakuva lapsellesi.
Lue tuon hullun mummon kuvaus. Älä sepitä omia tarinoita.
Myös miniällä on oikeus kotirauhaan.
Ja tietenkin lapsensa jaksaa kasvattaa aikuiseksi ja jos ei jaksa, apua voi palkata tai sitä voi pyytää sellaisilta, joista on oikeasti apua.
Ensimäinen viesti oli täysin tasapainoinen ha siihen tulleet vadtaukset jäätävää kuraa. Mukaanlukuen tuo miniän vuodatus. Saati nuo (saman kirjoittajan) pimeät säälikettuilut.
On tämä kyllä kammottava ketju.
Tai sitten olet vain sairaudentunnoton. Ja jos sinusta lapsen kotiinkin saa tunkeutua ja moista käytöstä pitäisi tarkastella vain ja ainoastaan mummon näkökulmasta ja sääliä häntä niin sinä olet sairas.
Oikeasti, sun keskustelutasosi on aivan täyttä paskaa. Vähän sama kuin jos joku kysyisi että otatko pullaa kahvin kanssa, johon vastaat kirkumalla hysteerisesti että vihaan kesäkeittoa. Vastaat samoilla fraaseille täysin eri asioihin, eli luot itse aivan rationaalisesta kysymyksestä jonkun ihmeen oman mielikuvitusvihollisesi, jota vastaan hyökkäät. Ei ihan terveen ihmisen toimintaa.
Kuuluisa olkinukke-teoriasi. Juu, tämän olet esittänyt ennenkin. Noin miljoona kertaa.😂😂😂
Olkinukke on muuten ihan virallinen termi, ja sopii kyllä sinuun hyvin.
Vainoharhasi on viihdyttävää. Koitatko ihan irl saada tahtosi läpi tuollaisella länkytyksellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Minäkin tunnistan sinut. Olet se palstahäirikkö joka päivystää täällä 24/7. Erityisesti vihaat äitejä ja triggeröidyt metatyö-sanasta. Olikohan se kaksi viikkoa istten kun räyhäsit viisi päivää putkeen metatyö-ketjussa, jonka itse aloititkin.
En ole tuo jolla vastasit - meitä on tässäkni ketjussa useita, vaikka aina jäät myös jankkaamaan "yhdelle" kirjoittajalle.
Minä olen tuo (meistä monista), joka käytti termiä tuitui.
Höpöhöpö. Tässä likakaivossa vietän harvakseltaan aikaa, mutta tätä ketjua on tullut seurattua. Kai käsität, että palstaa lukevat kymmenettuhannet eri ihmiset? Tuollainen vainoharha ja kuvitteellinen tunnistelu kertoo lähinnä oman elämän puutteesta.
Ps. sinähän tässä häiriköit kun torppaat aivan koko keskustelun tuolla jankutuksella. Niin ja "(meistä monista)" = paskapuhetta. Yksi ja sama kohno siellä oksentaa näppäimistölle.
Hah hah hah haa. Sinä olet se jolle joku tuolla jo totesikin että et sinä ole nokkela sananiekka kuten kuvittelet. Viiden sanan sanavarastosi paljastaa sinut, vaikka ”nokkelasti” yritit kiertää esim sen olkinukkesi...
Vastaas nyt rehellisesti, oletko butterfly86/risingstar86? Ihan samanlaista jokaiseen viestiin länkyttämistä samoilla OLKINUKEILLA(!) ja tuollaista mukanäppärää näpäyttelyä, jolla projisoit omat heikkoutesi toisiin?
Mene töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Ei täällä ole sellaista kirjoitusta ollut. Siinä kirjoituksessa kuvattiin mummo, joka käänsi vauvaa niin ettei tällä ollut näköyhteyttä vanhempiinsa, mummo joka aggressiivisesit puolusti oikeuttaan tarrata siihen lapseen, päästeli jopa ääniä, mummo joka lähetti häirikkö viestejä ja lopulta rikkoi kotirauhaa.
Tuollaisia viestejä täällä on kymmeniä. Tässä kuitenkin ainoa asia oli se, että mummo istui sohvalla ja katsoi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Täällä on 5285 viestiä ja niistä sinä tarraat yhteen joka mielestäsi on tärkein mutta jota et edes viitsi etsiä. Todella omituinen tapa lukea ja osallistua.
Niin. Halusin tietää, mikä siinä nyt oli niin kauheaa? Se tuntuu monelle olevan kova pala että anoppi tykkäisi istua sohvalla lasta "tuijottaen lasittuneella katseella." Läheskään kaikki eivät ole kuorruttaneet asiaan sen ihmeemmillä omimisilla, vaan tuo tuntuu olevan kynnyskysymys. Vai eikä täällä saa enää kommentoida kuin yhden totuuden politiikalla, kuten hesarissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Yritin vähän selailla mutta en, harmi kyllä, löytänyt viestiä.
Uskoisin kyllä, että jos joku loukkaantuu sohvalla istumisesta lapsen kanssa, etenkin jos on siihen kuitenkin antanut luvan niin taustalla on pakko olla muutakin.
Jokin aiemmin tapahtunut sattumus jossa luottamusta on rikottu.Tai voihan äidillä olla turhiakin tai liioiteltuja pelkoja lapsen turvallisuudesta (aika tavallinen baby blues- tai synnytysmasennus-oire) tai äitiys on nostanut omia traumoja omasta lapsuudesta mieleen.
Oli syy mikä tahansa niin vanhemmilla on luonnollisesti oikeus tehdä se rajaus kuka lapsen lähipiiriin kuuluu ja kuka sitä sylittelee.
Enkä usko, että useinkaan tilannetta auttaa se että isovanhemmat alkaisivat entistä enemmän tunkea perheeseen.Ja kyllä välillä tämä ketju on ihme vänkäämistä, kertookohan se kasvaneista paineista joulun lähestyessä.
Itseäkin vähän jännittää jo joulun aika, mitenkähän tulee sujumaan.
Mietin sinänsä että ketju voi triggeröidä joitakin ihmisiä näkemään ongelmia sielläkin missä niitä ei ole. Ihmismieli on vähän semmoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Minusta tuntuu ihan oikeasti siltä että sinä täytät nyt jotain tyhjiötä. Jokin on pielessä jos trollaaminen ja paskan länkyttäminen, äitienvihaaminen ja aivoton jankkaaminen vauvapalstalla on sisältöä elämällesi.
Ystävä rakas, olet piikit pystyssä ja etsit koko ajan edes pienen pientä vallantunnetta - edes niin, että saisit jollekin "jauhot suuhun". Sinä et saa kenellekään täällä jauhoja suuhun jo siksikin, että olet täysin tunnistettava ja kommenttisi aiheuttavat lähinnä hämmennystä, ehkä huoltakin sinun terveydentilastasi.
Tulee mietittyä oikeasti että mikä on mennyt vikaan jos lopputulos on tuollainen? Sinä poljet jalkaa, auot veemäisesti päätäsi äitejä voimaannuttavissa ketjuissa, mikähän voisi olla motiivisi?
Se sama äitiviha joka sinua kalvaa ja jota et pysty rakentavasti työstämään. Äitivihan taustalla on kompleksinen suhde omaan äitiin.
Selvitä asiasi ja kasva aikuiseksi, oikeasti. Tai voit minun puolestani jatkaa itsesi nolaamista jos haluat, mutta kun et osaa trollata muutoin kuin jankaten samaa ja viestisi vievät tilaa hyvältä keskustelulta.
Sinua kiukuttaa se, että tässä keskustelussa voi päästää höyryjä, - et pidä siitä että äidit päästävät höyryjä ja ovat suorasanaisia ja määrätietoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Ei mikään, eikä kukaan ole niin sanonutkaan.
Juuri tuo yksi vouhka tuossa sanoi ettei saa istua ja katsella vauvaa.
Sinun kannattaa varmaan hakea jotain apua itsellesi. Olet se sama yksinäinen vakiolänkyttäjä.
Jos tuntuu oikein pahalta niin trollaamisen sijasta kannattaa ajatella että joku rakastaa sinuakin. Olet tärkeä! Mene vaikka järvenrantaan, kuuntele mielimusiikkiasi. Jos tuntuu todella pahalta niin soita rohkeasti omaan terveyskeskukseesi niin voit saada samalle päivälle jutteluajan hoitajalle.
Virtuaalihali sinulle!Sinä olet harhainen ja ilkeä ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsuus yksinkertaisen ja piikikkään äidin lapsena on yhtä helvettiä.
No niin, nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet kokenut kovia ja sinulla on äitikompleksi - siksi kirjoitat tuollaisia juttuja. Olen pahoillani puolestasi. Olisit ansainnut parempaa<3
Ei oikein osu eikä uppoa tuollainen jankutus, jota olet pitänyt aika monen viestin ajan. Etkö parempaan pysty? Et varmaan, siksihän sinä täälläkin härväät jauhamassa paskaa asioista, joista rajoittunut mielesi ei kykene muodostamaan minkäänlaista kuvaa, joka poikkeaisi vähänkään omasta mustavalkoisesta, ja sanalla sanoen, naiivin ja yksinkertaisen ihmisen maailmankuvasta.
Tietää aina että toisella on jauhot suussa kun alkaa tuituittelu. Kun sanottavaa ei ole, mutta on pakko koittaa saada viimeinen sana jossain kuvitteellisessa nettitaistossa. Mikä olisikaan parempi, kuin heitellä vähätteleviä mielenterveyskommentteja ja passiivisaggressiivisia "ivallsia" tsemppauksia a´la yläasteen röökipaikka. Jos olisin äitisi, häpeäisin silmät päästäni. Onneksi en ole.
Tuota keskustelutapaahan on täällä muuten moituttu niiden hurmosmummojen tavaksi kommunikoida. Jännittävää huomata, kuinka sokea ihminen voikaan olla omalle vammailulleen.
Eri
Olet ilmeisesti tuo joka kysyi mikä sohvalla istumisessa on pahaa?Pystyisitkö löytämään ja kopioimaan sen viestin, josta sait käsityksen, että se sohvalla istuminen olisi se paha asia?
Itse olen huomannut vain sellaisia viestejä missä on kerrottu myös muusta ns omituisesta käytöksestä samassa yhteydessä kun sohva on mainittu.Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.
Täällä on 5285 viestiä ja niistä sinä tarraat yhteen joka mielestäsi on tärkein mutta jota et edes viitsi etsiä. Todella omituinen tapa lukea ja osallistua.
Niin. Halusin tietää, mikä siinä nyt oli niin kauheaa? Se tuntuu monelle olevan kova pala että anoppi tykkäisi istua sohvalla lasta "tuijottaen lasittuneella katseella." Läheskään kaikki eivät ole kuorruttaneet asiaan sen ihmeemmillä omimisilla, vaan tuo tuntuu olevan kynnyskysymys. Vai eikä täällä saa enää kommentoida kuin yhden totuuden politiikalla, kuten hesarissa?
Mahdoton vastata kun et laita sitä viestiä.
Minä kyllä koen todella hälyttävänä jos joku tuijottaa minua/lastani/koiraani lasittuneellq katseella. Ja sanojesi mukaan moni muukin. Onko se sinusta siis normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sinä joka olet nyt ilmeisesti jonkun tuttusi täältä bongannut, olisiko mahdollista, että perustaisit ihan oman ketjun sitä keskustelua varten.
Itsellänikin on hankala anoppi mutta, se jos näkemystäni kyseenalaistetaan jonkun toimesta ei haittaa. Keskustelua ei synny jos kaikki on samaa mieltä, eikä keskustelua taatusti synny jos keskustelijoita aletaan systemaattisesti haukkumaan.
Jos epäilet jotakuta trolliksi niin älä ruoki sitä.
Te jotka ootte saanut tilanteen rauhoittumaan ottamalla etäisyyttä ja tapaamalla vain harvakseltaan, niin pystyttekö olemaan ihan coolisti sen isovanhemman seurassa silloin kun tapaatte?
Siis pystyttekö ihan juttelemaan niitänäitä ja hymyilemään vitseille jne?
Itse koen sen jotenkin hermostuttavana vaikka tilanne on tällä hetkellä tosi rauhallinen. Jotenkin tuntuu, että annanko ystävällisyydellä merkin, että mummo saa taas alkaa käyttäytyä miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?
Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?
Anoppi halusi juuri tuota. Istua sohvalla vauva sylissään ja katsella tätä. Ainoa vain, että käski apen autotalliin tai lähtemään johonkin ja meidät, minut ja poikansa, kävelylle tai päiväunille. Jos olimme samassa huoneessa, hymähteli kärsimättömästi ja saatoin melkein kuulla kuinka aivonsa poreilivat kiehumispisteessä kun yritti keksiä, mihin voisi meidät häätää. Yritti ihan mitä vaan, saattoi nostaa katseensa yhtäkkiä ja innoissaan keksittyään, että takapihalla on kiva puutarhakeinu, mehän voitais istua siellä ihan rauhassa. Muuten kiva, mutta oli kylmä ja märkä syksy.
Käänsi vauvan syliinsä aina niin, ettei vauva pystynyt kääntää katsettaan kehenkään muuhun paitsi anoppiin. Anoppi ei piitannut ollenkaan vaikka vauva alkoi saada tarpeekseen vuorovaikuttamisesta, hoki vain katsoppa, katsoppa katsoppa, mummi on tässä, sinun mummi, voi rakas pieni enkeli, minun pieni kulta. Antoi vauvan myös hamuta rintaansa, tosin paita päällä. Välillä alkoi itkemään kun tuijotti poikaa ja sopersi kuinka hänellä on nyt jo niin ikävä enkeliään, kun ei saa häntä yöksi mummin viereen. Itki ihan vuolaasti, räkä ja kyyneleet valuen, mutta katse koko ajan tiiviisti vauvan silmissä.
Minun päässäni hälytyskellot soivat niin että räminä kävi. Lopulta jo anopin nimen kuuleminen sai aikaan levottoman, ahdistuneen olon. Intuitioni sanoi että hän ei halua olla lapselle pelkkä mummi ja että hän kamppailee ollakseen näyttämättä kuinka paljon minua inhoaa.
Kun aloimme sitten ottaa määrätietoisesti etäisyyttä laittoi anoppi miehelle mm. ääniviestejä, joissa kuului pelkkää itkua. Tuli oven taakse ilmoittamatta ja yritti yksinkertaisesti mennä ohitseni, sisälle kotiimme. Jos avasin oven vauva sylissä hän kiljahti Kulta, kulta siinä sinä olet, voi tule tänne ja yritti ottaa vauvan minulta, päästi omituisen pitkän "Ooiiiiiiii" - valituksen ja purskahti itkuun kun peräännyin ja sanoin että ei ole asiaa enää kertaakaan tulla meille sopimatta. Emme ole olleet vuoteen väleissä, hän ilmoitti noiden juttujen jälkeen pojalleen että vauva kuuluu hänellekin ja jos poika ei järjestä asiaa, ei hänen tarvitse enää ikinä odottaa mitään apua vanhemmiltaan.
Poika ei "järjestänyt asiaa".Huh! Tulipa paha mieli mummin puolesta :( Kauhea miten toinen on surrut. Mitä tuo meinaa ettei halunnut olla mummi, eiköhän kuule halunnut sitä enemmän kuin mitään muuta. Eikö kukaan lohduttanut häntä, edes poikansa? Mikähän oli häntä noin haavoittanut, oliko joskus menettänyt vauvan tai muuta sellaista?
Olen se jota lainasit.
Ei, anoppi ei ole menettänyt vauvaa (tietäisin siitä varmasti, kertoilee muutenkin avoimesti menneistä/mieltä painavista asioista kun haluaa huomion omaan pahaan mieleensä), vaan kärsii kroonisesta vauvakuumeesta. Sanoi minulle jo raskausaikana että hän näki unta että tällä tulevalla on hänen äitinsä piirteet, on se tyttö jota ei koskaan saanut. Olin lähinnä että okei, hehheh... En ottanut kovin vakavasti.
Anoppi on omasta mielestään jonkinlainen vauvakuiskaaja, saattaa sukujuhlissa kärttää ensikerran näkemäänsä vauvaa syliinsä ja selittää vauvan äidille että "tämä on sitten temperamentiltaan sellainen ja sellainen, nytkin yrittää sanoa että kaipaisi rauhaa", siis tulkkaa tosissaan toisten vauvoja näiden äideille.
Esikoinen oli poika, ei ollut anopin äidin kuva. Syy, miksen tunne empatiaa anopin itkuntyrskettä kohtaan on siinä että minusta hän ihan vaan manipuloi muita sillä. On tottunut siihen että jos häntä ei muuten kuunnella niin itku kyllä noteerataan. Koki meidän vauvan suhteen kyllä oikeasti jotain luopumisentuskaa ja minusta se oli pelkästään huolestuttavaa vauvan kannalta. On syyllistänyt mieheni ja miehen veljet varomaan mielipahan aiheuttamista itselleen ja vetosi silloin vastasyntyneen hoitamisen ym. suhteen pokkana siihen, että hänelle tulee kyllä aika paha mieli, jos ei saa hoitaa. Loukkaantui hirveästi kun huomasi ettemme ole ohjailtavissa. Itkukohtauksetkin loppuivat oudosti kuin seinään kun sai vauvan syliinsä tms. mitä nyt halusikaan.
Mummin rooli, eli enemmänkin sivustaseuraaja verrattuna äitiin, ei hänelle kelpaa. Haluaa olla enemmän, sitä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ootte saanut tilanteen rauhoittumaan ottamalla etäisyyttä ja tapaamalla vain harvakseltaan, niin pystyttekö olemaan ihan coolisti sen isovanhemman seurassa silloin kun tapaatte?
Siis pystyttekö ihan juttelemaan niitänäitä ja hymyilemään vitseille jne?
Itse koen sen jotenkin hermostuttavana vaikka tilanne on tällä hetkellä tosi rauhallinen. Jotenkin tuntuu, että annanko ystävällisyydellä merkin, että mummo saa taas alkaa käyttäytyä miten sattuu.
Mä oon pyrkiny ottamaan sellasen zen mielentilan aina kun joudun näkemään anoppia. Tavallaan nostan itteni koko asian yläpuolelle ja pyrin olemaan mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen vaikka anoppi kuinka kiukuttelis ja vääntäis. Just viimeks eilen nähtiin ja anoppi taas yritti vääntää meidän joulusta. Totesin vaan kylmän viileästi että me vietetään joulu kotona niinkun ollaan jo kerrottu. Anoppi toki veti palkokasvin sieraimeen mutta siinähän veti.
Joskus aikoinaan kun kävin omien isovanhempien takia terapiassa niin terapeutti käski mun muistaa aina noissa tilanteissa se et mä olen aikuinen ja mulla on oikeus vaatia että mua myös kohdellaan kun aikuista. Se ei tarkota sitä ettenkö mä hermostuis tai et se zen tila ois mitenkään kauheen helppo mut pakotan itteni olemaan pää pystyssä ja pysymään vahvana.
Kannattaa muistaa että ainoa kenen tunteisiin ja reaktioihin voit vaikuttaa on sun omiin. Se että isovanhempi kiukuttelee ei ole sun vastuulla ja siinä tilanteessa on vaan parempi pysyä ite mahdollisimman rauhallisena ja asiallisena vaikka sisällä kiehuis. Ne omat tunteet kerkee sitten myöhemmin päästää ulos omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ootte saanut tilanteen rauhoittumaan ottamalla etäisyyttä ja tapaamalla vain harvakseltaan, niin pystyttekö olemaan ihan coolisti sen isovanhemman seurassa silloin kun tapaatte?
Siis pystyttekö ihan juttelemaan niitänäitä ja hymyilemään vitseille jne?
Itse koen sen jotenkin hermostuttavana vaikka tilanne on tällä hetkellä tosi rauhallinen. Jotenkin tuntuu, että annanko ystävällisyydellä merkin, että mummo saa taas alkaa käyttäytyä miten sattuu.Mä oon pyrkiny ottamaan sellasen zen mielentilan aina kun joudun näkemään anoppia. Tavallaan nostan itteni koko asian yläpuolelle ja pyrin olemaan mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen vaikka anoppi kuinka kiukuttelis ja vääntäis. Just viimeks eilen nähtiin ja anoppi taas yritti vääntää meidän joulusta. Totesin vaan kylmän viileästi että me vietetään joulu kotona niinkun ollaan jo kerrottu. Anoppi toki veti palkokasvin sieraimeen mutta siinähän veti.
Joskus aikoinaan kun kävin omien isovanhempien takia terapiassa niin terapeutti käski mun muistaa aina noissa tilanteissa se et mä olen aikuinen ja mulla on oikeus vaatia että mua myös kohdellaan kun aikuista. Se ei tarkota sitä ettenkö mä hermostuis tai et se zen tila ois mitenkään kauheen helppo mut pakotan itteni olemaan pää pystyssä ja pysymään vahvana.
Kannattaa muistaa että ainoa kenen tunteisiin ja reaktioihin voit vaikuttaa on sun omiin. Se että isovanhempi kiukuttelee ei ole sun vastuulla ja siinä tilanteessa on vaan parempi pysyä ite mahdollisimman rauhallisena ja asiallisena vaikka sisällä kiehuis. Ne omat tunteet kerkee sitten myöhemmin päästää ulos omassa rauhassa.
Ja tajusin etten ees vastannu siihen mitä kysyit mut tavallaan joo se zen tila auttaa myös niihin hyviin päiviin eli kun anoppi ei väännä asioista. Oon huomannu että tarkkailen usein liikaa kaikkea mitä anoppi sanoo ja tekee ja aiheutan ite ittelleni sitä hermostuneisuutta. Kun haen sen saman rauhallisen mielentilan myös niinä hyvinä päivinä niin pystyn myös ite rentoutumaan anopin seurassa. Enkä oo kyl huomannut että sillä kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä anoppi ois ruvennu uudelleen kävelee yli. Joskus kokeilee jotain pientä niinku nyt esim toi joulu mut rauhottuu kyllä kun rauhallisesti toteaa että me on nyt päätetty toimia näin.
Kannattaa harkita hyvin tarkkaan onko tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä ollenkaan, koska vaikka itse näkisikin temppuilun ja manipuloinnin taakse, lapsi ei näe.
Ja mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä suurempi riski on että lasta ei oysty valvomaan.
Meilläoli viimeisin ja viimeinen episodi se että kuopustani yritettiin manipuloida oikein olan takaa.
Nyt on sitten täydellisesti blokattu koko mummeli ulos elämästämme.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ootte saanut tilanteen rauhoittumaan ottamalla etäisyyttä ja tapaamalla vain harvakseltaan, niin pystyttekö olemaan ihan coolisti sen isovanhemman seurassa silloin kun tapaatte?
Siis pystyttekö ihan juttelemaan niitänäitä ja hymyilemään vitseille jne?
Itse koen sen jotenkin hermostuttavana vaikka tilanne on tällä hetkellä tosi rauhallinen. Jotenkin tuntuu, että annanko ystävällisyydellä merkin, että mummo saa taas alkaa käyttäytyä miten sattuu.
Meillä anoppi tulkitsee juurikin niin tilanteet, että jos olen ystävällinen ja hymyilen -> rajoja ei enää ole välillämme.
Koen tilanteen aika ahdistavaksi juuri tästä näkökulmasta. Olen tottunut olemaan ystävällinen ja hymyilemään ventovieraillekin, mutta aina kun näin teen menee anoppi kutsumaan itseään äidiksi lapsille, kaappaamaan heitä syliin tai kertomaan kuinka mummo on itkenyt koko viikon kun ei ole nähnyt lapsiamme.
Olen itse ottanut sellaisen asenteen, että puhun hänelle kuin hieman epäilyttävälle ohikulkijalle, joka alkaa kyselemään minulta asioita. Eli en anna ymmärtää että välillämme on ystävyyttä tai mitään ja vastaan jämäkästi mutta kohteliaasti - omaa kiirettä korostaen. Ei ole ainakaan meillä vain muuta tapaa hoitaa asioita.
Niin ja siis meillähän on asioista keskusteltu paljon ja ystävällisesti. Olen itse tulkinnut, että anoppi huonosta itsetunnostaan huolimatta kokee jonkinlaista vahvaa oikeutuksen tunnetta suhteessa lapsiinsa ja siten myös lapsenlapsiin. En usko että hän tulee muuttumaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ootte saanut tilanteen rauhoittumaan ottamalla etäisyyttä ja tapaamalla vain harvakseltaan, niin pystyttekö olemaan ihan coolisti sen isovanhemman seurassa silloin kun tapaatte?
Siis pystyttekö ihan juttelemaan niitänäitä ja hymyilemään vitseille jne?
Itse koen sen jotenkin hermostuttavana vaikka tilanne on tällä hetkellä tosi rauhallinen. Jotenkin tuntuu, että annanko ystävällisyydellä merkin, että mummo saa taas alkaa käyttäytyä miten sattuu.Mä oon pyrkiny ottamaan sellasen zen mielentilan aina kun joudun näkemään anoppia. Tavallaan nostan itteni koko asian yläpuolelle ja pyrin olemaan mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen vaikka anoppi kuinka kiukuttelis ja vääntäis. Just viimeks eilen nähtiin ja anoppi taas yritti vääntää meidän joulusta. Totesin vaan kylmän viileästi että me vietetään joulu kotona niinkun ollaan jo kerrottu. Anoppi toki veti palkokasvin sieraimeen mutta siinähän veti.
Joskus aikoinaan kun kävin omien isovanhempien takia terapiassa niin terapeutti käski mun muistaa aina noissa tilanteissa se et mä olen aikuinen ja mulla on oikeus vaatia että mua myös kohdellaan kun aikuista. Se ei tarkota sitä ettenkö mä hermostuis tai et se zen tila ois mitenkään kauheen helppo mut pakotan itteni olemaan pää pystyssä ja pysymään vahvana.
Kannattaa muistaa että ainoa kenen tunteisiin ja reaktioihin voit vaikuttaa on sun omiin. Se että isovanhempi kiukuttelee ei ole sun vastuulla ja siinä tilanteessa on vaan parempi pysyä ite mahdollisimman rauhallisena ja asiallisena vaikka sisällä kiehuis. Ne omat tunteet kerkee sitten myöhemmin päästää ulos omassa rauhassa.
Ja tajusin etten ees vastannu siihen mitä kysyit mut tavallaan joo se zen tila auttaa myös niihin hyviin päiviin eli kun anoppi ei väännä asioista. Oon huomannu että tarkkailen usein liikaa kaikkea mitä anoppi sanoo ja tekee ja aiheutan ite ittelleni sitä hermostuneisuutta. Kun haen sen saman rauhallisen mielentilan myös niinä hyvinä päivinä niin pystyn myös ite rentoutumaan anopin seurassa. Enkä oo kyl huomannut että sillä kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä anoppi ois ruvennu uudelleen kävelee yli. Joskus kokeilee jotain pientä niinku nyt esim toi joulu mut rauhottuu kyllä kun rauhallisesti toteaa että me on nyt päätetty toimia näin.
Kiitos, tavotit just sen tunteen mitä tarkotin. Se tarkkailu on ihan uuvuttavaa, itsensä ja anopin, kun ois niin kiva vaan olla rennosti sillon kun kaikki sujuu.
Täytyy vaan rohjeta vähän hillittää, pidän mielessä, että samaan rauhalliseen tilanteeseen voi päästä takasin helpostikin kun vaan pysyn rauhallisena.
Se on ollu vaan välillä aika vaikeeta kun anoppi todella teki kaikkensa ärsyttääkseen, mutta ehkä etäisyys olisi hänetkin rauhoittanut, toivotaan ainakin.
Se oli noin kymmenen sivua sitten, en ala kahlaamaan tätä läpi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö uskoisi noita viestejä, joissa kahelit mummot omivat lapsen tuntikausiksi, mutta siinä viestissä ei ollut yhtään mitään, vain kiukuttelua siitä kun mummo tykkää istua sohvalla vauva sylissä ja katsella sitä. Ei muuta, ei kauhutarinoita tms. Tuli lähinnä tunne että kirjoittaja halusi liittyä mukaan nokkimaan, vaikka ei ollut oikeasti mitään edes mistä kirjoittaa. Enkä tarkoita vähätellä anoppien riivaamia vanhempia, sellaisesta on kokemusta ihan riittävästi itselläkin. Mutta et voi kiistää, etteikö ketju olisi lähtenyt vähän laukalle, kun nyt nokitaan jo ihan kaikki, asiallisiinkin vastauksiin tulee vittuilua ja piikittelyä ja haukkumista.
Harmi sinänsä, koska ketju on ollut itsellekin terapeuttinen, mutta nyt sen ovat kaapanneet nuo pari kahelia henkilökohtaiseksi sotatantereekseen.