Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Aloita vaikka tarkistamalla lääkityksesi. Nythän niitä hirviömummeja pompsahtelee esille kuin sieniä sateella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?
Taitaa kyllä olla mun korvien välissä joo kun mummo ei anna pienen vauvan nukkua ollenkaan ja mummon vastaus kun pitäis imettää on "eihän sillä voi vielä nälkä olla" vaikka viimeksi söi yli 3h sitten. Sit ei anna takaisin kun vauvan oma äiti yrittää ottaa syliin, tulee häiritsemään ja herättämään vauvaa kun vauvan äiti on juuri saanut pienen nukkumaan. Nostaa nukkuvaa vauvaa pois sängystään niin että se herää, ja ihmettelee sitten miksi se itkee eikä rauhoitu. Kävelee pois vauvan kanssa ja menee toiseen huoneeseen ettei vauva nyt vaan sitä äitiä tai isää näkisi. Ei anna vauvan olla lattialla, jotta saisi liikkua. Stimuloi vaan yliväsynyttä vauva lisää ja lisää tanssilla ja musiikilla kunnes vauva huutaa. Taitaa tämä äiti olla se vinksahtanut tässä, ihan selkeästi, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Aloita vaikka tarkistamalla lääkityksesi. Nythän niitä hirviömummeja pompsahtelee esille kuin sieniä sateella.
Niin, sinun lisäksesi. Se kun on ketjun aihe.
Tässä keskustelussa törmää taas kaksi ääripäätä.
He joilla kokemusta lähinnä normaaleista mummoista ja miniöistä. Ja siten ne rajattomiin mummoihin/todella rajoittaviin miniöihin tutustuneet.
Itse ajattelen että on rikkaus jos lapset voivat viettää aikaa normaalin hyvin lapsia hoitavan mummon seurassa. Mutta aina se ei ole mahdollista. Mummo on voinut jo kuolla, tai mummo on kovin sairas joko fyysisesti tai henkisesti tai vaikka välimatka ja kielimuuri estävät läheistä kanssakäyntiä. Tai joskus kemiat eivät vaan toimi yhtään.
Tosiasia on kuitenkin ettei mummoilla ole oikeutta lapsenlapsiinsa joten jos ei tulla toimeen niin vanhemmat päättävät nähdäänkö jne. Eli koetetaan panostaa omien lastemme kasvatukseen niin ehkä he uskaltavat luottaa lapsiaan sitten meidänkin hoitoon. Ja kunnioitetaan lasten perheitä ja heidän elämäänsä.
Rajattomien ihmisten kanssa ei ole paljon muuta vaihtoehtoa kun ottaa etäisyyttä. Jos he eivät kunnioita muita ja muiden näkemyksiä asioista niin aika mahdotonta on jättää lapsia turvallisesti heidän hoitoonsa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?
Ei se haittaa, jos isovanhempi saa iloa ja/tai hyvää oloa lastenlastensa kanssa olemisesta. Päin vastoin, aivan mahtavaa jos sekä lapset ja isovanhemmat nauttivat yhteisestä ajasta.
Mutta. Ei tuo tarkoita sitä, että isovanhemmilla on oikeus mitätöidä lapsensa ja tämän puolison vanhemmuutta tai muutenkaan tehdä päätöksiä liittyen lapsensa elämään. Jos lapsi päättää muuttaa perheensä kanssa Timbuktuun, niin ei isovanhemmilla ole siihen mitään sanomista. Tai jos lapsen valitsema puoliso ei ole mieluinen, niin tarvisiko sitä joka tapaamisella ehdottaa eroa? Ja tässäkin ketjussa mainitut tapaukset, kun isovanhemmat antavat esim syötäväksi allergiselle lapselle pähkinää, ja lapsi joutuu sairaalaan. Mitenhän lapsi tuossakin hyötyi isovanhemmat rakkaudesta? Kun isovanhempi ei kunnioita lastaan ja tämän puolisoa koska tietää kaiken paremmin, niin ei tuollainen suhde ole kenellekään hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Olisi helpompi vastata jos tietäisi missä asioissa tai miten manipuloi. Onko kyse enemmän syyllistämisestä vai vaikka riidan kylvämisestä ihmisten väliin.
Meillä itse huomautin rauhallisesti joka kerta kun huomasin miehen kokevan syyllisyyttä ja kävin miehen kanssa läpi onko oikeasti asia sellainen josta syyllisyyttä pitäisi kokea.
Esim. jos mies murheellisena tuli kertomaan, että koko loma pitää viettää mökillä talkoissa niin käytiin rauhassa läpi kumpi on tärkeämpää, vastasyntyneen hoitaminen vai risusavotta. Ja "saako" siitä loukkaantua jos joku haluaa hoitaa omaa lastaan.
Pari vuotta meni niin, mutta nykyään mies uskaltaa toimia oman päänsä mukaan ja tekee omat päätöksensä äidistään huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa törmää taas kaksi ääripäätä.
He joilla kokemusta lähinnä normaaleista mummoista ja miniöistä. Ja siten ne rajattomiin mummoihin/todella rajoittaviin miniöihin tutustuneet.
Itse ajattelen että on rikkaus jos lapset voivat viettää aikaa normaalin hyvin lapsia hoitavan mummon seurassa. Mutta aina se ei ole mahdollista. Mummo on voinut jo kuolla, tai mummo on kovin sairas joko fyysisesti tai henkisesti tai vaikka välimatka ja kielimuuri estävät läheistä kanssakäyntiä. Tai joskus kemiat eivät vaan toimi yhtään.
Tosiasia on kuitenkin ettei mummoilla ole oikeutta lapsenlapsiinsa joten jos ei tulla toimeen niin vanhemmat päättävät nähdäänkö jne. Eli koetetaan panostaa omien lastemme kasvatukseen niin ehkä he uskaltavat luottaa lapsiaan sitten meidänkin hoitoon. Ja kunnioitetaan lasten perheitä ja heidän elämäänsä.
Rajattomien ihmisten kanssa ei ole paljon muuta vaihtoehtoa kun ottaa etäisyyttä. Jos he eivät kunnioita muita ja muiden näkemyksiä asioista niin aika mahdotonta on jättää lapsia turvallisesti heidän hoitoonsa jne.
En antaisi hoitoon kun anoppi ei yksinkertaisesti hoida, kun vauva on talossa niin se ei mitään muuta mieti kuin että vauvaa on pakko saada syliin. Se varmaan pitäisi ihan koko päivän sylissä, ihan sama vaikka vauva siinä nääntyisi, mummo miettisi vain ja ainoastaan miten se saisi pidettyä sitä vauvaa sylissä, ettei kukaan vaan ota sitä hetkeksikään siltä pois. Aamulla tuli heti makuuhuoneeseen sanomaan että voi ottaa syliin jos haluan nukkua, yrittää mulle tuputtaa ruokaa ja hän voi kyllä pitää sylissä, ai ei vauva nyt nukahdakaan, hän ottaa syliin..syliin, syliin, syliin, on kuin riivattu tää mummo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Sinnikkäästi ja rauhallisesti selität aina havaintosi ja mielipiteesi kun jokin "tilanne" tulee päälle. Kun mies kertoo, ettei halua pahoittaa äitinsä mieltä, niin haasta se käsitys joka ikinen kerta kysymällä, että miksi hänellä on se kokemus, että aikuisen ihmisen tunteita pitää noin paljon varjella? Että kaikillahan meillä on tunteita, eihän yksikään meistä voi elää niin ettei ikinä kokisi pettymystä, häpeää, vihaa tai surua? Että riittää kun käyttäytyy kohteliaasti, mutta jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja tehdä niin kuin itse valitsee. Aina on oikeus sanoa ei. Sinnikkäästi vahvistat miehen omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamista ja erotat ne muiden tunteista ja tarpeista. Jopa sinun! Ja todellakin aina kun äitinsä sanoo ja tekee jotain manipuloivaa, niin huomautat että minun mielestäni tämä käytös on erikoista syystä x. Ei tarvitse haukkua eikä vaatia ymmärtämään. Selität aina vain, että onpa kyllä oudosti sanottu voisitko kuvitella esimerkiksi isäsi/tätisi/kuka vain normaali ja tärkeä, sanovan sinulle noin?
Suosittelen myös pariterapiaa. Meille käänteen tekevä hetki oli, kun terapeutti sanoi suoraan miehelle, että kyseinen käyttäytyminen ei ole normaalia lapsista "välittämistä" vaan lapsiin ripustautumista.
Ja jatkuvasti yhdessä sovitte pelilinjat lapsen suhteen. Esimerkiksi: lapsia hoitaa vain sellainen ihminen johon he molemmat luotatte täysin. Tämä on reilu peli!
Miehesi voi myös hyötyä tämän ketjun lukemisesta. Uskonpa että monikin on näyttänyt tätä ketjua miehelle ja siitä on ollut apua. Tsemppiä! Voit myös etsiä englanniksi netistä tietoa narsistisen vanhemman vaikutuksesta lapseen jne. Älä tyydy, älä luovuta, äläkä anna periksi teidän perheen rauhan ja rajojen suhteen. Vasta sitten kun mies on avannut silmänsä kunnolla, voitte tehdä rajoistanne avoimempia ja hengittävämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Olisi helpompi vastata jos tietäisi missä asioissa tai miten manipuloi. Onko kyse enemmän syyllistämisestä vai vaikka riidan kylvämisestä ihmisten väliin.
Meillä itse huomautin rauhallisesti joka kerta kun huomasin miehen kokevan syyllisyyttä ja kävin miehen kanssa läpi onko oikeasti asia sellainen josta syyllisyyttä pitäisi kokea.
Esim. jos mies murheellisena tuli kertomaan, että koko loma pitää viettää mökillä talkoissa niin käytiin rauhassa läpi kumpi on tärkeämpää, vastasyntyneen hoitaminen vai risusavotta. Ja "saako" siitä loukkaantua jos joku haluaa hoitaa omaa lastaan.Pari vuotta meni niin, mutta nykyään mies uskaltaa toimia oman päänsä mukaan ja tekee omat päätöksensä äidistään huolimatta.
Meillä anoppi asuu naapurissa, ja juoksutti poikaansa hoitamaan milloin minkäkin homman. Ja toinen, joka on lapsesta asti ohjelmoitu varjelemaan äitiään pahalta mieleltä, juoksi paikalle. Kerran oli tavallista aktiivisempi jakso, ja lopulta pistin mieheni istumaan ja huomautin että kaikki kotityöt kaatuu mun niskaan, kun mies käy töissä ja vapaa-aikansa viettää äitinsä talkkarina. Pyysin myös pohtimaan kumpi asia on tärkeämpää: viettää aikansa äitinsä loputtomien projektien kanssa (asuu vanhassa, huonokuntoisesta rintamamiestalossa) vai viettää aikaansa välillä lastensa kanssa. Valitsi perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies ei huomaa eikä usko äitinsä olevan kaikkia manipuloiva juonittelija? Onhan mies koko elämänsä ajan saanut tuota käsittelyä.... Todella hajottavaa kaikin puolin. Anoppi sekosi täysin kun saimme lapsia, ei tällaista osannut mitenkään ennustaa. Tuntuu välillä että anoppi vie pisimmän korren ja olis vaan parasta laittaa lusikat miehen kanssa jakoon. Vaan silläpä olisi hirvittävät seuraukset, kun lapset olisi vapaata riistaa anopin manipuloinnille kun pääsisivät kuitenkin säännöllisesti anopin käsittelyyn isänsä kanssa, ilman mua...En edes uskalla ajatella pidemmälle... Huoh
Aloita vaikka tarkistamalla lääkityksesi. Nythän niitä hirviömummeja pompsahtelee esille kuin sieniä sateella.
Onneksi tuo oma mörkömummu on saatu aisoihin. Silti mua alkaa aina ahdistamaan, kun hän soittaa miehelle ja sen korppikotkan kiekuminen kaikuu koko talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on näitä pamfletti kourassa isovanhemman oikeuksia huutavia.
Hän oli äitinä tavattoman lyttäävä, vähättelevä ja poissaoleva. Olin se kiltti kunnollinen lapsi joka kantoi kymppejä koulusta ja jolla saattoi ylpeillä.
Tunteita ei saanut tunteita. Ne joko mitätöitiin tai sammutettiin ruoalla. Meillä kaikilla kolmella tyttärellä on syömishöiriöitä.
Omasta mielestään äitini on loistava äiti, pitäjän paras, muita parempi.
En halua häntä elämääni, enkä halua kenenkään, vähiten lapseni, joutuvan kokemaan mitään siitä mitä minä koin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?
Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.
No eikö se ole ihan ymmärrettävää ettei kaikki lapset ymmärrä perheen ja suvun eroa? Eihän tuon mielipidekirjoituksen kirjoittanut mummokaan erota, kun puhuu isovanhemman opettavan perheen perinteitä lapsenlapselle. Eihän se mummo voi tietää sen lapsen perheen perinteitä vaan vain sen toisen vanhemman puolen suvun perinteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.
Nyt on pakko kertoa meidän tapauksesta. Otimme anoppiin reilusti etäisyyttä esikoisen vauva-ajan sekoilun seurauksena. Siis just ylempänäkin kuvattua fiksaatiota pitää vauvaa koko ajan ja viedä pois nimenomaan minun luotani. Tosiaan edes vauvan nälkä ei ollut riittävän hyvä syy antaa pois sylistä. Yhdessäolon piti olla kahdenkeskistä ja vauvan tiukasti sylissä, rintaa vasten käännettynä.
Ajattelin että no, hän on "vauvahullu", ei pitänyt omia lapsiaan tarpeeksi jne. ja vähensimme todella paljon kyläilyjä. Anoppi oli marttyyri, laittoi useasti apenkin soittamaan minulle, "puhumaan järkeä", mutta etäisyys pysyi.
Kun poika oli esikouluikäinen tuntui mummo tyytyneen osaansa ja vihdoin kanssakäyminen vaikutti ihan suht normaalilta, joskaan ei pystynyt peittämään kuvitelmaansa jonka mukaan tuntee lapsen paremmin kuin me. Saattoi lipsauttaa että "ei niitä Palomies-Sami - leluja kannata hankkia jouluksi, ei Kalle niistä tykkää, on vaan ryhmän paine aiheuttanut että juuri niitä pyysi". Ja tämähän ei tosiaan pitänyt paikkaansa ja esimerkkejä näistä olisi lukemattomia.
Kuitenkin, lapsen siirtyessä ekalle mies otti vuoden kestävän pestin joka tarkoitti reissuhommia. Minulla oli viikossa yksi päivä jolloin pääsin lähtemään töistä vasta kuuden maissa illalla. No, suostuimme mummon ehdotukseen että poika tulee niinä päivinä hänen luokseen ja minä haen hänet kun pääsen töistä.
Muutamassa viikossa pojan käytös muuttui, heräili öisin, uhmasi aivan HURJASTI, itkeskeli herkästi jne. Sopersi sitten itkiessään että joudunko minä pois kotoa, onko se lyömistä jos otetaan kädestä kiinni?
Mummo oli tentannut häneltä lyönkö minä häntä ja kun vastaus ei ollut miellyttänyt, oli tarkentanut mikä kaikki lasketaan lyömiseksi. Meillä ei siis käsitellä lasta edes lapsen kovasti kiukutessa ja häntä omaan huoneeseen ohjatessa fyysisesti. Oli painostanut lapsen lupaamaan että mummolle kerrotaan KAIKKI ja mummolle saa tulla aina, myös ilman vanhempien lupaa. Oli sanonut että jos "lyömisistä" yhdessä juteltaisiin kivoille tädeille, pääsisi lapsi asumaan mummon luokse.
Mies kävi äitinsä luona kun nämä asiat paljastuivat ja se tapaaminen aiheutti sen ettemme ole kuulleet hänestä edes joulukortin muodossa kohta neljään vuoteen vaikka asuu, luullakseni edelleen, samassa kaupungissa.
Siis sysimusta mieli, tärisin kun ymmärsin millaiselle vaaralle olimme lapsen altistaneet. Mummo olisi voinut "ottaa lapsen mukaansa" pysyvästi, siis tehdä jotain itselleen ja pojalle. Mua ei naurata nämä jutut yhtään ja sympatiat on täysin teidän, eli lasten äitien puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.
Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Ei tämmöiseen ole minkäänlaista pakkoa ja muutenkin aivan käsittämätöntä potaskaa. Naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat pilaavat lastenkasvatuksen! kirjoitti:
Lastenlapset ovat näyttelyesineitä, joilla isovanhemmat yrittävät korjata omia kasvatusvirheitään. Onhan se aika säälittävää, että anoppi, joka ei ole ikinä imettänyt omia lapsiaan, alkaa neuvomaan miniäänsä imetysasioissa! Että pitäisikö itkeä vai nauraa??! Olisit anoppi imettänyt lapsesi, niin ei tarvitsisi tulla miniälle pätemään! Eipä ole imetys paljoa anoppia kinnostanut!
Onhan se aika säälittävää, kun appiukko, joka ei ole ikinä hoitanut omia lapsiaan, ollut kiinnostunut lastensa asioista ja laittanut kotona tikkua ristiin, alkaa neuvomaan aikuisia lapsiaan, miten lastenlapsia pitää hoitaa ja kasvattaa. Olisit appiukko ollut kotona, kun lapsesi olivat pieniä ja hoitanut niitä lapsiasi! Eipä ole lastenhoito appiukkoa paljoa kiinnostanut!
Nämä rajattomat Besserwisser-isovanhemmat, vi##umaiset äidit, isät, anopit ja appiukot pilaavat aikuisten lastensa parisuhteeet ja perhe-elämän. He pilaavat lastenhoidon ja kasvatuksen! Ainut oikea tapa suhtautua on laittaa rajattomille isovanhemmille rajat ja tarvittaessa jopa porttikielto! Omaa perhe-elämää on lupa puolustaa rajattomia ja tunkeilevia sukulaisia vastaan.
Te isovanhemmat - miksi ette olleet läsnäolevia äitejä ja isiä silloin, kun omat lapsenne olivat pieniä?! Nyt on myöhäistä katua ja ja turha änkeä kasvattamaan lapsenlapsia! Kun yritätte sotkeutua lastenlastenne hoitoon ja lastenkasvatukseen - puuttumalla, määräilemällä, pilaamalla ja sekaantumalla - samalla pilaatte välinne aikuisiin lapsiinne, miniöihinne ja vävyihinne. Te olette kerrassaan säälittäviä!!!
Ja sinä menet nyt vetämään henkeä. Onko tullut kertaakaan mieleen että joskus on pakko avata se sanainen arkkunsa kun on esimerkiksi aivan selkeää että vauvalla on keuhkokuumeen oireita ja äiti sen kun googlailee ja keittelee vihreät teet itselleen kaikessa rauhassa vaikka olisi jo oltava matkalla akuuttiin. Alkaa pistää vihaksi tämä jankkaaminen ja lietsonta. Yksikin äiti kertoi katkoneensa välit lasten ja isovanhempien väliltä tämän ketjun takia. Tajuatte sitten kun on liian myöhäistä ja mahdollisuudet vedetty viemäristä rumilla sanoilla, tekosyillä, pahan puhumisella. En tunne mitään pelkoa sen suhteen ettenkö saisi jatkossakin hoitaa omia ihania lapsenlapsiani mutta silti tämä ketju on tullut tiensä päähän ja ainakin voisi lukita niin loppuu höyryäminen josta on pelkkää haittaa kaikille. Nyt leikitään isoilla asioilla, elämän pituisilla suhteilla ja myös lasten hyvinvoinnilla. Mieti sitä minuutti ennen kuin kirjoitat taas vihaasi tänne ja ymmärrä että ihmiset ovat alttiita vaikutuksille myös ilman minkäänlaista todellista syytä.
Ps. Minua lapsenlapset kutsuvat Kultamummiksi, varmaan sekin kääntyy niin että olen manipuloinut heidät antamaan kauniin nimityksen itselleni.Sille lapselle on huomattavasti vakavammat seuraukset siitä että sen kiintymyssuhde vanhempaansa pilataan, sen äiti uuvutetaan tai kiusataan tai stalkataan henkihieveriin tai sen vanhemmat eroa isovanhemman takia kuin siitä, että näkeekö se just tiettyä vanhemman sukupolven edustajaa ikinä vai ei.
Koko käsityksesi omasta merkityksestäsi on täysin vinksahtanut.
Pidätkö itseäsi meediona, kaikentietävyyden lisäksi vai miten ajattelet tuntevasi ja tietäväsi kaikkien perheiden tilanteet ja tunnelmat? Mummin rooli on moninainen ja tarpeet vaihtelevat perhekunnittain. On perheitä joissa mummi on pienten ainoa pysyvä ihmissuhde vanhempien päihteidenkäytön vuoksi tai niinkin että mummi on luotettu virallisin tein lasten huoltajaksi. Todellako on vielä kanttia väittää että mummi ei takaa lastensa lasten hyvinvointia? Mikäli on niin tiedänpä olla enää vastaamatta selvään provosointiin. Jotain on jääty vaille omassa lapsuudessa kun jaksaa inttää vastaan vain siksi että meillä sattuu olemaan mummilla ja lapsilla lämpimät, tärkeät, rakkaat suhteet niin kun soisin muillekin.
Onko tämän keskustelun yleinen henki Sanoma Oy:n arvojen mukainen eli ottaako Sanoma Oy nettisivuna ja yhtiönä vastuun? Tähän jos saisi ihan ylläpidon vastauksen virallisin ylläpidon nimimerkin tai tunnuksin.
Toiselle vänkääjälle en lähde vastaamaan, en keskustele henkilön kanssa joka kutsuu toisen osapuolen argumenttia paskan oksentamiseksi. Ei kiinnosta, ei niin yhtään että uskotteko mitään mitä kirjoitan, ei ihanat suhteeni ja lempinimeni sillä katoa että te niistä vänkäätte. Naurattaa lähinnä jo vaan.
Mikä tässä nyt on ongelma? Isovanhempi, joka ei noudata ja kunnioita lapsen vanhempien kasvatusfilosofiaa, omaa tilaa tai lapsen itsensä oikeutta olla vaikka halaamatta ei ole ymmärrettävistä syistä perheelle kovin läheinen. Isovanhempi, joka asettaa lapsen vaaraan olemalla huomioimatta hengenvaarallisia allegioita on jo vaarallinen, eikä todellakaan takaa lapsen hyvinvointia. Tottakai sitä soisi kaikille lapsille hyvät ja lämpimät välit isovanhempiin, mutta tämän tapahtuu ensisijaisesti lasten ja heidän vanhempiensa ehdoilla, ei isovanhempien.
Isovanhempi ei korvaa vanhempaa, vaikka toimisikin pääasiallisena huoltajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Nyt on pakko kertoa meidän tapauksesta. Otimme anoppiin reilusti etäisyyttä esikoisen vauva-ajan sekoilun seurauksena. Siis just ylempänäkin kuvattua fiksaatiota pitää vauvaa koko ajan ja viedä pois nimenomaan minun luotani. Tosiaan edes vauvan nälkä ei ollut riittävän hyvä syy antaa pois sylistä. Yhdessäolon piti olla kahdenkeskistä ja vauvan tiukasti sylissä, rintaa vasten käännettynä.
Ajattelin että no, hän on "vauvahullu", ei pitänyt omia lapsiaan tarpeeksi jne. ja vähensimme todella paljon kyläilyjä. Anoppi oli marttyyri, laittoi useasti apenkin soittamaan minulle, "puhumaan järkeä", mutta etäisyys pysyi.
Kun poika oli esikouluikäinen tuntui mummo tyytyneen osaansa ja vihdoin kanssakäyminen vaikutti ihan suht normaalilta, joskaan ei pystynyt peittämään kuvitelmaansa jonka mukaan tuntee lapsen paremmin kuin me. Saattoi lipsauttaa että "ei niitä Palomies-Sami - leluja kannata hankkia jouluksi, ei Kalle niistä tykkää, on vaan ryhmän paine aiheuttanut että juuri niitä pyysi". Ja tämähän ei tosiaan pitänyt paikkaansa ja esimerkkejä näistä olisi lukemattomia.
Kuitenkin, lapsen siirtyessä ekalle mies otti vuoden kestävän pestin joka tarkoitti reissuhommia. Minulla oli viikossa yksi päivä jolloin pääsin lähtemään töistä vasta kuuden maissa illalla. No, suostuimme mummon ehdotukseen että poika tulee niinä päivinä hänen luokseen ja minä haen hänet kun pääsen töistä.
Muutamassa viikossa pojan käytös muuttui, heräili öisin, uhmasi aivan HURJASTI, itkeskeli herkästi jne. Sopersi sitten itkiessään että joudunko minä pois kotoa, onko se lyömistä jos otetaan kädestä kiinni?
Mummo oli tentannut häneltä lyönkö minä häntä ja kun vastaus ei ollut miellyttänyt, oli tarkentanut mikä kaikki lasketaan lyömiseksi. Meillä ei siis käsitellä lasta edes lapsen kovasti kiukutessa ja häntä omaan huoneeseen ohjatessa fyysisesti. Oli painostanut lapsen lupaamaan että mummolle kerrotaan KAIKKI ja mummolle saa tulla aina, myös ilman vanhempien lupaa. Oli sanonut että jos "lyömisistä" yhdessä juteltaisiin kivoille tädeille, pääsisi lapsi asumaan mummon luokse.
Mies kävi äitinsä luona kun nämä asiat paljastuivat ja se tapaaminen aiheutti sen ettemme ole kuulleet hänestä edes joulukortin muodossa kohta neljään vuoteen vaikka asuu, luullakseni edelleen, samassa kaupungissa.
Siis sysimusta mieli, tärisin kun ymmärsin millaiselle vaaralle olimme lapsen altistaneet. Mummo olisi voinut "ottaa lapsen mukaansa" pysyvästi, siis tehdä jotain itselleen ja pojalle. Mua ei naurata nämä jutut yhtään ja sympatiat on täysin teidän, eli lasten äitien puolella.
Huh mitä oletkaan joutunut kokemaan, olen onnellinen sekä sinun että koko perheesi puolesta että olette päässeet totaalisesti eroon tuollaisesta sekopää-mummosta!
Niin. Yksi mummo sössöttää epämääräisessä artikkelissa. Ihmisen eheyttäminen ei ole lapsen tehtävä, eikä lapsen tehtävä ole kannatella jonkun epävakaata psyykettä. Sairasta tekstiä.
Missä toisessa artikkelissa? Ja mitä sitten?
Kai niitä artikkeleja saa nettiin yms kuka vaan suoltaa.