Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
"Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan." Toi lause on vaan niin ällöttävä, ensinnäkin isovanhempi ei ole ANTANUT geenejä lapselle vaan lapsen äiti ja isä on, ja mikä "mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan? " Jos isovanhempi ei ota yhtään lapsen tarpeita huomioon on ihan sama mitä "solutasolla" tapahtuu, se mahdollinen hyvä suhde menee jo siinä pilalle. Kyllä se isovanhemman käytös on se tärkein, soluilla ei oo mitään väliä tossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.
Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.
En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Tuo taitaa kyllä olla valitettavasti melko yleinen kuvitelma, että vanhemmilla on kiire vain suorittaa.
Meilläkin mummo puhui esikoiselle kun toista odotin, että esikoinen sitten tulee mummolle kun tulee uusi vauva kun äitillä ei sitten oo enää aikaa 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Tuo taitaa kyllä olla valitettavasti melko yleinen kuvitelma, että vanhemmilla on kiire vain suorittaa.
Meilläkin mummo puhui esikoiselle kun toista odotin, että esikoinen sitten tulee mummolle kun tulee uusi vauva kun äitillä ei sitten oo enää aikaa 🙄
Ja tämähän auttaa lasta hyväksymään uutta sisarusta. Miten voi mummo olla noin julma, että sanoo lapselle että äitillä ei ole aikaa sille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Tuo taitaa kyllä olla valitettavasti melko yleinen kuvitelma, että vanhemmilla on kiire vain suorittaa.
Meilläkin mummo puhui esikoiselle kun toista odotin, että esikoinen sitten tulee mummolle kun tulee uusi vauva kun äitillä ei sitten oo enää aikaa 🙄Ja tämähän auttaa lasta hyväksymään uutta sisarusta. Miten voi mummo olla noin julma, että sanoo lapselle että äitillä ei ole aikaa sille?
En usko, että mummo yritti lapselle tarkoituksellisesti olla julma. Hänellä vain oli fantasia jossa hoitaa lasta omanaan. Erinäisistä syistä ei koskaan ole saanut lasta kotiinsa hoitoon ja varmaan ajatteli, että nyt hänen aikansa saada lapsi itselleen on vihdoin koittanut.
Hänelle on selkeästi se oma napa tärkein, eikä edes ajatellut lasta kun alkoi tuollaista suoltamaan suustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Tuo taitaa kyllä olla valitettavasti melko yleinen kuvitelma, että vanhemmilla on kiire vain suorittaa.
Meilläkin mummo puhui esikoiselle kun toista odotin, että esikoinen sitten tulee mummolle kun tulee uusi vauva kun äitillä ei sitten oo enää aikaa 🙄Ja tämähän auttaa lasta hyväksymään uutta sisarusta. Miten voi mummo olla noin julma, että sanoo lapselle että äitillä ei ole aikaa sille?
En usko, että mummo yritti lapselle tarkoituksellisesti olla julma. Hänellä vain oli fantasia jossa hoitaa lasta omanaan. Erinäisistä syistä ei koskaan ole saanut lasta kotiinsa hoitoon ja varmaan ajatteli, että nyt hänen aikansa saada lapsi itselleen on vihdoin koittanut.
Hänelle on selkeästi se oma napa tärkein, eikä edes ajatellut lasta kun alkoi tuollaista suoltamaan suustaan.
Meillä on lapsilla pieni ikäero, olin vielä äitiyslomalla kun aloin odottaa toista. Anoppi tästä kuultuaan laukoi suoraan, että miten olette ajatelleet selviytyä kahdesta, ja olisi meille yksi lapsi riittänyt. Ja onneksi hän asuu lähellä, kun täytyy tulla joka päivä auttamaan. vierailikin kielloista huolimatta melkein joka päivä, pahimpina päivinä kolmesti, aiheuttaen mulle pahan ahdistuksen.
Jotain tuollaista esikoisen kaappaamista oli selkeästi suunnitelmista, oli jo suunnitellut että minne kaikkialle on menossa kyläilemään esikoisen kanssa. Yksikään näistä ei toteutunut. Eikä oltu yhtään pulassa kahden pienen kanssa. Ihan itselle nuo lapset olen hankkinut, enkä koe tarvetta heitä jatkuvasti viedä hoitoon. Enkä varsinkaan anna lapsia hoitoon ihmiselle, joka kohtelee lapsiani eriarvoisesti ja muutenkin mieluusti kävisi lasten (lähinnä esikoisen) kanssa tuttaviensa luona syöttämässä lapsille pullaa. Ei mitään hajua mitä lapsi missä vaiheessa tarvitsee. Esim kuopukselle toi 1-vuotislahjaksi vauvojen viltin, siinä on sit kiva köllötellä. Eihän tuo jo jalat alleen saanut siitä enää innostunut. Sitten mulle suututtiin, kun olin sen meille turhan viltin myynyt kirpputorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Ihan vain sivuhuomiona tuohon hidasta elämää-artikkeliin oli pakko kirjoittaa. Koskien tätä lausetta;
"Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. "
Tokihan tämän on kirjoittanut itsekin rakastunut mummo,joten ei tämä mikään faktapaketti ole,
mutta jäi ärsyttämään tässä ja tuossa toisessa artikkelissa,miten ajatellaan että vanhemmat huolehtivat vaan kireellä hampaat irvessä pelkästään ne käytännön asiat
ja isovanhemmat
ovat sitten se kuunteleva korva,avoin syli,rauhallista läsnäoloa antava,hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä antava ,aitona itsenään lapsen vastaanottava ihminen.Mitä?
Kyllä hyvä vanhempi ihan itsekin haluaa olla ja on noita kaikkia, antaa hellyyttä ja viettää aikaa lapsensa kanssa, tietää että tämä aika ei kestä ikuisesti ja nauttii hetkestä. Miksi oma vanhempi ei "nauttisi lapsesta sellaisena kuin tämä on,siinä hetkessä mikä on" ? Omat vanhemmathan juuri tuntevat lapsensa parhaiten.En haluaisi provosoitua enkä välttämättä kommentoida tätä ketjua lainkaan,mutta uskallan väittää,että varsinkin nykyään (puhun hyvistä, henkisesti terveistä vanhemmista) kyllä tajutaan ajan rajallisuus ja hetken merkitys ,ei siihen tarvita mummoksi kasvamista jolloin vasta yritettäisiin korjata jotain mikä kaduttaa. Osataan ajatella jo nyt.
Vanhempien kiireisyys tai muu arjessa tuskailu ei saa olla yli-innokkaan mummon kolo,josta vain hän pääsee äkkiä antaa lapsenlapselle kaikkea mukavaa,vaan päinvastoin hyvä isovanhempi voi tukea omaa lastaan olemaan hyvä vanhempi,vaikka tarjoutumalla auttamaan joskus jossain käytännön asiassa,että vanhemmatkin saavat hengähtää lapsensa kanssa.
Ketjun pääaiheeseen;Itselläni meni esikoisen alkuajat anopin suhteen monin osin juuri tässä ketjussa kuvatusti. Ihan kamala ahdistus vieläkin kun ajattelen. Mummo yritti olla toinen,parempi äiti,ja se oli niin pimeää! Itse olin hyvin nuori ja mieskään ei tajunnut tarpeeksi pistää vastaan ja tämä kyllä tosiaan käytettiin hyväksi. Eniten tottakai kaduttaa ja ahdistaa se että ne rajat jäi näyttämättä. Se oma tossuus. Toisen,viimeisemme kanssa ollaan osattu toimia täysin toisin mutta se ei korjaa esikoisen kanssa koettua pilalle mennyttä aikaa joka palaa mieleen.
Tuo taitaa kyllä olla valitettavasti melko yleinen kuvitelma, että vanhemmilla on kiire vain suorittaa.
Meilläkin mummo puhui esikoiselle kun toista odotin, että esikoinen sitten tulee mummolle kun tulee uusi vauva kun äitillä ei sitten oo enää aikaa 🙄Ja tämähän auttaa lasta hyväksymään uutta sisarusta. Miten voi mummo olla noin julma, että sanoo lapselle että äitillä ei ole aikaa sille?
En usko, että mummo yritti lapselle tarkoituksellisesti olla julma. Hänellä vain oli fantasia jossa hoitaa lasta omanaan. Erinäisistä syistä ei koskaan ole saanut lasta kotiinsa hoitoon ja varmaan ajatteli, että nyt hänen aikansa saada lapsi itselleen on vihdoin koittanut.
Hänelle on selkeästi se oma napa tärkein, eikä edes ajatellut lasta kun alkoi tuollaista suoltamaan suustaan.
Meillä mummu osti jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää pinnasängyn, syöttötuolin ja armottoman kasan leluja, lisäksi kaivoi arkistostaan lastensa vanhoja leluja esiin. Mun kuopus on 5, vielä ei ole lapset yöpyneet kertaakaan siellä. Eivätkä ole menossa lähitulevaisuudessa. Siihen on syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Oksettava ajatus, että isovanhemmat antaisivat omia geenejään lapsenlapsille. Kyllä, osa geeneistä on samoja, mutta ei isovanhemmilla ole mitään osaa siinä, että missä ja kenen kanssa heidän lapsensa päättävät lisääntyä.
Vai onko tämän kirjoittaja joku fitline-edustaja? Niiden tuotteet vaikuttavat solutasolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisesta puhutaan vinkuvalla ja säälivällä äänellä aina tyyliin ”LiiiiisaRESSU”. Ihan niinkuin häntä jotenkin huonosti kohdeltaisiin jatkuvasti.
”vierailikin kielloista huolimatta melkein joka päivä, pahimpina päivinä kolmesti, aiheuttaen mulle pahan ahdistuksen”
Minkä ihmeen takia päästit mummon teille päivittäin kylään? Ja jonain päivinä usean kerran? Itse olisin ainakin jättänyt oven avaamatta tai avannut oven ja sanonut että meille ei nyt saa tulla ja ovi kiinni. Rajoja on vaikea asettaa jossei sitä aloita ajoissa eli HETI.
Nimimerkillä kokemusta on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisesta puhutaan vinkuvalla ja säälivällä äänellä aina tyyliin ”LiiiiisaRESSU”. Ihan niinkuin häntä jotenkin huonosti kohdeltaisiin jatkuvasti.
Ei hitto, niin meilläkin ja nimenomaan esikoisesta. Huokaillaan "pikku raukka" suupielet alaspäin ja silitellään lapsen päätä. Kaikesta huokuu sellainen "kun vain saisit meillä asua niin olisit kyllä onnellinen". Lapsi on siis hyvin iloinen, hyvin kehittynyt, neuvolan mukaan tavattomankin tyytyväinen ja luottavainen taapero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisesta puhutaan vinkuvalla ja säälivällä äänellä aina tyyliin ”LiiiiisaRESSU”. Ihan niinkuin häntä jotenkin huonosti kohdeltaisiin jatkuvasti.
Ei hitto, niin meilläkin ja nimenomaan esikoisesta. Huokaillaan "pikku raukka" suupielet alaspäin ja silitellään lapsen päätä. Kaikesta huokuu sellainen "kun vain saisit meillä asua niin olisit kyllä onnellinen". Lapsi on siis hyvin iloinen, hyvin kehittynyt, neuvolan mukaan tavattomankin tyytyväinen ja luottavainen taapero.
Tää on kyllä ihana ketju! Kun edes kuulee että joku muukin on kokenut samaa.
Meillä on muuten myös tuota että lahjoja kannetaan kysymättä mutta niitä ei saisi laittaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsella oli koulussa ongelmia. Kiusaamista jne. Oli hieman allapäin ja nuutunut.
Mummo tulkitsi tämän heti niin, että me vanhemmat oltaisiin tehty jotain ja alkoi häiriköidä lasta, että "mummolle voi aina kertoa kun kotona on kamalaa". Ja kun lapsi ei edelleenkään kertonut (kun ei ollut mitään kerrottavaa), mummo alkoi painostaa tosissaan, että sitten lapsen pitää löytää "turva-aikuinen" muualta ja lähetteli kaiken maailman viranomaisten yhteystietoja.
Lopulta lapsi tuli itkien näyttämänä ne mummon viestit, jotka tämä tietty oli vannottanut, että meille ei saa näyttää.
SIIS NIIN TÖRKEÄÄ KÄYTÖSTÄ, että vieläkin salpautuu henki.
Meillä tuo rajattomuus ilmenee nimenomaan lahjojen ostamisena. En ole mitenkään erityisen tarkka lapsen vaatteista ja melkein kaikki käy, mutta kun saman koon talvihaalareita on meille kannettu kolme kappaletta (ja on vielä ne itse ostamani lisäksi), on jo mennyt yli. Sitten vingutaan lapselle (!!!!) värisevällä äänellä, että eeeei saa äiti myydä tätä mummin hyvää hyvyyttään ostamaa vaatetta kirpparilla. Todellisuudessa minulla harvoin riittää aika ja energia kirpparirumbaan, en tarvitse sieltä saatavia rahoja ja jos minulle on jotain annettu, saan kyllä ihan itse päättää sen loppusijoituspaikan.
Luulisi, että henkisesti terve ihminen veisi sellaista, mikä tahdotaan ja mitä tarvitaan. Mutta eihän minulla saa olla omaa tahtoa, koska oma äitini tietää aina paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Eri
Tottakai lapset kuuntelevat isovanhempiaan joskus helpommin kuin omia vanhempiaan ihan niinkuin ketä tahansa vieraampaa ihmistä, sitä sanotaan vieraskoreudeksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä tapaamisia tulee rajata jos ei voi olla varma, että sieltä isovanhemman suusta tulee vain soveliaita asioita.Isovanhemman täytyy voida muodostaa omanlaisensa suhde omana itsenään. Vahtaaminen turvallisuusasioissa on useinkin kannattavaa mutta toisen tapaa kertoilla elämästään ja ajatuksistaan ei voi arvottaa sopivaksi ja epäsopivaksi. Isovanhempi on antanut omia geenejään lapselle, heillä on mahtava lähtökohta hyvälle suhteelle jo solutasollaan. Siis anna mummin ja papan puhua, älä seiso vieressä keskeyttämässä jos yksittäinen sanavalinta on vääränlainen. Ymmärrystä puolin ja toisin. - S. Mummi
Tuo kirjoittamasi ei päde esim. raiskauksesta syntyneen lapsen kohdalla. Eikä myöskään lapsen kehitykselle haitallisen hullun mummon kohdalla.
Oman kirjoituksesi, geenien ja solutason valossa tajuat varmaan että lapsen suhde omaan äitiinsä on syvin ja tärkein? Siihen väliin ei kuulu mummon tunkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisesta puhutaan vinkuvalla ja säälivällä äänellä aina tyyliin ”LiiiiisaRESSU”. Ihan niinkuin häntä jotenkin huonosti kohdeltaisiin jatkuvasti.
Ei hitto, niin meilläkin ja nimenomaan esikoisesta. Huokaillaan "pikku raukka" suupielet alaspäin ja silitellään lapsen päätä. Kaikesta huokuu sellainen "kun vain saisit meillä asua niin olisit kyllä onnellinen". Lapsi on siis hyvin iloinen, hyvin kehittynyt, neuvolan mukaan tavattomankin tyytyväinen ja luottavainen taapero.
Ai kauhee ku alko naurattaa toi, vaikka ei tietenkään sais nauraa mut kivempi sekin ku itkeminen😂
Meidän mummo nimittäin tekee just tota samaa, etenkin aina kun oon kammannut pojan tukan sivulle niin oikeen kunnolla paijaa pojan päätä päälaelta otsaanpäin niin, että kaikki hiukset menee lättänäksi silmille. Ja samalla surullisella värisevällä äänellä "vooooivoooivooii".
Aluksi ärsytti mutta nyt oon löytäny jonku zen tilan niin, että odotan vieressä kunnes voivottelu loppuu ja haron pojan tukan samantien takas sivulle.
Isovanhemmatovatrikkaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Ei se haittaa, jos isovanhempi saa iloa ja/tai hyvää oloa lastenlastensa kanssa olemisesta. Päin vastoin, aivan mahtavaa jos sekä lapset ja isovanhemmat nauttivat yhteisestä ajasta.
Mutta. Ei tuo tarkoita sitä, että isovanhemmilla on oikeus mitätöidä lapsensa ja tämän puolison vanhemmuutta tai muutenkaan tehdä päätöksiä liittyen lapsensa elämään. Jos lapsi päättää muuttaa perheensä kanssa Timbuktuun, niin ei isovanhemmilla ole siihen mitään sanomista. Tai jos lapsen valitsema puoliso ei ole mieluinen, niin tarvisiko sitä joka tapaamisella ehdottaa eroa? Ja tässäkin ketjussa mainitut tapaukset, kun isovanhemmat antavat esim syötäväksi allergiselle lapselle pähkinää, ja lapsi joutuu sairaalaan. Mitenhän lapsi tuossakin hyötyi isovanhemmat rakkaudesta? Kun isovanhempi ei kunnioita lastaan ja tämän puolisoa koska tietää kaiken paremmin, niin ei tuollainen suhde ole kenellekään hyväksi.
Entäs jos lasten omat vanhemmat ovat tuollaisia, eikö isovanhemmat ole silti "yhtään mitään". Suvuilla on ollut vuosisatojen kuluessa erilaiset tapansa pitää huolta sukuun kuuluvista lapsista ja kyllä tuohon kuuluu myös "vanhempien vanhemmuuden silmällä pitäminen" jos siinä on jotain epäilyttävää. Kuka muu tuntee vanhemmat yhtä hyvin kuin isovanhemmat oman jälkikasvunsa? Vai väitetäänkö täällä että esimerkiksi jos oma lapsi ottaa puolisokseen sekopään ja lapset myös varassa siihen EI saa isovanhemmat puuttua? Tämä on siis vastakkainen esimerkki ei kyse ole tullut elämästä.
Kova näkyy olevan tarve sulkea isovanhemmat ulkopuolelle. Ei vaikuta kirjoittaa mitään, saa vain pahan mielen itselleen, näin vinkkinä sinullekin jonka viestiin laitoin peukkua. Helpottaa kuitenkin ajatella näitä dna ja geenipuolen asioita matematiikan näkökulmasta. Ajattelehan lasta ikään kuin piiraana, neljään osaan jaettuna. Siinä ovat hänen "rakennusaineensa" - me mummit ja kummatkin papat. On uskomaton ja ihmeellinen asia nähdä pienen ihmisen varttuvan, näistä "aineksistaan". Tunnistaa sieltä täältä tuttuja juttuja, oman isän nenän kaarta, äitini suppusuuta.
Se rauhoittaa ainakin minua että tiedän näiden pienten kantavan osasia minusta itsessään vaikkemme saakaan olla yhdessä. Tapaan heitä noin kerran kuukaudessa mutta aina vanhempiaan kahvittaen. Olen se mummi joka yhtenä iltana tänne lyhyesti kertoi että kyllä rakkautta ja välittämistä piisaa vaan ei miniälle mieluista.
Se on yhä edelleen arvoitus, mitä olen väärin tehnyt, ehkä olemme ihmisinä liian erilaisia. Säälittää että sen annetaan heijastua myös minun ja lapsenlapsieni suhteisiin.
En olisi koskaan hennonnut omalta äidiltäni mummiutta kieltää mutta ajat ovat nyt toiset ja näillä mennään. Se on varmistettu ihan virallisestikin että kyllä, vain vanhemmat päättävät tapaamisten laadusta että määrästä. Ja siihen on tyytyminen vaikka raskasta se vanhalle ihmiselle on. Elämä on sattumien summaa, kevättuulta niin kuin kylmiä syyssateitakin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmatovatrikkaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on vain 1 äiti.
Mummoja on 2.
Toinen isoäiti voi olla menehtynyt ja mites sitten naisparit, onko heistä toinen Leena-isi? Vaikka mummuja olisi 6 niin usein ne lapsuuden lämpimimmät muistot tuppaavat jollain tapaa liittymään isovanhempien kotiin ja läsnäoloon. Sattumaa varmaan.
Uniikkilumihiutalemummo, unohdit että isovanhemmat voi olla eronneita ja uusissa suhteissa jolloin mummoja on 4. Isomummot voi olla elossa jolloin mummoja on jo 6. Voi harmi jos ei saakaan olla ainoa mummo. Ei kun hetkinen, ettekö te juuri sanoneet miten tärkeitä mummot lapselle on. Vai oliko se vain psykomummo joka on tärkeä.
Ehkä mm. Lastensuojelun Keskusliitto - puhumattakaan sadoista tuhansista lapsista - on väärässä ja sinä sen sijaan oikeassa.
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#6e394ed3
Suurten ikäluokkien isovanhempiaktiivit lobbaavat agendaansa.
Lapsen edusta on kysymys.
Osaatko kertoa, miksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselytutkimuksessa nimenomaan LAPSET mieltävät isovanhemmat osaksi heidän perhettään sukulaisten sijasta, vaikka asuisivatkin vanhempiensa kanssa?
Isovanhempi on niin turvallinen hahmo että Lastensuojelun Keskusliiton johtaja huomauttaa että monesti lapsen sijoittaminen isovanhemmille on paras mahdollinen ratkaisu lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tajuatko kuinka nolottavaa on lukea tätä läyhäämistä kuin muutamalla hiiren painaisulla löytää tutkittua asiaa - ja siinä piirtyy isovanhemman roolista hieman erilainen kuva kuin viime viestien jankuttajilla.En ole tutustunut tutkimukseen. Lapsi voi vastata noin esim siksi että ei tiedä mikä on perhe ja mikä on suku ja kysymys on esitetty ei-lapsentasoisesti.
Jutussa lobbasi voimakkaasti nämä isovanhempijyrät.
Silti edelleen fakta on se että jos isovanhempi ei siellä lapsen kodissa ja/tai lapsen vanhempia kohtaan käyttäydy asiallisesti, lapsi ei siitä hyödy.
Eikä sillä isovanhemmalla ole tällä sinun asenteellasi mitäön asiaa lapsen elämään. Vanhemmat päättää ja sinun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Pelkkä hysteerinej ”minulla on oikeus” -kohka ei riitä.
Sijoitukset ovat marginaalinen ilmiö - ja siinähän on sitten ihan isovanhemmat itse ryssineet sen oman duuninsa aikoinaan.
Etkö tajua, luehan tuo Hidasta Elämää-artikkeli ennen kuin sanot mitään. Mummi kertoo lastenlasten merkityksestä itselleen ja hyvästä olosta jonka itselleen saa heidän seurassaan. Myöntää että lapsenlapset eheyttävät häntä omaan lapsuuteen liittyvistä asioista ym. Juuri näinhän kuvaillaan "rajattomuus". Kun kyse on aivan normaaleista asioista lasten ja isovanhempien välillä.
Eli ongelma on epävarman äidin korvien välissä. Toisessa artikkelissa sanotaan että lapset kuuntelevat isovanhempia herkemmällä korvalla kuin vanhempiaan. Välit poikki, vai miten se oli?Ei se haittaa, jos isovanhempi saa iloa ja/tai hyvää oloa lastenlastensa kanssa olemisesta. Päin vastoin, aivan mahtavaa jos sekä lapset ja isovanhemmat nauttivat yhteisestä ajasta.
Mutta. Ei tuo tarkoita sitä, että isovanhemmilla on oikeus mitätöidä lapsensa ja tämän puolison vanhemmuutta tai muutenkaan tehdä päätöksiä liittyen lapsensa elämään. Jos lapsi päättää muuttaa perheensä kanssa Timbuktuun, niin ei isovanhemmilla ole siihen mitään sanomista. Tai jos lapsen valitsema puoliso ei ole mieluinen, niin tarvisiko sitä joka tapaamisella ehdottaa eroa? Ja tässäkin ketjussa mainitut tapaukset, kun isovanhemmat antavat esim syötäväksi allergiselle lapselle pähkinää, ja lapsi joutuu sairaalaan. Mitenhän lapsi tuossakin hyötyi isovanhemmat rakkaudesta? Kun isovanhempi ei kunnioita lastaan ja tämän puolisoa koska tietää kaiken paremmin, niin ei tuollainen suhde ole kenellekään hyväksi.
Entäs jos lasten omat vanhemmat ovat tuollaisia, eikö isovanhemmat ole silti "yhtään mitään". Suvuilla on ollut vuosisatojen kuluessa erilaiset tapansa pitää huolta sukuun kuuluvista lapsista ja kyllä tuohon kuuluu myös "vanhempien vanhemmuuden silmällä pitäminen" jos siinä on jotain epäilyttävää. Kuka muu tuntee vanhemmat yhtä hyvin kuin isovanhemmat oman jälkikasvunsa? Vai väitetäänkö täällä että esimerkiksi jos oma lapsi ottaa puolisokseen sekopään ja lapset myös varassa siihen EI saa isovanhemmat puuttua? Tämä on siis vastakkainen esimerkki ei kyse ole tullut elämästä.
Kova näkyy olevan tarve sulkea isovanhemmat ulkopuolelle. Ei vaikuta kirjoittaa mitään, saa vain pahan mielen itselleen, näin vinkkinä sinullekin jonka viestiin laitoin peukkua. Helpottaa kuitenkin ajatella näitä dna ja geenipuolen asioita matematiikan näkökulmasta. Ajattelehan lasta ikään kuin piiraana, neljään osaan jaettuna. Siinä ovat hänen "rakennusaineensa" - me mummit ja kummatkin papat. On uskomaton ja ihmeellinen asia nähdä pienen ihmisen varttuvan, näistä "aineksistaan". Tunnistaa sieltä täältä tuttuja juttuja, oman isän nenän kaarta, äitini suppusuuta.
Se rauhoittaa ainakin minua että tiedän näiden pienten kantavan osasia minusta itsessään vaikkemme saakaan olla yhdessä. Tapaan heitä noin kerran kuukaudessa mutta aina vanhempiaan kahvittaen. Olen se mummi joka yhtenä iltana tänne lyhyesti kertoi että kyllä rakkautta ja välittämistä piisaa vaan ei miniälle mieluista.
Se on yhä edelleen arvoitus, mitä olen väärin tehnyt, ehkä olemme ihmisinä liian erilaisia. Säälittää että sen annetaan heijastua myös minun ja lapsenlapsieni suhteisiin.
En olisi koskaan hennonnut omalta äidiltäni mummiutta kieltää mutta ajat ovat nyt toiset ja näillä mennään. Se on varmistettu ihan virallisestikin että kyllä, vain vanhemmat päättävät tapaamisten laadusta että määrästä. Ja siihen on tyytyminen vaikka raskasta se vanhalle ihmiselle on. Elämä on sattumien summaa, kevättuulta niin kuin kylmiä syyssateitakin.
Kerran kuukaudessa tapaaminen on todella, todella, todella tiivis tapaamistahti. Mitä ihmettä sinä valitat?
Ei täydy, mitään pakkoa suhteelle ei ole.
Mutta joo, en seiso vieressä keskeyttämässä. Yleensä istun jossain lähistöllä vahtimassa lapsia kun he ovat mummon kanssa, etteivät esim polta itseään kuumaan uuniin, kiipeä ja putoa jostain tai pudota telkkaria tai koriste esineitä.
Puheisiin olen puuttunut jos lasta on peloteltu tai lapselle on valehdeltu tai lapselle on yritetty luvata jotain mikä ei tule tapahtumaan.