Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Ja jälleen kerran, monella on narsistisia piirteitä ja muitakin ongelmia mielenterveydensä kanssa, mutta vain lääkäri voi antaa diagnooseja. On se kumma kun täällä on niin paljon näitä lääkäreitä jotka yhden lauseen perusteella voi diagnooseja antaa. Ei se tarkoita että näiden anoppien käytös olisi oikein millään tavalla, mutta jospa jätetään se narsistiksi haukkuminen tästä pois.
Ks ketjun aihe. Tässä ketjussa on ne narsistien uhrit.
Ei, kun tässä ketjussa on huonosti käyttäytyvien ihmisten uhrit. Jos nämä kaikki olisivat narsisteja tässä ketjussa ei olisi mitään ideaa, narsisti ei muutu eikä tunne empatiaa. Mitä hyötyä tästä ketjusta olisi sitten kenellekään? Kyllä mä uskon itse että pystyn omalla käytökselläni, esim asettamalla selkeitä rajoja, vaikuttamaan mun anopin rajattomaan käytökseen. Uskon oikeasti että anoppi on pelkästään huonosti käyttäytyvä, normaali ihminen.
Niin. Minä kun olen narsistin tytär joka on hitaasti tajunnut että narsistiin ei vaikuta minun käytökseni oikeastaan mitenkään, näen täällä kyllä jatkumot aiks lailla toisin.
Tämä ketju voi vapauttaa jonkun hakkaamasta päätään seinään, kun hoksaa että ei hän pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin katkaisemaan välit. Ja ennen kaikkea että lapsen takia häneb kuuluu tehdä se!
En minä sitä yhtään vähättele, mutta ei voida väittää että kaikilla olisi tässä narsistisia anoppeja, eikä edes suurimmalla osalla. Eipäs maalailla nyt piruja seinille. Tää ketju on muuttumassa nyt ihan hysteeriseksi. Aika monessa tapauksessa on kyse vain huonosti käyttäytyvistä ihmisistä, niitä voi kyllä useimmiten saada kuriin ilman lähestymiskieltoja ja pakkohoitoa.
Tässä ketjussa on hyvin paljon kuvauksia sairaista ihmisistä ja myös erittäin sairaita kirjoituksia ihmisiltä jotka ei ollenkaan tajua olevansa sairaita.
Ja asian hyssyttely tai tää ikuinen ”mieti omaa käytöstäsi niin ongelma poistuu” on täysin väärässä paikassa.
Muutenkin narsistien tai sairaiden sukulaisten kyykyttämät ihmiset jää aina vaille tukea koska ks yllä heidät syyllistetään.
Älä lue jos et kestä. Eikä asia kosketa. Mutta salli muille vertaistuki.
Sinäkö tässä päätät mikä kuuluu tähän ketjuun ja myös että kirjoittajien anopit ovat kaikki sairaita? Selvä.
Sinä se haluat päättää että ihan vaan huonoa käytöstä kaikki tyynni ja korjaantuu kun uhri vaan on jotenkin toisin.
Älä lue jos noin ahdistaa ja tunnet tarvetta olla palstapoliisina.
Missä lukee niin? Yritän tässä nyt myös löytää sitä kohtaa missä lukee että tämä olisi narsistien uhrien vertaistukiketju. Kas kumma kun en löydä...
Kas kun se kirjoittajien ydinongelma on rajaton sukulainen ja rajattomuus on nimenomaan _narsistista_ käytöstä. Ihmiset ovat olemassa omia tarpeitaan varten ja oma tahto on saatava läpi keinoja kaihtamatta. Manipuloidaan lapset ajattelemaan että heidän vanhempansa ovat oikeastaan ihan paskoja mummuun verrattuna = sellaista henkistä väkivaltaa, joka fyysiseen väkivaltaan peilattuna vastaisi täyttä selkäsaunaa lapselle. Koko termi "rajaton" on vain kohtelias väistöliike olla käyttämättä narsisti-termiä, ja sitä vältellään juuri sinunkaltaisten "tuskin nyt sentään narsisteja" - tietämättömien takia.
Eri ja vähän ohis (sori)
Ton mukaan siis myös epävaakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät kärsivätkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, koska heidän käytöksensä on usein rajatonta ja heillä saattaa olla paljon narsistisia piirteitä?Skitsofreenikotkin ovat usein aika rajattomia, narsistinen persoonallisuushäiriö heilläkinkö?
Narsistinen käytös tai narsistiset piirteet ei vielä tarkoita, että ihmisellä on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö.
Oletko itse rajaton kun sulla on noin järjwtön tarve poisselittää ja hämärtää tää asia?
En, olen vain mielenterveyspuolella töissä. Enkä yritä hämärtää asiaa vaan selventää sitä.
Mutta koska et ole mun asiakas niin saat ihan vapaasti uskoa, että kaikki hankalat ihmiset ovat narsistisesta personallisuushäiriöstä kärsiviä, en yritä enää vakuuttaa sua muusta.
Tässä on muuten ollut kans eri kirjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Ja jälleen kerran, monella on narsistisia piirteitä ja muitakin ongelmia mielenterveydensä kanssa, mutta vain lääkäri voi antaa diagnooseja. On se kumma kun täällä on niin paljon näitä lääkäreitä jotka yhden lauseen perusteella voi diagnooseja antaa. Ei se tarkoita että näiden anoppien käytös olisi oikein millään tavalla, mutta jospa jätetään se narsistiksi haukkuminen tästä pois.
Ks ketjun aihe. Tässä ketjussa on ne narsistien uhrit.
Ei, kun tässä ketjussa on huonosti käyttäytyvien ihmisten uhrit. Jos nämä kaikki olisivat narsisteja tässä ketjussa ei olisi mitään ideaa, narsisti ei muutu eikä tunne empatiaa. Mitä hyötyä tästä ketjusta olisi sitten kenellekään? Kyllä mä uskon itse että pystyn omalla käytökselläni, esim asettamalla selkeitä rajoja, vaikuttamaan mun anopin rajattomaan käytökseen. Uskon oikeasti että anoppi on pelkästään huonosti käyttäytyvä, normaali ihminen.
Niin. Minä kun olen narsistin tytär joka on hitaasti tajunnut että narsistiin ei vaikuta minun käytökseni oikeastaan mitenkään, näen täällä kyllä jatkumot aiks lailla toisin.
Tämä ketju voi vapauttaa jonkun hakkaamasta päätään seinään, kun hoksaa että ei hän pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin katkaisemaan välit. Ja ennen kaikkea että lapsen takia häneb kuuluu tehdä se!
En minä sitä yhtään vähättele, mutta ei voida väittää että kaikilla olisi tässä narsistisia anoppeja, eikä edes suurimmalla osalla. Eipäs maalailla nyt piruja seinille. Tää ketju on muuttumassa nyt ihan hysteeriseksi. Aika monessa tapauksessa on kyse vain huonosti käyttäytyvistä ihmisistä, niitä voi kyllä useimmiten saada kuriin ilman lähestymiskieltoja ja pakkohoitoa.
Tässä ketjussa on hyvin paljon kuvauksia sairaista ihmisistä ja myös erittäin sairaita kirjoituksia ihmisiltä jotka ei ollenkaan tajua olevansa sairaita.
Ja asian hyssyttely tai tää ikuinen ”mieti omaa käytöstäsi niin ongelma poistuu” on täysin väärässä paikassa.
Muutenkin narsistien tai sairaiden sukulaisten kyykyttämät ihmiset jää aina vaille tukea koska ks yllä heidät syyllistetään.
Älä lue jos et kestä. Eikä asia kosketa. Mutta salli muille vertaistuki.
Sinäkö tässä päätät mikä kuuluu tähän ketjuun ja myös että kirjoittajien anopit ovat kaikki sairaita? Selvä.
Sinä se haluat päättää että ihan vaan huonoa käytöstä kaikki tyynni ja korjaantuu kun uhri vaan on jotenkin toisin.
Älä lue jos noin ahdistaa ja tunnet tarvetta olla palstapoliisina.
Missä lukee niin? Yritän tässä nyt myös löytää sitä kohtaa missä lukee että tämä olisi narsistien uhrien vertaistukiketju. Kas kumma kun en löydä...
Kas kun se kirjoittajien ydinongelma on rajaton sukulainen ja rajattomuus on nimenomaan _narsistista_ käytöstä. Ihmiset ovat olemassa omia tarpeitaan varten ja oma tahto on saatava läpi keinoja kaihtamatta. Manipuloidaan lapset ajattelemaan että heidän vanhempansa ovat oikeastaan ihan paskoja mummuun verrattuna = sellaista henkistä väkivaltaa, joka fyysiseen väkivaltaan peilattuna vastaisi täyttä selkäsaunaa lapselle. Koko termi "rajaton" on vain kohtelias väistöliike olla käyttämättä narsisti-termiä, ja sitä vältellään juuri sinunkaltaisten "tuskin nyt sentään narsisteja" - tietämättömien takia.
Eri ja vähän ohis (sori)
Ton mukaan siis myös epävaakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät kärsivätkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, koska heidän käytöksensä on usein rajatonta ja heillä saattaa olla paljon narsistisia piirteitä?Skitsofreenikotkin ovat usein aika rajattomia, narsistinen persoonallisuushäiriö heilläkinkö?
Narsistinen käytös tai narsistiset piirteet ei vielä tarkoita, että ihmisellä on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö.
Oletko itse rajaton kun sulla on noin järjwtön tarve poisselittää ja hämärtää tää asia?
En, olen vain mielenterveyspuolella töissä. Enkä yritä hämärtää asiaa vaan selventää sitä.
Mutta koska et ole mun asiakas niin saat ihan vapaasti uskoa, että kaikki hankalat ihmiset ovat narsistisesta personallisuushäiriöstä kärsiviä, en yritä enää vakuuttaa sua muusta.
No tässä ketjussa ei ole kyse niistä potilaista vaan heidän uhreistaan.
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Alla paljastuu että inttäjä on joku hoitaja joka haluaa päteä termeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Kyökkipsykologi termillä viitataan sellaisen asian arvioimiseen mistä ei ole todellista tietoa esim. julkkisten mielenhäiriöiden arvioimiseen.
Sen sijaan oman äitinsä mielentilan arvioinnissa lapsilla on ensikäden kokemus. Ovat nähneet äitinsä kaikki puolet julkisen puolen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Alla paljastuu että inttäjä on joku hoitaja joka haluaa päteä termeillä.
*Tap tap tap* Hyvä trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Alla paljastuu että inttäjä on joku hoitaja joka haluaa päteä termeillä.
*Tap tap tap* Hyvä trolli.
Ai tuo ”hoitajako”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Alla paljastuu että inttäjä on joku hoitaja joka haluaa päteä termeillä.
*Tap tap tap* Hyvä trolli.
Ai tuo ”hoitajako”?
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Uutta tietoa tuo sinun kuvitelmasi narsistien esiintyvyydestä, laitatko ihan lähteen? Narsisteja on paljon, paljon enemmän, varsinkin suurissa ikäluokissa koska lapsuusiän tunnevammat, ja muutenkin vain murto-osa narsisteista koskaan diagnosoidaan.
Todella paljon niitä tuntuu olevan, kun jokaisen ex, pomo, anoppi ja kaikki eri mieltä olevat ovat "narskuja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Vau. Harvoin näkee näin tyylipuhtaita argumentaatiovirheitä, ilman etäisintäkään pyrkimystä pitäytyä tosiasioissa. Pelkkää avutonta yritystä syyllistämiseen ja tunteisiin vetoamiseen.
Lainaamasi ihminen nimenomaan luetutti viestinsä miehellään ennen lähettämistä. Oli siis vanhempien yhteinen päätös alkaa vetää rajoja isovanhemmille, joten epäilemättä kokemusta rajojen vetämisen tarpeesta oli yhteinen sekin.
Poika siis herää vanhempiensa kuolinvuoteella siihen että ihan itse aiheutti "välirikon", jos nyt johonkin herää.
Tosiasiassahan isovanhemmat aiheuttivat välirikon käyttäytymällä huonosti. Mitään tällaista ei tapahdu jos kylässä käyttäydytään kuten kylässä käyttäydytään ja muutenkin sivistyneesti. Se, että toinen osapuoli on vauva tai lapsi ei tarkoita etteikö pitäisi kunnioittaa sen fyysistä koskemattomuutta ja olla kohtelias.
Ja jos ihminen kuolinvuoteellaan oikeasti poraa sitä että ei ole välejä lapsenlapsiin, on se ihminen elänyt aika surkean ja mitättömän elämän. Jos välit joihinkin yksittäisiin ihmisiin on siinä kohtaa se tärkein asia. Terveillä ihmisillä on niin paljon muitakin ihmissuhteita että jos jokin katkeaa, muuta tulee tilalle.
Epäilen myös että jos välit menee huonoiksi siksi ettei lasta kunnioiteta, ei sitä vanhusta mennä hoitokotiin katsomaan. En minä ainakaan menisi. Jos ei kunnioita lapseni fyysistä koskemattomuutta, saa kuolla yksin.
Te jotka ette ymmärrä tuota lapsen väkisinhalaamisen pahuutta: kuvitelkaa että teihin rakastunut iso mies tulisi aina halaamaan ja nauraisi kun yritätte rimpuilla pois. Pitäisi vaan kiinni ja nauraisi. Olisiko hauskaa? Ei, vaan kauheaa ja ahdistavaa ja väärin. Ihan sama kokemus lapselle on, jos mummi, lapsen näkökulmasta jättiläinen kuten kaikki aikuiset, pitää väkisin sylissä. Ei se väkisinkoskettelijan tuntema rakkaus mitään pyhitä.
Ihminen joka ei kykene ymmärtämään miten kauheaa väkisihalaaminen on lapselle on täysin vailla empatiakykyä.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Kyökkipsykologi termillä viitataan sellaisen asian arvioimiseen mistä ei ole todellista tietoa esim. julkkisten mielenhäiriöiden arvioimiseen.
Sen sijaan oman äitinsä mielentilan arvioinnissa lapsilla on ensikäden kokemus. Ovat nähneet äitinsä kaikki puolet julkisen puolen takana.
Tavallinen talliainen ei osaa tehdä diagnooseja, siihen tarvitaan kyllä kyökkipsykologi. On se sentään hyvä, että koulussa on mahdollisuus päntätä sitä, samoin avoimessa yliopistossa, ja varmaan hoitajakouluissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Uutta tietoa tuo sinun kuvitelmasi narsistien esiintyvyydestä, laitatko ihan lähteen? Narsisteja on paljon, paljon enemmän, varsinkin suurissa ikäluokissa koska lapsuusiän tunnevammat, ja muutenkin vain murto-osa narsisteista koskaan diagnosoidaan.
Todella paljon niitä tuntuu olevan, kun jokaisen ex, pomo, anoppi ja kaikki eri mieltä olevat ovat "narskuja".
Mun vanha äitimuorini lempitekemistä on luonnehtia kaikkia ympärillään olevia paikkakuntalaisia "narssisteiksi". Kaikissa todellakin löytyy hänen mielestään selvät oireet. Itsestään hän ei niitä kuitenkaan erota. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Kyökkipsykologi termillä viitataan sellaisen asian arvioimiseen mistä ei ole todellista tietoa esim. julkkisten mielenhäiriöiden arvioimiseen.
Sen sijaan oman äitinsä mielentilan arvioinnissa lapsilla on ensikäden kokemus. Ovat nähneet äitinsä kaikki puolet julkisen puolen takana.
Ovat varmaan nähneet ja kokeneet joo, mutta ei heillä kyllä pätevyys piisaa sen arvioimiseen, mitä kaikkia häröjä äidillä on, kyllä siinä pitäisi ammatti-ihmiseen turvautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Psykologi ei itse asiassa voi antaa mitään diagnoosia yhtään sen enempää kuin palstamammakin.
Ei katsos pikku viisastelija ole lääkäri. Psykiatri diagnosoi persoonallisuushäiriöt.
Täällä kiljuu kontrollimummit paniikissa kun miniät ja omat tyttäret ei suostu enää tossun asemaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Muuttaakaa ulkomaille turvaan! Kun vielä pystytte. Älkääkä kertoko osoitetta.
Aika moni tosiaan muuttaa riittävän kauas henkilöistä, jotka puuttuvat liikaa elämään. Mielestäni hyvä ratkaisu jos tilanne ei muuten selviä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikein kiittää teitä jellonaäiskiä, on ollut hauskaa lukea näitä miniän kanssa, ollaan naurettu aivan väärinä :D! Miniä sanoi että aivan pimeitä juttuja ja niitä oman ikäluokkansa prinsessoja nämä kirjoittajat, joille kaikki nauravat. Miniä, nuori ja kouluja käynyt, jalat maassa oleva nainen nauroi että lapsenhoitokin on näköjään salatiedettä ja kukaan muu ei lue vauvaa niin kuin äitiprinsessa ja isovanhempien pitäisi puhutella häntä teidän korkeutenne :D sain tämän ketjun innoittamana yöhoitoon poikani lapset joissa mukana nyt ensimmäistä kertaa 4kk tytöntyllerö, täytyy miettiä mitä keksisin hänelle manipuloida :D miniä imettää mutta ehdotin että pumppailisi maitopumpulla maidot tuttipulloon ja tokaisi sen sijaan että olisi polkenut jalkaa että hyvä idea. En saanut ohjelistaa, miniä on sanonut että enköhän minä ole ollut äitinä aikaisen monta vuotta häntä enemmän että jos en jotain tiedä niin kumma on. Näin meillä fiksun miniän kanssa, nyt mentävä syöttämään pikkuinen :)
Ei naura, kukaan ei naura. Olen äiti, jolla on ollut ihan hyvä anoppisuhde, samoin miehelläni. Hirveitä äitejä ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum:
kyökkipsykologeja ylikierroksilla.
Summa summarum summari:
Naiset "keskustelemassa" tyypilliseen tapaansa.
Minulla on tarve tukea uhreja ja tarjota vertaistukea.
En yritä. Sinä yrität. Kerta toisensa perään säntäät vähättelemään ja vääntämään.