Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Mautonta ja tyylitöntä lapsellista tekstiä.
Ikäväkseni totean, että tälläistä muiltakin mummuilta tässä ketjussa. Lasten äiti ei todellakaan ole missään sivuroolissa, mutta jos tätä ei ymmärrä, niin on selvää että kaikki keskustelu kyseisen henkilön kanssa lapsista on hyödytöntä.
Luonne paljastuu näistä. T myös isoäitiMietin itsekin tuota kehoitusta äidille "jättäytyä pois", mitähän käytännössä tarkoittaa? Luovuttaa huoltajuuden anopille ja muuttaa asumaan yksin muualle? :D :D
Suunnilleen varmaan joo.
Mulle anoppi on huutanutanut pää punaisena, että "pidä sinä vaan huoli omista asioistasi, minä hoidan nämä lapset" kun kerroin miten lasteni kanssa toimitaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on ollut kuoleman kielissä kohta 35 vuotta. Hän on aina juuri ihan kohta kuolinvuoteella aina jos ei saa tahtoaan läpi. Samaten suunnittelee melkein joka viikko jollain tavalla "kaikkia kiittämättömiä" näpäyttäviä hautakivitekstejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Ei täällä ole väitetty että narsismi olisi yleistä.
Rajattomissa ihmisissä narsistit ovat kyllä suuri enemmistö.
Ja me tänne kirjoittavat rajattomuuteen törmänneet tunnistamme kyllä narsismin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy oikein kiittää teitä jellonaäiskiä, on ollut hauskaa lukea näitä miniän kanssa, ollaan naurettu aivan väärinä :D! Miniä sanoi että aivan pimeitä juttuja ja niitä oman ikäluokkansa prinsessoja nämä kirjoittajat, joille kaikki nauravat. Miniä, nuori ja kouluja käynyt, jalat maassa oleva nainen nauroi että lapsenhoitokin on näköjään salatiedettä ja kukaan muu ei lue vauvaa niin kuin äitiprinsessa ja isovanhempien pitäisi puhutella häntä teidän korkeutenne :D sain tämän ketjun innoittamana yöhoitoon poikani lapset joissa mukana nyt ensimmäistä kertaa 4kk tytöntyllerö, täytyy miettiä mitä keksisin hänelle manipuloida :D miniä imettää mutta ehdotin että pumppailisi maitopumpulla maidot tuttipulloon ja tokaisi sen sijaan että olisi polkenut jalkaa että hyvä idea. En saanut ohjelistaa, miniä on sanonut että enköhän minä ole ollut äitinä aikaisen monta vuotta häntä enemmän että jos en jotain tiedä niin kumma on. Näin meillä fiksun miniän kanssa, nyt mentävä syöttämään pikkuinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Ei täällä ole väitetty että narsismi olisi yleistä.
Rajattomissa ihmisissä narsistit ovat kyllä suuri enemmistö.
Ja me tänne kirjoittavat rajattomuuteen törmänneet tunnistamme kyllä narsismin.
Edelleen, vain psykologi voi antaa tämän diagnoosin. On mun eksälläkin narsistisia piirteitä, mutta en mä voi omin päin mennä sitä diagnoosia hänelle antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Lapsen äiti vain sivuseikka.. Vain narsisti voi sanoa noin, ei mikään muu selitä!
Taidat pelätä että oma miniäsi ja poikasi "sisuuntuvat" samalla tavalla, ja siksi tämä ketju ahdistaa.
Koen myötähäpeää puolestasi.
T. Yksi mummu myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikein kiittää teitä jellonaäiskiä, on ollut hauskaa lukea näitä miniän kanssa, ollaan naurettu aivan väärinä :D! Miniä sanoi että aivan pimeitä juttuja ja niitä oman ikäluokkansa prinsessoja nämä kirjoittajat, joille kaikki nauravat. Miniä, nuori ja kouluja käynyt, jalat maassa oleva nainen nauroi että lapsenhoitokin on näköjään salatiedettä ja kukaan muu ei lue vauvaa niin kuin äitiprinsessa ja isovanhempien pitäisi puhutella häntä teidän korkeutenne :D sain tämän ketjun innoittamana yöhoitoon poikani lapset joissa mukana nyt ensimmäistä kertaa 4kk tytöntyllerö, täytyy miettiä mitä keksisin hänelle manipuloida :D miniä imettää mutta ehdotin että pumppailisi maitopumpulla maidot tuttipulloon ja tokaisi sen sijaan että olisi polkenut jalkaa että hyvä idea. En saanut ohjelistaa, miniä on sanonut että enköhän minä ole ollut äitinä aikaisen monta vuotta häntä enemmän että jos en jotain tiedä niin kumma on. Näin meillä fiksun miniän kanssa, nyt mentävä syöttämään pikkuinen :)
Trollolloloo.
Nyt pikkasen enemmän yritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Uutta tietoa tuo sinun kuvitelmasi narsistien esiintyvyydestä, laitatko ihan lähteen? Narsisteja on paljon, paljon enemmän, varsinkin suurissa ikäluokissa koska lapsuusiän tunnevammat, ja muutenkin vain murto-osa narsisteista koskaan diagnosoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikein kiittää teitä jellonaäiskiä, on ollut hauskaa lukea näitä miniän kanssa, ollaan naurettu aivan väärinä :D! Miniä sanoi että aivan pimeitä juttuja ja niitä oman ikäluokkansa prinsessoja nämä kirjoittajat, joille kaikki nauravat. Miniä, nuori ja kouluja käynyt, jalat maassa oleva nainen nauroi että lapsenhoitokin on näköjään salatiedettä ja kukaan muu ei lue vauvaa niin kuin äitiprinsessa ja isovanhempien pitäisi puhutella häntä teidän korkeutenne :D sain tämän ketjun innoittamana yöhoitoon poikani lapset joissa mukana nyt ensimmäistä kertaa 4kk tytöntyllerö, täytyy miettiä mitä keksisin hänelle manipuloida :D miniä imettää mutta ehdotin että pumppailisi maitopumpulla maidot tuttipulloon ja tokaisi sen sijaan että olisi polkenut jalkaa että hyvä idea. En saanut ohjelistaa, miniä on sanonut että enköhän minä ole ollut äitinä aikaisen monta vuotta häntä enemmän että jos en jotain tiedä niin kumma on. Näin meillä fiksun miniän kanssa, nyt mentävä syöttämään pikkuinen :)
Trollolloloo.
Nyt pikkasen enemmän yritystä.
Kyllä hän kovasti yritti kun viesti oli muodossa "miniän kanssa naurettiin äideille". Kova halu oli varmasti kirjoittaa " pikkuisen mummon hanikullan kanssa naurettiin koko muulle maailmalle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Ja jälleen kerran, monella on narsistisia piirteitä ja muitakin ongelmia mielenterveydensä kanssa, mutta vain lääkäri voi antaa diagnooseja. On se kumma kun täällä on niin paljon näitä lääkäreitä jotka yhden lauseen perusteella voi diagnooseja antaa. Ei se tarkoita että näiden anoppien käytös olisi oikein millään tavalla, mutta jospa jätetään se narsistiksi haukkuminen tästä pois.
Narsismin esiintyvyys on 1-2% väestöstä. Joku matematiikkaa ymmärtämätön täällä kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Ja jälleen kerran, monella on narsistisia piirteitä ja muitakin ongelmia mielenterveydensä kanssa, mutta vain lääkäri voi antaa diagnooseja. On se kumma kun täällä on niin paljon näitä lääkäreitä jotka yhden lauseen perusteella voi diagnooseja antaa. Ei se tarkoita että näiden anoppien käytös olisi oikein millään tavalla, mutta jospa jätetään se narsistiksi haukkuminen tästä pois.
Vain lääkäri voi antaa diagnoosin sydänkohtauksesta. Me muut kykenemme silti tunnistamaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Ja jälleen kerran, monella on narsistisia piirteitä ja muitakin ongelmia mielenterveydensä kanssa, mutta vain lääkäri voi antaa diagnooseja. On se kumma kun täällä on niin paljon näitä lääkäreitä jotka yhden lauseen perusteella voi diagnooseja antaa. Ei se tarkoita että näiden anoppien käytös olisi oikein millään tavalla, mutta jospa jätetään se narsistiksi haukkuminen tästä pois.
Ks ketjun aihe. Tässä ketjussa on ne narsistien uhrit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Vai että oikein sisuunnuit... Saattaa pikkuisen harmittaa kun heräät todellisuuteen ja tajuat mitä olet mennyt tekemään. Olet pilannut perhesuhteet ehkä pysyvästi, aplodit lampaalle joka vie lapsiltaan isovanhemmat av ketjun takia. Yksikään noista viestisi asioista ei oikeuta sinua tuhoamaan suhteita lasten ja isovanhempien oman pojan välillä. Sinä olet sivuseikka muutenkin joten olisit jättäytynyt itse pois, kukaan ei olisi kärsinyt. Pää pystyyn vaan kun menet hoitokotiin katsomaan isovanhempia kuolinvuoteellaan ja he itkevät sitä että menettivät takiasi lapsenlapset. Heidän poikansa herää viimeistään silloin eli sitä saa mitä tilaa, tuulta purjeisiis vaan.
Olen eri.
Isovanhemmat voivat ihan vapaasti ottaa opiksi. Niin tekevät jos todella pojastaan välittävät.
Sen sijaan viimeisenä tekonaan kuolinvuoteella miniän syyllistäminen (yritys pilata poikansa avioliitto) on suoraan narsistin käsikirjasta. Poika tajuaa silloin että narsisteja ne olikin.
Huomaa ettei psykologia ole tullut tutuksi. Älä vaahtoa narsismista kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. Miniä on kääntänyt isovanhempien oman pojan heitä vastaan ja lapsenlapset myös ja nyt esiintyy uhrina ja tämä on narsismille tavallinen taktiikka. Näitä kannattaa aina lukea psykologisesta perspektiivistä eikä nielaista koukkua syötteineen.
No tässä tapauksessa anoppi on ihan selkeä narsisti, joka ei suostu tajuamaan ettei hänellä olekaan sataprosenttista valtaa enää poikaansa.
Tuo kuolemalla hehkuttelu ja marttyyriksi heittäytyminen on oikein klassisia temppuja. Samaten itsemurhalla uhkailu, selän takana panettelu, kiristäminen, pelottelu, stalkkaaminen, ghostaaminen jne.
Monella ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, mutta vain psykologi voi antaa narsisti-diagnoosin. Ei se ole niin yleistä kuin mitä täällä yritetään väittää.
Narsismi ei ole kovin yleistä, mutta tähän ketjuun on kerääntynyt ihmiset joilla on hullu anoppi/äiti.
Paitsi että narsisteja esiintyy 50+ ikäisissä naisissa n. 1:50 000 eli ei taida koko maan mummeleissa riittää ikiomaa narskumummua ketjun tarinaniskijöille.
Täällä on moni kirjoittaja kirjoittanut monta puheenvuoroa. Eli nää selkeät tapaukset on ihan suhteessa esittämääsi lukuun.
Sitäpaitsi kaikkihan ei saa virallista diagnoosia koska ovat sairaudentunnottomia. Ja se lähipiiri sitä hovia joka ei pakota pakkohoitoon.
Minun äitini pakotwttiin hoitoon vasta kun käräjäoikeus puuttui tekemisiinsä ja ne alkoi tulla kalliiksi.
Narsismi on persoonallisuushäiriö, ei sitä voi millään pakkohoidolla hoitaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Niin ja se häiritsee myös että anoppi kommentoi minusta ÄLLÖTTÄVÄSTI esim. kun poika äkistelee kakkaa vaippaan, voivottelee ja puristaa lapsen käsiä "voi voi kun pitää työntää, voi kun pitää niin työntää".... Siis.... ja muutenkin hipelöi, silittää, pyörittelee pojan hiuksia sormensa ympärille, koko ajan jotain, silittelee reisiä ja vatsaa kun vaihtaa vaippaa, en osaa muuten kuvailla kuin että tuntuu "tankkaavan" lapseen omaa kosketustaan niin paljon kuin mahdollista.
Välillä aistin piiloitetun vihamielisyyden minua kohtaan mutten ole tohtinut puhua miehen kanssa kun pelkään että vaikuttaisin neuroottiselta. Mutta alusta asti on ollut tunne, etten halua anoppia vauvan lähelle, ajattelin että se loppuu hormonien myötä mutta ei todellakaan ole loppunut.
-ylempiArvaan kyllä alapeukkujen määrän, mutta siltikin: mun mielestä ei tuon mummon käyttäytyminen ole mitenkään erityisen sekopäistä. Äitiä vaan nyt sattuu se ärsyttämään aivan hirveästi. Jos on epäilys siitä, ettei lapsella olisi turvallista mummolassa, niin eipä tietenkään häntä voi yökylään sinne jättää. Mutta ketä aikuista nyt oikeasti haittaa, vaikka isovanhempi puhuu vauvalle puutaheinää ja silittelee ja voivottelee kun on kakka tiukassa? Vauvahan on vauva, uusi tulokas. Todennäköisesti sitten kun vekara juoksee ja hyppii ja on uhmaiässä, mummoa ei enää kiinnosta samaan malliin enää.
Onko tuo sinusta terveen ihmisen käytöstä? Minusta ei. Todella, todella, todella häiriintynyttä.
Eikä ole, vaan lapsenlapseensa rakastuneen mummon höperöintiä. AIVAN NORMAALIA!!!
Epänormaalimpaa on mustasukkaisena vieressä kyttäävä äiti, jonka mielestä vauvan koko maailman pitää pyöriä vain hänen ympärillään. Isäkään saa tuskin pitää sylissä, kun äiti äiti äiti äiti.
Vastasyntyneen maailma todellakin pyörii äidin ympärillä. Vastasyntynyt olisi mieluiten äidin iholla 24/7.
Ai nyt se onkin vain vastasyntynyt. Äiti äiti äiti äiti.
Ei ole vain vastasyntynyt, mutta tuossa edellä oli kirjoittajia, joiden anoppi/äiti halusi väkisin vastasyntyneen yökylään, tai pidellä vastasyntynyttä tuntikausia, eikä antanut vastasyntynyttä äidille, vaikka vauva itki.
Ja siis oletko oikeasti sitä mieltä, että vauvalle tai pienelle lapselle on ihan sama, kenen kanssa ovat? Että lapset eivät mitenkään preferoi äitiään ja isäänsä? Tai että jos preferoivat, niin se on väärin? Onko sinusta täysin ei-traumatisoiva juttu, jos pieni lapsi menettää äitinsä tai joutuu jostain syystä tästä eroon pitkiksi ajoiksi?
Äiti Äiti Äiti Äiti Äiti Äiti Äiti Äiti Äiti
[/quote]
Narsisti vaatii erityiskohtelua, pitää itseään erityisenä muihin nähden (tämä miniä laati käsittääkseni ihan listauksen miten jatkossa saa puhua ja toimia ja vaati itselleen siis kunnioitusta eli ns. hoidattaa egoaan) ja narsisti pitää hovia jossa on oltava samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten tulee silmille. [/quote]
Moni meistä (ehkä jopa kaltaisesi psykologian erityisasiantuntija) on kuoleman tuntemattomuuden ja peruuttamattomuuden edessä sanaton ja nöyrä. Mielestäni lapsenhoitovuoroista väniseminen omalla kuolinvuoteella on juuri tätä kuvailemaasi itsensä eritysasemaan asettamista.