Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, muillakin mummo yrittää hakea lapset hoidosta ilman lupaa :O mä luulin, että ainoastaan meillä on tämmöistä...
Ei kai yksikään täysjärkinen isovanhempi tee noin. Anoppini ilmeisesti sen verran koki tilanteen nöyryyttäväksi, ettei ole epäonnistumisen jälkeen yrittänyt uudestaan.
Meillä mentiin stalkkaamaan lapsia kun olivat puistotädillä. Tämä sitten soitti että mitä tekee kun täällä on tää mummo, hän ja kaikki lapset. Että soittaako poliisit?
Onkohan tällaisilla mummoilla ja ylipäätään koko ketjun mummoilla, joku harhainen käsitys että heillä on lapsenlapseen "salainen yhteys" vanhemmalta piilossa? Yök, niin kuin salasuhde oman lapsenlapsen kanssa tavallaan. Jos näin, niin kyllä täytyy olla todella syviä mielenterveydellisiä ongelmia. Jos kolahti yhtään, niin kannattaa googlettaa "emotional incest". Kyseessä ei ole siis p*edofilia, vaan tilanne jossa aikuinen hakee sellaista yhteyttä, vuorovaikutusta ja läheisyyttä lapselta, jota yleensä haetaan toiselta aikuiselta.
Et tiedäkään miten helpottaa kuulla että ilmiö on todellinen ja sillä on nimikin. Olen jopa soimannut itseäni siitä, kun salaa kiristelen hampaitani ja ahdistun anoppini tavasta toimia lapseni kanssa. Minulle tekee hyvin selväksi että olen "kolmas pyörä", kuiskailee 10kk vauvalle ja pitää sylissään niin ettei lapsi vain näe minua ja puhuu sellaista "mummi on tässä, mummi on nyt tässä, sinä olet mummin rakas, minullakin on ollut sinua hirveä ikävä" (siis 10kk ei luonnollisesti ole sanonut ikävöineensä häntä...) Ja kun poika konttaa luokseni kun mummikin on paikalla, mummi huokaa "minne sinä nyt, mummi on täällä, täällä, mummiko ei kelpaa" jne jne!! Ei näe mitään muuta kuin lapsen vaikka ketä muitakin olisi paikalla ja on levoton jos lapsi on jonkun muun sylissä. Hokee, jankkaa, mutta vaimealla äänellä : anna minä, anna mummille, nyt minä otan", ei ole aggressiivisesti "jyrännyt" vaan se on tuollaista ns. pehmeää jyräämistä, ja varsinkin jos emme ole vähään aikaan nähneet, käyttäytyy hän niiiiin oudosti vauvan kanssa, huokailee ja koskettelee tätä kun lapsi tutkii leluja ym. ja pitää koko ajan vähintään vauvan kädestä kiinni tai istuu niin liki häntä lattialla kuin vain mahdollista. Minulle laittaa viestejä, jos ei ole nähnyt poikaa viikkoon, että "kerro, että rakastan ja ikävöin.. :'(<3"
Olen jo pitkään miettinyt että mitä pitäisi tehdä, kun puuttuminen on HYVIN vaikeaa, hän on niin "rakastunut" vain, ja huokuu sellaista ahdistavaa haurautta lapsen lähellä, siis pelkään että jos vaikka sanoisin että "poika tulee nyt äidin syliin hetkeksi" niin hän saattaisi OIKEASTI alkaa hiljaa nyyhkimään.... Appiukko toistelee lempeästi että "voi tuota meidän mummukkaa" ja aina, kun soittelee miehelleni, painostaa häntä lupaamaan että tulemme silloin ja silloin käymään ja toteaa että "ihan jo mumminkin (tähän siis oikeasti anopin nimi) takia.."
Jotenkin tämä on luisunut tällaiseksi, mies on minusta vähän välinpitämätön äitinsä käytöksen suhteen ja suhtautuu noihin painostuksiinkin vähän että "noh pitää kattoa", mutta aivan vähintään kerran kahdessa viikossa kuitenkin anoppilassa käymme. Jos väli venyy noinkin pitkäksi niin minulla sydän hakkaa jo autossa, tiedän että joudun loppupäiväksi ikään kuin luovuttamaan roolini pois, mummille. Sairasta, nyt kun kirjoitan sen itse tähän! Mutta kaikki on jotenkin itsestäänselvää, ei kukaan tunnu välittävän mummin käytöksestä ja minä tulen saamaan aivan hirveän nipottajan ja ilkiön maineen jos puutun tähän. Miten edes puuttua?? Kun anoppi kantaa lasta toiseen huoneeseen ja kuiskii siellä hänelle, menen vain jatkossa itsekin paikalle? Tosin anoppi varmaan hämmästyy ja kysyy että mitä nyt, me tässä rauhassa leikitään, oletko jotain vailla tms. ja jos sanon että haluan olla läsnä niin en tosiaan tiedä reaktiota. Yöhoitoon on aneltu 4kk iästä asti mutta ei olla jätetty koska olemme kummatkin miehen kanssa sitä mieltä että vauvan on paras nukkua kotona, ja minulla siihen vaikuttaa mm. tieto siitä että anoppi haluaisi nukkua pojan vieressä ja poikahan konttaa alas sängystä.. Kun sanoin tuosta asiasta, anoppi vain mumisi pojalle että "et sinä mummin kainalosta konttaisi pois, et kyllä, näkisit niin ihania unia, kukkaketojen kuvia..." Siis koko ajan tuollaista ylihempeää liirumlaarumia joka ärsyttää mutten koe sopivaksi valittaakaan siitä. Ei ärsyttäisi varmaan muuten näin paljoa mutta anoppi tuntuu ajattelevan että hän on joku ihmeen enkeli ja turvasatama lapselle. Kaikessa on kyse sellaisesta "vain me kaksi, katsohan mummia, mummi mummi mummi mummi".
Ärsyttää enemmän kuin ikinä, kiitos tämän ketjun jota kahlaan vasta alkupuolella.Jotenkin minusta sinä ylitulkitse ja leijonaemoilet nyt aika rajusti yli. Jotkut mummelit hurahtavat ekaan lapsenlapseen, joka aikanaan kyllä korjaantuu. Tällä en viittaa ketjun mielenvikaisimpiin tapauksiin vaan esimerkiksi sinun anoppiisi. Jotenkin kirjoituksesta loistaa mustasukkaisuus anopin lapselle osoittamaa rakkautta kohtaan. Viimeisin mustaus nimenomaan sai tämän fiiliksen aikaiseksi. Että lapsen pitäisi olla äiti äiti äiti äiti.
Itsekin siis pienen lapsen äiti, ja molemmat mummot oliva täysin hurahtaneita koko vauvavuoden. Kyllä se siitä tasoittui. Tunnistin itsessäni juuri tuota mainittua hieman lapsekasta mustasukkaisuutta joka välittyi sinunkin tekstistäsi. Huomaa, ettet sinä voi määrätä, miten joku toinen tuntee sinun lastasi kohtaan. Toki voi kieltää asioita, vaikkapa juuri liiallista sylissä oloa, mutta kenenkään rakkautta ei voi määräillä.
Niin ja tuo, että ukki edelleen rakastaa vaimoaan, ehkä nyt jopa enemmän kuin ennen kun elämän jatkumo on ottanut uuden askeleen, en käsitä miten saat siitäkin ongelman.
Tässä ketjussa on toki tarinoiden perusteella tosi vajaapäisiä isovanhempia, mutta on täällä kyllä neuroottisia ja omituisia äitejäkin. Näistä varmaan sitten tulee niitä vajaapäisiä anoppeja aikanaan.
Entäs jos itse olet vain rajaton ja kuvittelet että sun pitääkin jotenkin jakaa lapsesi? Ei pidä, eikä isovanhempien kuulu olla hulluja.
Hullut isoäidit ovat alkujaan hulluja äitejä. Sanon suoraan, että sinunkaltaisestasi kontrollifriikistä on lapselle ihan helkkaristi enemmän psyykkistä haittaa, kuin jostain kerran kahdessa viikossa sylittelevästä mummosta.
Meillä on hullu isoäiti riesana ja hän oli tosiaan jo hullu äitinäkin. Rajaton.
Äidin tärkein tehtävä on vetää ne rajat. Ne suojelee lasta ja turvaa tälle terveen kasvun.
”Kontrollifriikki” harvemmin on rajaton, vaan juurikin päinvastoin.
Kontrollifriikki on vähintään yhtä haitallinen ihminen kuin rajaton.
Jännää miten tässä ketjussa loistaa täysi itsekritiikin ja -reflektion puute.
”Kontrollifriikki”, ei kontrollifriikki.
Minä luen täältä aitoa hätää mt-ongelmaisen sukulaisen takia.
Rajaton on yleensä erittäin kontrollifriikki, pyrkii suorastaan kapseloimaan sen uhrinsa.
I know, jouduin hakemaan lopulta lähestymiskieltoa meidän häiriköllemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Niin ja se häiritsee myös että anoppi kommentoi minusta ÄLLÖTTÄVÄSTI esim. kun poika äkistelee kakkaa vaippaan, voivottelee ja puristaa lapsen käsiä "voi voi kun pitää työntää, voi kun pitää niin työntää".... Siis.... ja muutenkin hipelöi, silittää, pyörittelee pojan hiuksia sormensa ympärille, koko ajan jotain, silittelee reisiä ja vatsaa kun vaihtaa vaippaa, en osaa muuten kuvailla kuin että tuntuu "tankkaavan" lapseen omaa kosketustaan niin paljon kuin mahdollista.
Välillä aistin piiloitetun vihamielisyyden minua kohtaan mutten ole tohtinut puhua miehen kanssa kun pelkään että vaikuttaisin neuroottiselta. Mutta alusta asti on ollut tunne, etten halua anoppia vauvan lähelle, ajattelin että se loppuu hormonien myötä mutta ei todellakaan ole loppunut.
-ylempiArvaan kyllä alapeukkujen määrän, mutta siltikin: mun mielestä ei tuon mummon käyttäytyminen ole mitenkään erityisen sekopäistä. Äitiä vaan nyt sattuu se ärsyttämään aivan hirveästi. Jos on epäilys siitä, ettei lapsella olisi turvallista mummolassa, niin eipä tietenkään häntä voi yökylään sinne jättää. Mutta ketä aikuista nyt oikeasti haittaa, vaikka isovanhempi puhuu vauvalle puutaheinää ja silittelee ja voivottelee kun on kakka tiukassa? Vauvahan on vauva, uusi tulokas. Todennäköisesti sitten kun vekara juoksee ja hyppii ja on uhmaiässä, mummoa ei enää kiinnosta samaan malliin enää.
Onko tuo sinusta terveen ihmisen käytöstä? Minusta ei. Todella, todella, todella häiriintynyttä.
Eikä ole, vaan lapsenlapseensa rakastuneen mummon höperöintiä. AIVAN NORMAALIA!!!
Epänormaalimpaa on mustasukkaisena vieressä kyttäävä äiti, jonka mielestä vauvan koko maailman pitää pyöriä vain hänen ympärillään. Isäkään saa tuskin pitää sylissä, kun äiti äiti äiti äiti.
Vastasyntyneen maailma todellakin pyörii äidin ympärillä. Vastasyntynyt olisi mieluiten äidin iholla 24/7.
Älä nyt. Kyllä sikiön pitäisi tulla kohdusta edes viikonlopuksi yökylään mummon luo!
Ja kun keskustelu menee liian vaikeaksi ja jauhot suuhun, mennään naurettavaksi. No, näinhän ne naureskelevat ne rajattomat anopitkin kun sanoo jotain heille epämieluista.
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka pitävät toisten vauvoja väkisin sylissä, nuuhkivat, pussailevat ja lääpivät. Sehän on heille vielä vieras ihminen! Eikö yleensä tutustua ennen kuin mennään toisten iholle? Vai olenko minä se outo? En yleensä pyydä saada pitää toisten vauvoja sylissä enkä mene koskemaan niihin. Riittää että katselee, hymyilee ja juttelee..niin.. tutustuu. Vasta sitten kun lapsi itse haluaa olen esim halannut. En kuitenkaan pussaa toisten lapsia.
Äitini on ihan samanlainen mun vauvan kanssa, pitää kyllä sylissä jotta saan esim juoda kahvin tai vastaavaa. Ei kuitenkaan pussaa vaikka on oma lapsenlapsi, juttelee ja hymyilee, ja antaa minulle HETI kun vauva ei enää viihdy sylissä. Anoppi sen sijaan pitää sylissä koko päivän ja lähtee toiseen huoneeseen vauvan kanssa jotta saisi olla "rauhassa", pussaa ihan jatkuvasti, eikä anna takaisin kun pyydän.
Pyhä oma äiti ja hirviöanoppi. Ihanan klassista.
Ei anoppi mikään hirviö ole, ja äiti ei todellakaan ole pyhä. Ollaan riidelty niin paljon kun olin teini, että äiti kyllä tietää rajani. Sitä paitsi tämä ei ole äitini ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi sen sijaan on pitkään jo odottanut että saisi lapsenlapsia. Äiti oli nuori yh, eikä todellakaan jaksaisi enää mitään vauvoja alkaa taas hoitamaan kun on niin paljon muutakin elämässä ja töissä vielä käy. Anoppi taas on eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.
Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.
Miks tuli sellainen olo että jospa se teidän *tuuliviiri* yrittääkin vain vältellä narsistia eli suojella lapsiaan. Ja ketjusta pahastuneet rajattomat - lopettakaa tuo äippä-nimityksen viljely vähättelymielessä, niin tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.
Voi voi, jätähän sinä se tuuliviiri miniä perheineen rauhaan ja anna hänen olla rauhassa äiti lapsilleen. Tai kysypä joskus pojaltasi suoraan ilman syyllistämistä, että oletko jotenkin aiheuttanut heidän perheelle harmia? Ja voisitko tulevaisuudessa tehdä jotain toisin? Etpä taida uskaltaa, kun pelkäät poikasi vastausta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Niin ja se häiritsee myös että anoppi kommentoi minusta ÄLLÖTTÄVÄSTI esim. kun poika äkistelee kakkaa vaippaan, voivottelee ja puristaa lapsen käsiä "voi voi kun pitää työntää, voi kun pitää niin työntää".... Siis.... ja muutenkin hipelöi, silittää, pyörittelee pojan hiuksia sormensa ympärille, koko ajan jotain, silittelee reisiä ja vatsaa kun vaihtaa vaippaa, en osaa muuten kuvailla kuin että tuntuu "tankkaavan" lapseen omaa kosketustaan niin paljon kuin mahdollista.
Välillä aistin piiloitetun vihamielisyyden minua kohtaan mutten ole tohtinut puhua miehen kanssa kun pelkään että vaikuttaisin neuroottiselta. Mutta alusta asti on ollut tunne, etten halua anoppia vauvan lähelle, ajattelin että se loppuu hormonien myötä mutta ei todellakaan ole loppunut.
-ylempiArvaan kyllä alapeukkujen määrän, mutta siltikin: mun mielestä ei tuon mummon käyttäytyminen ole mitenkään erityisen sekopäistä. Äitiä vaan nyt sattuu se ärsyttämään aivan hirveästi. Jos on epäilys siitä, ettei lapsella olisi turvallista mummolassa, niin eipä tietenkään häntä voi yökylään sinne jättää. Mutta ketä aikuista nyt oikeasti haittaa, vaikka isovanhempi puhuu vauvalle puutaheinää ja silittelee ja voivottelee kun on kakka tiukassa? Vauvahan on vauva, uusi tulokas. Todennäköisesti sitten kun vekara juoksee ja hyppii ja on uhmaiässä, mummoa ei enää kiinnosta samaan malliin enää.
Onko tuo sinusta terveen ihmisen käytöstä? Minusta ei. Todella, todella, todella häiriintynyttä.
Eikä ole, vaan lapsenlapseensa rakastuneen mummon höperöintiä. AIVAN NORMAALIA!!!
Epänormaalimpaa on mustasukkaisena vieressä kyttäävä äiti, jonka mielestä vauvan koko maailman pitää pyöriä vain hänen ympärillään. Isäkään saa tuskin pitää sylissä, kun äiti äiti äiti äiti.
Vastasyntyneen maailma todellakin pyörii äidin ympärillä. Vastasyntynyt olisi mieluiten äidin iholla 24/7.
Ai nyt se onkin vain vastasyntynyt. Äiti äiti äiti äiti.
Ei ole vain vastasyntynyt, mutta tuossa edellä oli kirjoittajia, joiden anoppi/äiti halusi väkisin vastasyntyneen yökylään, tai pidellä vastasyntynyttä tuntikausia, eikä antanut vastasyntynyttä äidille, vaikka vauva itki.
Ja siis oletko oikeasti sitä mieltä, että vauvalle tai pienelle lapselle on ihan sama, kenen kanssa ovat? Että lapset eivät mitenkään preferoi äitiään ja isäänsä? Tai että jos preferoivat, niin se on väärin? Onko sinusta täysin ei-traumatisoiva juttu, jos pieni lapsi menettää äitinsä tai joutuu jostain syystä tästä eroon pitkiksi ajoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.
Eri
Miten voit sanoa, ettei isovanhempien toiminta ole vahingoittanut ketään? Mielestäni tuossa viestissä selkeästi ilmaistaan aiheutunut ahdistus.
Vaikka kiusaako-kyselyt olisi vain vitsi niin se kysely tulee lopettaa jos vanhemmat niin haluaa.
Jos luet viestin hieman tarkemmin niin näet, että lasten toinenkin vanhempi oli samaa mieltä. Ja kyllä vanhemmat päättää keitä heidän alaikäiset lapsensa tapaa.
Tuon viestin kirjoittaja on varmasti iloinen jos tilanne ei koskaan palaa ennalleen, eihän kukaan halua elää jatkuvassa ahdistelussa.
Rehellisyys lapsille on varmasti oikea tapa vastata kyselyihin. Esim. näin: "Isovanhemmat eivät osanneet käyttäytyä nätisti, eivätkä sitten enää halunneet tavata meidän perhettä kun heille asiasta sanottin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä menoa pääsemme seuraamaan tätä keskustelua, kun ap:N vauva on vanhempi ja ap se rajaton mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.
Sinun tulkinnallasi edellisen tilanteesta ei ole oikeastaan väliä. Kenenkään ei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa pahaa oloa. Ja silloin eivät myöskään tämän kaltoinkohdellun ihmisen alaikäiset lapset ole tekemisissä näiden kaltoinkohtelijoiden kanssa. Puoliso tekee toki ratkaisunsa omalta osaltaan. Näin se vaan menee.
Minulla ei siis ole ongelmia isovanhempien kanssa, mutta jos tekisivät vastaavaa kuin tuossa edellä on kuvattu, niin en todellakaan olisi tekemisissä heidän kanssaan, ja lapsillani olisi tietysti vapaus ajatella asiasta niin kuin ajattelevat aikuisina. En minä tee muitakaan lapsia vahingoittavia päätöksiä sen pelossa, että mitä jos lapset suuttuvat minulle aikuisina. Kyllä se on vanhempana tehtävä päätökset lapsen etua koskevan parhaan mahdollisen käsityksensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot on tässä keskustelussa kuvattu niin stereotyyppisiksi, että huvittaa. Ehdotus: kutsutte ei-toivotun mummon mukaan ydinperhe ajelulle mutta jätätte kylmästi Kesken matkan jollekin huoltoasemalle - kyllä joku löytöeläintalo hänet sieltä korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.Sinun tulkinnallasi edellisen tilanteesta ei ole oikeastaan väliä. Kenenkään ei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa pahaa oloa. Ja silloin eivät myöskään tämän kaltoinkohdellun ihmisen alaikäiset lapset ole tekemisissä näiden kaltoinkohtelijoiden kanssa. Puoliso tekee toki ratkaisunsa omalta osaltaan. Näin se vaan menee.
Minulla ei siis ole ongelmia isovanhempien kanssa, mutta jos tekisivät vastaavaa kuin tuossa edellä on kuvattu, niin en todellakaan olisi tekemisissä heidän kanssaan, ja lapsillani olisi tietysti vapaus ajatella asiasta niin kuin ajattelevat aikuisina. En minä tee muitakaan lapsia vahingoittavia päätöksiä sen pelossa, että mitä jos lapset suuttuvat minulle aikuisina. Kyllä se on vanhempana tehtävä päätökset lapsen etua koskevan parhaan mahdollisen käsityksensä mukaan.
Aika kovia sanoja, etkö todellakaan olisi missään tekemisissä lastesi isovanhempien kanssa jos tekisivät tuon yhden kertomuksen mukaisia asioita. Mikä noissa huom. lasten äidin näkökulmasta kerrotuissa tapahtumissa on sellaista jonka ajattelet oikeuttavan isovanhempien sulkemisen pois lapsensa lasten elämästä? Sano ihan esimerkki. Ihmisillä on oikeus olla omia itsejään ja jonkun iäkkäämmän tapa jutella ja hupsia lapselle, ilman että tarkoittaa mitään pahaa, on täysin sekapäinen syy katkoa välit heiltä ja lastensa lapsilta. Alkaa todella kiristää jo tämä lietsonta. Ratkaisujen etsimisestä lähtenyt täyteen vihanlietsontaan. Parempi teeskennellä jatkossa että ääni on mennyt ettei välejä katkota jos rajattomasti kysyn väärällä äänensävyllä mitä pienelle kuuluu. On oikeudenmukaista että asiat valkenee iän myötä ja näette mitä kateus ja katkeruus, siltojen polttaminen ja ylimielisyys muita kohtaan on teille ja lapsillenne tehnyt. Tämän ketjun saisi poistaa jo, ylläpito hoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.Sinun tulkinnallasi edellisen tilanteesta ei ole oikeastaan väliä. Kenenkään ei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa pahaa oloa. Ja silloin eivät myöskään tämän kaltoinkohdellun ihmisen alaikäiset lapset ole tekemisissä näiden kaltoinkohtelijoiden kanssa. Puoliso tekee toki ratkaisunsa omalta osaltaan. Näin se vaan menee.
Minulla ei siis ole ongelmia isovanhempien kanssa, mutta jos tekisivät vastaavaa kuin tuossa edellä on kuvattu, niin en todellakaan olisi tekemisissä heidän kanssaan, ja lapsillani olisi tietysti vapaus ajatella asiasta niin kuin ajattelevat aikuisina. En minä tee muitakaan lapsia vahingoittavia päätöksiä sen pelossa, että mitä jos lapset suuttuvat minulle aikuisina. Kyllä se on vanhempana tehtävä päätökset lapsen etua koskevan parhaan mahdollisen käsityksensä mukaan.
Aika kovia sanoja, etkö todellakaan olisi missään tekemisissä lastesi isovanhempien kanssa jos tekisivät tuon yhden kertomuksen mukaisia asioita. Mikä noissa huom. lasten äidin näkökulmasta kerrotuissa tapahtumissa on sellaista jonka ajattelet oikeuttavan isovanhempien sulkemisen pois lapsensa lasten elämästä? Sano ihan esimerkki. Ihmisillä on oikeus olla omia itsejään ja jonkun iäkkäämmän tapa jutella ja hupsia lapselle, ilman että tarkoittaa mitään pahaa, on täysin sekapäinen syy katkoa välit heiltä ja lastensa lapsilta. Alkaa todella kiristää jo tämä lietsonta. Ratkaisujen etsimisestä lähtenyt täyteen vihanlietsontaan. Parempi teeskennellä jatkossa että ääni on mennyt ettei välejä katkota jos rajattomasti kysyn väärällä äänensävyllä mitä pienelle kuuluu. On oikeudenmukaista että asiat valkenee iän myötä ja näette mitä kateus ja katkeruus, siltojen polttaminen ja ylimielisyys muita kohtaan on teille ja lapsillenne tehnyt. Tämän ketjun saisi poistaa jo, ylläpito hoi?
Hupsia? Juupajuu.
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.
Muuttaakaa ulkomaille turvaan! Kun vielä pystytte. Älkääkä kertoko osoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.
Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.
Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.
Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.Eipä kovin fiksulta vaikuta. Saman tapainen tuuliviiri on meidänkin lähipiirissä eli näemme lapsia jos tähtien asento sattuu olemaan suotuisa.
Jos kerroit tässä viestissäsi yksittäisiä esimerkkejä niin voi hyvin olla että vedit yli kun aloit yhtäkkiä (?) heitä normittamaan. Ainakin anoppisi reaktio tukee tätä mielikuvaa. Höppänää lapsia viihdyttävää olemista joka ei ole varmasti vahingoittanut ketään. Kiusaako - juttu ei ole takuulla tarkoitettu todeksi.
Sinun tuntemuksesi pakkopullasta ovat vain ,ainoastaan, sinun tunteitasi. Muu perhe on voinut ajatella toisin. Vai onko teillä diktatuuri kotona, äippä päättää kestä kukakin tykkää? Ja se että sinun käsityksesi ystävällisestä viestistä on voinut olla mummun silmissä todella kovaa tekstiä, arvostelua, ja varsinkin kun olet yhtäkkiä (?) vetänyt liinat kiinni. En usko että välit palautuvat enää ennalleen vaikka näennäisesti sopisittekin.
Mieti valmiiksi miten perustelet tekosi kun lapset kysyvät mikseivät saa enää nähdä omia isovanhempiaan.Sinun tulkinnallasi edellisen tilanteesta ei ole oikeastaan väliä. Kenenkään ei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa pahaa oloa. Ja silloin eivät myöskään tämän kaltoinkohdellun ihmisen alaikäiset lapset ole tekemisissä näiden kaltoinkohtelijoiden kanssa. Puoliso tekee toki ratkaisunsa omalta osaltaan. Näin se vaan menee.
Minulla ei siis ole ongelmia isovanhempien kanssa, mutta jos tekisivät vastaavaa kuin tuossa edellä on kuvattu, niin en todellakaan olisi tekemisissä heidän kanssaan, ja lapsillani olisi tietysti vapaus ajatella asiasta niin kuin ajattelevat aikuisina. En minä tee muitakaan lapsia vahingoittavia päätöksiä sen pelossa, että mitä jos lapset suuttuvat minulle aikuisina. Kyllä se on vanhempana tehtävä päätökset lapsen etua koskevan parhaan mahdollisen käsityksensä mukaan.
Aika kovia sanoja, etkö todellakaan olisi missään tekemisissä lastesi isovanhempien kanssa jos tekisivät tuon yhden kertomuksen mukaisia asioita. Mikä noissa huom. lasten äidin näkökulmasta kerrotuissa tapahtumissa on sellaista jonka ajattelet oikeuttavan isovanhempien sulkemisen pois lapsensa lasten elämästä? Sano ihan esimerkki. Ihmisillä on oikeus olla omia itsejään ja jonkun iäkkäämmän tapa jutella ja hupsia lapselle, ilman että tarkoittaa mitään pahaa, on täysin sekapäinen syy katkoa välit heiltä ja lastensa lapsilta. Alkaa todella kiristää jo tämä lietsonta. Ratkaisujen etsimisestä lähtenyt täyteen vihanlietsontaan. Parempi teeskennellä jatkossa että ääni on mennyt ettei välejä katkota jos rajattomasti kysyn väärällä äänensävyllä mitä pienelle kuuluu. On oikeudenmukaista että asiat valkenee iän myötä ja näette mitä kateus ja katkeruus, siltojen polttaminen ja ylimielisyys muita kohtaan on teille ja lapsillenne tehnyt. Tämän ketjun saisi poistaa jo, ylläpito hoi?
Pyysit esimerkkiä. En ole se jota lainasit, mutta täältä tulee. Meillä on siis hyvät välit isovanhempiin! Mutta tosiaan jos oma äitini tai anoppini 1) kutsuisi itseään äidiksi lapsilleni tai 2) syyllistäisi lasta esim. niin että mummolle tulee paha mieli jos et halaa tai 3) painostaisi jatkuvasti fyysiseen läheisyyteen (varsinkin isommille lapsilleni tämä tuntuisi jos oudolta), niin kyllä ottaisin etäisyyttä ja en ainakaan jättäisi samaan huoneeseen kahdestaan lapsia. Oma anoppini ja äitini ovat kyllä fiksuja enkä voi edes kuvitella heidän toimivan em. tavalla.
Sitten jos nämä tavat eivät pyynnöstä huolimatta loppuisi tai edes vähenisi, niin kyllä se ehkä johtaisi välirikkoon. Varsinkin se itsensä äidiksi kutsuminen, joka on mielestäni sairaan ja narsistisen mielen merkki kun niin tehdään tahallaan joka kerta.
Mä en ole ollut juuri tekemisissä isäni äidin kanssa lapsena, enkä myöhemminkään, kun kovin vieraaksi jäi. Nähtiin yleensä pikaisesti jouluna ja joskus. En ole ikinä ollut isoäitini luona yökylässä. En muista ikinä syöneeni isoäidin tekemää ruokaa. Kun kävin vanhempieni kanssa vierailulla, vietiin aina tarjottavat mukana.
Lapsena joskus ihmettelin, miksi ei käydä useammin vierailulla ja miksi isoäitini ei ikinä käy meillä. Isoäitini ei ollut rajaton, mutta muuten hyvin ilkeä ja hankala tapaus. Nykyään ymmärrän miksi vanhempani toimivat näin. Olen sitä mieltä, että tekivät aivan oikein.
Aika kovia sanoja, etkö todellakaan olisi missään tekemisissä lastesi isovanhempien kanssa jos tekisivät tuon yhden kertomuksen mukaisia asioita. Mikä noissa huom. lasten äidin näkökulmasta kerrotuissa tapahtumissa on sellaista jonka ajattelet oikeuttavan isovanhempien sulkemisen pois lapsensa lasten elämästä? Sano ihan esimerkki. Ihmisillä on oikeus olla omia itsejään ja jonkun iäkkäämmän tapa jutella ja hupsia lapselle, ilman että tarkoittaa mitään pahaa, on täysin sekapäinen syy katkoa välit heiltä ja lastensa lapsilta. Alkaa todella kiristää jo tämä lietsonta. Ratkaisujen etsimisestä lähtenyt täyteen vihanlietsontaan. Parempi teeskennellä jatkossa että ääni on mennyt ettei välejä katkota jos rajattomasti kysyn väärällä äänensävyllä mitä pienelle kuuluu. On oikeudenmukaista että asiat valkenee iän myötä ja näette mitä kateus ja katkeruus, siltojen polttaminen ja ylimielisyys muita kohtaan on teille ja lapsillenne tehnyt. Tämän ketjun saisi poistaa jo, ylläpito hoi?
Älähtikö nyt se koira johon kalikka kalahti ??
2 lapsen äiti ja 2 lapsenlapsen mummi
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut juuri tekemisissä isäni äidin kanssa lapsena, enkä myöhemminkään, kun kovin vieraaksi jäi. Nähtiin yleensä pikaisesti jouluna ja joskus. En ole ikinä ollut isoäitini luona yökylässä. En muista ikinä syöneeni isoäidin tekemää ruokaa. Kun kävin vanhempieni kanssa vierailulla, vietiin aina tarjottavat mukana.
Lapsena joskus ihmettelin, miksi ei käydä useammin vierailulla ja miksi isoäitini ei ikinä käy meillä. Isoäitini ei ollut rajaton, mutta muuten hyvin ilkeä ja hankala tapaus. Nykyään ymmärrän miksi vanhempani toimivat näin. Olen sitä mieltä, että tekivät aivan oikein.
Me kyllä käytiin isäni äitillä ilman äitiä kun ne olivat siinä vaiheessa jo eronneet. Isän äiti aina haukkui äitiä meille lapsille, ja syyllisti meitä lapsia kun me ei kuulemma oltu tarpeeksi meidän isän kanssa. Isä on alkoholisti ja suhteissa väkivaltainen, sitähän isoäiti ei vaan mitenkään suostunut näkemään ja missä maailmassa se on muutenkin pienten lasten tehtävä olla yhteydessä isäänsä? Varsinkin kun se lupaili tulla hakemaan sinne mutta usein jätti hakematta eikä muistanut syntymäpäiviä jne. Isä oli se joka ei ollut meihin yhteydessä. Tämä isän äitin negatiivisuus ja valittaminen jatkuu vielä tänäkin päivänä, se haukkui myös isän seuraavaa kumppania jonka kanssa isä sai lapsia ja jota isä hylkäsi ihan samalla tavalla.
Ai nyt se onkin vain vastasyntynyt. Äiti äiti äiti äiti.