Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa perheissä on opittu vääränlainen malli siitä, että se äiti on ihminen, jonka tunteita pitää varoa. Siksi se anoppi saa poikansa itkuntyrskeellään tai ihan uhalla siitä pokkuroimaan. Aikuinen mies muuttuu lapseksi jälleen, lapseksi jolle on opetettu että "äidin mieltä ei saa pahoittaa".
No se puolisohan ei tietenkään ymmärrä, miksi kuusikymppisen aikuisen ihmisen "tunteita ja mielipahaa pitää varoa". Ja siitä se sitten lähtee. Anoppi ei tietenkään hellitä vuosikymmenten aikana rakentamastaan valtakonstruktiosta, eikä tervepäinen miniä lähde siihen tietenkään mukaankaan.
Näitä juttuja kun lukee niin unohtuu, että suurin osa ihmisistä pärjää ihan ookoo perheen ja suvun kanssa. Lisäksi tulee etsimättä mieleen, että mies parka on kahden äidin välissä, omansa ja lastensa äidin, ja molempien tunteita pitää varoa. Äidit haukkuvat mummoja, mutta haluaisinpa olla kärpäsenä katossa katsomassa, millaisia mummoja näistä muiden kanssa pärjäämättömistä despoottiäideistä kasvaa.
No tän ketjun aihe on häirikkömummot. Siksi täällä on kirjoituksia häirikkömummoista. Loogista.
Aika monella on erilaisia ongelmia sovittaa perheensä ja sukulaiset yhteen. Mutta nämä tällaiset mielenterveysongelmaisrt on sitten eri asia. Ei tässä ketjussa ole kyse toimeentulemisesta enää, kun perhettä uhkaa selkeästi mielenterveysongelmainen ihminen.
Ja täälläkin on luettavissa että ne on nimenomaan ne rajattomat joista kasvaa uusia häirikkömummoja.
Siksi että kokevat menettäneensä jotain omassa äitiydessään antaessaan edellisen sukupolven vyöryä ylitseen. Ja/tai takerrutaan omaan lapseen kun ei tajuta edes että nämä eivät ole oman itsen jatke.
Terveellä tavalla rajansa tunnistava ja niistä kiinnipitävä äiti keskittyy Oikeaan aikaan omaan äitiyteensä, ei luovuta sitä muille. Osaa siten myös kunnioittaa lapsensa rajoja ja laskea tästä irti.
Rajaton äiti antaa talloa itsensä ja talloo lastensa rajoja.
Tässä ketjussa viitataa kohteliaasti sanalla "rajaton" näihin äidin roolia varastaviin mummoihin, vaikka todellisuudessa kyse on narsismista. Mummo on narsisti. Täällä on kuvattu aivan klassisia narsismin esimerkkejä alkaen marttyyriksi alkamisesta kun jokin ei mene kuten mummo haluaa.
Narsisti voi vaikuttaa hurmaavalta häntä tuntemattomille mutta lapsensa yrittää pitää ikuisesti riippuvaisena itsestään. Lapsenlapset varastaa äidiltä oman huomionsa lähteeksi.
Mikä teidän sukunne tärkein tapahtuma on ollut viime vuosina? Luulempa että mummon tuleminen mummoksi. Ei siis poikansa tuleminen isäksi jne. Kaikki pyörii mummon ympärillä.
Tästä oli muuten tutkimuskin tehty. Vahvoja narsistisia piirteitä omaavat kontrolloivat keskimääräistä enemmän aikuisten lasten elämää ja vaativat sellaiseen yhteydenpitotahtiin ja -tapaan, johon nämä aikuiset lapset eivät itse haluaisi. Tarkalleen en muista, mutta juurikin narsisteille syyllistäminen ja marttyyriksi ryhtyminen suhteessa lapsiin oli erittäin yleistä.
Kyllä. Ja he käyttävät näitä keinoja jo hyviin pieniin lapsiin ja nimenomaan tunkevat siihen vanhemman ja lapsen väliin ja kilpailevat sen tärkeimmän aikuisen roolista.
Tyypillistä on puhua ohi äidin/isän, sopia lapsen kanssa suoraan ja takertua kaikin mahdollisin keinoin.
Ja mustamaalata vanhempaa lapselle - mikä on äärimmäistä henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Tuossa tuli hyvin narsistin käyttämiä keinoja. Lisäksi valitsee itselleen suosikkeja. Näitä suosikkeja sekä lahjoo että kiristää. Palkitsee heitä kun käyttäytyvät täsmälleen narsistin haluamalla tavalla.
Narsisti alkaa kärsiväksi marttyyriksi jos kohteensa uskaltavat tehdä kuten itse haluavat. Ei anna läheistensä elää omaa elämäänsä. Pitää elää narsistia varten.
Ja kerää ympärilleen hoviin, joka myös liittyy siihen kiusaamiseen jos ja kun heidän pomonsa käskee. Hyvin usein narsistisissa suvuissa se vastarannan kiiski pyritään eristämään ja hänen maineensa pilaamaan. Vähän kuin uskonnollinen yhteisö, mutta rankempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Kyllä äiti on korvaamaton, vaikka lapsella on elämässään muitakin tärkeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Projisointi on myös yksi selvä narsistin käyttämä keino. Kaikki viat itsestä heijastetaan muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Lisää erittäin sairasta settiä. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Ensin kehut olevasi nuori, sitten kehut olevasi vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
"Paras mummi on kuollut mummi"
Marttyyri lvl 9000 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Kuvasit juuri aika erikoisen ajattelutavan - että oletat äidin tulevan mustasukkaiseksi kun lapsi menee isovanhemman syliin. Ehkä se kuvastaa enemmän omaa mustasukkaisuuttasi? Ehkä itse olet mustasukkainen lapsen ja äitinsä erityisestä suhteesta ja projisoit sen noin?
Minä en kyllä ole mustasukkainen, kun lapseni halaa toisia ja sanoo heitä rakkaiksi. Ilahdun tästä, sehän kertoo että lapseni kiintymyssuhde on kunnossa, ja hän on minun avulla oppinut kiintymään myös läheisiin. Kihisen kyllä kiukusta, jos joku kutsuu itseään lapselleni äidiksi enkä halua sellaista ihmistä elämäämme.
Meidän lapsen mummo tulkitsee lapsen ohikävelyn ja silmiin katsomisen syliin juoksuksi. Yritä siinä sitten selittää, miksi lapsi on mykkänä jännityksestä sylistä, kun mummo jota nähdään ehkä kerran kahdessa kuussa nappaa syliin kun lapsi "oikein juoksi siihen". Mummon tervehtiminen ja syliin haluaminen ovat kaksi eri asiaa, ja mummon roolissa järkevintä lienee kysyä että haluatko syliin. Kyllä minä äitinäkin kysyn puhuvalta lapselta, että tuletko syliin.
Ja päinvastoin kuin luulet, minulle tulee itselleni noissa tilanteissa myötähäpeä mummoa kohtaan ja mietin kuumeisesti miten saan lapsen pelastettua ahdistelevan mummon sylistä, niin etten nolaisi mummoa. Vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Olen 99% varma että tämä on anoppini - murretta myöten. Viimeksi nappasi taas lapseni syliin kysymättä lapselta että haluaako. Ainoa sellainen raja, minkä olen todella selvästi asettanut hänelle. Kun ei osaa lapsen eleitä tulkita, niin pyydän aina häneltä että kysyy suoraan lapselta tulisiko syliin. Vaan ei niin ei. Juuri tällainen on hänen ajatusratansa, hyi! Sukulaiset soitteli ympäri, kuinka rakas lapsenlapsi juoksi syliin. Lapsi yritti vain sanoa hei mummolle ja myöhemmin kertoi minulle ettei tykkää olla mummon sylissä. Terkkuja sinne vaan, hymyillään kun tavataan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Kuvasit juuri aika erikoisen ajattelutavan - että oletat äidin tulevan mustasukkaiseksi kun lapsi menee isovanhemman syliin. Ehkä se kuvastaa enemmän omaa mustasukkaisuuttasi? Ehkä itse olet mustasukkainen lapsen ja äitinsä erityisestä suhteesta ja projisoit sen noin?
Minä en kyllä ole mustasukkainen, kun lapseni halaa toisia ja sanoo heitä rakkaiksi. Ilahdun tästä, sehän kertoo että lapseni kiintymyssuhde on kunnossa, ja hän on minun avulla oppinut kiintymään myös läheisiin. Kihisen kyllä kiukusta, jos joku kutsuu itseään lapselleni äidiksi enkä halua sellaista ihmistä elämäämme.
Meidän lapsen mummo tulkitsee lapsen ohikävelyn ja silmiin katsomisen syliin juoksuksi. Yritä siinä sitten selittää, miksi lapsi on mykkänä jännityksestä sylistä, kun mummo jota nähdään ehkä kerran kahdessa kuussa nappaa syliin kun lapsi "oikein juoksi siihen". Mummon tervehtiminen ja syliin haluaminen ovat kaksi eri asiaa, ja mummon roolissa järkevintä lienee kysyä että haluatko syliin. Kyllä minä äitinäkin kysyn puhuvalta lapselta, että tuletko syliin.
Ja päinvastoin kuin luulet, minulle tulee itselleni noissa tilanteissa myötähäpeä mummoa kohtaan ja mietin kuumeisesti miten saan lapsen pelastettua ahdistelevan mummon sylistä, niin etten nolaisi mummoa. Vaikeaa on.
Tuohan se juuri on. Narsisti ei kykene tuntemaan empatiaa. Ei kykene siis iloitsemaan siitä että lapsenlapsella on monia rakkaita, esim äiti. Ei iloitse lapsen puolesta.
Lapsenlapsella on narsistimummolle välinearvo. Lapsi on olemassa tehdäkseen mummon olon erityiseksi. Surullista mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Hyvä nainen, jos tässä jotakuta nolottaa niin meitä kaikkia tuo sinun läyhäämisesi :D Meneppäs siitä nyt muualle horisemaan joutavia ja säästä meidät ”paras mummi on kuollut mummi”-heitoilta. Et vaikuta kovinkaan vakaalta henkilöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun nää mummot puhuu vaan et miten lapsella ollut ikävä, sanoo et rakastaa ja juoksee syliin. Eli, juuri miten hyvä itse on mummona kun lapsi niin palvoo. Ei koskaan puhu siitä mitä kivaa puuhastelee lapsen kanssa. Istuuko ne koko päivän siinä halaten ja rakastaen. Ei kuulosta hirveän normaalilta toi. Kyllä muutakin voi lapsen kanssa tehdä kuin halata ja pussata ja pitää sylissä, vaikka olisi pieni vauva kyseessä. Kumma että pitää yrittää luoda suhde vauvaan ihan suoraan käyttäytymällä kuin olisi vauvan äiti. Ei yhtään mietitä että se voisi olla suorastaan pelottavaa kun vauvalle suht vieras ihminen alkaa halaamaan ja pussaamaan ja sitten viedään vielä pois äidin luota. Aika itsekästä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nää mummot puhuu vaan et miten lapsella ollut ikävä, sanoo et rakastaa ja juoksee syliin. Eli, juuri miten hyvä itse on mummona kun lapsi niin palvoo. Ei koskaan puhu siitä mitä kivaa puuhastelee lapsen kanssa. Istuuko ne koko päivän siinä halaten ja rakastaen. Ei kuulosta hirveän normaalilta toi. Kyllä muutakin voi lapsen kanssa tehdä kuin halata ja pussata ja pitää sylissä, vaikka olisi pieni vauva kyseessä. Kumma että pitää yrittää luoda suhde vauvaan ihan suoraan käyttäytymällä kuin olisi vauvan äiti. Ei yhtään mietitä että se voisi olla suorastaan pelottavaa kun vauvalle suht vieras ihminen alkaa halaamaan ja pussaamaan ja sitten viedään vielä pois äidin luota. Aika itsekästä toimintaa.
Tärkeää on olla se paras, tärkein jne.
Eli he kilpailuttavat lapsen äitiä ja kokevat tämän äärimmäisen uhkana. Ja näemmä myös projisoivat oman hammasten kiristelynkin näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nää mummot puhuu vaan et miten lapsella ollut ikävä, sanoo et rakastaa ja juoksee syliin. Eli, juuri miten hyvä itse on mummona kun lapsi niin palvoo. Ei koskaan puhu siitä mitä kivaa puuhastelee lapsen kanssa. Istuuko ne koko päivän siinä halaten ja rakastaen. Ei kuulosta hirveän normaalilta toi. Kyllä muutakin voi lapsen kanssa tehdä kuin halata ja pussata ja pitää sylissä, vaikka olisi pieni vauva kyseessä. Kumma että pitää yrittää luoda suhde vauvaan ihan suoraan käyttäytymällä kuin olisi vauvan äiti. Ei yhtään mietitä että se voisi olla suorastaan pelottavaa kun vauvalle suht vieras ihminen alkaa halaamaan ja pussaamaan ja sitten viedään vielä pois äidin luota. Aika itsekästä toimintaa.
Tärkeää on olla se paras, tärkein jne.
Eli he kilpailuttavat lapsen äitiä ja kokevat tämän äärimmäisen uhkana. Ja näemmä myös projisoivat oman hammasten kiristelynkin näihin.
Kuvailevat sitten vielä miten miniä "oli niin mustasukkainen", eli tarkkailevat miten se lapsen äiti reagoi. Lapsi on siinä vain väline.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ennen suht täysipäinen anoppi hurahti, ei nyt ihan niin pahasti tai törkeästi kun tässä ketjussa on ollut mutta kuitenkin. Oli ostanut kotiinsa ennen lapsen syntymää meiltä kysymättä pinnasängyn, vaatteita ja ties mitä. Kun sanoin ettei olisi tarvinnut, kun meillä on mm. vaatteet omasta takaa ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Sitten jo synnärillä ensitapaamisella kumartui ihan naama kiinni vauvaan, laittoi molemmat kädet vauvan ympärille vaikka oli minulla sylissä, ts. hyvä että kasvot näkyi. Huokaili "voi voi, voi voi.." eikä nähnyt, kuullut mitään muuta. Ahdisti jotenkin jo siinä vaiheessa, mutta aattelin että on vaan normaalia innostusta. Kun mennään käymään heillä aletaan jo eteisessä puhua suoraan vauvalle/vauvan kautta "oliko *vauvan nimi* raskas matka, tule tänne mummon syliin", meidän kuulumiset ei kiinnosta enää, koko kyläily ollaan miehen kanssa sivuhahmoja kun anoppi ja appi hyysäävät vauvan ympärillä. Kun juodaan kahveja (jotka me miehen kanssa usein keitetään itse) anoppi saattaa vaan katsella nukkuvaa vauvaa/pitää vauvaa sylissä olohuoneessa eikä tulisi millään muiden kanssa pöytään. Lähtiessä taas voivotellaan vauvalle ja vastentahtoisesti luovutetaan meille vanhemmille surkea ilme naamalla, hyvä ettei itkua väännä. Onneksi asutaan sen verran kaukana, että kyläillään suht harvakseltaan, minun puolesta voitaisiin käydä harvemminkin.
Minusta tämä on suht normaalia, jos ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä. En tiedä miten teillä muuten, mutta en itse muuta odottanutkaan kun ekoja kertoja käytiin "näytillä". On se kuitenkin iso juttu isovanhemmillekin.
Mitä teiltä sitten olisi pitänyt kysellä? Samat asiat kuin aina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ennen suht täysipäinen anoppi hurahti, ei nyt ihan niin pahasti tai törkeästi kun tässä ketjussa on ollut mutta kuitenkin. Oli ostanut kotiinsa ennen lapsen syntymää meiltä kysymättä pinnasängyn, vaatteita ja ties mitä. Kun sanoin ettei olisi tarvinnut, kun meillä on mm. vaatteet omasta takaa ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Sitten jo synnärillä ensitapaamisella kumartui ihan naama kiinni vauvaan, laittoi molemmat kädet vauvan ympärille vaikka oli minulla sylissä, ts. hyvä että kasvot näkyi. Huokaili "voi voi, voi voi.." eikä nähnyt, kuullut mitään muuta. Ahdisti jotenkin jo siinä vaiheessa, mutta aattelin että on vaan normaalia innostusta. Kun mennään käymään heillä aletaan jo eteisessä puhua suoraan vauvalle/vauvan kautta "oliko *vauvan nimi* raskas matka, tule tänne mummon syliin", meidän kuulumiset ei kiinnosta enää, koko kyläily ollaan miehen kanssa sivuhahmoja kun anoppi ja appi hyysäävät vauvan ympärillä. Kun juodaan kahveja (jotka me miehen kanssa usein keitetään itse) anoppi saattaa vaan katsella nukkuvaa vauvaa/pitää vauvaa sylissä olohuoneessa eikä tulisi millään muiden kanssa pöytään. Lähtiessä taas voivotellaan vauvalle ja vastentahtoisesti luovutetaan meille vanhemmille surkea ilme naamalla, hyvä ettei itkua väännä. Onneksi asutaan sen verran kaukana, että kyläillään suht harvakseltaan, minun puolesta voitaisiin käydä harvemminkin.
Minusta tämä on suht normaalia, jos ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä. En tiedä miten teillä muuten, mutta en itse muuta odottanutkaan kun ekoja kertoja käytiin "näytillä". On se kuitenkin iso juttu isovanhemmillekin.
Mitä teiltä sitten olisi pitänyt kysellä? Samat asiat kuin aina?
Ei se ole normaalia käytöstä. Ja meillä ainakin se jatkuu aina vaan. Hyvä että oven saan avata ennen kuin muutun näkymättömäksi.
Kyllä hyvä isovanhempi huomioi ne vanhemmatkin. Jestas sentään. Onhan toinen heistä heidän oma lapsensa! Ja käyttäytyy kohteliaasti toisen kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä on heti imetysajan loppumisen jälkeen alkaa vaihtaa isoäitinsä vaippoja. Kylmä totuus
Hahhaa, kun naurattaa. Tällä mummelilla on vielä hyvinkin 30 vuotta matkaa siihen että tarvitsisi maata vaipoissa syötettävänä. Tavallaanhan sanoit ääneen sen salaisen ajatuksen näiden kommenttien kirjoittajilta - paras mummi on kuollut mummi. Mummi on paska jo senkin vuoksi jos lapsenlapsi erehtyy pitämään hänestä liikaa. Äiti kihisee kasvot irveessä kun lapsi juoksee halaamaan mummia vaikka se korvaamaton äitikin on paikalla. Pieni tyttö istuu sylissä ja puristaa mummin kättä, kuiskaa että sie olet rakas mummi, ensi kerralla huudan että älä, älä noin sano, nyt on suhteet pielessä ja äitiparka jyrätty. Ärsyttävä keskustelu ja viestit tulleet niiltä äideiltä joilla käy kunnan apu kotona kun muuten ei vaan jaksa, joka päivä pitäis ruokakin laittaa ja väsyttää aina vaan vaikka lapsi olisi mummilassa. Tähän ikään mennessä olet niin monet hysteeriset äidit nähnyt että osaan kyllä kuitata huumorilla tällaisen vaahtoamisen. Mutta nolottaa vaan, teidän puolesta.
Melko ristiriitasta settiä. Oliko tää viesti tarkoitettu joksikin vitsiksi?
Jos äiti olisi niin mustasukkainen lapsestaan niin miksi hän päästäisi lapsensa mummon luo saatika mummolle hoitoon?
Miten kunnan apu tai väsymys vaikuttaa siihen miten mummo käyttäytyy?
Ja jos on nähnyt useita hysteerisiä äitejä niin kannattaa vilkaista ehkä peiliin löytyisikö sieltä se syy "hysteriaan".
Aika hemmetin "hysteerinen" olin ainakin minä, kun mummo sopimuksen vastaisesti lähtikin lapsen kanssa kaupungille, eikä tuonut kotiin, eikä edes puhelimeen vastannut. Lapsi ei ollut syönyt moneen tuntiin ja hänen lääkkeensä oli kotona. Mutta kukas sen "hysterian" aiheutti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, muillakin mummo yrittää hakea lapset hoidosta ilman lupaa :O mä luulin, että ainoastaan meillä on tämmöistä...
Ei kai yksikään täysjärkinen isovanhempi tee noin. Anoppini ilmeisesti sen verran koki tilanteen nöyryyttäväksi, ettei ole epäonnistumisen jälkeen yrittänyt uudestaan.
Meillä mentiin stalkkaamaan lapsia kun olivat puistotädillä. Tämä sitten soitti että mitä tekee kun täällä on tää mummo, hän ja kaikki lapset. Että soittaako poliisit?
Onkohan tällaisilla mummoilla ja ylipäätään koko ketjun mummoilla, joku harhainen käsitys että heillä on lapsenlapseen "salainen yhteys" vanhemmalta piilossa? Yök, niin kuin salasuhde oman lapsenlapsen kanssa tavallaan. Jos näin, niin kyllä täytyy olla todella syviä mielenterveydellisiä ongelmia. Jos kolahti yhtään, niin kannattaa googlettaa "emotional incest". Kyseessä ei ole siis p*edofilia, vaan tilanne jossa aikuinen hakee sellaista yhteyttä, vuorovaikutusta ja läheisyyttä lapselta, jota yleensä haetaan toiselta aikuiselta.
Et tiedäkään miten helpottaa kuulla että ilmiö on todellinen ja sillä on nimikin. Olen jopa soimannut itseäni siitä, kun salaa kiristelen hampaitani ja ahdistun anoppini tavasta toimia lapseni kanssa. Minulle tekee hyvin selväksi että olen "kolmas pyörä", kuiskailee 10kk vauvalle ja pitää sylissään niin ettei lapsi vain näe minua ja puhuu sellaista "mummi on tässä, mummi on nyt tässä, sinä olet mummin rakas, minullakin on ollut sinua hirveä ikävä" (siis 10kk ei luonnollisesti ole sanonut ikävöineensä häntä...) Ja kun poika konttaa luokseni kun mummikin on paikalla, mummi huokaa "minne sinä nyt, mummi on täällä, täällä, mummiko ei kelpaa" jne jne!! Ei näe mitään muuta kuin lapsen vaikka ketä muitakin olisi paikalla ja on levoton jos lapsi on jonkun muun sylissä. Hokee, jankkaa, mutta vaimealla äänellä : anna minä, anna mummille, nyt minä otan", ei ole aggressiivisesti "jyrännyt" vaan se on tuollaista ns. pehmeää jyräämistä, ja varsinkin jos emme ole vähään aikaan nähneet, käyttäytyy hän niiiiin oudosti vauvan kanssa, huokailee ja koskettelee tätä kun lapsi tutkii leluja ym. ja pitää koko ajan vähintään vauvan kädestä kiinni tai istuu niin liki häntä lattialla kuin vain mahdollista. Minulle laittaa viestejä, jos ei ole nähnyt poikaa viikkoon, että "kerro, että rakastan ja ikävöin.. :'(<3"
Olen jo pitkään miettinyt että mitä pitäisi tehdä, kun puuttuminen on HYVIN vaikeaa, hän on niin "rakastunut" vain, ja huokuu sellaista ahdistavaa haurautta lapsen lähellä, siis pelkään että jos vaikka sanoisin että "poika tulee nyt äidin syliin hetkeksi" niin hän saattaisi OIKEASTI alkaa hiljaa nyyhkimään.... Appiukko toistelee lempeästi että "voi tuota meidän mummukkaa" ja aina, kun soittelee miehelleni, painostaa häntä lupaamaan että tulemme silloin ja silloin käymään ja toteaa että "ihan jo mumminkin (tähän siis oikeasti anopin nimi) takia.."
Jotenkin tämä on luisunut tällaiseksi, mies on minusta vähän välinpitämätön äitinsä käytöksen suhteen ja suhtautuu noihin painostuksiinkin vähän että "noh pitää kattoa", mutta aivan vähintään kerran kahdessa viikossa kuitenkin anoppilassa käymme. Jos väli venyy noinkin pitkäksi niin minulla sydän hakkaa jo autossa, tiedän että joudun loppupäiväksi ikään kuin luovuttamaan roolini pois, mummille. Sairasta, nyt kun kirjoitan sen itse tähän! Mutta kaikki on jotenkin itsestäänselvää, ei kukaan tunnu välittävän mummin käytöksestä ja minä tulen saamaan aivan hirveän nipottajan ja ilkiön maineen jos puutun tähän. Miten edes puuttua?? Kun anoppi kantaa lasta toiseen huoneeseen ja kuiskii siellä hänelle, menen vain jatkossa itsekin paikalle? Tosin anoppi varmaan hämmästyy ja kysyy että mitä nyt, me tässä rauhassa leikitään, oletko jotain vailla tms. ja jos sanon että haluan olla läsnä niin en tosiaan tiedä reaktiota. Yöhoitoon on aneltu 4kk iästä asti mutta ei olla jätetty koska olemme kummatkin miehen kanssa sitä mieltä että vauvan on paras nukkua kotona, ja minulla siihen vaikuttaa mm. tieto siitä että anoppi haluaisi nukkua pojan vieressä ja poikahan konttaa alas sängystä.. Kun sanoin tuosta asiasta, anoppi vain mumisi pojalle että "et sinä mummin kainalosta konttaisi pois, et kyllä, näkisit niin ihania unia, kukkaketojen kuvia..." Siis koko ajan tuollaista ylihempeää liirumlaarumia joka ärsyttää mutten koe sopivaksi valittaakaan siitä. Ei ärsyttäisi varmaan muuten näin paljoa mutta anoppi tuntuu ajattelevan että hän on joku ihmeen enkeli ja turvasatama lapselle. Kaikessa on kyse sellaisesta "vain me kaksi, katsohan mummia, mummi mummi mummi mummi".
Ärsyttää enemmän kuin ikinä, kiitos tämän ketjun jota kahlaan vasta alkupuolella.Vaivaannuttavaa, sen uskon mutta tuli kyllä sääli mummin puolesta. Hänellä on kova kaipuu ja ahdinko itsellään, on kauheaa havahtua siihen ettei omaa vauvaa enää milloinkaan tule. Rajoja nyt, mutta älä ole liian kova häntä kohtaan. On vaikeuksissa nyt itsensä kanssa.
Selittäisikö joku miksi tähänkin on tullut alapeukkuja? Tuossahan kehoitetaan vetämään niitä rajoja mutta kumminkin inhimillisesti. Onko tavoite oikeasti se että isoäidin mieli saadaan pahoitettua mahdollisimman pahasti, eipähän ainakaan tule enää kylään..? Vähän lynkkausmielialalta tuntuu. Miksei sitä nähdä arvokkaana että nuori äiti on rajoissaan suora mutta sillä tavoin lempeä ettei isoäiti itke yksin miniän sanojen jälkeen? Tai saahan joku miniä siitäkin varmaan hyvää oloa, jos viha mummoa kohtaan on riittävän suuri.
MIKSI se on juuri se äiti (joka valvoo ja läpikäy suurta muutosta) jonka pitää muistaa olla empaattinen ja ystävällinen ja venyvä ja vanuva aina? Eikö se mummo voi olla järkevä, aikuinen ja fiksu ja käyttäytyä kunnolla?
Jos isoäidillä on niin tunteet pinnassa ja pää sekaisin, ettei osaa käyttäytyä asiallisesti ja itkeä tihrustaa milloin mistäkin, miksei hän hae apua mt-ongelmiinsa? Sen sijaan että kiusaa ja kuormittaa muita.
Mulla on läpeensä rasittava äiti, joka saa just aina käyttäytyä tismalleen niin pähkähullusti ja törkeästi kuin ikinä vain päähänsä pälkähtää, koska onhan hän PUOLIORPO (isänsä kuolemasta 50 vuotta). Nyyh, nyyh.
Tämä onkin hyvä kysymys. Mielestäni ei saa olla niin että vain tuore äiti antaa periksi, ymmärtää ja joustaa, vaan myös mummun on osattava hillitä itseään. Mutta vauva käy, oma lapsenlapsi aivan erityisesti, jo iäkkäämmän äidin niihin ydintunteisiin ja pitkään jo uinuneisiin äidinvaistoihin, että vain tunne saattaa ohjata toimintaa järjen sijasta. Muistot hyökyvät päälle, imetykset ja vauvan ihon tuntu, tuoksu, mummulla on mylläkkä sekä sydämessään että kehossaan. Niinpä kaksi hormonien täyttämää naista ottavat yhteen ja nämä selkkaukset heijastuvat vauvan kokemukseen ihmisistä ja ympäristöstä.
Lyö tilanne leikiksi, pukkaa mummua vähän kylkeen ja tokaise veijarimaisesti, että eihän vaan mummu nyt taas innostu, pidä tietenkin vauvaa mutta minulla on äitihormonit huipussaan eli ollaanhan kuitenkin yhdessä?
Mummu tokenee, naurahtaa ja siitä edes ristiriitatilanteet voivat hoitua kummallekin siedettävän kaavan mukaan. Nuorelle äidille "sydämensivistystä" ja mummulle heti paikalla muistutusta, ainakin silloin jos mummu omalla toiminnallaan kertoo että pienokaisen varsinaisen äidin läsnäolo harmittaa tai kiukuttaa häntä.
Usein tullaan jo 50 vuotiaana mummuksi joten edessä on pitkä matka ja kauheaksi se muuttuu kaikille jos sopia ei ole. Mummun hömppäjutut kuiskailuineen kuittaat sillä että mummu haluaa vaalia rakasta pientä, oman lapsensa lasta, löpinät ja höpinät eivät ole vaarallisia vaikka rakkauden ilmaisut voivat kyllä kiusaannuttaa! Mutta se on meille suomalaisille yhteinen piirre :)Ei.
Jos ei joku ulkopuolinen osaa käyttäytyä, ei hänellä ole mitään asiaa sinne perheeseen.
Opettele käyttäytymään. Se on just niin simppeliä tämä sivistynyt elämä.
Se on jo toinen kysymys ketkä ovat ulkopuolella ja ketkä eivät, tämähän on kokonaan perhekohtainen asia eivätkä muut sitä voi sanella. Meillä on, minun lapsuudessani, lasteni lapsuudessa ja nyt lastenlastenikin lapsuudessa isovanhemmat ja vanhemmat ja lapset olleet isoa samaa väkeä ja se on niin suunnaton rikkaus, joka ikiselle. Pienelle nyytille avataan suuri syli, toivotetaan lämpimään perheeseen jossa kunnioitetaan, rakastetaan mutta joskus myös tiuskaistaan. Tähän ajatukseen on moni isovanhempi kasvanut ja suuren perheyhteisön kaipuu voi näkyä hämmennyksenä, toiveena pidellä pienokaista alinomaa, lujastikin painostaen nuoria vanhempia. Tuntuu surulliselta, ikään kuin ontolta lukea näitä kokemuksia ja ajatuksia täällä ja kiitän vain edelleen siitä että meillä ei näin ikäviä tarvitse kenenkään miettiä.
Itsensä tutkistelu on tarpeen, aivan välttämätöntäkin ja yhtä lailla mummuille. Sitä olen itsekin taas harjoittanut kun odotan kolmatta lapsenlastani syntyväksi tulevana alkuvuonna, sydäntalven valoksi niin kuin minun mieheni, pienokaisen ukki, kauniisti sanoi.Aivan täydellisen sairasta settiä.
Ei ollenkaan suostuta hahmottamaan omaa roolia vaan kuvitellaan että edelleen on joku "oma perhe" jonka vanhempia ollaan. Isoäidin perhe on se isoisä ja hän. Ei ne lastensa perheet.
Ja tuo että isoisä valjastaa lastenlapsilleen omien tunteidensa hoidon ja elämänhallinnan. Syyllistetään jo ennen kuin toinen on edes syntynyt. Aivan käsittämätöntä henkistä väkivaltaa!
Olenko ainoa jonka mielestä tää menee jo yli? Siis että jos isoisä kutsuu vielä syntymätöntä lasta sydäntalven valoksi (just ihanasti sanottu sitä paitsi) niin se on henkistä väkivaltaa....? Muutenkin on monta kertaa mainittu että lapselle on haitallista jos isovanhempi saa hänestä itselleen hyvää mieltä tms. ja että kun mummo tai vaari sanoo suoraan että haluaa olla lapsen kanssa koska voi paremmin sen jälkeen niin automaattisesti = narsisteja. Mun mielestä tuo koko lähestymistapa on tekemällä tehty ja unohdetaan kokonaan että miksi me ihmiset ylipäätään täällä ollaan ja mikä on läheisten suhteiden merkitys. Lapsi oppii empatiataitoja ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja ehkä enemmän vahvistuu ihmisenä jos mummo tms. sanoo että hän on niin tärkeä ja rakas ettei mummo jaksais ilman häntä? Ainakin itte oisin lapsena ollut ihan otettu jos noin ois sanottu. Ja siis kaikilla ihmisillä on tarpeita, minkä takia iäkkään ihmisen tarpeet on jotain kauheaa ja uhkaavaa, tai siis mikä on se hirveä kauhuskenaario yleensäkin? En ole kuullut yhdestäkään perheestä jossa mummo olis kaapannut lapset ja muuttanut johku indokiinaan mutta taas esim yh-äidit tutkitusti käyttää fyysistä väkivaltaa lapsiin muita useammin. Että eikö se ole niille lapsille hyvä että lähellä on muitakin aikuisia? Just thinking.
Tuossa tuli hyvin narsistin käyttämiä keinoja. Lisäksi valitsee itselleen suosikkeja. Näitä suosikkeja sekä lahjoo että kiristää. Palkitsee heitä kun käyttäytyvät täsmälleen narsistin haluamalla tavalla.
Narsisti alkaa kärsiväksi marttyyriksi jos kohteensa uskaltavat tehdä kuten itse haluavat. Ei anna läheistensä elää omaa elämäänsä. Pitää elää narsistia varten.