Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea normaalista appiukosta. Meillä pappa säestää mummon vieressä:"Kyllä mummo hoitaa, mummon tehtävä on hoitaa,." He siis haluaisivat nyt leikkiä vanhempia, kun ovat omat lapset vieneet aikoinaan mummolle hoitoon ja tehneet itse töitä. Minullekin ehdottivat, että voin lähteä takaisin töihin ja mummo hoitaa vauvan, ikää 6 kk. Sitten tietysti loukkaannuttiin kun en suostunut.
Ennen esikoista appeni ja minä tulimme mahtavasti juttuun, tiedostan jotenkin vieläkin että hän ymmärtää minua muttei voi sitä vaimolleen näyttää. Anopin läsnäollessa on aivoton mulk**sti, jankuttaa "mummon syliin nyt, vauva mummolle, tule mummo ottamaan vauva" kun anoppi kiertelee minua ja vauvaa kuin kissa kuumaa puuroa, elehtien JUST niin kuin ap:n anoppi. Hyvä ettei anoppi hypi tasajalkaa paikoillaan kun kädet syyhyää saada mummon rakas syliin ja toiseen huoneeseen vietäväksi. Kun appi näkee meitä ilman anoppia, hän on täysin sama ihminen kuin ennenkin, ei jankkaa mitään paskaa, mutten enää luota häneen. Ruikuttavan, vauvakuumeisen mummon tarpeet menevät hänen silmissään lapsen tarpeiden edelle.
Inhottavaa! Mutta todella ikävästi puhut appivanhemmistasi. Toivottavasti ymmärrät lapsen kuullen puhua kauniimmin, anoppisi hätä vain yltyy jos huomaa lapsen omaksuneen sinun asenteesi heitä kohtaan. Ehkä se vaikuttaa anopin käytökseen, kokee että on tehtävä itseään tykö kun muuten ei tule mahdollisuutta? En oikein muuta syytä keksi moiselle ahdistelulle.
Luulisi isoäiti-ikäisen naisen olevan jo niin viisas ja kokenut ettei tekisi itseään tykö. Minä olen 40 ja olen jo 20 vuotta sitten oppinut ettei koskaan pidä tehdä itseään tykö: kaikki elukoista lapsiin ja miehiin tulee luokse kun ei kiinnitä niihin mitään huomiota.
Itse asiassa tuo, että yritetään väkisin saada lapseen kontaktia kertoo että ihminen ei ymmärrä lapsista yhtään mitään eikä siten myöskään niiden hoitajaksi sovellu.
Tai sitten ymmärretään kyllä mutta ollaan niin sairaalloisesti omien tunteiden vallassa ettei välitetä sen lapsen tunteista lainkaan.
Itse en sietäisi tuollaista tunteissa vellomista lapseni lähellä lainkaan. Aikuisten tulee olla lapsille vakaita ja turvallisia, ei hysteerisiä. Jos ei ole oppinut minkäänlaista itsesäätelyä, ei ole tervetullut minun lapsiani sylittelemään.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea normaalista appiukosta. Meillä pappa säestää mummon vieressä:"Kyllä mummo hoitaa, mummon tehtävä on hoitaa,." He siis haluaisivat nyt leikkiä vanhempia, kun ovat omat lapset vieneet aikoinaan mummolle hoitoon ja tehneet itse töitä. Minullekin ehdottivat, että voin lähteä takaisin töihin ja mummo hoitaa vauvan, ikää 6 kk. Sitten tietysti loukkaannuttiin kun en suostunut.
Ennen esikoista appeni ja minä tulimme mahtavasti juttuun, tiedostan jotenkin vieläkin että hän ymmärtää minua muttei voi sitä vaimolleen näyttää. Anopin läsnäollessa on aivoton mulk**sti, jankuttaa "mummon syliin nyt, vauva mummolle, tule mummo ottamaan vauva" kun anoppi kiertelee minua ja vauvaa kuin kissa kuumaa puuroa, elehtien JUST niin kuin ap:n anoppi. Hyvä ettei anoppi hypi tasajalkaa paikoillaan kun kädet syyhyää saada mummon rakas syliin ja toiseen huoneeseen vietäväksi. Kun appi näkee meitä ilman anoppia, hän on täysin sama ihminen kuin ennenkin, ei jankkaa mitään paskaa, mutten enää luota häneen. Ruikuttavan, vauvakuumeisen mummon tarpeet menevät hänen silmissään lapsen tarpeiden edelle.
Inhottavaa! Mutta todella ikävästi puhut appivanhemmistasi. Toivottavasti ymmärrät lapsen kuullen puhua kauniimmin, anoppisi hätä vain yltyy jos huomaa lapsen omaksuneen sinun asenteesi heitä kohtaan. Ehkä se vaikuttaa anopin käytökseen, kokee että on tehtävä itseään tykö kun muuten ei tule mahdollisuutta? En oikein muuta syytä keksi moiselle ahdistelulle.
Luulisi isoäiti-ikäisen naisen olevan jo niin viisas ja kokenut ettei tekisi itseään tykö. Minä olen 40 ja olen jo 20 vuotta sitten oppinut ettei koskaan pidä tehdä itseään tykö: kaikki elukoista lapsiin ja miehiin tulee luokse kun ei kiinnitä niihin mitään huomiota.
Itse asiassa tuo, että yritetään väkisin saada lapseen kontaktia kertoo että ihminen ei ymmärrä lapsista yhtään mitään eikä siten myöskään niiden hoitajaksi sovellu.
Tai sitten ymmärretään kyllä mutta ollaan niin sairaalloisesti omien tunteiden vallassa ettei välitetä sen lapsen tunteista lainkaan.
Itse en sietäisi tuollaista tunteissa vellomista lapseni lähellä lainkaan. Aikuisten tulee olla lapsille vakaita ja turvallisia, ei hysteerisiä. Jos ei ole oppinut minkäänlaista itsesäätelyä, ei ole tervetullut minun lapsiani sylittelemään.
-eri-
Mun siskoni tekee tuota ja sitten ihmettelee kun lapset karttaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa ensi kyläilyllä itse pakkohalaajamunmo takaapäin tiukkaan rutistukseen älkääkä päästäkö irti, vaan roikkukaa siinä monta minuuttia vaikka mummo sanoisi mitä tai rimpuilisi. Sitten jos tästä tulee valitusta, sanotte vaan että ei helekatti kun ei sukulaisiakaan enää saa halailla. Lähtiessä tietysti sama uudestaan.
Ai että kun olisi kanttia tuohon 😂👌
-se ei helekatin miniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea normaalista appiukosta. Meillä pappa säestää mummon vieressä:"Kyllä mummo hoitaa, mummon tehtävä on hoitaa,." He siis haluaisivat nyt leikkiä vanhempia, kun ovat omat lapset vieneet aikoinaan mummolle hoitoon ja tehneet itse töitä. Minullekin ehdottivat, että voin lähteä takaisin töihin ja mummo hoitaa vauvan, ikää 6 kk. Sitten tietysti loukkaannuttiin kun en suostunut.
Ennen esikoista appeni ja minä tulimme mahtavasti juttuun, tiedostan jotenkin vieläkin että hän ymmärtää minua muttei voi sitä vaimolleen näyttää. Anopin läsnäollessa on aivoton mulk**sti, jankuttaa "mummon syliin nyt, vauva mummolle, tule mummo ottamaan vauva" kun anoppi kiertelee minua ja vauvaa kuin kissa kuumaa puuroa, elehtien JUST niin kuin ap:n anoppi. Hyvä ettei anoppi hypi tasajalkaa paikoillaan kun kädet syyhyää saada mummon rakas syliin ja toiseen huoneeseen vietäväksi. Kun appi näkee meitä ilman anoppia, hän on täysin sama ihminen kuin ennenkin, ei jankkaa mitään paskaa, mutten enää luota häneen. Ruikuttavan, vauvakuumeisen mummon tarpeet menevät hänen silmissään lapsen tarpeiden edelle.
Inhottavaa! Mutta todella ikävästi puhut appivanhemmistasi. Toivottavasti ymmärrät lapsen kuullen puhua kauniimmin, anoppisi hätä vain yltyy jos huomaa lapsen omaksuneen sinun asenteesi heitä kohtaan. Ehkä se vaikuttaa anopin käytökseen, kokee että on tehtävä itseään tykö kun muuten ei tule mahdollisuutta? En oikein muuta syytä keksi moiselle ahdistelulle.
Luulisi isoäiti-ikäisen naisen olevan jo niin viisas ja kokenut ettei tekisi itseään tykö. Minä olen 40 ja olen jo 20 vuotta sitten oppinut ettei koskaan pidä tehdä itseään tykö: kaikki elukoista lapsiin ja miehiin tulee luokse kun ei kiinnitä niihin mitään huomiota.
Itse asiassa tuo, että yritetään väkisin saada lapseen kontaktia kertoo että ihminen ei ymmärrä lapsista yhtään mitään eikä siten myöskään niiden hoitajaksi sovellu.
Tai sitten ymmärretään kyllä mutta ollaan niin sairaalloisesti omien tunteiden vallassa ettei välitetä sen lapsen tunteista lainkaan.
Itse en sietäisi tuollaista tunteissa vellomista lapseni lähellä lainkaan. Aikuisten tulee olla lapsille vakaita ja turvallisia, ei hysteerisiä. Jos ei ole oppinut minkäänlaista itsesäätelyä, ei ole tervetullut minun lapsiani sylittelemään.
-eri-
Puit ajatukseni sanoiksi. Mieheni äidin puoleinen suku, erityisesti mieheni äiti ja hänen veljensä sekä heidän jo iäkäs tätinsä ovat niin uskomattoman rajattomia ja sairaita suhteessa pieniin lapsiin, että olen nyt kypsytellyt itseäni kolmatta odottaessani uudenlaisiin sääntöihin sitten tämän vauvan kanssa. Anopin veli mm. kylään tullessaan kaappaa vauvan/taaperon syliinsä tuosta vain ja lähtee JUOKSEMAAN poispäin sekopäinen virne naamallaan, huutava lapsi sylissään!! Korkeasti koulutettu ihminen ja muutoin suht normaali, mutta oletti jo esikoisesta tulevan heille, anopille ja veljelleen, kivaa yhteistä koiranpentua. Siis emme edes ole miehen enon kanssa tekemisissä kuin pari kertaa vuodessa. Esikoista anoppi ja tämä eno kinusivat saada myös kahdestaan hoitaa. Täydellinen sokeus sen suhteen, mitä se lapsi tarvitsee! Synttäreilläkin miehen eno käyttäytyy em. tavalla ja saa pitkiä katseita osakseen. Minusta tuo on niin pimeätä että haluaisin jatkossa, ettei vauvaa sylitellä omin päin ollenkaan. Jos tällaisen linjan ilmoitan niin en voi edes kuvitella reaktioita, heille on niin automaatio, että lapset _kuuluvat_ heillekin. Hirveää, ahdistavaa, sairasta, en jaksaisi enää.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäiti
Opettele lukemaan.
Jos isoäidillä on tarve olla äiti (täälläkin kuvattu miten monet jopa nimittävät itseään äidiksi) tai hän tunkee toisen perheeseen saadakseen jotain arvostusta eli lapsi on oman tarpeen tyydytyksessä vain väline, hän on lapselle vain vaaraksi. Ja ulos ja äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäitiOpettele lukemaan.
Jos isoäidillä on tarve olla äiti (täälläkin kuvattu miten monet jopa nimittävät itseään äidiksi) tai hän tunkee toisen perheeseen saadakseen jotain arvostusta eli lapsi on oman tarpeen tyydytyksessä vain väline, hän on lapselle vain vaaraksi. Ja ulos ja äkkiä.
Näkisin "vaaroina" vähän toisenlaiset asiat. Paha mieli eikä hämmennyskään ole "vaara". Ja se nuori äiskä todennäköisesti saa asiat painumaan pienen mieleen, kun niistä vouhkaa. (mummi sanoi väärin tänään!) Aloitetaan ruutuajasta, läsnäolosta, vanhempien auktoriteetista, jos oikeasti aletaan puhua asioista jotka uhkaavat lapsen hyvää kehitystä.
T. Usean äiti ja isoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäitiOpettele lukemaan.
Jos isoäidillä on tarve olla äiti (täälläkin kuvattu miten monet jopa nimittävät itseään äidiksi) tai hän tunkee toisen perheeseen saadakseen jotain arvostusta eli lapsi on oman tarpeen tyydytyksessä vain väline, hän on lapselle vain vaaraksi. Ja ulos ja äkkiä.
Näkisin "vaaroina" vähän toisenlaiset asiat. Paha mieli eikä hämmennyskään ole "vaara". Ja se nuori äiskä todennäköisesti saa asiat painumaan pienen mieleen, kun niistä vouhkaa. (mummi sanoi väärin tänään!) Aloitetaan ruutuajasta, läsnäolosta, vanhempien auktoriteetista, jos oikeasti aletaan puhua asioista jotka uhkaavat lapsen hyvää kehitystä.
T. Usean äiti ja isoäiti
Vanhemman velvollisus on poistaa lapsen elinpiiristä asiattomasti käyttäytyvät ulkopuoliset.
Perheen sisäiset asiat taas eivät sinulle kuulu. Sinun kuuluu vain huolehtia omien alaikäistesi asioista. Sen sijaan että keskityt pätemään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäitiOpettele lukemaan.
Jos isoäidillä on tarve olla äiti (täälläkin kuvattu miten monet jopa nimittävät itseään äidiksi) tai hän tunkee toisen perheeseen saadakseen jotain arvostusta eli lapsi on oman tarpeen tyydytyksessä vain väline, hän on lapselle vain vaaraksi. Ja ulos ja äkkiä.
Näkisin "vaaroina" vähän toisenlaiset asiat. Paha mieli eikä hämmennyskään ole "vaara". Ja se nuori äiskä todennäköisesti saa asiat painumaan pienen mieleen, kun niistä vouhkaa. (mummi sanoi väärin tänään!) Aloitetaan ruutuajasta, läsnäolosta, vanhempien auktoriteetista, jos oikeasti aletaan puhua asioista jotka uhkaavat lapsen hyvää kehitystä.
T. Usean äiti ja isoäiti
Minulla on muutakin tekemistä kuin päivystää jonkun sukulaisen höpinöitä ja huonoa käytöstä. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ole tervetullut perheeni elämään. Ja vanhemman auktoriteettia kuuluu myös ulkopuolisten kunnioittaa.
T kahden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeen tarve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius kirjoitti:
Valitettavasti vali ja uli uli...
Eikös se sitten ole yhtälailla omituista jos kuka tahansa haluaa hoitaa yleensä kenenkään lapsia tai hakeutua alalle jossa pääsee nimenomaan lapsia hoitamaan? Jos normaalina pidetään sitten sitä että lapsia ei saa ottaa syliin ja paijailla, edes omat isovanhemmat. Jos ajatellaan että ihmisen toiminta liittyy aina tarpeseen ja halu hoitaa lapsia liittyy johonkin tarpeeseen mikä tarve on tuolloin? Onko se terve tarve että haluaa hoitaa lapsia koska haluaa että lapset tuntevat olevansa itsestä riippuvaisia, hoitaa avuttomia joille itse saa sanoa mitä tulee tehdä, saa auttaa, saa imeä itseensä lapsen antaman huomiota millään tavalla. Ovatko siis kaikki lapsia hoitamaan haluavat vinksahtaneita jos anoppien ja isovanhempien tarve hoivata jälkeläisiään on jotenkin epäterve? Eikö silloin myös kaikki muutkin lapsia hoitamaan omien tarpeidensa perusteella hakeutuvat ole jotenkin vinoutuneiya persoonia. Onko täysin tervettä haluta hoivata omia lapsiaan , koska vain heitä kohtaan tuo tarve hoivata kumpuaa rakkaudesta nimenomaan omaa lasta kohtaan?
Hän tässä siis käsitystä siitä, mikä ihmisen toimintaa aina ohjaava tarpeen moraalisuus sittrn pohjimmiltaa on kunkin kulttuurisen normaaliuskäsitteen pohjalta versus tämä biologinen hoivaavuus vanhemman tai isovanhemmat taholta?Jos se tarve lähtee siitä että haluaa auttaa sitä lastaan tai lapsenlastaan, se on terve.
Jos se tarve lähtee siitä, että täyttää jotain omia mustia aukkoja tai pakenee asioita keskittymällä intensiivisesti toiseen tms, se on sairas tarve ja lapselle vaaraksi.
Meillä esim mummo sairastui vakavasti ja haki kotoani jonkinlaista tyynnytystä omaan hätäänsä. Se vaan ei ollut lapsilleni terve kuvio ollenkaan.
Ei se ihan noin mene. Myös sinun tarve hoitaa lasta tai jonkun muun lasta perustuisi tuolloin myös johonkin toiseen tarpeeseen elo tarve liittyy aina laajempaan syyhyn. Tarve auttaa perustuu aina siihen että " saa siitä ITSELLEEN jotain" kuten arvostusta, tunteen että on parempi ihminen jne. Sinun tarpeesi ei ole sen puhtaampia lähtökohdiltaan kuin muidenkaan. Tarve ajattelu ei lähde ajatuksesta että on olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä vaan aina tarve liittyy johonkin toiseen tarpeeseen. Jos henkilö haluaa työskennellä hoiva alalla hänen tarve auttaa pohjautuu taas tarpeeseen saada itselleen arvostusta jne.
Tässä suhteessa ajateltuna isovanhempien tarve perustuu ihan samaan kuin h idän äitinsä eli koko sillä haetaan läheisyyttä ja iloa itselle kuten vanhempienkin niohdalla tai sitten tarve on päteä eli olla arvostettu ja hyvä ihminen, hyvä äiti/isovanhempi. ???Jos isoäidin tarve on olla samanlainen kuin äiti tai saada arvostusta, häntä ei pidä päästää lapsen lähelle.
Nyt vähän jarrua. Kuulostaa siltä, että isoäiti on rikolliseen verrattavissa ja erikseen pitää nyt jokaisen nuoren äipän tarkkailla ettei pääse lähestymään lasta... Ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua! Äidillisen hoivan antaminen ei tee isoäidistä äitiä eikä saa häntä kaipailemaan lapsen omaksi äidiksi. Ja ihan kuten sinäkin, odottaa isoäiti arvostusta. Ihan vain ihmisenä ja naisena ja äitinäkin. Nyt sitten tarkkana ettei tällainen isoäiti vain "lähesty" pienokaista! Voi hyvää päivää... En ihmettele enää miksi mummo on ohjannut tuoreen äidin happihyppelylle, useassakin viestissä.
T. Eräs äiti ja (itseään kunnioittava mutta lapsenlapsia lähes päivittäin hoivaava) isoäitiOpettele lukemaan.
Jos isoäidillä on tarve olla äiti (täälläkin kuvattu miten monet jopa nimittävät itseään äidiksi) tai hän tunkee toisen perheeseen saadakseen jotain arvostusta eli lapsi on oman tarpeen tyydytyksessä vain väline, hän on lapselle vain vaaraksi. Ja ulos ja äkkiä.
Näkisin "vaaroina" vähän toisenlaiset asiat. Paha mieli eikä hämmennyskään ole "vaara". Ja se nuori äiskä todennäköisesti saa asiat painumaan pienen mieleen, kun niistä vouhkaa. (mummi sanoi väärin tänään!) Aloitetaan ruutuajasta, läsnäolosta, vanhempien auktoriteetista, jos oikeasti aletaan puhua asioista jotka uhkaavat lapsen hyvää kehitystä.
T. Usean äiti ja isoäiti
Perheen hyvinvointi on lapsen hyvinvoinnin tae. Se, että joku tahallisesti aiheuttaa hämmennystä ja mielipahaa lapsen vanhemmalle ja yrittää vielä vaikuttaa siihen mitä vanhemmat saa lapselle puhua ja arvostelee muutenkin kasvatusta ei ainakaan lisää perheen hyvinvointia.
Toki se ei sinänsä ole mikään vakava vaara perheelle, kun se on niin helposti estettävissä.
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
Ei ko mummo käynyt lasten takia vaan itsensä takia.
Eikä hänestä mitään iloa kellekään ollut. Arvosteli myös lapsia ja lastrn vslintoja yms jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
Ja mummon ei tarvitse miettiä tätä yhtään? Eikö hän voi käyttäytyä lähtökohtaisesti asiallisesti lasten tähden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
Narsistinen mummo, joka yrittää lapsenlapsilla tyydyttää omia tarpeita ja tunteita, sekä pyrkii vanhempien ja lapsen väliin, ei tuota niille lapsille mitään muuta kuin pahoinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
En oikein tiedä mikä tässä kommentissa niin kovasti mua ärsyttää, että yritin jo toistamiseen alapeukuttaa 😂
Viestihän noin tiivistettynä on, että vanhempien pitäisi tehdä kompromisseja perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa koskien lasten asioita ja huonosti käyttäytyvä, vanhemmille ahdistusta aiheuttava ihminen on jokatapauksessa lapsen hyvinvointia lisäävä tyyppi vaikka lisääkin pahoinvointia perheessä.
Eli siis ihan höpöhöpöä.
Ylipäätään asenne että äidin pitäisi ”lapsen edun” takia venyä, joustaa, ymmärtää jq nähdä vaivaa koska joku ulkopuolinen nyt vaan on jonkinlainen.
Koko se äitiys on muutenkin jo murrosta, muutosta ja väsymystä. Ei siihen tarvita jotain omaa terapiapotilasta vaivoiksi juuri silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me blokattiin mummo elämästämme, koska se käytös oli juurikin jatkuvaa hämmentämistä, arvostelua ja koko ajan sai olla varpaillaan mitä sieltä tulee.
Pahinta oli se jatkuva vanhempien auktoriteetin murentaminen. Jos lasta kielsi, hän ryntäsi selittämään, miten hän kyllä antaisi, mutta äiti on niin ilkeä. Jos pyysi lapselta jotain, hän ryntäsi toteuttamaan kailottaen, että eihän lapsen nyt toki tuollaista tarvitse. Koskaan ei itse kieltänyt, vana aina hälytti minut sanomaan sen ein.
Aivan omituinen ja kummallinen juoksukilpailu jostakin "lapsen tärkeimmän aikuisen" asemasta käynnissä. Käsittämätöntä.
Ja tietenkin jatkuvaa sekaantumista esim harrastus- ja kouluvalintoihin yms. Ja urkkimista.
Nyt tuntuu että saa hengitettyä vapaasti.
No se on pääasia että äiti saa nyt hengittää vapaasti mutta oletko kysynyt lapsilta, miltä heistä tuntuu kun mummo ei enää saa tulla kylään? Oletko ajatellut että mummo on käynyt niiden lasten takia, ei sinun kodinpitoa tarkkaillakseen vaikka sellaisen ajatuksen varmaan saa päähän lietsottua kun tätä ketjua lukee. Aikuinen ihminen varmaan pystyy ensin juttelemaan mummon kanssa ja ehdottamaan josko kasvatustilanteet jatkossa hoituisivat ilman että mummo ottaa kantaa. Mummo muistaa kuinka oli itse turhankin tiukka lapsilleen ja ymmärtänyt iän myötä, ettei jatkuva kurinpito ole välttämätöntä ja sen vuoksi himmailee sinuakin. Ota asia puheeksi tästä näkökulmasta niin saatatte saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Mummojen merkitys lastenlasten hyvinvoinnille on mittaamattoman suuri, ihan tutkitusti, joten vältä ratkaisuja jotka kaduttavat jälkeenpäin.
En ole kysynyt lapsiltani, koska mun tehtävä on suojella lapsiani kaikelta pahalta. Tähän pahaan luokitellaan lasteni mummo. Katuisin sitä, jos antaisin narsistisen, ilkeän mummun olla tekemisissä lasteni kanssa. Hän on jo tehnyt riittävästi pahaa, esim lapsilleen. Kyllä ne jäljet näkyvät edelleen, vaikka mun miehellä on ikää yli 40.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään asenne että äidin pitäisi ”lapsen edun” takia venyä, joustaa, ymmärtää jq nähdä vaivaa koska joku ulkopuolinen nyt vaan on jonkinlainen.
Koko se äitiys on muutenkin jo murrosta, muutosta ja väsymystä. Ei siihen tarvita jotain omaa terapiapotilasta vaivoiksi juuri silloin.
En ymmärrä, mitä etua siitä lapsi saa, jos hänen vanhempansa heittäytyvät tuollaisen rajattoman isovanhemmat kynnysmatoksi.
Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä hajoamatta itse. Ehkä puuttuu kokemus tuollaisesta ihmisestä?
Ottakaa ensi kyläilyllä itse pakkohalaajamunmo takaapäin tiukkaan rutistukseen älkääkä päästäkö irti, vaan roikkukaa siinä monta minuuttia vaikka mummo sanoisi mitä tai rimpuilisi. Sitten jos tästä tulee valitusta, sanotte vaan että ei helekatti kun ei sukulaisiakaan enää saa halailla. Lähtiessä tietysti sama uudestaan.