Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ap:lla on ihan vaan niskassaan hullu mummo. Ei liity sukulaisuussuhteeseen.
Luin aloituksen uudestaan niin ei sanottu missään, että mummo on niskassa. Uskoisin, että mummo on esimerkiksi sohvalla. Sitten sanottiin, että mummo lähtee nopeasti kauaksi ap:sta ja miehestä. Ollaan nyt tarkkoja kun kerran lähdit tälle linjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).
(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Kokemukseen, elämään, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja perhepsykoterapeutin näkemykseen. Nämäkin ovat vain näkemyksiä, ei ole absoluuttista totuutta jos sitä kyselet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
No oho, mummohan voi kieltäytyä ehdotetusta ajankohdasta täysin vapaasti mutta hän ei sanele että silloin ja silloin näemme koska hänelle sattuu silloin sopimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Niin, seinien kaatuessa niskaan se anoppikin tuntuu elefantilta siinä vaiheessa.
Meillä siis appikset sekosi taloprojektistava ja minä puolestani sekosin anopin huseeraamisesta niin kovin että aloin ihan kyttäämään sen jokaista ilmettä ja elettä että milloin on mikäkin tahra jossain ja miten ei meidän koti jotenkin hänelle kelpaa ja kaikki kommentitkin maalailin päässäni valtavan negatiiviseen sävyyn. No menin sitten psykologille ja aloin syömään mielialalääkkeitä ja rupesin pikkuhiljaa määrittelemään itselleni, meille ja kodillemme rajoja ja anoppikin muuttui taas normaalimmaksi. Onneksi tämä kaikki tapahtui ennenkuin meille tulee vauva, nyt osaan olla karhuemo ja olen varma että tulemme anopin kanssa ihan hyvin toimeen vaikka liian innokas tuleekin olemaan.
Olen myös yksi niistä jotka ovat voimaantuneet ketjusta paljon.
T. Anopin takia seonnut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
No oho, mummohan voi kieltäytyä ehdotetusta ajankohdasta täysin vapaasti mutta hän ei sanele että silloin ja silloin näemme koska hänelle sattuu silloin sopimaan.
Mummo päättää TÄYSIN asiasta onko ajankohta hänelle sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Kokemukseen, elämään, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja perhepsykoterapeutin näkemykseen. Nämäkin ovat vain näkemyksiä, ei ole absoluuttista totuutta jos sitä kyselet.
Eli mihin kokemuksen, mihin elämään, mihin kirjllisuuteen, mihin artikkeleihin ja kenen terapeurin mihin näkemykseen.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
No oho, mummohan voi kieltäytyä ehdotetusta ajankohdasta täysin vapaasti mutta hän ei sanele että silloin ja silloin näemme koska hänelle sattuu silloin sopimaan.
Mummo päättää TÄYSIN asiasta onko ajankohta hänelle sopiva.
Mummo voi päättää että vierailu ei sovi. Siinä onkin kaikki mikä hänen päätettävissään on. Mummon ehdotuksiin vanhemmat voivat sanoa että ei onnistu, eikä mummolla ole silloin mitään asiaan kylään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni on se että esim narsistit kävelee paljon yleisemmin tyttäriensä kuin poikiensa ylitse. Meillä veljeni perhe on saanut olla rauhassa, minun aen sijaan ei edes kunnolla ole narsistin mielestä minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
No oho, mummohan voi kieltäytyä ehdotetusta ajankohdasta täysin vapaasti mutta hän ei sanele että silloin ja silloin näemme koska hänelle sattuu silloin sopimaan.
Mummo päättää TÄYSIN asiasta onko ajankohta hänelle sopiva.
Mummo voi päättää että vierailu ei sovi. Siinä onkin kaikki mikä hänen päätettävissään on. Mummon ehdotuksiin vanhemmat voivat sanoa että ei onnistu, eikä mummolla ole silloin mitään asiaan kylään :)
Mummo PÄÄTTÄÄ TÄYSIN sopiiko hänelle vanhempien ehdottama ajankohta, siihen ei ole vanhemmille mitään sanomista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Kokemukseen, elämään, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja perhepsykoterapeutin näkemykseen. Nämäkin ovat vain näkemyksiä, ei ole absoluuttista totuutta jos sitä kyselet.
Eli mihin kokemuksen, mihin elämään, mihin kirjllisuuteen, mihin artikkeleihin ja kenen terapeurin mihin näkemykseen.?
Ootsä kännissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Kokemukseen, elämään, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja perhepsykoterapeutin näkemykseen. Nämäkin ovat vain näkemyksiä, ei ole absoluuttista totuutta jos sitä kyselet.
Eli mihin kokemuksen, mihin elämään, mihin kirjllisuuteen, mihin artikkeleihin ja kenen terapeurin mihin näkemykseen.?
Ootsä kännissä?
En. Haluan moiselle väitteelle selkeät perusteet. En mitään heittoja. Odotan vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Oho! Kyllä vaan mummo päättää. Mummolla on täysi päätösvalta siihen, onko hänelle ajankohta sopiva lapsen tapaamiseen.
No oho, mummohan voi kieltäytyä ehdotetusta ajankohdasta täysin vapaasti mutta hän ei sanele että silloin ja silloin näemme koska hänelle sattuu silloin sopimaan.
Mummo päättää TÄYSIN asiasta onko ajankohta hänelle sopiva.
Mummo voi päättää että vierailu ei sovi. Siinä onkin kaikki mikä hänen päätettävissään on. Mummon ehdotuksiin vanhemmat voivat sanoa että ei onnistu, eikä mummolla ole silloin mitään asiaan kylään :)
Mummo PÄÄTTÄÄ TÄYSIN sopiiko hänelle vanhempien ehdottama ajankohta, siihen ei ole vanhemmille mitään sanomista :)
Jep ja sittwn mummo tyytyy siihen. Ei ala vääntää että miksei se ja tää aika käy jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä on niin kauheaa, jos haluaa olla hetken kahdestaan lapsen kanssa? Toki ketjussa on paljon häiriintynyttäkin käytöstä tämän suhteen, mutta jos joskus haluaa olla? Ennen kuin haukutte minut otsasuonet pullistellen, niin koittakaa vastata? Jos se mummo on ihan normaali? Onko silloinkin kauheaa, jos haluaa olla joskus kaksin lapsen kanssa? Haluatte jokainen itsekin ajoittain olla kahdestaan lapsen, puolison, oman vanhemman tai vaikka kaverin kanssa. Miksi? Onko siinäkin jotain perverssiä mt-vivahdetta taustalla?
Riippuu varmaan parista asiasta: Kuinka epätoivoista se haluaminen on. Jos kahdestaan oleminen on mummolle ehdotonta, silloin on syytä olla huolissaan. Jos se on tasoa olisi kiva, mutta katsellaan isompana, en näkisi huolta. Ja lapsen ikä on tietysti toinen juttu, isomman lapsen kanssa on helpompi tehdäkin niitä "mummojuttuja" vaikka leipoa pullaa tai viedä teatteriin tms., toisin kuin vauvan kanssa.
Moni äiti ja isä vie lapsensa hoitoon jo yksivuotiaana. Päiväkodissa on monta hoitajaa ja he saattavat vaihtuakin usein.
Tämä on täysin ok, mutta se ei että lapsi viettää mummon kanssa aikaa silloin tällöin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä on niin kauheaa, jos haluaa olla hetken kahdestaan lapsen kanssa? Toki ketjussa on paljon häiriintynyttäkin käytöstä tämän suhteen, mutta jos joskus haluaa olla? Ennen kuin haukutte minut otsasuonet pullistellen, niin koittakaa vastata? Jos se mummo on ihan normaali? Onko silloinkin kauheaa, jos haluaa olla joskus kaksin lapsen kanssa? Haluatte jokainen itsekin ajoittain olla kahdestaan lapsen, puolison, oman vanhemman tai vaikka kaverin kanssa. Miksi? Onko siinäkin jotain perverssiä mt-vivahdetta taustalla?
Riippuu varmaan parista asiasta: Kuinka epätoivoista se haluaminen on. Jos kahdestaan oleminen on mummolle ehdotonta, silloin on syytä olla huolissaan. Jos se on tasoa olisi kiva, mutta katsellaan isompana, en näkisi huolta. Ja lapsen ikä on tietysti toinen juttu, isomman lapsen kanssa on helpompi tehdäkin niitä "mummojuttuja" vaikka leipoa pullaa tai viedä teatteriin tms., toisin kuin vauvan kanssa.
Moni äiti ja isä vie lapsensa hoitoon jo yksivuotiaana. Päiväkodissa on monta hoitajaa ja he saattavat vaihtuakin usein.
Tämä on täysin ok, mutta se ei että lapsi viettää mummon kanssa aikaa silloin tällöin?
Saattaa olla vaihtumattakin.
He ovat koulutettuja ammattilaisia, joihin voi luottaa ja jotka suhtautuvat vanhempiin (molempiin) ystävällisesti ja neutraalisti, eikä heillä ole mt-ongelmia tai tarvetta siirtyä äidin paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?
Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.
En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.
Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.
Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.
Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?
Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.
Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.
Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)
Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.
Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.
Mihin perustat väitteesi?
Kokemukseen, elämään, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja perhepsykoterapeutin näkemykseen. Nämäkin ovat vain näkemyksiä, ei ole absoluuttista totuutta jos sitä kyselet.
Eli mihin kokemuksen, mihin elämään, mihin kirjllisuuteen, mihin artikkeleihin ja kenen terapeurin mihin näkemykseen.?
Ootsä kännissä?
En. Haluan moiselle väitteelle selkeät perusteet. En mitään heittoja. Odotan vastauksia.
OMAAN JA LÄHEISTENI SEKÄ YSTÄVIENI KOKEMUKSEEN, OMAAN ELÄMÄNKOKEMUKSEENI, AIHEESTA KIRJOITETTUIHIN KIRJOIHIN, JOITA SAA LAINATTUA KIRJASTOKORTILLA KIRJASTOISTA JA OSTETTUA RAHALLA KIRJAKAUPOISTA, AIHEESTA KIRJOITETTUIHIN ARTIKKELEIHIN, JOITA ON KIRJOITETTU ERI IHMISTEN TOIMESTA LEHTIIN JA JULKAISUIHIN SEKÄ PERHEPSYKOTERAPEUTIN NÄKEMYKSEEN TILANTEESTA, JOTA EN YKSITYISYYDENSUOJAN VUOKSI MÄÄRITTELE TARKEMMIN TAI MAINITSE KENENKÄÄN NIMEÄ.
Yritin olla mahdollisimman selkeä.
Alue: Aihe vapaa
Ap:lla on ihan vaan niskassaan hullu mummo. Ei liity sukulaisuussuhteeseen.