Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös kiristetään rahalla ja tavaralla. Viimeksi kiukuteltiin että ei annakaan vanhaa päiväpeittoaaan, jos lapset ei tule sinne tiettynä päivänä. Ihan niin kuin me jotenkin kuoltaisiin ilman jotain vanhaa päiväpeittoa.
Ehdottomasti paheksun tuota tapaa. Meillä anoppi oli leikellyt MINUN Me Naiset lehdistä kirjaimia niin, että lehdet oli ihan pilalla ja sitten lasten askarteluliimalla liimannut mieheni tärkeisiin työpapereihin (nurja puoli) kiristyskirjeitä "LASPET TÄNNE HETI LAUVANTAINA TAI ETTE SAA PÄVÄPEITTOA!!!! Terv. MUSTA KÄSI
Ketä anoppi oikein luulee huijaavansa?
Ja nyt sinne lääkekaapille, äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päätin heti synnäriltä kotiuduttuani, että meillä on meidän perheen säännöt eikä kukaan muu määrää, eikä varsinkaan anoppi. Mieheni oli samaa mieltä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Kyllähän jokainen päättääkin omasta ajastaan. Et kai sinä ole luullut, että sinulla on jokin velvollisuus hoitaa lastenlapsia? Halutessaan saa hoitaa, jos vanhemmat haluavat antaa hoitoon, muutoin ei todellakaan tarvitse.
Oma äitini varmaan nauraisi meidät pihalle jos alettais sanomaan, että hänellä on joku velvollisuus hoitaa meidän lapsia, samoin kyllä toisinpäin jos äitini tulisi vaatimaan lapsia itselleen niin ajateltaisiin varmaan, että kyseessä on huono vitsi.
Yleensä tavataankin koko perheenä, niin ettei hoitovastuu siirry kenellekkään, mutta lapset ja isovanhemmat voivat nauttia toistensa seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin heti synnäriltä kotiuduttuani, että meillä on meidän perheen säännöt eikä kukaan muu määrää, eikä varsinkaan anoppi. Mieheni oli samaa mieltä, onneksi.
Asiaan ei vaikuta mitenkään se seikka, että mieheni on orpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Tottakai kyse on vastavuoroisuudesta ja mummolla on myös oikeus sanoa ettei nyt ole hoitoapua tarjolla. Lähinnä ehkä ajan takaa sitä että tarve lapsen hoitamiseen tulee vanhempien tarpeesta, ei siitä että mummo käskee vanhempia poistumaan paikalta jotta saa olla lapsen kanssa kahden. Esim. me miehen kanssa pyrimme sopimaan omat menomme niin että jos toisella on menoa niin toinen hoitaa lasta. Harvoin käymme kahden missään ja jos käymme niin pyydämme hoitoapua, aina apua ei ole joten sovitamme menomme sen mukaan miten hoitoapua on saatavilla. Anoppi toki yrittää viikottain passittaa meitä ties minne jotta saisi olla kahden lapsemme kanssa. Anopille ei millään meinaa mennä perille että pyydämme apua kun sitä tarvitsemme. En koe että minun pitäis keksimällä keksiä menoja jotta anoppi saisi tyydyttää halunsa olla lapsemme kanssa. Nyt olemme joutuneet jättää useita menoja väliin koska lapsemme vierastaa ja kärsii todella pahasta eroahdistuksesta. Anopin mukaan meidän kuitenkin pitäisi silti lähteä ja jättää lapsi hänelle koska kyllähän hän huutoa kestää, hän ei vaan pysty ymmärtämään sitä ettemme me miehen kanssa halua saattaa lastamme tilanteeseen jossa lapsella on paha olla ja pelko että vanhemmat jättää. Anopin mukaan olen ilkeä kun mietin mikä on lapselleni paras.
Vähän ohiksena minun anopin perustelu miksei anna vierastavaa lasta minun tai isänsä syliin kun itku alkaa - voi, kyllä minä huutoa kestän! Ihan kuin ajattelisin siinä tilanteessa hänen tunteitaan ja mukavuuttaan? Jotenkin hämärtynyt muutenkin se tosiasia että vauva ihan oikeasti tarvitsee meitä, vanhempiaan. Naurahtaa aidosti hämillään ja tokaisee höpsis pöpsis jos lapsi tavoittelee minun syliäni ja ojentaa käsiään minua kohti. Vierastusitku ei koskaan ole vierastusta vaan janoa tai "kärttyä". On ehdottanut viime aikoina toistuvasti miehelleni että tulisi yökylään vauvan kanssa heille, ja minulle suunnitellut illanvieton muualla. Yritti jopa että lähtisin miehen serkun kanssa ostoksille toiseen kaupunkiin ja kun en lähtenyt, soitti että serkku on kyllä aika pettynyt... Ihan kuin olisin 5-vuotias, täysin johdateltava.
Tuttua kommentointia. Minäkin olen usein, kun olen yrittänyt rauhoittaa lastani, kuullut kommentin, että "anna huutaa vaan, ei minua haittaa". Ihan kuin yrittäisin rauhoittaa lasta vain anopin tähden enkä sen lapsen itsensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mihin ihmeeseen tää liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Kyllä minä ymmärrän tätä ns. vastapuoltani.
Ymmärrän, että lapseni isoäiti haluaisi, että lapseni olisi läheisempi hänen kanssaan kuin toisten isovanhempien. Ymmärrän, että hän haluaisi päättää miten lapseni kasvatetaan. Ymmärrän, että hän haluaisi hoitaa lasta ilman vanhempia yön ylikin. Ymmärrän, että hänestä on oikein haukkua lapsenlapsensä äitiä. Ymmärrän, että hänestä on oikein tehdä lapsen kanssa juuri päinvastoin kun on sanottu jne.
Kuitenkaan mikään tämä määrä ymmärrystä ei muuta sitä, että minun ei tarvitse tuollaista käytöstä hyväksyä.
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Ai että jotenkin menneiden vääryyksien hyvittämiseksi nykyäitien pitää solidaarisuusssyistä jakaa se äitiytensä?
Ennen vanhaan oli muuten mm perheverotus.
Ja todella moni oli ihan yhteiskunnan hyväksynnällä pitkään kotona. Ihan yleistä oli mennä osa-aikatöihin, kun nuorin lapsi oli siinä 12. Minun äitini meni näin töihin. Sitä ennen oli 20 vuotta kotona. Moni ei mennyt ollenkaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mihin ihmeeseen tää liittyy?
Sulla sitä ihmeteltävää vaan riittää. Jos jäi koulut kesken niin onhan tämä palstailu vähän kuin ottaisi jotain luentoja yleissivistystä kehittääkseen. Hyvä, että olet aktiivinen keskustelija vaikket tiedä niin paljoa asioista eikä tuota ymmärrystäkään liiemmin ole, opit kyllä kun vaan hengaat siinä kiviriippana mukana. Meidän muiden täytyy tuota ihmettelyäsi jaksaa sietää, kyselykausilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mihin ihmeeseen tää liittyy?
Sulla sitä ihmeteltävää vaan riittää. Jos jäi koulut kesken niin onhan tämä palstailu vähän kuin ottaisi jotain luentoja yleissivistystä kehittääkseen. Hyvä, että olet aktiivinen keskustelija vaikket tiedä niin paljoa asioista eikä tuota ymmärrystäkään liiemmin ole, opit kyllä kun vaan hengaat siinä kiviriippana mukana. Meidän muiden täytyy tuota ihmettelyäsi jaksaa sietää, kyselykausilainen.
Miten se ikiaikainen sukulaisen äitiysloma liittyy mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mihin kaikkeen tätä ajatusmallia saa soveltaa?
Jos sattuu syntymään köyhään perheeseen, onko oikeus mennä rikkaamman kotiin jaolle hyvittämään se?
Tunkea matkalle, jos on matkustellut vähän?
Kopioida toisen maisteridiplomi, kun ei tullut itse käytyä koulua?
Hakea naapurista koira, kun itse on ollut ilman?
Vierailija kirjoitti:
On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.
Perhe on vanhemmat ja lapset. Isovanhemmat eivät ole perhettä, vaan sukua. Eivät koskaan ole muuta olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mihin kaikkeen tätä ajatusmallia saa soveltaa?
Jos sattuu syntymään köyhään perheeseen, onko oikeus mennä rikkaamman kotiin jaolle hyvittämään se?
Tunkea matkalle, jos on matkustellut vähän?
Kopioida toisen maisteridiplomi, kun ei tullut itse käytyä koulua?
Hakea naapurista koira, kun itse on ollut ilman?
Avaatko vähän tota sun logiikkaa miksi sä menisit tai oikeastaan mikä oikeus sulla olisi hakea koira naapurista jos olet ollut ilman ja sua panettaa? Mummo sanoisi et ilman oloa piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.
Perhe on vanhemmat ja lapset. Isovanhemmat eivät ole perhettä, vaan sukua. Eivät koskaan ole muuta olleetkaan.
Mä jekutin sua taas! Älä mene noin helppoihin, se oli ihan sulle.
Mummoa ymmärtävä kirjoitti:
Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.
Mun anoppi saanut kaikki lapsensa 90-luvulla. Oli niuho ja ankara äiti lastensa kertoman perusteella ja koko talo varoi ettei äidin mieli pahoitu mistään. Meni töihin kun nuorin meni esikouluun. Nyt pitäisi päästä määräämään meidän perheen elämästä ja olemaan läsnä lapsille joka ikinen päivä. Esikoinen jäädytti meidän välit, ei antanut anteeksi ettei saanutkaan hoitaa vauvaa vastasyntyneestä asti ja ehdottomasti vain heidän luonaan. Ilmaisee avoimesti ettei voi sietää minua mutta pitää itseään oikeutettuna lapsiini. Huusi kuopukselleni kesällä että mummon luona ei ruikuteta äitiä, kun oli ikävöinyt minua. Oli viimeinen kerta kun lapset pääsivät hoitoon hänelle. Meillä on 4 lasta ja pärjätään aivan mainiosti ilman anopin apua. Minä olen syytön toisen naisen tekemiin virheisiin omassa perheessään enkä ala niistä maksamaan perherauhani uhalla. Olen lasten kanssa todella paljon, juuri siksi etten halua katua jälkeenpäin ja vaatia lapsenlapsista terapeutteja omille traumoilleni.
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti paheksun tuota tapaa. Meillä anoppi oli leikellyt MINUN Me Naiset lehdistä kirjaimia niin, että lehdet oli ihan pilalla ja sitten lasten askarteluliimalla liimannut mieheni tärkeisiin työpapereihin (nurja puoli) kiristyskirjeitä "LASPET TÄNNE HETI LAUVANTAINA TAI ETTE SAA PÄVÄPEITTOA!!!! Terv. MUSTA KÄSI
Ketä anoppi oikein luulee huijaavansa?