Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja sekin et näistä ongelmatilanteista perheissä kirjoittelevat enimmäkseen ne muutenkin ongelmaiset ihmiset, se aina unohtuu ja sitten sitä luulee uudeksi normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoa ymmärtävä kirjoitti:

Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.

Mihin kaikkeen tätä ajatusmallia saa soveltaa?

Jos sattuu syntymään köyhään perheeseen, onko oikeus mennä rikkaamman kotiin jaolle hyvittämään se?

Tunkea matkalle, jos on matkustellut vähän?

Kopioida toisen maisteridiplomi, kun ei tullut itse käytyä koulua?

Hakea naapurista koira, kun itse on ollut ilman?

Avaatko vähän tota sun logiikkaa miksi sä menisit tai oikeastaan mikä oikeus sulla olisi hakea koira naapurista jos olet ollut ilman ja sua panettaa? Mummo sanoisi et ilman oloa piisaa.

Kiitos päivän nauruista! 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Lainaamasi viestin kirjoittaja surkutteli todennäköisesti sitä että kun nykyään on selkeä ydinperhe jonka ulkopuolella on sukulaiset. Aiemmin miniät joutuivat mielistelemään anoppeja ja anopit olivat auktoriteetti miniöiden lapsille. Jos anoppi halusi miniän lapsista jonkun "omakseen", hän saattoi helposti omia lapsen vauvasta asti näissä maaseutu-perheyhteisöissä. Vallanhimoista nykymummoa ei viikottaiset kyläilyt tyydytä, perheeseen on päästävä sisään ja ET-lehden keskustelupalstalle uhriudutaan näppäimistö savuten kun on niin hankala miniä ja nyt mummoa itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoa ymmärtävä kirjoitti:

Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.

Mihin kaikkeen tätä ajatusmallia saa soveltaa?

Jos sattuu syntymään köyhään perheeseen, onko oikeus mennä rikkaamman kotiin jaolle hyvittämään se?

Tunkea matkalle, jos on matkustellut vähän?

Kopioida toisen maisteridiplomi, kun ei tullut itse käytyä koulua?

Hakea naapurista koira, kun itse on ollut ilman?

Avaatko vähän tota sun logiikkaa miksi sä menisit tai oikeastaan mikä oikeus sulla olisi hakea koira naapurista jos olet ollut ilman ja sua panettaa? Mummo sanoisi et ilman oloa piisaa.

Kiitos päivän nauruista! 😂😂😂

Turhaan kiittelet. Kaikki tietää että se oot vain sinä, pöhkö, joka höröttelet omille typeryyksillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja sekin et näistä ongelmatilanteista perheissä kirjoittelevat enimmäkseen ne muutenkin ongelmaiset ihmiset, se aina unohtuu ja sitten sitä luulee uudeksi normaaliksi.

No sitä en tiedä, henkilökohtaisesti tunnen täällä kirjoittajista luultavasti vain itseni. Minulla ei yleensä ole ihmisten kanssa mitään ongelmia, mutta anopiksi sattui ihminen jonka kanssa on vaikea jopa minun tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja sekin et näistä ongelmatilanteista perheissä kirjoittelevat enimmäkseen ne muutenkin ongelmaiset ihmiset, se aina unohtuu ja sitten sitä luulee uudeksi normaaliksi.

Meidän perhe on ihan normaali. Työssä käydään, paljon ystäviä on, muihin sukulaisiin on hyvät välit. Edellisen anoppini kanssa olen edelleen väleissä, vaikka seurustelin hänen poikansa kanssa 20 vuotta sitten.

Sitten on tää minun äitini, joka ei ole koskaan tullut kenenkään kanssa toimeen, yhdessäkään työpaikassa ei ole pysynyt, kaikkiin sukulaisiin on välit poikki. Joka tulee sitten raamit kaulassa meille sekaantumaan kaikkeen.

Yleensä ne on nuo ongelmamummot niitä, joilla on kaikkinensa ongelmia. Puuttuu oma elämä, jolloin täytyy yrittää viedä se toisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoa ymmärtävä kirjoitti:

Teidän lastenne mummolla on saattanut aikoinaan olla 2 kk äitiyslomaa, josta 1 kk ennen ja 1 kk jälkeen lapsen syntymän. Yrittäkää ymmärtää, miltä tuntui paluu töihin: lapsi hoitoon tai työpaikka meni. Ei ollut kodinhoidon tukea, ja jos hoidit itse lasta kotona, ei tullut mistään rahaa. Maidon tulo tietysti loppui töihin menon myötä. Ei ihme, jos mummo kokee ihania tunteita vauva sylissään. Ei tietenkään imevää lasta voi yökylään jättää, mutta varmasti tarvitsette joskus lapsenhoitoapua. Antakaa siis mummon luoda suhde lapseen, niin hän jää aikanaan mielellään mummon hoidettavaksi, kun tarvitsette apua. Saatte olla iloisia, että mummo tykkää lapsestanne, vaikka se välillä kärsivällisyyttä koetteleekin. On mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsista pätkääkään, ja niinhän siinä lopulta käy, jos ette koskaan päästä mummoa lähelle lasta. Mummon ja lapsen suhde on molemmille hyödyksi ja iloksi ajan kanssa.

Mihin kaikkeen tätä ajatusmallia saa soveltaa?

Jos sattuu syntymään köyhään perheeseen, onko oikeus mennä rikkaamman kotiin jaolle hyvittämään se?

Tunkea matkalle, jos on matkustellut vähän?

Kopioida toisen maisteridiplomi, kun ei tullut itse käytyä koulua?

Hakea naapurista koira, kun itse on ollut ilman?

Avaatko vähän tota sun logiikkaa miksi sä menisit tai oikeastaan mikä oikeus sulla olisi hakea koira naapurista jos olet ollut ilman ja sua panettaa? Mummo sanoisi et ilman oloa piisaa.

Kiitos päivän nauruista! 😂😂😂

Turhaan kiittelet. Kaikki tietää että se oot vain sinä, pöhkö, joka höröttelet omille typeryyksillesi.

Oletko sinä vainoharhainen? Kyllä täällä saa keskustella muitakin , tuo oli hauskasti sanottu minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja sekin et näistä ongelmatilanteista perheissä kirjoittelevat enimmäkseen ne muutenkin ongelmaiset ihmiset, se aina unohtuu ja sitten sitä luulee uudeksi normaaliksi.

No sitä en tiedä, henkilökohtaisesti tunnen täällä kirjoittajista luultavasti vain itseni. Minulla ei yleensä ole ihmisten kanssa mitään ongelmia, mutta anopiksi sattui ihminen jonka kanssa on vaikea jopa minun tulla toimeen.

Kirjoitustyylistä voi lukea kuinka järkevä ihminen on kyseessä, sitä tarkoitin. Joillakin on niin vimma olla oikeassa, että he itse tyylillään vesittävät kaiken mitä sanovat. Esim. haukkuvat henkilön niin kovin sanoin, että tulee olo ettei haukkujakaan ihan täysillä kulje. Tai ovat ymmärtämättömiä muiden ajatuksille niin toki silloin mietityttää millainen kapasiteetti henkilöllä on yleensä ymmärtää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista kun perheet eivät enää pidä yhtä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, lapsenlapset.

Kyllä nyt kuitenkin usein pitää. Meidän perhekin pitää säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä molempien vanhempien lapsuuden perheisiin ja sisarustemme perheisiin. Apuakin saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Joskus tietenkin on niin hankalia tilanteita, ettei yhteyttä voida pitää, mutta onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja sekin et näistä ongelmatilanteista perheissä kirjoittelevat enimmäkseen ne muutenkin ongelmaiset ihmiset, se aina unohtuu ja sitten sitä luulee uudeksi normaaliksi.

No sitä en tiedä, henkilökohtaisesti tunnen täällä kirjoittajista luultavasti vain itseni. Minulla ei yleensä ole ihmisten kanssa mitään ongelmia, mutta anopiksi sattui ihminen jonka kanssa on vaikea jopa minun tulla toimeen.

Kirjoitustyylistä voi lukea kuinka järkevä ihminen on kyseessä, sitä tarkoitin. Joillakin on niin vimma olla oikeassa, että he itse tyylillään vesittävät kaiken mitä sanovat. Esim. haukkuvat henkilön niin kovin sanoin, että tulee olo ettei haukkujakaan ihan täysillä kulje. Tai ovat ymmärtämättömiä muiden ajatuksille niin toki silloin mietityttää millainen kapasiteetti henkilöllä on yleensä ymmärtää asioita.

Melkoista itseironiaa tuo viestisi 😂

Hei, oletpa vaikeassa tilanteessa.

Itse en ole kokenut lasteni kanssa aivan samaa, mutta näin jälkeenpäin omien lasteni ollessa jo vanhempia, olen todennut :

- kun isoäiti vieraili monta kertaa viikossa vauvaa/pientä taaperoa hoitamassa

- olin toki kiitollinen avusta,  pystyin sillä aikaa tekemään muita kotitöitä

Mutta,

- olen todennut, että oma suhteeni lasten kanssa hiukan kärsi tästä yli-innokkaasta isoäidistä - olisinpa silloin rohjennut pyytää isoäitiä osallistumaan pääasiassa kotitöihin, jotta itse olisin voinut hoitaa lastani ilman huolta odottavista kotitöistä

- oma suhteeni tähän rakkaaseen lapseeni jäi hiukan etäiseksi

- ja tuo on suuresti kaduttanut jälkeenpäin.

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, en antaisi tämän liian avuliaan isoäidin ottaa niinkään hallitsevaa asemaa lapseni elämässä, pahaa tarkoittamatta ja pelkkää avuliaisuuttaan hän kuitenkin niin teki, enkä silloin sitä itse ymmärtänyt

- joten te nuoret äidit: te olette lastenne elämän keskipiste, tuki ja turva päivin ja öin, älkää antako kenenkään horjuttaa tätä maailman kullanarvoisinta tehtävää

- kertokaa kauniisti, mutta tiukasti liian avuliaille läheisille, omat rajanne ja toiveenne pienokaistenne hoidon suhteen

Tuo miehesi äidin suhtautuminen vaikuttaa, anteeksi vain, melko oudolta. 

Sinuna miettisin asiaan vauvan kannalta:

- vauvanhan  tulee henkisesti kiinnittyä vahvimmin äitiinsä ja isäänsä, vääristyykö kiinnittyminen isoäidin takertuvuuden vuoksi?

- paikkaileeko isoäiti tuolla takertuvuudellaan oman lapsensa aikoinaan saamaa,  ehkä liian vähäistä huomiota tai hoivaa?

- miksi isoäiti haluaa vauvan yökylään???

- onko tämä vauvan kehittyvälle mielenterveydelle hyväksi?

- vauva ei ole hyödyke, josta imetään voimaa omaan jaksamiseen

- kun vauva kasvaa, tulee uhmaikään tai tulee muita haasteita vastaan, miten lapsi kokee sen, ettei hän ehkä olekaan enää niin arvokas isoäidin silmissä, kun hänen avullaan ei enää pystytä voimaantumaan vaan päinvastoin....

Toivon sinulle viisautta ja äidillistä lujuutta pitää puolesi tässä vaikeassa asiassa.  Sinä, vauvasi ja teidän välinen suhteenne on tärkeintä. Isoäiti tekee väärin, jos syyllistää teidät siitä, ettei jaksa omassa työelämässään ilman takertumista lapsenlapseen. Ja loppujen lopuksi, isoäidin töissä jaksaminen on hänen omalla vastuullaan, ei teidän eikä varsinkaan lapsenne asia.

Voisiko miehesi puhua äidilleen tuosta käytöksestä? 

Jos tilanteeseen ei tule muutosta, voisitko ottaa asian puheeksi esim. neuvolassa tai vastaavassa. 

Joskus luin joltain psykologin palstalta, jossa suositeltiin liian tuppautuvien isovanhempien suhteen:

- lapsen omien vanhempien tulisi laittaa rajat ja aikataulut lastenlasten tapaamisille

- vakavaa keskustelua asian tiimoilta

- jos ei muutosta tule,  niin tapaamiset vain silloin, kun lapsen omat vanhemmat oma-aloitteisesti haluavat tapaamisia

Toivottavasti saatte tilanteen hallintaanne, lapsenne ja omaksi parhaaksenne.

Voimia <3

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Sekin voi olla kyseessä, ei välttämättä ap:n tapauksessa mutta monessa muussa tapauksessa kyllä. Se on sama asia kuin toisia lapsenlapsia kohdellaan eri tavalla, toisia arvostetaan ja toisia ei. Reilunkerhon ihmiset yleensä kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Asian ydin.

nukka kirjoitti:

Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.

Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä.

Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.

Hellyyttävää. Hän varmaan rakastaa lapsenlastaan valtavasti. Toivottavasti mummo alkaa vähitellen ymmärtää, että te vanhempina päätätte vauvan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä on niin kauheaa, jos haluaa olla hetken kahdestaan lapsen kanssa? Toki ketjussa on paljon häiriintynyttäkin käytöstä tämän suhteen, mutta jos joskus haluaa olla? Ennen kuin haukutte minut otsasuonet pullistellen, niin koittakaa vastata? Jos se mummo on ihan normaali? Onko silloinkin kauheaa, jos haluaa olla joskus kaksin lapsen kanssa? Haluatte jokainen itsekin ajoittain olla kahdestaan lapsen, puolison, oman vanhemman tai vaikka kaverin kanssa. Miksi? Onko siinäkin jotain perverssiä mt-vivahdetta taustalla?

Miksi sen lapsen kanssa pitää olla kahden?

Miksi?

Miksei? Miksi sinun pitää olla vieressä kyttäämässä? Kyllä itsekin mieluummin vietän aikaa vaikka kaverini kanssa ilman, että mies tms . on siinä vieressä.  Mieti nyt ihan oikeasti, mistä tuo sinun ihme mouhotuksesi kumpuaa.

Miksi sen pienen lapsen/vauvan kanssa pitää saada olla yksin?

Edelleen odotan syytä.

Onko sinulla oikeasti kaikki hyvin? Ei hyvänen aika. Voisiko olla vaikka, että ihmiset tykkäävät joskus olla ihan rauhassa, he pitävät eri asioista, eikä se lapsikaan siinä traumatisoidu jos saa hetkellisesti mummon/papan koko huomion ilman vieressä kökkivää äitiä? Jos sinun lapsesi moisesta särkyy, niin kannattaa ekaksi varmaan kiinnittää huomiota omaan vanhemmuuteensa, ei ole nimittäin todellakaan normaalia.

Hieman ohi mutta mun isän vaimo käyttää ilmaisuja "sulla ei taida olla kaikki hyvin" "et taida olla ihan kunnossa" aina kun olen erimieltä. Ilkeä ihminen kertakaikkiaan, kaikki hyvin jos ollaan samaa mieltä.

Tuolla kenelle vastasit on varmasti ihan ok. Mua kiinnostaa miksi puhua toiselle noin alentavasti?