Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Onneksi minun oma äiti hoitaa, kun pyydämme ja hänelle sopii. Samoin siskoni.
Anoppi olisi halunnut hoitaa jo kun kotiin tulimme vauvan kanssa. Ei ole saanut hoitaa. Oma poikansa ei halua hänelle jättää lastamme.
Tultiin synnäriltä nopeasti käymään matkan varrella anoppilassa. Ei ehtinyt edes onnitella meitä, kun kiljaisi MUMMIN KULTA ja asettui sohvalle vauva rintaansa vasten, ei kuullut eikä nähnyt mitään. Sanoi kireästi "menkää kauppaan, me ollaan nyt tässä" kun istuimme vain hiljaa ja vilkuilimme toisiamme. Eka yöhoitovaatimus tuli alle viikon kuluttua tästä. Oma äitini katseli rauhassa etäältä ensin ja otti vauvan syliin kun tarjosimme. Piti koko ajan vauvaa niin että tämä näki meidät, puheli vauvalle kuinka äiti ja isä on tässä ihan lähellä, voi kun olet sievä, isäsi näköinen jne. Jostain kumman syystä äitini on saanut hoitaa lasta enemmän kuin anoppi. Anoppi irvisteli kun annoin tuttipullon jossa oli omaa maitoani, sanoi "eikö kuitenkin tuttelia..." Ei myöntänyt vauvan itkeneen hänen hoidossaan, oli alle tunnin, ja kun haimme vauva nikotteli kasvot laikukkaina ja takertui minuun. Oli luvannut soittaa heti jos itku alkaa, olimme lähistöllä kävelyllä.
Meillä oli vauva n.2kk anopilla pari tuntia kun jouduin käydä lääkärissä. Maidot oli mukana mutta syystä tai toisesta anoppi ei niitä ollut lapselle antanut. Kun menin hakemaan lasta niin vauva huutaa naama punasena nälkäänsä ja anoppi sano mulle että "ihme ku tää huutaa tälleen! En kyllä yhtään tiedä mikä sille tuli!" Kun kysyin että et sitten maitoa koittanut antaa niin vastaus oli että ei kuulema ollut nälkä lapsella niin ei ollut edes tarjonnut. Tän jälkeen ihmettelee kun ei anneta lasta hänelle hoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Onneksi minun oma äiti hoitaa, kun pyydämme ja hänelle sopii. Samoin siskoni.
Anoppi olisi halunnut hoitaa jo kun kotiin tulimme vauvan kanssa. Ei ole saanut hoitaa. Oma poikansa ei halua hänelle jättää lastamme.
Tultiin synnäriltä nopeasti käymään matkan varrella anoppilassa. Ei ehtinyt edes onnitella meitä, kun kiljaisi MUMMIN KULTA ja asettui sohvalle vauva rintaansa vasten, ei kuullut eikä nähnyt mitään. Sanoi kireästi "menkää kauppaan, me ollaan nyt tässä" kun istuimme vain hiljaa ja vilkuilimme toisiamme. Eka yöhoitovaatimus tuli alle viikon kuluttua tästä. Oma äitini katseli rauhassa etäältä ensin ja otti vauvan syliin kun tarjosimme. Piti koko ajan vauvaa niin että tämä näki meidät, puheli vauvalle kuinka äiti ja isä on tässä ihan lähellä, voi kun olet sievä, isäsi näköinen jne. Jostain kumman syystä äitini on saanut hoitaa lasta enemmän kuin anoppi. Anoppi irvisteli kun annoin tuttipullon jossa oli omaa maitoani, sanoi "eikö kuitenkin tuttelia..." Ei myöntänyt vauvan itkeneen hänen hoidossaan, oli alle tunnin, ja kun haimme vauva nikotteli kasvot laikukkaina ja takertui minuun. Oli luvannut soittaa heti jos itku alkaa, olimme lähistöllä kävelyllä.
Tutuille terkkuja jos tunnistavat, mutta minun anoppini sanoi lapsellemme kun ensimmäistä kertaa hänet näki: "minulla on ollut niin ikävä sinua".
Siinäpä kyökkipsykologeille pohdittavaa ja analysoitavaa?
Ehkä tuo olisi mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei olisi samalla reissulla sanonut lastamme "äidin kullaksi" - viitaten itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Japanissa saa myös rahalla ostettua näyttelijän kotiin käymään vierailulla kun oma aikuinen lapsi ei ehdi. Ehkä tämä rantautuu myös Suomeen niin vanhemmat voivat sitten rahalla ostaa mummut ja papat, serkut ja ystävät. Ehkä joku tunti kuukaudessa riittää. Japanissa voi vuokrata kokonaisen perheen tai poikaystävän ja yksinäisille on muumiravintoloita missä pöydässä on iso muumihahmo niin ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi.
Tämä liittyi asiaan miten...?
Voin vääntää rautalangasta asian sinulle koska kysyit apua ja ymmärrän ettei kaikki ihmiset ole erityisemmin oivaltavia, tämä oli vähän vaikeampi kommentti eikä niin helposti yhdistettävissä edelliseen, vaatii ajattelua.
Vastasin "viimeistään rahallahan saa" ajatukseen, että hän on oikeassa, rahalla saa mitä vaan, vaikka vuokrattua itselleen tarpeellisen läheisen ihmisen ja tunnepuolen kontaktin jos omista läheisistä ihmisistä ei siihen ole. Rahallahan saa jopa rakkautta koska jotkut vanhemmatkin ostavat lastensa kiintymyksen ja he kasvattavat lapsensa lähinnä rahalla. Yhden lapsen kasvattamiseen aikuiseksi kuluu rahaa noin 130 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.
Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.
Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.
Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D
Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.
Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.
Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.
Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.
Kuka puhui hoitamisesta? En minä halua hoitaa kenenkään lapsia koska omani olen aikuiseksi hoitanut. Minä toivoisin saavani viettää silloin tällöin aikaa lapsenlapseni ja hänen vanhempiensa kanssa. Vähän kuten ystävät tapaavat toisiaan, ei pakosta eikä velvollisuudentunnosta. Ajankohdat sovitaan yhteisesti ja se ei lähde mistään hoitamistarpeesta vaan yksilöiden vapaasta halusta viettää yhdessä aikaa, jakaa elämänsä toisten ihmisten kanssa, läheisten ihmisten.
Lapsen vanhemmat päättävät myös sen koska on hyvä ajankohta em. tapaamisille. Vaikka mummo haluu, niin mummo ei päätä.
En näe tuossa mitään ongelmaa koska itse soitan aikuiselle pojalleni ja pyydän häntä käymään lasten kanssa meillä, ehkä noin kerran kuukaudessa. Hyvin on systeemimme toiminut.
Meillä myös toinen isoäiti ei kerro jos lapsi itkenyt hoidossa. Aina sanoo että meni loistavasti, ei kaivannut teitä yhtään. Muuta kautta saatu sitten tieto ettei aivan totta.
En halua antaa enää hoitoon koska en luota että soittaa jos lapsella hätänå jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Se perhe ei ole mummon perhe. Se on toisten perhe. Vieras perhe. Sinne mennään kylään. Kunnioittaen ko perhettä.
Ei lahjomaan, ei ostamaan, ei vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Meillä mummu yrittää ostaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Hankki kotiinsa pinnasängyn ja leluja yms. lasta varten. No erinäisistä syistä emme anna lastamme yöhoitoon niin alkoi syyllistäminen "kun minä olen tänne sängynkin ostanut! Nyt käytin rahani ihan turhaan kun ei tulekaan!" Hankki autoonsa istuinkorokkeen, lapsi on vielä niin pieni että istuinkoroke on vaarallinen, ehdotin että siirretään minun autosta lapsen oma istuin mummun autoon "No eihän se nyt käy kun minä olen jo tämän ostanut! Nyt meni taas rahat hukkaan! En ota ollenkaan jos ei istu korokkeella!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös kiristetään rahalla ja tavaralla. Viimeksi kiukuteltiin että ei annakaan vanhaa päiväpeittoaaan, jos lapset ei tule sinne tiettynä päivänä. Ihan niin kuin me jotenkin kuoltaisiin ilman jotain vanhaa päiväpeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
No halvallapa pääset! Meillä kilohinta lähentelee jo seitsemääkymppiä tunnin tapaamisesta niin onhan se iso siivu eläkkeestä. Meillä on perusteltu hintaa hyvällä geeniperimällä koska molemmat vanhemmilla on tuuhea tukka ja luja purenta. Miniällä on purukiskot öisin niin ehkä se on kallista lystiä tuo lapsen hankkiminen ja se kisko auttaa vähitellen myös siihen miniän hampaiden kirskumiseen aina kun tavataan. Mutta hei ei paha, kaksi kolmesta kelpaa miniälle, minun kasvattama poika ja sitten rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Se perhe ei ole mummon perhe. Se on toisten perhe. Vieras perhe. Sinne mennään kylään. Kunnioittaen ko perhettä.
Ei lahjomaan, ei ostamaan, ei vaatimaan.
Olen pahoillani, että sinä olet riidoissa lähes kaikkien kanssa. Onneksi sinulla on tämä palsta kun sinun kaikki läheiset ihmiset asuu sinulle vieraissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Meillä mummu yrittää ostaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Hankki kotiinsa pinnasängyn ja leluja yms. lasta varten. No erinäisistä syistä emme anna lastamme yöhoitoon niin alkoi syyllistäminen "kun minä olen tänne sängynkin ostanut! Nyt käytin rahani ihan turhaan kun ei tulekaan!" Hankki autoonsa istuinkorokkeen, lapsi on vielä niin pieni että istuinkoroke on vaarallinen, ehdotin että siirretään minun autosta lapsen oma istuin mummun autoon "No eihän se nyt käy kun minä olen jo tämän ostanut! Nyt meni taas rahat hukkaan! En ota ollenkaan jos ei istu korokkeella!"
Vieläkö te rahastatte mummon ja lapsen tapaamisista?
No niin. Ja sitten ihmetellään miksi kaikki ei halua lapsiaan antaa isoäideille vaan kehtaavat pitää jopa pöpeinä. Ja aina näihin ketjuihin sitten ilmestyy näitä täysin kajahtaneita esimerkkitapauksia. Kiitos heille osuvasta demonstraatiosta! Juuri tuosta on kyse, kun puhumme hullusta mummosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Se perhe ei ole mummon perhe. Se on toisten perhe. Vieras perhe. Sinne mennään kylään. Kunnioittaen ko perhettä.
Ei lahjomaan, ei ostamaan, ei vaatimaan.
Olen pahoillani, että sinä olet riidoissa lähes kaikkien kanssa. Onneksi sinulla on tämä palsta kun sinun kaikki läheiset ihmiset asuu sinulle vieraissa perheissä.
Sinähän se tässä riitelet kaikkien kanssa. Jopa täällä. Kun et tajua ihmisten välisiä rajoja lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Meillä mummu yrittää ostaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Hankki kotiinsa pinnasängyn ja leluja yms. lasta varten. No erinäisistä syistä emme anna lastamme yöhoitoon niin alkoi syyllistäminen "kun minä olen tänne sängynkin ostanut! Nyt käytin rahani ihan turhaan kun ei tulekaan!" Hankki autoonsa istuinkorokkeen, lapsi on vielä niin pieni että istuinkoroke on vaarallinen, ehdotin että siirretään minun autosta lapsen oma istuin mummun autoon "No eihän se nyt käy kun minä olen jo tämän ostanut! Nyt meni taas rahat hukkaan! En ota ollenkaan jos ei istu korokkeella!"
Vieläkö te rahastatte mummon ja lapsen tapaamisista?
Kerro toki miten ollaan rahastettu mummun ja lapsen tapaamisia kun näytät noin paljon asiasta tietävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MollyMinerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.
T. Häirikkösukulaisen uhri
Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).
Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*
Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!
En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”
Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.
Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.
Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.
Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.
No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..
Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.
Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.
Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.
Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.
Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.
Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.
Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?
Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?
Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?
Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.
Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.
Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?
Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?
Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.
-eri
IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.
Isoäiti ei voi rahalla tns maksaen tulla vieraaseen perheeseen ostamasn lasta. Mitään oikeuksia lapseen ei ole.
Kyllä, olet oikeassa, olisi ihmeellistä jos mummo menisi johonkin randomiin, vieraaseen perheeseen ostamaan lasta. Nyt puhuttiin mummun vierailusta poikansa tai tyttärensä perheessä niin hän tavallaan jo tuntee tämän perheen, ainakin yhden henkilön tästä perheestä.
Tunnustan tässä anonyymisti, että hieman minua häiritsee miniän tapa olla jo eteisessä vastassa maksupäätteen kanssa, että "Taavi" on taas kasvanut ja kilohinta lapsenlapsen tunnin tapaamiselle on sovittu 29,70 e/kilo mutta en ole vielä ottanut asiaa puheeksi.
Se perhe ei ole mummon perhe. Se on toisten perhe. Vieras perhe. Sinne mennään kylään. Kunnioittaen ko perhettä.
Ei lahjomaan, ei ostamaan, ei vaatimaan.
Olen pahoillani, että sinä olet riidoissa lähes kaikkien kanssa. Onneksi sinulla on tämä palsta kun sinun kaikki läheiset ihmiset asuu sinulle vieraissa perheissä.
Isovanhemmille se oman lapsen perhe on vieras perhe. Perhe koostuu vanhemmista ja lapsista. Isovanhemmat ovat sukulaisia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä liittyi asiaan miten...?