Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää tiedä onko siinä eroa ollakko anoppi miniälle vai vävylle. Enemmän näyttäisi olevan ristiriitaa juuri anoppi-miniä suhteessa. Mutta ei se ole helppoa aina anoppi-vävy suhdekaan.
Luulen että itse lukeudun niihin anoppeihin jolle on tässä 7- vuodessa muodostunut viileä varovainen suhde. Ensimmäinen ongelma on kieli, toinen kulttuuri, kolmas minun kannaltani vävyssä usein ilmenevä kuurous. Hänellä on ärsyttävä tapa sulkea kaikki ympärillä oleva ulkopuolelleen. Minussa on hänen kannaltaan varmasti ärsyttäviä puolia. Olen tiptop, en jaksa parsia toisten jälkiä. Hänelle se ei ole niin nokonuukaa vaikka vähän repsottaakin.
Hän on auttavainen mutta ei kannata kahta asiaa enenpää uskoa kontolleen. Mies putkiaivoisena ei pysty naisen tavoin tekemään montaa asiaa rinnan. Mulle riitti kun hän pesi hienon villapaitani 90 asteessa. Tuli porttikielto pyykinpesulle meillä.
Kulttuuritaustaltaan hän on maasta jossa mies on gigelo ja nainen käy töissä sekä hoitaa kodin ja lapset. Vävyni ei edusta noin jyrkkää edustusta vaan ottaa osaa kodin ja lasten hoitoon suorastaan kiitettävästi. Jopa siinä määrin että vaimo jää ihan jalkoihin. Tyttäreni on tempperamentiltaan lajia iskee tulta. Täysin työorientoitunut. Riidat ovat olleet välillä desibeleillä mitattuna heidän välillään punaisella. Itse olen oppinut kohteliaaksi, riittää kun saa olla isoäiti lapsenlapsilleen. Hyvin ne pärjäävät vaikka rauta rautaa hioo.Anoppi-vävy-suhteen yksi iso vaikutin on poikien ja miesten kasvatuksessa. Yleensä suhde on mutkattomampi vrt. anoppi-miniä-suhteeseen, koska miesten on usein helpompi ilmaista omia rajojaan ja paine olla mielin kielin ei koske heitä niin paljoa. Harvoin puhutaan että "vävy on niin hankala ja pikkutarkka" rajojen asettamisen jälkeen - syynä yksinkertaisesti se että ulkopuoliset kokevat vävyn toiminnan ja rajojen vedon olleen automaattisesti aiheellista kun taas miniän kohdalla muutkin saattavat lähteä mukaan "hormonihuuru" - mitätöintiin. Tytöt kasvatetaan kuuntelemaan muiden ihmisten toiveita ja odotuksia eri tavoin kuin pojat. Miniä saattaa käyttäytyä "normaalisti" pitkäänkin vaikka anopin tms. toiminta raivostuttaisi häntä. Kynnys avoimeen rajojenvetoon ja siten sosiaaliseen konfliktiin on korkeampi kuin vävyllä samassa tilanteessa.
Tämä.
Minun appivanhempani sietävät vävyiltään ihan käsittämättömiä tempauksia ja silti aina vaan nuo kouluttamattomat, tienaamattomat luuserit on jollain ihme jalustalla.
Minä miniänä kuuluisin jonnekin kylmän porstuan ja hellan väliin palvelijaksi ja minulle saa aina kertoa, mitä kaikkea pitäisi tehdä paremmin. Vaikka minä olen sukuun naiduista se akateeminen ja ahkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on gigelo?
Gigelo on huonompi painos gigolosta, eli sellainen gigolon ja epelin sekoitus. Vähän kuin sinä olet nokkelo, yrität olla nokkela mutta olet enemmän onneton.
Olen ehkä väsynyt mutta nauroin tälle kommentille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä mummoja on joka junaan ja asemallekin jää! Itse mummona olen niin tyytyväinen, kun saan ojentaa itkevän lapsen hänen nuorille ja jaksaville vanhemmilleen, eikä minun tarvitsekaan saada itkevää rauhoittumaan! Toisin se oli ennen. Nyt vain nautin mummoudesta. :-)
ps. täytyy myöntää, jos näen joitain selkeitä virheitä lastenlasteni hoidossa, esim lapset liian myöhään valveilla, yms. kiusaus on suuri kipakastikin asiasta huomauttaa.
Liian myöhään suhteessa mihin?
Me ollaan saatu vääntää isovanhempien kanssa toiseen suuntaan, isäni lähes loukkaantuu jos laitan pienet lapset mökillä nukkumaan klo 20-21 enkä anna "nauttia elämästä" vaan "aina nipotan".
Puhun klo 23-24 ajasta. Siihen aikaan mielestäni lasten tulisi olla unten mailla. Olivatpa mummulassa, tai kotona.
Minä laitan omani nukkumaan aika tiukassa rytmissä, koska toinen lapsista herää joka tapauksessa aina aikaisin ja reagoi voimakkaasti univelkaan, ja se toinen on helppo laittaa nukkumaan siinä samoilla vaihdeilla. Olen kyllä saanut kuulla miten joustamaton ilonpilaaja olen, mutta olkoon niin.
Veljeni lapset ovat ryhmiltään paljon joustavampia. He saattavat keikkua tuonne puolille öin, nukkua levollisesti venyneestä illasta huolimatta, nukkua aamulla pidempään ja voida hyvin vaikka joskus unet jäävätkin lyhyeksi. Ja palata rytmiin ilman tuskia poikkeusillan / reissun / loman jälkeen.
Kerrotko vielä, _miksi_ näiden lasten pitää olla aina nukkumassa ennen 23-24? Muiden häiriköiminen on oma juttunsa, mutta kuulostaa siltä että tämä on sellainen "no kun pitää koska pitää koska aina on pitänyt" -juttu mikä on aika tyhmää.
Siksi, koska he eivät ole yksin meillä, vaan talossa on muitakin ihmisiä ja lapsia, jotka haluaisivat kenties nukkua!!! Onko tämä niin vaikea ymmärtää???
Vika ei siis "virhe lastenhoidossa" ja liian myöhään valvomisesta (minkä voi tehdä myös mölyttä). Et ole huolissasi lasten saamasta hoivassa niin kuin marttyytimummomaisesti esität vaan omien uniesi häiritsemisestä. Mikä on ok! Mutta miksei voi vain sanoa että huomautan kipakasti jos häiritsevät valonväkeä?
Mitäs marttyyrimummoutta se on, jos haluan, että meillä ei riekuta, pahimmassa tapauksessa aamuyölle, vaan, että vuorokausirytmi pysyy suht säällisenä ja kun mummon naperot eivät nukkuisi puolille päivää, ehtisin enemmän touhuta lastenlasten kanssa! Yöllä En Jaksa.
Se ärsyttää eniten, kun muiden täytyy yrittää toimittaa lapsia nukkumaan, koska vanhemmat eivät tee elettäkään asian suhteen.
Marttyyrimummoutta on se että esität ajattelevasi lasten parasta vaikka oikeasti kyse on sinun (tai muiden läsnäolijoiden) tarpeista. Ja saa ollakin, mutta marttyyria on se ettet voi reilusti myöntää omia tarpeistasi ja rajojasi vaan valitat "selvistä virheistä lastenhoidossa" kun kyse on selvistä virheistä mummon huomioimisessa.
Ihan sivusta seuranneena ei tule tuollaista vaikutelmaa.
Siitäkin voi olla lasten suhteen huolissaan ettei heitä yhtään opeteta ottamaan huomioon muita. Se taito ( kohtuullisessa määrin) on erittäin hyvä taito eikä tietenkään kynnysmatoksi tarvi opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä mummoja on joka junaan ja asemallekin jää! Itse mummona olen niin tyytyväinen, kun saan ojentaa itkevän lapsen hänen nuorille ja jaksaville vanhemmilleen, eikä minun tarvitsekaan saada itkevää rauhoittumaan! Toisin se oli ennen. Nyt vain nautin mummoudesta. :-)
ps. täytyy myöntää, jos näen joitain selkeitä virheitä lastenlasteni hoidossa, esim lapset liian myöhään valveilla, yms. kiusaus on suuri kipakastikin asiasta huomauttaa.
Liian myöhään suhteessa mihin?
Me ollaan saatu vääntää isovanhempien kanssa toiseen suuntaan, isäni lähes loukkaantuu jos laitan pienet lapset mökillä nukkumaan klo 20-21 enkä anna "nauttia elämästä" vaan "aina nipotan".
Puhun klo 23-24 ajasta. Siihen aikaan mielestäni lasten tulisi olla unten mailla. Olivatpa mummulassa, tai kotona.
Minä laitan omani nukkumaan aika tiukassa rytmissä, koska toinen lapsista herää joka tapauksessa aina aikaisin ja reagoi voimakkaasti univelkaan, ja se toinen on helppo laittaa nukkumaan siinä samoilla vaihdeilla. Olen kyllä saanut kuulla miten joustamaton ilonpilaaja olen, mutta olkoon niin.
Veljeni lapset ovat ryhmiltään paljon joustavampia. He saattavat keikkua tuonne puolille öin, nukkua levollisesti venyneestä illasta huolimatta, nukkua aamulla pidempään ja voida hyvin vaikka joskus unet jäävätkin lyhyeksi. Ja palata rytmiin ilman tuskia poikkeusillan / reissun / loman jälkeen.
Kerrotko vielä, _miksi_ näiden lasten pitää olla aina nukkumassa ennen 23-24? Muiden häiriköiminen on oma juttunsa, mutta kuulostaa siltä että tämä on sellainen "no kun pitää koska pitää koska aina on pitänyt" -juttu mikä on aika tyhmää.
Siksi, koska he eivät ole yksin meillä, vaan talossa on muitakin ihmisiä ja lapsia, jotka haluaisivat kenties nukkua!!! Onko tämä niin vaikea ymmärtää???
Vika ei siis "virhe lastenhoidossa" ja liian myöhään valvomisesta (minkä voi tehdä myös mölyttä). Et ole huolissasi lasten saamasta hoivassa niin kuin marttyytimummomaisesti esität vaan omien uniesi häiritsemisestä. Mikä on ok! Mutta miksei voi vain sanoa että huomautan kipakasti jos häiritsevät valonväkeä?
Mitäs marttyyrimummoutta se on, jos haluan, että meillä ei riekuta, pahimmassa tapauksessa aamuyölle, vaan, että vuorokausirytmi pysyy suht säällisenä ja kun mummon naperot eivät nukkuisi puolille päivää, ehtisin enemmän touhuta lastenlasten kanssa! Yöllä En Jaksa.
Se ärsyttää eniten, kun muiden täytyy yrittää toimittaa lapsia nukkumaan, koska vanhemmat eivät tee elettäkään asian suhteen.
Eli kyse on kuin onkin SINUN tarpeistasi. Lapsenlapset saavat tarpeeksi unta kyllä.
Kyllä lapset pitääkin opettaa ottamaan toistenkin tarpeet huomioon.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä mummoja on joka junaan ja asemallekin jää! Itse mummona olen niin tyytyväinen, kun saan ojentaa itkevän lapsen hänen nuorille ja jaksaville vanhemmilleen, eikä minun tarvitsekaan saada itkevää rauhoittumaan! Toisin se oli ennen. Nyt vain nautin mummoudesta. :-)
ps. täytyy myöntää, jos näen joitain selkeitä virheitä lastenlasteni hoidossa, esim lapset liian myöhään valveilla, yms. kiusaus on suuri kipakastikin asiasta huomauttaa.
Liian myöhään suhteessa mihin?
Me ollaan saatu vääntää isovanhempien kanssa toiseen suuntaan, isäni lähes loukkaantuu jos laitan pienet lapset mökillä nukkumaan klo 20-21 enkä anna "nauttia elämästä" vaan "aina nipotan".
Puhun klo 23-24 ajasta. Siihen aikaan mielestäni lasten tulisi olla unten mailla. Olivatpa mummulassa, tai kotona.
Minä laitan omani nukkumaan aika tiukassa rytmissä, koska toinen lapsista herää joka tapauksessa aina aikaisin ja reagoi voimakkaasti univelkaan, ja se toinen on helppo laittaa nukkumaan siinä samoilla vaihdeilla. Olen kyllä saanut kuulla miten joustamaton ilonpilaaja olen, mutta olkoon niin.
Veljeni lapset ovat ryhmiltään paljon joustavampia. He saattavat keikkua tuonne puolille öin, nukkua levollisesti venyneestä illasta huolimatta, nukkua aamulla pidempään ja voida hyvin vaikka joskus unet jäävätkin lyhyeksi. Ja palata rytmiin ilman tuskia poikkeusillan / reissun / loman jälkeen.
Kerrotko vielä, _miksi_ näiden lasten pitää olla aina nukkumassa ennen 23-24? Muiden häiriköiminen on oma juttunsa, mutta kuulostaa siltä että tämä on sellainen "no kun pitää koska pitää koska aina on pitänyt" -juttu mikä on aika tyhmää.
Siksi, koska he eivät ole yksin meillä, vaan talossa on muitakin ihmisiä ja lapsia, jotka haluaisivat kenties nukkua!!! Onko tämä niin vaikea ymmärtää???
Vika ei siis "virhe lastenhoidossa" ja liian myöhään valvomisesta (minkä voi tehdä myös mölyttä). Et ole huolissasi lasten saamasta hoivassa niin kuin marttyytimummomaisesti esität vaan omien uniesi häiritsemisestä. Mikä on ok! Mutta miksei voi vain sanoa että huomautan kipakasti jos häiritsevät valonväkeä?
Mitäs marttyyrimummoutta se on, jos haluan, että meillä ei riekuta, pahimmassa tapauksessa aamuyölle, vaan, että vuorokausirytmi pysyy suht säällisenä ja kun mummon naperot eivät nukkuisi puolille päivää, ehtisin enemmän touhuta lastenlasten kanssa! Yöllä En Jaksa.
Se ärsyttää eniten, kun muiden täytyy yrittää toimittaa lapsia nukkumaan, koska vanhemmat eivät tee elettäkään asian suhteen.
Eli kyse on kuin onkin SINUN tarpeistasi. Lapsenlapset saavat tarpeeksi unta kyllä.
Kyllä lapset pitääkin opettaa ottamaan toistenkin tarpeet huomioon.
Eri
Ko mummo jauhoi paskaa siitä miten on huolissaan siitä että lapset ei nuku tarpeeksi.
Kun kaiken aikaa kyse oli siitä että mummo ei mielestään saanut leikkiä lasten kanssa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enää tiedä onko siinä eroa ollakko anoppi miniälle vai vävylle. Enemmän näyttäisi olevan ristiriitaa juuri anoppi-miniä suhteessa. Mutta ei se ole helppoa aina anoppi-vävy suhdekaan.
Luulen että itse lukeudun niihin anoppeihin jolle on tässä 7- vuodessa muodostunut viileä varovainen suhde. Ensimmäinen ongelma on kieli, toinen kulttuuri, kolmas minun kannaltani vävyssä usein ilmenevä kuurous. Hänellä on ärsyttävä tapa sulkea kaikki ympärillä oleva ulkopuolelleen. Minussa on hänen kannaltaan varmasti ärsyttäviä puolia. Olen tiptop, en jaksa parsia toisten jälkiä. Hänelle se ei ole niin nokonuukaa vaikka vähän repsottaakin.
Hän on auttavainen mutta ei kannata kahta asiaa enenpää uskoa kontolleen. Mies putkiaivoisena ei pysty naisen tavoin tekemään montaa asiaa rinnan. Mulle riitti kun hän pesi hienon villapaitani 90 asteessa. Tuli porttikielto pyykinpesulle meillä.
Kulttuuritaustaltaan hän on maasta jossa mies on gigelo ja nainen käy töissä sekä hoitaa kodin ja lapset. Vävyni ei edusta noin jyrkkää edustusta vaan ottaa osaa kodin ja lasten hoitoon suorastaan kiitettävästi. Jopa siinä määrin että vaimo jää ihan jalkoihin. Tyttäreni on tempperamentiltaan lajia iskee tulta. Täysin työorientoitunut. Riidat ovat olleet välillä desibeleillä mitattuna heidän välillään punaisella. Itse olen oppinut kohteliaaksi, riittää kun saa olla isoäiti lapsenlapsilleen. Hyvin ne pärjäävät vaikka rauta rautaa hioo.
Kunnon third world ongelmat siellä. Vävyssä suurin ongelma on eri kieli ja kulttuuri? Ja kulttuuri ei sitten ollut kuitenkaan ongelma, paitsi että hoitaa liikaa kotia. Kylläpä on hirviövävy, ihan kehtaa olla eri kielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää tiedä onko siinä eroa ollakko anoppi miniälle vai vävylle. Enemmän näyttäisi olevan ristiriitaa juuri anoppi-miniä suhteessa. Mutta ei se ole helppoa aina anoppi-vävy suhdekaan.
Luulen että itse lukeudun niihin anoppeihin jolle on tässä 7- vuodessa muodostunut viileä varovainen suhde. Ensimmäinen ongelma on kieli, toinen kulttuuri, kolmas minun kannaltani vävyssä usein ilmenevä kuurous. Hänellä on ärsyttävä tapa sulkea kaikki ympärillä oleva ulkopuolelleen. Minussa on hänen kannaltaan varmasti ärsyttäviä puolia. Olen tiptop, en jaksa parsia toisten jälkiä. Hänelle se ei ole niin nokonuukaa vaikka vähän repsottaakin.
Hän on auttavainen mutta ei kannata kahta asiaa enenpää uskoa kontolleen. Mies putkiaivoisena ei pysty naisen tavoin tekemään montaa asiaa rinnan. Mulle riitti kun hän pesi hienon villapaitani 90 asteessa. Tuli porttikielto pyykinpesulle meillä.
Kulttuuritaustaltaan hän on maasta jossa mies on gigelo ja nainen käy töissä sekä hoitaa kodin ja lapset. Vävyni ei edusta noin jyrkkää edustusta vaan ottaa osaa kodin ja lasten hoitoon suorastaan kiitettävästi. Jopa siinä määrin että vaimo jää ihan jalkoihin. Tyttäreni on tempperamentiltaan lajia iskee tulta. Täysin työorientoitunut. Riidat ovat olleet välillä desibeleillä mitattuna heidän välillään punaisella. Itse olen oppinut kohteliaaksi, riittää kun saa olla isoäiti lapsenlapsilleen. Hyvin ne pärjäävät vaikka rauta rautaa hioo.Kunnon third world ongelmat siellä. Vävyssä suurin ongelma on eri kieli ja kulttuuri? Ja kulttuuri ei sitten ollut kuitenkaan ongelma, paitsi että hoitaa liikaa kotia. Kylläpä on hirviövävy, ihan kehtaa olla eri kielinen.
Se on niin ihanaa päästä uhriutumaan. Voi että mikä kohtalo mummolla kun on saanut hirviövävyn joka hoitaa liikaa kotia/ lapsia ja puhuu väärää kieltä. Mummo raukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.
Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.
Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.
Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.
Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.
Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.
Voi hyvänen aika. Jos tuo mummo haluaa auttaa ettei tuoreella äidillä olisi niin rankkaa, niin vaatiiko se terapiaa?
Voihan sitä sanoa ääneen selkeästi , mistä on oikeasti apua.
Usein sitä yrittää tehdä toiselle sitä mitä itse olisi tarvinnut tai arvostanut mutta eihän ne kaikilla olekaan samat asiat.Ei tuollainen ihminen halua auttaa, vaan terapoida itseään. Minä muuten yritin myös tuota että "pyydä sellasita apua kun tarvitset" eli pyysin silittämään. Seuraus oli se, että koko suvulle ja naapurustolle oli kyynelehtien selitetty, miten "pakotan vanhan ihmisen kylmällä kylmää huokuvalla kivilattialla seisten silittämään tuntikausia".
Kyse oli yhdestä pöytäliinasta ja ko huoneessa on tosiaan kivilattian näköinen lattia - ei ole kiveä - ja sen alla on oikein hyvin toimiva lattialämmitys. Vieressä muuten myös takka... Mutta tietty se kärsimystarina oli hienompi noin.
Joo tuollainen ihminen on kyllä pelkkä riesa. Ongelma on se että on todella vaikea uskoa näihin juttuihin kun ei ole tavannut elävänä yhtäkään . Ja ne jutut joita itse on kuullut ja hämmästellyt ovat niin pieniä näihin verrattuna.
Ja vielä sekin että ei ne äidit tai isätkään aina ole hyviä, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.
Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.
Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.
Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.
Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.
Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.
Voi hyvänen aika. Jos tuo mummo haluaa auttaa ettei tuoreella äidillä olisi niin rankkaa, niin vaatiiko se terapiaa?
Voihan sitä sanoa ääneen selkeästi , mistä on oikeasti apua.
Usein sitä yrittää tehdä toiselle sitä mitä itse olisi tarvinnut tai arvostanut mutta eihän ne kaikilla olekaan samat asiat.Ei tuollainen ihminen halua auttaa, vaan terapoida itseään. Minä muuten yritin myös tuota että "pyydä sellasita apua kun tarvitset" eli pyysin silittämään. Seuraus oli se, että koko suvulle ja naapurustolle oli kyynelehtien selitetty, miten "pakotan vanhan ihmisen kylmällä kylmää huokuvalla kivilattialla seisten silittämään tuntikausia".
Kyse oli yhdestä pöytäliinasta ja ko huoneessa on tosiaan kivilattian näköinen lattia - ei ole kiveä - ja sen alla on oikein hyvin toimiva lattialämmitys. Vieressä muuten myös takka... Mutta tietty se kärsimystarina oli hienompi noin.
Joo tuollainen ihminen on kyllä pelkkä riesa. Ongelma on se että on todella vaikea uskoa näihin juttuihin kun ei ole tavannut elävänä yhtäkään . Ja ne jutut joita itse on kuullut ja hämmästellyt ovat niin pieniä näihin verrattuna.
Ja vielä sekin että ei ne äidit tai isätkään aina ole hyviä, ikävä kyllä.
Mistäs tiedät ettet ole tavannut?
Minunkin äitini, tuo marttyyrisilittäjä, on ulkopuolisten silmissä mitä herttaisin mummeli, josta ei ikinä uskoisi, mikä paska hän oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä kommentteja lukee niin on nähtävissä, ettei syy ole yksinomaan epäkurantissa anopissa, apessa, spedessä, miniässä, vävyssä tai puolisossa. Syy on keskinäisessä kommunikoinnissa ja ymmärryksessä. Miten se meni, hyvää ei saa halvalla, täytyy kehittää itseään. Osalla porukasta on kyllä paljon vielä tehtävää, että tuosta jotain tulisi. Sutta ja sekundaa.
Sairas mummo !! Nyt vaan miehelle puheeksi asia ja ÄLÄ missään nimessä laita vauvaa noin sairaalle ihmiselle yöksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.
Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.
Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.
Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.
Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.
Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.
Voi hyvänen aika. Jos tuo mummo haluaa auttaa ettei tuoreella äidillä olisi niin rankkaa, niin vaatiiko se terapiaa?
Voihan sitä sanoa ääneen selkeästi , mistä on oikeasti apua.
Usein sitä yrittää tehdä toiselle sitä mitä itse olisi tarvinnut tai arvostanut mutta eihän ne kaikilla olekaan samat asiat.Ei tuollainen ihminen halua auttaa, vaan terapoida itseään. Minä muuten yritin myös tuota että "pyydä sellasita apua kun tarvitset" eli pyysin silittämään. Seuraus oli se, että koko suvulle ja naapurustolle oli kyynelehtien selitetty, miten "pakotan vanhan ihmisen kylmällä kylmää huokuvalla kivilattialla seisten silittämään tuntikausia".
Kyse oli yhdestä pöytäliinasta ja ko huoneessa on tosiaan kivilattian näköinen lattia - ei ole kiveä - ja sen alla on oikein hyvin toimiva lattialämmitys. Vieressä muuten myös takka... Mutta tietty se kärsimystarina oli hienompi noin.
Joo tuollainen ihminen on kyllä pelkkä riesa. Ongelma on se että on todella vaikea uskoa näihin juttuihin kun ei ole tavannut elävänä yhtäkään . Ja ne jutut joita itse on kuullut ja hämmästellyt ovat niin pieniä näihin verrattuna.
Ja vielä sekin että ei ne äidit tai isätkään aina ole hyviä, ikävä kyllä.Mistäs tiedät ettet ole tavannut?
Minunkin äitini, tuo marttyyrisilittäjä, on ulkopuolisten silmissä mitä herttaisin mummeli, josta ei ikinä uskoisi, mikä paska hän oikeasti on.
Sama täällä. Anoppi on niin liikuttavan lapsirakas ja ajattelee aina muita ennen itseään, tällainen maine hänellä on. Pitäisi ottaa joskus videokuvaa kun kahden kesken (+lapset) nähdään. Minä en lasten äitinä ole koiranpaskan arvoinen, lapsia yllytetään hokemaan minulle "lälläslää" kun mummon kanssa tekevät jotain minkä olen normaalisti kieltänyt. Kuten sohvalla syöminen, kirkuminen jne. Laitoin mummolle viestin jokin aika sitten että nyt loppuu tuo minun käskyjen mitätöinti lapsille, vastasi että "herttileijaa sehän on huumoria!!" (vihaan tuota hänen herttileijaansa niin paljon ettei ole sanoja) Lapset 1-4v. ja joka ikinen päivä ois mummo tunkemassa meille "auttamaan", lähtee poikkeuksetta aina puoli tuntia ennen kuin poikansa saapuu töistä.
Herttileijaa ei tartte tulla. Mikä siinä on niin vaikeaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte näitä anoppijuttuja :D
No onhan ne hauskoja ja saahan anopeista yhteistä kivaa puheenpärinää aikaiseksi.
Anopithan ovat ihan oma, omituinen ihmisrotunsa, jotka työkseen rääkkää miniänsä hermoromahduksen partaalle. Oikeastaan anopit voitaisi karkoittaa jollekin yksinäiselle meren saarelle, jonne ei kukaan pääse ja sieltä ei kukaan pääse poissa.Onko sinulla lapsia? Alahan sitten henkisesti valmistautua karkoitukseen yksinäiselle saarelle kun lapsesi alkavat seurustella.
On minulla jo viisi miniää. Ei ole vielä/kään tultu hakemaan! :-D
Eli luettelet mielelläsi sääntöjä ja rangaistuksia muille, ne eivät vain koske sinua itseäsi? Thing called Reilu Meininki. No viiden miniän anoppina ainut järkevä selitys ettei sinua itseäsi ole tultu hakemaan autiolle saarelle täytyy olla ettei kukaan käy teillä :D
Kyllä olet laiska anoppi/emäntä, et jaksa nostaa persaustasi ja hilata itseäsi autiolle saarelle.
Höhlä, sä. Ettehän te saamattomat miniärahjukset ole saaneet aikaan sellaista pakkolakia....vieläkään! 😅
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pahuus ja katkeruus? Minua ainakin kiinnostaa ihmismieli, sen käänteet ja kyky ajatella loogisesti ja oikeudenmukaisesti. Jos henkilö latelee sääntöjä muille tyyliin anopit autiolle saarelle ja on itse 5 x anoppi eikä käsittääkseni vauvapalstaile autiosaarelta niin onhan hänen ajattelussaan jotain pielessä, esim. logiikassa tai oikeudentajussa. Ihan yhtenä esimerkkinä.
Olet ilmeisesti hieman yksinkertainen, tai kurttuotsainen? Muuten tuota kommenttiasi ei voi selittää. 😃
Vierailija kirjoitti:
Herttileijaa ei tartte tulla. Mikä siinä on niin vaikeaa :D
Niin, hyvä kysymys. (Olen tuo kyseinen miniä) Ainakin se vaikutti todella paljon minun kohdalla että lähipiiri syyllisti jos mummo ei ollut saanut hoitaa omasta mielestään riittävästi. Appiukko jopa lausahti "saattais joku ihan arvostaakin hoitoapua..." En kyennyt sanomaan hänelle että mummo ei auta vaan päinvastoin. Päivärytmi menee reisille ja lapset ovat ylikierroksilla käyntinsä jälkeen, varsinkin uhmis. Mummo ei esimerkiksi ollut kiinnostunut ulkoilemaan esikoisen kanssa vaan sanoi että" mutta vauvahan on täällä sisällä, ei kyllä mennä ulos!" Olin pitkään säälittävän kiltti ja otin paineita mummon ja appiukon naljailuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte näitä anoppijuttuja :D
No onhan ne hauskoja ja saahan anopeista yhteistä kivaa puheenpärinää aikaiseksi.
Anopithan ovat ihan oma, omituinen ihmisrotunsa, jotka työkseen rääkkää miniänsä hermoromahduksen partaalle. Oikeastaan anopit voitaisi karkoittaa jollekin yksinäiselle meren saarelle, jonne ei kukaan pääse ja sieltä ei kukaan pääse poissa.Onko sinulla lapsia? Alahan sitten henkisesti valmistautua karkoitukseen yksinäiselle saarelle kun lapsesi alkavat seurustella.
On minulla jo viisi miniää. Ei ole vielä/kään tultu hakemaan! :-D
Eli luettelet mielelläsi sääntöjä ja rangaistuksia muille, ne eivät vain koske sinua itseäsi? Thing called Reilu Meininki. No viiden miniän anoppina ainut järkevä selitys ettei sinua itseäsi ole tultu hakemaan autiolle saarelle täytyy olla ettei kukaan käy teillä :D
Kyllä olet laiska anoppi/emäntä, et jaksa nostaa persaustasi ja hilata itseäsi autiolle saarelle.
Höhlä, sä. Ettehän te saamattomat miniärahjukset ole saaneet aikaan sellaista pakkolakia....vieläkään! 😅
Ei, meillä on ollut vähän kiire noiden ihmisoikeuksien ja sananvapauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä mummoja on joka junaan ja asemallekin jää! Itse mummona olen niin tyytyväinen, kun saan ojentaa itkevän lapsen hänen nuorille ja jaksaville vanhemmilleen, eikä minun tarvitsekaan saada itkevää rauhoittumaan! Toisin se oli ennen. Nyt vain nautin mummoudesta. :-)
ps. täytyy myöntää, jos näen joitain selkeitä virheitä lastenlasteni hoidossa, esim lapset liian myöhään valveilla, yms. kiusaus on suuri kipakastikin asiasta huomauttaa.
Liian myöhään suhteessa mihin?
Me ollaan saatu vääntää isovanhempien kanssa toiseen suuntaan, isäni lähes loukkaantuu jos laitan pienet lapset mökillä nukkumaan klo 20-21 enkä anna "nauttia elämästä" vaan "aina nipotan".
Puhun klo 23-24 ajasta. Siihen aikaan mielestäni lasten tulisi olla unten mailla. Olivatpa mummulassa, tai kotona.
Minä laitan omani nukkumaan aika tiukassa rytmissä, koska toinen lapsista herää joka tapauksessa aina aikaisin ja reagoi voimakkaasti univelkaan, ja se toinen on helppo laittaa nukkumaan siinä samoilla vaihdeilla. Olen kyllä saanut kuulla miten joustamaton ilonpilaaja olen, mutta olkoon niin.
Veljeni lapset ovat ryhmiltään paljon joustavampia. He saattavat keikkua tuonne puolille öin, nukkua levollisesti venyneestä illasta huolimatta, nukkua aamulla pidempään ja voida hyvin vaikka joskus unet jäävätkin lyhyeksi. Ja palata rytmiin ilman tuskia poikkeusillan / reissun / loman jälkeen.
Kerrotko vielä, _miksi_ näiden lasten pitää olla aina nukkumassa ennen 23-24? Muiden häiriköiminen on oma juttunsa, mutta kuulostaa siltä että tämä on sellainen "no kun pitää koska pitää koska aina on pitänyt" -juttu mikä on aika tyhmää.
Siksi, koska he eivät ole yksin meillä, vaan talossa on muitakin ihmisiä ja lapsia, jotka haluaisivat kenties nukkua!!! Onko tämä niin vaikea ymmärtää???
Vika ei siis "virhe lastenhoidossa" ja liian myöhään valvomisesta (minkä voi tehdä myös mölyttä). Et ole huolissasi lasten saamasta hoivassa niin kuin marttyytimummomaisesti esität vaan omien uniesi häiritsemisestä. Mikä on ok! Mutta miksei voi vain sanoa että huomautan kipakasti jos häiritsevät valonväkeä?
Mitäs marttyyrimummoutta se on, jos haluan, että meillä ei riekuta, pahimmassa tapauksessa aamuyölle, vaan, että vuorokausirytmi pysyy suht säällisenä ja kun mummon naperot eivät nukkuisi puolille päivää, ehtisin enemmän touhuta lastenlasten kanssa! Yöllä En Jaksa.
Se ärsyttää eniten, kun muiden täytyy yrittää toimittaa lapsia nukkumaan, koska vanhemmat eivät tee elettäkään asian suhteen.
Eli kyse on kuin onkin SINUN tarpeistasi. Lapsenlapset saavat tarpeeksi unta kyllä.
Kyllä lapset pitääkin opettaa ottamaan toistenkin tarpeet huomioon.
Eri
Ko mummo jauhoi paskaa siitä miten on huolissaan siitä että lapset ei nuku tarpeeksi.
Kun kaiken aikaa kyse oli siitä että mummo ei mielestään saanut leikkiä lasten kanssa tarpeeksi.
Mummo "jauhaa paskaa", kun haluaa, että lapset huolehditaan nukkumaan ennen puolta yötä??? Täh ??? Minkalaista porukkaa täällä oikein kirjoittelee???
T. Se paskanjauhajamummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte näitä anoppijuttuja :D
No onhan ne hauskoja ja saahan anopeista yhteistä kivaa puheenpärinää aikaiseksi.
Anopithan ovat ihan oma, omituinen ihmisrotunsa, jotka työkseen rääkkää miniänsä hermoromahduksen partaalle. Oikeastaan anopit voitaisi karkoittaa jollekin yksinäiselle meren saarelle, jonne ei kukaan pääse ja sieltä ei kukaan pääse poissa.Onko sinulla lapsia? Alahan sitten henkisesti valmistautua karkoitukseen yksinäiselle saarelle kun lapsesi alkavat seurustella.
On minulla jo viisi miniää. Ei ole vielä/kään tultu hakemaan! :-D
Eli luettelet mielelläsi sääntöjä ja rangaistuksia muille, ne eivät vain koske sinua itseäsi? Thing called Reilu Meininki. No viiden miniän anoppina ainut järkevä selitys ettei sinua itseäsi ole tultu hakemaan autiolle saarelle täytyy olla ettei kukaan käy teillä :D
Kyllä olet laiska anoppi/emäntä, et jaksa nostaa persaustasi ja hilata itseäsi autiolle saarelle.
Höhlä, sä. Ettehän te saamattomat miniärahjukset ole saaneet aikaan sellaista pakkolakia....vieläkään! 😅
Ei, meillä on ollut vähän kiire noiden ihmisoikeuksien ja sananvapauden kanssa.
Pitäkää siis kiinni av-palstasta.
Anoppi-vävy-suhteen yksi iso vaikutin on poikien ja miesten kasvatuksessa. Yleensä suhde on mutkattomampi vrt. anoppi-miniä-suhteeseen, koska miesten on usein helpompi ilmaista omia rajojaan ja paine olla mielin kielin ei koske heitä niin paljoa. Harvoin puhutaan että "vävy on niin hankala ja pikkutarkka" rajojen asettamisen jälkeen - syynä yksinkertaisesti se että ulkopuoliset kokevat vävyn toiminnan ja rajojen vedon olleen automaattisesti aiheellista kun taas miniän kohdalla muutkin saattavat lähteä mukaan "hormonihuuru" - mitätöintiin. Tytöt kasvatetaan kuuntelemaan muiden ihmisten toiveita ja odotuksia eri tavoin kuin pojat. Miniä saattaa käyttäytyä "normaalisti" pitkäänkin vaikka anopin tms. toiminta raivostuttaisi häntä. Kynnys avoimeen rajojenvetoon ja siten sosiaaliseen konfliktiin on korkeampi kuin vävyllä samassa tilanteessa.