Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä voi olla vikana, kun en saa tehtyä mitään enkä hoidettua asioita?
18.10.2018 |
Laskut jää maksamatta ja menee perintään, kun en vain saa aikaiseksi maksaa niitä. En unohda, vaan mietin joka päivä, että ne pitää maksaa. Rahaakin on maksaa, eli maksaminen vaatisi vain laskun näppäilyn nettipankkiin. En saa vastattua ihmisten viesteihin, vaikka mietin joka viestin jälkeen melkein koko ajan, että "vastaa nyt siihen viestiin". En saa ilmoittauduttua tapahtumiin tai kursseille, joihin haluaisin mennä, koska en vain saa aikaiseksi näppäiltyä sitä netti-ilmoittatumista. Eli asiat jää hoitamatta, koska en saa niitä aikaiseksi.
En ole aina ollut tällainen, ennen hoidin kaiken hyvin ja ajallaan, olen 40-vuotias ja tällaista on ollut viimeiset viisi vuotta. Työssäkin jää asioita hoitamatta, koska en vain saa niitä aikaiseksi, vaikka osaan ne, muistan ne ja työstäni tykkään. Mikä ihme voi olla vikana minussa? Masentunut en mielestäni ole, koska olen pääasiassa iloinen, ulkoilen joka päivä ja tykkään siitä, nautin pienistäkin asioista, jaksan kotona siivota ja laittaa ruokaa ja sellaista. Olen käynyt työterveydessä parinkin eri työterveysihmisen vastaanotolla sanomassa, että en selviä enää työstäni koska en saa hoidettua työtäni ja esimieskin on jo puuttunut asiaan, että auttakaa minua. En sieltä saa apua, lääkäri sanoi että minussa ei ole mitään vikaa ja että vain vaadin itseltäni liikaa. Minusta se on ihan puppua, koska ihan oikeasti minulta jää töitä hoitamatta ja tosiaan esimieskin on jo asiasta valittanut ja tosiaan ne laskutkin menee koko ajan perintään. Tulisiko kellekään mieleen, että miten lähteä selvittämään, että missä vika, kun lääkäristäkään ei saanut apua?
Kommentit (72)
Uupumus vaikuttaa omantoiminnanojauksen järjestelmään aivoissa. Mieli etsii mielihyvää asioista, jotka tuottavat nopeasti serotoniinia, laskujen maksaminen ei sitä taida tuottaa toisin kuin esim, vieraan kielen opettelu. Teet asioita, jptka lisäävät mielihyvää nopeasti ja hetkellisesti ja tärkeät asiat joista palkinto tulee myöhemmin väistyy niiden tieltä. Yrität korjata näin oman mielialasi epätasapainoa tai tyytymättömyyttä. Pienen lapsen äitiys, työelämä ja elämän muut haasteet kuormittavat vuosien saatossa, jos et ole voinut palautua rasituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD? Tai sitten kuormittumisesta ja multitaskingista seurannut keskittymisen häiriö, se on jo kuulemma yleinen vitsaus. Oman toiminnan ohjauksen puutteita, jotka tulleet ikääntymisen myötä. Nuorenahan aivot jaksavat vielä toimia ja ihminen skarpata asioiden kanssa, mutta kognitiiviset kyvyt alkavat ikääntymisen myötä laskea jo keski-ikäisilläkin, jos on paljon kuormitusta. Palaudutko työstäsi riittävästi vapaa-ajalla?
Muutuin tällaiseksi 35-vuotiaana, eli ei se kai vielä kovin ikääntynyt ikä ole. Teen vaativaa työtä, josta en ole ikinä ehtinyt palautumaan kunnolla vapaa-ajalla enkä lomilla, työssä myös vaaditaan koko ajan tuota multitaskingia ja päivät on pitkiä. Mutta toisaalta tykkään työstäni niin en ole niin palautumista edes miettinyt. Ap
No nyt aletaan päästä jonnekkin! Olet ehkä niin syvällä siellä oravanpyörässä että et itse erota kovin hyvin, mutta tuohan alkaa kuulostaa burnoutilta?!
Ehkä. Mutta työterveyden mielestä ei ole. Enkä tiedä mikä poistaisi sen burnoutin, koska työterveydestä ei saa apua eikä pomoltakaan. Ap
Argghh, tosi raivostuttavaa ettei nykyaikanakaan työterveydessä tehdä muuta kuin sivuutetaan avunpyyntö tyynesti että ongelma saadaan varmasti eskaloitumaan mahdollisimman pahaksi! Luulis heidän ymmärtävän senverran että juuri sinunkaltaiset on usein niitä burnoutin saajia kun pystytään näennäisesti olemaan reippaita ja suht normaaleja viimeseen asti. ne kyllä huomataan ketkä parkuu lääkkeitä ja saikuttaa joka viikko.
No siis periaatteessa he eivät sivuuttaneet avunpyyntöäni vaan ottivat labroja, kuuntelivat, tarjosivat useita käyntejä ja kävin heidän ehdotuksesta hoitajalla, lääkärillä ja psykologilla (kaikilla useamman kerran). Mielestäni siellä oli ihan hyviä keskusteluja ja yrittivät auttaa, mutta heidän mielestä ainoa vika minussa on se, että vaadin itseltäni liikaa ja pitäisi hyväksyä se, että ei ole täydellinen. Kuten kirjoitin aiemmassa kommentissani, niin se on puppua, koska ei se ole liikaa vaatimista, että ei halua kaikkien laskujensa menevän perintään. Ap
Onhan nuokin toimet toki apua, mutta tehokkaampi tulos voisi olla kun kirjoittaisivat tilanteen vaatiman ajan sairaslomaa uupumukseen. Sillä selviäisi luultavasti ainakin se että onko nämä laskun maksut ym. Jutut muuttuneet vastenmieliseksi pakkopullaksi siksi että olet oikeasti uupunut. Kiireettömyydellä,levolla ja muihin kuin työasioihin keskittymällä jos motivaatio asioiden hoitamiseen alkaisikin vaikka löytyä :)
Olin 1,5 vuotta vauvan kanssa kotona eikä tilanne silloinkaan ollut yhtään parempi eli silloinkaan en saanut aikaiseksi hoitaa esim. laskuja tai ilmoittautumisia tai sellaisia. Eli keskityin 1,5 vuotta muuhun kuin työhön eikä se vaikuttanut asiaan, tosin levätä en silloin pystynyt, koska vauvassa oli täysi työ. Jos nyt otan sairauslomaa vaikka viikon, niin en usko, että se auttaa yhtään, ahdistaa vain lisää kun sitten pitää hoitaa ne viikon aikana kasautuneet työt kun palaa taas töihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Uupumus vaikuttaa omantoiminnanojauksen järjestelmään aivoissa. Mieli etsii mielihyvää asioista, jotka tuottavat nopeasti serotoniinia, laskujen maksaminen ei sitä taida tuottaa toisin kuin esim, vieraan kielen opettelu. Teet asioita, jptka lisäävät mielihyvää nopeasti ja hetkellisesti ja tärkeät asiat joista palkinto tulee myöhemmin väistyy niiden tieltä. Yrität korjata näin oman mielialasi epätasapainoa tai tyytymättömyyttä. Pienen lapsen äitiys, työelämä ja elämän muut haasteet kuormittavat vuosien saatossa, jos et ole voinut palautua rasituksista.
Olet ehkä oikeassa, mutta mikä tähän voisi auttaa? Töissä on pakko käydä saadakseen rahaa, lapsesta täytyy tietenkin huolehtia (ja siitä nautinkin). Lomat ei riitä palauttamaan. Uutta mielenkiintoisempaa työtä en ole saanut vaikka olen yrittänyt. Ap
Sinua ei enää kiinnosta kulissit ja laiska perusluonteesi on vallannut elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat multa. Varoituksen sana: sun pomo ei katsele tuollaista toimintaa kauan. Itse uskoin kuuluvani töissä lähes kalustoon, mutta yht'äkkiä tulikin se päivä, kun pomo tarjosi kultaista kädenpuristusta.
Sinuna pakottaisin itseni ainakin hoitamaan työni hyvin.
Pääsin onneksi uuteen työhön, mutta edelleen tulee pala kurkkuun, kun muistelen sitä irtisanomisen hetkeä. Nykyisen työn hoidan ehdottoman tunnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD? Tai sitten kuormittumisesta ja multitaskingista seurannut keskittymisen häiriö, se on jo kuulemma yleinen vitsaus. Oman toiminnan ohjauksen puutteita, jotka tulleet ikääntymisen myötä. Nuorenahan aivot jaksavat vielä toimia ja ihminen skarpata asioiden kanssa, mutta kognitiiviset kyvyt alkavat ikääntymisen myötä laskea jo keski-ikäisilläkin, jos on paljon kuormitusta. Palaudutko työstäsi riittävästi vapaa-ajalla?
Muutuin tällaiseksi 35-vuotiaana, eli ei se kai vielä kovin ikääntynyt ikä ole. Teen vaativaa työtä, josta en ole ikinä ehtinyt palautumaan kunnolla vapaa-ajalla enkä lomilla, työssä myös vaaditaan koko ajan tuota multitaskingia ja päivät on pitkiä. Mutta toisaalta tykkään työstäni niin en ole niin palautumista edes miettinyt. Ap
No nyt aletaan päästä jonnekkin! Olet ehkä niin syvällä siellä oravanpyörässä että et itse erota kovin hyvin, mutta tuohan alkaa kuulostaa burnoutilta?!
Ehkä. Mutta työterveyden mielestä ei ole. Enkä tiedä mikä poistaisi sen burnoutin, koska työterveydestä ei saa apua eikä pomoltakaan. Ap
Argghh, tosi raivostuttavaa ettei nykyaikanakaan työterveydessä tehdä muuta kuin sivuutetaan avunpyyntö tyynesti että ongelma saadaan varmasti eskaloitumaan mahdollisimman pahaksi! Luulis heidän ymmärtävän senverran että juuri sinunkaltaiset on usein niitä burnoutin saajia kun pystytään näennäisesti olemaan reippaita ja suht normaaleja viimeseen asti. ne kyllä huomataan ketkä parkuu lääkkeitä ja saikuttaa joka viikko.
No siis periaatteessa he eivät sivuuttaneet avunpyyntöäni vaan ottivat labroja, kuuntelivat, tarjosivat useita käyntejä ja kävin heidän ehdotuksesta hoitajalla, lääkärillä ja psykologilla (kaikilla useamman kerran). Mielestäni siellä oli ihan hyviä keskusteluja ja yrittivät auttaa, mutta heidän mielestä ainoa vika minussa on se, että vaadin itseltäni liikaa ja pitäisi hyväksyä se, että ei ole täydellinen. Kuten kirjoitin aiemmassa kommentissani, niin se on puppua, koska ei se ole liikaa vaatimista, että ei halua kaikkien laskujensa menevän perintään. Ap
Onhan nuokin toimet toki apua, mutta tehokkaampi tulos voisi olla kun kirjoittaisivat tilanteen vaatiman ajan sairaslomaa uupumukseen. Sillä selviäisi luultavasti ainakin se että onko nämä laskun maksut ym. Jutut muuttuneet vastenmieliseksi pakkopullaksi siksi että olet oikeasti uupunut. Kiireettömyydellä,levolla ja muihin kuin työasioihin keskittymällä jos motivaatio asioiden hoitamiseen alkaisikin vaikka löytyä :)
Olin 1,5 vuotta vauvan kanssa kotona eikä tilanne silloinkaan ollut yhtään parempi eli silloinkaan en saanut aikaiseksi hoitaa esim. laskuja tai ilmoittautumisia tai sellaisia. Eli keskityin 1,5 vuotta muuhun kuin työhön eikä se vaikuttanut asiaan, tosin levätä en silloin pystynyt, koska vauvassa oli täysi työ. Jos nyt otan sairauslomaa vaikka viikon, niin en usko, että se auttaa yhtään, ahdistaa vain lisää kun sitten pitää hoitaa ne viikon aikana kasautuneet työt kun palaa taas töihin. Ap
Viikon saikku onkin yleensä yhtä tyhjän kanssa näissä asioissa, sellainen lisää vain suorituspaineita kuten totesitkin.Kun asiat menee tarpeeks pahaksi niin sitten puhutaankin jo kuukausien saikusta. Toivottavasti pääset asunnosta säännöllisesti tekemään myös omia juttujasi ilman lasta, ja toisaalta pienen lapsen läsnäollessa on vaikeaa keskittyä muuhun ja aloittaa tekemään yhtään mitään keskeytyksettä, tämäkin voi turhauttaa niin ettei lopulta viitsi edes yrittää ja asiat vaan kertyy -> kiinnostaa vielä vähemmän. Sulla oli ollut tosin tätä ongelmaa jo ennen lastakin joten vaikeaa nyt ihan keksiä onko tähän joku yksittäinen syy vai onko kyseessä monien asioiden summa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistusta minäkin veikkaan. Ja sinulla on nuo kotityöt selvää välttämiskäyttäytymistä. Monella ahdistuneella on jokin sijaistoiminto, kuten nukkuminen, syöminen tms. Sinulla nuo kotihommat.
Tuntuu, että sinnuu vaan kehtuuttaa, niinkun Pohjois-Karjalassa sanotaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin jäivät laskut aina rästiin kun piti naputella käsin kaikki pitkät numerosarjat ja tarkistaa ne vielä moneen kertaan. Puhelimella voi lukea viivakoodin ja se helpottaa paljon. Toinen vaihtoehto on tilata e-laskut.
Pyydä mieheltä apua. Avaat itse nettipankin ja se sitten maksaa laskut. Ihan hullun hommaa kierrättää laskut perinnän kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on tylsää ja haluat leikkiä tulella. Kokeilla kuinka paljon voit sluibailla ennen kuin seuraukset ovat karmeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piilevä ahdistushäiriö? Vähän niinkuin ocd, mutta ilmenee vastakkaisesti eli pakonomaisen tekemisen sijaan olet pakonomaisesti tekemättä tärkeitä asioita. Alitajuinen tarve sabotoida omaa elämää?
Kattelin piilevästä ahdistuneisuushäiriöstä tietoa, ei sellaista ole olemassakaan. (en ap)
Mulla oli sama, enkä tajunnut olevani uupunut ennen kuin jouduin työttömäksi ja sitten sain työn, joka oli niin helppo että se ei seuraa ikinä kotiin ja tiedän tasan mitä teen joka päivä.
3 kuukauden jälkeen maailmaan alkoi tulla hajuja ja värejä. Kaivoin vanhat piirustusvälineet laatikosta ja piirtelin lintuja. Menin harrastukseen, jossa nautin hetkestä. Nautin kotiin tallustelusta. Suunnittelen kivoja viikonloppujuttuja tai suunnittelen sitä, että olen vaan ja luen kirjaa. Se laskupino aiheuttaa jotain pientä nihkeää hikeä mutta oloni on vaan niin eritavalla leppoistunut, että saan tartuttua siihen. Mutta siitä tiedän, että vielä on jotain vanhaa taakkaa mukana.
Nyt on takana siis 1v 3kk "uutta" elämää.
Luulen, että tarvitset vähintään 3-5kk saikun.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuutta naamioidaan monin tavoin..
Ai laiska vain yhdessä tai parissa asiassa? Lukutaito?
Minä luulin olevani laiska kun olin palamassa loppuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuutta naamioidaan monin tavoin..
Ai laiska vain yhdessä tai parissa asiassa? Lukutaito?
Minä luulin olevani laiska kun olin palamassa loppuun...
Loppuunpalaminen on laiskuutta huolehtia itsestään.
Laskujen maksaminen ahdistaa, jos tili on tyhjä.. Normaalia. SääntöSuomi tapp aa ihmisen henkisesti. Plus koronkiskojat toki valtiovallan hyväksynnällä.
Alue: Aihe vapaa
Onhan nuokin toimet toki apua, mutta tehokkaampi tulos voisi olla kun kirjoittaisivat tilanteen vaatiman ajan sairaslomaa uupumukseen. Sillä selviäisi luultavasti ainakin se että onko nämä laskun maksut ym. Jutut muuttuneet vastenmieliseksi pakkopullaksi siksi että olet oikeasti uupunut. Kiireettömyydellä,levolla ja muihin kuin työasioihin keskittymällä jos motivaatio asioiden hoitamiseen alkaisikin vaikka löytyä :)