Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä voi olla vikana, kun en saa tehtyä mitään enkä hoidettua asioita?
18.10.2018 |
Laskut jää maksamatta ja menee perintään, kun en vain saa aikaiseksi maksaa niitä. En unohda, vaan mietin joka päivä, että ne pitää maksaa. Rahaakin on maksaa, eli maksaminen vaatisi vain laskun näppäilyn nettipankkiin. En saa vastattua ihmisten viesteihin, vaikka mietin joka viestin jälkeen melkein koko ajan, että "vastaa nyt siihen viestiin". En saa ilmoittauduttua tapahtumiin tai kursseille, joihin haluaisin mennä, koska en vain saa aikaiseksi näppäiltyä sitä netti-ilmoittatumista. Eli asiat jää hoitamatta, koska en saa niitä aikaiseksi.
En ole aina ollut tällainen, ennen hoidin kaiken hyvin ja ajallaan, olen 40-vuotias ja tällaista on ollut viimeiset viisi vuotta. Työssäkin jää asioita hoitamatta, koska en vain saa niitä aikaiseksi, vaikka osaan ne, muistan ne ja työstäni tykkään. Mikä ihme voi olla vikana minussa? Masentunut en mielestäni ole, koska olen pääasiassa iloinen, ulkoilen joka päivä ja tykkään siitä, nautin pienistäkin asioista, jaksan kotona siivota ja laittaa ruokaa ja sellaista. Olen käynyt työterveydessä parinkin eri työterveysihmisen vastaanotolla sanomassa, että en selviä enää työstäni koska en saa hoidettua työtäni ja esimieskin on jo puuttunut asiaan, että auttakaa minua. En sieltä saa apua, lääkäri sanoi että minussa ei ole mitään vikaa ja että vain vaadin itseltäni liikaa. Minusta se on ihan puppua, koska ihan oikeasti minulta jää töitä hoitamatta ja tosiaan esimieskin on jo asiasta valittanut ja tosiaan ne laskutkin menee koko ajan perintään. Tulisiko kellekään mieleen, että miten lähteä selvittämään, että missä vika, kun lääkäristäkään ei saanut apua?
Kommentit (72)
Minulla oli samoja oireita ja syyksi paljastui vaimon henkinen väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että sinnuu vaan kehtuuttaa, niinkun Pohjois-Karjalassa sanotaan
Ei kuulosta eikä tunnu yhtään tuolta! Päinvastoin.
Oletko ollut ns. "kiltti tyttö" ja yrittänyt tehdä aina kaiken oikein? Joku kapinavaihe iskenyt?
Epätyypillinen masennus? Mutta ehkä ei sekään. Mutta laita nyt ap ne laskut suoraveloitukseen kun kerran tililläsi on rahaa!
Ap on vaan niin pihi, ettei haluaisi luopua rahoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa kuormittavia selvittämättömiä tunnepuolen asioita ja pelkoja tai syyllisyyttä ja silloin sabotoi itseään noin ja lamautuu. Tuo on vakava tila joka voi johtaa isoon kaaokseen nyt alat puhua kaikesta mahdollisesta jokaisen kuintelevan ihmisen kanssa. Joo ja se kilpirauhasen tutkimus vielä ketran myös. Se tekee tuota.
Tämä ketju kertoo minusta, oikeastaan sanasta sanaan. Paitsi että toistaiseksi saan aika kivasti maksettua koko pinon kerralla, mutta en edes yritä haalia koko pinoa kerralla kasaan. Laskuja kun löytyy sieltätäältä.
Tosin mulla elämä on ollut tavattoman rankkaa lähes kymmenen vuotta. Viimeiset kolme vuotta olen tehnyt työtä ympäristössä, jossa yksi kateellinen ihminen on kaivanut maata jalkojeni alta salaa, ja liian pienen porukan takia töitä on tehty niin kovassa paineessa, että ruuhkakuukausien jälkeen olen ollut selkeästi uupumuksen puolella. Vasta tänä kesänä on alkanut uupumus helpottaa, koska olen oppinut ennakoimaan asioita töissä ja oikomaan oikeissa kohdissa, jotta kompurointia on mahdollista minimoida. Työkaverin valheiden paljastuminen ja avoimeksi muuttunut vihamielisyys on helpottaneet myös, koska enää ei tarvitse epäillä olevansa vainoharhainenkin.
Parisuhteessa on takkuja, lapsi välttelee, vanhemmat sairastavat. Kämppä ei pysy järjestyksessä. Henkisesti kannattelen kaikesta tästä huolimatta useampaa ihmistä, ja minua taas tukee tosissaan vain hyvä ystävä, jota pelkään kuormittaa liikaa.
Kaiken muun taidan tunnistaa ehdotuksistakin paitsi patalaiskuuden. Vaikka minäkin kyllä epäilen itseäni laiskaksi minkä kerkeän. Vaikka tiedän, etten ole. Jotain kapinointia tässä kyllä ehkä onkin.
En tiedä onko mahdollista kanavoida kapinointia vaarattomampiin asioihin. Kyllä kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama, enkä tajunnut olevani uupunut ennen kuin jouduin työttömäksi ja sitten sain työn, joka oli niin helppo että se ei seuraa ikinä kotiin ja tiedän tasan mitä teen joka päivä.
3 kuukauden jälkeen maailmaan alkoi tulla hajuja ja värejä. Kaivoin vanhat piirustusvälineet laatikosta ja piirtelin lintuja. Menin harrastukseen, jossa nautin hetkestä. Nautin kotiin tallustelusta. Suunnittelen kivoja viikonloppujuttuja tai suunnittelen sitä, että olen vaan ja luen kirjaa. Se laskupino aiheuttaa jotain pientä nihkeää hikeä mutta oloni on vaan niin eritavalla leppoistunut, että saan tartuttua siihen. Mutta siitä tiedän, että vielä on jotain vanhaa taakkaa mukana.
Nyt on takana siis 1v 3kk "uutta" elämää.
Luulen, että tarvitset vähintään 3-5kk saikun.
Itsellä oli myös sellaista, että jos olin suunnitellut tavallisena keskiviikkoiltana, että käyn kaupassa, tulen kotiin, teen ruokaa, syön ja teen asiaa x joka on tärkeä, niin jos mies olisi kaupassakäynnin jälkeen ehdottanut että hei lähetäänpä syömään jonnekin tai kaverille tai jotain, niin olisin vetänyt neliraajajarrutuksen; ei! ostokset ja se ruoka, se pitää laittaa. Ei, se asia mitä piti tehdä. Ja entäs jos en pääse nukkumaan ajoissa ja olen aamulla väsynyt!
Eli minussa ei ollut mitään spontaaniutta. Kyllä mä joskus lähdin, mutta olin vähän kireä ja ahdistunut. Saattoi olla kivaa ja nautin, mutta ihan rento en ollut.
Nykyään voin tulla kotiin ja lähteä ajamaan vaikka toiseen kaupunkiin syömään hesburgeriin tai muuta älytöntä joka ei varsinaisesti omiin suunnitelmiin nousisi. Mitä väliä? Se voi olla hauskaa, ja aina sitä yhden yön pärjää vähän lyhyemmillä unilla varsinkin jos on ollut hauskaa. Silloin unikin on syvempää :)
Ap, vaikka sun on helppo lähteä ja mennä, niin onko se aina sinun hallussasi se tilanne? Pidätkö henkistä kontrollia, laskeskeletko eri muuttujilla että jaa onkos tää nyt ok, kun on se ja se... Vai meetkö vaan ja keksit uusia hauskoja juttuja?
Mulla on ihan samaa. Mulla se johtuu siitä, etten ole itse oman elämäni tahtipuikoissa. Minua on aina manipuloitu ja ohjattu tekemään asioita, joista itse kärsin ja sitten jos en tee, on syytetty itsekkääksi, joten olen sitten alistuneena ja masentuen tehnyt niitä valintoja, joita on vaadittu. Omaa persoonaani ei ole kukaan rakastanut, eikä siitä välittänyt, eikä osoittanut sille, että se on tärkeä.
Alan olla aivan s**tanan kyllästynyt elämääni. En vain välitä. Siis asioista, jotka tulevat sieltä vanhasta elämästä, velvollisuuksien parista. Ymmärrän, että ihmisellä on velvollisuuksia, mutta ne pitää saada valita ja hyväksyä itse! Tai tajuta, ettei vaihtoehtoja ole. Mulla ois ollut, ellei olisi ollut narsistinen kasvattaja ja manipuloiva läheinen (yksi ja sama henkilö siis).
On vaikeuksia suorittaa vain muille avuksi olevia juttuja, kun itse ei tavallaan ole läsnä tai sen homman keskipiste. Oman elämänsä siis. Mutta olen kyllä muutoksen tiellä, onneksi mieheni tukee siihen minua. Ja olen terapiassakin. Mutta siis arki on välillä ihan kamalaa, kuvailit juuri minut aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD? Tai sitten kuormittumisesta ja multitaskingista seurannut keskittymisen häiriö, se on jo kuulemma yleinen vitsaus. Oman toiminnan ohjauksen puutteita, jotka tulleet ikääntymisen myötä. Nuorenahan aivot jaksavat vielä toimia ja ihminen skarpata asioiden kanssa, mutta kognitiiviset kyvyt alkavat ikääntymisen myötä laskea jo keski-ikäisilläkin, jos on paljon kuormitusta. Palaudutko työstäsi riittävästi vapaa-ajalla?
Muutuin tällaiseksi 35-vuotiaana, eli ei se kai vielä kovin ikääntynyt ikä ole. Teen vaativaa työtä, josta en ole ikinä ehtinyt palautumaan kunnolla vapaa-ajalla enkä lomilla, työssä myös vaaditaan koko ajan tuota multitaskingia ja päivät on pitkiä. Mutta toisaalta tykkään työstäni niin en ole niin palautumista edes miettinyt. Ap
No nyt aletaan päästä jonnekkin! Olet ehkä niin syvällä siellä oravanpyörässä että et itse erota kovin hyvin, mutta tuohan alkaa kuulostaa burnoutilta?!
Ehkä. Mutta työterveyden mielestä ei ole. Enkä tiedä mikä poistaisi sen burnoutin, koska työterveydestä ei saa apua eikä pomoltakaan. Ap
Työterveys luottaa liikaa bdi testiin. Sillä ei saa mitattua työperäistä burnouttia koska työkuormituksen perusteella siitä voi saada vain yhden pisteen.
Mulla on täysin sama ongelma!
Paitsi ettei enää oo rahaakaan millä maksaa laskuja. Mutten saa muitakaan tärkeitä asioita hoidettua ja puuhastelen muuta sen sijaan. Aivan helv. N ärsyttävää ja öisin pyörin hereillä ja mietin kaikkea tekemätöntä..
Alue: Aihe vapaa
Parkuu lääkkeitä ja saikuttaa joka viikko?! Harva parkuu masennuslääkkeitä, moni ei haluaisi syödä vaikka tarttee niitä. Jos joka viikko saikuttaa, on pian työt loppu.