Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheet ja perinnönjako.
18.10.2018 |
Miten olette järjestäneet tai järjestäisitte omalla kohdallanne?
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Olen eri, mutta sinua minä ensimmäisenä epäilisin porvoolaiseksi. Vai mistäköhän rahasta tämä lasten saama "oikea" perintö sitten otetaan, kun ei leski selviäisi edes laskuistaan ilman kuolinpesästä kavaltamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Se nyt vaan on niin, että kun toinen kuolee, kaikki kuolleen nimissä olleet varat ovat kuolinpesän pesänjakoon saakka. Jos kuten teillä on tai-tili, saa leski käyttää puolta kuolinpäivänä tilillä olleista varoista, mutta vain sitä puolikasta.
Juristi neuvoisi tähän, että ostakaa kultaharkkoja ja pitäkää ne kotona piilossa. Kukaan muu ei saa tietää niistä, jolloin toisen kuollessa voi toinen vapaasti myydä ne.
Jaa pimeästikö ne kultaharkot ajattelit myydä..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Höpsistä vaan. Käräjäoikeudessa tavattaisiin!
Sinpäs et niistä rahoista tietäisi mitään ;)
Niinhän luulet ;)
Jos patjan alle säästää, niin silloin ei kukaan tiedä. Mutta vainajan kaikki tilit tulee tietoon perunkirjaa tehdessä. Joten mitään salaista tai-tiliä ei voi pitää.
Voi kun olisi tullutkin, mutta äidin jäljiltä tupsahti tili tietoon vasta vuosi kuolemasta ja perukirja yms oli tehty aikoja sitten.
Tilillä niin vähän rahaa, että että perukirjsn lisäys olisi tullut kalliimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.
Perinnöt hoidettu ennakkoon kaikille lapsille (miehen 1 ja yhteisiä 2)
Kun jompi kuolee saa puoliso kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen naimisissa ja asun omistusasunnossa. Mieheni ei ole ollut tässä koskaan kirjoilla eikä tule. Maksan lainanlyhennykset itse omalta tililtäni ja mies maksaa minulle osuutensa käteisenä. Avioehto on. Näin siksi että haluan omien lasteni perivän talon, eikä miehen aiemman suhteen lapset ala hankaliksi. Osan talosta maksoin itse perimilläni rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Höpsistä vaan. Käräjäoikeudessa tavattaisiin!
Sinpäs et niistä rahoista tietäisi mitään ;)
Mikä estää teitä testamenttaamasta toisillenne? Ja toinen kysymys: Miksi haluat, että miehesi lapset perivät sinun rahasi omiesi sijaan jos kuolet ensin?
Ihan kuin meillä olisi satoja tuhansia patjan alla :D No ei ole, perintöä jää kyllä lapsillekin, vaikka meidän rahojahan ne ovat, ja saamme käyttää ne ihan miten itse tahdomme. Lapsemme myös tulevat elättämään itse itsensä, ei meillä ole oletuksena että lapset lusmuilevat perintöä odotellessa.
Mikä järki meidän olisi testamentata mitään, ja maksaa näistä veroa, eli tunkea rahaa moppen persiiseen, kun voimme antaa rahat toisillemme ilman että siitä kukaan muu tietää kuin me kaksi.
Nyt rahat ovat yhteisiä. Mieheni kuollessa ne ovat vain minun, ja minun kuollessani vain miehen. Niillä on, kuten jo aiemmin olen esiin tuonut, tarkoitus pitää arki rullaamassa niin kauan että suru, järkytys, ja arki helpottaa, että on mistä ottaa silloinkin kun tehdään pesänselvityksiä ja tilit on kenties jäädytettynä.
Pelkästään järkevää toimintaa tämä.
Muut tehkööt niin kuin lystäävät. Otsikon kysymys oli miten olette järjestäneet, ja me olemme järjestäneet näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.
Koitahan jo ymmärtää, että JOS MIES KUOLEE ENSIN, NE OVAT MINUN RAHOJANI, ja JOS MINÄ KUOLEN ENSIN, NE OVAT MIEHEN RAHOJA. Ei siis ole mitään kavallusta, koska OMIA RAHOJA EI VOI KAVALTAA KENELTÄKÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Olen eri, mutta sinua minä ensimmäisenä epäilisin porvoolaiseksi. Vai mistäköhän rahasta tämä lasten saama "oikea" perintö sitten otetaan, kun ei leski selviäisi edes laskuistaan ilman kuolinpesästä kavaltamista?
Lapset perivät sen omaisuuden jota on, myös talon, äkkiäkin, mikäli leski ei halua siihen jäädä, ja rahoista jotka on tilillä niin oman osansa. Onko sinulla mitään kokemusta miten hajalla voi ihminen olla kun läheinen puoliso kuolee? Silloin on hyvä että on selvät sävelet, ja tietää mistä saa rahan jos tilit jäädytetään, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen naimisissa ja asun omistusasunnossa. Mieheni ei ole ollut tässä koskaan kirjoilla eikä tule. Maksan lainanlyhennykset itse omalta tililtäni ja mies maksaa minulle osuutensa käteisenä. Avioehto on. Näin siksi että haluan omien lasteni perivän talon, eikä miehen aiemman suhteen lapset ala hankaliksi. Osan talosta maksoin itse perimilläni rahoilla.
Tulevaisuudessa yhä useamman varat menevät ja kuluvat omaan hoitoon jos/kun päätyy hoitolaitokseen.
Onhan tuosta ollut tositarinoita hiljattain näillä foorumeilla. Vaikka moni meistä ajattelee elävänsä terveenä elämänsä loppuun saakka tai ainakin sellaisessa kunnossa ettei tarvitse laitoshoitoa niin voi käydä toisin.
Olen viime aikoina todistanut useita kohtaloita, kun ilmennyt mm muistisairauksia tutuilla ja vähemmän tutuilla. Sen päälle kaikenlaista kremppaa mitä ikääntyminen yleensä tuo.
Kannattaa alkaa lahjoittamaan eläissään lähimmille vajaa 5000e kolmen vuoden välein niin saa kunnan hoitosetelillä tarvitsemansa hoidon vanhana ja raihnaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Se nyt vaan on niin, että kun toinen kuolee, kaikki kuolleen nimissä olleet varat ovat kuolinpesän pesänjakoon saakka. Jos kuten teillä on tai-tili, saa leski käyttää puolta kuolinpäivänä tilillä olleista varoista, mutta vain sitä puolikasta.
Juristi neuvoisi tähän, että ostakaa kultaharkkoja ja pitäkää ne kotona piilossa. Kukaan muu ei saa tietää niistä, jolloin toisen kuollessa voi toinen vapaasti myydä ne.
Jaa pimeästikö ne kultaharkot ajattelit myydä..?
Jep. Kyllä kahiseva on järkevämpää säilyttää kuin harkko. Saa helpommin suoraan kiertoon.
Toisaalta jos meinaan vanhuuteen kuolla, niin silloin tuskin on eden muuta rahaa enää olemassakaan kuin virtuaalirahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Tämä nyt kuulostaa jo laittomalta. Jos puoliso on kerryttänyt omaisuutta niin se kuuluu perintöön joka on jaettava lapsille, eikä siis salaa viedä "kätköstä". Testamentilla saa hieman valoitettua toiveitaan niin ei tarvitse jälkikäteen riidellä. Sehän vasta mukava tilanne olisikin kun myöhemmin lapset alkaisivat oikeudessa vaatia perintöä, ja puoliso joutuisi pulittamaan myös oikeuskulut.
Kyllä henkilö saa edelleen antaa rahansa kenelle haluaa. Johan sen selitin, että yhteisestä sopimuksesta rahat ovat kokonaan toisenj sen jäljelle jäävän, kuoleman sattuessa.
Saa antaa, mutta onko lahjavero maksettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.
Miten tuollainen voi muka olla laillista ja mahdollista? Tässäkin tarinassa jää väkisin nyt olennaisia tietoja kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Höpsistä vaan. Käräjäoikeudessa tavattaisiin!
Sinpäs et niistä rahoista tietäisi mitään ;)
Pesänselvityksessä niistä kyllä saadaan tietää, myös takautuvasti. Jos on ehditty käytellä epäasianmukaisesti, vähennetään sitten käyttäjän osuudesta jälkeenpäin. Eli plus-miinus-nolla.
Vierailija kirjoitti:
Kun henkilö kuolee niin hänen tili menee käyttökieltotilaan. Myös sellainen yhteistili, jossa hän on yksi tilin omistajista. Mitään rahaa missä se kuollut on ollut edes osaomistajana ei saa käyttää ennen pesänselvitystä ja perinnönjakoa muuhun kuin hautajaisiin ja kuolleen laskuihin.
Sulla ei näköjään ole oikeaa kokemusta asiasta. Jos puolisoiden yhteinen tili on merkitty x TAI y, tiliä ei todellakaan jäädytetä, kun x kuolee. Leski y saa käyttää tilin varoja normaaliin elämiseen, kuten esim. ruoan ostamiseen. Kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta tulee pitää perunkirjoitus ja perukirja toimitetaan maistraatille, joka vahvistaa osakasluettelon. Perukirja toimitetaan myös verottajalle ja perukirjan perusteella tehdään perintöveropäätös. Perinnönjako ei kuulu pätkääkään siihen, että leski y saa käyttää TAI-omistussuhteella olevaa tiliä. Pesä voidaan jättää myös jakamatta siihen asti, kunnes myös leski kuolee.
Ylläoleva on täyttä, itse koettua faktaa. Sääli, että täällä "asiantuntijat" välittävät väärää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Tämä nyt kuulostaa jo laittomalta. Jos puoliso on kerryttänyt omaisuutta niin se kuuluu perintöön joka on jaettava lapsille, eikä siis salaa viedä "kätköstä". Testamentilla saa hieman valoitettua toiveitaan niin ei tarvitse jälkikäteen riidellä. Sehän vasta mukava tilanne olisikin kun myöhemmin lapset alkaisivat oikeudessa vaatia perintöä, ja puoliso joutuisi pulittamaan myös oikeuskulut.
Kyllä henkilö saa edelleen antaa rahansa kenelle haluaa. Johan sen selitin, että yhteisestä sopimuksesta rahat ovat kokonaan toisenj sen jäljelle jäävän, kuoleman sattuessa.
Saa antaa, mutta onko lahjavero maksettu?
Mikä lahjavero, jos ne rahat kerran on toisen miehen kuollessa vaimon omia rahoja, ja vaimon kuollessa miehen omia rahoja?
T:eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂
Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)
Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.
Koitahan jo ymmärtää, että JOS MIES KUOLEE ENSIN, NE OVAT MINUN RAHOJANI, ja JOS MINÄ KUOLEN ENSIN, NE OVAT MIEHEN RAHOJA. Ei siis ole mitään kavallusta, koska OMIA RAHOJA EI VOI KAVALTAA KENELTÄKÄÄN.
Puolisoilla verovapaa osuus on 90 000 eur eli jos testamenttaa sen alle olevan summan ei tarvitse maksaa veroja. Jos ne rahat on teidän molempien nimissä, niin toisen kuollessa puolet kuuluu perikunnalle PISTE. Jos kyseessä on käteinen patjan alla, niin ongelmaa ei toki ole. Tai jos kuolema ei tule aivan yllättäen, niin molempien eläessä voi rahoja toki siirrellä miten tykkää. Eikä niitä tarvitse lapsille antaa, mutta lain mukaan ne on perikunnan, eikä se muutu vaikka kuinka huutaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa.
Eli kavallus pesästä?
No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.
Että perintöä odotellessa...
Höpsistä vaan. Käräjäoikeudessa tavattaisiin!
Sinpäs et niistä rahoista tietäisi mitään ;)
Pesänselvityksessä niistä kyllä saadaan tietää, myös takautuvasti. Jos on ehditty käytellä epäasianmukaisesti, vähennetään sitten käyttäjän osuudesta jälkeenpäin. Eli plus-miinus-nolla.
Tuskin sinä saat meidän rahoistamme tietää ;)
Ei se ihan noin ole.
Jos ensiksi kuolleella ei ole perillisiä, perivät lesken perilliset (eli esim. se lapsipuoli) kaiken. Tai jos leskelläkään ei ole perillisiä, valtio perii.
Pitää muistaa, että serkut eivät peri, joten mitä vanhemmista ihmisistä ja pienemmästä suvusta on kyse, voi olla ihan mahdollista, että ei ole perillisiä, joille perintöä jaettaisiin.
Ihan googlettamalla tästä löytyy esimerkkejä.