Lue keskustelun säännöt.
En enään pärjää Suomessa
haisee
18.10.2018 |
Olen muuttamassa toiseen pohjoismaahan, tuntuu että olen heräämässä pahalta painajaiselta. Tähän listaan syyt miksi en jää tänne.
-Työelämä on olematon
- rankka, sadistinen, negatiivinen, outo ilmapiiri
- hengailuyhteiskunta
- väliinpitämättömyys
- ihmisoikeuksia rikotaan
- laiska ja hidas kansa
Viimeksi olin ulkomailla tuttujen luona ja menin tutustumaan tähän maaan ja minulle tuli onnen kyyneleet. Se tapa miten minua kohdeltiin ihmisenä oli aivan jäätävää!!! Heräsin siihen että näinhän sen pitäisi Suomessa olla!
Tajusin että uupumukset johtui siitä että täällä Suomessa inhimillisyys on täysin tunteematon käsite, ilmeet, hymyt, kiltteys, hyvän tahtominen ovat täysin vieraita. Jos sitä tehdään niin sitä verhoillaan sarkastisuuden ja muun sairaan tunteen taakse ettei vain jää kiinni hyvyydestä. Täällä ei tunnisteta tekijät mitkä tekevät hyvää.
Sai vihdoin hengittää kun ymmärsi että bussissa saa hymyillä eikä kukana kato kieroon, naurua, ääntä ja yhteisöllisyyttä!
Minulla on vain mennyt hermot tähän maahan, itsetuhoisampi kansa saa etsiä. Täällä on ollut jopa traumatisoivaa olla.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet pettymään rankasti, jos kuvittelet, että elo ulkomailla on yhtään auvoisempaa. Sama arki tulee vastaan joka paikassa. Pahoinvoivia ihmisiä on ulkomaillakin, jotka haluavat tehdä pahaa muille. Kaikesta ei uutisoida täällä.
Kirjoitin tänne jo yhden postauksen, mutta pakko kommentoida tähän.
Totta kai arki tulee vastaan menee sitten vaikka minne! Mitään maanpäällistä ShangriLa:ta et tule löytämään. Katson kuitenkin että kun minulla on vakituinen työ josta kunnon palkka, yleisesti ottaen hyvä ja avoin ilmapiiri jossa uskaltaa nauraa ja hymyillä. Jossa ei tulla nyrkit pystyssä kimppuun jos tänöiset toista kassajonossa, jossa kateus ja pahantahtoisuus ei ole hyve, olen jo hyvällä puolella!
Sairastua voi, kuolla voi. Talo voi palaa. Totta kai. Mutta henkinen ilmapiiri, toisita välittäminen ja avoimet ihmiset auttavat valtavan paljon siinä tilanteessa kun on hätä. Kuka auttaa Suomessa? Tiedän takuulla että turvaverkko on olemassa jos putoan pois työelämästä tai sairastun. Saan taatusti asumistuen ja päivärahat. Täällä tuetaan kannustetaan ja autetaan joka ikistä hankkimaan itse oma elatuksensa. On olemassa erilaisia tukimuotoja elämän eri tilanteissa. Koskaan en ole pelännyt jääväni asunnottomaksi tms. Onneksi sellaista tilannetta ei vielä eteeni ole tullut.
Itse en pidä maailman parhaana maana sitä, missä puolet kansasta seisoo leipäjonoissa, käsin kosketeltava vihamielisyys väreilee ilmassa. Räjähdysalttius joka hetki. Sairas kateus toisen onnesta ja menestyksestä. Pahanpuhuminen ja haukkuminen on hyve. Ja itse haukutte esim. oman sairaanhoitosysteeminne maan rakoon! Miksi? Onhan se kai maailman paras? Eikö?
Totta kai vieraaseen maahan muutto on aina vieraaseen maahan muutto. Ei voi ajatella muuttavansa Suomen klooniin. (Luojan kiitos!!) Sillä mielellä ja asenteella on lähdettävä. Mutta jos ihminen ei ole täysin kivestä veistetty ja joustamaton, viimeistään parissa vuodessa on kyllä pässyt hyvin sisään uuden maan systeemeihin ja elämään. Jos taas on täysin jäykkä puupökkelö, on toki paras jäädä toisten puupökkelöiden joukkoon. Nuoria kuitenkin kannustan; uskaltakaa! Ette tule katumaan! Suomella ei ole mitään tarjottavaa enää, se on karu totuus.
Mikä maa se sitten on?
Tämä maa on Norja. Ensi toukokuussa 23 vuotta täällä.
Toivottavasti pärkäät siellä paremmin. Norjalaiset eivät kuitenkaan ole ihmisinä mitään kaikki sallivia, vaan myöskin sisäänpäin kääntyneitä ja hiukan muukalaisvastaisia. Mitä estetiikkaan tulee, niin varmaan jossain Bergenissä onkin talot kauniisti rapattu ja Stavangerissa rantaviiva siloteltu, kun 3-miljoonaisella kansalla on yllin kyllin öljyrahaa, mutta esim. Oslo ei tästä huolimatta mitenkään esteettisen kaunis paikka ole.
Norjalaisethan on kaikkein pahimpia ja ilkeimpiä. Riitää kun miettii Mika Myllylän kohtelua jopa kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itsestähän se on kiinni, ihan joka paikassa. Minä asun täällä pohjolassa ja pimeää on. Mulla on kuitenkin kiva mies ja perhe, mukava koti, kavereita ja harrastuksia, upea luonto ympärillä. Itse olen elämäni tällaiseksi muovannut, ei aina mene niinkuin pitäisi mutta sitten luovitaan jotain muuta. Ei pidä laittaa toisten ihmisten varaan sitä omaa hyvää fiilistään, vaan hakea se ihan itsestään ja omista jutuistaan.
Totta kai minullakin on tympeitä työkavereita, lapset kiukuttelee ja läheisiä vakavasti sairaana ja olen sairastanut itsekin. Kaikilla ihmisillä on omat ristinsä eikä kannata haikailla toisten elämää. Jos jää odottamaan että muut ihmiset nostavat sinun mielialasi niin voi olla että saat odottaa kauan. Etsi itse ne asiat jotka tuovat hyvää mieltä. Jos ihailet toisten koteja ulkomailla (?) niin mikä estää sinua sisustamasta omaasi? Ja aivan varmasti löytyy iloisempia ja sosiaalisempia piirejä Suomestakin, minä ainakin olen löytänyt ja ennen kaikkea olen ITSE luomassa niitä. Harrastukset, opiskelupiirit, ammattipiirit, you name it. Liikuntaharrastusten parista ainakin löytyy reippaita ja kivoja ihmisiä. Pitää itsekin vähän yrittää!
No, AP on niitä, jotka loukkaantuvat tai ahdistuvat siitä, jos kaupan kassa sanoo "moi" eikä "hyvää huomenta". Ja pienikin tuhahdus kanssaeläjältä on ahdistelua ja henkistä väkivaltaa.
Samaa paskaa se eläminen on kaikkialla, missä on ihmisiä. Itse tykkään asua väljässä ja itsenäisen elämän sallivassa maassa, jossa ei tarvitse koko ajan kaveerata sukulaisten ja ystäväjoukon kanssa.
En tiedä miksi suomalaisen on niin kitkerää niellä se totuus, että vaikka jokin maa X olisi maailman mittakaavalla kehitysmaa (anteeksi, kehittyvä maa), voi siellä silti olla hyvä ilmapiiri.
Ehkä se on niin juurtunut meihin, negatiivisuus ja vahingonilo, kyttääminen ja lyödyn lyöminen. Jos joku on onnekas, hänen sukunsa koostui ja lähipiirinsä koostuu normaaleista ihmisistä. Silloin on ehkä vaikea uskoa, että toiset meistä ovat saaneet sitä itseään niskaansa lapsesta lähtien, eikä se tunnu loppuvan koskaan, vaikka olisi itse kuinka tyytyväinen elämään tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet pettymään rankasti, jos kuvittelet, että elo ulkomailla on yhtään auvoisempaa. Sama arki tulee vastaan joka paikassa. Pahoinvoivia ihmisiä on ulkomaillakin, jotka haluavat tehdä pahaa muille. Kaikesta ei uutisoida täällä.
Kirjoitin tänne jo yhden postauksen, mutta pakko kommentoida tähän.
Totta kai arki tulee vastaan menee sitten vaikka minne! Mitään maanpäällistä ShangriLa:ta et tule löytämään. Katson kuitenkin että kun minulla on vakituinen työ josta kunnon palkka, yleisesti ottaen hyvä ja avoin ilmapiiri jossa uskaltaa nauraa ja hymyillä. Jossa ei tulla nyrkit pystyssä kimppuun jos tänöiset toista kassajonossa, jossa kateus ja pahantahtoisuus ei ole hyve, olen jo hyvällä puolella!
Sairastua voi, kuolla voi. Talo voi palaa. Totta kai. Mutta henkinen ilmapiiri, toisita välittäminen ja avoimet ihmiset auttavat valtavan paljon siinä tilanteessa kun on hätä. Kuka auttaa Suomessa? Tiedän takuulla että turvaverkko on olemassa jos putoan pois työelämästä tai sairastun. Saan taatusti asumistuen ja päivärahat. Täällä tuetaan kannustetaan ja autetaan joka ikistä hankkimaan itse oma elatuksensa. On olemassa erilaisia tukimuotoja elämän eri tilanteissa. Koskaan en ole pelännyt jääväni asunnottomaksi tms. Onneksi sellaista tilannetta ei vielä eteeni ole tullut.
Itse en pidä maailman parhaana maana sitä, missä puolet kansasta seisoo leipäjonoissa, käsin kosketeltava vihamielisyys väreilee ilmassa. Räjähdysalttius joka hetki. Sairas kateus toisen onnesta ja menestyksestä. Pahanpuhuminen ja haukkuminen on hyve. Ja itse haukutte esim. oman sairaanhoitosysteeminne maan rakoon! Miksi? Onhan se kai maailman paras? Eikö?
Totta kai vieraaseen maahan muutto on aina vieraaseen maahan muutto. Ei voi ajatella muuttavansa Suomen klooniin. (Luojan kiitos!!) Sillä mielellä ja asenteella on lähdettävä. Mutta jos ihminen ei ole täysin kivestä veistetty ja joustamaton, viimeistään parissa vuodessa on kyllä pässyt hyvin sisään uuden maan systeemeihin ja elämään. Jos taas on täysin jäykkä puupökkelö, on toki paras jäädä toisten puupökkelöiden joukkoon. Nuoria kuitenkin kannustan; uskaltakaa! Ette tule katumaan! Suomella ei ole mitään tarjottavaa enää, se on karu totuus.
Mikä maa se sitten on?
Tämä maa on Norja. Ensi toukokuussa 23 vuotta täällä.
Toivottavasti pärkäät siellä paremmin. Norjalaiset eivät kuitenkaan ole ihmisinä mitään kaikki sallivia, vaan myöskin sisäänpäin kääntyneitä ja hiukan muukalaisvastaisia. Mitä estetiikkaan tulee, niin varmaan jossain Bergenissä onkin talot kauniisti rapattu ja Stavangerissa rantaviiva siloteltu, kun 3-miljoonaisella kansalla on yllin kyllin öljyrahaa, mutta esim. Oslo ei tästä huolimatta mitenkään esteettisen kaunis paikka ole.
Norjalaisethan on kaikkein pahimpia ja ilkeimpiä. Riitää kun miettii Mika Myllylän kohtelua jopa kuoleman jälkeen.
Olen ymmärtänyt myös, että suomalaisilla ja muilla ei-norjalaisilla sairaanhoitajilla ei ole mitkään kissanpäivät sikäläisessä työelämässä. Norjalaiset ovat kuitenkin rasisteja, vaikka tarvitsevatkin ulkomaista työvoimaa hoitamaan vanhuksensa ja lapsensa.
Kollegani tuli juuri takaisin Norjasta maitojunalla. Ei vaan kestänyt, vaikka kaikki ihan ok sinänsä. Mutta siellä vaan ei hyväksytä, vaikka kuinka hymyillään ja puhutaan kauniisti. Kyllä siitä aistii sen todellisen fiiliksen. Suomessa ei tartte aistia ja arvailla, kun täällä arvostetaan suoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai maassa jossa on aina aurinkoa ja lämmintä, myös ihmiset ovat erilaisia. Kun ei ole ollut pitkiä talvia ja taistelua ravinnosta ja elämästä ja kuolemasta, vaan aikaa hengailla perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai maassa jossa on aina aurinkoa ja lämmintä, myös ihmiset ovat erilaisia. Kun ei ole ollut pitkiä talvia ja taistelua ravinnosta ja elämästä ja kuolemasta, vaan aikaa hengailla perheen kanssa.
Jep. Tässä se ero piilee. Suomalaiseen luonteenlaatuun on iskostettu se, että varautua pitää, kun ei koskaan tiedä mitä paskaa on kohta luvassa. Toista on jossain Espanjassa tai Italiassa, jossa voi huoletta päivät pitkät ottaa nokosia, koska kaiken ehtii aivan hyvin seuraavana päivänäkin - aurinko paistaa kuitenkin ja on yhtä ihanaa taas. Suomessa vastaavaan ei ole koskaan ollut varaa, vaikka auringosta tietysti nautitaan suuresti silloin, kun sitä on tarjolla. Eli kaksi kuukautta kesällä, ja sitten taas sukelletaan pimeyteen. Se nyt vaan vaikuttaa ihmiseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai maassa jossa on aina aurinkoa ja lämmintä, myös ihmiset ovat erilaisia. Kun ei ole ollut pitkiä talvia ja taistelua ravinnosta ja elämästä ja kuolemasta, vaan aikaa hengailla perheen kanssa.
Jep. Tässä se ero piilee. Suomalaiseen luonteenlaatuun on iskostettu se, että varautua pitää, kun ei koskaan tiedä mitä paskaa on kohta luvassa. Toista on jossain Espanjassa tai Italiassa, jossa voi huoletta päivät pitkät ottaa nokosia, koska kaiken ehtii aivan hyvin seuraavana päivänäkin - aurinko paistaa kuitenkin ja on yhtä ihanaa taas. Suomessa vastaavaan ei ole koskaan ollut varaa, vaikka auringosta tietysti nautitaan suuresti silloin, kun sitä on tarjolla. Eli kaksi kuukautta kesällä, ja sitten taas sukelletaan pimeyteen. Se nyt vaan vaikuttaa ihmiseen..
Saanen huomauttaa, että ennen öljyesiintymien löytöä norjalaisiakin pidettiin umpimielisinä ja juntteina puukkosankareina, joka jouti pois pilaamasta hienostuneiden ruotsalaisten tunnelmia. Norjassa mieliala lähtenyt nousuun kuningaskunnan vaurastumisen myötä, vai sanoisinko ökyilymisen myötä. No mut kuitenkin, ei heillä siellä oo mitää hätää, kun fyrkkaa on niin hitokseen, etteivät keksi itsekään, mihin sen kaiken laittaisivat
Mun mielestä suomessa on hyviä ihmisiä, kyllä täällä autetaan toisia. Varsinkin maalla törmää vielä semmoiseen että jokainen auttaa toista vuorotellen, pyytämättä. Kauhean negatiivinen kuva monilla suomalaisilla omasta kansasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai maassa jossa on aina aurinkoa ja lämmintä, myös ihmiset ovat erilaisia. Kun ei ole ollut pitkiä talvia ja taistelua ravinnosta ja elämästä ja kuolemasta, vaan aikaa hengailla perheen kanssa.
Kannattaa varmaan tutustua laajemmin niihin lämpimän maan piireihin. Paikalliset pilkkaavat hymyssä suin turisteja minkä kerkeävät kun tietävät, ettei turisti ymmärrä kieltä. Tätä mm. Aasiassa. Siellä on myös aikamoista taistelua elämästä ja kuolemasta ilman sossun luukkua ja tsunamin uhreiltakin tyhjenivät taskut nopeasti. Se siitä auringosta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi suomalaisen on niin kitkerää niellä se totuus, että vaikka jokin maa X olisi maailman mittakaavalla kehitysmaa (anteeksi, kehittyvä maa), voi siellä silti olla hyvä ilmapiiri.
Ehkä se on niin juurtunut meihin, negatiivisuus ja vahingonilo, kyttääminen ja lyödyn lyöminen. Jos joku on onnekas, hänen sukunsa koostui ja lähipiirinsä koostuu normaaleista ihmisistä. Silloin on ehkä vaikea uskoa, että toiset meistä ovat saaneet sitä itseään niskaansa lapsesta lähtien, eikä se tunnu loppuvan koskaan, vaikka olisi itse kuinka tyytyväinen elämään tahansa.
No nyt on kyllä niin etuoikeutetun ihmisen märinää että ei voi olla mahdollista. Mene toki sinne kehitysmaahan jossa on hyvä ilmapiiri ja katso vähän millaisissa oloissa siellä eletään. Voit sitten kertoa millaista paskaa sinun elämäsi on ollut täällä niin voi olla että alkaa ilmapiiri äkkiä muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä suomessa on hyviä ihmisiä, kyllä täällä autetaan toisia. Varsinkin maalla törmää vielä semmoiseen että jokainen auttaa toista vuorotellen, pyytämättä. Kauhean negatiivinen kuva monilla suomalaisilla omasta kansasta.
Kyllä minunkin käsitys on, että suomalainen ajattelee keskimäärin hyvää toisista ihmisistä ja haluaa auttaa. Se vain ei tule esiin nuoleskeluna ja mielistelynä, vaan tilanteissa, joissa oikeasti joku on apua vailla. Myös keskustellessa huomaa, että suomalaiset on kilttejä, vaikka ulospäin vaikuttavatkin hiukan juroilta ja varautuneilta (minkä voi ymmärtää väärin epäkohteliaisuudeksi ja tylyydeksi)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi suomalaisen on niin kitkerää niellä se totuus, että vaikka jokin maa X olisi maailman mittakaavalla kehitysmaa (anteeksi, kehittyvä maa), voi siellä silti olla hyvä ilmapiiri.
Ehkä se on niin juurtunut meihin, negatiivisuus ja vahingonilo, kyttääminen ja lyödyn lyöminen. Jos joku on onnekas, hänen sukunsa koostui ja lähipiirinsä koostuu normaaleista ihmisistä. Silloin on ehkä vaikea uskoa, että toiset meistä ovat saaneet sitä itseään niskaansa lapsesta lähtien, eikä se tunnu loppuvan koskaan, vaikka olisi itse kuinka tyytyväinen elämään tahansa.
Kerro se maa niin katsotaan riippumattomista vertailuista kuinka hyvä se on, esim onko rikollisuutta. Kivat ihmisethän ei tee pahaa toisilleen.
Ja miks se on keharimaa, jos siellä on kiva ilmapiiri. Outo yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aurinkoz kirjoitti:
Minulla on USAsta tuttuja ja olen koennut saman fiiliksen. Ovat aina valmiita auttamaan ja etsimän ratkaisuja yhdessä, heidän mummonsa ottaa aina kädestä kiinni ja aina kehumassa joku paita tai muuta. On sitä vuorovaikutusta ja todellakin kohdataan toista ihmistä. Suomalainen ei ymmärrä että me tarvitaan sitä pehmeyttä ja hellyyttä. Täällä sielu kuolee pois.
Siis oletteko niin tyhmiä että uskotte tuon? Jenkkien touhuhan on niin feikkiä kun vaan voi olla, kehuvat mitä vaan koska "niin pitää tehdä" vaikka olisivat sitä mieltä että päälläsi oleva paita on karsean näköinen tai että kampauksesi on järkyttävä hattara.
t: Jenkkiyliopistosta tutkinnon hakenut enkä enää muuttaisi sinne takaisin vaikka maksettaisi miljoona.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi suomalaisen on niin kitkerää niellä se totuus, että vaikka jokin maa X olisi maailman mittakaavalla kehitysmaa (anteeksi, kehittyvä maa), voi siellä silti olla hyvä ilmapiiri.
Ehkä se on niin juurtunut meihin, negatiivisuus ja vahingonilo, kyttääminen ja lyödyn lyöminen. Jos joku on onnekas, hänen sukunsa koostui ja lähipiirinsä koostuu normaaleista ihmisistä. Silloin on ehkä vaikea uskoa, että toiset meistä ovat saaneet sitä itseään niskaansa lapsesta lähtien, eikä se tunnu loppuvan koskaan, vaikka olisi itse kuinka tyytyväinen elämään tahansa.
Käy Me-talot-sivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi suomalaisen on niin kitkerää niellä se totuus, että vaikka jokin maa X olisi maailman mittakaavalla kehitysmaa (anteeksi, kehittyvä maa), voi siellä silti olla hyvä ilmapiiri.
Ehkä se on niin juurtunut meihin, negatiivisuus ja vahingonilo, kyttääminen ja lyödyn lyöminen. Jos joku on onnekas, hänen sukunsa koostui ja lähipiirinsä koostuu normaaleista ihmisistä. Silloin on ehkä vaikea uskoa, että toiset meistä ovat saaneet sitä itseään niskaansa lapsesta lähtien, eikä se tunnu loppuvan koskaan, vaikka olisi itse kuinka tyytyväinen elämään tahansa.
Käy Me-talot-sivulla.
Väärä ketju..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai maassa jossa on aina aurinkoa ja lämmintä, myös ihmiset ovat erilaisia. Kun ei ole ollut pitkiä talvia ja taistelua ravinnosta ja elämästä ja kuolemasta, vaan aikaa hengailla perheen kanssa.
Kannattaa varmaan tutustua laajemmin niihin lämpimän maan piireihin. Paikalliset pilkkaavat hymyssä suin turisteja minkä kerkeävät kun tietävät, ettei turisti ymmärrä kieltä. Tätä mm. Aasiassa. Siellä on myös aikamoista taistelua elämästä ja kuolemasta ilman sossun luukkua ja tsunamin uhreiltakin tyhjenivät taskut nopeasti. Se siitä auringosta.
Puhuinkin menneistä ajoista ennen turismia, silloin kun ihmiset vielä tulivat toimeen omillaan ja ennen länsimaiden riistoa ym. Tietysti niitä ankeita ihmisiä saattaapi olla jossain etelän lämmössäkin. :D
Suomalaisilla jokin alemmuuskompleksi hienon Ruotsin ja mahtavan Venäjän välissä?
Venäläiset ovat itsetietoisempia, ja ruotsalaiset sosiaalisempia.
Suomalainen kärsii hiljaa tässä keskellä ja valittaa. Vaikka me ollaan parempia, näin pieneksi maaksi.
Huonoiten minua ovat kohdelleet Suomessa asuvat ulkomaalaiset.
Siksi en moittisi suomalaisia tippaakaan.
terv. puoliksi suomalainen
Norjalaisethan ovat kai mentaliteetiltaan samantyyppisiä kuin suomalaisetkin, paitsi aavistuksen itseriittoisempia kun elävät mielestään "maailman parhaassa maassa". Suomalaisilla taas on turhaan alemmuudentunteita, meillä kuitenkin olisi paljon aihetta ylpeyteenkin.