En enään pärjää Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyinen Suomen ilmapiiri johtuu muelestäni siitä, että sotatraumoja ei ole edelleenkään käsitelty ja ne etenevät jatkuvasti sukupolvelta toiselle. Sitten ihmetellään, kun ihmisillä on paha olo. Moni ihminen Suomessa on terapian tarpeessa.

Suomessa hyvää keskustelu katkaistaan kieltämällä oivalluksen ja havannonnit koska pelätään liikaa. Nokiakin kaatui tähän. Kun iskee suomalaiseen niin suomalainen loukkantuu ja muuttuu lapselliseksi, sen sijalle voisi kehittää ja miettiä ratkaisua.

Miksi suomenruotsalaiset ovat tervempiä ja iloisempia? Heillä suku ja perhe ovat voimavara ja kaikki auttaa toisinsa. Suomalaiselle lapset ja vanhukset ovat rasite. Ettekö todellakaan näe kuinka kierosti asiat on?

Suomalaiset ehkä nyt ovat vasta heräämässä omaan sokeuteen, ei ole annettu tilaa hyville tunteille.

Onnea sulle. Se on tosiaan Enää ilman ännää!!! Suomi on sairas kyttäysvaltkunta ja ihmiset kusipäitä toisilleen. Ulkolaisia palvotaan jne perheet pahimpia jnejne. Ulkomailla usein huomaa miten sairas henkinen ilmapiiri onkaan .

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää helpot sanat kirjoittaa väärin?

Hän on jo unohtanut tämän junttikielen.

Luulenpa että AP on ollut itse ihan täysillä mukana siinä nokittelussa ja tylytyksessä ja jäi vain häviölle ja nyt harmittaa ja huutelee että mäpä otan palloni ja meen ulkomaille lälläslää, eli nokittelee vieläkin ihan samalla lailla.

Jäähyväiset Suomelle kirjoitti:

haisee kirjoitti:

Olen muuttamassa toiseen pohjoismaahan, tuntuu että olen heräämässä pahalta painajaiselta. Tähän listaan syyt miksi en jää tänne.

-Työelämä on olematon

- rankka, sadistinen, negatiivinen, outo ilmapiiri

- hengailuyhteiskunta

- väliinpitämättömyys

- ihmisoikeuksia rikotaan

- laiska ja hidas kansa

Viimeksi olin ulkomailla tuttujen luona ja menin tutustumaan tähän maaan ja minulle tuli onnen kyyneleet. Se tapa miten minua kohdeltiin ihmisenä oli aivan jäätävää!!! Heräsin siihen että näinhän sen pitäisi Suomessa olla!

Tajusin että uupumukset johtui siitä että täällä Suomessa inhimillisyys on täysin tunteematon käsite, ilmeet, hymyt, kiltteys, hyvän tahtominen ovat täysin vieraita. Jos sitä tehdään niin sitä verhoillaan sarkastisuuden ja muun sairaan tunteen taakse ettei vain jää kiinni hyvyydestä. Täällä ei tunnisteta tekijät mitkä tekevät hyvää.

Sai vihdoin hengittää kun ymmärsi että bussissa saa hymyillä eikä kukana kato kieroon, naurua, ääntä ja yhteisöllisyyttä!

Minulla on vain mennyt hermot tähän maahan, itsetuhoisampi kansa saa etsiä. Täällä on ollut jopa traumatisoivaa olla.

Ap; onneksi olkoon! Itse tein tuon ratkaisun jo 22 vuotta sitten vaikka tilanne Suomessa ei ollut vielä läheskään yhtä kurja. Hetkeäkään en ole katunut! Tänne olen kotini perustanut, täällä on kotimaa ja tänne tukani tullaan hautaamaan. Täällä perustin perheen ja täällä on hyvä olla.

Mikä maa?

Eikä ap osaa suomen kieltäkään *enää*. Eivätkä suomalaiset osaa olla kettuilematta tälle. 

Vierailija kirjoitti:

Tulet pettymään rankasti, jos kuvittelet, että elo ulkomailla on yhtään auvoisempaa. Sama arki tulee vastaan joka paikassa. Pahoinvoivia ihmisiä on ulkomaillakin, jotka haluavat tehdä pahaa muille. Kaikesta ei uutisoida täällä.

Kirjoitin tänne jo yhden postauksen, mutta pakko kommentoida tähän.

Totta kai arki tulee vastaan menee sitten vaikka minne! Mitään maanpäällistä ShangriLa:ta et tule löytämään.  Katson kuitenkin että kun minulla on vakituinen työ josta kunnon palkka, yleisesti ottaen hyvä ja avoin ilmapiiri jossa uskaltaa nauraa ja hymyillä. Jossa ei tulla nyrkit pystyssä kimppuun jos tänöiset toista kassajonossa, jossa kateus ja pahantahtoisuus ei ole hyve, olen jo hyvällä puolella!

Sairastua voi, kuolla voi. Talo voi palaa. Totta kai. Mutta henkinen ilmapiiri, toisita välittäminen ja avoimet ihmiset auttavat valtavan paljon siinä tilanteessa kun on hätä. Kuka auttaa Suomessa? Tiedän takuulla että turvaverkko on olemassa jos putoan pois työelämästä tai sairastun. Saan taatusti asumistuen ja päivärahat. Täällä tuetaan kannustetaan ja autetaan joka ikistä hankkimaan itse oma elatuksensa. On olemassa erilaisia tukimuotoja elämän eri tilanteissa. Koskaan en ole pelännyt jääväni asunnottomaksi tms. Onneksi sellaista tilannetta ei  vielä eteeni ole tullut.

Itse en pidä maailman parhaana maana sitä, missä puolet kansasta seisoo leipäjonoissa, käsin kosketeltava vihamielisyys väreilee ilmassa. Räjähdysalttius joka hetki.  Sairas kateus toisen onnesta ja menestyksestä. Pahanpuhuminen ja haukkuminen on hyve. Ja itse haukutte esim. oman sairaanhoitosysteeminne  maan rakoon! Miksi? Onhan se kai maailman paras? Eikö?

Totta kai vieraaseen maahan muutto on aina vieraaseen maahan muutto. Ei voi ajatella muuttavansa Suomen klooniin. (Luojan kiitos!!) Sillä mielellä ja asenteella on lähdettävä. Mutta jos ihminen ei ole täysin kivestä veistetty ja joustamaton, viimeistään parissa vuodessa on kyllä pässyt hyvin sisään uuden maan systeemeihin ja elämään.  Jos taas on täysin jäykkä puupökkelö, on toki paras jäädä toisten puupökkelöiden joukkoon. Nuoria kuitenkin kannustan; uskaltakaa! Ette tule katumaan! Suomella ei ole mitään tarjottavaa enää, se on karu totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulet pettymään rankasti, jos kuvittelet, että elo ulkomailla on yhtään auvoisempaa. Sama arki tulee vastaan joka paikassa. Pahoinvoivia ihmisiä on ulkomaillakin, jotka haluavat tehdä pahaa muille. Kaikesta ei uutisoida täällä.

Kirjoitin tänne jo yhden postauksen, mutta pakko kommentoida tähän.

Totta kai arki tulee vastaan menee sitten vaikka minne! Mitään maanpäällistä ShangriLa:ta et tule löytämään.  Katson kuitenkin että kun minulla on vakituinen työ josta kunnon palkka, yleisesti ottaen hyvä ja avoin ilmapiiri jossa uskaltaa nauraa ja hymyillä. Jossa ei tulla nyrkit pystyssä kimppuun jos tänöiset toista kassajonossa, jossa kateus ja pahantahtoisuus ei ole hyve, olen jo hyvällä puolella!

Sairastua voi, kuolla voi. Talo voi palaa. Totta kai. Mutta henkinen ilmapiiri, toisita välittäminen ja avoimet ihmiset auttavat valtavan paljon siinä tilanteessa kun on hätä. Kuka auttaa Suomessa? Tiedän takuulla että turvaverkko on olemassa jos putoan pois työelämästä tai sairastun. Saan taatusti asumistuen ja päivärahat. Täällä tuetaan kannustetaan ja autetaan joka ikistä hankkimaan itse oma elatuksensa. On olemassa erilaisia tukimuotoja elämän eri tilanteissa. Koskaan en ole pelännyt jääväni asunnottomaksi tms. Onneksi sellaista tilannetta ei  vielä eteeni ole tullut.

Itse en pidä maailman parhaana maana sitä, missä puolet kansasta seisoo leipäjonoissa, käsin kosketeltava vihamielisyys väreilee ilmassa. Räjähdysalttius joka hetki.  Sairas kateus toisen onnesta ja menestyksestä. Pahanpuhuminen ja haukkuminen on hyve. Ja itse haukutte esim. oman sairaanhoitosysteeminne  maan rakoon! Miksi? Onhan se kai maailman paras? Eikö?

Totta kai vieraaseen maahan muutto on aina vieraaseen maahan muutto. Ei voi ajatella muuttavansa Suomen klooniin. (Luojan kiitos!!) Sillä mielellä ja asenteella on lähdettävä. Mutta jos ihminen ei ole täysin kivestä veistetty ja joustamaton, viimeistään parissa vuodessa on kyllä pässyt hyvin sisään uuden maan systeemeihin ja elämään.  Jos taas on täysin jäykkä puupökkelö, on toki paras jäädä toisten puupökkelöiden joukkoon. Nuoria kuitenkin kannustan; uskaltakaa! Ette tule katumaan! Suomella ei ole mitään tarjottavaa enää, se on karu totuus.

Mikä maa se sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyinen Suomen ilmapiiri johtuu muelestäni siitä, että sotatraumoja ei ole edelleenkään käsitelty ja ne etenevät jatkuvasti sukupolvelta toiselle. Sitten ihmetellään, kun ihmisillä on paha olo. Moni ihminen Suomessa on terapian tarpeessa.

Eiköhän sotatraumoja ole Ruotsia ja Sveitsiä lukuun ottamatta kaikissa Euroopan maissa. Joillain on paljon tuoreempiakin, vaikka Balkanilla. Portugalin siirtomaasodat 1970-luvun alussa olivat raakoja, ja niihin lähetettiin tavallisia varusmiehiä.

Ihanaa keskustelua ja järkeviä pointteja. Näyttää siltä että Suomessa on todella paljon mielisairautta, katkeruutta, patoutuneisuutta. Ne väsyneet katseet varsinkin Helsingissä on kammottavaa. Pitää olla aika sokea jos sanoo että voi Suomessa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksesta ja masennuksesta kannattaa jutella jonkun kanssa, niin elämä voi oikeasti helpottaa.

Suomi on kaunis maa, jossa asuu mukavia ihmisiä.

Minkä takia täällä sitten on asiat noin huonosti? Miksi viimeisessä paikassa jossa olin sairaahoitajien piti kiusata muita ja piilottaa niiden tavarat? Täällä ei olle normaaleja. Valmetilla nyt yritettiin myrkyttää työkaveria.

Tämän paatoutuneempaa kansaa saa hakea.

Olit ilmeisesti töissä paikassa, jossa kohdetiin ihmisiä ikävästi.

Valmetin tilanteesta ei vielä tiedetä riittävästi. Onneksi kohde toipui.

Joka paikassa on hankalia ja vaikeita ihmisiä, mutta valtaosa on onneksi mukavia ja inhimillisiä.

tämä on myös syy miksi kansa ei edisty, aina puhutaan yksittäistapauksesta tai että onneksi kohde toipui. Ulkomailla kiusaaja potkittaisi äkkiä ulos ja käskettäisi opettelemaan tapoja ja sivistyä. Suomessa katsotaan vain vierestä hukkuvaa laiva ja todetaan että huh onneksi ei sula.

Suomella vain on oma kulttuuri ja se on tätä. Itseäni se ei haittaa lainkaan

Ymmärrän hyvin ap:n tuntemukset. Kun itse muutin lapsena Ruotsista Suomeen, järkytyin ihmisten kivikasvoisuudesta. Ruotsissa olin tottunut siihen, että kaikki ihmiset rakastavat minua ja aivan ventovieraatkin hymyilevät minulle, koska olen heidän mielestään tärkeä. Suomessa koin kylmää vihaa, vaikka se ei tietysti sitä oikeasti ollut - ihmiset vain eivät hymyile. Sen seurauksena uskon, että olen masentunut jo lapsuudessa jollain tavalla, mutta kuitenkin jostain se varhaislapsuuden aurinkoisuus lopulta puskenut esiin. En ole mitenkään varakkaasta perheestä, mutta moni on kertonut uskoneensa näin, koska olen aina niin hyväntuulinen. Kuulemma rikkaiden ja varakkaiden perusominaisuus. No, minkäs minä sille mahdan.

Nykyään olen kasvattanut paksun nahkan, ja saa kyllä tuta se, joka alkaa minulle päätä aukomaan tai irvistelemään. Itse sen sijaan olen ottanut elämäntehtäväkseni hymyillä kaikille, tervehtiä ja keskustella. Tämä on oikeasti auttanut! Ihmiset sulaa vähitellen. Ei suomalaisetkaan nauti tästä kylmäkiskoisuudesta, mutta kun ovat hiljaista ja ujoa kansaa, eivät kehtaa nolaamisen pelossa lähteä muuttamaan asiaa. Minä olen huomannut silti, että muutosta tapahtuu ja se on oikeasti mahdollista.

Ruotsalaiset ovat iloisuudestaan ja niin sanotusta avoimuudestaan huolimatta salarasisteja, ja kieroja kuppikuntalaisia. Suomessa tämä on vain, ehkä junttiudesta johtuen, selkeämmin näkyvillä. Ruotsissa on aivan sitä samaa väreilyä, mutta sitä ei vain havaitse kuin jonkin ajan kuluttua  niissä ympyröissä oltuaan. Viikon tai kahden visiitti ei kerro vielä mitään todellisuudesta.

Tsemppiä kuitenkin sinne minne ikinä oletkaan menossa!

Vierailija kirjoitti:

Suomella vain on oma kulttuuri ja se on tätä. Itseäni se ei haittaa lainkaan

Paitsi että meillä on valtavasti mielenterveysongelmia, syrjäytyneitä, sairaita, syntyvyys pysyvästi pysähtynyt, vanhukset ovat firmojen kultakimpaleita. Työkyvyttömyyseläke kiusamistapauksista, pahoinvoiva kansa.

joo ei haittaa yhtään...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ap:n tuntemukset. Kun itse muutin lapsena Ruotsista Suomeen, järkytyin ihmisten kivikasvoisuudesta. Ruotsissa olin tottunut siihen, että kaikki ihmiset rakastavat minua ja aivan ventovieraatkin hymyilevät minulle, koska olen heidän mielestään tärkeä. Suomessa koin kylmää vihaa, vaikka se ei tietysti sitä oikeasti ollut - ihmiset vain eivät hymyile. Sen seurauksena uskon, että olen masentunut jo lapsuudessa jollain tavalla, mutta kuitenkin jostain se varhaislapsuuden aurinkoisuus lopulta puskenut esiin. En ole mitenkään varakkaasta perheestä, mutta moni on kertonut uskoneensa näin, koska olen aina niin hyväntuulinen. Kuulemma rikkaiden ja varakkaiden perusominaisuus. No, minkäs minä sille mahdan.

Nykyään olen kasvattanut paksun nahkan, ja saa kyllä tuta se, joka alkaa minulle päätä aukomaan tai irvistelemään. Itse sen sijaan olen ottanut elämäntehtäväkseni hymyillä kaikille, tervehtiä ja keskustella. Tämä on oikeasti auttanut! Ihmiset sulaa vähitellen. Ei suomalaisetkaan nauti tästä kylmäkiskoisuudesta, mutta kun ovat hiljaista ja ujoa kansaa, eivät kehtaa nolaamisen pelossa lähteä muuttamaan asiaa. Minä olen huomannut silti, että muutosta tapahtuu ja se on oikeasti mahdollista.

Ruotsalaiset ovat iloisuudestaan ja niin sanotusta avoimuudestaan huolimatta salarasisteja, ja kieroja kuppikuntalaisia. Suomessa tämä on vain, ehkä junttiudesta johtuen, selkeämmin näkyvillä. Ruotsissa on aivan sitä samaa väreilyä, mutta sitä ei vain havaitse kuin jonkin ajan kuluttua  niissä ympyröissä oltuaan. Viikon tai kahden visiitti ei kerro vielä mitään todellisuudesta.

Tsemppiä kuitenkin sinne minne ikinä oletkaan menossa!

Niin joo, lisään tähän vielä, että suomalaiset ovat umpimielisyydessään oikeasti salahyviksiä...täytyy vaan uskoa ihmisiin.

Mieheni on maasta jossa ollaan äärettömän ystävällisiä ja kohteliaita vieraille ihmisille, kysellään, ollaan kiinnostuneita. Mutta siihen se sitten jääkin! Niin monta kertaa olin innostunut että jee, nyt löysin itselleni ystävän, mutta ei se sitten ollutkaan aitoa. Se on vaan valmiit vuorosanat, fraaseja joita tulee toisille sanoa kun tavataan. Toki se on kivaa, on kiva että on kepeä tunnelma ihmisten kanssa. Mutta sen syvemmäksi se ei mene. Ainoa ystäväni miehen kotimaasta on tyyppi joka on paikallisittain todella hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Mutta hän oikeasti kuuntelee ja juttelee, meillä synkkaa tosi hyvin.

Tietysti jokaisen pitää tehdä mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Ulkomailta voi löytyä onni mutta samaa arkea sielläkin pitää elää. Suomalaiset kuitenkin ovat hirveän rehellisiä ja solidaarisia, eikä toisia huiputeta häikäilemättömästi oman edun nimissä niinkuin melkeinpä missä tahansa muualla. Kirjoitustavasta päätellen ap ei ole syntyperäinen suomalainen ja silloin kyllä on ymmärrettävää että ulospäin kylmä ja hiljainen kulttuuri ei tunnu omalta.

Mikäs Suomen haukkumisketju täällä on? Jos ei kelpaa niin voi poistua, se on sitä luonnonvalintaa täällä karussa maassa. Meillä on eri geenit kuin ruotsalaisilla, se on varmaan ihan hyvä.

Kyllä, ruotsalaisella mentaliteetillä jos täällä oltais ni voipi olla että itsenäisyyttäkään ei olisi. If you dont like it, leave.

Sitkeimmät tyypit tänne on jääneet jäljelle vuosituhansien mittaan muutenkin.

tsiiss kirjoitti:

Olen ap. Ulkomailla osataan olla ilkeitä mutta siellä ei ole semmosta outoa ja kurja kuppikunta ilmapiiri kuin täällä. Justhan tuli julkaisu siitä että kuinka kalliiksi tulee yhteiskunnalle huono ilmapiiri.

Kiitos kannustuksesta, on jopa oman alan työtä odottamassa tässä uudessa maassa! Minua juurikin sairastuttaa toi tyly reaktio mitä muilta saa. Suomessa on todella harvinaista saada sitä tukea, itse olen kiltti ja aina halunnut parasta muille ja tämäntakia on pidetty naivina.

Oli jopa silmiä avaava kuinka hyvässä kunnossa kodit ovat sielläpäin ja pidetään estettisyydestä huolta.

Vai että ihan ulkomailla on parempi ilmapiiri. Missä päin ulkomailla? Kaikkiallako?

No mutta kaikkea hyvää joka tapauksessa. Toivottavasti pääset pian parempaan paikkaan eli sinne ulkomaille.