Onko ahdistuneisuushäiriö perimmiltään pelkotila?

traumaattinen tilanne kroonistuu pysyväksi stressitilaksi. > Fyysisiä oireita, voimattomuus, uupumus, masennus> Jos et vieläkään saa apua> paniikkikohtauksia, dg. yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Huomatkaa: oireille on syy. Mutta jos et saa apua (terapiaa), tilanne kroonistuu ja pahenee. Lopulta sua pidetään vaan mie.li

sairaana ilman syytä. > tuhoisaa itsetunnolle, leimaa sinut terveydenhuollossa. Nyt ollaan jo syvällä, mistä on vaikea nousta. Elämästä tulee pelkkää oireiden kanssa taistelua.

> et jaksa enää vaatia apua, uskot jo itsekin olevasi arvoton ihminen.

Hoitosuositusten ja käytännön välissä on valovuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

Mitä siinä jännitetään? Tulevaisuuttako? Vai mennyttä?

Jännitetään esim. tulevaa koetta/ työhaastattelua ja yleensäkin asiaa joka on edessä päin.

Ahdistusta voi aiheuttaa mennyt tapahtuma jonka vaikutteisiin ei tulevaisuudessa voi vaikuttaa. Yleensäkin asiat joita ei voi kontrolloida, voi aiheuttaa jännitystä joka ilmenee ahdistuksena.

Voi kauheeta. Eihän elämää voikaan kontrolloida.

K-pään kommentti.

Miten niin? Jokainen ihminen joutuu käymään tämän asian läpi elämässään. Jokaikinen.

Sinulla varmaan on perusturvallisuuden tunne kunnossa? Että jos jotain sattuu, niin asiat kuitenkin järjestyvät. Kiva siltä pohjalta tulla nälvimään traumatisoituneille ja ahdistuneille ihmisille, jolla tällaista kokemusta ei ole.

Koen suurta ahdistuneisuutta välillä ihan kaikesta omassa elämässäni. Tähän mennessä on ollut paljon vastoinkäymisiä, jotka ovat murjoneet heikon itetuntoni pohjamutiin. Tiedostan, etten kestä elämän vaatimuksia ja kilpailua esim. työmarkkinoilla tai muuten elämässä. En osaa olla kova ja tunteeton, vaikka sitä nykypäivänä vaaditaan. Niinä hetkinä myös ajattelen, että "tässä kohtaa moni varmaan suunnittelee oman käden kautta lähtemistä". On vaikeaa tasapainoilla itsensä kanssa, kun on tarpeeksi järjissään tunnistaakseen myrkylliset mt-ongelma ajatukset. Olisi helpompaa, jos ei tietäisi ja olisi vain ihan sekaisin.

En koe, että ahdistuneisuushäiriö on pelkotila.

t. N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

Mitä siinä jännitetään? Tulevaisuuttako? Vai mennyttä?

Jännitetään esim. tulevaa koetta/ työhaastattelua ja yleensäkin asiaa joka on edessä päin.

Ahdistusta voi aiheuttaa mennyt tapahtuma jonka vaikutteisiin ei tulevaisuudessa voi vaikuttaa. Yleensäkin asiat joita ei voi kontrolloida, voi aiheuttaa jännitystä joka ilmenee ahdistuksena.

Voi kauheeta. Eihän elämää voikaan kontrolloida.

K-pään kommentti.

Miten niin? Jokainen ihminen joutuu käymään tämän asian läpi elämässään. Jokaikinen.

Sinulla varmaan on perusturvallisuuden tunne kunnossa? Että jos jotain sattuu, niin asiat kuitenkin järjestyvät. Kiva siltä pohjalta tulla nälvimään traumatisoituneille ja ahdistuneille ihmisille, jolla tällaista kokemusta ei ole.

Ehkä näin on, mutta kaikilla meille tulee vastaan pelottavia tilanteita. Olen kauhulla mennyt synnyttämään, kun ei tiennyt tulenko kotiin elossa. Olen pelännyt hylkäämistä enemmän kuin kuolemaa, niin luulin kuolevani siihen tuskaan, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt juuri tällä hetkellä olen yltäpäältä ihottumassa, ihan stressin seurauksena, kun lapseni on masentunut ja hautoo itsemurhaa.

Ehkä minulla on keinot selvitä tilanteista - ja se keino on aivopesu, että lopulta kaikki kääntyy hyväksi - mutta ennen kuin se päivä koittaa, niin pohjalla on käyty monta kertaa. Tiedän sen kauhun, kun pelkää tulevansa hulluksi.

Jotta elämässä selviää, on pakko löytää se keino selvitä näistä tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Koen suurta ahdistuneisuutta välillä ihan kaikesta omassa elämässäni. Tähän mennessä on ollut paljon vastoinkäymisiä, jotka ovat murjoneet heikon itetuntoni pohjamutiin. Tiedostan, etten kestä elämän vaatimuksia ja kilpailua esim. työmarkkinoilla tai muuten elämässä. En osaa olla kova ja tunteeton, vaikka sitä nykypäivänä vaaditaan. Niinä hetkinä myös ajattelen, että "tässä kohtaa moni varmaan suunnittelee oman käden kautta lähtemistä". On vaikeaa tasapainoilla itsensä kanssa, kun on tarpeeksi järjissään tunnistaakseen myrkylliset mt-ongelma ajatukset. Olisi helpompaa, jos ei tietäisi ja olisi vain ihan sekaisin.

En koe, että ahdistuneisuushäiriö on pelkotila.

t. N21

Sinulla on lupa olla juuri sellainen kuin olet. Kunpa itsekin tajuaisit sen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

Mitä siinä jännitetään? Tulevaisuuttako? Vai mennyttä?

Jännitetään esim. tulevaa koetta/ työhaastattelua ja yleensäkin asiaa joka on edessä päin.

Ahdistusta voi aiheuttaa mennyt tapahtuma jonka vaikutteisiin ei tulevaisuudessa voi vaikuttaa. Yleensäkin asiat joita ei voi kontrolloida, voi aiheuttaa jännitystä joka ilmenee ahdistuksena.

Voi kauheeta. Eihän elämää voikaan kontrolloida.

K-pään kommentti.

Miten niin? Jokainen ihminen joutuu käymään tämän asian läpi elämässään. Jokaikinen.

Sinulla varmaan on perusturvallisuuden tunne kunnossa? Että jos jotain sattuu, niin asiat kuitenkin järjestyvät. Kiva siltä pohjalta tulla nälvimään traumatisoituneille ja ahdistuneille ihmisille, jolla tällaista kokemusta ei ole.

Ehkä näin on, mutta kaikilla meille tulee vastaan pelottavia tilanteita. Olen kauhulla mennyt synnyttämään, kun ei tiennyt tulenko kotiin elossa. Olen pelännyt hylkäämistä enemmän kuin kuolemaa, niin luulin kuolevani siihen tuskaan, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt juuri tällä hetkellä olen yltäpäältä ihottumassa, ihan stressin seurauksena, kun lapseni on masentunut ja hautoo itsemurhaa.

Ehkä minulla on keinot selvitä tilanteista - ja se keino on aivopesu, että lopulta kaikki kääntyy hyväksi - mutta ennen kuin se päivä koittaa, niin pohjalla on käyty monta kertaa. Tiedän sen kauhun, kun pelkää tulevansa hulluksi.

Jotta elämässä selviää, on pakko löytää se keino selvitä näistä tilanteista.

Ymmärrän hyvin, miksi noin inhottavasti käyttäytyvä ihminen vaihdettiin lennossa johonkin toiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

Mitä siinä jännitetään? Tulevaisuuttako? Vai mennyttä?

Jännitetään esim. tulevaa koetta/ työhaastattelua ja yleensäkin asiaa joka on edessä päin.

Ahdistusta voi aiheuttaa mennyt tapahtuma jonka vaikutteisiin ei tulevaisuudessa voi vaikuttaa. Yleensäkin asiat joita ei voi kontrolloida, voi aiheuttaa jännitystä joka ilmenee ahdistuksena.

Voi kauheeta. Eihän elämää voikaan kontrolloida.

K-pään kommentti.

Miten niin? Jokainen ihminen joutuu käymään tämän asian läpi elämässään. Jokaikinen.

Sinulla varmaan on perusturvallisuuden tunne kunnossa? Että jos jotain sattuu, niin asiat kuitenkin järjestyvät. Kiva siltä pohjalta tulla nälvimään traumatisoituneille ja ahdistuneille ihmisille, jolla tällaista kokemusta ei ole.

Ehkä näin on, mutta kaikilla meille tulee vastaan pelottavia tilanteita. Olen kauhulla mennyt synnyttämään, kun ei tiennyt tulenko kotiin elossa. Olen pelännyt hylkäämistä enemmän kuin kuolemaa, niin luulin kuolevani siihen tuskaan, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt juuri tällä hetkellä olen yltäpäältä ihottumassa, ihan stressin seurauksena, kun lapseni on masentunut ja hautoo itsemurhaa.

Ehkä minulla on keinot selvitä tilanteista - ja se keino on aivopesu, että lopulta kaikki kääntyy hyväksi - mutta ennen kuin se päivä koittaa, niin pohjalla on käyty monta kertaa. Tiedän sen kauhun, kun pelkää tulevansa hulluksi.

Jotta elämässä selviää, on pakko löytää se keino selvitä näistä tilanteista.

Ymmärrän hyvin, miksi noin inhottavasti käyttäytyvä ihminen vaihdettiin lennossa johonkin toiseen!

Voisitko selittää, mikä siinä on inhottavaa, että kerron omasta elämästäni ja tunteistani?

Tiedän, ettei minulla ole isompia traumaattisempia tapahtumia elämässäni, mutta ihan samoja kokemuksia meillä ei-traumatisoituneilla on elämässä. Samalla tavalla tunnemme kauhun hetkiä, tapaamme narsisteja, saamme turpaamme työpaikalla. Samat tunteet me käymme läpi. Ero on vain siinä, miten ja miten pian sieltä sitten nousemme ylös.

Jotkut meistä ovat vain herkempiä ja introvertteja. Luokan eteen meneminen, bussilla tai junalla matkustaminen, hississä oudon ihmisen kanssa oleminen tai vain ihmisjoukossa käveleminen tuntuvat helvetin ahdistavilta tilanteilta. Kuin kävelisi hiirenä leijonan luolaan, ja odottaisi kuka sieltä ekana hyökkää ja syö sinut elävältä. Koulukiusaaminen ja vastoinkäymiset voivat näitä traumoja tuoda vielä pitkälle aikuisikään asti esille.

Pitää vain löytää itsestään ne omat vahvuudet ja elämäntavat, että nyt pystyn seisomaan omien asenteideni ja mielipiteideni takana, ja tykkään itsestäni juuri tällaisena kuin olen. Silloin ei muiden mielipiteet enää tunnu missään, kun tietää olevansa oikealla tiellä. Esim. kuntoilu ja terveellinen ruokavalio ovat auttaneet itseäni, sekä musiikki ja samanhenkiset kaverit.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Ei kukaan halveksi. Kysymyksillä haetaan ymmärrystä, eikä osoiteta halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Koen suurta ahdistuneisuutta välillä ihan kaikesta omassa elämässäni. Tähän mennessä on ollut paljon vastoinkäymisiä, jotka ovat murjoneet heikon itetuntoni pohjamutiin. Tiedostan, etten kestä elämän vaatimuksia ja kilpailua esim. työmarkkinoilla tai muuten elämässä. En osaa olla kova ja tunteeton, vaikka sitä nykypäivänä vaaditaan. Niinä hetkinä myös ajattelen, että "tässä kohtaa moni varmaan suunnittelee oman käden kautta lähtemistä". On vaikeaa tasapainoilla itsensä kanssa, kun on tarpeeksi järjissään tunnistaakseen myrkylliset mt-ongelma ajatukset. Olisi helpompaa, jos ei tietäisi ja olisi vain ihan sekaisin.

En koe, että ahdistuneisuushäiriö on pelkotila.

t. N21

Ihan kuin omalta näppäimistöltäni tuo teksti. Sitten toistetaan vaan sitä hokemaa, että voi olla sellainen kun on, vaikka se ei pidä oikeasti paikkaansa ):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Tuota noin... aika paljon toivottu. Kuten oli aika erikoisen aggressiivinen sekin, joka julisti toisen niin paskaksi, ettei ihme että lennosta vaihtui.

Liittyykö tämä aggressiivisuus asiaan miten? Ymmärrän, että ahdistaa se ettei muut ymmärrä ja varmasti tulee lunta tupaan ympäristöltä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta silti? Liittyykö oireistoon jotenkin kiinteästi vaikeus käsitellä aggressiivisia impulsseja rakentavasti? Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen suurta ahdistuneisuutta välillä ihan kaikesta omassa elämässäni. Tähän mennessä on ollut paljon vastoinkäymisiä, jotka ovat murjoneet heikon itetuntoni pohjamutiin. Tiedostan, etten kestä elämän vaatimuksia ja kilpailua esim. työmarkkinoilla tai muuten elämässä. En osaa olla kova ja tunteeton, vaikka sitä nykypäivänä vaaditaan. Niinä hetkinä myös ajattelen, että "tässä kohtaa moni varmaan suunnittelee oman käden kautta lähtemistä". On vaikeaa tasapainoilla itsensä kanssa, kun on tarpeeksi järjissään tunnistaakseen myrkylliset mt-ongelma ajatukset. Olisi helpompaa, jos ei tietäisi ja olisi vain ihan sekaisin.

En koe, että ahdistuneisuushäiriö on pelkotila.

t. N21

Ihan kuin omalta näppäimistöltäni tuo teksti. Sitten toistetaan vaan sitä hokemaa, että voi olla sellainen kun on, vaikka se ei pidä oikeasti paikkaansa ):

Se PITÄÄ paikkansa. Pointti on siinä, että teidät pitää saada uskomaan se.

Katso nyt ihmisiä ympärilläsi. Kaikki me olemme outoja, jos olemme omia itsejämme. Ja hyvä niin.

Ahdistuneisuushäiriö on mielestäni juurettomuutta ja osittain huonojen kokemusten summa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Tuota noin... aika paljon toivottu. Kuten oli aika erikoisen aggressiivinen sekin, joka julisti toisen niin paskaksi, ettei ihme että lennosta vaihtui.

Liittyykö tämä aggressiivisuus asiaan miten? Ymmärrän, että ahdistaa se ettei muut ymmärrä ja varmasti tulee lunta tupaan ympäristöltä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta silti? Liittyykö oireistoon jotenkin kiinteästi vaikeus käsitellä aggressiivisia impulsseja rakentavasti? Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun.

Eikö se ole täysin selvää, että liittyy? Jos vaikeat tunnetilat saisi käsiteltyä rakentavasti, niin ei olisi ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Tuota noin... aika paljon toivottu. Kuten oli aika erikoisen aggressiivinen sekin, joka julisti toisen niin paskaksi, ettei ihme että lennosta vaihtui.

Liittyykö tämä aggressiivisuus asiaan miten? Ymmärrän, että ahdistaa se ettei muut ymmärrä ja varmasti tulee lunta tupaan ympäristöltä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta silti? Liittyykö oireistoon jotenkin kiinteästi vaikeus käsitellä aggressiivisia impulsseja rakentavasti? Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun.

Mietin ihan samaa. Oli todella erikoista julistaa toinen paskaksi, kun kertoo omista kokemuksistaan. Minä jäin miettimään, oliko kyse

A) ettei kuulija kestänyt totuutta, että kärsimys/tuska/ahdistus kuuluu elämään

B) ettei kuulija tykännyt, jos joku toinen selviää asioista, joista itse ei selviä

C) että kuulija leimaa kaikki ihmiset paskaksi, jotka eivät silittele hänen päätään silkkihansikkain ”voi voi ressukkaa, kun sinulla on kovaa”.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö on mielestäni juurettomuutta ja osittain huonojen kokemusten summa. 

Juurettomuutta... Aivan totta, tuo on hyvin kuvattu. Minulla on usein sellainen tunne, etten ole todellinen ja haluaisin vain lähteä pakoon kaikkea tai kadota olemattomiin. Yritän koko ajan ankkuroida itseäni johonkin, hyvin vaihtelevin tuloksin. Ellei muu auta, niin viime kädessä kipu on se asia, joka tekee minusta todellisen. Satutan vaikka itseäni, jotta kokisin edes hetken olevani oikeasti elossa.

Liiaksi erikoiset ihmiset ei sopeudu joukkoon, mistä seuraa ahdistusta. Jatkuva pelko oikeudesta olla ja elää, toimeentulo on epävarmaa, ei ole tukiverkostoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö on mielestäni juurettomuutta ja osittain huonojen kokemusten summa. 

Juurettomuutta... Aivan totta, tuo on hyvin kuvattu. Minulla on usein sellainen tunne, etten ole todellinen ja haluaisin vain lähteä pakoon kaikkea tai kadota olemattomiin. Yritän koko ajan ankkuroida itseäni johonkin, hyvin vaihtelevin tuloksin. Ellei muu auta, niin viime kädessä kipu on se asia, joka tekee minusta todellisen. Satutan vaikka itseäni, jotta kokisin edes hetken olevani oikeasti elossa.

Tuohan kuulostaa eksistentialistiselta kriisiltä. Esim. Buddhalaisuudessa tai mystiikassa ihminen kadottaa minänsä ennenkuin löytöä todellisen minänsä. Siinä välissä on tyhjyys. Sielun pimeä yö on sitä, että kulkee sek tyhjyyden läpi, kestää, ettei ole kukaan. Kunnes valaistuu ja löytää totuuden.

Vähän off topic...