Onko ahdistuneisuushäiriö perimmiltään pelkotila?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Tuota noin... aika paljon toivottu. Kuten oli aika erikoisen aggressiivinen sekin, joka julisti toisen niin paskaksi, ettei ihme että lennosta vaihtui.

Liittyykö tämä aggressiivisuus asiaan miten? Ymmärrän, että ahdistaa se ettei muut ymmärrä ja varmasti tulee lunta tupaan ympäristöltä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta silti? Liittyykö oireistoon jotenkin kiinteästi vaikeus käsitellä aggressiivisia impulsseja rakentavasti? Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun.

Liittyy myös aggressiota. Pelkohan aiheuttaa joko pakene tai taistele reaktion. Jos ei voi paeta ihmisten luota, niin silloin täytyy taistella. Koska kukaan normaali ihminen ei halua osoittaa tuntevansa aggressiota toisia kohtaan, se täytyy peittää, mikä aiheuttaa sitten lisää ahdistusta....

Silmiä avaava pointti, mutta suukin jäi auki. Miten niin kukaan normaali ihminen ei halua osoittaa tuntevansa aggressiota toisia kohtaan? Normaalit ihmiset nimenomaan viestivät toisilleen hienovaraisesti vihjaten aggressioon osoittaakseen, että tälläkin alueella ollaan normaaleja. Eli kestetään sekä osoittaa että ottaa vastaan aggressiivisia reaktioita tarpeen tullen. Ja että myös säätely ja arvostelukyky asian suhteen ovat tallella. Eli siinä yritetään rauhoittaa toista jo etukäteen antamalla ymmärtää, että jos ärsyynnyt minuun, kestän sen, ja jos ärsyynnyn sinuun, itsesäätelyni ja arvostelukykyni ja myös itsetuntoni toimii riittävästi, että pystyn myös tulemaan vastaan ja pahoittelemaan jos menisin yli kohtuuden rajan.

Nyt vaikuttaa siltä, että ahdistushäiriö saadaan ympäristössä, joka ei tue tämän vuorovaikutuksen oppimista. Ja/tai se itsetunto ei riitä, koska se on kadonnut matkan varrelle jos sitä on koskaan päässyt kunnolla muodostumaankaan.

Hyvä huomio, todellakin minulla on oman aggression näyttämissä ongelmia. Siis tunnen aggressiota liian herkästi, ei ole "normaalia" olla toisille vihainen ilman todellista ja oikeudenmukaista syytä. Mutta koska sitä (liiallista) aggressiota pitää koko ajan tukahduttaa, niin on vaikea osoittaa MITÄÄN aggressiota, koska normaalin rajat on itselle myös hyvin epäselvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on " jännitys" tila.

  Niin on, kärsin siitä niin etten ilman lääkitystä pärjää. Toivoisin tämän sairauden niille jotka halveksii.

Tuota noin... aika paljon toivottu. Kuten oli aika erikoisen aggressiivinen sekin, joka julisti toisen niin paskaksi, ettei ihme että lennosta vaihtui.

Liittyykö tämä aggressiivisuus asiaan miten? Ymmärrän, että ahdistaa se ettei muut ymmärrä ja varmasti tulee lunta tupaan ympäristöltä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta silti? Liittyykö oireistoon jotenkin kiinteästi vaikeus käsitellä aggressiivisia impulsseja rakentavasti? Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun.

Liittyy myös aggressiota. Pelkohan aiheuttaa joko pakene tai taistele reaktion. Jos ei voi paeta ihmisten luota, niin silloin täytyy taistella. Koska kukaan normaali ihminen ei halua osoittaa tuntevansa aggressiota toisia kohtaan, se täytyy peittää, mikä aiheuttaa sitten lisää ahdistusta....

Silmiä avaava pointti, mutta suukin jäi auki. Miten niin kukaan normaali ihminen ei halua osoittaa tuntevansa aggressiota toisia kohtaan? Normaalit ihmiset nimenomaan viestivät toisilleen hienovaraisesti vihjaten aggressioon osoittaakseen, että tälläkin alueella ollaan normaaleja. Eli kestetään sekä osoittaa että ottaa vastaan aggressiivisia reaktioita tarpeen tullen. Ja että myös säätely ja arvostelukyky asian suhteen ovat tallella. Eli siinä yritetään rauhoittaa toista jo etukäteen antamalla ymmärtää, että jos ärsyynnyt minuun, kestän sen, ja jos ärsyynnyn sinuun, itsesäätelyni ja arvostelukykyni ja myös itsetuntoni toimii riittävästi, että pystyn myös tulemaan vastaan ja pahoittelemaan jos menisin yli kohtuuden rajan.

Nyt vaikuttaa siltä, että ahdistushäiriö saadaan ympäristössä, joka ei tue tämän vuorovaikutuksen oppimista. Ja/tai se itsetunto ei riitä, koska se on kadonnut matkan varrelle jos sitä on koskaan päässyt kunnolla muodostumaankaan.

Hyvä huomio, todellakin minulla on oman aggression näyttämissä ongelmia. Siis tunnen aggressiota liian herkästi, ei ole "normaalia" olla toisille vihainen ilman todellista ja oikeudenmukaista syytä. Mutta koska sitä (liiallista) aggressiota pitää koko ajan tukahduttaa, niin on vaikea osoittaa MITÄÄN aggressiota, koska normaalin rajat on itselle myös hyvin epäselvät.

Ihan samanlaista pohdintaa minullakin. Päässä on usein väkivaltaisia mielikuvia, jotka torjun. Vaikea ilmaista mitään kielteistä tunnetta, kun pelkää että reaktio menisi jotenkin yli.

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Tai on tietenkin mahdollista, että olen ollut ilmaisussani kömpelö. En ole esim. osannut verhota suuttumustani piikittelyn tai vitsailun taakse.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Ehkä se, mikä ahdistuksessa eniten pelottaa on oman aggression aiheuttama toisten vetäytyminen ihmissuhteesta ja lopulta yksin jääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Tai on tietenkin mahdollista, että olen ollut ilmaisussani kömpelö. En ole esim. osannut verhota suuttumustani piikittelyn tai vitsailun taakse.

Eiköhän aika monilla ihmisillä ole ongelmia tunnesäätelyn kanssa, minkä takia tuollaisiin keskusteluihin suhtaudutaan nihkeästi. Kyse ei välttämättä ole juurikaan siitä miten sinä toimit, vaan yhtä ikävän reaktion saisi vastaansa myös moni muu, joka yrittää nostaa esiin vaikeita puheenaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Ai. Kyllä minun ympärilläni 90 prosenttia on lämminhenkisiä.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Ai. Kyllä minun ympärilläni 90 prosenttia on lämminhenkisiä.

N50

Olet onnekas! Ehket siinä tapauksessa sitten ole ahdistunut? Vai oletko silti? Mikä ahdistaa?

Kannattaa etsiä tietoa netistä, sikäli kuin asia kiinnostaa. Asiallisilta sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Ai. Kyllä minun ympärilläni 90 prosenttia on lämminhenkisiä.

N50

Olet onnekas! Ehket siinä tapauksessa sitten ole ahdistunut? Vai oletko silti? Mikä ahdistaa?

Tai sitten vain luulen ihmisten olevan lämminhenkisiä :-).

En ole ahdistunut, mutta kyllähän tässä elämässä sattuu kaikkea ahdistavaa. Itse ajattelen kaiken pahan juuren olevan ajattelu. Kun pystyy katkaisemaan ajattelun, niin säästyy ahdistukselta. Olen nyt kymmenisen vuotta sitä harjoitellut, ja onnistun aika hyvin. Katsonkin Eckhart Tollen olevan suurempi pelastajani kuin lämminhenkiset ihmiset.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Ai. Kyllä minun ympärilläni 90 prosenttia on lämminhenkisiä.

N50

Olet onnekas! Ehket siinä tapauksessa sitten ole ahdistunut? Vai oletko silti? Mikä ahdistaa?

Tai sitten vain luulen ihmisten olevan lämminhenkisiä :-).

En ole ahdistunut, mutta kyllähän tässä elämässä sattuu kaikkea ahdistavaa. Itse ajattelen kaiken pahan juuren olevan ajattelu. Kun pystyy katkaisemaan ajattelun, niin säästyy ahdistukselta. Olen nyt kymmenisen vuotta sitä harjoitellut, ja onnistun aika hyvin. Katsonkin Eckhart Tollen olevan suurempi pelastajani kuin lämminhenkiset ihmiset.

N50

Onko sinulla joskus ollut ollut diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Eli sinut on hylätty noissa tilanteissa? Siltä ainakin kuulostaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Ei tunteista kannata puhua kuin harvojen ja valittujen kanssa. Älä koskaan puhu tunteista kylmien, hyväksikäyttäjien tai halveksujien kanssa.

Käytännössä niitä lämminhenkisiå ihmisiä on äärimmäisen vähän, minkä elämä tehokkaasti opettaa ihmiselle. Aika yksikseen sitä saa lopulta olla kaiken keskellä.

Ai. Kyllä minun ympärilläni 90 prosenttia on lämminhenkisiä.

N50

Olet onnekas! Ehket siinä tapauksessa sitten ole ahdistunut? Vai oletko silti? Mikä ahdistaa?

Tai sitten vain luulen ihmisten olevan lämminhenkisiä :-).

En ole ahdistunut, mutta kyllähän tässä elämässä sattuu kaikkea ahdistavaa. Itse ajattelen kaiken pahan juuren olevan ajattelu. Kun pystyy katkaisemaan ajattelun, niin säästyy ahdistukselta. Olen nyt kymmenisen vuotta sitä harjoitellut, ja onnistun aika hyvin. Katsonkin Eckhart Tollen olevan suurempi pelastajani kuin lämminhenkiset ihmiset.

N50

Onko sinulla joskus ollut ollut diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö?

Ei. En ole ikinä lääkäriin asti mennyt, eli ahdistus ei ole vienyt toimintakykyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös käynyt niin, että kun olen lopulta ilmaissut suuttumuksen ihan, niin lähipiiri ei ole sitä kestänytkäön, koska ovat tottuneet siihen, että minä olen "liian kiltti".

Minulle on käynyt usein samoin, vaikka yrittäisi olla hyvin rakentava ilmaisunsa kanssa. Se ei kannusta puhumaan avoimesti tunteistaan, vaikka terapeutti sitä suosittelee.

Minkälaisia tilanteet ovat olleet?

Minulle hyvin vaikeita. Olen esimerkiksi saattanut sanoa jollekin läheiselle kaipaavani enemmän tukea yms. Vastauksena on tullut, että yksin pitää kaikkien pärjätä jne. Keskustelu jatkuu näin hetken. Lopputulos: ahdistuneisuus lisääntyy, alkaa itkettää ja tulee paniikkikohtaus. Joka ei ketään kiinnosta, vaan aletaan äänekkäästi ihmetellä, että mitä se nyt oikein tuossa pillittää...

Eli sinut on hylätty noissa tilanteissa? Siltä ainakin kuulostaa :(

Kyllä. Ja tuon kaltaisia tilanteita on ollut elämässäni paljon. Siksi tietynlainen perusluottamus ihmisiä kohtaan puuttuu suurelta osin. Se on keskeinen osa omaa ahdistuneisuuttani.