Yliopistollinen tutkimus: Miehet pitävät vaimot uskollisina ansaitsemalla heitä paremmin – uskotonta vaimoa uhkaa kulutusmahdollisuuksien väheneminen

Vierailija kirjoitti:

Biologina harvoin kiistän biologisia vaikuttimia toimintamme takana. Olemme osin yhä luola-asukkeja. Tuo toiseksi viimeinen lause vaan pisti miettimään koko miehen uskottavuutta.

Nimittäin "Hänen mukaansa uskottoman vaimon kulutusmahdollisuuksien vieminen on ”hyvä ehdokas tehokkaaseen rankaisuun” uskottomuudesta."

Voin kertoa tässä nyt suoraan että yksikään mies ei ole vienyt minulta kulutusmahdollisuuksia koska en ole koskaan elänyt kenenkään toisen rahoilla.  Minulla on myös varallisuutta enemmän kuin kenelläkään miehelläni on ollut. Tämä on vuosi 2018 pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ei paljon purista rankaisut. Ukko tarjoaa joskus siidut ja pitsat, kiristääkö niillä?

Edeltävä väite voi siis päteä biologisesti ja jossain erilaisessa yhteiskuntajärjestyksessä. Olisin kiinnostunut siitä miten evoluutio kehittyy nyt kun naiset ovat yhä vähemmän riippuvaisia miehistään. Miesparoilla hajoaa pää?

Kuuluuko biologian opintoihin myös miesvihakurssi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoakaseni täyttää potentiaalisen rakkaussuhteen määritelmän

Aidossa rakkaussuhteessa raha on täysin yhdentekevää.

Suomessa itsensä voi elättää vaikka työttömyyspäivärahalla tai toimeentulotuella ja itsensä elätystä olen mieheltä vain vaatinut. Kunhan miehen elättäminen ei tutustumisvaiheesta alkaen ole minun tehtäväni. Jos olisi niin se kertoisi miehen taloustaidoista sen verran, etten joko miehen äo:n tai mt-ongelmien vuoksi tuskin ihastuisin. Sosiaaliset ongelmat eivät ole varsinainen turn on ja minulla on varaa valita.

N24 (siis h u ora?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa. En minäkään lähtenyt sen ensimmäisen hyvätuloisen, enkä edes sen rikkaimman miehen mukaan. Pitää olla kemiaa ja yhteiset elämänarvot. Sekä mielellään myös yhtenevät haaveet ja toiveet elämässä. Niistä se rakkaus ja kumppanuus kehittyy. Jos miestä kiinnostaa hengata kotona persaukisena ja vaikka vain soitella kitaraa, niin antaa mennä. Itseäni kuitenkaan ei kiinnosta hengata kotona persaukisena kuuntelemassa, kun toinen soittaa kitaraa. Haluan tavoitella omia haaveitani ja siksi haluan kumpanin joka haaveilee samoista asioista, että voimme tavoitella niitä yhdessä. Ja valitettavasti monet mun haaveista vaatii rahaa. Jos se, että esimerkiksi haluaa joskus asua perheineen omakotitalossa mukavalla alueella on sun mielestä ihan hirveän ahnetta ja pinnallista, niin se on sun asiasi. Istuskele rauhassa siellä vuokrayksiössäsi, minä haluan elämältäni muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoakaseni täyttää potentiaalisen rakkaussuhteen määritelmän

Aidossa rakkaussuhteessa raha on täysin yhdentekevää.

Suomessa itsensä voi elättää vaikka työttömyyspäivärahalla tai toimeentulotuella ja itsensä elätystä olen mieheltä vain vaatinut. Kunhan miehen elättäminen ei tutustumisvaiheesta alkaen ole minun tehtäväni. Jos olisi niin se kertoisi miehen taloustaidoista sen verran, etten joko miehen äo:n tai mt-ongelmien vuoksi tuskin ihastuisin. Sosiaaliset ongelmat eivät ole varsinainen turn on ja minulla on varaa valita.

N24 (siis h u ora?)

Haluttomuus tienaamiseen ei siis haittaa (ole turn-off) jos mies on alusta asti rehellinen sen suhteen? Vai loppuuko kiinnostus heti kun tulee selväksi, ettei miestä sun ostaminen kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa.

Kummasti sitten työssäkäyntiin ja tienaamiseen liittyvät vaatimukset ovat niin ehdottomia. Jos tienaaminen ei miestä kiinnosta, loppuu kiinnostus naisenkin suunnalta nopeasti.

Miksi te ruokitte Lompakko-Lassen huomioh'raamista?

Ei naisen elämänlaatu tai kulutusmahis mitenkään nouse sillä että naisen rahat menevät kokonaan perheen kuluihin ja mies ostelee itselleen prätkiä. Kas kun se yleensä menee noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa. En minäkään lähtenyt sen ensimmäisen hyvätuloisen, enkä edes sen rikkaimman miehen mukaan. Pitää olla kemiaa ja yhteiset elämänarvot. Sekä mielellään myös yhtenevät haaveet ja toiveet elämässä. Niistä se rakkaus ja kumppanuus kehittyy. Jos miestä kiinnostaa hengata kotona persaukisena ja vaikka vain soitella kitaraa, niin antaa mennä. Itseäni kuitenkaan ei kiinnosta hengata kotona persaukisena kuuntelemassa, kun toinen soittaa kitaraa. Haluan tavoitella omia haaveitani ja siksi haluan kumpanin joka haaveilee samoista asioista, että voimme tavoitella niitä yhdessä. Ja valitettavasti monet mun haaveista vaatii rahaa. Jos se, että esimerkiksi haluaa joskus asua perheineen omakotitalossa mukavalla alueella on sun mielestä ihan hirveän ahnetta ja pinnallista, niin se on sun asiasi. Istuskele rauhassa siellä vuokrayksiössäsi, minä haluan elämältäni muuta.

Montako kymmentä tuhatta euroa sulla on säästössä omakotitaloa varten? 

Vai odotatko miehen maksavan sen? -eri

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ruokitte Lompakko-Lassen huomioh'raamista?

AMK-älykön ongelmia, ainakin tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoakaseni täyttää potentiaalisen rakkaussuhteen määritelmän

Aidossa rakkaussuhteessa raha on täysin yhdentekevää.

Suomessa itsensä voi elättää vaikka työttömyyspäivärahalla tai toimeentulotuella ja itsensä elätystä olen mieheltä vain vaatinut. Kunhan miehen elättäminen ei tutustumisvaiheesta alkaen ole minun tehtäväni. Jos olisi niin se kertoisi miehen taloustaidoista sen verran, etten joko miehen äo:n tai mt-ongelmien vuoksi tuskin ihastuisin. Sosiaaliset ongelmat eivät ole varsinainen turn on ja minulla on varaa valita.

N24 (siis h u ora?)

Haluttomuus tienaamiseen ei siis haittaa (ole turn-off) jos mies on alusta asti rehellinen sen suhteen? Vai loppuuko kiinnostus heti kun tulee selväksi, ettei miestä sun ostaminen kiinnosta?

Mistähän noin päättelit? Vastapuolen kunnioittamista on tulkita hänen argumentointinsa johdonmukaisesti = ei tarkoiteuksella erheellisesti ja vääntää.

Ja rehellisesti en ole joutunut hirveästi tätä asiaa pohtimaan kun jokainen tapailemani mies on löytynyt opiskelijapiireistä ja heillä, kuten minullakin, on todennäköisesti vähintäänkin keskituloinen tulevaisuus edessä, joten voisinhan toki alkaa siipeilemään taikka vaihtoehtoisesti ottaa miehen elätiksi vaan kun en halua eikä tarvitse. Älykkäistä, komeista nuorista miehistä pidän.

Oletko sinä sinkku? Entä kuuluisiko potentiaalisen naisystävän elättää sinutkin, jottei ole h u ora? Se tuli selväksi, ettei sinulla ole naiselle tarjottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei naisen elämänlaatu tai kulutusmahis mitenkään nouse sillä että naisen rahat menevät kokonaan perheen kuluihin ja mies ostelee itselleen prätkiä. Kas kun se yleensä menee noin.

Ihankaikkimiehet-paskaölinää, jälleen kerran.

Moottoripyöriä harrastavat nuoret sinkut, myös naiset. Jokaisella perheenisällä on sinun yleistyksesi mukaan moottoripyörä? Voi jeesus

Naiset ahneine vaatimukseen ja porvarille persettä, byyääääääääh. Montakohan vuotta tuo sama pälli on veivannut tuota samaa levyä jo palstalla viikottain ellei lähes päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkija Mats Ekman kertoo löytäneensä teoreettista tukea sille, että miehet pyrkivät ansaitsemaan enemmän kuin vaimonsa. Syynä tähän on se, että mies ei voi koskaan olla yhtä varma vanhemmuudestaan kuin nainen, joten mies yrittää taloudellisilla kannustimilla estää naista olemasta uskoton."

Tämähän tarkkaan ottaen voi pitää paikkansa. Ei tässä väitetä, että tämä toimisi, vaan väitetään, että mies *yrittää* estää naisen uskottomuuden tienaamalla naista paremmin. Ei tuossa oteta kantaa onko tuo turhaa kuvitelmaa miesten päässä vain. Moni mies täälläkin vetoaa ylitöihinsä, että perheensä vuoksi niitä tekevät, kun eivät ymmärrä vaimon yrittävän sanoa että voisi sitä osallistua perheen elämään vähän enemmän vaikka rahaa vähemmän olisikin.

Juuri näin. Ihan varmasti on yleinen ajatuksenkulku miehillä, jos suhteessa ilmenee pettämistä, että "miten sinä saatoit, kun minä elätän perheen." Ja omasta kokemuksesta sanoisin, että pätee muulloinkin kuin pettämistilanteessa. Kun ilmoitin exälleni haluavani eron, ensimmäisenä ei suinkaan tullut kysymys, mitenkäs lapset, vaan ensimmäinen kysymys oli, miten kuvittelen tulevani rahallisesti toimeen. 

Tuo on kyllä hauska ajatusmalli joka tuntuu monella miehellä olevan. Itsekin harkitsin eroa pari vuotta sitten kun meillä meni miehen kanssa huonosti ja mies yritti saada minua toisiin aatoksiin miettimällä ääneen miten ”joudut sitten muuttamaan pienempään asuntoon (meillä iso omakotitalo) ja ostamaan jonkun halvemman auton..” ihan kuin minulle merkitsisi yhtään mitään millaisella autolla ajan tai tarvitsisin yksin isoa omakotitaloa, jonka mies halusi! Minulle olisi silloinkin riittänyt puolet pienempi. Minähän vain säästäisin rahaa pienemmässä talossa ja halvemmalla autolla..

Vierailija kirjoitti:

n30v kirjoitti:

Vai oikein kulutusmahdollisuudet... Kuinka moni nainen nykypäivän Suomessa oikeasti pääsee "kuluttamaan" miehensä rahoja siinä määrin, että se sitoo naisen suhteeseen?

Tavallisin tarina lienee kyllä se että laskut maksetaan puoliksi, paitsi lasten kulut jotka toki. maksaa nainen. Koska esim. välikausihaalari on miehen mielestä turhaa haihattelua, tai vähintäänkin riittää joku miehen siskon lapsen 2 numeroa liian pieni vanha ikitahrainen toppariepu. Nainen sitten tinkii myös omien rahojensa kulutuksesta, jotta saa katettua niillä lasten kulutuksen. Miehen rahat on miehen ja se varmistetaan nykyään avioehdolla.

Ehkä jossain kehitysmaassa nainen vielä pääsee nauttimaan miehen palkan suomista "kulutusmahdollisuuksista".

*räkänaurua*

Ostat lapselle kallista, koska pönkität omaa egoasi. Vanha ei kelpaa vaan pitää olla 400 euron status-Reima. Jos mies kyseenalaistaa tonnin kopat ja puolen tonnin haalarit, on kotona helvetti irti. Kiukuttelua jatkuu niin kauan kunnes miehen vastarinta murtuu ja ukko maksaa haalarin.

Ohiksena pitää todeta ettei lähipiirissäni ole ainuttakaan naista joka maksaisi 400 euroa haalarista tai hankkisi lapselle kalliita vaatteita itsetuntoaan pönkittääkseen.

Luulisin että tuo on sukua miesten tarpeelle ostella veneitä ja moottoripyöriä osavuotiseen käyttöön.

Eikä  Reima edes ole mikään statusjuttu, onpahan vaan  merkki jonka vaatteet kestävä sisarukselta toiselle ja vielä serkuillekin (testattu 1 haalari, 6 käyttäjää). Nykyisin varmaan lienee hintavampi  kuin ennen, johtuen välikäsien ottamasta katteesta ja nousseesta kustannustasosta.. Vanhimmat käyttökelpoiset Reimalle palautuneet ulkovaatteet olivat 41 vuotta vanhat ja edelleen käyttökelpoiset.

Kallein vaate jonka olen lapselle hankkinut oli 300 euron takki jota lapsi käyttää vielä  7 vuotta  sen hankkimisen jälkeen.

Sulla on kova tarve mollata naisia. Kertoo susta enemmän kuin jostain kuvitteellisesta naisesta joka haluaa lapselleen ulkoilua kestävät ulkovaatteet. Sä ajattelet lähinnä omaa napaasi. Ei ole kovin kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoakaseni täyttää potentiaalisen rakkaussuhteen määritelmän

Aidossa rakkaussuhteessa raha on täysin yhdentekevää.

Suomessa itsensä voi elättää vaikka työttömyyspäivärahalla tai toimeentulotuella ja itsensä elätystä olen mieheltä vain vaatinut. Kunhan miehen elättäminen ei tutustumisvaiheesta alkaen ole minun tehtäväni. Jos olisi niin se kertoisi miehen taloustaidoista sen verran, etten joko miehen äo:n tai mt-ongelmien vuoksi tuskin ihastuisin. Sosiaaliset ongelmat eivät ole varsinainen turn on ja minulla on varaa valita.

N24 (siis h u ora?)

Haluttomuus tienaamiseen ei siis haittaa (ole turn-off) jos mies on alusta asti rehellinen sen suhteen? Vai loppuuko kiinnostus heti kun tulee selväksi, ettei miestä sun ostaminen kiinnosta?

Mistähän noin päättelit? Vastapuolen kunnioittamista on tulkita hänen argumentointinsa johdonmukaisesti = ei tarkoiteuksella erheellisesti ja vääntää.

Ja rehellisesti en ole joutunut hirveästi tätä asiaa pohtimaan kun jokainen tapailemani mies on löytynyt opiskelijapiireistä ja heillä, kuten minullakin, on todennäköisesti vähintäänkin keskituloinen tulevaisuus edessä, joten voisinhan toki alkaa siipeilemään taikka vaihtoehtoisesti ottaa miehen elätiksi vaan kun en halua eikä tarvitse. Älykkäistä, komeista nuorista miehistä pidän.

Oletko sinä sinkku? Entä kuuluisiko potentiaalisen naisystävän elättää sinutkin, jottei ole h u ora? Se tuli selväksi, ettei sinulla ole naiselle tarjottavaa.

Älä kiertele ja kaartele. Sano suoraan, vaaditko mieheltäkin tienaamista tai ainakin yritystä tienaamiseen (eli rahaa)?

Tällä hetkellä olen kyllä sinkku, koska muutama suhde ja lukuisat suhteen alut ovat kaatuneet naisten rahan ahneuteen. (Ennen kuin joku repii pérseensä, en kiellä, etteikö ahneutta esiinny molemmissa sukupuolissa, mahdollisesti samoissa määrin. En kuitenkaan ole hómo, joten miesten osalta en osaa asiaa kommentoida.)

En vaadi naiseltakaan työssäkäyntiä, joten viimeinen kysymyksesi on yhdentekevä.

n30v kirjoitti:

Vai oikein kulutusmahdollisuudet... Kuinka moni nainen nykypäivän Suomessa oikeasti pääsee "kuluttamaan" miehensä rahoja siinä määrin, että se sitoo naisen suhteeseen?

Tavallisin tarina lienee kyllä se että laskut maksetaan puoliksi, paitsi lasten kulut jotka toki. maksaa nainen. Koska esim. välikausihaalari on miehen mielestä turhaa haihattelua, tai vähintäänkin riittää joku miehen siskon lapsen 2 numeroa liian pieni vanha ikitahrainen toppariepu. Nainen sitten tinkii myös omien rahojensa kulutuksesta, jotta saa katettua niillä lasten kulutuksen. Miehen rahat on miehen ja se varmistetaan nykyään avioehdolla.

Ehkä jossain kehitysmaassa nainen vielä pääsee nauttimaan miehen palkan suomista "kulutusmahdollisuuksista".

*räkänaurua*

Tämä. Nainen pysyy suhteessa koska ei ole varaa yksinhuoltajuuteen, se käy kalliiksi vaikka naisella olisikin parempi liksa kuin miehellä koska kaikki kulut pitäisi maksaa yksin eikä puoliksi. Tutkijaukko vääntää tästä johtopäätelmän että naiset ovat miehen rahapussilla ja ostelevat itselleen korkokenkiä ja manikyyrejä. Todellisuudessa nainen käyttää rahansa lapsiin koska mies kokee lasten tarpeet turhiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa. En minäkään lähtenyt sen ensimmäisen hyvätuloisen, enkä edes sen rikkaimman miehen mukaan. Pitää olla kemiaa ja yhteiset elämänarvot. Sekä mielellään myös yhtenevät haaveet ja toiveet elämässä. Niistä se rakkaus ja kumppanuus kehittyy. Jos miestä kiinnostaa hengata kotona persaukisena ja vaikka vain soitella kitaraa, niin antaa mennä. Itseäni kuitenkaan ei kiinnosta hengata kotona persaukisena kuuntelemassa, kun toinen soittaa kitaraa. Haluan tavoitella omia haaveitani ja siksi haluan kumpanin joka haaveilee samoista asioista, että voimme tavoitella niitä yhdessä. Ja valitettavasti monet mun haaveista vaatii rahaa. Jos se, että esimerkiksi haluaa joskus asua perheineen omakotitalossa mukavalla alueella on sun mielestä ihan hirveän ahnetta ja pinnallista, niin se on sun asiasi. Istuskele rauhassa siellä vuokrayksiössäsi, minä haluan elämältäni muuta.

Montako kymmentä tuhatta euroa sulla on säästössä omakotitaloa varten? 

Vai odotatko miehen maksavan sen? -eri

20 000e tällähetkellä. Odotan miehen maksavan puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa.

Kummasti sitten työssäkäyntiin ja tienaamiseen liittyvät vaatimukset ovat niin ehdottomia. Jos tienaaminen ei miestä kiinnosta, loppuu kiinnostus naisenkin suunnalta nopeasti.

No mutta niinkuin mä jo sanoin, se omakotitalo maksaa 400k. Jos sä haluat sinne mun kanssa asumaan, sun(kin) tarvitsee tienata, että me ylipäätään saadaan se laina. Jos sua ei kiinnosta omakotitaloasuminen, niin meidän toiveet ja haaveet ei ole kovin yhteneväisiä. Tässähän siis tuo omakotitalo symboloi kaikenlaista muutakin elämään liittyvää. Sä vaikutat enemmän sellaiselta kotona kitaraa soitavalta kaverilta. Te olette yleensäkin (ainakin oman kokemuksen mukaan) sellaisia haahuilevia untamoita, jotka ette oikein saa mitään aikaiseksi, olipa kyseessä renkaiden vaihto, tiskaaminen tai työhakemuksen kirjoittaminen. Löytyyhän niitä naisiakin jotka ovat tällaisia haahuilijoita, joita ei kiinnosta maallinen mammona eikä töissäkäynti eikä elämässä eteneminen. Ovat vain ilmeisesti harvinaisempia kuin vastaavat miehet.  Sille taas minä en voi mitään. Mutta jos sun kaltainen mies päätyisi mun kaltaisen naisen kanssa kimppaan, ei siitä seuraisi kuin riitaa ja hampaiden kiristelyä, kun mä en vaan jaksa potkia aikuista miestä perseelle jatkuvasti. Toisaalta myös turhautuisin siinä pysähtyneisyyden ilmapiirissä, missä te elätte. Mä haluan, että asioita tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisen elämänlaatu tai kulutusmahis mitenkään nouse sillä että naisen rahat menevät kokonaan perheen kuluihin ja mies ostelee itselleen prätkiä. Kas kun se yleensä menee noin.

Ihankaikkimiehet-paskaölinää, jälleen kerran.

Moottoripyöriä harrastavat nuoret sinkut, myös naiset. Jokaisella perheenisällä on sinun yleistyksesi mukaan moottoripyörä? Voi jeesus

Oman empiirisen tutkimukseni mukaan hyvin usein menee. Esimerkkejä on tuttavapiiristä parikymmentä, joko motskari, vene tai molemmat. Enkä missään kirjoittanut "kaikki" miehet. Se on omaa tarkoitushakuista väärintulkintaasi. Mene purkamaan aggreasi jonnekin muualle, nostaa verenpainettasi tuollainen kiukuttelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen normaalipainoinen ja perustavallisen näköinen korkeakoulutettu mies. Olen myös pitkäaikaistyötön.

Kirjoitustaitoni ja -harrastukseni ansiosta pääsen nettiä hyödyntämällä treffeille, mutta työttömyyteen homma lopuksi kuitenkin kaatuu.

Ei ole vielä sattunut eteeni naista, joka olisi hyväksynyt paikalleen jämähtäneen miehen, jonka elättäjäksi joutuisi.

Kun mennään tältä alimmalta portaalta ylöspäin, niin luulen, että hyvätuloinen mies hyväksyisi helpommin puolisokseen pienituloisen naisen kuin hyvätuloinen nainen pienituloisen miehen.

Kulttuurissamme on edelleen vahvana malli, jossa mies voi maksaa naisen elämää, mutta jossa nainen ei voi maksaa miehen elämää.

Se alkaa ihan jo drinkkien tarjoamisesta. 

Sieltä se biologia pilkistää esiin.

Edelleen, tutkimustulosten valossa Suomessa on yleisempää, että nainen pariutuu sosioekonomista tasoaan alaspäin. Sä sekoitat olettamuksessasi puurot ja vellit. Nainen voi seurustella pienempituloisen kanssa, mutta nollatuloisen kanssa tulee luonnollisesti vastaan vaikeita kysymyksiä. Nyky-yhteiskunassa kaikki on kallista ja jos haluaa perheen ja talon ja auton ja kultaisennoutajan, pitää molempien tuoda pöytään jotain. Sillä harvat oikeasti tienaa niin paljoa, että voi elättää hyvin ihan koko perheensä. Lisäksi jos haluaa lapsia, niin naisen on lähes pakko olla pois työelämästä vähintään vuoden (vastaansanojat: haluatteko oikeasti jättää vastasyntyneenne korvikemaidolla jonkun toisen hoiviin?) Lisäksi vain nainen voi jäädä äitiyslomalle. Mitä sitten tehdään kun toisen pitää olla kotona lypsettävänä ja toinen hengailee siellä muuten vain? Koko porukka elää äitiyspäivärahalla? Mun miehen ei tarvi olla isotuloisempi kuin minä. Mutta koska olen aika pienituloinen itsekin, en kykene elättämään palkallani toista ihmistä. Siksi miehen pitää kyetä elättämään ainakin itsensä.

$$$.

Tästäkin huomaa, että ahneetttomat ja pyyteettömät naiset (luultavasti myös miehet) ovat harvinaisempia kuin lottovoittajat. Ahneita ja tunteettomia verinimijöitä riittää kaikkilla, juuri muita ei.

Mitä ahnetta siinä on, että kun haaveilee perheen perustamisesta, estii puolisokseen yksilön, joka on kykenevä osallistumaan perheestä huolehtimiseen? Eikä sillä väliä, onko mies vai nainen. Kai siinä vaiheessa kun aletaan miettimään sitä omakotitaloa Kirkkonummelta ja 400k asuntolainaa, jopa mies osaa arvostaa puolisonsa säännollisiä tuloja. Kahdelle keskituloiselle tienaajalle se on vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta yhdelle ei. Toki voidaan asua kaupungin vuokrakolmiossa Kontulassa ja rakastaa menemään, mutta kyllä mä mielummin rakastaisin siellä 200m2 omakotitalossa Kirkkonummella. Ja arvostaisin jos kumppani kokisi myös näin.

Sä nyt et tuolla rahan ahneuden ja vaatimuksien määrällä pysty rakastamaan aidosti ja puhtaasti ketään.

Voi voi, mistä me löydettäisi sulle sellainen antelias huolenpitäjä, joka elättäisi sut kotiin ja maksaisi teidän lapset eikä vaatisi sulta yhtään mitään.

En tiedä mistä perseestä revit noi juttusi. En ole ikinä vaatinut naisilta (tai muiltakaan) mitään tuollaista.

Ei ole mielestäni kohtuutonta olettaa, että miestä/naista kiinnostaa naisessa/miehessä muut asiat kuin raha.

No tottakai ne muutkin asiat kiinnostaa. En minäkään lähtenyt sen ensimmäisen hyvätuloisen, enkä edes sen rikkaimman miehen mukaan. Pitää olla kemiaa ja yhteiset elämänarvot. Sekä mielellään myös yhtenevät haaveet ja toiveet elämässä. Niistä se rakkaus ja kumppanuus kehittyy. Jos miestä kiinnostaa hengata kotona persaukisena ja vaikka vain soitella kitaraa, niin antaa mennä. Itseäni kuitenkaan ei kiinnosta hengata kotona persaukisena kuuntelemassa, kun toinen soittaa kitaraa. Haluan tavoitella omia haaveitani ja siksi haluan kumpanin joka haaveilee samoista asioista, että voimme tavoitella niitä yhdessä. Ja valitettavasti monet mun haaveista vaatii rahaa. Jos se, että esimerkiksi haluaa joskus asua perheineen omakotitalossa mukavalla alueella on sun mielestä ihan hirveän ahnetta ja pinnallista, niin se on sun asiasi. Istuskele rauhassa siellä vuokrayksiössäsi, minä haluan elämältäni muuta.

Montako kymmentä tuhatta euroa sulla on säästössä omakotitaloa varten? 

Vai odotatko miehen maksavan sen? -eri

Mulla on ASP-tilillä vasta vajaa 9000e. Mutta säästelen koko ajan lisää.