Nauttiiko joku oikeasti päiväkotityöstä nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että nykyisin lastentarhanopeille iskostetaan päähän tuo pedagogiikka, niin että ei muuta enää mahdukkaan. 

Jos olet vakassa töissä olethan tutustunut uuteen vakalakiin? Jotenkin tuntuu ettet tiedä mistä puhut. Etkä perustele argumenttejasi, tämä kommenttisi on vain irrallinen heitto.

Uunituore vakalaki on normi eli sitä ON noudatettava kaikissa päiväkodeissa, kaikissa ryhmissä, ja se nyt sattuu korostamaan pedagogiikkaa. Onneksi nykyiset lastentarhanopettajat (tulevat varhaiskasvatuksen opettajat) ovat sen hyvin omaksuneet ammattitaitoonsa ainakin kommenttisi perusteella. ☺

Kka kirjoitti:

Päiväkodissa työskentely on ja tulee olemaan huonosti palkattua ja epäarvostettua työtä jota tekee joku vaikka 'epäpätevänä'. Eipä ne vakan opet siellä paljoa tulevaisuudessa pedagogista toimintaa pysty toteuttamaan kun ei ole päteviä hoitajia tiimissä. Päiväkotiin kelpaa periaatteessa kuka tahansa töihin. Itse sosionomina vaihdan alaa pian!

Senkun vaihdat vaan. Ei tämä vuorotyö huostaanotettujen lasten ja nuorten parissa ainakaan koulutusta vastaa. Palkka on huono ja käytännössä työ arjen pyörittämistä (ruokailut, läksyt, harrastukset, peseytymiset, vaatehuolto, asioinnit). Aggressiiviset asiakkaat tai sitten flegmaattiset, osa traumatisoituneita.

Kerro kun löydät sosionomina sen mukavan työn, joka vastaa koulutusta.

Nyt lto:ien palkat ovat hieman nousemassa pk-seudulla. Toivottavasti suunta on nouseva myös muualla maassa. Vanhat sosionomit saavat onneksi jatkaa vakan opettajina myös tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kka kirjoitti:

Päiväkodissa työskentely on ja tulee olemaan huonosti palkattua ja epäarvostettua työtä jota tekee joku vaikka 'epäpätevänä'. Eipä ne vakan opet siellä paljoa tulevaisuudessa pedagogista toimintaa pysty toteuttamaan kun ei ole päteviä hoitajia tiimissä. Päiväkotiin kelpaa periaatteessa kuka tahansa töihin. Itse sosionomina vaihdan alaa pian!

Senkun vaihdat vaan. Ei tämä vuorotyö huostaanotettujen lasten ja nuorten parissa ainakaan koulutusta vastaa. Palkka on huono ja käytännössä työ arjen pyörittämistä (ruokailut, läksyt, harrastukset, peseytymiset, vaatehuolto, asioinnit). Aggressiiviset asiakkaat tai sitten flegmaattiset, osa traumatisoituneita.

Kerro kun löydät sosionomina sen mukavan työn, joka vastaa koulutusta.

Etkö osaa lukea? Hänhän selkeästi sanoi vaihtavansa ALAA, ei työpaikkaa tai työyksikköä tai asiakasryhmää, vaan alaa. 

Pidän työstäni todella paljon. Palkka on noin 3500 e brutto. Päivät, työkaverit ja lapset vaihtuvia. Työn saan suunnittella opettajien kanssa vapaasti. Yksikään päivä, ilta ja yö ei ole samanlainen koska lapsia tulee ja menee. Sijaiset tilataan aina. Olen töissä vuorotalossa. Päivätaloon en enää koskaan palaisi.

Miksi pedagogiikasta puhutaan niin paljon ja miksi sitä korostetaan? No siksi, että pedagogiikka tarkoittaa tapoja ja keinoja edesauttaa oppimista, ja nykykäsityksen mukaan lapset ovat päiväkodissa paitsi säilössä sen aikaa kun vanhemmat ovat muualla, myös oppimassa uusia asioita. Uusien asioiden oppiminen vie lapsen kehitystä eteenpäin ja lisää siten lapsen hyvinvointia ja siten oppimista pidetään hyvänä asiana. On tärkeää miettiä, mitä lapsen halutaan oppivan. Jos halutaan lapsen oppivan itseä ja muita arvostavia asenteita, luottamusta omiin kykyihinsä, itseluottamusta ja sinnikkyyttä oppimista kohtaan jne, niin onhan toki mietittävä etukäteen, miten tällaista oppimista voi edistää ja yrittää toimia sen mukaisesti arjen hankalissakin tilanteissa kaiken kiireen keskellä. Muuten helposti ohjaa omalla toiminnallaan kehitystä väärään, ei-toivottuun suuntaan. Joka viides lapsi voi huonosti ja tarvitsisi erityisesti tukea tasapainoiselle kasvulle,  huolella perustellut pedagogiset tavoitteet ja toimet ovat heille erityisen tärkeitä ja jos niitä ei saa kotoa, päiväkoti on usein se ensimmäinen paikka, mistä löytyy lapselle perheen ulkopuolista tukea. 

Uppis

Up

Vierailija kirjoitti:

Miksi pedagogiikasta puhutaan niin paljon ja miksi sitä korostetaan? No siksi, että pedagogiikka tarkoittaa tapoja ja keinoja edesauttaa oppimista, ja nykykäsityksen mukaan lapset ovat päiväkodissa paitsi säilössä sen aikaa kun vanhemmat ovat muualla, myös oppimassa uusia asioita. Uusien asioiden oppiminen vie lapsen kehitystä eteenpäin ja lisää siten lapsen hyvinvointia ja siten oppimista pidetään hyvänä asiana. On tärkeää miettiä, mitä lapsen halutaan oppivan. Jos halutaan lapsen oppivan itseä ja muita arvostavia asenteita, luottamusta omiin kykyihinsä, itseluottamusta ja sinnikkyyttä oppimista kohtaan jne, niin onhan toki mietittävä etukäteen, miten tällaista oppimista voi edistää ja yrittää toimia sen mukaisesti arjen hankalissakin tilanteissa kaiken kiireen keskellä. Muuten helposti ohjaa omalla toiminnallaan kehitystä väärään, ei-toivottuun suuntaan. Joka viides lapsi voi huonosti ja tarvitsisi erityisesti tukea tasapainoiselle kasvulle,  huolella perustellut pedagogiset tavoitteet ja toimet ovat heille erityisen tärkeitä ja jos niitä ei saa kotoa, päiväkoti on usein se ensimmäinen paikka, mistä löytyy lapselle perheen ulkopuolista tukea. 

Mutta kun se kaikki on edelleenkin yhtä tyhjän kanssa, jos ei ole riittävästi resursseja suunnitelmien toteuttamiseen. Jauhataan siitä kuinka tärkeää esim. suunniteltu pienryhmätoiminta on, mutta kun kysyt miten järkkäät kahden lähihoitajan voimin laadukasta pienryhmätoimintaa 21 lapselle, niin vastausta ei kuulu ei tule. Pahimmillaan se toinen ei ole edes lähihoitaja, vaan joku tukityöllistetty. 

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Aivan kuin hölmöläistarinat...., kaikenmaailman diibadaabaa, mutta mahdotonta toteuttaa kun resursseja ei ole!

Sitten on vielä nämä ketjujen päiväkodit, missä henkilökunta siivoaa ja hoitaa ruokahuollon. Ihan per...eleenmoinen duuni ja yrittää pitää mukulat hengissä siinä samalla.

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Totta!

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin hölmöläistarinat...., kaikenmaailman diibadaabaa, mutta mahdotonta toteuttaa kun resursseja ei ole!

Sitten on vielä nämä ketjujen päiväkodit, missä henkilökunta siivoaa ja hoitaa ruokahuollon. Ihan per...eleenmoinen duuni ja yrittää pitää mukulat hengissä siinä samalla.

Totta!

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Ihanasti kirjoitettu, mutta kuvaa päivähoitoa, ei nykyistä varhaiskasvatusta.

Kandeilla on varmasti aivan yhtä suuri syli kuin lastenhoitajillakin ja sosionomeilla. Itse asiassa sitä on tutkittu, että koulutetut työntekijät päiväkodeissa kohtelevat lasta sensitiivisimmin. Opetukselliset asiat eivät sulje pois syliä. Lto lohduttaa koti-ikäväistä lasta samoin kuin lh. Lh:lla on myös kullanarvoista osaamista, joten äläpä sinäkään alenna ketään.

Oikeastaan enää ei tulisi olla mitään erillisiä opetustuokioita, joissa ope opettaa ja lapset kuuntelee vaan ns. monitieteellistä, laaja-alaista ja toiminnallista projektioppimista, joka lähtee lapsen kiinnostuksenkohteista.

Tulevaisuudessa 3 aikuisen ryhmissä tulee olemaan 2 korkeakoulutettua (joista vähintään toisen on oltava vk opettaja) ja yksi lh.

Resurssit pitää vaan saada myös kuntoon. Miten open SAK-aika järjestetään ryhmän kannalta järkevästi, ryhmäkokojen järkeistäminen (uusi vakalaki on hyvä mutta resurssit sen toteutukseen niukat), miten saadaan opet pysymään päiväkodeissa, miten parannetaan työssäjaksamista...

Myös tuo on ongelmallista etenkin yksityisissä, että lh:t ja lto:t siivoavat, laittavat ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Ihanasti kirjoitettu, mutta kuvaa päivähoitoa, ei nykyistä varhaiskasvatusta.

Kandeilla on varmasti aivan yhtä suuri syli kuin lastenhoitajillakin ja sosionomeilla. Itse asiassa sitä on tutkittu, että koulutetut työntekijät päiväkodeissa kohtelevat lasta sensitiivisimmin. Opetukselliset asiat eivät sulje pois syliä. Lto lohduttaa koti-ikäväistä lasta samoin kuin lh. Lh:lla on myös kullanarvoista osaamista, joten äläpä sinäkään alenna ketään.

Oikeastaan enää ei tulisi olla mitään erillisiä opetustuokioita, joissa ope opettaa ja lapset kuuntelee vaan ns. monitieteellistä, laaja-alaista ja toiminnallista projektioppimista, joka lähtee lapsen kiinnostuksenkohteista.

Tulevaisuudessa 3 aikuisen ryhmissä tulee olemaan 2 korkeakoulutettua (joista vähintään toisen on oltava vk opettaja) ja yksi lh.

Resurssit pitää vaan saada myös kuntoon. Miten open SAK-aika järjestetään ryhmän kannalta järkevästi, ryhmäkokojen järkeistäminen (uusi vakalaki on hyvä mutta resurssit sen toteutukseen niukat), miten saadaan opet pysymään päiväkodeissa, miten parannetaan työssäjaksamista...

Kyllä se entinen päivähoito oli lapselle parempi kuin nykyinen paperien kääntäminen. Paras paikka lapselle päivähoidon kannalta perhepäivähoitaja.

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Olet varmasti aikoinaan ollut aika ikävä ihminen työyhteisössä, kun ajattelet noin negatiivisesti ja alentavasti kollegoistasi lastentarhanopettajista. Tuollainen asenne väkisinkin näkyy ja myrkyttää ilmapiiriä kun joukossa on lastenhoitaja, jonka mielestä kandit ja maisterit ovat päiväkodissa tarpeettomia.

Ajattelutapasi ei ole oikein looginen. Yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan opintojen pääpaino on varhaispedagogiikassa - hänellä on siis päiväkodissa korkein tietämys lasten kasvusta ja kehityksestä, ja tätä kautta hänellä on ymmärrys lasta ja lapsen käytöstä kohtaan. Ja silti luulet, ettei kandi tai maisteri ymmärtäisi, kuinka olennaista on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, vaikka yliopisto-opinnoissa sitä koko ajan painotetaan? Tutkimusten mukaan itse asiassa korkeasti koulutetut päiväkodin työntekijät suhtautuvat kaikista sensitiivisimmin lapseen.

Kandina (ja tulevana maisterina) koen harmillisena sen, että päiväkodin työyhteisössä kaikki eivät osaa antaa arvoa toistensa osaamisille. Onneksi minun kohdalleni ei töissä ole vielä näitä "vanhoja lastenhoitajia" omaan ryhmään sattunut. Arvostan ryhmäni lastenhoitajia ja he minua. Harmi, ettei kaikkialla näin ole.

Meidän lto:t ”suunnittelee”päivät pitkät.Tosiasiassa juo kahvia ja suunnittelee viikonlopun ruokalistaa.

Tää suunnittelu on sitten viiden minuutin tulos.Tyyliin jumppa kentällä ja syysaskartelu.

Me lh:t vedetään kaikki ja viedään suunnitelmat loppuun.Sellasta pedagogiikkaa.Ihan kukatahansa voisi nämä suunnitella!

Joku kyllä saisi tätä opettajien touhua vahtia!Lisäksi tekevät lyhyempää päivää.

Me se palkankorotus ansaittaisiin,meidän työmäärä tässä nousi.t.lähihoitaja/lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Meidän lto:t ”suunnittelee”päivät pitkät.Tosiasiassa juo kahvia ja suunnittelee viikonlopun ruokalistaa.

Tää suunnittelu on sitten viiden minuutin tulos.Tyyliin jumppa kentällä ja syysaskartelu.

Me lh:t vedetään kaikki ja viedään suunnitelmat loppuun.Sellasta pedagogiikkaa.Ihan kukatahansa voisi nämä suunnitella!

Joku kyllä saisi tätä opettajien touhua vahtia!Lisäksi tekevät lyhyempää päivää.

Me se palkankorotus ansaittaisiin,meidän työmäärä tässä nousi.t.lähihoitaja/lastenhoitaja

Katkeruutesi voi aistia ruudun läpi. Olisit itse hakenut lastentarhanopettajaksi, jos noin kateellinen olet!

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Olet varmasti aikoinaan ollut aika ikävä ihminen työyhteisössä, kun ajattelet noin negatiivisesti ja alentavasti kollegoistasi lastentarhanopettajista. Tuollainen asenne väkisinkin näkyy ja myrkyttää ilmapiiriä kun joukossa on lastenhoitaja, jonka mielestä kandit ja maisterit ovat päiväkodissa tarpeettomia.

Ajattelutapasi ei ole oikein looginen. Yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan opintojen pääpaino on varhaispedagogiikassa - hänellä on siis päiväkodissa korkein tietämys lasten kasvusta ja kehityksestä, ja tätä kautta hänellä on ymmärrys lasta ja lapsen käytöstä kohtaan. Ja silti luulet, ettei kandi tai maisteri ymmärtäisi, kuinka olennaista on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, vaikka yliopisto-opinnoissa sitä koko ajan painotetaan? Tutkimusten mukaan itse asiassa korkeasti koulutetut päiväkodin työntekijät suhtautuvat kaikista sensitiivisimmin lapseen.

Kandina (ja tulevana maisterina) koen harmillisena sen, että päiväkodin työyhteisössä kaikki eivät osaa antaa arvoa toistensa osaamisille. Onneksi minun kohdalleni ei töissä ole vielä näitä "vanhoja lastenhoitajia" omaan ryhmään sattunut. Arvostan ryhmäni lastenhoitajia ja he minua. Harmi, ettei kaikkialla näin ole.

Päinvastoin . Aikoinaan toista kunnioitettiin. Niin opettajat kuin hoitajatkin tekivät yhdessä töitä yhteiseksi parhaaksi. Tietenkin aina joku poikkeus osui kohdalle. Näitä ikäviä työkavereita oli kaikissa ammateissa. Päiväkotiapulainen oli tärkeä osa työyhteisöä myös. Ennen arvostettiin toisia eri tavalla kuin nyt. Ei ollut tarvetta kulkea nenä pystyssä. Tiesinhän minä, että kuramysky tulee , mutta antaa tulla. Olen nähnyt päiväkotimaailman niin pitkältä ajalta, että tiedän mistä puhun.