Nauttiiko joku oikeasti päiväkotityöstä nykyään?

Olen vanhan linjan lastentarhanopettaja ja pakko sanoa että hävettää tää nykyinen suuntaus. Ennen katsottiin että lastentarhanopettaja vastaa nimenomaan siitä toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Siis oli tärkeää että lastentarhanopettaja osallistui myös ulkoiluun, päivälepoon jne. Niitä pidettiin pedagogisesti tärkeinä. Ja ne ovatkin. Lapsi oppii oikeastaan eniten juuri ulkoillessa. siirtymätilanteissa kuten pukemistilanteissa ja odotteluhetkissä. Lepohetkellä on tärkeää saada aikaa turvallinen  olo ja esim oikeita satukirjoja lukemalla myöskin sitä oppimista. Nyt tämä kaikki tunnutaan unohdetun ja onkin tärkeää vain jokin "tekemällä tehty oppimishetki " Muusta sitten vain selvitään.

Ruokailuhetket olivat ennen tärkeitä, Nyt niistäkin on tehty uusissa jättipäiväkodeissa lähinnä liukuhihnaa. Kiirettä, meteliä ja pelkkää mahan täyttämistä. Ennen pidettiin tärkeänä keskustelua pöydissä ja kauniita ruokatapoja jne..

surullinenope kirjoitti:

Olen vanhan linjan lastentarhanopettaja ja pakko sanoa että hävettää tää nykyinen suuntaus. Ennen katsottiin että lastentarhanopettaja vastaa nimenomaan siitä toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Siis oli tärkeää että lastentarhanopettaja osallistui myös ulkoiluun, päivälepoon jne. Niitä pidettiin pedagogisesti tärkeinä. Ja ne ovatkin. Lapsi oppii oikeastaan eniten juuri ulkoillessa. siirtymätilanteissa kuten pukemistilanteissa ja odotteluhetkissä. Lepohetkellä on tärkeää saada aikaa turvallinen  olo ja esim oikeita satukirjoja lukemalla myöskin sitä oppimista. Nyt tämä kaikki tunnutaan unohdetun ja onkin tärkeää vain jokin "tekemällä tehty oppimishetki " Muusta sitten vain selvitään.

Ruokailuhetket olivat ennen tärkeitä, Nyt niistäkin on tehty uusissa jättipäiväkodeissa lähinnä liukuhihnaa. Kiirettä, meteliä ja pelkkää mahan täyttämistä. Ennen pidettiin tärkeänä keskustelua pöydissä ja kauniita ruokatapoja jne..

Tätä minäkin yritän sanoa. Lapsi jää nykyään toisarvoiseksi kaiken tekemällä tehdyn keskellä.

Mites päiväkodin siivoojat?

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Olet varmasti aikoinaan ollut aika ikävä ihminen työyhteisössä, kun ajattelet noin negatiivisesti ja alentavasti kollegoistasi lastentarhanopettajista. Tuollainen asenne väkisinkin näkyy ja myrkyttää ilmapiiriä kun joukossa on lastenhoitaja, jonka mielestä kandit ja maisterit ovat päiväkodissa tarpeettomia.

Ajattelutapasi ei ole oikein looginen. Yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan opintojen pääpaino on varhaispedagogiikassa - hänellä on siis päiväkodissa korkein tietämys lasten kasvusta ja kehityksestä, ja tätä kautta hänellä on ymmärrys lasta ja lapsen käytöstä kohtaan. Ja silti luulet, ettei kandi tai maisteri ymmärtäisi, kuinka olennaista on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, vaikka yliopisto-opinnoissa sitä koko ajan painotetaan? Tutkimusten mukaan itse asiassa korkeasti koulutetut päiväkodin työntekijät suhtautuvat kaikista sensitiivisimmin lapseen.

Kandina (ja tulevana maisterina) koen harmillisena sen, että päiväkodin työyhteisössä kaikki eivät osaa antaa arvoa toistensa osaamisille. Onneksi minun kohdalleni ei töissä ole vielä näitä "vanhoja lastenhoitajia" omaan ryhmään sattunut. Arvostan ryhmäni lastenhoitajia ja he minua. Harmi, ettei kaikkialla näin ole.

Päinvastoin . Aikoinaan toista kunnioitettiin. Niin opettajat kuin hoitajatkin tekivät yhdessä töitä yhteiseksi parhaaksi. Tietenkin aina joku poikkeus osui kohdalle. Näitä ikäviä työkavereita oli kaikissa ammateissa. Päiväkotiapulainen oli tärkeä osa työyhteisöä myös. Ennen arvostettiin toisia eri tavalla kuin nyt. Ei ollut tarvetta kulkea nenä pystyssä. Tiesinhän minä, että kuramysky tulee , mutta antaa tulla. Olen nähnyt päiväkotimaailman niin pitkältä ajalta, että tiedän mistä puhun.

Miksi siia ooettajahalveksuntasi paistaa esille viesteistäsi, ilman että edes tarvitsee lukea rivien välistä? Hyvään tiimityöhön ja toimivaan työyhteisöön sisältyy se, että kaikkien työtä arvostetaan. Ymmärsitkö?

Edelleen, olet jumahtanut menneeseen. Päivitä tietosi ja asenteesi nykyajan varhaiskasvatukseen sopivaksi, ettet jatka työkaveriesi alaspainamista työpaikallasi (ellet siis ole eläkkeellä jo).

Olenhan minä eläkkeellä enkä suinkaan hoitajan työstä. Viimeiset parikymmentä vuotta olin opettaja. Edelleen olen sitä mieltä, että lto ei tarvitse yliopistokoulutusta. Tai ei tarvitsisi. Ja ihan täyttä potaskaa, että yliopistosta valmistuneet olisivat sensitiivisimpiä. Mutta ovatpahan oppineet hienoja sanoja.

AI OLET OPETTAJA, JOKA HALVEKSUU KASVATUSTIETEITÄ OPISKELLEITA VAKA:N KANDEJA/MAISTEREITA eikä ymmärrä elinikäisen oppimisen polun ja varhaisvuosien merkitystä lalsen tulevaisuudelle? 😃

Et olekaan opettaja, tähän asti meni läpi.

surullinenope kirjoitti:

Olen vanhan linjan lastentarhanopettaja ja pakko sanoa että hävettää tää nykyinen suuntaus. Ennen katsottiin että lastentarhanopettaja vastaa nimenomaan siitä toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Siis oli tärkeää että lastentarhanopettaja osallistui myös ulkoiluun, päivälepoon jne. Niitä pidettiin pedagogisesti tärkeinä. Ja ne ovatkin. Lapsi oppii oikeastaan eniten juuri ulkoillessa. siirtymätilanteissa kuten pukemistilanteissa ja odotteluhetkissä. Lepohetkellä on tärkeää saada aikaa turvallinen  olo ja esim oikeita satukirjoja lukemalla myöskin sitä oppimista. Nyt tämä kaikki tunnutaan unohdetun ja onkin tärkeää vain jokin "tekemällä tehty oppimishetki " Muusta sitten vain selvitään.

Ruokailuhetket olivat ennen tärkeitä, Nyt niistäkin on tehty uusissa jättipäiväkodeissa lähinnä liukuhihnaa. Kiirettä, meteliä ja pelkkää mahan täyttämistä. Ennen pidettiin tärkeänä keskustelua pöydissä ja kauniita ruokatapoja jne..

Tuo ensimmäinen kirjoittamasi kappale on juuri päinvastoin jos päiväkotinne noudattaa uutta velvoittavaa varhaiskasvatuslakia. Enää nimenomaan EI OLE erillisiä opetustuokioita joissa opetyaja opettaa ja lapset kuuntelee, vaan arjen pedagogiikkaa ja laaja-alaista projektioppimista, joka lähtee lasten omista mielenkiinnon kohteista ja tarpesta. Projekteja toteutetaan YHDESSÄ lasten kanssa, mutta niitä toki silti suunnitellaan.

Jos olet vakassa töissä, et kirjoittaisi tuollaista kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Paljon on näköjään juttua tullut. Ainahan se on ollut selvää, että päiväkodissa toiminta on tavoitteellista ja sen tarkoitus on tukea lapsen kehitystä monipuolisesti. Ei sitä kuitenkaan ole tarvinnut koko ajan korostaa, vaan on toimittu luontevasti lapsiryhmissä.  Lapsi tarvitsee syliä, lohtua vanhempi-ikävässä, aikaa ja aitoa läsnäoloa. Varmasti tulee oikea ripulimyrsky niskaan, mutta ei päiväkodissa oikeasti tarvittaisi kandeja tai maistereita. Ihan vaan aitoja ja järkeviä ihmisiä. Toki yliopistokoulutettu voi olla tällainen ja varmasti osa onkn. Osalla vaan tuntuu jääneen jotain oleellista unholaan. Ajatella, että urani alkuaikoina kaikissa ryhmissä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ja ne ryhmät, joissa oli, opet olivat saaneet kahden vuoden koulutuksen opistossa. Päiväkotityö on hyvin käytännönläheistä työtä. Piiloudun sateenvarjon alle sitä kakitaifuunia odottamaan.

Olet varmasti aikoinaan ollut aika ikävä ihminen työyhteisössä, kun ajattelet noin negatiivisesti ja alentavasti kollegoistasi lastentarhanopettajista. Tuollainen asenne väkisinkin näkyy ja myrkyttää ilmapiiriä kun joukossa on lastenhoitaja, jonka mielestä kandit ja maisterit ovat päiväkodissa tarpeettomia.

Ajattelutapasi ei ole oikein looginen. Yliopistokoulutetun lastentarhanopettajan opintojen pääpaino on varhaispedagogiikassa - hänellä on siis päiväkodissa korkein tietämys lasten kasvusta ja kehityksestä, ja tätä kautta hänellä on ymmärrys lasta ja lapsen käytöstä kohtaan. Ja silti luulet, ettei kandi tai maisteri ymmärtäisi, kuinka olennaista on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, vaikka yliopisto-opinnoissa sitä koko ajan painotetaan? Tutkimusten mukaan itse asiassa korkeasti koulutetut päiväkodin työntekijät suhtautuvat kaikista sensitiivisimmin lapseen.

Kandina (ja tulevana maisterina) koen harmillisena sen, että päiväkodin työyhteisössä kaikki eivät osaa antaa arvoa toistensa osaamisille. Onneksi minun kohdalleni ei töissä ole vielä näitä "vanhoja lastenhoitajia" omaan ryhmään sattunut. Arvostan ryhmäni lastenhoitajia ja he minua. Harmi, ettei kaikkialla näin ole.

Päinvastoin . Aikoinaan toista kunnioitettiin. Niin opettajat kuin hoitajatkin tekivät yhdessä töitä yhteiseksi parhaaksi. Tietenkin aina joku poikkeus osui kohdalle. Näitä ikäviä työkavereita oli kaikissa ammateissa. Päiväkotiapulainen oli tärkeä osa työyhteisöä myös. Ennen arvostettiin toisia eri tavalla kuin nyt. Ei ollut tarvetta kulkea nenä pystyssä. Tiesinhän minä, että kuramysky tulee , mutta antaa tulla. Olen nähnyt päiväkotimaailman niin pitkältä ajalta, että tiedän mistä puhun.

Miksi siia ooettajahalveksuntasi paistaa esille viesteistäsi, ilman että edes tarvitsee lukea rivien välistä? Hyvään tiimityöhön ja toimivaan työyhteisöön sisältyy se, että kaikkien työtä arvostetaan. Ymmärsitkö?

Edelleen, olet jumahtanut menneeseen. Päivitä tietosi ja asenteesi nykyajan varhaiskasvatukseen sopivaksi, ettet jatka työkaveriesi alaspainamista työpaikallasi (ellet siis ole eläkkeellä jo).

Olenhan minä eläkkeellä enkä suinkaan hoitajan työstä. Viimeiset parikymmentä vuotta olin opettaja. Edelleen olen sitä mieltä, että lto ei tarvitse yliopistokoulutusta. Tai ei tarvitsisi. Ja ihan täyttä potaskaa, että yliopistosta valmistuneet olisivat sensitiivisimpiä. Mutta ovatpahan oppineet hienoja sanoja.

AI OLET OPETTAJA, JOKA HALVEKSUU KASVATUSTIETEITÄ OPISKELLEITA VAKA:N KANDEJA/MAISTEREITA eikä ymmärrä elinikäisen oppimisen polun ja varhaisvuosien merkitystä lalsen tulevaisuudelle? 😃

Et olekaan opettaja, tähän asti meni läpi.

Et ymmärrä tai et halua ymmärtää. En halveksi ketään, mutta mielestäni ei tarvita kanditutkintoa ymmärtääkseen manitsemasi asiat. Kyllä me vanhat ymmärretään oikein hyvin varhaisvuosien merkitys. Se nyt vaan on tosi, että päiväkodeissa ei enää ole sitä työniloa kuin joskus oli.

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Päiväkodissa tehtävä työ oli 7 tuntia päivässä opeilla. Tunti/päivä oli suunnitteluaikaa, jonka sai tehdä kotona. Se 7 tuntia oltiin kyllä täysin lapsiryhmässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Lapsen vasu ei toivottavasti ole missään kunnassa 10-sivuinen, mutta kyllä sen huolellinen lapset ja vanhemmat osallistava (kuten opm ohjeistaa) tekotapa vie aikaa enemmän kuin 10 min. Sitä paitsi tuosta opm ohjeesta ei kyllä paljoa voi kunta poiketa, tarkoitan että vasusta on löydyttävä lain mukaan ne tietyt asiat.

Ammattitaitoinen lto ei todellakaan kopioi vasuja, koska "lapset ovat kuitenkin niin samanlaisia". Jos haluat tehdä työsi hyvin, huomioit juuri kyseisen lapsen mielenkiinnon kohteet ja tarpeet joiden perusteella laadit tavoitteet ja menetelmät. Toki työkokemuksesta on hyötyä, osaa kirjoittaa vasut tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mites päiväkodin siivoojat?

Niitä ei ainakaan yksityisillä ”trendiketjuilla” ole lainkaan...

Siellä ne super lh:t ja ehkä lto:t siivoaa ja pyykkää. Sitten näillä päiväkodeilla on olevinaan joku hieno teema, mitä käytännössä ei juurikaan ehditä toteuttaa, koska on näitä puhdetöitä ja samalla pitäis huolehtia ettei Rupert putoa puolapuilta.

Pirun vaikea tehdä kolmea hommaa samaan aikaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Lapsen vasu ei toivottavasti ole missään kunnassa 10-sivuinen, mutta kyllä sen huolellinen lapset ja vanhemmat osallistava (kuten opm ohjeistaa) tekotapa vie aikaa enemmän kuin 10 min. Sitä paitsi tuosta opm ohjeesta ei kyllä paljoa voi kunta poiketa, tarkoitan että vasusta on löydyttävä lain mukaan ne tietyt asiat.

Ammattitaitoinen lto ei todellakaan kopioi vasuja, koska "lapset ovat kuitenkin niin samanlaisia". Jos haluat tehdä työsi hyvin, huomioit juuri kyseisen lapsen mielenkiinnon kohteet ja tarpeet joiden perusteella laadit tavoitteet ja menetelmät. Toki työkokemuksesta on hyötyä, osaa kirjoittaa vasut tehokkaasti.

Eikä edelleenkääm lto: n tarvitse tehdä kaikkia vasuja vaan niitä voi tehdä myös lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Lapsen vasu ei toivottavasti ole missään kunnassa 10-sivuinen, mutta kyllä sen huolellinen lapset ja vanhemmat osallistava (kuten opm ohjeistaa) tekotapa vie aikaa enemmän kuin 10 min. Sitä paitsi tuosta opm ohjeesta ei kyllä paljoa voi kunta poiketa, tarkoitan että vasusta on löydyttävä lain mukaan ne tietyt asiat.

Ammattitaitoinen lto ei todellakaan kopioi vasuja, koska "lapset ovat kuitenkin niin samanlaisia". Jos haluat tehdä työsi hyvin, huomioit juuri kyseisen lapsen mielenkiinnon kohteet ja tarpeet joiden perusteella laadit tavoitteet ja menetelmät. Toki työkokemuksesta on hyötyä, osaa kirjoittaa vasut tehokkaasti.

Eikä edelleenkääm lto: n tarvitse tehdä kaikkia vasuja vaan niitä voi tehdä myös lastenhoitaja.

No ei voi joka kunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Lapsen vasu ei toivottavasti ole missään kunnassa 10-sivuinen, mutta kyllä sen huolellinen lapset ja vanhemmat osallistava (kuten opm ohjeistaa) tekotapa vie aikaa enemmän kuin 10 min. Sitä paitsi tuosta opm ohjeesta ei kyllä paljoa voi kunta poiketa, tarkoitan että vasusta on löydyttävä lain mukaan ne tietyt asiat.

Ammattitaitoinen lto ei todellakaan kopioi vasuja, koska "lapset ovat kuitenkin niin samanlaisia". Jos haluat tehdä työsi hyvin, huomioit juuri kyseisen lapsen mielenkiinnon kohteet ja tarpeet joiden perusteella laadit tavoitteet ja menetelmät. Toki työkokemuksesta on hyötyä, osaa kirjoittaa vasut tehokkaasti.

Eikä edelleenkääm lto: n tarvitse tehdä kaikkia vasuja vaan niitä voi tehdä myös lastenhoitaja.

No ei voi joka kunnassa.

Voi tietenkin

Up

Todellakin nautin! En muuten olisi vaihtanut tälle alalle. T. Entinen kaupan myyjä

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

surullinenope kirjoitti:

Olen vanhan linjan lastentarhanopettaja ja pakko sanoa että hävettää tää nykyinen suuntaus. Ennen katsottiin että lastentarhanopettaja vastaa nimenomaan siitä toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Siis oli tärkeää että lastentarhanopettaja osallistui myös ulkoiluun, päivälepoon jne. Niitä pidettiin pedagogisesti tärkeinä. Ja ne ovatkin. Lapsi oppii oikeastaan eniten juuri ulkoillessa. siirtymätilanteissa kuten pukemistilanteissa ja odotteluhetkissä. Lepohetkellä on tärkeää saada aikaa turvallinen  olo ja esim oikeita satukirjoja lukemalla myöskin sitä oppimista. Nyt tämä kaikki tunnutaan unohdetun ja onkin tärkeää vain jokin "tekemällä tehty oppimishetki " Muusta sitten vain selvitään.

Ruokailuhetket olivat ennen tärkeitä, Nyt niistäkin on tehty uusissa jättipäiväkodeissa lähinnä liukuhihnaa. Kiirettä, meteliä ja pelkkää mahan täyttämistä. Ennen pidettiin tärkeänä keskustelua pöydissä ja kauniita ruokatapoja jne..

Tätä minäkin yritän sanoa. Lapsi jää nykyään toisarvoiseksi kaiken tekemällä tehdyn keskellä.

Ainut ongelma päiväkodeissa tällä hetkellä on huonot työolosuhteet ja vähäiset resurssit - eli liian suuret ryhmäkoot ja liian vähän työntekijöitä lapsimäärään verrattuna + vaikeus saada sijaisia. Tästä johtuu se, että päiväkotityö on muuttunut monissa paikoissa liukuhihnatyöksi - koska ei ole aikaa ja resursseja kohdata lapsia yksilöllisesti. Sen sijaan tässä ketjussa joku kummallisesti väitti, että syynä tähän ovat korkeakoulutetut lastentarhanopettajat :D Juu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nimenomaan ennenhän - 80-90-luvuilla - lastentarhanopettajat suunnittelivat toimintatuokioita, ja olivat iltapäivät pois päiväkotiryhmästä. Nykyään suunnitellaan kokonaista päivää ja lasten kiinnostuksen kohteita huomioivaa kokonaispedagogiikkaa ja projekteja. Ja mietitään tapoja osallistaa lapsia suunnitteluun ja toiminnan arviointiin. Nimenomaan muutos on tapahtunut tähän suuntaan. Aika harvassa paikassa tuntuu viiden tunnin viikottainen suunnitteluaika (oik. suunnittelu-, arviointi ja kehittämisaika, Sak-aika) toteutuvan. Siinä ei suunnitella vain yksittäisiä askarteluja, vaan laajemmin asioita. Mutta ongelma tosiaan on, että mistä sen tärkeän "suunnitteluajan" otat ryhmässä, missä ei muutenkaan ole yhtään "ylimääräistä" työntekijää, ja missä opettajan/muun työntekijän poissaolo ryhmässä lisää levottomuutta ja epätoivottavaa käytöstä lapsissa. Pitäisi olla vaikka kiertävä lastenhoitaja, joka tuuraa opettajan "suunnitteluajan ajan ryhmää". Sak-aika  on tärkeää ja  työtehtävät, jotka sinä aikana kuuluu tehdä, ovat tärkeitä ja kuuluvat opettajan työnkuvaan, ei niitä voi jättää tekemättä. Ainakin itse olen huomannut, ettei tunnin parin viikottainen Sak-aika riitä mihinkään, etenkään näin vasujen kirjoittamisen aikaan. Kyllä opettajat ovat kovilla jos SAk-aika ei toteudu, ja työt olisi kuitenkin pakko tehdä. Kuka niitä haluaa tehdä palkatta omalla vapaa-ajalla, kun raskas työ vaatisi myös palautumista. Nyt monessa kunnassa on jätetty työntekijän ongelmaksi se, että pitäisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, mikä on sula mahdottomuus. Siksi niin monet palavatkin loppuun, tai ainakin vaihtavat alaa.  

Ihan ensiksi alkakaa vaatia kunnan vasu-lomakkeita kevyimmiksi, en ymmärrä miksi sen täytyy olla 10-sivuinen opus 1-vuotiaalla. Meillä lto:t ovat itse olleet niitä suunnittelemassa joten mielestäni on turha valittaa niitä vaativiksi. SAK-aika pitää merkitä työvuorolistaan, työnantaja päättää missä se tapahtuu eli työpaikalla vai kotona. Tähänkin voit vaikuttaa itse neuvottelemalla työnantajan kanssa siitä mihin aika sijoitetaan. Aika moni kunta käyttää varahoitajia mutta heidän työpanoksensa menee äkillisten poissaolojen sijaistamiseen. 

Paljon riippuu lto:n asenteesta ja kokemuksesta. Vasujen tekemiseen on hyvä opetella rytmi ja tietty tapa joka toistuu vuosittain, ei lapset aina niin paljoa eroa toisistaan. Jos olet töissä eskarissa voit hyödyntää edellisten vuosien työpanosta ja jo tehtyä työtä uutta suunnitellessa. Sama voi tehdä minkä ikäryhmän kanssa.

Lapsen vasu ei toivottavasti ole missään kunnassa 10-sivuinen, mutta kyllä sen huolellinen lapset ja vanhemmat osallistava (kuten opm ohjeistaa) tekotapa vie aikaa enemmän kuin 10 min. Sitä paitsi tuosta opm ohjeesta ei kyllä paljoa voi kunta poiketa, tarkoitan että vasusta on löydyttävä lain mukaan ne tietyt asiat.

Ammattitaitoinen lto ei todellakaan kopioi vasuja, koska "lapset ovat kuitenkin niin samanlaisia". Jos haluat tehdä työsi hyvin, huomioit juuri kyseisen lapsen mielenkiinnon kohteet ja tarpeet joiden perusteella laadit tavoitteet ja menetelmät. Toki työkokemuksesta on hyötyä, osaa kirjoittaa vasut tehokkaasti.

Eikä edelleenkääm lto: n tarvitse tehdä kaikkia vasuja vaan niitä voi tehdä myös lastenhoitaja.

No ei voi joka kunnassa.

Voi tietenkin

Meidän kunnassa lto:t käyvät kaikki vasukeskustelut ja vain lto pääsee kirjaamaan koneelle vasut. Lh:illa on oikeudet päästä koneelle lukemaan open kirjaamat vasut. Eli ei olisi edes konkreettisesti mahdollista lh:n kirjata vasuja.

Tämä on kunnan linja.

Nautin itse työstä, mutta valitettavasti nykyiset työolosuhteet vaikeuttavat työn tekemistä ja työssä jaksamista.

t. Lto

Vierailija kirjoitti:

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

surullinenope kirjoitti:

Olen vanhan linjan lastentarhanopettaja ja pakko sanoa että hävettää tää nykyinen suuntaus. Ennen katsottiin että lastentarhanopettaja vastaa nimenomaan siitä toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Siis oli tärkeää että lastentarhanopettaja osallistui myös ulkoiluun, päivälepoon jne. Niitä pidettiin pedagogisesti tärkeinä. Ja ne ovatkin. Lapsi oppii oikeastaan eniten juuri ulkoillessa. siirtymätilanteissa kuten pukemistilanteissa ja odotteluhetkissä. Lepohetkellä on tärkeää saada aikaa turvallinen  olo ja esim oikeita satukirjoja lukemalla myöskin sitä oppimista. Nyt tämä kaikki tunnutaan unohdetun ja onkin tärkeää vain jokin "tekemällä tehty oppimishetki " Muusta sitten vain selvitään.

Ruokailuhetket olivat ennen tärkeitä, Nyt niistäkin on tehty uusissa jättipäiväkodeissa lähinnä liukuhihnaa. Kiirettä, meteliä ja pelkkää mahan täyttämistä. Ennen pidettiin tärkeänä keskustelua pöydissä ja kauniita ruokatapoja jne..

Tätä minäkin yritän sanoa. Lapsi jää nykyään toisarvoiseksi kaiken tekemällä tehdyn keskellä.

Ainut ongelma päiväkodeissa tällä hetkellä on huonot työolosuhteet ja vähäiset resurssit - eli liian suuret ryhmäkoot ja liian vähän työntekijöitä lapsimäärään verrattuna + vaikeus saada sijaisia. Tästä johtuu se, että päiväkotityö on muuttunut monissa paikoissa liukuhihnatyöksi - koska ei ole aikaa ja resursseja kohdata lapsia yksilöllisesti. Sen sijaan tässä ketjussa joku kummallisesti väitti, että syynä tähän ovat korkeakoulutetut lastentarhanopettajat :D Juu ei.

Mainitsemasi asiat vaikuttavat, mutta toisaalta aina on ollut vähän aikuisia ryhmissä. Miksi työ on nykyisin liukuhihnaa. Väitän kyllä, että aikuiset tekevät myös itse kiirettä. Ja tämä systeemi tekee sitä myös. Korkeasti koulutetut ihmiset pois ryhmistä tekemässä töitä tietokoneella. Hoitajat usein yksin tai kahdestaan lasten kanssa.