Nauttiiko joku oikeasti päiväkotityöstä nykyään?

Uuup!!!

Vanha lastenhoitaja kirjoitti:

Olen pohtinut milloin ja miksi tilanne meni tällaiseksi. Kun valmistuin 80-luvulla on ihan erilaista päiväkodeissa. Mutta ei silloin ollut niin kova tarve mennä paikasta toiseen. Retki oli ehkä kerran viikossa lähimaastoon. Tehtiin asioita ihan rauhassa eikä juostu toiminnasta toiseen. Silloin työstä todella voi nauttia.

Nykyään pitää olla sitä ja tätä , pienryhmäroimintaa sun muuta. . .

Lapset ei kohta osaa enää leikkiä kun aikuiselta odotetaan koko ajan "ohjattua toimintaa".

"Erehdyin opiskelemaan lapsiin ja nuoriin suuntautuneeksi lähihoitajaksi.

 Oon nyt olen avustajana integroidussa lapsiryhmässä päiväkodissa, jossa paljon erityisen tuen lapsia.

          Ryhmässä on monta autistista lasta, välillä käyttäytyvät eläimellisen arvaamattomasti. Eivät leiki juurikaan, lelut lentävät ja saattavat heittää leluja esim. laatikoista lattialle. Ulkoilussa karkailevat esim. ulkovarastoon ja tekevät kaikkea kiellettyä.

On päivittäin hiuksista vetämistä, nipistelyä, raapimista, puremista yms.

Mun kädet ovat ihan mustelmilla ja arvilla.

Melutaso on välillä todella korkeaa luokkaa, kun kiljuvat ja saavat raivareita.

Ruokailussa saan sietää, kun yrittävät syödä välillä ruokaa mun tai kavereiden lautasilta.

Myös saattavat syljeskellä vettä esim. ruokailun aikana.

Nukkumisen aikana lähinnä kiukuttelevat sänkyyn joutumista ja välillä huutavat aivan täysillä siellä. Mikäli olisin tiennyt mihin työhön joudun, olisin opiskellut eri alaa varmaan.... Kun heidän kanssaan esim. askartelee, niin syövät liimaa, saattavat syödä esim. paperia yms. Ovat yrittäneet syödä nastoja, nuppineuloja, saippuaa, nappeja, pikkuautojen renkaita ja jopa käsidesiä.

Kaiken huipuksi joudun tekemään myöhäisiä työvuoroja enkä ole mukana työnkierrossa, koska oon avustajana. Tykkääkö joku tällaisesta työstä? :( Itken lähes päivittäin töiden takia ja olen melkein masentunut."

Juuri tämän vuoksi avustajia on erittäin vaikea saada, koska työ on erittäin haastavaa ja kuormittavaa.

Kokeneimmat (viisaat) avustajat ottavat yleensä vain yhden erityisen tuen tarpeisen lapsen vastuulleen päiväkodista ja alkavat hänen henk.koht.avustajaksi. Tosin myös heitäkin (osaavia , sitoutuneita ja ammattitaitoisia) erittäin vaikea saada.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin, että en kohta kestä enää.

Liian monella lapsella on liian vaikeita ongelmia, että niille kykenisi tekemään näillä resursseilla mitään. Työ ei ole lähimainkaan sitä, mitä toivoisin sen olevan. Aikaa ei ole ns. kivoille ja mielekkäille asioille, ylimääräiset hommat vievät kaiken ajan... Palkalla ei elä ja iltaisin olen niin poikki, etten jaksa enää edes harrastaa mitään. Kaiken kukkuraksi omat esikuvanikin ovat jo saaneet tai saamassa tarpeekseen.

T. Lto"

Edellä vuonna 2018 Lto avautunut tilanteesta.

Eletään vuotta 2022, miettikää.

Ja tilanne pahempi kuin koskaan.

"Lapsilla on paljon haastavaa käytöstä; tunne-elämän häiriöitä, isoja puutteita kaveritaidoissa jne.

Yhtä tulipalojen sammutusta aamusta iltaan.

Joidenkin vieressä pitää seistä varjona kaiken aikaa; koska voivat tosissaan satuttaa toista.

Erityislasten integroinnista ryhmään en edes aloita.. nyt kun ei edes lasketa enää että erityislapsi veisi esim kahden tai kolmen lapsen paikan niinkuin ennen tehtiin.

Sitten henkilökunnan veivaaminen ryhmästä toiseen.

Koen sen ihan tosi raskaana ja kuormittavana että ensin vietän omassa ryhmässä tosi tiukan 4 tuntia yksin oman "pien"ryhmäni kanssa,

sitten pitää siirtyä sijaistamaan johonkin toiseen ryhmään missä taas haastava lapsiaines, kun sieltä on joku pois ja mahdottomuus pärjätä yksin sielläkään.

Missä on meidän hoitajien ja opettajien TYÖRAUHA?

Vanhempia on joka lähtöön, osa kuormittaa omilla vaatimuksillaan ja uhkaavalla käytöksellään henkilökuntaa aivan valtavasti.

Sit vielä kehdataan lisätä työaikaa ilman palkankorotusta,

leikata lomarahat, lisätä työn määrää, leikata resursseja ja korottaa vaatimuksia (uusi vasu) ja vaatia korkeammin koulutettua henkilökuntaa päiväkoteihin.

Yhtälö on kaikessa mahdottomuudessaan suorastaan naurettava.

1450e/kk käteen tästä kaikesta, ai onko riittävästi... joka päivä ajattelen että kyllä tuon rahan varmaan helpommallakin jostain muualta saa. Olen jo lähtöasemissa..."

Tuota olen miettinyt että miten nuo lasten tunne-elämänhäiriötkin ovat lisääntyneet aika lailla. Ja harva hoitsu on koulutukseltaan psykologi tai mielenterveyshhoitaja. Avustajaakaan/tukeakaan ei oireilevalle lapselle saa kun uuvuttavan taistelun/diagnoosin jälkeen, jos sittenkään. Siinähän ryhmä sitten pärjäilee.

Ai nauttiiko?

Ainakaan minun kaltaiseni temperamentti ei nauti. Olen herkkä, huolellinen ja tunnollinen ihminen, joka paneutuu asioihin ja syventyy asioiden äärelle. Jos ohjeissa (kuntavasu) lukee vaikka, että varhaiskasvatuksessa aikuinen tunnistaa sensitiivisesti jokaisen lapsen aloitteita ja luo lämpimän, kiireettömän ja kaikkien lasten osallisuutta tukevan oppimisilmapiirin sekä vastaa kunkin lapsen omiin tarpeisiin heidän yksilöllisten vahvuuksiensa ja kiinnostuksen kohteidensa kautta - niin olen aivan hukassa!

Ryhmässä on 18 lasta ja nuorimmat 1 v, suurin osa uhmaikäisiä tai joka suuntaan meneviä 2-3 v., sitten muutama 4v, kohta 5v. Työvuorot ja kaikenmaailman kokoukset sun muut on niin, että kaikki 3 työntekijää eivät ole juuri koskaan samaan aikaan lapsiryhmässä. On usein niin, että saatat olla ihan yksinäsi koko joukon kanssa, ainakin osan päivää. Yleensä on 2 työntekijää ja kaikki huutavat ja riehuvat lapset.

En kyllä yhtään tiedä, miten siinä vastaat yhtään kenenkään tarpeisiin. Olen totaalisen uupunut jo ennen kuin gyöpäivä on puolessa välissä. Iltaisin ja viikonloppuisin en saa edes palauduttua, kun pitää miettiä, mitä seuraavana päivänä tehtäisiin, miten ja kenen kanssa...