Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nauttiiko joku oikeasti päiväkotityöstä nykyään?
ex-päiväkodin työntekijä
16.10.2018 |
Vaatimukset on kovat esim. pedagogiikan suhteen, mutta resurssit olemattomat (esim. hoitajamitoitus, materiaalit, tilat).
Monet vanhemmat hyvin vaativia sen suhteen miten omaa lasta pitäisi kasvattaa, paljon erilaisia kasvatussuuntauksia ja ideologeja; yhden perheessä ei käytetä "ei" sanaa, toisten lasta ei saa rajoittaa fyysisesti mitenkään (vaikka moukaroisu nyrkillä muita lapsia kaiket päivät", kolmannen perheessä kenelläkään äitiä ja isää myöten ole sukupuolta vaan on vaan "ihmisiä" jne. Joku taas on tarkka housunlahkeista ja toinen siitä miten lasta pidetään lepohetkellä.
Samaan aikaan suuri osa lapsista on niin haastavia, että vanhemmat jopa itse toteaa tuovansa lapsen vapaapäivänäkin hoitoon "koska en pärjää sen kanssa kotona".
Mistä se kaikki paha olo lapsilla kumpuaa???!
Kuka ihan oikeasti jaksaa tuota työtä päivästä toiseen? Ja palkka on alle 1500e/kk käteen?
Kommentit (286)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuo tilojen riittämättömyys on kauheaa. Pienessä luokkahuoneessa (mihin mahtuu about 4 pulpettia, on 10 vilkasta eskari-ikäistä lasta. Nyt kun eskarit on työnnetty koulujen jämätiloihin (päiväkoteihin ei enää mahdu kun ne on pullollaan alle 3-vuotiaita, pienten määrä on ihan käsiin räjähtänyt!).
Lapsille tulee konflikteja ihan jatkuvasti kun ollaan kuin sillit suolassa.
Lapsilla on paljon haastavaa käytöstä; tunne-elämän häiriöitä, isoja puutteita kaveritaidoissa jne. Yhtä tulipalojen sammutusta aamusta iltaan. Joidenkin vieressä pitää seistä varjona kaiken aikaa; koska voivat tosissaan satuttaa toista. Erityislasten integroinnista ryhmään en edes aloita.. nyt kun ei edes lasketa enää että erityislapsi veisi esim kahden tai kolmen lapsen paikan niinkuin ennen tehtiin.
Sitten henkilökunnan veivaaminen ryhmästä toiseen. Koen sen ihan tosi raskaana ja kuormittavana että ensin vietän omassa ryhmässä tosi tiukan 4 tuntia yksin oman "pien"ryhmäni kanssa, sitten pitää siirtyä sijaistamaan johonkin toiseen ryhmään missä taas haastava lapsiaines kun sieltä on joku pois ja mahdottomuus pärjätä yksin sielläkään. Missä on meidän hoitajien ja opettajien TYÖRAUHA?
Vanhempia on joka lähtöön, osa kuormittaa omilla vaatimuksillaan ja uhkaavalla käytöksellään henkilökuntaa aivan valtavasti.
Sit vielä kehdataan lisätä työaikaa ilman palkankorotusta, leikata lomarahat, lisätä työn määrää, leikata resursseja ja korottaa vaatimuksia (uusi vasu) ja vaatia korkeammin koulutettua henkilökuntaa päiväkoteihin. Yhtälö on kaikessa mahdottomuudessaan suorastaan naurettava.
1450e/kk käteen tästä kaikesta, ai onko riittävästi... joka päivä ajattelen että kyllä tuon rahan varmaan helpommallakin jostain muualta saa. Olen jo lähtöasemissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa enää kommentoida. Ollaan ihan puhki. Onneksi on viikonloppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein nappaa tämä työ. Kuitenkin sitä taas vuoden verran pitäisi jaksaa tätä eteen päin. En tiedä mitä ensi vuonna, koulumaailmassakin olen ollut ja sielläkin ollut raskasta. Palkkakin on huonompi kuin päiväkodissa. Nyt syksyllä on vanhenpainilta ja sitä odotan jo kauhulla. KUn on negatiivinen kuva tästä työstä ja pitäisi kuitenkin löytää hyviä asioita kerrottavaksi ryhmästä jne. HUlluinta on kun ei saada sijaisia, jos joku on pois. Työssä nautin askartelusta, piirtämisestä ja satuhetkistä. Ne vain jäävät aikas vähälle, koska sen verran vähän on aikaa ja resursseja tehdä erityislasten kanssa mitään..
Olin jo lähellä kouluttautua alalle mutta ma-tu-tus ja muut täällä kuullut seikat saivat muuttamaan mieltä. Jos se olisi perinteisempää eikä työn määrä olisi niin paljon suhteessa työn tekijöihin niin kouluttautuisin mielelläni palkan heikkoudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut ja siksi vaihdoin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi pari vuotta sitten.
Nautin tästä työstä todella paljon!
Ei hirveää härdelliä. On oikeasti aikaa jokaiselle lapselle, tunnen jokaisen lapsen oikeasti koska lapsia on vain 4.
Oikeasti yksilöllistä varhaiskasvatusta.
Voin tehdä hyvää ja laadukasta ruokaa, on aikaa askarrella, jumppailla, lukea, pelata, retkeillä ja sylitellä, aikaa kuunnella lapsia.
En enää ikinä mene päiväkotiin töihin!
Palkkakin on reilusti isompi nyt.
Teen nykyisin päiväkotityötä mutta vain keikkaluontoisesti. Oikeastaan pidän työstä koska sijaisena saan keskittyä vain niihin lapsiin. Jos olisin vakipaikalla niin pitäisi keskittyä niihin saamarin kaavakkeisiin, päiväkodin sisäisiin ongelmiin ja kaikenlaiseen muuhun sälään.
Nyt voin tehdä aina päivän tai viikon. Ja kun keikka on ohi niin saan mennä kotiin eikä huolehtia mistään.
vakituiseksi en enää palaa koskaan.
Melkein paloin loppuun siinä hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eikun vaan rakennetaan lisää jättipäiväkoteja johon säilöä lapsia kuin silakoita suolaan.
Kanojen ja minkkien puolesta on omat vapauttajansa mutta kuka vapauttaisi lapset tästä helvetin laitossäilönnästä.
Miksi lastentarhanopettajat ei ammattiryhmänä tee mitään tälle päivähoidon kriisiytymiselle.
Te vain valitatte palkkaanne. Aivan kuin se ratkaisi ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lastentarhanopettajat ei ammattiryhmänä tee mitään tälle päivähoidon kriisiytymiselle.
Te vain valitatte palkkaanne. Aivan kuin se ratkaisi ongelmat.
Aivan ensimmäiseksi voisitte aloittaa tarttumalla siihen että nämä Vasut vie helvetisti aikaa ja ovat suurelta osoin täysin turhaa työtä. Monessakaan päiväkodissa niitä ei edes lue kukaan. Ne jää sinne tietokoneen uumeniin. Ihan helvetin turhaa. Tajuutte sen kyllä muttette sano ääneen koska se kuulostaa niin hienolta hommalta.
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa on! Toistaiseksi silti nautin työstäni. Vanhemmilla ei osalla ole kyllä mitään käsitystä varhaiskasvatuksesta. Vaaditaan vaikka mitä naurettavuuksia. Teen työni niillä resursseilla mitä on enkä kanna huonoa omaatuntoa kotiin siitä, että joskus oloni on täysin riittämätön. Tällä keinolla suojelen omaa jaksamistani.
Voi kunpa minäkin kykenisin tuohon. Päivittäinen riittämättömyyden tunteen vuoksi olen harkinnut alan vaihtoa vakavissani.
Lasten ja perheiden ongelmien määrä on valtavasti kasvanut ja nyt ryhmässä on useita erityisellä tai tehostetulla tuella olevia lapsia. Avustaja saadaan jos hyvä säkä käy, mutta sijaisia ei.
Samalla on lapsiryhmän ulkopuolisen työn määrä kasvanut huimasti jaetun johtajuuden myötä. Kaikki se aika kun henkilökunta vääntää työvuorolistoja, tilauksia ja raporttejaja, käy tärkeissä ammattitaitoa ylläpitävissä tai kehittävissä koulutuksissa, se aika on pois lapsilta.
Kasvattajatiimin palaverit ovat ehdottoman tärkeitä, jotta ryhmä saadaan toimimaan ja lasten yksilölliset tarpeet huomioitua, mutta niitä ei aina ole mahdollista pitää henkilökuntavajeen vuoksi. Ja silloin kun on päästämässä toisen ryhmän aikuisia palaveriin, on se pois omasta lton suunnitteluajasta.
Tällä ja muissakin keskusteluissa lastentarhanopettajista käytetään mm. nimitystä pskantärkeitä siitä syystä että käyvät palavereissa ja suunnittelevat, arvioivat ja täyttävät kaikenmaailman kaavakkeita. Ihan kuin nyt itse olisimme niin halunneet ja päättäneet. Vaan kun ei ole näin. Ihan tehdään kun se kuuluu työhömme. Ja on se uuvuttavin osa työstä mun mielestä. Kun aloitin nämä hommat v. 92 en tiennyt sellaisesta kuin konsultoiva erityislastentarhanopettaja. Ei ollut tehostetun tuen lapsia, vähän vaikeampia lapsia vain. Iloisuus näkyi työssä, kahvilla ehti jutella ilman että samalla pohdittiin jotain työhön liittyvää asiaa. Ei ollut näin paljon paperityötä ja palavereja. Nyt palaveria pidetään pihallakin kun ei ehdi kaikkea jutella toiminnan vuoksi. Näitä muut ihmiset kutsuvat tätien juoruringeiksi. Älkää kadehtiko ja ettehän te mutta halveksumista ja järkyttävään työmäärään uupuvan henkilökunnan haukkumista en voi ymmärtää. Esim. Vasut ja eskareiden leopsit ovat erittäin tarpeellisia ja niitä ei osata hyödyntää ja nähdä tärkeiksi jos jäävät tekemisen jälkeen pölyttymään ja unohduksiin. En jaksa enempää kirjoittaa mutta te jotka tätä työtä teette niin ymmärrätte, tiedätte. Tällä hetkellä oon niin loppu etten tiedä mitä tehdä. Fyysinen ja psyykkinen terveys on hajoamispisteessä. Eläkkeeseen yli 10 v. Kaipaan sinne 90-luvun työtapaan ja ilmapiiriin vaikkei sekään aina helppoa ollut. Nyt on liikaa kaikkea. Helppous ja tämä työ kulje käsikädessä mutta tykkäänkin haasteista. Nyt niitä on vaan vuosikausia ollut liikaa että ei meinaa vanha enää jaksaa. Onneksi on kivat työkaverit ja lapset ihania haasteineenkin. Sunnuntaiaamunvuodatus raskaan viikon päätteeksi 🤣😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lastentarhanopettajat ei ammattiryhmänä tee mitään tälle päivähoidon kriisiytymiselle.
Te vain valitatte palkkaanne. Aivan kuin se ratkaisi ongelmat.
Aivan ensimmäiseksi voisitte aloittaa tarttumalla siihen että nämä Vasut vie helvetisti aikaa ja ovat suurelta osoin täysin turhaa työtä. Monessakaan päiväkodissa niitä ei edes lue kukaan. Ne jää sinne tietokoneen uumeniin. Ihan helvetin turhaa. Tajuutte sen kyllä muttette sano ääneen koska se kuulostaa niin hienolta hommalta.
Ootko töissä pk.ssa? Vasujen tekeminen se onkin työn erittäin hienoksi tekevä? Muuten ihan turhaa työtä? Koulussa opettajatkin keskustelevat joka vuosi jokaisen oppilaan vanhemman kanssa ja arvioivat, suunnittelevat ja tekevät oppilaan koulunkäyntiin liittyviä päätöksiä. Juuri vanhempainvartitko saavat opettajan työn kuulostamaan niin hienolta hommalta?
Alue: Aihe vapaa
Up