Millainen rahankäyttäjä olet? Miksi niin moni sössii raha-asiansa?

1000e velkaa ja 4000e veronpalautuksia eli plussan puolella.

3000 e luottokorttivelkaa jota maksan kyllä koko ajan pois ja kun saan maksettua, en aio enää käyttää luottokorttia muuten kun hätätapauksissa. Ahdistaa kun tietää olevansa velkaa. Ja mistäkö johtuu? Elviksen menot ja köyhän tulot :(

helvetisiti velkaa :) 

Ennen ostelin ihan tolkuttomasti kaikkea ja toisaalta lapset oli pieniä silloin ja sinänsä tarvettakin voi sillä perustella, mutta silti turhaa ostin kaikkea.

Nyt on tilanne ollut vuosia etten osta mitään kuin pakolliset ja yritän päästä entisestä rojusta eroon kokonaan.

Raha ei sinänsä ole ollut ongelma eli ei ole tullut elettyä yli varojen vaikka ei sitä säästöönkään ole jäänyt, mutta nyt harmittaa miten niilläkin rahoilla olisi voinut tehdä muuta järkevää.

Ihmiset ostaa kaikkea liian helposti nykyään velaksi eikä säästetä summaa etukäteen

Olen melko tarkka rahan käyttäjä. En turhia nuukaile silloin, kun tulotasoni on hyvä, mutta en myöskään nakkele seteleitä ilmaan kun menen kauppaan. Ostan vain tarpeellisen ja ruokaakaan ei mene roskiin juuri koskaan. Pidän kuitenkin siitä, että tililläni on tarpeeksi sukanvarressa rahaa, ettei esimerkiksi säikäytä olla täysin tulottomana muutamaa kuukautta. Pärjään vallan mainiosti, kun olen osannut järjestellä pienituloisena raha-asiani. Minulla ei ole autoa ja opintolainaakaan ei tarvitse vielä lyhennellä, eikä sitäkään ole kuin muutama tonni otettuna, kun joskus opiskellessa oli hieman pakko, että saa jotain syödä. Hyvin pärjään siis, mutta voin kuvitella olevani kulutusyhteiskunnan vihollinen :D

Minulla on aina ollut tapana maksaa kaikki laskut pois kun rahaa tulee. Silloin on helpompi hahmottaa kuinka paljon on käytettävissä seuraavaan tilipäivään. Jos tarvitsee ostaa jotain suurempaa, säästän sen verran ja ostan käteisellä. Silloin saa paremmat alennuksetkin. Tietysti on jonkin verran säästöjä yllätysmenoja varten, esim. lääkäriin tai jos vaikka jääkaappi hajoaa. Koskaan eI ole tarvinnut maksaa viivästyskorkoa tms. maksuja.

Olen aina laittanut 10% nettotuloistani säästötilille. Aloitin sen jo ihan ensimmäisestä tilistä 15 vuotiaana. Ainoastaan matkoja olen ostanut luottokortilla, enkä osta mitään muuta netistä. Kun asunnon käsiraha oli koossa, ostin asunnon ja makselen sitä vuokran verran(700€) kuukaudessa ja edelleen laitan 10% nettotuloista eli n. 200€ säästötilille odottamaan seuraavaa suurta hankintaa.

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

Harkitseva, yhden euronkin tuhlaus harmittaisi jos ei saisi vastinetta.

Miksi jotkut sössivät, koska eivät pääse ajatuksesta että rahaa on oltava, ovat joskus päässeet makuun, että riittää tuhlattavaksi.

Lapsesta asti ettei mitään saanut helposti vaan yhdestä 10 markastakin nousi haloo.

En ole ikinä voinut siipeillä.  

En ikinä elä yli varojeni. Onneksi mieheni on samanalainen. Mutta myönnän myös, että olemme hyvätuloisia. Hyvä meidän on elää järkevästi, kun emme ikinä ole olleet tilanteessa, jossa on mietittävä onko varaa ruokaan. Meillä huonosti on mennyt kuukausi, jolloin joudumme siirtämään rahaa säästötililtä elämiseen.

Kaikki lähtee koulutuksesta. Pääkaupunkiseudulla ei elä lähärin palkalla esim yksinhuoltaja. Jos tähän vielä lisää sen, että kaikki ylimääräinen raha polttelee taskussa ja on pakko pistää haisemaan, kierre on valmis.

Oon pienipalkkainen, mutta lapseton ja autoton. Ostan kaiken luottokortille mutta maksan kaiken kuluttomasti eräpäivänä. Sinne tulee kyllä osteltua turhuuksia, kun tuntuu helpolta kun ei tarvii heti maksaa. Mutta säästöjä on ja yleensä joka kuukausi saan säästöön lisää, sit jos on reissuja niin saattaa mennä kuu miinukselle ja silloin elän säästöillä. Ostelen joskus luksustuotteita, joskus vain kirpparilta, ja joskus en kuukauteen muuta kuin ruokaa.

Olen huomioinut että monen ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta elämästään. Vaikka ikä alkaisi 4:lla niin baariin,kynsiin,vaatteisiin,tekniikkaan on kyllä rahaa mutta kun pitää maksaa sähkölasku,auton vakuutus tai lasten harrastusmaksut niin ollaan ruikuttamassa yli 70-vuotialta vanhemmilta rahaa. Ne iäkkäät vanhemmat mahdollistaa tuon.

Ahneus, halutaan heti kaikenlaista kivaa, ei olla valmiita säästämään ja odottamaan. Köyhyys on myös monesti merkki ahneudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut että monen ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta elämästään. Vaikka ikä alkaisi 4:lla niin baariin,kynsiin,vaatteisiin,tekniikkaan on kyllä rahaa mutta kun pitää maksaa sähkölasku,auton vakuutus tai lasten harrastusmaksut niin ollaan ruikuttamassa yli 70-vuotialta vanhemmilta rahaa. Ne iäkkäät vanhemmat mahdollistaa tuon.

Tämä näkyy myös hyväntekeväisyysjärjestöistä rahaa pyytävissä.

Lapsille ei ole rahaa ostaa mitään ja pyydetään apua esim näitä jouluavustuksia, mutta kun katsoo pyytäjän fb profiilia, niin siellä ollaan oltu juuri keikoilla tai baariin on menty ja kärsitään elämänkoulun krapulaa.

Se mihin sen rahan käyttää, on arvokysymys

Olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä, lapsesta saakka. En tiedä, onko nuukuuteni mennyt liiallisuuksiinkin välillä. Nyt keskituloisena yritän vähän höllätä, mutta tuntuu pahalta käyttää rahaa asioihin joita ei edes tarvitsisi. Ostan siis lähinnä vain tarpeeseen ja kun olen vähään tyytyväinen ihminen, niin eipä sitä rahaa kauheasti kulu. 2 lasta on, heihin nyt toki väkisinkin kuluu rahaa. Lapsista näkyy muuten jo hyvin selvästi rahankäyttötottumukset. Toinen tuhlaa heti kaiken ja toinen säästää, ei kuulema edes tarvitse mitään. Ihan kuten minäkin.

Olen aina ollut nuuka ja säästäväinen. Jo lapsena vanhemmat opettivat siihen ja sitten armeija, opiskelut ja työttömyys pakottivat. Koskaan ei ole ollut muuta kuin opinto-, asunto- tai sijoitusvelkaa. Muuten on aina ensin säästetty ja sitten vasta ostettu.

Tosin pikkuhiljaa elintaso on noussut näinkin.

Olen aika varovainen. Tällä hetkellä olen pienituloinen, välivuodella ja osa-aikatöissä. Pidän budjettia ja laskeskelen aina paljonko jää rahaa yli kuukausittain vuokran/veden, laskujen ja ruuan jälkeen. Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Toisaalta tämä vaatii ”uhrauksia”, olen karsinut kaikki ulkona syömisistä (mitä nyt joskus pikaruokalassa käyn) lehtitilauksiin pois. Joskus olisi kiva ostaa jotain isompaa spontaanisti. Lohduttaudun sillä että tämä on toivottavasti vain väliaikaista ja jos jotain haluaa niin toistaiseksi olen jopa saanut säästettyä hyvään tahtiin :). Stressaa kyllä toisinaan aika paljon pienet tulot. Tiukassa tilanteessa vanhemmat auttavat taloudellisesti, joka tuo tietynlaista rentoutta. Ja on helpottavia tekijöitä, ei autoa, työpaikka kotikaupungissa kävelymatkan päässä jne., jotka puolestaan auttavat taloudenpidossa, kun ei tarvitse ostaa bensoja tai matkalippuja.

Maltillinen - todella maltillinen. Velkaa ei ole mihinkään suuntaan. Työttömyyskorvauksesta jää asumiskulujen jälkeen kuukaudeksi vajaa 300. Sillä pystyn rahoittamaan muun elämisen ja jopa auton pitämisen.

No olen seurannut yhtä tuttua matala palkka-alalla työskentelevää. Ostelee koko ajan jotain tilpehööriä. Milloin täytyy saada uutta vaatetta ja milloin uusittava koko olkkarin kalusteet. Pitää kotonaan vaatekutsuja ja tottakai itse ostelee, joka kutsuilta jotain ylihintaista riepua. Kaikki mikä tulee siis menee myös ja enemmänkin. Tämä nainen käytti myös ennen eroa miehensäkin rahat näihin ostoksiinsa. Nainen vaikuttaa ahdistuneelta ja kireältä. Liekkö saa hetken helpotusta ja pakoa arjesta tällä ostelulla. Naisella on myös kova tarve näyttää ulos päin, että hyvin menee. Ja se mitataan materian kautta. Kuhan saa tutuille näyttää, että uusi vähän parempi auto on taas vaihdettu.

Meille ei kotona opetettu rahan käyttöä. Kuinka monelle edes opetetaan? Onneksi luonteeni on kuitenkin aika varovainen ja harkitseva ja olen aika vaatimaton. En raaski ostaa itselleni mitään kallista. Onneksi. Olisi kyllä todella ahdistavaa, jos raha-asiat ja rahojen riittäminen panaisi aina mieltä. Ehkä tämä säästäväisyys on myös oman mielenrauhan ylläpitämistä. Säästämällä "ostan" itselleni mielenrauhaa, joka on tärkeämpää kuin mikään materia.