Millainen rahankäyttäjä olet? Miksi niin moni sössii raha-asiansa?

Tarkka olen. Ostan vain tarpeeseen enkä ostamisen ilosta. Mulle tuntematon ajatuskin kun kuulee jonkun saaneen "ylimääräistä" rahaa niin heti ihmettelee mihin sen käyttäisi. Sen voi laittaa talteen siihen asti kun tulee oikea tarve.

Kappalejaosta oli pakko luopua kun oli niin pitkä teksti.

Olettaisin että suomalaiset ovat yleensä ottaen fiksumpia raha-asioiden hoitajia kuin muut pohjoismaat.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut että monen ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta elämästään. Vaikka ikä alkaisi 4:lla niin baariin,kynsiin,vaatteisiin,tekniikkaan on kyllä rahaa mutta kun pitää maksaa sähkölasku,auton vakuutus tai lasten harrastusmaksut niin ollaan ruikuttamassa yli 70-vuotialta vanhemmilta rahaa. Ne iäkkäät vanhemmat mahdollistaa tuon.

Komppi tälle! Ei ole elämänhallintaa ja mummot pistetään ostamaan lapsille vaatteet,kengät,harrastusvälineet jne Baariin pitää päästä usein ja siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Mummot vielä piikoo lapset ja sellaiseenkin olen törmännyt että mummo on suunnitellut lähtevänsä 3 viikon reissuun niin nämä pilalle passatut on sormi suussa että miten pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

Oot varmaan hemaiseva näky:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomioinut että monen ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta elämästään. Vaikka ikä alkaisi 4:lla niin baariin,kynsiin,vaatteisiin,tekniikkaan on kyllä rahaa mutta kun pitää maksaa sähkölasku,auton vakuutus tai lasten harrastusmaksut niin ollaan ruikuttamassa yli 70-vuotialta vanhemmilta rahaa. Ne iäkkäät vanhemmat mahdollistaa tuon.

Komppi tälle! Ei ole elämänhallintaa ja mummot pistetään ostamaan lapsille vaatteet,kengät,harrastusvälineet jne Baariin pitää päästä usein ja siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Mummot vielä piikoo lapset ja sellaiseenkin olen törmännyt että mummo on suunnitellut lähtevänsä 3 viikon reissuun niin nämä pilalle passatut on sormi suussa että miten pärjää.

Minä en ole huoleton. Olen ahdistunut. Enkä ole oikein oppinut hyviä tapoja käsitellä ahdistusta. Määrätietoinen itsenäiseksi pärjääjäksi kasvattaminen saikin aikaan jotain aivan muuta. Kukaan ei auta, kuten ei ole auttanut aiemminkaan ja minä vain uin ahdituksen seassa. Ostelu helpottaa oloa hetkeksi, mutta sitten paniikki iskee päälle uudelleen.

571 kirjoitti:

Olen katsonut TV:n reality-ohjelmaa "Luxusfellen" jota esitetään Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Onhan ohjelma eräänlaista sosiaalipornoa mutta olen oppinut siitä paljon. Aluksi asiantuntijat keskustelevat ohjelmaan osallistujan/osallistujien kanssa miksi he ovat ajautuneet talousvaikeuksiin. Läpi käydään menot ja tulot sekä velkatilanne. Tiedot rahan käytöstä/kulutuksesta kerätään taululle (ruokakulut, asuminen, muut elämisen kulut, vaatetus, matkustuskulut, säästäminen ja velka). Hyvin usein velkaantuneet käyttävät suuria summia ruokaan, on ostettu 1-2 autoa velaksi, matkustellaan paljon ja näitä matkoja kustannetaan luottokortilla. Miehet kuluttavat paljon rahaa autoihin, elektroniikkaan, juhlimiseen ja matkoihin. Lisäksi miehillä on usein peliriippuvuutta. Naisilla menee rahaa vaatteisiin, kauneudenhoitoon, kodin sisustukseen, juhlimiseen ja matkoihin. Harvemmin ohjelmassa ongelma on se, että asutaan liian kalliisti tai on otettu liian paljon asuntolainaa. Erityisesti ohjelmasta on jäänyt mieleen miten paljon rahaa ihmiset käyttävät ruokaan. Käydään kaupassa joka päivä, käytetään paljon rahaa tupakkaan, virvoitusjuomiin, alkoholiin, makeisiin ja yleensäkin ns. roskaruokaan. Lisäksi syödään usein ulkona tai napataan mukaan ruokaa mm. bensa-asemilta. Asiantuntijat antavat osallistujille "shokkihoitoa" näyttämällä kasan esim. colapulloja tai tupakka-askeja, jotka osallistuja on kuluttanut vuodessa. Lopuksi näytetään kuinka paljon rahaa niihin on mennyt vuodessa. Kalliista elämäntavasta ei haluta luopua ja mieluummin jätetään maksamatta laskut, mm. vuokrat, lasten päivähoitomaksut ja elatusmaksut. Lisäksi lainataan rahaa läheisiltä, yleensä omilta vanhemmilta. Asiantuntijat ovat ankaria, monet osallistujat itkevät kun he saavat kuulla että miksi he käyttävät mieluummin rahaa tupakkaan ja alkoholiin kuin lasten harrastuksiin ja päivähoitomaksuihin. Asiantuntijat yrittävät saada osallistujat priorisoimaan rahansa paremmin. Usein ohjelmassa on myös pareja, joissa vain toinen käy töissä. Silloin asiantuntijat järjestävät työhaastatteluja työttömälle. Usein työtön on alkuun haluton etsimään töitä ja menemään haastatteluihin. Jos osallistujat ovat velkaantuneet pahasti, he joutuvat myymään omaisuuttaan. He myyvät irtainta omaisuutta kauppakeskuksissa ja netissä. Moni joutuu luopumaan autostaan paitsi jos auto on välttämätön työmatkoille. Mutta useampi osallistuja on joutunut myymään kalliin auton ja ostamaan edullisemman. Myyntituloilla maksetaan akuutimpia laskuja, esim. sähkölaskuja, vuokria tai laskuja joissa on korkein korko. Ohjelman lopussa asiantuntijat laativat uuden budjetin taululle jossa selviää kuinka paljon osallistujat saavat käyttää rahaa asumiseen, ruokaan ym jatkossa. Kaikki ylimääräinen karsitaan pois, mm. monet viihdepalvelut (Netflix, lehdet). Ruokabudjetti on noin  250-300 euroa yksinäisellä, perheellä puolet enemmän. Osallistujien täytyy noudattaa uutta budjettia ensin kuukauden ajan asiantuntijoiden valvonnassa. Sillä välin asiantuntijat neuvottelevat velkojien kanssa ja yrittävät saada uusia maksuaikatauluja ja pienempiä korkoja. Kuukauden kuluttua asiantuntijat palaavat osallistujien luokse ja he yleensä ovat saaneet neuvoteltua uuden maksuohjelman ja pienemmät korot veloille tai ei korkoja ollenkaan. Joillekin osallistujille vaihtoehto on uusi laina (usein vanhemmat takaajina tai asunto vakuutena). Lainalla maksetaan kaikki korkeakorkoiset pikkulainat pois. Joidenkin kohdalla velkasaneeraus on ainoa vaihtoehto. Lisäksi asiantuntijoilla on mukana joku sponsorin lahja, esim. ruoka-apu lahjakortti vuodeksi tai matka lasten kanssa uutta niukempaa arkea helpottamaan.

Sit nää ihmiset on velattomia..ja rumia=ei kauneudenhoito palveluita.

Syövät kotona ankeasti=ei juhlia

Ihanaa..ihanaa..jeee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

Oot varmaan hemaiseva näky:)

Milläköhän perusteella? :)

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

En ymmärrä mitä eroa siinä on käyttääkö rahansa tavaroihin vai elämyksiin, kuluttamista molemmat. Yli varojensa voi elää niin monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

En ymmärrä mitä eroa siinä on käyttääkö rahansa tavaroihin vai elämyksiin, kuluttamista molemmat. Yli varojensa voi elää niin monella tavalla.

Onhan siinä eroa esim. siinä, että jotkut arvostaa enemmän kokemuksia ja toiset materiaa. Yleensä kokemukset tuottaa kokonaisvaltaisempaa ja syvällisempää tyydytystä kuin materia, jonka ostamisesta kestävä tyydytys on vain hetkellistä. Vaikka noilla ei olisi taloudellista eroa niin eroja löytyy sitten noista muista asioista, jolloin kokemukset voi olla materiaa tyydyttävämpää, joten sinänsä eri asia käyttääkö rahansa turhuuksiin vai kokemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tarkka rahan kanssa. Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on joku ostomania. Koko ajan pitää ostaa jotain. Yrittääkö ne täyttää jotain tyhjyyttä sisällään materialla? Itse pyrin ostamaan melkein vain tarpeeseen. Käytän kengät ja vaatteet miltei puhki. Toki joskus on kiva ostaa jotain kirpparilta. Mulla ei myöskään ole autoa, joka on tosi kallis ylläpitää. En siis kuluta turhuuksiin, joten minulla on aina ihan kivasti rahaa tilillä. Matkustelen ja käytän rahani sitten siihen sekä kulttuuri- ja urheilukokemuksiin.

En ymmärrä mitä eroa siinä on käyttääkö rahansa tavaroihin vai elämyksiin, kuluttamista molemmat. Yli varojensa voi elää niin monella tavalla.

Onhan siinä eroa esim. siinä, että jotkut arvostaa enemmän kokemuksia ja toiset materiaa. Yleensä kokemukset tuottaa kokonaisvaltaisempaa ja syvällisempää tyydytystä kuin materia, jonka ostamisesta kestävä tyydytys on vain hetkellistä. Vaikka noilla ei olisi taloudellista eroa niin eroja löytyy sitten noista muista asioista, jolloin kokemukset voi olla materiaa tyydyttävämpää, joten sinänsä eri asia käyttääkö rahansa turhuuksiin vai kokemuksiin.

En usko väitettä, ihmiset ovat erilaisia. Toinen nauttii tavaroiden ostamisesta, toinen elämyksistä.

Minä olen mielestäni aika säästäväinen rahankäyttäjä. Velkaa on "vain" asuntolaina. Auto on maksettu, luottokorttia en käytä kuin äärimmäisessä hädässä, uutta ostan vain, jos tiedän, että siihen on todella varaa ja matkoja varten kerään aina edeltävän vuoden aikana säätöön matkakassan. Lisäksi aloitin vapaaehtoisen eläkesäästämisen jo alle kolmikymppisenä ja sijoitan pienen summan joka kuussa myös osakkeisiin.

Sen olen kyllä huomannut, että rahaa ei jää säätöön suhteessa yhtä paljon enemmän kuin mitä palkka on noussut vuosien aikana. Itseasiassa ensiasuntoni lainan olen maksanut pois aikanaan opintotuella ja ilta/viikonlopputöillä ansaituilla rahoilla. Silti oli varaa käydä opiskelukavereiden kanssa reissussa ja toisinaan ulkona syömässä, enkä kokenut mielestäni minkäänlaista puutetta. Ensimmäiset palkat aikanaan yliopistolla olivat 1600-1800 € luokkaa ja silloin elin jo mielestäni oikein mukavasti ja aloitin tosiaan säännöllisen säästämisen. Jossain vaiheessa palkka nousi jo vähän päälle 2000 €, jolloin oli varaa vaihtaa autoakin moneen kertaan lyhyemmässäkin ajassa sekä reissata ainakin kerran kahdesti vuodessa kauemmas ja pitemmäksikin aikaa. Mistään en edelleenkään pihistellyt ja koko ajan sain myös rahaa säästöön.

Nykyään palkka on jo päälle 4000 €. Toki säästän jo isompia summia kuussa, vaikka uusi asuntolaina on lyhennettävänä, mutta muuten ei tilanne silti ole se, että rahaa tulisi ovista ja ikkunoista ja elintasoni olisi hurjan paljon korkeampi. Olen miettinyt asiaa ja todennut, että vaikken osta tuhlaillen, nykyään ostan laatua, koska siihen on varaa. Eli esim. huonekalut eivät enää ole pelkästään "ikeaa ja aletuotetta" sekä perittyä, vaan voin ostaa käsityöllä tehdyn suomalaisen design-sohva, jos ihastun sen ulkonäköön, ja Anttilan (muistaako kukaan edes tuota lafkaa enää?) plafondien tilalla on Secton ja Poulsenin valaisimet.

Eli tilanteeni lienee se, että olen aina osannut suhteuttaa tuloni ja menoni niin, että rahaa jää säästöön, mutta ei tarvitse kohtuuttomasti nuukailla. Pienipalkkaisena ostin halvempaa, harvemmin ja hyödynsin ilmaistarjonnan, nyt kun on varaa, voin halutessani ostaa kalliimpaakin (toki, jos Ikean pöytä on nätimpi kuin Vepsäläisen, ostan sen Ikean edelleen). Kai tuo on jotenkin sisäsyntyistä itselläni tuo tulojen ja menojen suhteuttaminen ja ajatus siitä, että aina pitää olla rahaa myös säästössä pahan päivän varalle, riippumatta siitä, millaiset tulot minulla on. Ja velaksi en osta kuin silloin, kun on pakko (eli lähinnä asuntokaupoilla). Jos ei ole sillä hetkellä varaa, niin sitten en osta. Jos välttämättä haluan, laitan rahaa sivuun joka kuukausi, kunnes on varaa hankkia. Parhaillaan säästän TEAM 7:n sohvapöytään ja senkkiin. Alkuvuonna sitten ostoksille.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä eroa siinä on käyttääkö rahansa tavaroihin vai elämyksiin, kuluttamista molemmat. Yli varojensa voi elää niin monella tavalla.

Tavaraa voi ostaa ja myydä käytettynä. Käytettyjä elämyksiä en ole kuullut kaupattavan. Elämyksistä tuskin saa rahoja takaisin myöhemmin. Jos järkevästi ostaa tavaroita, voi niiden arvo jopa nousta ajan myötä. 

Aina vähintään puolet tuloista säästöön. Luokittelisin itseni säästäväiseksi, ehkä jopa pihiksi. Nyt keski-ikäisenä ei enään rahan takia tarvitsisi töitä tehdä - sijoitusvarallisuutta on enemmän kuin ehtisin tätä menoa loppuelämäni aika tuhlata. Pari vuotta vapaalla maailmaa ympäri matkustaen ei juurikaan vaikuttanut talouteeni. Töitä nyt teen lähinnä siksi, kun on kiva puuhastella jotain ja aika käy tylsäksi jos ei tee mitään.  Säästäminen on ollut aina minulle helppoa, eikä minulla ole ikinä ollut tarve elää velaksi tai ostaa mitään kallista. 

Sit nää ihmiset on velattomia..ja rumia=ei kauneudenhoito palveluita.

Syövät kotona ankeasti=ei juhlia

Ihanaa..ihanaa..jeee[/quote]

Aika naurettavaa olettaa että kun ei käytä kauneudenhoitopalveluita, niin on automaattisesti ruma. 

Olen mielestäni ollut aina nuuka ja tarkka rahankäytössä, mutta havahduin todellisuuteen kun pari vuotta sitten KonMaritin omat tavarani. Samalla lopetin turhan ostamisen ja sen jälkeen rahaa on alkanut jäämään säästöön älyttömästi. Vaimon kanssa yhdessä meillä jää nyt säästöön jopa 50.000e vuodessa, vaikka teemme vuosittan kaksi all-inclusive aurinkolomamatkaa eikä vaimo ole vielä edes lopettanut tuhlaamistaan kuten minä. Olemme keskituloisia ja velattomia, lapset ovat jo aikuisia.

Me olemme aina yrittäneet elää muuten tarkasti, mutta tuli ostettua "huono" talo, jota onkin sitten pitänyt korjata. Itse jäin myös työttömäksi aika pitkäksi aikaa sekä oli vain pieniä sijaisuuksia. Nämä kaikki lisättynä asuntolainan maksuun on saanut aikaan taloudellisen tilanteen suuren laskun. Meillä yksi  lapsi. Nyt yritämme sitten säästää kaikesta. Ruoka halpaa, vaatteita vaan joskus, ei matkoja tai muutenkaan mitään "luksusta". Joskus on täytynyt silti jopa hakea toista lainaa, että ollaan saatu esim auto korjattua tai joku isompi maksettua. Ei tämä kiva tilanne ole. Olemme molemmat pienipalkkaisia ja niinpä säästöönkään ei paljon rahaa jää. Itsellä olleet työt muutenkin aika vähissä ja vasta nyt olen saanut samassa paikassa olla jo aika pitkään yhteenmenoon. Tietysti ollaan myös tehty itse virheitä ja olisi pitänyt tarkemmin miettiä juuri talon ostoa.

Olen vanhanaikainen rahankäyttäjä. Velkaa on otettu asuntoa varten, muita hankintoja varten on rahat säästetty. Vaikea ymmärtää ihmisiä jotka elävät yli varojensa saadakseen ulkomaanmatkoja, muotivaatteita, uusinta elektroniikkaa yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit nää ihmiset on velattomia..ja rumia=ei kauneudenhoito palveluita.

Syövät kotona ankeasti=ei juhlia

Ihanaa..ihanaa..jeee

Aika naurettavaa olettaa että kun ei käytä kauneudenhoitopalveluita, niin on automaattisesti ruma. 

Kaunein ystäväni ei edes meikkaa tai käy kampaajalla, on luonnostaan ihan käsittämättömän kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit nää ihmiset on velattomia..ja rumia=ei kauneudenhoito palveluita.

Syövät kotona ankeasti=ei juhlia

Ihanaa..ihanaa..jeee

Aika naurettavaa olettaa että kun ei käytä kauneudenhoitopalveluita, niin on automaattisesti ruma. 

Kaunein ystäväni ei edes meikkaa tai käy kampaajalla, on luonnostaan ihan käsittämättömän kaunis.

50 vuotias joka ei meikkaa ..on käsittämättömän ruma

Järkevä, pihi. Vanhemmilta perittyä sekä henkilökohtainen kiinnostus rahaan käytön suunnitteluun. Mietin vuosiksi eteenpäin tulot ja menot ja laitan säästöön sen mukaan. Shoppailen kyllä myös hyvällä omatunnolla ja annan mieliteoille periksi budjetin puitteissa.