Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paras ystävä yhtäkkiä hylkäsi vuosikymmen sitten. Nyt tulee viestiä...
15.10.2018 |
Olimme mielestäni hyvät ystävät, ihan aikuisena tutustuttu, ja miehemmekin tulivat hyvin toimeen. Soittelimme usein , tavattiin ja vierailtiin toistemme luona.
Yhtäkkiä ystävälleni tuli paljon kiireitä. Hän ei enää ehtinyt vastaamaan kun soitin, vaan viestillä vastasi vaan että nyt on kiirettä. Ikinä ei ehtinyt soittamaan takaisin.
Sitten tuli kerran kaupungilla vastaan , josta tiesin että tämä oli tässä. He olivat miehensä kanssa olleet ulkomaan reissulla, jossa luulin että he olivat edelleen. Ilahduin ja vähän ihmettelin että koska te olette tulleet takaisin?? Ystävä (ex) vaivalloisesti sanoi että olivat palanneet jo viikko sitten.
Aikaisemmin ystävä olisi soittanut heti reissusta tultuaan ja olisimme käyneet matkaa läpi. Eipä näköjään sitten enää.
Ajattelin vielä että ehkä hän soittaa myöhemmin mutta ikinä ei mitään kuulunut.
Muualta kuulin kerran että lapsikin on saatu.
Nyt tulee vuosien jälkeen viestiä että kutsuu kylään.
Menisittekö te kukaan?
Minulla oli vuosia paha mieli ja epätietoisuus miksi hän katkaisi välit.
Ja ei ole ystäviä aikuisena helppo saada muutenkaan.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En menisi. Ihan rehellisesti: olen pitkävihainen, ja jos mulle tehtäisiin noin, en haluaisi vuosien jälkeen nähdä enkä kuunnella mitään selityksiä (ne pitäisi antaa siinä vuoden sisällä feidauksesta).
Olet ihanan rehellinen ihminen. Kyllä, jos on jo pitkään joutunut elämään epätietoisuudessa toisen takia, niin ei tee enää mieli kuunnella mitään puppua toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Ihmisillä on hirveän erilaisia odotuksia ystävyydestä. Itse olen introvertti, enkä jaksa hyvienkään ystävien kanssa olla koko ajan yhteydessä, mulle riittää juttelu silloin tällöin. Mulle on ainakin kaksi ystävää aikoinaan loukkaantunut, kun en jaksanut koko ajan pitää yhteyttä. Minusta ystävyyttä voi olla, vaikkei viikoittain tai edes kuukausittain soitella. Minä siis menisin tapaamaan ystävää vaikka vuosikymmenen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Pikkutyttöjen ihmissuhteisiin kuuluu jatkuva viestittely ja soittelu ja loukkaantuminen milloin mistäkin. Aikuinen ihminen ymmärtää että välillä saattaa olla kiireistä ja antaa ystävälle tilaa. Häpeä itse tyttönen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Pikkutyttöjen ihmissuhteisiin kuuluu jatkuva viestittely ja soittelu ja loukkaantuminen milloin mistäkin. Aikuinen ihminen ymmärtää että välillä saattaa olla kiireistä ja antaa ystävälle tilaa. Häpeä itse tyttönen!
Vanha estrogeenilisäpimppa vaihdevuosissa oireilee.
Aikuisiällä tutustuin naapuriini, joka vaikutti tosi kivalta. Hän kertoi itsestään ihan liikaa ihan liian lyhyessä ajassa. Se aiheutti minussa sellaisen reaktion, että säikähdin, vetäydyin ja feidasin. Se on ainoa tuntemani keino ja toimintamalli enkä jaksa enää nähdä vaivaa uusien ystävien eteen.
Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat tarrautuneet kuin iilimato ja olleet todella mustasukkaisia. Siis lapsesta kolmikymppiseksi asti on ollut tyttöjä ja naisia kavereina, jotka yrittävät leikkiä jotain bestisleikkiä väkisin ja olen kokenut tilanteen ahdistavaksi. On ollut esimerkiksi opiskeluaikaan nainen, joka haki minut aamulla kotoa kampukselle, vaihtoi luentoja istuakseen vieressäni, tuli kotiini ja jolle jouduin erikseen sanomaan, että alas laputtaa kotiisi nukkumaan. Hän "jätti" minut kokonaan löydettyään poikakaverin. Eräs toinen nainen on repinyt minua juhlissa käsistä pois muiden seurasta, että en saa jutella muille. Kaikki tiesivät, että se ihminen käyttäytyy minua kohtaan erikoisesti, mutta kukaan ei osannut oikein tehdä asialle mitään.
Olen heteronainen, ja minun näkökulmasta kyse on ollut aluksi ihan tavallisista tuttavuuksista opiskelun, harrastuksen ja työn kautta. Mutta ilmeisesti läheisriippuvaisuutta voi olla myös muuten kuin seurustelukumppaniin tai vaikka perheenjäsentä kohtaan. Ei ole suora puhe eikä kohteliaisuus auttaneet ja olen nykyisin varovainen uusien ihmisten kanssa.
Itselläni on myös ystävä, joka on yllättäen katkaissut yhteydenpidon ilman selityksiä. Myöhemmin hän pyysi anteeksi ja selitti miksi ja siinä oli hyvä syy. Ei se ollut reilua, mutta se oli ainoa tapa mitä hän osasi tehdä. Tapaamme säännöllisesti ja se on hauskaa, mutta pinnallista. Se on riittävän hauskaa, että haluan tavata ja ehdotan itse tapaamisia, mutta en uskoudu hänelle niin kuin muutamalle muulle ystävälle.
Ystävyyssuhteita on monenlaisia.
Ei ehkä vastaa sinun tilannetta, mutta ihmisillä voi olla kokemuksia ja toimintamalleja, joita he eivät tiedostakaan. Sinuna menisin ja tunnustelisin tilannetta ja etenkin sitä, haluatko olla tekemisissä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen kokenut tällaisen ystävän mustasukkaisuuden ja läheisriippuvuuden. Olin todella hämmentynyt hänen käytöksestään, olihan se aika outoa touhua.
Harva hylkää yhtäkkiä ilman syytä. Miksi vetäytyi ja kumpi todellisuudesssa oli tarinan konna?
Mun "kaveri" ihmetteli yhteisille tutuille kun olin poistanut hänet facesta. Se mitä jätti kertomatta oli vuosia jatkunut hiljainen kiusaaminen ja painostaminen, selän takana paskan puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Pikkutyttöjen ihmissuhteisiin kuuluu jatkuva viestittely ja soittelu ja loukkaantuminen milloin mistäkin. Aikuinen ihminen ymmärtää että välillä saattaa olla kiireistä ja antaa ystävälle tilaa. Häpeä itse tyttönen!
Vanha estrogeenilisäpimppa vaihdevuosissa oireilee.
Sellainen sinustakin tulee 😂
Menisin jo silkasta uteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Pikkutyttöjen ihmissuhteisiin kuuluu jatkuva viestittely ja soittelu ja loukkaantuminen milloin mistäkin. Aikuinen ihminen ymmärtää että välillä saattaa olla kiireistä ja antaa ystävälle tilaa. Häpeä itse tyttönen!
Vanha estrogeenilisäpimppa vaihdevuosissa oireilee.
Ohops, menipä jollain tunteisiin.. Ja jotenkin sarkastisesti todisti kommentoimansa väitteen paikkansapitävyyden samalla.. ;D
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen kokenut tällaisen ystävän mustasukkaisuuden ja läheisriippuvuuden. Olin todella hämmentynyt hänen käytöksestään, olihan se aika outoa touhua.
Ei kannata alkaa kenenkään kanssa läheiseksi ja kuulutella ystävyyttään, jos se ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin, enkä edes odottaisi mitään anteeksipyyntöjä. Kyllä ihmisellä voi oikeasti olla todella kiire ja raskasta aikaa, eikä sitä tarvitse perustella tai pyytää anteeksi. Et sinä ole mikään maailman keskipiste!!
Onko sinulla tapana kohdella kavereitasi kurjasti, koska he "eivät ole mitään maailman keskipisteitä"? Häpeä!
Pikkutyttöjen ihmissuhteisiin kuuluu jatkuva viestittely ja soittelu ja loukkaantuminen milloin mistäkin. Aikuinen ihminen ymmärtää että välillä saattaa olla kiireistä ja antaa ystävälle tilaa. Häpeä itse tyttönen!
Vanha estrogeenilisäpimppa vaihdevuosissa oireilee.
Ohops, menipä jollain tunteisiin.. Ja jotenkin sarkastisesti todisti kommentoimansa väitteen paikkansapitävyyden samalla.. ;D
Tuo oli jonkun ihan eri kommentoijan vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse "hylännyt" monta ystävää juuri noin. En tarkoituksella, mutta elämäntilanne oli pitkään sellainen, etten jaksanut pitää yhteyttä. Nyt haluaisin vilpittömästi tietää, mitä vanhoille ystäville kuuluu, mutta en kehtaa ottaa yhteyttä, koska pelkään heidän suhtautuvan juuri niin tuomitsevasti kuin moni tähän ketjuun vastanneista. Itse en ikinä torjuisi, jos joku vanha ystävä ottaisi yhteyttä. Yhden ystävyyden sain elvytettyä, kun sattumalta törmäsimme vuosikymmenien jälkeen.
Minä olen pari hylännyt näin. Oltiin tosi hyviä ystäviä mielestäni. Sitten kumpikin alkoi ihmeellisen arvostelun. Mietin jälkeen päin, että onko joku kynnys, minkä yli mennään ystävyydessä ja sen jälkeen voi alkaa piikittelemään ja arvostelemaan ja nakkelemaan kaikkea edes itse tajuamatta, että suoraan sanoen vittuilee ystävälleen.
Kummankin vain jätin ja unohdin ja en ole pitänyt yhteyttä. En halua elämääni ihmisiä, joiden kylässäkäynnin jälkeen on paha mieli.
Sitten on joitain viilentynyt, kun tuntui, että piti kertoa sekin, että tuliko mieheltä viime yönä ja oliko minulla ovulaatio ja onko tässä kuussa oltu sängyssä ovulaation aikaan ja koska teen testin ja mitä mies tykkää jne...Tämä koski kaikkia muitakin asioitani. Ihan kuin olisin ollut parisuhteestani ja kaikesta heille tilivelvollinen. Jäin vain pois heidän jutuistaan ja ehkä laitoin jonkun massapostituksen vauvan synnyttyä. Toisesta en enää edes kertonut.
Ehkä ystävä ei ole tarkoituksella katkaissut välejä, vaan yhteydenpito on vaan vähitellen hiipunut
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä tutustuin naapuriini, joka vaikutti tosi kivalta. Hän kertoi itsestään ihan liikaa ihan liian lyhyessä ajassa. Se aiheutti minussa sellaisen reaktion, että säikähdin, vetäydyin ja feidasin. Se on ainoa tuntemani keino ja toimintamalli enkä jaksa enää nähdä vaivaa uusien ystävien eteen.
Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat tarrautuneet kuin iilimato ja olleet todella mustasukkaisia. Siis lapsesta kolmikymppiseksi asti on ollut tyttöjä ja naisia kavereina, jotka yrittävät leikkiä jotain bestisleikkiä väkisin ja olen kokenut tilanteen ahdistavaksi. On ollut esimerkiksi opiskeluaikaan nainen, joka haki minut aamulla kotoa kampukselle, vaihtoi luentoja istuakseen vieressäni, tuli kotiini ja jolle jouduin erikseen sanomaan, että alas laputtaa kotiisi nukkumaan. Hän "jätti" minut kokonaan löydettyään poikakaverin. Eräs toinen nainen on repinyt minua juhlissa käsistä pois muiden seurasta, että en saa jutella muille. Kaikki tiesivät, että se ihminen käyttäytyy minua kohtaan erikoisesti, mutta kukaan ei osannut oikein tehdä asialle mitään.
Olen heteronainen, ja minun näkökulmasta kyse on ollut aluksi ihan tavallisista tuttavuuksista opiskelun, harrastuksen ja työn kautta. Mutta ilmeisesti läheisriippuvaisuutta voi olla myös muuten kuin seurustelukumppaniin tai vaikka perheenjäsentä kohtaan. Ei ole suora puhe eikä kohteliaisuus auttaneet ja olen nykyisin varovainen uusien ihmisten kanssa.
Itselläni on myös ystävä, joka on yllättäen katkaissut yhteydenpidon ilman selityksiä. Myöhemmin hän pyysi anteeksi ja selitti miksi ja siinä oli hyvä syy. Ei se ollut reilua, mutta se oli ainoa tapa mitä hän osasi tehdä. Tapaamme säännöllisesti ja se on hauskaa, mutta pinnallista. Se on riittävän hauskaa, että haluan tavata ja ehdotan itse tapaamisia, mutta en uskoudu hänelle niin kuin muutamalle muulle ystävälle.
Ystävyyssuhteita on monenlaisia.
Ei ehkä vastaa sinun tilannetta, mutta ihmisillä voi olla kokemuksia ja toimintamalleja, joita he eivät tiedostakaan. Sinuna menisin ja tunnustelisin tilannetta ja etenkin sitä, haluatko olla tekemisissä itse.
Itse olen varmaan nykyään se etäinen, pinnallinen ystävä aikuisena, kenelle ei uskouduta, kuten parhaalle ystävälle. Ja olen todella onnellinen siitä.
Olen ihminen, kenelle helposti uskoudutaan ja nelikymppiseksi kärsin siitä, että olin korviani myöten ihmisten murheissa ja ihmissuhdesotkuissa ja kuuntelin uskoutumisia. Minulla oli aika tasaista, joten ei ollut mitään uskouduttavaa. Tavallista elämää.
Erään kriisin yhteydessä päätin, että se loppui nyt. Heti, kun joku kiintyy minuun, että sinusta saan aikuisen sydänystävän ja voin uskoutua sinulle ja olet aito ystävä, otan takapakkia. En ikinä enää halua olla kenenkään uskottu ja sydänystävä ja se loppuelämän naiskumppani.
Oikeastaan pidän tästä pintapuolisesta ystävyydestä, kenestä ei välitetä niin paljoa, että uskouduttaisiin (aivan kuin se minua haittaisi), vaan minun kanssa on kivaa ja voi pitää hauskaa.
Jättäisin minäkin, jos toiselle pitäisi heti miehen kanssa lomalta tullessa soittaa ja päivittää, mitä tehtiin ja millaista oli. Eikö mitään yksityisyyttä saa enää ystävyydessä olla, ettei heti loukkaannuta, että sinä petit minut.
En menisi enkä pitäisi yhteyttä tuollaisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Verkostomarkkinoijat harrastavat tätä. Varaudu Fitline-myyntipuheeseen.