Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paras ystävä yhtäkkiä hylkäsi vuosikymmen sitten. Nyt tulee viestiä...
15.10.2018 |
Olimme mielestäni hyvät ystävät, ihan aikuisena tutustuttu, ja miehemmekin tulivat hyvin toimeen. Soittelimme usein , tavattiin ja vierailtiin toistemme luona.
Yhtäkkiä ystävälleni tuli paljon kiireitä. Hän ei enää ehtinyt vastaamaan kun soitin, vaan viestillä vastasi vaan että nyt on kiirettä. Ikinä ei ehtinyt soittamaan takaisin.
Sitten tuli kerran kaupungilla vastaan , josta tiesin että tämä oli tässä. He olivat miehensä kanssa olleet ulkomaan reissulla, jossa luulin että he olivat edelleen. Ilahduin ja vähän ihmettelin että koska te olette tulleet takaisin?? Ystävä (ex) vaivalloisesti sanoi että olivat palanneet jo viikko sitten.
Aikaisemmin ystävä olisi soittanut heti reissusta tultuaan ja olisimme käyneet matkaa läpi. Eipä näköjään sitten enää.
Ajattelin vielä että ehkä hän soittaa myöhemmin mutta ikinä ei mitään kuulunut.
Muualta kuulin kerran että lapsikin on saatu.
Nyt tulee vuosien jälkeen viestiä että kutsuu kylään.
Menisittekö te kukaan?
Minulla oli vuosia paha mieli ja epätietoisuus miksi hän katkaisi välit.
Ja ei ole ystäviä aikuisena helppo saada muutenkaan.
Kommentit (112)
Mulle tuli hyvältä ystävältäni , jonka kaaso olin häissään, tekstiviesti laitokselta: runomuodossa iloinen uutinen. Olin todella iloinen, vaikka vähän haikeana, sillä koko raskauden aikana minuun ei oltu yhteydessä enkä siinä saanut olla mitenkään mukana.
Tekstari olikin massaviesti, ja kaikki ketkä olivat numerona siinä luureissa, saivat saman viestin. Eipä siinä oikein saanut niin sydämmellistä ja aidosti iloista tunnelmaa päälle, kuin ensin.
Miettikää mammat joskus niissä rakkaus- ja raskaushuuruisanne niitä entisiä parhaita ystäviänne. voisihan sitä käyttää vähän energiaa ja aikaa vaikka nätisti sanomaan, että ystävyydelle ei ole aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin kova ihminen, menisin ja katsoisin, että mistä tuulee. Jos haluaisi viritellä taas ystävyyttä, niin vedättäisin jonkun aikaa, ja sitten tekisin hänelle aivan samalla tavalla mitä teki itse.
Mutta kun en ole, niin en vastaisi kutsuun lainkaan. Miellyttävämpi minulle, kun ei tarvitsisi haaskata aikaa kyseisen henkilön seurassa yhtään.
Ei kai ystävää nyt hylätä voi. Eihän ystävät oo toisistaan vastuusssa jos niin ei oo erikseen sovittu ja asuta kimppakämpässä. Jos joku mulle joka viikko soittelee vielä kolmekymppisenäkin niin onhan se häiritsevää. Ystävyys muuttuu iän myötä ja jos sun ystävä vaan on kasvanut pois niistä nuoruuden ystävyys suhteista. Ystävyys kuitenkin harvoin on mitään elämänmittaista kun ei koskaan tiedä asutaanko muutaman vuoden päästä edes samassa maassa. Ja jos toinen on lapseton ja toisella on suurperhe niin onhan se arki erilaista. Ja sairauden kohdatessa (esim. syöpä) tuskin sitä asiaa joka ystävälle kerrotaan vaan tukena on vain muutama läheisin. Ja jos et tiedä miksi ystävyys loppui ja nyt jo syytät hylkäämisestä niin ei varmaan kannata aloittaa alusta. Mulla ei ole ystäviä joita näkisin edes joka kuukausi sillä viihdyn yksinäni. Nuorempana oli paljonkin kavereita mutta en mitenkään nauttinut heidän kanssaan olostaan. Jossain vaiheessa lakkasin vastaamasta kun ei mennyt perille etten jaksa enää mitään kahvitteluja. Autan jos joku tarvitsee apua mutta mitään shoppailureissuja en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli hyvältä ystävältäni , jonka kaaso olin häissään, tekstiviesti laitokselta: runomuodossa iloinen uutinen. Olin todella iloinen, vaikka vähän haikeana, sillä koko raskauden aikana minuun ei oltu yhteydessä enkä siinä saanut olla mitenkään mukana.
Tekstari olikin massaviesti, ja kaikki ketkä olivat numerona siinä luureissa, saivat saman viestin. Eipä siinä oikein saanut niin sydämmellistä ja aidosti iloista tunnelmaa päälle, kuin ensin.
Miettikää mammat joskus niissä rakkaus- ja raskaushuuruisanne niitä entisiä parhaita ystäviänne. voisihan sitä käyttää vähän energiaa ja aikaa vaikka nätisti sanomaan, että ystävyydelle ei ole aikaa.
Kyllä moni sanookin mutts niitä ripustautujia joille asia ei mene perille on ihan järjettömästi
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli hyvältä ystävältäni , jonka kaaso olin häissään, tekstiviesti laitokselta: runomuodossa iloinen uutinen. Olin todella iloinen, vaikka vähän haikeana, sillä koko raskauden aikana minuun ei oltu yhteydessä enkä siinä saanut olla mitenkään mukana.
Tekstari olikin massaviesti, ja kaikki ketkä olivat numerona siinä luureissa, saivat saman viestin. Eipä siinä oikein saanut niin sydämmellistä ja aidosti iloista tunnelmaa päälle, kuin ensin.
Miettikää mammat joskus niissä rakkaus- ja raskaushuuruisanne niitä entisiä parhaita ystäviänne. voisihan sitä käyttää vähän energiaa ja aikaa vaikka nätisti sanomaan, että ystävyydelle ei ole aikaa.
Minä varmaan laittaisin viestiä tuossa kohtaa takaisin: "Onnittelut, mutta poistaisitko numeroni yhteystiedoistasi, sillä en halua saada näinkin turhia massaviestejä joltain puolitutulta."
Mutta samalla... ei sinun entisenä parhaana ystävänä kuulukaan olla "raskaudessa mukana". Oletko rajattoman anopin sielunkumppani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma että ystäväsi ajattelee samoin kuin sinä? Että et ollut enää yhteydessä sinäkään?
Mistä sinä tiedät, miten vaikea elämä hänellä on ollut. Kuulostat roikkujalta, jolle olisi pitänyt kertoa kaikki kuin päiväkirjaan konsanaan. Joskus vaan on helpompi olla pitämättä yhteyttä kuin salailla asioita, joita ei ole vielä valmis kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen itse "hylännyt" monta ystävää juuri noin. En tarkoituksella, mutta elämäntilanne oli pitkään sellainen, etten jaksanut pitää yhteyttä. Nyt haluaisin vilpittömästi tietää, mitä vanhoille ystäville kuuluu, mutta en kehtaa ottaa yhteyttä, koska pelkään heidän suhtautuvan juuri niin tuomitsevasti kuin moni tähän ketjuun vastanneista. Itse en ikinä torjuisi, jos joku vanha ystävä ottaisi yhteyttä. Yhden ystävyyden sain elvytettyä, kun sattumalta törmäsimme vuosikymmenien jälkeen.
Mä aikoinani sairastuin masennukseen ja eristäydyin täysin. Muutamaa ystävää siltä ajalta nyt vuosien jälkeen tavannut. En pysty kunnolla pyytämään anteeksi, koska en siinä tilanteessa pystynyt muuta. Mä olin sairas, mutta sit toisaalta en ikinä halunnut pahoittaa kenenkään mieltä, eikä se mitä tapahtui johtunut heistä.
Mä menisin käymää. Miettisi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuuden ystävä joutui muuttaan perheensä mukana tietääkseni Afrikkaan? Syytä ei sen tarkemmin levitelty, nyt sitte 30vuoden päästä ilmoitti tulevansa Suomeen ja etsii vanhoja kontaktejansa, joo silloin ysärin alulla ei internetti ollut kovin yleinen, mutta olis luullut että jo vuosituhannen vaihteessa kun oltiin teinejä niin osaisia etsiä yhteystietoja ja pitää yhteyttä, mutta eipä minkäänlaistayritystä tullut minua kohtaan, nyt oli facebookissa löytänyt mun siskon ilmeisesti ja kyselly mikä meininki.
Mutta minä en tuollaseen vastaa takaisin, todennäköisesti halus tulla lusmuilee mun sohvalle? Itse en käytä somea, kuin minimaalisesti.
Kyllä minä olisin ollu kiinnostunu kirjeen vaihdosta, jos olisi asiallisesti pitänyt yhteyttä.
Vähän kylmää kyytiä ja tunneilmastoa täällä ystävyys-asioissa. Ap sanoo että ovat olleet ystäviä aikuisina eikä mitään teinix-forever-kavereita.
Eikä se minusta ole ripustautumista tai roikkumista, jos ihmettelee miksi aikaisemmin vilkkaana toiminut puhelinliikenne yhtäkkiä katkeaa.
Ystäväsi ei ehkä ollutkaa tosissaan ystäväsi, ehkä teillä vaan oli semmoinen elämäntilanne että "sovit" siihen, ja sitten asiat muuttui, etkä enää sopinutkaan. Varsinkin jos tuo lapsikin on siihen tullut.
Ymmärrän että surua ja ikävää tuntee pitkäänkin.
Varmaan vaikea mennä uudestään, muina miehinä, heidän luokseen kylään. Pitäisi olla ihan kuin ennenkin, mutta kun ei vaan enää ole.
Siirry ap vaan eteenpäin, vaikka ystäviä onkin vanhempana vaikea saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene. Jutelkaa niitä ja näita tai tehkää sitä. Ei kannata alkaa urkkimaan syitä. Jos on hän kertoakseen sen sinulle, kuuntele ja ei ole pakko vastata yhtään mitään tai sitoutua mihinkään. Niin tai näin niin on sanomattakin selvää, että ystävyysuhde ei tule olemaan se mitä se oli joskus. Siinnä mielessä kannattaa pitää varansa.
Älä ole koppava tai ennakoluuloinen, koska vaikka ystävyys ei tule palautumaan niin hän voi silti olla mukavaa seuraa ja ties jos hänen kautta löytyy uusia ystävyyssuhteita.
Voisiko ottaa sellaisen näkökulman, että ystävä on kypsynyt ja muuttunut vuosien aikana (toivottavasti me kaikki)? Ei kaikkea kannata egon kautta vetää, voihan olla ihan mukavaakin vaihtaa kuulumisia.
Ainakin puhelimessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ottaa sellaisen näkökulman, että ystävä on kypsynyt ja muuttunut vuosien aikana (toivottavasti me kaikki)? Ei kaikkea kannata egon kautta vetää, voihan olla ihan mukavaakin vaihtaa kuulumisia.
Ainakin puhelimessa...
Tai kahvilassa tms. Kylään en menisi heti niin pitkän hiljaisiuden jälkeen.
10 vuotta on niin pitkä aika, ettei teillä ole enää mitään puhuttavaa.
Miksi menisit?
Tuo kutsu kuullostaa tosi paljon samalta jonka sain vastaavassa tilanteessa vanhalta entiseltä ystävältä kuutisen vuotta sitten. Menin innoissani sillä olin juuri muuttanut takaisin kotikaupunkiini ja oikeasti luulin että entinen ystävä oli kiinnostunut ystävyydestä.
Paikalle mentäessä selvisi että ne oli jonkinlaiset kynttiläkutsut jossa entisen ystävän tuttu yritti myydä ylikalliita kynttilöitä. Meitä taisi olla kymmenkunta siellä. Ostin muistaakseni jonkun ylihintaisen tuikkukipon jonka annoin sukulaiselle joululahjaksi. Kiitin mukavista juhlista myöhemmin tekstiviestillä enkä ole kuullut tyypistä sen jälkeen.
Hmm, se ettei parisuhteessa oleva ihminen ota viikkoon yhteyttä matkalta tultua on kyllä ihan normaalia. Ootko ap ihan varma ettet ollut melkoisen ripustautuva silloin männävuosina... Sellaista ystävyyttä tuskin tulet nytkään saamaan, mutta ehkä sellaisen "aikuisemman" tuttavaperheen tms. Minä siis menisin mutta luulen ajattelevani ystävyyssuhteista eri lailla kun sinä. Aikuiset varsinkin perheelliset joilla vaativa työ tarvitsevat tilaa ympärilleen, eivät mitään ahdistavaa viestitulvaa esim...
Mieti tarkasti. Jos ystäväsi on tehnyt näin joillekin muillekin, ja huomannut, että ystäviä ei enää olekaan. Joten nyt sinä taas kelpaisit.
Vierailija kirjoitti:
Minä siis menisin mutta luulen ajattelevani ystävyyssuhteista eri lailla kun sinä. Aikuiset varsinkin perheelliset joilla vaativa työ tarvitsevat tilaa ympärilleen, eivät mitään ahdistavaa viestitulvaa esim...
Olen aivan samanlainen. Ystävät ovat tärkeitä, mutta en jaksa olla koko ajan yhteydessä enkä ole heistä riippuvainen. Minä menisin myös ehdottomasti tapaamaan ystävää, enkä edes ihmettelisi, miksi emme ole pitäneet yhteyttä, vaan olisin iloinen, kun pitkästä aikaa tavataan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on peräti kaksi parasta ja erittäin läheistä ystävää hyljännyt kun löysivät miehet. Eivät vain minut vaan kaikki entiset ystävänsä ja tuttavapiirinsä ja toinen jopa perheensä.
Suru on ollut valtava. Olen käynyt läpi vaikeita aikoja, missä oli ystävä silloin? Siksi en oikein usko että helposti antaisin anteeksi jos ystävä laittaisi viestiä. Ei voisi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pitäisi olla todella hyvä selitys, esim. epäilen että toisen ystäväni mies on manipuloinut hänet(esim. uskontoonsa) ja eristänyt ystäväni, tämän toisaalta ymmärtäisin ja voisin antaa anteeksi, ehkä, jos ystävä katuisi.
Mutta että tuosta noin vain kutsuisi kylään ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut, aika paksua. Ehkä nyt ainakin kysyisin että mikäs sinut on niin kiireisenä viimeiset vuodet pitänyt että ei ole ehtinyt pitää yhteyttä.